joku kirjoitteli täällä, että on rakastunut terapeuttiinsa ja tunteet terapeuttia kohtaan ilmeisesti kuuluvat asiaan.
olen utelias kuitenkin: tapahtuuko sellaista että asiakas ja terapeutti ihastuvat toisiinsa ja siitä seuraa suhde? miten ihmiset silloin toimii? jos esimerkiksi tapaavat sattumalta ulkona tai jotain.
onko vastoin jotain lakia vaikka hoitosuhde olisi loppu?
en nyt tarkoita mitään hyväksikäyttökuviota vaan "oikeaa" ihastumista. ei varmaan täysin poissuljettu tilanne kun on ihmisten välinen vuorovaikutus kyseessä.
potilas+terapeutti=suhde
kiinnostunut kivi
14
7570
Vastaukset
- onnellinen38
Jos ja kun hoitosuhde on loppu niin aikuiset ihmiset saavat ilman muuta seurustella, avioitua ym. keskenään.
Itse olen ollut avoliitossa liki 8 vuotta entisen psykoterapeuttini kanssa. Eli siis tapasimme terapiani merkeissä. Lapsiakin on siunaantunut 3 kappaletta ja häitä tanssitaan ensi kuussa.- a.p.
kiinnostavaa!
miten suhtenne alkoi? oliko tunteita jo hoitosuhteen aikana?
tuntuuko oudolta että miehesi tietää sinusta niin paljon terapian takia?
- onnellinen38
Tapasimme kun menin hänen luokseen terapiaan. Kyllä, tunteet syttyivät hoitosuhteen aikana ja kun tämä asia selvisi niin tietysti hoitosuhde lopetettiin. (vajaan 5 kk:n jälkeen)
"tuntuuko oudolta että miehesi tietää sinusta niin paljon terapian takia? " Mieheni tietää minusta paljon, mutta ei suinkaan terapian takia.... - a.p.
eikö terapiassa kerrota paljon itsestä kuitenkin? asioita joita ei ehkä tavallissti tutustumisvaiheessa kerrota muille?
kumpi teistä teki aloitteen tai miten tunteet tulivat esille? tapasitteko muualla terapian kestäessä vai ainoastaan terapiassa.
onkohan tuollaisten suhteiden syntyminen yleistkin?
sori jos utelen liikaa, mutta kiinnostava tarina.
ja kiva kun vastasit tietenkin ja että löysitte toisenne :) - palapeili
voiko terapeutti ja potilas olla ystäviä keskenään?
onko terapian ulkopuolella tapaaminen vastoin lakia myös, jos siihen ei liity mitään seksuaalista, siis esimerkiksi jos molemmat ovat samaa sukupuolta.- Ystävät erikseen
Ei siinä mitään lakia ole, vaan ammattietiikka. Ei missään tapauksessa psykoterapeutti voi olla samalla ystävä.
Transferenssisuhde ei olisi silloin ollenkaan mahdollinen ja tutkimusten mukaan yksinkertaisimmassakin kognitiivisessa psykoterapiassa transferenssisuhde on vaikuttavana terapeuttisena elementtinä mukana. - selitystä kaipaan
Ystävät erikseen kirjoitti:
Ei siinä mitään lakia ole, vaan ammattietiikka. Ei missään tapauksessa psykoterapeutti voi olla samalla ystävä.
Transferenssisuhde ei olisi silloin ollenkaan mahdollinen ja tutkimusten mukaan yksinkertaisimmassakin kognitiivisessa psykoterapiassa transferenssisuhde on vaikuttavana terapeuttisena elementtinä mukana.mitä tuo transferenssisuhde tarkoittaa?
miten ystävyys estää sen - pitääkö terapeutin pysyä jotenkin "epätodellisena" henkilönä johon on kuviteltu suhde?
mietin itse sitä, että koska ongelmani on yksinäisyys, tuntuu jotenkin kylmältä, että terapeutti kuuntelee vain rahasta, eikä omana itsenään.
toisaalta terapeutin persoonan merkitystä hoidon onnistumisessa korostetaan. hieman ristiriitaista.
tosin ymmärrän, ettei hoitosuhde ole sama kuin ystävyys ja terapeutit tekevät työtään kuunnellessaan asiakkaita.
kyselen nyt ehkä hieman tyhmästi, sori, kun en asiaa ymmärrä. - Ystävät erikseen
selitystä kaipaan kirjoitti:
mitä tuo transferenssisuhde tarkoittaa?
miten ystävyys estää sen - pitääkö terapeutin pysyä jotenkin "epätodellisena" henkilönä johon on kuviteltu suhde?
mietin itse sitä, että koska ongelmani on yksinäisyys, tuntuu jotenkin kylmältä, että terapeutti kuuntelee vain rahasta, eikä omana itsenään.
toisaalta terapeutin persoonan merkitystä hoidon onnistumisessa korostetaan. hieman ristiriitaista.
tosin ymmärrän, ettei hoitosuhde ole sama kuin ystävyys ja terapeutit tekevät työtään kuunnellessaan asiakkaita.
kyselen nyt ehkä hieman tyhmästi, sori, kun en asiaa ymmärrä.Transferenssisuhde tarkoittaa sitä, että psykoterapeutti on riittävän neutraali, jotta potilas voi hänen kanssaan käydä läpi niitä toiveita, tunteita, pettymyksiä, jotka ovat aikaisemmissa ihmissuhteissa jääneet jotenkin vajaavaisesti läpikäydyiksi. Esimerkiksi potilaalle voi tulla fantasioita psykoterapeutin perheestä ja siinä yhteydessä voidaan käydä läpi potilaan pettymyksiä yleensä ihmissuhteissa, ulkopuolelle jäämisen tunteita, mustasukkaisuutta (jota esim. ensimmäisen kerran kokenut sisaruussuhteissa), kykyä jakaa tärkeää ihmistä toisten kanssa, omaa arvokkuuden kokemusta jne. Tällainen vapaa ja potilaalle tärkeisiin asioihin liittyvä fantasiointi ja sijoittaminen ei ole mahdollista, jos potilas tietää liikaa psykoterapeutin persoonallisuudesta ja elämästä ja saa liian konkreettista mielen rauhoittamista, kun pitäis löytyä ne potilaan oman mielen sisäiset keinot rauhoittaa (vaikkapa omaa mustasukkaisuutta).
Ystävyyden ja psykoterapian ero on se, että psykoterapeutti ei odota (ei saa odottaa) potilaalta itselleen mitään: ei seuranpitoa, ei viihtymistä, ei lohtua, ei jakamista psykoterapeutin omille asioille. Ystävyyssuhteissa on molemminpuolisia odotuksia. Psykoterapiasuhteessa potilaasta pitäisi tuntua siltä, ettei tarvitse kauhean paljoa ottaa huomioon sitä, mitä psykoterapeutti jaksaa tai esim. millainen päivä tällä on ollut. Ystävyyssuhteissa huomioimme tällaiset asiat.
Ajatus siitä, että psykoterapeutti kuuntelee vain rahasta on hyvä esimerkki transferenssitunteesta. Transferenssissa tulee siis vahva tunne siitä, että psykoterapeutti on juuri tietynlainen ja itse asiassa tuon tunteen tarkastelu voi paljastaa, että taustalla on vaikka omaa vaikeutta uskoa, että joku olisi oikeasti ja aidosti kiinnostunut potilaasta tms. En väitä, että sinulla on juuri tällaista taustalla, mutta se oli esimerkki. Olen käynyt terapian ja itselläni oli häpeällisiä tunteita, että psykoterapeutti varmaan nauraa minulle selän takana ja mahdollisesti kertoo asiani vaikka omalle perheelleen. Näitä uskolsin terapiassa puhua ja taustaltani löytyi vanhempisuhteisiini liittyvää arvottomuuden tunnetta. Minulle lapsena mm. naurettiin (äiti nauroi) kun itkin; hänestä se oli hauskaa. Tällaiset kipeät tunteet tulevat uudelleen arvoitaviksi ja koettaviksikin transferenssisuhteessa ja niihin tulee uutta ymmärrystä ja helpotusta.
En usko, että kukaan jaksaa olla psykoterapeutti vain rahasta. Omasta työstä on psykoterapeutillakin oikeus saada palkka. Koulutus, työtilan vuokrat, vakuutukset, eläkkeet maksavat eikä niitä makseta kuin rahalla. Ei se tarkoita, että psykoterapeutti kuitenkaan ajattelisi VAIN rahaa.
Et kysele yhtään tyhmästi..toivottavasti osasin edes jotenkin vastata. - selitystä kaipaan
Ystävät erikseen kirjoitti:
Transferenssisuhde tarkoittaa sitä, että psykoterapeutti on riittävän neutraali, jotta potilas voi hänen kanssaan käydä läpi niitä toiveita, tunteita, pettymyksiä, jotka ovat aikaisemmissa ihmissuhteissa jääneet jotenkin vajaavaisesti läpikäydyiksi. Esimerkiksi potilaalle voi tulla fantasioita psykoterapeutin perheestä ja siinä yhteydessä voidaan käydä läpi potilaan pettymyksiä yleensä ihmissuhteissa, ulkopuolelle jäämisen tunteita, mustasukkaisuutta (jota esim. ensimmäisen kerran kokenut sisaruussuhteissa), kykyä jakaa tärkeää ihmistä toisten kanssa, omaa arvokkuuden kokemusta jne. Tällainen vapaa ja potilaalle tärkeisiin asioihin liittyvä fantasiointi ja sijoittaminen ei ole mahdollista, jos potilas tietää liikaa psykoterapeutin persoonallisuudesta ja elämästä ja saa liian konkreettista mielen rauhoittamista, kun pitäis löytyä ne potilaan oman mielen sisäiset keinot rauhoittaa (vaikkapa omaa mustasukkaisuutta).
Ystävyyden ja psykoterapian ero on se, että psykoterapeutti ei odota (ei saa odottaa) potilaalta itselleen mitään: ei seuranpitoa, ei viihtymistä, ei lohtua, ei jakamista psykoterapeutin omille asioille. Ystävyyssuhteissa on molemminpuolisia odotuksia. Psykoterapiasuhteessa potilaasta pitäisi tuntua siltä, ettei tarvitse kauhean paljoa ottaa huomioon sitä, mitä psykoterapeutti jaksaa tai esim. millainen päivä tällä on ollut. Ystävyyssuhteissa huomioimme tällaiset asiat.
Ajatus siitä, että psykoterapeutti kuuntelee vain rahasta on hyvä esimerkki transferenssitunteesta. Transferenssissa tulee siis vahva tunne siitä, että psykoterapeutti on juuri tietynlainen ja itse asiassa tuon tunteen tarkastelu voi paljastaa, että taustalla on vaikka omaa vaikeutta uskoa, että joku olisi oikeasti ja aidosti kiinnostunut potilaasta tms. En väitä, että sinulla on juuri tällaista taustalla, mutta se oli esimerkki. Olen käynyt terapian ja itselläni oli häpeällisiä tunteita, että psykoterapeutti varmaan nauraa minulle selän takana ja mahdollisesti kertoo asiani vaikka omalle perheelleen. Näitä uskolsin terapiassa puhua ja taustaltani löytyi vanhempisuhteisiini liittyvää arvottomuuden tunnetta. Minulle lapsena mm. naurettiin (äiti nauroi) kun itkin; hänestä se oli hauskaa. Tällaiset kipeät tunteet tulevat uudelleen arvoitaviksi ja koettaviksikin transferenssisuhteessa ja niihin tulee uutta ymmärrystä ja helpotusta.
En usko, että kukaan jaksaa olla psykoterapeutti vain rahasta. Omasta työstä on psykoterapeutillakin oikeus saada palkka. Koulutus, työtilan vuokrat, vakuutukset, eläkkeet maksavat eikä niitä makseta kuin rahalla. Ei se tarkoita, että psykoterapeutti kuitenkaan ajattelisi VAIN rahaa.
Et kysele yhtään tyhmästi..toivottavasti osasin edes jotenkin vastata.kiitos vastauksesta. auttoi ymmärtämään asiaa.
- dh----
minäkin olisin mielelläni ystävä terapeuttini kanssa!!!
- oliskos näin
iklmeisesti ystävyys tai kaikenlainen henkilökohtainen kontakti on ongelma, koska silloin hoitosuhde rikkoontuu.
eihän terapeutit kerro itsestään koskaan mitään.- Työpsy
Kyllä ne voivat kertoa itsestäänkin, jos se tuntuu potilasta helpottavan.
On kokemusta, tosin työpaikkapsykologista.
- Kevyempikantaa
Onhan se aika ymmärrettävää, että on suuret tunteet kyseessä, kun saa tavallaan sitä reagointia, mitä ei ole aiemmin saanut ja samalla ymmärtää, mistä kaikesta on jäänyt paitsi.
Terapeutti voi myös muistuttaa sekä tunnetasolla että olemukseltaan asiakkaan elämässä olleita henkilöitä. Terapia toimii mielen työskentelyn välineenä, mutta henkilöstä riippuen mieli voi olla tiedostamisen suhteen vasta alkutekijöissään, jolloin se ei osaa heti niin tarkoin eritellä, että nyt olemme terapiassa ja henkilö on eri ja nämä tunteen olen kokenut muissa tilanteissa.
On luonnollista, että terapeutille voi käydä ihan samoin joissakin tilanteissa. Tietysti mielen ammattilaisena näihin useimmiten osaa suhtautua tiedostavammin. Eroja on kuitenkin myös siinä, miten eri asiakkaat koetaan. Onhan kyse vuorovaikutus tilanteesta ja henkilökemioista. Mihin kaikkeen se voi tosielämässä johtaa jääpi herran haltuun. Vähän myös moraalin ja sääntöjen - Anonyymi
Tiedän terapeutin jolla on neljäs asiakas menossa panopuuna… alkkis on myös..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1602720
- 2011997
- 711736
- 921648
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91461Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.421457- 781143
- 811060
- 951019
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes193976