Heikki Niemen epätoivoinen vetoomus

heikkiniemenvetoomus kirjoitti:

JULKAISTU HEIKKI NIEMEN LUVALLA, KÄÄNTYKÄÄ
LUTERILAISET?

Date: Mon, 23 Apr 2001 06:35:49 -0700 (PDT)
From: Niemi Heikki Add To Address Book
To: xxxxxx@xxxxxxx
CC: [email protected]
Subject: Re: Luterilaista.


--------------------------------------------------
------------------------------

Nimimerkki "xxxxx xxxxxxx",

joka et uskalla esiintyä omalla nimelläsi,
joudut
kerran takuuvarmasti viimeisellä tuomiolla omalla
nimelläsi vastaamaan siitä, mitä opetat esim.
kasteesta. Siksi uskon ja toivon, että en ole
ainoa
vastaavanlaisen palautteen
lähettäjä, sillä
luotan myös muiden Raamatun
mukaiseen arvostelukykyyn
kastekysymyksessä. Mutta
koska et ole uskaltanut
toimia Raamatun mukaisesti,
niin TOIVON, että
SINULLA
OLISI luettuasi tämän SELKÄRANKAA sanoutua irti
epäraamatullisesta
lapsikasteen
puoltamisesta.

Olen positiivisesti yllättynyt ja ilahdutat
raamatulliseen vesikasteeseen uskovaa todella
paljon,
jos uskallat ojentautua kohti Raamattua tässä
asiassa,
jotta ihmiset pääsisivät
raamatulliselle
pohjalle kasteopissa.

Jokaisessa opinkohdassa tulee palata
alkulähteille.
Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on
noudattaa
kasteasiassa kuten kaikessa muussakin VAIN
Raamatun
säädöksiä. Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä
JUMALAN
PYHÄN SANAN EDESSÄ!

Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen"
mukaisesti on
jokainen oikeutettu kysymään, ONKO LAPSIKASTEESTA
RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON, NIIN MISSÄ?

Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!
Itse
en uskalla mennä muuttamaan Raamattua oman mieleni
mukaan, mutta sitä ei voida todeta
epäraamatullisen
lapsikasteen puoltajista. Koska paavillinen
ev.lut.kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan
lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin,
että tuo
järjestelmä seisoo tai kaatuu lapsikasteen mukana.
Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä
jokainen, koska lapsikastetta kynsin ja hampain
pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
sitä ei
puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä
apostolisena tapana. Kenelläkään ei olisi mitään
oikeutta puhua tai kirjoittaa lapsikastetta
vastaan,
jos se katolisen kirkon tavoin rehellisesti
tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se
sitten
Raamatussa tai ei".

Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen
Raamatulle
uskollinen on velvollinen siitä sanomaan ja
kirjoittamaan, niin kuin on kirjoitettu
Raamatussa!
Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit,
teologit
rehellisesti lakkaavat pimittämästä kansaa ja
väärentämästä Raamattua, selittäen yhtyvänsä vain
paavin kirkkoon lapsikasteopissaan, sillä se ei
ole
Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä
tapoja.

Lapsikasteesta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
haluan kysyä, miksi Jumala on antanut meille
Raamatun,
ellei siinä tarkoituksessa, että Raamattua
uskotaan ja
noudatetaan?

Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
evankeliumille (Room.1:5). Lääkäri Luukas piti
tärkeänä kertoa asiat tarkasti, niin kuin ne
ALUSSA
olivat (Luuk.1:1-4). Myös apostoli Johannes
painotti
sitä, mikä "ON ALUSTA OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).

Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että
hänen
kuulijansa noudattavat hänen antamia säännöksiään
(1
Kor. 11:2). Tessalonikalaisten tähden hän kiittää
Jumalaa siksi, että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA
JA
PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE OLIVAT
OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA KIRJEISTÄÄN (2
Tess.
2:15 ja 3:6).

Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen
jälkeen,
kun hän ensin on varoittanut heitä vääristä
opettajista:

"Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
(Gal.
1:8).

Viittaan siihen vielä, että koko Jumalan
taloudenhoito
PERUSTUU USKOON EIKÄ LAPSIKASTEESEEN, siksi
pitäisi
jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää,
että
lapsikaste jää ulkopuolelle Jumalan taloudenhoidon
niin "kirjaimen kuin hengen" puolesta. Joka
kuitenkaan
ei vieläkään halua vastaanottaa RAKKAUTTA
TOTUUTEEN,
niin hän nielee täydestä valheen, kuten on
kirjoitettu
(2 Tess. 2:10, 11). Tarvitaan vain puhdas
omatunto ja
UUSI TESTAMENTTI, niin jokainen Kristukseen uskova
antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!

Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja
elämän
ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää
erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle
eikä
missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
kirjoituksia.

Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala
ei ole
perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"
oppia
ohi/yli HÄNEN SANANSA!

Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan,
vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos
opit
muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY OHI/YLI
(1Kor
4:6) KIRJOITUSTEN!

Olen tarttunut "kynään" halusta, koska uskon
olevani
kutsuttu taistelemaan sen uskon puolesta, joka
kerta
kaikkiaan on pyhille annettu. Apostoli Johannes
kirjoittaa: "Minulla ei ole suurempaa iloa kuin
se,
että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa."

Pyhä Henki on totuuden Henki. Hän opastaa
ennakkoluulottoman SANAN koko totuuteen
(2kor.4:1,2).
En väärennä Jumalan SANAA. Jos kirjoitustyylini on
suoraa ja vailla hempeämielisyyttä, löperyyttä tai
teeskenneltyä kirkkopolitiikkaa, puolustaudun
vetoamalla Lutherin tapaan käsitellä opissaan
epäraamatullisia arvosteltaviaan.

Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se
tunkee
läpi. Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta,
ja
siksi ei Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
NÄYTETTÄVISSÄ!

Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken
tarpeellisen ja
esittää selvästi totuuden. Kristitty noudattaa
iloiten
ja vapaaehtoisesti VAIN SANAA! Psalmi.119:57-58
Siksi,
olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
millaiset tahansa, totuus on vain se, mitä
RAAMATTU
SANOO!

Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
ihmisten perinnäisäännöt ja muut epäraamatulliset
näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja
saat
ilon ja Herran mielisuosion.

EV.LUT. KATEKISMUKSEN ja opettamasi
epäraamatullisen
kasteopetuksen
tähden on
paikallaan ja vähin velvollisuuteni esittää oikean
terveen ja
raamatullisen
opin pääpiirteitä vesikasteesta, koska
nimenomaan vesikasteesta oli katekismuksessa ja
sinun
antamassasi
epäraamatullisessa opetuksessa kovin outoja
käsityksiä. Tämän vuoksi on
tarpeen
kiinnittää huomiota muutamiin vesikasteopin
raamatullisiin
pääkohtiin.

Miten Raamatun mukaan kastetaan?

Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä,
että
sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka
merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan
runsaasti
vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun
kastekertomuksista.
Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun
kirjoituksen
sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös
vedestä"
ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta
kastetavasta
oli kysymys Raamatun päivinä.

Raamatussa kastetta tarkoittavan sanan juuri on
"Taval", jonka merkitys"upottaa, upottautua
veteen".
Tästä juurisanasta tulee kastetta tarkoittava
verbi
"Hitbil", joka tarkoittaa: "upottaa, puhdistaa
upottamalla". Sama merkitys on kreikaksi
sanassa"Baptidzoo".

Taval-verbin käytöstä on hyvä esikuvallinen
esimerkki
profeetta Elisan ajoilta, kun hänen neuvostaan
Aramin
kuninkaan sotapäällikkö Naeman sukeltaa/kastaa
itsensä
7. kertaa Jordaniin ja parantuu pitalistaan. Tässä
verbiä käytetään jopa merkityksessä sukeltaa,
osoittaen kokonaan veden alle upottautumista.

UT:n esimerkkien ja opetuksen valossa on vain
todettava, että kastettava ja kastaja astuvat
molemmat
veteen ja kastaja kastaa uskoontulleen henkilön
upottamalla hänet kokonaan veden alle, kun ensin
kastettava on tunnustanut uskonsa Jeesukseen
Kristukseen.

Alkuseurakunnan päivinä oli tapana kastaa
uskoontulleet mm. Jordanin virrassa tai muissa
paikoissa, joissa oli riittävästi vettä
upotuskastetta
varten. Olihan "mikve-kaste" altaita ympäriinsä
tuolla
alueella. Mikve-kasteessa, joka on esikuvallinen
juutalainen kaste, puhdistautuvan henkilön tulee
upottautua kokonaan veden alle. Ensimmäisellä
vuosisadalla, apostolisen alkuseurakunnan
aikana, lapsikastetta EI tunnettu EIKÄ sitä ole
RAAMATUSSA! Arkeologiset kaivaukset ovat
osoittaneet,
että ensimmäisen vuosisadan seurakuntien
yhteydessä
olivat UPOTUSKASTEALTAAT, missä kaste tapahtui.
Tällaisen upotuskastealtaan voi nähdä esim.
Turkissa
Efeson seurakunnan raunioilla. Apostoli Johannes
toimi
siellä ensimmäisen vuosisadan lopussa.
Matkailijoille
esitellään siellä hänen hautapaikkansakin.

Kenelle kaste Raamatun mukaan kuuluu?

Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia julistamalla
evankeliumia, ja sitten heidät (opetuslapset)
kastetaan. Näin myös apostolit toimivat ja
kastoivat
vain ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan
vastaan,
Apt 2:40-41.

Apostoli Paavali näyttää olleen hyvin tarkka
annetun
toimintaohjeen noudattamisessa, 1 Kor 1:17. Jos
hän
olisi ajatellut opetuslapsia tehtävän kastamalla,
niin
julistamisen asemesta hän tietenkin olisi vain
kastanut kaikki halulliset.

Valitettavaa
kirkollisessa "lapsikasterituaalissa" on
nimenomaan se, että lapsikasteen avulla
komistuneet
jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien
lapsikastettujen pakanoiden luetteloita, kun
vauvoja
on "valeltu vedellä" ilman sitä edeltänyttä
parannuksen tekoa ja henkilökohtaista uskoa
Herraan
Jeesukseen Kristukseen. Vaikka lapsikastetta EI
löydy
Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkot saavat
jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
Kirkollisveron
kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman
väärän
opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa
asti.
Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys
on
rahasta.1 Tim 6:10.

Jos lapsikasteesta luovuttaisiin, niin järjestelmä
romahtaisi, siksi järjestelmä ei luovu
pakanallisesta
lapsikasteestaan. Nimikristillisyys ei voi
nimittäin
sietää Raamatun mukaista Jeesukseen uskovien
kastetta,
joka on Jumalan säädös kuuliaista ja tunnustavaa
uskoa
varten, koska siihen liittyy aina Jeesuksen kanssa
"ulkopuolelle leirin" meneminen. Heb 11:26,13:13-
14,
Mark 8:38, 16: 15-16,1 Sam 15:22.

Jeesus Kristus, Herramme ja opettajamme, otti
kasteen,
ja Hänen opetuslapsensa seuraavat tässä Häntä. 1
Joh
2:6, Matt 3:13-15. Kaste merkitsee uskoon
tulleille
Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
sinetöiden ja
vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten
edessä.1 Tim 6:11-14.

Milloin kasteelle Raamatun mukaan?

Edellä olevasta jo käsitämme kuinka ratkaisevaa on
kasteen oikea ajoitus. Asiaa valaisee hyvin Apt 8:
35-38. Tosin suomalaisesta Raamatusta (KR1933/38)
on
jätetty pois jae 37:

"Ja Filippus sanoi, jos sinä uskot koko
sydämestäsi
niin se tapahtukoon. Ja hän vastasi ja sanoi, minä
uskon että Jeesus Kristus on Jumalan Poika".

Mutta miksi se on poistettu
Raamatusta? Onko kirkon
teologien tarkoitus ollut saada lapsikasteteologia
ajettua läpi? Joka tapauksessa se on täydellisessä
sopusoinnussa muun Raamatun ilmoituksen kanssa.
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina
kuulijoille,
jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat
ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien
anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen
synneistään:
uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti:
esim.
evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja
hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoontultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Korneliuksen
huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt 10: 44-48,
ilmenee myös selvästi, että vesikaste suoritettiin
vasta sitten, kun kastettavat ensin olivat tulleet
uskoon, Apt 15: 8-9. Samoin vanginvartija ja hänen
perheensä oli tullut Jeesukseen uskovaksi
evankeliumin
kuultuaan, ja sitten hekin ottivat kasteen. Apt
16:25-34. Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen
palvelusväkensäkin, jotka uskoivat Jeesukseen
kuultuaan evankeliumin, ottivat uskoon tultuaan
kasteen. Apt 16:12-15. Krispus ja hänen
perhekuntansa
uskoivat Herraan kuultuaan evankeliumin, ja hekin
ottivat kasteen Apt 18:7-8.

Mitä vesikasteessa Raamatun mukaan tapahtuu?
Kaste on "hyvän omantunnon vastaus" Jumalalle, 1
Piet
3: 21. Kasteessa siis hyvän omantunnon saaneet
vastaavat Jumalalle, että tahtovat kulkea Hänen
viitoittamansa tien. Vanha suomalainen käännös
ilmaisikin asian selvästi sanoilla "hyvän
omantunnon
liitto". Hyvä omatunto saadaan vain kokemalla
syntien
anteeksisaaminen uskosta Jeesukseen Kristukseen.
Kaste
on näin ollen tunnustustoimi, jossa uskova
tunnustautuu Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi.

Kristuksen kuolemaan kastamisen, Room 6:1-4,
jakeet
tarkoittavat jotakin enemmän kuin pelkkää
tunnustautumista Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi
ja
kuuliaisuuden askelta, joita niitäkin kaste kyllä
edustaa. Sanoilla "samoin pitää meidänkin uudessa
elämässä vaeltaminen" on kehotettu
pyhityskilvoitukseen. Vesikaste liittyy kiinteästi
etenevään ja käytännölliseen pyhitykseen:
Jeesuksen
seuraamiseen. Kun kaste apostolisena aikana
seurasi
välittömästi uskoon tuloa, voidaan kasteessa nähdä
selvä eron teko maailmasta ja lähtölaukaus uudessa
elämässä vaeltamiselle. Kristillisessä uskovien
kasteessa on syvällinen opetus koko elämän ajan
kestävästä kilvoituksesta ja jatkuvasta
erottautumisesta Jumalan palvelukseen, Room
6:5-13,12:1-2.Kaste liittää paikallisen
seurakunnan
yhteyteen: Apt 2: 41-42. Seurakunta on Jeesukseen
uskovien yhteys.

Vaikka tunnustammekin universaalisen seurakunnan,
joka
sisällyttää itseensä kaikki Jeesukseen uskovat,
niin
ymmärrämme, että jokaisella uskovalla tulee olla
hengellinen kotinsa. Ensimmäisen kristillisen
vuosisadan seurakunnat lisääntyivät uskovina
kastetuista, ja sikäli kuin haluamme rakentaa
raamatullista seurakuntaa on meidän toimittava
samalla
tavalla kuin Raamatussa neuvotaan.

Vanhan Testamentin esikuvat vesikasteesta: Arkki
ja
vedenpaisumus Nooan päivinä, 1 Piet 3: 20-21.Uuden
Testamentin opin vahvistukseksi kelpaavat vain
sellaiset Vanhan Testamentin esikuvat, joita
Raamattu
sellaisina käyttää. Monia muitakin Raamatun
kuvauksia
voidaan tosin käyttää valaisemaan hengellisiä
totuuksia, ja näin julistus tulee rikkaaksi ja
värikkääksi, mutta varsinaisesta opista
puhuttaessa on
turvallisinta pitäytyä Raamatun itsensä käyttämiin
esikuviin: 1. käytäntö Jumalalle kuuliaisen Nooan
aikana antaa selvän kuvan: a ) Jumalan käsky, b)
Arkin
rakentaminen, c) Nooan saarna, d) Arkkiin meno, e)
Vedenpaisumus, 1 Moos 6:13, 7:10, Heb 11: 7, 2
Piet
2:5. Vanhurskauden saarna ja usko kulkivat
edellä, ja
vasta sen jälkeen tuli vesi mukaan. Tässä valossa
on
helppo käsittää sanojen "tämän vertauskuvan mukaan
vesi nyt pelastaa teidät kasteena" merkitys.
Vedessä
ei sinänsä ollut mitään pelastavaa voimaa, sillä
tuohon samaan "kasteveteen" hukkui koko silloinen
Nooan arkin ulkopuolelle itsensä epäuskossaan
jättänyt
Jumalalle tottelematon jumalaton maailma. Samoin
käy
niille, jotka turvaavat lapsikasteeseen ilman
parannuksen tekoa ja uskoa Jeesukseen. 2. Israelin
kansan kaste Punaisessa Meressä, 1 Kor 10:1-2, 2
Moos
14. Merkillepantavaa on se, että yhtään
egyptiläistä
ei kastettu tuona päivänä, vaan ainoastaan
syntyperäiset israelilaiset, joitten taloissa oli
ollut veren merkki, 2 Moos 12:13. Ilman "veren
merkkiä" Israelin kansaa seuranneet egyptiläiset
tuhoutuivat kaikki. Samoin käy niille, jotka
turvaavat
lapsikasteeseen ilman parannuksen tekoa ja
henkilökohtaista uskoa Jeesukseen Kristukseen.
1Joh1:7-9, Joh 1:12, 3:16, Kol 2:6-7,Room 10:9-
13.

Mitä tämä esikuva kasteesta
meille opettaa? Ensiksikin
sen, että Jumalan kansaan kuuluvat vain siihen
syntyneet ihmiset, Heb 2:11. He ovat uskossa
olovuosiinsa nähden eri-ikäisiä, mutta jokainen on
uudestisyntynyt, Joh 3:3. Joukkoon saattaa
nykyisinkin
pujahtaa sekakansaa, 2 Moos 12: 38, 2 Kor 11:26,
Gal
2: 4, mutta se ei tee tyhjäksi Sanan ilmoitusta.
Kaikki matkaan lähteneet olivat tulleet veren
suojeluksesta ja pääsiäislampaasta osallisiksi, 2
Moos
12:1-5, 1 Kor 5:7. He olivat siis osallisia
Kristuksesta ennen kuin heidät esikuvallisesti
kastettiin Punaisessa Meressä.

Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen
Raamatun
kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti
Apostolien tekoja. Pyhät Kirjoitukset osoittavat
kiistattomasti, että ensimmäisen kristillisen
vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä vain
uskovien
upotusvesikaste.

On siis todettava, että katekismuksen tekijät ja
sinä,
ette tunne
Kirjoituksia,
sillä opetus ei ole Raamatun mukaista ja molemmat
pitäytyvät perinnäissääntöihin ja sillä "kumoavat
kauniisti" Jumalan antaman oikean raamatullisen
opin
vesikasteesta. He luulevat ehkä olevansa
uskonpuhdistuksen kansaa, mutta vastaansanomaton
totuus on luettavissa: he ovat hengellisesti
petettyjä.

He eivät näe, kuinka katolisuuden pimeys on heihin
piintynyt kiinteästi erityisesti lapsikasteopissa,
joka suorastaan taikuutta kristillisyyteen
yhdistävä
oppi ja rituaali/toimitus, ei ole, niin kuin on
sanottu ja kirjoitettukin, vain ripe
katolisuudesta,
vaan eräs sen vahingollisimpia harhaopetuksia.
Siinä,
jos missä, "myydään akanoita jyvinä" ja "tehdään
väkivaltaa Herran SANALLE" Jumalan ja Hänen
kansansa
"häväistykseksi" pakanain keskuudessa. (Aamos
8:6,Hes.22:26).

UT EI PUHU KERTAAKAAN LAPSIKASTEESTA! sen
varmaankin
nyt tiedät.

Heikki Niemi

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä