Voi miksi kuolema ei muka voisi olla kaiken loppu? Silmät kiinni ja unohdus... ethän sinä enää sen jälkeen voi mitään murehtia kun ei sinua enää ole. Miksi tuo ajatus ihmisiä pelottaa, sehän yhtä on luontevaa kuin elämäkin?
Miksi, miksi, miksi...
32
597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sielu on yhä elossa kuoleman jälkeen. Siitä et pääse MIHINKÄÄN! Joudut TYHJIÖÖN! Siellä suoritetaan ns "elämänarvio" Arvion teet SINÄ ITSE! Tosin et voi valehdella. Itse käytännössä päätät jatkosijoituspaikastasi!
http://www.near-death.com/experiences/research15.html
http://www.near-death.com/experiences/research24.html
Noita kuolemanrajakokemuksia voidaan tuottaa ihmisille keinotekoisesti, vaikkapa sentrifugilla. Aivokemiaa, ei sen enempää.
Huomaa tämä:
near-death
siis "lähellä kuolemaa". kyse noissa kokemuksissa ei siis ole siitä että joku olisi "todella kuollut " ja "palannut kuolleista".
se on vaan joku unenkaltainen tila. jokin aivoissa raksuttaa.
Jumala on yksilöinyt jokaisen sielun omassa ykseydessään. Alkuperäinen yksilöllisyys on ikuinen, kuten Jumala myös on. Lihalliset ruumiit syntyvät ja kuolevat luonnonlakien mukaisesti. Henki/sielu ja lihallinen ruumis ovat kaksi eri asiaa. Ihmisen todellisuus on hengellisessä ruumiissa, sillä uusiutuva lihallisuus on vain sielu/hengen palvelija. Ihmisessäkin pitäisi ensin nähdä henki ja vasta toiseksi ulkoinen olemus, eli ruumis.
Olisihan se tavallaan lohdullista jos näin olisi. Luonnonkierrossa on jotain hienoa. Mutta todellisuutta emme pääse pakoon, vaikka sitä pelkäisimme. Tuohon vaiheeseen hetkeksi samaistuminen voi olla opettavaa.
Kuolema on unohdus ja loppu maalliselle persoonalle, kyllä. Tietoisuuden mutaation kokeneelle se ei ole loppu, sillä aika nähdään keinotekoisena luomuksena, millainen se onkin. Matrix. Kun suljemme silmämme ja aistimme, olemme taivaassa mutaation kokeneen näkökulmasta. Toisille se on vain "silmät kiinni ja uni".
Vaikka aikaa ei ole, on järjestys jonka mukaan asiat on meistä riippumatta. Totuus on yksi ja ainoa, ja äärimmäinen subjektiivisuus, itsensä tutkiminen, vie objektiivisuuteen eli maailmaan suuntautumiseen.