Kesäkuussa 1967 Israelin puolustusvoimien salamaliike työnsi Jordanian armeijan takaisin ja Jerusalem yhdistettiin jälleen. Sitä seurasi äkillinen, välitön purkaus; tuntui kuin koko läntisen Jerusalemin väestö olisi virrannut Vanhaan kaupunkiin ja suunnannut kulkunsa Länsimuurille. Puhuessaan muutamaa viikkoa myöhemmin Jerusalemin Heprealaisen yliopiston juhlallisuuksissa Jitzhak Rabin, Israelin entinen pääministeri, sanoi:
- Koko kansakunta oli haltioissaan. Monet itkivät kuullessaan Vanhan kaupungin valtaamisesta. Sabranuoremme ja varsinkaan sotilaamme eivät suinkaan ole taipuvaisia tunteellisuuteen, vaan välttävät kaikkia julkisia tunteenilmauksia. Mutta taistelun jännitys, sitä edeltänyt levottomuus, tunne pelastumisesta ja koko juutalaisuuden historian kohtaamisesta, mursi kovuuden ja ujouden kuoren ja vapautti tunteiden lähteet niin, että liikutus pääsi purkautumaan. Länsimuurin vallanneet laskuvarjojääkärit nojasivat kiviin ja itkivät.
...
Kesäkuun 7. päivänä 1967 tapahtui ihme. Vanha kaupunki liitettiin uudelleen läntiseen kaupunginosaan Israelin pääkaupungiksi. Sinä päivänä silloinen puolustusministeri Moshe Dayan sanoi: "Me ojennamme vilpittömästi kätemme arabiveljillemme rauhan merkiksi, mutta me olemme palanneet Jerusalemiin jäädäksemme." Herran Jeesuksen sanat olivat toteutuneet: ajat, jolloin pakanat tallasivat Jerusalemia, olivat ohi. Nyt Jerusalemilla on edessään enää pitkän ja vaikean historiansa loppuluku.
Tämä vain osana juutalaisen kansan lähihistoriaa, joka liittyy omana osanaan juutalaisuuden historiaan.
- Koko kansakunta oli haltioissaan. Monet itkivät kuullessaan Vanhan kaupungin valtaamisesta. Sabranuoremme ja varsinkaan sotilaamme eivät suinkaan ole taipuvaisia tunteellisuuteen, vaan välttävät kaikkia julkisia tunteenilmauksia. Mutta taistelun jännitys, sitä edeltänyt levottomuus, tunne pelastumisesta ja koko juutalaisuuden historian kohtaamisesta, mursi kovuuden ja ujouden kuoren ja vapautti tunteiden lähteet niin, että liikutus pääsi purkautumaan. Länsimuurin vallanneet laskuvarjojääkärit nojasivat kiviin ja itkivät.
...
Kesäkuun 7. päivänä 1967 tapahtui ihme. Vanha kaupunki liitettiin uudelleen läntiseen kaupunginosaan Israelin pääkaupungiksi. Sinä päivänä silloinen puolustusministeri Moshe Dayan sanoi: "Me ojennamme vilpittömästi kätemme arabiveljillemme rauhan merkiksi, mutta me olemme palanneet Jerusalemiin jäädäksemme." Herran Jeesuksen sanat olivat toteutuneet: ajat, jolloin pakanat tallasivat Jerusalemia, olivat ohi. Nyt Jerusalemilla on edessään enää pitkän ja vaikean historiansa loppuluku.
Tämä vain osana juutalaisen kansan lähihistoriaa, joka liittyy omana osanaan juutalaisuuden historiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
- - -
Shalom.
Joko kävit katsomassa sivuilta sitä kirjoitusta?
Se on Kirjoitukset osastolla ensimmäisenä:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
- - -
Ajatuksenani on esittää, että saisimme sivuillemme jonkinlaisen Israel-ystävyyspalstan.
Olisiko sinulla jonkun Israelin ystäväyhdistyksen sivujen linkkiehdotus?
- - -
Katsopa seuraavien linkkejä:
- ICEJ Suomen osasto
- ICEJ kansainvälinen
- Karmel-yhdistys
- Israelin Ystävät ry.
- Shalom-lehti
Voit myös hakea netistä hakusanalla Israel, Jerusalem jne.
Linkkejä kyllä löytyy.
Siunausta ja shalom!
Muuten...Israelin vastaisuus velloo tälläkin palstalla suunnattoman suurena. Jos sinulla on hyviä asioita kirjoitettavaksi Israelista, voitko sinäkin tulla keskusteluun mukaan.
Van muutama tunti sen jälkeen, kun Israelin valtio oli julistautunut itsenäiseksi, kuusi arabivaltiota julisti Israelille "pyhän sodan". 100 miljoonaa arabia oli päättänyt tuhota 650.000 juutalaista ja hävittää siionistisen valtion maan päältä. Egyptin joukot työntyivät etelästä Tel Avivia kohti ottaakseen Negevin hallintaansa. Syyrialainen panssariprikaati hyökkäsi pohjoisesta miehittääkseen Gennesaretin järven eteläpuolella sijaitsevan Jordanin laakson. Isästä työntyi Jerusalemia kohti "arabilegioona", jordanialainen valiojoukko, brittikomentajan Glubb Paschan johdolla.
Israelilla ei ollut virallista armeijaa eikä raskasta aseistusta, joita se olisi voinut käyttää vastaansa suunnatussa kolmen rintaman sodassa. Mutta "luottaen Israelin Kallioon" se ryhtyi taisteluun.
Kun sota oli kestänyt seisemän kuukautta, YK:n painostuksesta solmittiin aselepo 7.1.1949. Israel selvisi loppujen lopuksi voittajana ja laajensi tuntuvasti valtiollista aluettaan. Muuan israelilainen sotilaskommentaattori arvioi itsenäisyyssotaa seuraavasti: "Meillä ei ollut muuta kuin sankarillinen rohkeutemme ja Jumala - mutta niiden avulla me voitimme."