tehdä töitään niin kuin säänöt vaativat ,jos ei jaksa ja apuakaan ei saa.Joudunko tuomiolle kun en uupumukseltani jaksa tehdä oikein.Esim.rikon lähes joka päivä sääntöä ajoneuvolla ajaminen väsyneenä,paljon muutakin teen sellaista mitä ei sais,tai pitäiskö sanoa en tee kun en jaksa.Tosin ainhan voi lopettaa,mutta sitten vasta tuleekin vääryyttä,kun niin moni joutuu kärsimään.Olen rukoillut Herraa auttamaan täsää kurituksessa,mutta liian hiljaa Hän on.Voi kun Herra johdattas pois tästä kunnialla,niin ettei muut joutuisi kärsimään,ei se haittais vaikka itsekkin jäis kuiville.
Onko syntiä kun ei jaksa
K I P
16129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se ettei jaksa ei ole syntiä. Ei me ihmiset olla robotteja. Jumala loi meidät tälläisiksi vajaiksi, tarvitsemme lepoa ja virkistystä jaksaaksemme. Kukaan meistä ei ole korvaamaton, suurta armoa sekin.
>>Se ettei jaksa ei ole syntiä>Jumala loi meidät tälläisiksi vajaiksi
KIP, käskikö Jumala sinun rakastaa itseäsi vain hyvinä päivinä. Ei käskenyt, vaan käski sinun rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet ja myös huonoina päivinä. Onko sinun syytäsi, jos muut joutuvat kärsimään sen takia, että sinä et saa tahtoasi nyt läpi ja menesty niin hyvin kuin haluat. Se ei ole sinun syysi. Lopeta ihmisten orjana oleminen, sillä Jumala ei siedä meidän jäävän ihmisorjuuteen. Älä etsi itsellesi kunniaa. Ole nöyrä ja tunnusta läheisillesi, että sinä et nyt jaksa ja pelkäät heidän reaktioitaan. Vai pelkäätkö? Olen itse käynyt niin syvällä kuin ihminen suinkin voi käydä ja tässä minä nyt vapaana kirjoittelen.
Olen käynyt läpi kolme kertaa kuoleman kanssa silmäkkäin olemisen ja täydellisen talouskaaoksen, joten et sinä KIP ole ainoa, joka on joutunut kulkemaan tietä, joka ei sillä hetkellä mielytä, mutta josta myöhemmin kiittää.
Rukoilen puolestasi ja elän myötätunnossa, koska minä voin sen tehdä, kun olen itse edeltä kulkenut tien, jota sinäkin nyt käyt. Se tuntuu vaikealta, mutta Jumala on kanssasi tunteistasi huolimatta.
Kiitos
Ihmettelen, mikä työpaikka sellainen on, jossa pitää tehdä enemmän kuin jaksaa? Vai oletko yrittäjä?
Sinun elämässäsi on jotakin sellaista, joka ajaa uupumukseen. Mikä se on, en tiedä, mutta sinä tiedät. Korjaa se ja voi hyvin.
Yrittäjä 70-100h/vko kohta 20-vuotta,nyt viime vuodet käytänössä ilman tuloja,velaksi eläen.Nyt alkaa loppuu bensa.
Vaikea juttu, muttei mahdoton. Ketään neuvomatta sanoisin, että kannattamatonta yritystoimintaa ei pitäisi hampaat irvissä jatkaa loputtomiin. Siinä kuluttaa itsensä loppuun, ja tuloksena on burnout.
Etkö voisi siirtyä yrittäjäksi kokonaan toiselle alueelle, mikäli on toimitilat ja muut valmiina, ilman että joudut investoimaan mahdottomia ?
Ei voi siirtyä toiselle aluelle.sillä nyt tehdään tuottavintan työtä mitä näissä tiloissa voidaan tehdä.Käsittämättömät vaikeudet tuotanossa on syönyt katteen.
Oletko ajatellut, että vaikeudet ei olekkaan ehkä sattumaa. Jospa Jumala tahtoo sun tekevän jotain aivan muuta.
Hintakilpailu on kovaa, mikäli tuotat sellaista artikkelia, jota tehdään muuallakin. Jos hinta/laatu suhde on kohdallaan ja hyvä toimitusvarmus, niillä kovalla markkinoinnilla voi saada pitkällä aikavälillä paremman tuloksen.
Tietysti ennalta arvaamattomat hankaluudet syövät katetta, ja pikkufirmoille se tekee todella kipeää.
Se on tullut mieleen.Nyt ei kyllä riitä virtaa Jumalan työlle.Olen varma siitä että Jumala on sallinut nämä vastoinkäymiset,koska olin hyvin ylpeä ja itse varma.Nöyrytys on sitä luokkaa että kaikki luulot omista kyvyistä on lähtenyt.Nyt otan vastaan mitä Jumala tarjoa,vaikka liha taistelee.Olen jopa mietinyt jos päädyn kerjäläiseksi,niin käyköön sitten niin.Moni on kyllä sanonut että monesti Herra vie ihan reunalle,jotta ihminen tietäis keneltä kaikki on.
Mutta katson tämän ihan loppuun sakka,sillä pidän myös tätä työtä Jumalan johdattamana,sillä monen ihmeen kautta tämä työ aukesi.
Jospa kuitenkin. Mulle tuli myös ihan käsittämättömiä vaikeuksia. Mulle lopulta jopa naureskeltiin, kun yhtenään olin saman ongelman edessä. Tein kaiken aivan oikein ja tunnollisesti, siitä ei ollut kiinni. Mutta joku vaan mättäsi.
Nyt tiedän, että se työ ei ollut Jumalan johdatus minulle. Itse ehkä luulin niin silloin. Rukoilin sitä työtä, koska pidin siitä. Niinhän me usein teemme. Menemme omia unelmiamme seuraten ja pyydämme, että Herra siunaa ne. Mutta se oli mun oma haave. Oma unelma. Oma tie. Se ei ollut Herran tie, eikä Herran unelma kohdallani. Se vei kaiken aikani ja voimani niin, että Herralle ei tahtonut jäädä aikaa, Herran työstä puhumattakaan.
Kovin kuulostaa tutulta.Jään odottomaan mihin Herrani meidät vie.
Oma kokemukseni työelämästä on se, että nopeat syövät hitaat. Eli jos meinaa edes jotekin menestyä, ei ole aikaa odotella, vaan tehtävä ja ideoitava mitä tehdään ja miten tehdään.
Hyvissä käsissä olette. Tyhjän päälle ei Jeesuksen oma koskaan putoa.
Meille tuli tälläinen sana silloin vaikeuksien keskellä Herralta: Herra sanoi, että vaikka olette nyt niin kuin lastut laineilla virran vietävänä, niin siitä ei tarvi välittää. Herralla on kaikki hallinnassaan.
Herralla on todellakin kaikki narut käsissään. Mitään ei tapahdu sattumalta. Mikään kohtalo ei määrää elämästämme, vaan Herra. Meidän "kohtalomme" on sidottu Jeesukseen ja mitä ikinä tapahtuukin, tapahtuu täydellisessä Jumalan hallinnassa.
Jos paha masis, kilauta päivystykseen!