Kuka kannattaa soihtua

Kuoltuasi olet tosi vähän läsnä yhtään missään.

Viisaita sanoja Ruben!

Olipa kerran ihanan kaunis neito. Niin ihana, mutta itseriittoinen. Hän etsi prinssiä, kukapa neito ei etsisi? Kukaan ei kelvannut. Ei kukaan.
Kului 15 vuotta. Tyttö läheni keski-ikää, eikä prinssiä ollut löytynyt. Itseriittoisuus oli hivenen rapissut, mutta vain hivenen. Tyttö piti edelleen kiinni täydellisestä sulhosta, mutta tinki vain yhdessä suhteessa: hänen ei tarvinnut olla yli 2 metriä pitkä. Jälleen kului 15 vuotta ja tyttö oli viidenkymmenen. Hän oli edelleen viehko ja ilman prinssiään. Vaatimustaso oli jälleen hivenen löystynyt, mutta vain hivenen. Tässä vaiheessa täydellinen mies haarukoitiin myös niistä joilla ei ollut kesämökkiä. Jälleen kului 15 vuotta. Tyttö oli nätti ja vähän ryppyinen ja yhä yksin. Vaateet vähenivät, mutta vain vähäsen. Nyt myös ne miehet kelpasivat, joilla ei ollut akateemista loppututkintoa. Ja viisitoista vuotta vierähti lisää, hieman jo rupsahtaneen mutta yhä näpsäkän neidon ollessa jo 80. Ei ollut prinssiä vieläkään löytynyt ja vaateista piti vähän taas tinkiä. Tästedes kelpasivat nekin miehet, jotka eivät olleet koskemattomia. Sitten, 95 vuotiaana mummelina ikäneitoa vihdoin viimein lykästi. Ihmemiesprinssi oli löytynyt samasta ikäluokasta ja kaikki näytti olevan täydellistä. Onnettomuudeksi sulholla oli morsionsa suhteen vain yksi ainoa vaade: hän ei missään tapauksessa saanut olla neitsyt. Ei ostettu kihloja ja ikäneito heitti piut paut kaikille prinsseille.
Mitä tästä opimme?