vapaamatkustus parisuhteessa

Minä en hyväksy vapaamatkustusta parisuhteessa. Pääasia on, että jokainen kantaa kortensa yhteiseen kekoon eli raha ja koti on yhteistä. Jos kyse on tilapäisestä vähävaraisuudesta, niin sen ymmärtää, esim. lapsia hoitaa kotona tai sairastuu. Jos kyse on jatkuvasta vähävaraisuudesta, niin silloin köyhemmän osapuolen tulee jotain muutakin tehdä, esim. kaikki kotityöt.

Niin!

Jos kyse on väliaikaisuudesta, Sen pitää olla sit alunperinkin toiselle ( maksavalle) selvä, miksi sen toisen tila on se, eli ei mitää pummia kadulta suoraan suhteeseen.

Niin, lapset ja kotityöt. Lapsien suhteen aina on se, että äidillä on isompi osa siinä luontaisesti. Isän osaa usein lasten hoidossa toiminnallisesti matala taso...

Mitä tulee sitten siihen, että se huonompi tekee ne kotityöt.Se on aika ääretön määrä kotityötä, jos toimivan talouden koko on vuodessa vaikka 30 000e, niin toinen tuo siihen pooliin 1000e/vuosi ja toinen loput. Siinä saa aikalailla imuroida, pyykätä ja tiskata, että saa 15000e täyteen. Väkisinkin tulee turhaa velkaa talouteen, että kuliissi pysyy pystyssä. Ei kellää normitason työtätekevällä ole todellakaan mahdollisuutta tälläiseen edes yksin ollessa.

Sitäpaitti, ihmisten keskinäinen epätasapaino muutoinkin on syy, että parisuhteet ei toimi.

PS. Sanotaan, että luokkayhteiskuntaa ei ole, mutta se kyllä on väärin. Se on, sellainen pitää olla. Oikeesti jos olisin päätösvpomainen, niin tekisin pakolliseksi rehellisyyden nimissä otsaan laitettavat kastimerkit. Hyville vihreät, onnenonkikoijoille siniset, tuuripeljaajille vaikka mustat ja köyhille vaikka punaiset.

Ei meistä kukaa muutoin tiedä ja osaa varoa mikä se vastaantuleva sinisilmä on. Jos ihminen linkkaa oikeaa jalkaa tai käyttää valkoista keppiä, nii sitä voi varoa ja asettaa kastiinsa helpommin, mutta tuuripelaajia ei osaa varoa kukaan, kun rehellisyys on ihmisen oma valinta tilanteen mukaan.

Nykyään voi suojata omaisuutensa kaikenlaisin sopimuksin. Esimerkiksi voi toiselta periä vuokraa asunnossaan asumisesta ja sopia kirjallisesti jakavansa autokulut puoliksi ja vaikka mitä voi sopia laillisin keinoin. Suomessa on sopimusvapaus, jolloin kaikesta voi vapaasti sopia, mitä laki ei suoranaisesti kiellä.

Ei kaikkea voi rahassa mitata. Jos on niin pihi, että laskee jokaisen sentin ja työtunnin parisuhteessa eläessään, niin kyse on rahaliitosta eikä mistään parisuhteesta, joka perustuu aitoon tunnepuoleen ja haluun jakaa myös omaisuuttaan toisen henkilön kanssa.

Kyllä ekoilla treffeillä on syytä tilata jotain kalliimpaa. Jos vastapuolen naama venähtää tai alkaa puhua tuhlailusta tietää että se oli tässä. Ensitreffit esim. konserttiin jossa liput 60 E. Jos äijä ei maksa ei ole treffejä. Menen yksin. Minkäänlaista nuukailevaa napinaa en kestä kuunnella ja jos ei varaa ole niin terve! Elämässä on muutakin tekemistä kun senttien laskemista ja kituilua.

Ei täällä kukaan pärjää....

Se o huijausta, että tilaa heti kallista, niillä joilla on oikeasti varaa, niin on myös kyky sanoa ei.

Ja kyllä raha on yksi asia johonka pitää kiinnittää huomiota mihin sitä käyttää. päälle 20v ikänen, joka on juuri muuttanut omilleen on riskissä että kuumentaa oman elämänsä ja saattaa ajaa itsensä tiukalle pirkäksi aikaa.

Se o totta, että kaikkea ei voi rahassa mitata. Mutta jos se kertakäyttö pillu tuntuu kivalle, niin sitten o oikeasti alettava miettimään sitä mihin kaikki perustuu.

Me eletään ajassa jossa omaisuuden tai sen paljon sanotun kuliisin arvo o aika heittelevä. Sen suojaaminen ei ole enää nii helppoa. Satasen vahingon voi kestää, jos pussissa on vähintään kuusi sataa. Omaisuuden suoja avoliitossakin on huono nykyään, kun avoliittoakin varten on luotu tälläinen tasauslaki. Kiitos taas kaikkien homolakien.

Eikä omaisuuden suojalla ole väiä niin pitkää, kun juttu on vain pelkkää kaveripeliä. Käteinen raha on se katoaa luonnonvara.

Kiville on minunkin veneeni ajanut, tosin ei aivan omasta syystäni, vaikka syytä on tietysti ollut itsessänikin. En viitsi toistella taas tarinaani, kun pari kertaa sen olen jo kertonut. Alkaa vaan taas masentaa.

Mutta tuosta sinun tekstistäsi, kyllä näitä huopaajia riittää. Varakas mies, niin, avioliitossa pysytään, vaikka rakkautta ei enää olisikaan.
Itse en koskaan pystyisi moiseen, vaikka, joskus on mieleen tullutkin, että mitä jos olisinkin seurannut sisareni esimerkkiä?
Inssiukko, muutama mukula siihen kulissiksi ja parin vuoden päästä olisin ´sitten voinut viedä patjan toiseen huoneeseen. Siirtyä istumaan autossa takapenkille. Opiskella kaikkea mitä huvittaa ja opiskelujen päätyttyä olla vaan?

Sen sijaan, että täällä nyt köyhänä ja yksinäisenä ruikutan. Taisin olla tyhmä? :)