Onko kukaan muu törmännyt siihen, että ympäristö ei ymmärrä tai jopa kauhistelee sitä, jos perheessä lapset saavat kristillisen, ortodoksisen kasvatuksen?
Me olemme jo siitä saaneet kuulla, kun lapset suutelevat ikoneja.. :( Ei tarvitse edes mitenkään "kiihkoilla" kun jo leimautuu joksikin hihhuliksi. Olen ihan vasta nyt huomannut kuinka oikeasti vihamielinen maa Suomi on uskonnolle, ainakin kristinuskolle.
Monen mielestä on ihan outoa sekin, jos teini-ikäinen käy synnintunnustuksella. Jopa on meillekin sanottu, että "ettehän te nyt mitään isoja syntejä ole voineet tehdä, joten miksi sinne pitää mennä". Näin on sanonut 1 luterilainen sukulainen ainakin. Joidenkin heistä mielestä synnintunnustus on ajatuksenakin kauhea ja jotenkin "alistava", pakottava. En tiedä mistä tämä kuva on heille tullut. Itse en ole paljon uskosta puhunut, mutta jos jotain olen puhunut niin korostanut sitä puhdistumisen ja helpottumisen tunnetta jonka st antaa.
Onko muilla ollut näitä ongelmia?
Me olemme jo siitä saaneet kuulla, kun lapset suutelevat ikoneja.. :( Ei tarvitse edes mitenkään "kiihkoilla" kun jo leimautuu joksikin hihhuliksi. Olen ihan vasta nyt huomannut kuinka oikeasti vihamielinen maa Suomi on uskonnolle, ainakin kristinuskolle.
Monen mielestä on ihan outoa sekin, jos teini-ikäinen käy synnintunnustuksella. Jopa on meillekin sanottu, että "ettehän te nyt mitään isoja syntejä ole voineet tehdä, joten miksi sinne pitää mennä". Näin on sanonut 1 luterilainen sukulainen ainakin. Joidenkin heistä mielestä synnintunnustus on ajatuksenakin kauhea ja jotenkin "alistava", pakottava. En tiedä mistä tämä kuva on heille tullut. Itse en ole paljon uskosta puhunut, mutta jos jotain olen puhunut niin korostanut sitä puhdistumisen ja helpottumisen tunnetta jonka st antaa.
Onko muilla ollut näitä ongelmia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ole koska lapseni eivät ole ortodokseja eivätkä edes uskovia.
Mutta voin hyvin ymmärtää.Tässä maassa ja maailmassa uskovaisuutta pidetään edelleen mielisairautena.Jopa jotkut itse ortodokseja olevat voivat nähdä harjoittamisen kiihkoiluna ja ylepilynä vaikkei se 1. heille kuuluisi 2. häiritsisi.
Suorittaminen on tietysti ikävä asia mutta eri asia.
Ei minua kukaan ole tuominnut kuin toinen isoäitini aikoinaan jos uskonto näkyi päälleppäin siihen tosin liittyi muitakin asioita kuin vain uskonto.Keskenään varmaankin suku polemiikkia pitää mutta onneksi en kuule.Samoin tuttavapiiri.
Sehän on nyt vähän höyrähtänyt tai hurahtanut.
Yhteiskunta on aika tuomitsevainen ja syrjivä uskoville mutta niinhän se menee.
Kaikkein inhottavinta on jos uskon sisar tai veli tulee sanomaan jotain mitä ei pitäisi tehdä uskossa kun ei itsekkään niin tee vaikka uskonnon mukaan tulisi tehdä.
Uskon kanssa ollaan aika yksin Jumalan kanssa.Kilvoittelun tiellä olipa se alussa tai pidemmällä ollaan aina haasteiden edessä.Maallisuuden tiedostamisesta ja sen vaikutuksista.Eriyttää ei itseään maallisesta kannata yrittää mutta ymmärtää mikä on tarpeellista ja tehdä viisaita valintoja.
Kilvoittelua ei olisi jollei olisi haasteita.Näin on jokaisella uskovalla.Suorittaminen ei saa niitä pois eikä ylenpalttinen harjoittamisenkaan toisto ilman aietta ja nöyrää puhdasta sydäntä aikomuksineen.Ne ovat jokapäiväistä elämäämme jonka kanssa teemme valintoja.Toivottavasti enenevissä määrin niitä viisaita.En väittäisi etteikö raskasta olisi kamppailu.
Ihmistyyppejä on erilaisia sukulaisissakin.Jotkut ovat ihmisistä kärkkäämpiä ja hallitsevampia.Jotkut ajattelevat eri lähtökohdista.me emme taida voida mitään.Jos ilkeää voisi mainita että me teemme nyt näin te voitte tehdä toisin.Emme mekään puutu teidän elämäänne.Mutta tiedän, voi olla vaikeaa jos mahdotonta.
Voisi ajatella, että nykyään meistä ihmisistä on tullut laiskoja ottamaan asioista selvää. Emme jaksa ajatella loppuun asti ja koska ajattelumme on vaillinaista, pelkäämme asioita, joita emme ymmärrä. Pelko voi muuttua nopeasti vihaksi ja sitten ollaankin jo vaarallisilla vesillä.
Herra suokoon meille ymmärrystä!
Näin voi todeta vain maallistunut ihminen, ortodoksi, luterilainen tai katolinen, ihminen jole kristinusko on vain jäsenyys johonkin ja ei muuta. Todellinen uskovainen ei noin ajattelisi. Jumalan kanssa on hyvä pitää lyhyet tilivälit.
Kilvoituksellinen kysymys Maijalle:
Kuspäitä maailma on pullollaan mutta tarvitseeko sinun olla kusimittari?
En ymmärrä, miksi otat joidenkin luterilaisten mielipiteistä paineita. Luterilaiset ovat harhaoppisia.
Tämä palsta on muuttunut todella harhaiseksi... onhan se ajoittain sitä ollut aina, mutta nyt ei muuta tunnu olevankaan.
Ei ole helppoa olla jos läheisiltä ei uskovilta ihmisiltä tai muutoin kärkkäiltä tulee elämän neuvoja vaikkei asiat heille kuuluisikaan.Siinä on tasapainoilemista ja useimmiten pahoittaa mielensä.Minulla oli tälläinen ystävä.Hän kritisoi surutta ja ei mitenkään hienotunteisesti koskaan.Hän oli erittäin hallitseva persoonallisuus.Suuttua törähteli ja tölvi jos kuka ei halunnut mennä hänen mallillaan, lopulta jätin tuollaisen tuttavuuden.Isoäitini myöskin tosin nyt hänen mielipiteensä ovat lieventyneet koska on yksinäinen ja tietää ettei parane karkoittaa kärkkäydellään läheisiään.
kilvoituksellinen kysymys helpommin ymmärrettävässä muodossa
Koska emme voi juurikaan mitään meitä ympäröiville mielipiteille, niin kannattaisiko meidän siinä tapauksessa muuttaa omaa suhtautumistamme muitten mielipiteisiin? Ei olisi koko ajan niin paha mieli. Oma hyvä tai paha mieli on oma valintamme.
Aika vaikea kuitenkin suhtautua välinpitämättömästi asiaan joka loukkaa omia arvojamme ja laillisia oikeuksiamme.Miksi alistua?
Miksi antaa tehdä jonkun toisen elämämme kurjaksi ja mieleemme mielipahaa johon he eivät ole oikeutettuja?
En ymmärrä tuollaista armokäsitettä.
Eikä se ole yhteiskuntakelvottomallekkaan hyväksi seilailla ilman rajoja ja sääntöjä.
En puhunut armosta mitään. Haluat tapella ääliöiden kanssa, siis tee niin.