Elämänasenteesi?

Elän päivä kerrallaan.

ATMien elämänasenne:"Älä tee mitään mikä nostaa pulssia". "Itke ja valita netissä." "Vietä netissä enemmän aikaa livenä." "Välttele riskiottamista." "Älä ole rohkea.""Ole saamaton."

Ruumiistakin on enemmän hyötyä kuin ATM:stä.

Ken ei pillua saa ,sen ei työtäkään tarvitse tehdä.

Rumalla naisella ei tee mitään.
Paskaduunit ei kannata.
Ikinä ei kannata yrittää, saattaa vielä onnistua.

Omien unelmien toteutumista kannattaa välttää viimeiseen asti, mutta unelmistaa ei saa luopua, koska niiden voimalla voi kitistä ja ruikuttaa.

Tavallaan pessimistinen. Uskon kuitenkin että tulee "elää päivä kerrallaan" niinkuin tässä on tullut esille, koska silloin nautin elämästä eniten itse. Suhtaudun kuitenkin varauksella muihin ihmisiin ja noin yleisesti en toivo heille hyvää enkä pahaa. Toisilla on oikeus elää kuten haluavat ja minulla myös. Tuota APn "kultaista sääntöä" en noudata vaan noudatan Nietzschen lanseeraamaa "tilanteessa tulee toimia tilanteen vaatimalla tavalla" sääntöä.

Yrittäminen on ensimmäinen askel epäonnistumiseen.

Periaatteessa: "Unelmoi kuin eläisit ikuisesti, elä kuin kuolisit tänään"

Käytännössä: "En vittu jaksa, teen huomenna"

"Jotain pitää tehdä"
"Tein sen koska uskalsin/oli munaa"

Melko sama.

Lähes kaikilla tuntemillani ihmisillä jotka ovat saaneet jotakin aikaan on ollut parantumaton sairaus. Ei oikein kannata ajatella eläkeikää eikä urakehitystä.

"Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan" (ei toimi käytännössä muiden osalta)
"Päivä kerrallaan"
"Sen minkä voit tehdä tänään, voi myös jättää huomiseen"

Kahdesta viimeisestä elämänasenteesta ei ole seurannut kovin hyvää esim koulunkäyntien ym osalta :D

Kaiken vitutuksen keskellä yritän pitää mielessä, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". >;)

Kyynisyys ei kannata.

"Kannattaa hengittää niin kauan kuin jaksaa."

"Tiukka ei marsipaanille ja hunajamelonille."

Siinä se taisi oikeastaan ollakin.

Mun motto on että pas.ka on kotoisin per.seestä. Se on ainoa absoluuttinen totuus minkä olen elämässä oppinut. Se todellakin on sieltä ja syvältä, ja sitä tulee joka päivä lisää. Paska ei ikinä lopu. NIin kauan kun on elämää, on paskaa.

En mä osaa mitään mottoa oikein sanoa...
Mä olen yrittänyt elää jotenkin aktiivisesti, harrastan ja teen, otan osaa, keksin ideoita ja lähettelenkin niitä joskus eteenpäin, jos joku muu saisi niistä jotain, jos en itse saa... Osa on joskus ollut ihan hyviäkin, osa varmaan ihan naurettavia.
Teen töitä ennemmin kun olen työtön, ja melkeinpä mitä töitä vaan yli 9,5 euron tuntipalkalla. Riipppuen työmatkasta, nimittäin matkan taittaminen on kallista ja rajoittaa ihan suoraan palkka-matka-valintaa töissä, mutta yleisesti... Tykkään tehdä ja osaan olla vaatimattomaankin tyytyväinen, suurimmaksi osaksi on ollut kivoja ihmisiä, ainakin tutustumisen ja kokemisen arvoisia eri paikoissa. En enää kaipaa vakituista työtä oikeestaan...

Yritän pitää ystävyyksiä yllä, ja luopua turhista. En jaksa tätä suurta itsekeskeisyyttä enkä ole kenenkään roskis. Semmoiset saa mennä. Rakkautta, no, jos sitä ois niin varmaan ois...

Jaa-a. En pysty ottamaan vaikka tuohon "elä kuin tää ois viimeinen päiväsi" koska olen masentunut ajoittain vakavastikin ja suunnitellut itsemurhaa ja sekä toivonut että pelännyt kuolevani jne. enkä silti ole voinut muuttaa mitään tai halunnut tai mitä milloinkin. Ei se mene niin että vaikka mä kuolisin huomenna tänään ois shangrilaa mahdollinen. Se on mitä on se on ja sitten kuollaan.
Huominen tulee, joo, mutta en mä sitä aina ajattele. Yritän vaan jotenkin mennä tilanteen mukaan, go with the flow, ei kai sitä muutakaan voi. Elämän hallitseminen on vaan harhaa ja ikävä kyllä, sen saa jokainen jotenkin vuorollaan kokea. Minä jo nyt ja aika rankan kautta.

Multa on mennyt viikkojakin pieleen enkä saa niitä takaisin, mutta mitä sitten, aina ei voi auttaa asiaa. Minulta on muut pilanneet ison palan elämästä, mutta en mahtanut sillekään mitään, en hallitse muita kun en aina itseänikään. Jos siis surisin sitä, surisin varmaan loputkin päivät pilalle. Olen hullu, minkäs teet, ja osa asioista ja ideoistani tosiaan on varmaan ihan seinästä revittyjä, välillä olen täysin maaninen ja omien ideoitteni vallassa: häpeäisin jos jaksaisin, vaan kun en enää jaksa. Olen vaaraton ja niin on suurin osa muistakin hulluista, joten mitä sitä häpeämään. Järkevät ihmiset ovat sitä paitsi usein tylsiä :)

Ehkä mottoni siis riippuu tilasta...

Jos nyt ois rahaa, maksaisin laskut, laittaisin elukat hoitoon ja lähtisin lomalle ja ihan takuulla naisin kaikkia vastaantulijoita jotka antas :D Söisin ja joisin ja pitäisin hauskaa!
Mutta sen sijaan, ei ole rahaa, murehdin ja olen huolissani, olen nälässä ja mietin mitenköhän voisin maksaa ensi kuun vuokran ja onkohan minulla asuntoa, saankohan töitä, paraneeko tämä koskaan. Olen yksin.

Semmosta se on aina ollut ja ilmeisesti tulee aina olemaan. Ei voi tietää kuitenkaan.

Elämän filosofia on että tulevaisuus on aina parempaa. Vuoden päästä kunto on parempi, työt on parempia, saatan tavata mukavan tytön, saan rahaa säästöön, yms...

Koko ajan tekee jotain niiden asioiden eteen. Eli yrittää aina vähän kehittää itseään.

Naisilla on pillu.
Miehillä on kulli.
Kulli menee pilluun, pum pum pum.
Syntyy lapsi.
Uusi elämä.
Uusi mahdollisuus.

Näin tapahtukoon.

Minun mottoni on ollut jo pitkään, ehkä koko elämäni, ytimekkäästi "Selkärangatonta ei voi murtaa".

Motto on ettei ole mitään mottoa, on vain zenin tyyneys ja sanaton tyhjyys.

Olen kyllä aina ollut surkea näissä motto kysymyksissä. Mulla ei taida olla sellaista.

Elämänasenteeni on, että pillua pitäis saada mahdollisimman paljon.

Ei tavoitteita, ei pettymyksiä saavuttamattomista tavoitteista.

Minkä voit jättää huomiseksi, voit jättää kokokanaan tekemättä.

Käpälöi miehiä jotka ovat sinua kauniimpia.

Minun elämänfilosofiani on karkeasti sitä,että elä mahdollisimman paljon itsellesi. Tee sitä mistä pidät. Älä pyllistä ikinä kenellekkään Älä mielistele. Älä anna ihmisten hyppiä silmille. Kato että oot aina joukon vahvin. Älä lässytä. Älä ruikuta. Älä ikinä seuraa valtavirtaa. Kulje aina omaa polkua, koska se on yleensä parempi. Kuole aikanas seisovilta jaloilta.jne.... Tässä vain osa malliksi.

Minulla oli pitkään "manjana" -elämän asenne, tai oikeastaan sellainen että "älä tee tänään mitään minkä voit jättää huomennakin tekemättä", mutta eipä tuosta oikein paljoa hyötyä ollut, muuta kuin se että elämä oli melko rentoa.

Kun päätin alkaa muuttamaan elämääni, niin omaksuin uuden asenteen ja se on "eteenpäin, sanoi mummo lumessa". :D

Tämmöst tänään ja huomenna jotain muuta.

Nämä ovat hauskoja!

Ole hyvä ihminen ja kunniota hyviä ihmisiä, vältä pahoja. Matkusta, matkusta ja muuta ulkomaille. Hanki koulutus ja hyvä mies, lapsia. That's it, key to success.

Elämän asenteeni on Metallican "Four Horseman" Rockystä Apollo Creedin sparraus huuto: " there is no tomorrow!" Eli tee tänään minkä voisit aloittaa huomennakin.

Mottoni on "hyväksy epätäydellisyys koska itse en ole täydellinen".

Teesini: "voin olla hyvä mies-näytä se teoin ja sanoin muille myös"

Olen muuttanut parissa vuodessa elämääni paremmaksi todella paljon ulkoisesti ja etenkin sisäisesti, minulla on jotain vanhoja valokuvia muistona entisestä "minästä". Aikaa johon en koskaan halua henkisesti palata tai taantua. Se minä joka oli naisille näkymätön oli vain omaa syytäni olla friikki- ei baarien tai ps:n tai Ma:n.

PS. Tiedättehän että loru loppuu mummon etenemisessä lumihangessa hengiltä jäätymiseen?

Ikävät asiat ovat aina muiden syytä.

"Elän päivä kerrallaan" kuulostaa varsin minulta, että nautin tekemästäni hyvästä työstä ja piiskaan itseäni tekemistäni virheistä, joka minulla onkin varsin huono puoli kyllä, koska piiskaan itseäni n.10x pahemmin kuin mitä tekemäni virhe olisi arvoltaan ja nautin saavutetuista asioista vain 0.5x kuin sen oikea arvo olisi.

"tee toisille kuten haluaisit heidän tekevän itsellesi" Tämäkin kuulostaa hyvin paljon minulta, harmittaa vain se ettei sitä "vastakaikua" tunnu ikinä oikein tulevan, että hyvin usein tuntuu siltä että annan vaan enkä mitään saa takaisin tai sitten olen niin sokea etten nää sitä mitä on takaisin annettu.

Miun elämänasenne on yleensä positiivinen, katon maailmaa ja ihmisiä ja uskon melkein kaikista hyvää ennen kuin toisin todistetaan. Koetan olla mahollisimman avoin ja vastaanottavainen, sekä antaa ittestäni myös muille, koska en haluaisi enää joutua minkään "suojamuurin" sisään. Siellä on turvassa kivulta ja loukkauksilta, mutta myöskin elämä menee siellä ohi ilman että sitä yhtään itteasiassa elää. Haluan elää ja uskaltaa ja tuntea, vaikka se välillä sattuukin ja vaikka välillä en kaikkea uskallakaan.

Uskon siihen, että jokaisella on omalle elämälleen oma merkitys ja sisältö, jotain minkä kokee tärkeeks. Uskon että meijän pitäisi elää niin kuin ittestä tuntuu hyvälle, tehä niitä asioita jotka ittelle on tärkeitä, mutta myöskin elää hyvin toisia ihmisiä ja maapalloa kohtaan.

Oon ajatellut, että hyvä motto on "älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmaasi" mutta pari päivää sitten kekkasin yhen, joka kuvastaa miun elämää ja asennetta ihan täydellisesti. Ois luultavasti pitäny kirjottaa se ylös, koska nyt en saa sitä millään mieleen, vaikka vielä eilen aattelin sitä :) No, palailen asiaan jos sen vielä joku päivä muistan.. Mutta muuten, miun asenne on, että vaikka läpi harmaan kivan, jos jotain oikein paljon tahtoo sekä ei vara venettä kaava. Että nyt haittaa, ku en muista sitä oikeeta :)

Vituttaa.

Kyllä suomessa ilmaista huoranvittua riittää.

Elä elämääsi.

Minun mottoni on ollut jo pidemmän aikaa "kaikki on mahdollista". Moni ihminen on sen kuullessaan väittänyt vastaan, mutta olen vain tokaissut, että lausehan perustelee itse itsensä. Mahdollisuus sekin, että kaikki ei ole mahdollista. ;)

Aloittajan viestissä huomasin myös tutun "tee toisille kuten haluaisit heidän tekevän itsellesi". Olen tehnyt edellä mainitusta lauseesta oman versioni: "tee se itsellesi, mitä tahtoisit toisten tekevän sinulle". Jokainen pitäköön ensisijaisesti huolen itsestään. Toinen ihminen ei ole velvoitettu tekemään sinua onnelliseksi vaan elämään omaa elämäänsä. Usein tuntuu, että ihmisten onni on riippuvainen jostain ulkoisesta asiasta, kuten toisesta ihmisestä.