Usko - kuolemanjälkeinen elämä ?

Tässä muutamia jäsentämättömiä ajatuksia.

Monet uskovat painottavat kuolemanjälkeisen
elämän merkitystä käännyttäessään kanssaeläjiä
uskoon - Helvetti vs. Taivas. Varmasti se onkin
tärkeä - ehkä jopa keskeinen kysymys uskossa,
mutta nykyihmiselle kovin kaukainen argumentti.

Mieleen tulee erään vakuutusyhtiön kauppaama
vakuutus liikennekuoleman varalle
nimeltään "Autoilija Onni". Eli onni, palkkio tai
rahallinen korvaus on nostettavissa kuoleman
jälkeen?!

En ole menestysteologi - en teologi ensinkään,
mutta uskon merkitys jokapäiväisessä elämässä
olisi ehkä enemmänkin sen vouhotuksen arvoista,
mikä nyt käytettään kuolemanjälkeisestä
puhumiseen.

Uskon merkitys ei ole taloudellinen menestys vaan
pienistä asioista iloitsemista, oman
vajaavaisuutensa tunnustamista ja hyväksymistä,
erilaisuuden hyväksymistä, arvomaailman perusta,
turvallisuuden tunnetta, positiivisuutta,
rakkautta, anteeksiantoa jne... (eivät toki ole
tuntemattomia tai kiellettyjä ei-uskovillekaan).

Itse en varmastikaan uskoisi Jumalaan, jos kaikki
hyvä odottaisi vasta kuoleman jälkeen. Usko antaa
potkua jokaiseen päivään (hyi hitto miten imelä
kielikuva, anteeksi)- se ei kiellä tekemästä
mitään minkä omatunto sallii - ja silloinkin kun
omatunto on lomalla tai tai venyväisimmillään
niin hölmöilyt saa anteeksi.

Luulenpa ettei Jumala vaadi ja odota meiltä
täsmällistä ja oikeaa käsitystä kaikista
teologian osa-alueista. Ei kai meidän tarvitse
valita periksiantamatonta kantaa maailman syntyyn
tai homojen moraaliin? Maailma on syntynyt ja
homoja on olemassa - so what? Kukin uskoo oman
kykynsä ja persoonallisuutensa mukaan - 50:n tai
150 ÄO:lla varustettujen usko on varmastikin
erillaista, ekstrovertin ja introvertin usko on
varmasti erilaista. Oleellisempaa lienee tarve ja
halu uskoa.

PS. Suomi voittaa 3 - 1 !
2191
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kyllähän me uskovat kovasti puhutaan kuoleman
jälkeisestä elämästä. Totta kai tämäkin elämä on
tärkeä, ja Jumala lupaa meille hyviä asioita jo
nyt. Mutta pitää muistaa että kun me joskus
lähdetään tästä maailmasta oltuamme täällä hyvin
lyhyen ajan, ehkä 80 vuotta... sitten alkaa
ikuisuus. Kummasta kannattaisi ennemmin
huolehtia, näistä 80:stä vuodesta, joita ei ole
välttämättä edes niinkään paljon, vaiko
IKUISUUDESTA? Meinaan vaan että kyllähän tämän
elämän tässä elää vaikka päällään ja kärsien
mutta jos kärsii ikuisuuden...?

Äänestä

Saa nähdä,häviääkö tämä viesti jonnekin,vai
takkuileeko uskontopalsta edelleenkin.
Tällaisia ajatuksia on liikkut omassakin mielessäni.Jumalan olemassaolosta en tiedä.Tiedän
vain sen,etten tiedä.Kuitenkin olen huomannut
rujouksen valtavan merkityksen,kun siihen keskit-
tyy syvästi.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Iiwari kirjoitti:

Tässä muutamia jäsentämättömiä ajatuksia.

Monet uskovat painottavat kuolemanjälkeisen
elämän merkitystä käännyttäessään kanssaeläjiä
uskoon - Helvetti vs. Taivas. Varmasti se onkin
tärkeä - ehkä jopa keskeinen kysymys uskossa,
mutta nykyihmiselle kovin kaukainen argumentti.

Mieleen tulee erään vakuutusyhtiön kauppaama
vakuutus liikennekuoleman varalle
nimeltään "Autoilija Onni". Eli onni, palkkio tai
rahallinen korvaus on nostettavissa kuoleman
jälkeen?!

En ole menestysteologi - en teologi ensinkään,
mutta uskon merkitys jokapäiväisessä elämässä
olisi ehkä enemmänkin sen vouhotuksen arvoista,
mikä nyt käytettään kuolemanjälkeisestä
puhumiseen.

Uskon merkitys ei ole taloudellinen menestys vaan
pienistä asioista iloitsemista, oman
vajaavaisuutensa tunnustamista ja hyväksymistä,
erilaisuuden hyväksymistä, arvomaailman perusta,
turvallisuuden tunnetta, positiivisuutta,
rakkautta, anteeksiantoa jne... (eivät toki ole
tuntemattomia tai kiellettyjä ei-uskovillekaan).

Itse en varmastikaan uskoisi Jumalaan, jos kaikki
hyvä odottaisi vasta kuoleman jälkeen. Usko antaa
potkua jokaiseen päivään (hyi hitto miten imelä
kielikuva, anteeksi)- se ei kiellä tekemästä
mitään minkä omatunto sallii - ja silloinkin kun
omatunto on lomalla tai tai venyväisimmillään
niin hölmöilyt saa anteeksi.

Luulenpa ettei Jumala vaadi ja odota meiltä
täsmällistä ja oikeaa käsitystä kaikista
teologian osa-alueista. Ei kai meidän tarvitse
valita periksiantamatonta kantaa maailman syntyyn
tai homojen moraaliin? Maailma on syntynyt ja
homoja on olemassa - so what? Kukin uskoo oman
kykynsä ja persoonallisuutensa mukaan - 50:n tai
150 ÄO:lla varustettujen usko on varmastikin
erillaista, ekstrovertin ja introvertin usko on
varmasti erilaista. Oleellisempaa lienee tarve ja
halu uskoa.

PS. Suomi voittaa 3 - 1 !

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu