omaksi kuvakseen jne.
Jospa maailmankaikkeus ja ihmisen tietoisuus ovat
samantyyppisiä ? vertaillaanpa
Alkuräjähdys on orgasmi, josta kehittyy
alkio, sikiö, ja syntymän jälkeen oma yksilollinen
tietoisuus/maailmankaikkeus.
Tarpeeksi laajetessaan ei ala supistumaan, vaan
siirtyy eri tasolle, ulottuvuuteen.
tietoisuuden/maailmankaikkeuden sisällä olevien
edes huomaamatta muutosta.
yksinkertaisemmin:
Ihmisen saavuttaessa tietyn
ymmärryksen/tietoisuuden asteen, kysymys ei enää
olisikkaan aivotoiminnasta vaan aivoissa
tapahtuneet kemialliset reaktiot olisivat
muuttaneet ko. henkilon geneettistä perimää.
Jospa maailmankaikkeus ja ihmisen tietoisuus ovat
samantyyppisiä ? vertaillaanpa
Alkuräjähdys on orgasmi, josta kehittyy
alkio, sikiö, ja syntymän jälkeen oma yksilollinen
tietoisuus/maailmankaikkeus.
Tarpeeksi laajetessaan ei ala supistumaan, vaan
siirtyy eri tasolle, ulottuvuuteen.
tietoisuuden/maailmankaikkeuden sisällä olevien
edes huomaamatta muutosta.
yksinkertaisemmin:
Ihmisen saavuttaessa tietyn
ymmärryksen/tietoisuuden asteen, kysymys ei enää
olisikkaan aivotoiminnasta vaan aivoissa
tapahtuneet kemialliset reaktiot olisivat
muuttaneet ko. henkilon geneettistä perimää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
eivät pysty todistamaan olettamaasi et pysty
varmaankaan sinäkään. Oletko nähnyt joskus
räjähdyksen joka olisi tuottanut täydellisen
järjestyksen? Tuoko räjähdys siis elämää? Mistä
tuli maailmaan ensimmäinen elävä solu? Räjähdys
polttaa happea, mistä meillä siis on tämä
happikerros joka hyvin pysyy paikallaan?
Sattumaltako kaikki elävä käyttää sitä elääkseen?
Koska muutos on väistämätöntä, myös totuus
muuttuu.Näinollen absoluuttista totuuta ei ole
vaan on todennäköisin vaihtoehto määrätyllä
hetkellä.
Totuuden muuttuessa luku ja kirjoitustaito
ovat toisarvoisia, koska totuus muuttuu.
Tärkeätä on ainoastaan kyky sopeutua.
ps
räjähdys oli vertauskuva,toisaalta
ihminen polttaa happea.
Kuka sitä kaipaa.
onnellisuus ja hyvinvointi ovat tärkeämpiä.
Teoriaa tukevia seikkoja kyllä löytyy.
Tämä ei ole missään nimessä tarkoitettu
kritiikiksi, mutta en kyllä sisäistänyt mitä
todella tahdoit sanoa? Puhut tietoisuuden
(varmaankin tarkoitat tällä samaa, mitä itsekin
miellän tietoisuudeksi, eli ihmisen kokemista
omana itsenä, ainutkertaisena olentona?)
kehittymisestä tietylle tasolle. Mitä tasoa
tarkoitat, normaali itsetajuamista,
vai "korkeampaa" henkistä tasoa (=jossa ihminen
kokee olevansa osa "kokonaisuuden värähtelyä")
vai jotakin muuta? Ja mitä tarkoitat sillä, että
kemialliset reaktiot olisivat muuttaneet ko.
henkilön geneettistä perimää? Tarkoitatko, että
ne todella aiheuttaisivat mutaation?
Mutaatio kuulostaa luonnottomalta, virheeltä.
Tarkoitan normaalia elämän jatkumoa, ehkä jopa
taantumaa alkuperäisen tyyppiseksi.
Oudolta se ympäristöstö vaikuttaisi.
Eräänlainen "madonreikä" kehitysasteesta toiseen.
Jep, minulle oman itsensä kokeminen ja tämän
maailmankaikkeuden kokeminen oman itseni kautta
on ollut niin kauan kuin vaan muistan
riittävä "uskonnollinen" kokemus. En koskaan ole
kuvitellut olevani mikään "pyhimys", kaukana
siitä. Kuitenkin uskonasiat ovat aina silloin
tällöin kovastikin kiinnostaneet minua. Minulla
on myös omat "moraalikäsityksenikin".
Päällimmäisenä on kuitenkin ajatus siitä, että
olemme pieni osa jotakin selittämätöntä, mutta
samalla suurta mysteeriä. Raamatun ja joidenkin
muiden kirjoitettujen uskonteosten näkemykset
ovat minulle viestineet ihmisen halusta selittää
olemassaoloaan täällä. Eli en ole yksin!! (mikä
havainto) Kuitenkin kaikissa kirjoitetuissa
teoksissa, mitä olen lueskellut on aina
se "vika", että ne antavat maailmankaikkeudesta
ja ihmisen osallisuudesta siinä
liian "yksinkertaisen" näkemyksen. En enää
yksinkertaisesti viitsi kovastikaan
innostua "taivas-", "helvettisaduista" pelkästään
sen takia, että niissä jatkuvat samat asiat aivan
samanlaisina kuin mitä ne ihmisen täällä
maailmassa eläessäänkin ovat. Eli
samat "moraalikäsitykset" (hyvä ja
paha), "tuntemukset" (autuus ja onni sekä kipu ja
kärsimys), ym. ym. Kun hieman pohtii
esim. "moraalia", varsin helposti huomaa luotujen
käsitysten "suhteellisuuden"
ja "keinotekoisuuden" (=ne ovat kaikki
ihmiskeskeisiä). Ehkäpä samalla näitä asioita
pohtiessani olen luonut itselleni oman "uskoni",
jonka perusteella oma pikku boltzini säilyy
kasassa päivästä toiseen. Minä tunnen, että
totuus on "jossakin tuolla" ja että se joko
selviää tai sitten ei, mutta vasta sen jälkeen
kun olen sen oman viimeisen henkäykseni
henkäissyt...
Alkuräjähdys on vain teoria joten siitä pitäisi
puhua sellaisena.
Aivoissa tapahtuvat kemialliset reaktiot eivät
periydy, koska vain muutokset sukusoluissa
siirtyvät seuraavalle sukupolvelle.
Mikäs sukusoluissa aiheuttaa muutoksia ?
Sukusoluissa voi muutoksia aiheuttaa mutaatiot
esimerkiksi. Mutta vain yksi tuhannesta
mutaatiosta on ihmiselle hyväksi. Mutaatioita
tapahtuu tuhansia päivittäin jokaisessa
ihmisessä, sukusoluissa kuitenkin harvinaista.
Suurin osa mutaatioista ihmisellä on kuitenkin
haitattomia.
Mene lukion bilsan tunnille ja sivisty... =)
(kaunis kehoitus)
Oikeastaan käytännössä ei mikään, vaan ainoastaan
satunnaiset "sattumat". "Luonnonvalinta" saa
aikaan sen, että heikot tai huonot yksilöt eivät
jatka sukua. Esim, jos ilmasto muuttuu
kylmemmäksi, niin sellaiset yksilöt jotka eivät
kestä kylmää, kuolevat, eivätkä enää jatka sukua.
Laji kehittyy pikkuhiljaa sen vuoksi, että jonkin
ominaisuuden omaavat yksilöt jatkavat sukua
useammin kuin kuin muut. Tai jonkin ominaisuuden
omaavat eivät jatka sukua, koska esim. kuolevat
nälkään tai vaikkapa ihosyöpään.
Hah hah. Miksi sitten jotkut sairaudet ja
heikkoudet eivät ole jo kadonneet sukupolvien
ketjusta? Kyllä ihminen on karannut
sun 'luonnonvalinnalta' jo ajat sitten, esim
siitä lähtien kun Semmelweis sai idean, että
synnytyslääkärien pitää pestä kätensä, tai siitä
asti kun keisarinlekkauksia opittiin tekemään ja
perätilalapsia ei tarvinnut kiskoa kappeleina
massuista ulos.
Sairaudet eivät ole kadonneet siksi, että ko.
sairaudet ovat puhjenneet yleensä vasta sen
jälkeen, kun ihminen on jo ehtinyt jatkamaan
sukua. Sellainen sairaus, joka tappaa tai ainakin
estää jatkamasta sukua, kuolee itsestään
sukupuuttoon.
Tieteen kehityksestä johtuen yhä heikommat
yksilöt jäävät henkiin ja jatkamaan sukua.Ehkä
luonnon valinta ei enää toimi niinkuin ennen.
Räjähtääkö koko homma käsiin joskus
tulevaisuudessa?