Sotasyyllisyystuomiot ja kansainvälinen oikeus

Yleensä sotasyyllisyysoikeusenkäynnistä ja -tuomioista keskustellessa on viitatu maan perustuslakiin, jonka kanssa ne olivat ristiriidassa. Mutta jos asiaa tarkastelisi kansainvälisen oikeuden kannalta, niin tuomiot olisivatvieläkin kestämättömät.

Käytän tässä kansainvälisen oikeuden mittana Nurbergin sotarikosoikeudenkäyntiä ja vertaan siinä esitetyt syyteet ja tuomiot Suomen sotasyyllisyysoikeusistunnon vastaaviin asioihin.

Ensin syyteet:

Saksalaisia nazijohtajia syytettiin sodan valmistelusta ja sodan aloitamista ilman sodanjulistusta. Se oli rikos rauhaa vastaan.

Suomessa valtiollisessa johdossa olleita syytettiin siiät, että olivat "ratkaisevalla tavalla vaikutaneet" maan joutumisesta sotaan ja toisena syyteenä oli "rauhan estäminen", jota käsitetä Nurbergin oikeudenkäynnissä ei edes käsitelty.

Syyteet olivat pääasiassa seuraavat:

1. Sotatilan säilytäminen Moskovassa maaliskussa 1940 solimitun rauhansopimuksen jälkeen.

Sotatilan säilyttämistä perusteeltiin Euroopan tilanteella. Sota jatkui vielä Euroopassa ja Suomen lähialueella. Tietenkin sillä pyritiin säilyttämään maa valmiustilassa NL:n uuden hyökkäyksen varalta, mutta sitä ei sanotu julkisesti v.1940 eikä sitä olisi ollut sopivaa sanoa v.1946.

Huomautettakoon kuitenkin, että eduskunta jatkoi toimintaa.

Samaa ei voida sanoa Nazi-Saksasta valtiopäivätalon tuhopolton jälkeen. Kuitenkaan nazeja ei tuomitu diktattuurin pystyttämisestä.

2. Puolustuslinnoitusten rakentaminen uudelle rajalle.

NL protestoi kylläkin puolustuslinnoitusten rakentamista vastaan jo v.1940, mutta rakenteli itse omia linnoituksia maiden rajoille.

Saksa oli rakentanut myös puolustuslinnoituksen Ranskan Meigeot-linjaa vastapäätä. Kuitenkaan Saksan johtajia ei tuomitu siitä.

3. Yhteisten neuvotelujen aloitaminen uutta sodankäyntiä varten syksystä 1940 lähtien.

Tämä oli väärä syytös ja perustui Nurbergissä annettuun väärään todistajalausntoon. Sotilaalliset neuvotelut aloitettiin vasta toukokuussa 1941 ja lähtökohtana oli aluperin puolustuksellinen.

4. Sodan julistaminen 25.6.1941.

Sotatila julistettiin eduskunnan päätöksellä seurauksena NL:n koneiten suoritamien ilmapommitusten vuoksi, jotka kohdistuivat siviilikohteisiin. USA julisti sodan Japanille sen ilmavoimien tehtyä hyökkäyksen Yhdysvaltojen laivastotukikohtaa vastaan 7.12.1941. Rinnakaisia tapauksia.

Nazit tuomittiin, koska ne aloittivat sotatoimet ilman sodanjulistusta. Suomen sotatoimet alkoivat vasta sotatilan julistamisen jälkeen.

5. Eteneminen vanhan rajan yli.

Mikään sodan osapuoli ei pysähtynyt laillisille rajoille. Niinpä NL ja länsliitouttuneet etenivät Saksan pääkaupunkiin saaka. Tämä sen vuoksi, jotta Saksa ei olisi enää uhka maailmalle.

Samasta syystä Suomi eteni, jotta itänaapurista ei olisi muodostunut uhkaa Suomelle.

6. Rauhan estäminen.

Tällä nimikeellä tarkoitetaan N-liiton esittämien rauhantarjousten hylkäämistä vuosina 1941 ja 1944.

Mainitakoon, että Stalin tarjosi myös Hitlerille rauhan v.1941, joosa Saksa olisi saanut valtaamansa alueet, mutta Hitler hylkäsi sen. Saksan johtajia ei kuitenkaan tuomittu rauhan hylkäämisestä.
Myös Englanti oli hylänyt Saksan rauhantarjouksen keväällä v.1940. Joten brittijohtajat olisi voitu tuomita yhtä hyvin rauhan estämisestä, siinä kuin suomalaisetkin.

Näillä perusteilla syyte "rauhan estämisestä" olisi voitu hylätä. Samoin se, että v.1941 NL kiisti jukisuudessa käyneensä mitään neuvotteluja, olisi ollut oiketettu peruste syyteen hylkäämiseen vuoden 1941 osalta.

V.1944 maaliskuussa esitetyt rauhanehdot olivat taas sellaiset, että niitä ei olisi voitu millään täyttää, joka seika olisi yksinään johtanut maan miehitykseen. Myös sota saksalaisia vastaan tietyn aikataulun puiteissa, kun armeijaa oli määrä saataa rauahanajan kannalle oli mahdoton hyväksyä. Sekin olisi johtanut maan tuhoon.

7. Rytin-Ribbentropp-sopimus aseellisen avun varmistamiseksi.

Nimitys "sopimus" on sikäli harhaanjohtava, koska kyse ei ollut valtiosopimus, vaan presidentin kirjallinen sitoutuminen siihen, että Suomi ei tämän tomikauden aikana solmisi erillisrauhaa ilman Saksan suostumusta.

Paasikivi ja Kekkonen antoivat puheissaan samanlaisia sitoutumisia siitä, että Suomen linja olisi heidän toimikausiensa aikana Neuvostoliittoon nähden ystävällinen ja sen edut huomioon ottava.

Se minkä Ryti teki kirjallisesti, sen Ppaasikivi ja Kekkonen tekivät suullisesti, vaika Suomen ja N-liiton välillä oli valtiosopimus nimeltä YYA-sopimus.

Mitä tulee itse kirjeen tarkoitukseen, niin Suomi oli sellaisessa kriisissä, että ulkopuolinen apu oli vältämätön. Joten siinäkin suhteessa tuomio oli perusteeton.