Kun ihminen kuolee, millainen on hänen sielunsa?
Onko sielulla psyyke? Tai siis, odotan vastausta
uskovilta, että millaiseksi he ajattelevat sielun.
Onko siellulla edelleen "luonne", onko hän
kiivas tai rauhallinen, yms. Iloitseeko sielu,
onko sielulla suruntunnetta?
Onko sielulla psyyke? Tai siis, odotan vastausta
uskovilta, että millaiseksi he ajattelevat sielun.
Onko siellulla edelleen "luonne", onko hän
kiivas tai rauhallinen, yms. Iloitseeko sielu,
onko sielulla suruntunnetta?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Luulin lapsena, että sielu nousee taivaaseen ja
ihminen muuttuu enkeliksi. Myöhemmin ihmettelin
vuosia ja vuosia, että miten sitten ihmiset
voidaan myöhemmin herättää kuolleista, jos sielu
kerran jo elää henkiolentona. Kului muutama
kymmenen vuotta maallisissa askareissa, kunnes
kuin salama kirkkaalta taivaalta koin ihanan
valaistuksen: Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä
se yhdistää meidät kaikki, itsekunkin kokemana
juuri samalla hetkellä, kun kuolema kohtaa. Ei
ole väliä ajalla, ei päivillä, ei tuhansilla eikä
miljoonilla vuosillakaan. Näin tapahtuu, sillä
ajantajua ei kuolemassa ole. Valmistautukaa siis
heti kuoltuanne kohtaamaan herätyksen! Ihana
tieto niille, joille se voi toteutua!
Miksi te uskovaiset aina puhutte kuoleman
pelosta? Miksi sitä kenenkään pitäisi pelätä?
Sehän on kuitenkin kaikkien väistämätön
tulevaisuus.
Järjetöntä löpinää tyhjänpäiväisestä asiasta koko
vouhotuksenne!
Tämähän on elämääkin suurempi asia. Jos se on
mielestäsi löpinää, niin on varmaan kaikki muukin!
Kun seisot avuttomana (väkivaltaisen) kuoleman
edessä, veikkaampa ettei löydy kovin montaa
ihmistä silloin joka ei tuntisi silloin kauhua.
No, se on tietysti eritilanne kuin se, että
tuntee lähes jatkuvaa kuolemanpelkoa....
Minä uskon, että me olemme elävä henki (sielu)
joka asustaa tässä näkyväisessä ruumiissa. Kun
me "kuolemme", kuolee ruumis, mutta "minä"
(henki, sielu) jää eloon. Mutta mitä sitten
tapahtuu,, enpä tiedä...?
Kristityn ihmisen sielu saa ikuisen elämän. Hän
ei koskaan enää sure, vaan olo on autuas, "yli-
ihana", kuten eräs pieni lapsi kerran oli
selvittänyt tuota "autuas"-sanaa. Sielu on
nimenomaan se osa meistä, joka nousee taivaaseen
Jumalan luo, tai epäuskoisen ihmisen sielu alas
kadotukseen, iankaikkiseen kuolemaan, ikuiseen
eroon Jumalasta. Me ihmisinä olemme kaksiosaisia:
on ruumis ja sielu. Ruumis on pelkkä kuori, joka
kuollessamme maatuu ja katoaa. Sielu
taas "nukkuu" odottaen viimeistä aamua, jolloin
meidät tuomitaan joko kadotukseen tai
pelastukseen. Viimeisenä päivänä sielumme saa
uuden ruumiin, joka kirkastetaan Karitsan
verellä. Enää ei muisteta elämää täällä maan
päällä, vaivoja ja murheita jotka silloin
olivat. "Siellä murheen ja surujen taukovi vuo,
ikilohdutus virtaelee. Yistystänsä autuas
Herralle tuo, Hänen rinnoillaan lepäelee." (SL
220)
Tuo kirjoitus meni niin asian vierestä, että
ihmetyttää. Ei kai kukaan ole tietämätön, mihin
kristityt uskovat.
Kyse oli siitä, millainen tuo sielu on. Miten sen
psyyke eroaa siitä, millainen täällä eläneen
ihmisen psyyke oli. Tai eroaako se ollenkaan.
Ymmärsin väärin, tai oikeastaan, vastasin siihen
osaan kysymystä johon oli helpointa vastata
lyhyesti, eli loppuosaan... Siis "Onko sielulla
edelleen "luonne", onko hän
kiivas tai rauhallinen, yms. Iloitseeko sielu,
onko sielulla suruntunnetta?"
Mutta, nytpä koetan sitten vastata jotain
VARSINAISEEN kysymykseesi, johon ilmeisesti
enemmän odotit vastausta.
Mielestäni sielu on tavallaan osa ihmisen
psyykeä, tai oikeastaan toisinpäin; psyyke on osa
sielua. Sielun (hassua muuten, että SINÄ käytät
tätä sanaa ja olet kiinnostunut sen merkityksestä
tässä yhteydessä, koska olen ymmärtänyt, ettet
edes usko taivaaseen/helvettiin ja yleensäkään
kuolemanjälkeiseen elämään. Vai olenko erehtynyt
henkilöstä?) osa on myös omatunto. Kun ihminen
sairastuu psyykkisesti, se merkitsee usein sitä,
että omatunto joko herkistyy tai muuttuu
tunnottomaksi sairauden vuoksi. Tällaista ihmistä
olen seurannut erittäin lähellä, peläten
jatkuvasti, että hän tekee itselleen jotain
pahaa, koska ei aisti, että se on väärin. Tämä
liittyy asiaan siten, että omatunto, sielu ja
psyyke ovat selkeästi todellakin sidoksissa
toisiinsa. Tarvitaanko psyykeä sitten
iankaikkisuudessa? En ihan rehellisesti sanottuna
tiedä. Raamatussa ei tästä kovin hirveästi
puhuta, sillä eihän Raamattu muutenkaan kovin
hirveästi kerro siitä, MILLAISTA on taivaassa tai
helvetissä - paitsi tietenkin sen, että taivaassa
on ihana olla ja helvetissä ikuiset tuskat.
Tarkempia tietoja ei mitenkään älyttömästi ole.
Tässä täytyy siis tukeutua ihmisjärkeen, joka
taas on niin pieni, että sillä on vaikea,
oikeastaan mahdotonta yrittääkään ymmärtää
uskonasioita. ´
Siis: ihmisen psyyke pysyy koossa tunteiden
avulla. Tunteita taas ovat ilo ja suru, tuska,
ikävä, kaikki muutkin. Myös omatunto on yksi
tunne. No, taivaassa ei ole syntiä, tuskinpa
kadotuksessakaan. Siispä, mihin tunteita
tarvitaan? Mihin tarvitaan psyykeä? Näillä
eväillä: on olemassa "psyyketön sielu".
Tämä nyt on MINUN teoriani, ja todella nopeasti
kehitetty, ei pahemmin mietitty joten aukkokohtia
todennäköisesti on. Tarjosin nyt kuitenkin
jotain. Aurinkoja päivääsi!
Sen verran vielä niistä tunteista... Raamatun
mukaan mm. taivaassa ei tunneta muuta kuin
iankaikkista iloa ja onnea. Siis ei ole surun,
tuskan tai kaipuun tunnetta. Tämä piti vielä
kirjoittamani siihen yhteyteen, että tarvitaanko
psyykeä kuoleman jälkeen. Ehkä
jonkinlainen "kutistettu psyyke" sittenkin
silloinkin on, mutta se saattaa tuntua köyhältä
nyt ajatellen. Järki ei voi käsittää.
Et ole erehtynyt henkilöstä, sama vanha Pakana
olen. Kiitos teoriasta. Ensimmäinen vastaus tähän
mennessä. Eli täällä ihmiset kyllä osaavat
riekuloida, mutta asialliseen keskusteluun ei
kovin moni ala.
Vastauksesi oli suurinpiirtein sen suuntainen kuin
odotinkin. Minäpä kysyn jatkokysymyksen:
Kirjoitit: "omatunto, sielu ja psyyke ovat
selkeästi todellakin sidoksissa toisiinsa." Selvä,
tuossa teoriassa ei ole kuin yksi pieni mutta. Kun
kerran psyyke ominetuntoineen on sidoksissa
sieluun, niin millainen vauvana kuolleen sielu on?
Entä henkilön, joka vammautuu ja saa sen
seurauksena vaikean aivovamman? Entäs henkilö,
joka sairastuu dementiaan ja kuolee dementikkona?
Jos ihmisen psyyke hänen kuolinhetkellään on
sielua määräävä tekijä, niin silloin taivaassa on
ikävä olla vihanneksena.
Voisin jatkaa tästä eteenpäin pidempäänkin, mutta
palaan astialle, jos joku kommentoi.
..että tuntemasi sairas ihminen harkitsee
itsemurhaa tajuamatta että se on väärin...tosi
törkeää puhetta!!Useimmiten itsemurha on
viimeinen pakokeino sietämättömästä
maanpäällisestä helvetistä, eikä sen tehneitä saa
tuomita...Onneksi Jumala ei tuomitse ihmisen
mitoilla!
"Kuolemaa ei ole" ,on erään lääkärin kirjoittama
kirja. Myös muut ovat kirjoittaneet esoteerista
tietoa. Parasta mitä syntyvä sielu voi tehdä, on
valita hyvät vanhemmat. Huolehtia Amorina, että
nämä ryhtyvät toimeen.Syntymässä tai sen jälkeen
sielu kiinnittyy ruumiiseen. Tiedot vaihtelevat.
Joskus väliin kerkiää toinen argressiivisempi
sielu. Tuloksena on ns musta lammas
perheessä.Kuolemassa sieluentiteetti erkanee
näkymättömille tasoille, jonne meediot saavat
yhteyden.Sielu voi myös oobe ilmiössä
tilapäisesti olla ruumiista pois.
Kutsut tuota tiedoksi. Se ei ole tietoa, se on
joidenkin ihmisten uskomaa teoriaa. Mikään, mitä
ei voida osoittaa todeksi, ei ole tietoa, vaikka
olisikin totta.
En tiedä, joko joku ehti kommentoida, mutta
taivaassa kaikki ovat täydellisiä. Siellä ei ole
vajaavaisuutta. Katsos, kun sielu ei ole
sidoksissa aivovaurioihin ja muihin. Sielu ei ole
fyysinen ominaisuus. Aivovaurion saanut ihminen,
joka ei esim. pysty puhumaan, saattaa olla
psyyken kannalta hyvässä kunnossa, vaikka olisi
liikuntakyvytönkin ja letkujen varassa - vaikka
olisi muiden mielestä vihannes. Toki varmasti
useimmat tässä tilanteessa tuntevat olonsa
vihannekseksi. Mutta taas meni asian viereen.
Takaisin asiaan.
Vauva taas on viaton, hänen omatuntonsa on vielä
puhdas. Siispä hänen sielunsa kelpaa Jumalalle.
Siitä ei ole tietoa, minkä kokoisia ihmisiä
taivaassa on, mutta kaiken JÄRJEN mukaan (tässä
taas näkyy, miten ihminen haluaa ajatella
rajallisella järjellään) siellä ollaan aina
samanikäisiä, koska se on ikuisuus - tai ainakaan
fyysisesti ei vanheta, ei sairastuta jne. Onko
vauva siis ikuisesti vauva? Tuskinpa. Tai mistä
sitä tietää. Sittenhän sen näkee, jos uskovaisena
kuolee, mitä sydämestäni toivon.
Raamatun mukaan itseltään hengen riistäminen on
synti ja väärin. Kuitenkin esim. skitsofreenikko
saattaa vilpittömästi uskoa kuulevansa Jumalan
äänen, joka käskee hyppäämään sillalta alas. Hän
ei ymmärrä tekevänsä väärin, vaan päinvastoin
uskoo tekevänsä Jumalan tahdon mukaisesti. Sitä
tarkoitin tässä.
Useat ihmiset ovat itsemurhayrityksistään
selvittyään todenneet, että eivät halunneet
kuolla tai että erehtyivät 'halutessaan'. Vielä
vuosienkin päästä näitten ihmisten kanssa
jutellessa, huomaa, että todellakaan
itsemurhayritys ei suinkaan ole 'useimmiten
pakoa' mistään 'helvetistä' vaan usein silkkaa
erehdysten ja olosuhteitten seurausta. Ei
tuomita, autetaan.
Todella yksipuolisen yleistyksen teet
> "Kuolemaa ei ole" ,on erään lääkärin
kirjoittama
> kirja.
Juu. Tämän lääkärin nimi on Rauni-Leena
Luukanen. Hän väittää myös, että USAn
tiedustelupalevelu on istuttanut miljoonien
ihmisten päähän mikrosirun, jolla kontrolloi
näiden elämää. Ufoillakin tämä täti on
lennellyt ja lentelee vähän väliä.
Rauni-Leena Luukanen on niin kaukana
todellisuudesta kun ihminen voi olla.
Valtakunnan ykköshörhö.
Vastauksesi perusteella voitaisiin sopia, että
Taivaassa kaikki sielut ovat samanlaisia ilman
psyykeä. Sopii kysyä, että miksi haluta paikkaan,
jossa lakkaa olemasta yksilö?
Haluaisin kuulla sinun oman versiosi siulun
kohtalosta kuoleman jälkeen.
Kyllähän noin "viisas" mies nyt tällaisen
pikkupähkinän pureskelee rikki hetkessä.
Vai???
Kyllä minun versioni arvaatte. Enhän minä usko
kristinuskon oppeihin.
SIELUTIETOUTTA....
Raamatussa "sielu" on käännetty heprealaisesta
sanasta ne`fes ja kreikkalaisesta sanasta
psy*khe`.
Se, miten näitä sanoja käytetään, osoittaa että
ne tarkoittavat ihmistä, eläintä tai elämää joka
ihmisellä tai eläimellä on.
Muutamia raamatunpaikkoja selvennykseksi.
1. Moos 2:7
"Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja
puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen.
Näin ihmisestä tuli ELÄVÄ OLENTO."(=sielu, ne`fes)
-> tässä ei sanota että ihmiselle annettiin elävä
sielu, vaan että ihmisestä TULI elävä sielu,
elävä peroona.
1.Kor. 15:45
"Onkin kirjoitettu: "ensimmäisestä ihmisestä
Aadamista tuli elävä olento." ( =Psy*khe`sanan
akkusatiivi) Mutta viimeisestä Aadamista tuli
eläväksi tekevä henki."
-> kreikkalaiset kirjoitukset samaa mieltä
heprealaisten kirjoitusten kanssa siitä mikä
sielu on...
1.Piet.3:20b
"vain muutama ihminen, (sielu, psy*khe´sanan
monikkomuoto psy*khai`) kaikkiaan kahdeksan
pelastui arkissa veden kantamana"
1.Moos.9:5
"Ja jokaisen, joka vuodattaa teidän verenne,
teidän elämänvoimanne ( sielunne, ne`fes) minä
vaadin tilille."
-> sielulla sanotaan olevan myös veri...
Myös eläimet ovat sieluja:
3.Moos. 24:17,18
"Jos joku surmaa ihmisen, (sielun=ne´fes) hänet
on surmattava. Joka tappaa toiselle kuuluvan
karjaeläimen (karjaeläimen sielun, ne´fes)
korvatkoon sen antamalla eläimen eläimestä."
(sielun sielusta, sanana jälleen ne´fes)
-> sekä ihmisistä että eläimistä käytetään samaa
heprealaista sielua vastaavaa sanaa.
VOIKO IHMISSIELU KUOLLA???
Hes.18:4 myös jae 20
"Kaikki ihmiset (sielut, ne´fes), niin isät kuin
pojat, ovat minun määrättävissäni, ja kuolema on
vain sen (siis sielun, ne´fes) osana joka on
syntiä tehnyt."
Apt.3:22
"Jokainen (sielu, psy*khe`) joka ei tätä
profeettaa kuule, poistetaan kansansa parista ja
tuhotaan."
MILLAINEN ON KUOLLEIDEN TILA??
Saarn. 9.5
"Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava,
mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole
enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on
unohdettu."
Ps. 146:4
"Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi,
ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa
raukeavat."
->Kun ihminen (ELI SIELU!!!) kuolee, häntä ei
enään ole olemassa. Siksi ei tarvitse olla ylen
huolissaan siitä millainen sielu on kuoleman
jälkeen, koska Raamatun mukaan se ei jatka
elämäänsä kuoleman jälkeen... :)
Joh.11:11-14
"ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen
herättämään hänet.----- Siksi Jeesus sanoi heille
suoraan, "Lasarus on kuollut" ".
-> Lasarus, ihminen, sielu, oli kuollut, eikä
Jeesus puhunut mistään erillisestä osasta joka
olisi jatkanut elämää Lasaruksen kuoleman
jälkeen. Siksi Lasarus, eli sielu nimeltä Lasarus
herätettiin kuoleista.
Jos kiinnostusta riittää, voin jossain välissä
kertoa vielä mistä tämä ajatus kuolemattomasta
sielusta on alunperin saanut alkunsa, koska
Raamatusta se ei ainakaan ole.
OIKEN HAUSKAA, KAUNISTA KEVÄTPÄIVÄÄ!!!
...että Raamatussa puhutaan myös kuolemattomasta
sielusta ja siitä, että ruumiimme on
vain "tomumaja", sielun asunto, joka jää tänne
kun me kuolemme, ja sielumme saa
iankaikkisuudessa uuden asunnon, siis uuden
ruumiin.
Kerrotko minulle sen raamatunkohdan missä
sanotaan että ihmis- (tai eläin-...) sielu on
kuolematon???
Ja, viittauksesi "tomumajoihin", on asia
erikseen. Tietenkin ylösnousemuksen jälkeen on
pakko tehdäkin uusi ruumis ihmiselle. Entinenhän
on jo maatunut mullaksi... :) :)
Eli, näitä kohtia uudesta ruumiista ym. ei
tarvitse listata!
Mutta itse en ole kyllä löytänyt sielun
kuolemattomuudelle mitään perusteita Raamatusta.
Kun tutkii useita eri raamatunkäännöksiä, ja
ottaa selville sen alkukielen sanan merkityksen
niin ei joudu niin harhaan... Nimittäin joihinkin
käännöksiin on varmasti ujutettu tätä ajatusta
sielunkuolemattomuudesta, onhan se niin laajalle
levinnyt oppi. Ja kääntäjät ovat vain ihmisiä
omine uskomuksineen, ja ymmärryksineen. Siksi en
itse pidä näistä "nykykielisistä" käännöksistä,
niissä äkkiä hävitetään alkuperäisten sanojen
merkitykset.
Mutta, jos olet löytänyt Raamatusta kohdan jossa
kerrotaan sielunkuolemattomuudesta, tutkisin
kernaasti asiaa lisää...
En muista kohtaa, mutta selkeästi muistan sen,
että jossain lukee jotenkin siihen tyyliin, että
meidän SIELUMME saavat uuden ruumiin ja uuden
hengen. 100% varma en voi tietenkään olla, mutta
väittäisin, että Raamatussa mainitaan monessa
kohdassa, kenties vertauksin, joita et ole
tulkinnut oikein. Anteeksi epäilykseni,
tarkoitukseni ei ole loukata, mutta jos olet
todella niin paljon Raamattua lukenut, että voi
sanoa itseäsi Pyhän Kirjan tuntijaksi, etkä
kuitenkaan ole löytänyt mainintaa kuolemattomasta
sielusta, ei Pyhä Henki ole sinulle sanaa
avannut. Luet sitä ihmisjärjen, sen rajallisen ja
hyvin pienen ymmärryksen voimalla, jonka Jumala
on sinulle antanut.
Toivotan suurella ilolla Raamatuntutkijan tämän
palstan nimimerkkien joukkoon. Tuollaista
asiantuntijaa on kaivattu.
Odotan ilolla kertomustasi siitä, miten ajatus
kuolemattomasta sielusta on saanut alkunsa.
Mitä mieltä olet sinä Johanneksen
ilmestyskirjasta? On kai sanomattakin selvää, että
iso osa kristillisen perinteen uskomuksista on
peräisin, tai voidaan johtaa Ilmestyskirjasta. Jos
se olisi jätetty kaanonin ulkopuolelle, niin
kristinusko, tai ainakin uskovien uskomukset
olisivat hyvin toisenlaisia.
Kuitenkin tuon Ilmestyskirjan kuuluminen
Raamattuun ei ole itsestäänselvyys.
Just. Se on juuri tuollaista tuo uskovaisten
raamatuntuntemus. Ei oikeasti tiedetä mitä
Raamatussa lukee, mutta luullaan Raamatussa
lukevan yhtä ja toista sellaista mistä
saarnamiehet ovat puhuneet.
Eli, jos raamatuntutkija ei löydä Raamatusta
jotain, mitä siellä PITÄISI olla, niin silloin
vain ei Pyhä Henki ole avannut sanaa. Kun sitten
kysyy ko. uskovalta, että hän kertoisi
ystävällisesti sen kohdan, minkä Pyhä Henki on
hänelle avannut, niin uskova ei juuri sillä
hetkellä pysty sitä muistamaan. Eikö silloin voisi
pyytää Pyhää Henkeä virkistämään muistia?
Eli, raamatuntutkija, joka kykenee lukemaan
Raamattua alkukielellä, on liian vähäjärkinen
ymmärtämään sitä, mutta joku oppimaton mökinmuija
ymmärtää?
Jos (ja kun) uskovan ihmisen asenne on tuollainen,
niin hän on kuin hanhen selkä, vesi(tässä
tapauksessa faktoihin perustuva tieto) valuu alas
ilman, että selkä kastuu tippaakaan.
Ilm. 20:4. Minä näin valtaistuimia, ja niille,
jotka asettuivat istuimille, annettiin
tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli
mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan
tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet
petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet
sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He
heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen
kanssa tuhat vuotta.
Ainakin tuhat vuotta ihminen eli sielu (kuten
kerroit) kuoleman jälkeen elää.
Ilmestyskirja ei ole kristillinen kirja! Sen ei
ikinä olisi edes pitänyt kuulua kaanoniin.
Tuollaiset tuhannen vuoden aikamäärät ovat
naurettavia.
Lainaan mielummin muita lähteitä jotka ovat
kirjoittaneet sielunkuolemattomuuden historiasta,
jos sallinette.
Platonin teoksesa Faidon sanotaan: "otaksummeko
kuolemasta puhuessamme tarkoittavamme jotain
tiettyä? --- Emme suinkaan muuta kuin sielun
eroamista ruumiista? Eikä kuolleena oleminen
suinkaan merkitse muuta kuin että ruumis on
erillään, sielusta erotettuna, ja sielu omana
itsenään, ruumiista vapautuneena. Eihän kuolema
ole mitään muuta? -- Eihän sielu siedä kuolemaa?
Ei. Sielu on siis kuolematon. On. " (Viisi
tutkielmaa, käänt. P.Oksala ja J.A.Hollo, s.241,
307)
"Usko sielun kuolemattomuuteen--- eräässä
suhteessa muodostaa Platonin filosofiansa
keskuksen. 'On uskottava' sanoo Platon, 'niihin
vanhoihin ja pyhiin perimätietoihin jotka
julistavat sielun koulemattomuutta" (J.E.Salpmaa,
Filosofian historia 1, s.69)
"Kristillinen näkemys siitä, että Jumala loi
hengellisen sielun, ja istutti sen ruumiiseen
hedelmöitys hetkellä tehdäkseen ihmisestä elävän
kokonaisuuden, on kristillisessä filosofiassa
tapahtunnen pitkän kehityksen tulos. Vasta
Origeneen (kuoli n. 254) vaikutuksesta idässä ja
pyhän Augustinuksen (kuoli n.430) vaikutuksesta
lännessä sielu alettiin käsittää hengelliseksi
olioksi ja sen luonteesta muodostettiin
filosofinen käsitys. Augustinuksen opit --- ja
myös jotkin sen puutteet perustuivat paljolti
uusplatonilaisuuteen. (New Catholic Ensyclopedia
XIII osa, s452, 454)
"Käsitys kuolemattomuudesta on kreikkalaisen
ajatelun tuotetta, kun sitä vastoin
ylösnousemustoivo kuuluu juutalaiseen
ajatteluun. --- Aleksanterin valloitusten jälkeen
juutalaiset omaksuivat vähitellen kreikkalaisia
käsityksiä. (Dictionnaire Ensyclopedique de la
Bible, toim. Alexandre Westphal 2 0sa, s.557)
Vähän vanhempaa ajattelua historiasta:
"Olemme nähneet että kuolemattomuuden ongelma sai
osakseen babylonialaisten teologien vakavan
huomion. Ei kansa eivätkä liioin uskonnolliset
johtajat milloinkaan ottaneet huomioon
mahdollisuutta, että sellainen joka kerran oli
kutsuttu olemassaoloon, tuhoutuisi kokonaan.
Kuolema oli portti toisenlaiseen elämään.
(M.Jastrow jr, The religion of Babylonia and
Assyria s.556)
Luulempa että tämä ajatus on liukunut
kristillisyyteen ihan jostain muualta kun
Raamatusta. Sisksi voi olla niin vaikeaa keksiä
Raamatun kohtia jotka suoranaisesti tukevat oppia
sielun kuolemattomuudesta... Tai sittenhän multa
puuttuu sitä pyhää henkeä... ;)
Palaillaan, nyt on mentävä!!!
Mielenkiintoista!
Minulle on pitkään ollut tiedossa se,
että evankeliumeihin on kasattu Jeesuksen tarina
ja opetukset pitkälti muiden uskontojen
palikoista, mutta että sielu käsitteenä ei edes
kuulu Raamatun alkukielisiin kirjoihin.
Mielenkiintoinen uskonto.
Noin se tuntuu menevän, tieto luo tuskaa. Mitä
enemmän tuntee Raamattua, sitä vähemmän jää
perusteita uskolle. Ainakaan sille uskolle, mitä
meille on opetettu kirkon toimesta.
puhutaan ensimmäisen Korinttilaiskirjeen
viidennessätoista luvussa ja samanlaista tekstiä
läytyy Roomalaiskirjeen kahdeksannesta luvusta.
Olin tunnistavinani ystävämme "Raamatun tutkijan"
käyttämästä "raamatunversiosta" hänen lahkonsa,
jossa oppeihin kuuluu paljon kristillisten
kirkkojen perusoppien poisselittämisiä.
Hän muuten unohti Pietarin kirjeen kohdasta sen
edeltävän kohdan, (josta uskontunnustukseemme on
poimittu kohta: "astui alas tuonelaan") jossa
lukee: Kristus...tosin kuoletettii lihassa, mutta
tehtiin eläväksi hengessä, (Ystävämme ei muuten
taida olla kovin inspiroitunut henki-
käsitteestäkään) jossa hän myös meni pois ja
saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka
muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan
pitkämielisyys odotti Nooan päivinä...
Siinähän sanotaan, että Nooan aikaisessa
vedenpaisumuksessa hukkunut ihmiskunta oli
henkimuodossa (ei tosin sielu) jossain tilassa ja
paikassa odottamassa pelastuksen saarnaajaa.
Sieluoppia parhaimmillaan on Psalmeissa ja
Profeetoissa, joissa profeetallisesti ennakkoon
kerrotaan Kristuksen tuonelan matkasta, esim:
Psalmeissa:16:10,26:9,30:4,49:16,
(66:9),86:13,94:17.
Olisiko kuitenkin niin, että syvällisempi
raamatuntulkinta edellyttää Raamatun lukemista
alkukielellä? Jos et sinä siihen kykene, et taida
olla kovin uskottava vastaväittelijä.
Tarkoitan siis, että jos olisit fiksu, et
väittelisi asiantuntijan kanssa. Osoitat vain
tyhmyytesi.
Olen pahoillani jos sanani, ja tarkoitukseni
ymmärrettiin väärin. En missään tapauksessa
kiistä sitä että Raamatussa puhutaan
ihmissieluista. Tottakai!!!!
Mutta se mitä halusin sanoa, oli että Raamattu ei
opeta ihmissielun kuolemattomuutta, vaan sitä
että IHMINEN ON SIELU, joka kuolee. Kuten
lainaamasi paikatkin osoittivat, sielu, eli
ihminen tarvitsee (saa) ylösnousemuksen.
Muutenhan koko ylösnousemus oppi olisi täysin
epälooginen.
Miten ja mihin herättää kuolematon sielu...
Ja miksi, jo se ei ole edes kuollut.
Tämä kuuluu osana siihen panettelijan
alkuperäiseen valheeseen "Ei, ette te kuole."
Juuri kun Jumala oli selvästi sanonut että jos
toimii hänen ohjeitaan vastaan, kuolee.
Eli jos sielu ei kuole, vaan se on erillinen osa
ruumiista, niin pelkkä ruumisko sitten sen
ylösnousemuksen saa?? Vain tämä kuori...
Loogista olisi että näissä psalmin kohdissa
psalmista toivoo Jumalalta ettei Hän unohtaisi
palvelijaansa kuolemaan (tuonelaan). Tässä
psalmistat toivovat ylösnousemusta. Ja Paavali
puhuu Korinntilaiskirjeessäkin Jeesuksen
ylösnousemiksesta, ja sanoo meidän uskomme olevan
turhaa jos emme usko siihen.
Juuri tämä oppi kuolemattomasta sielusta tekee
ylösnousemuksesta turhan...voi voi.
>Eli jos sielu ei kuole, vaan se on erillinen osa
ruumiista, niin pelkkä ruumisko sitten sen
ylösnousemuksen saa?? Vain tämä kuori...
Kuori muuttuu maaksi. Se ei herää
kuolleista. "Maasta sinä olet tullut, maaksi
sinun pitää jälleen tuleman..." Sen sijaan sielu,
joka "nukkuu" ihmisen kuoltua, herää, nousee
kuolleista, saa uuden ruumiin. Näin olen minä
käsittämässä.
kuulukoon Isä Jumalan haltuun kuoltuani. Siihen
asti minulla ei ole muuta pelättävää
kuin:"Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat
ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan
ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun
että ruumiin hukuttaa helvettiin.(Matt. 10:28)
Luotan Jeesuksen Kristuksen veren voimaan tässä
asiassa, amen! Siunausta...