ystäväkriteerit??

parhaimmat eivät ole tuollaisia. Minulla on paljon hyviä tuttuja jotka on luonnollisia! Kaikilla on oma luonne ja ulkonäkö, se on oikein mahtavaa ja he saavat aina iloisiksi. Kamaliakin akkoja olen tuntenut, jotka pettää luottamuksen purkaessaan omaa vihaansa tai vastaavaa. Nokan vartta pitkin katsovat ihmiset on vihoviimeisiä, jotka pitää tyyliin kaikkia yliopiston käymättömiä tyhmempinä ja heidän jutut on niin kuivia ja tylsiä että lapsikin kuolisi tylsyyteen.
Olen jotenkin vanha sielu. Totuin olemaan tiiviisti perheen kanssa enkä liehumaan kavereiden kanssa, vaikka kivaa sekin joskus on. Olen auttamaton kotihiiri.

Hei!

Minä olen nirso kavereiden suhteen, mutta kuulostat juuri minulle sopivalta kaverilta. Jos haluat saman henkistä jutteluseuraa, niin kirjoittele mulle: [email protected]

Voisiko kyse olla siitä, miten ilmaiset itseäsi? Esim. se lapsiperheellisten torjuminen antaa helposti vaikutelman siitä, että sinä olet jollain tavalla juuri sitä mistä syytät muita - vaativa ja nirso sen suhteen, millaisia ihmisiä olet valmis hyväksymään ystäviksesi.

Varsinkin nuorena aikuisena ihmiset voivat olla todella erilaisissa elämäntilanteissa keskenään. Osa on työelämässä, osa opiskelee, osa on sinkkuja, osa parisuhteessa, osalla on lapsia. Miksi erilaisten elämäntilanteiden pitäisi olla este ystävyydelle?

Mielestäni hyvässä ystäväsuhteessa molemmat saavat kertoa asioistaan ja elämästään. Ei ystäväsuhde (ainakaan hyvä sellainen) toimi niin että puhutaan vaan toiselle tärkeistä asioista ja mennään aina toisen ehtojen mukaan. Jokaisella on kuitenkin oma elämä ja omat juttunsa, ja jokainen mielellään puhuu itselleen ajankohtaisista asioista. Sen lisäksi pitää tietysti osata kuunnella toista ja keskustella sille toiselle tärkeistä asioista, vaikka ne eivät täysin yhtenisi omien ajankohtaisten asioiden kanssa.

Perheen perustaminen on luonnollinen osa elämää ja iso osa ihmisistä perheellistyy jossain vaiheessa. Joutavatko nämä nyt lapsettomat ystävät sitten roskakoriin siinä vaiheessa?

Sinä kuulosta ihmiseltä jonka jokainen varmasti haluaa kiertää kaukaa.
Ts. asut ja elät henkisessä tynnyrissä ja jos kellään on hiukankaan laajempi/erilainen katsontakanta sinä tyrmäät heidät jo heti ensi sanoillasi.
Muut eivät ole nirsoja, sinä itse olet!

Tai kenties sinä hakemalla het ihmisiä jotka voit heti tyrmätä: vegaanit, lapsirakkaat, sohvaperunat, ei-sohvaperunat, älykkäät, tyhmät jne. jne.. ketä jää enää jäljelle? Vain sinä.

Kenties todella on parasta että pysyt vain tynnyrissäsi.

Luuletko todella, että ylipainoisuus on se juttu joka karkottaa kaikki tiehensä? Luultavammin kyse on siitä, miten asian ilmaiset tai mitä muuta sanot samaan aikaan. Esim. "Olen reilusti ylipainoinen ihravuori ja läskit löllyy vaan kun kävelen kadulla. Olen niin huonossa kunnossa että syöminenkin pistää jo puuskuttamaan. Koitin alkuvuonna laihduttaa hotkimalla joka päivä hodareita niin että hiki virtaa, mutta kiloja tuli vaan lisää. Nyt olen jo oppinut hyväksymään ihramahani mutta muut syrjii mua aina kun olen tällainen läski sotanorsu, VI**U mitä idiootteja ne on VIHAAN niitä kaikkia pinnallisia runkkareita ne on ihan homoja!!!!!!!" antaa ihan erilaisen vaikutelman ihmisestä kuin "Mulle on kertynyt muutama ylimääräinen kilo elopainoa, mutten anna sen haitata menoa. :)"

No ja give me o.break..Tai jotain.:0) Aivan ihanaa,attä nainen ottaaa esille tämmösen tilanteen elämässään,ja haluaa kuulla mielipiteitä,joten antakaa tulla "siskot".

pitää olla joku muskeli masan ja komea naama et saa naisystävän

Koulutusta ja muita mainitsemiasi ominaisuuksia tärkeämpää on varmasti se, että on fiksu ja keskustelukykyinen. Kirjoitustyylisi ei anna vaikutelmaa kovin älykkäästä ja sivistyneestä ihmisestä: Isot kirjaimet loistaa poissaoloaan, yleisten yhdyssanojen ja välimerkkien käyttö on silmiinpistävän virheellistä ja kirjallinen ilmaisusi on muutenkin kehnoa. Netissä ei tietenkään tarvitse kirjoittaa kirjakieltä, mutta suosittelen silti jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota edellä mainitsemiini asioihin, jos tahdot antaa itsestäsi hyvän vaikutelman.

Ystävyyden kriteeri ei ole mielestäni se millaisen koulutuksen on käynyt tai miten varakas on, mutta perus käytöstavat täytyy omata. Luottamus ja toisen arvostus on mielestäni ystävyyden lähtökohtia niin kuin missä tahansa muussa parisuhteessa.Ja jos nämä petetään pahimmalla mahdollisella tavalla, voi ystävyyssuhteen päättäminen olla ainut viisas ratkaisu.

Mä olen myös ylipainoinen, tosin harrastan liikuntaa joten en ole ihan pelkkää pullamässöä. Eli vaikka kiloja on reilusti niin on vyötärö löytyy. Törmäsin kerran mieheen keskustelupalstalla ja vaihdettiin kuvat. Mies oli myös tukevassa kunnossa ja eihän se minua haitannut. Sen sijaan hänen luonteensa alkoi tökkiä ja pahasti. Sitten kun ilmoitin etten halua enää olla hänen kanssaa tekemisissä, niin alkoi haukkumaan mua prinsessaks joka ei halua olla hänen kaverinsa koska hän on lihava. Selitin hänelle sitten että on tuota lihaa reilusti itellänikin, että se ei suinkaan ole syy vaan hänen töksähtävä luonteensa. Sitten alkoi vastaavasti haukkumaan että olen itse niin läski etten ketään muutakaan koskaan löydä ja olen ties mitä. Siis tämä hirveä ryöppy ihan muutaman päivän keskustelun jälkeen kun ei oltu edes nähty livenä.

Pointtini tuossa on siis se että kyllä ihan tavalliset ihmiset ystäviä löytää, usein ihmissuhteiden puute selittyy ihan jollain muulla kuin ulkonäöllä. On minulla ystävänä nainen joka on sporttinen, kaunis ja hoikka, mutta minä olenkin hänen ainoa ystävänsä. Hänellä ei vain ole sellainen luonne että monet tulis toimeen.

sori nyt kaikille jotka sai väärän kuvan musta, mutta sanotaan näin ensi kättelyssä, että en todellakaan ole nirso ystävien suhteen, ja ei, en ole löllyvä ihravuori vaan hmm..mites sen ilmaisisi..no hieman alle 90kg.

eli mitä itse vaadin ystävältä, että myös hän osaa ottaa yhteyttä minuun, eikä minun aina tarvitsisi olla se joka yrittää suostutella kaveria tulemaan juomaan kahvia ja juttelemaan niitä näitä. kaverin pitäisi omata myös hyvä huumorintaju ja olla luotettava. kykenen juttelemaan niin ajankohtaisista asioista kuin politiikastakin(jos löytyy mielenkiintoinen aihe).

syy miksi en välttämättä halua lapsiperheellistä ystävää on se että asia ei ole minulle ajankohtainen, ja minua ei oikeasti kiinnosta "perhejutut" sori nyt vaan. tulen toki lasten kanssa juttuun ja hampaita kiristellen ja huokaillen tylsyydestä voin jutella lapsen kakan väristä ja vaipoista sun muusta tylsästä.

on se kumma että heti jos et ole perheellistynyt tai tykkää lapsista niin leimataan "idiootiksi"...juu..

ja mua ei haittaa vaikka kaveri olisikin einsteinin veroinen nero, jos tulen hänen kanssaan juttuun. ulkonäkökriteerejä kaverille ei ole, jos on kiva ihminen niin ei siinä paljoa paina joku ylipaino, kiva seura on tärkein.

mulla nyt kaverit on kaikonnut ihan sen takia kun on löydetty se mies ja perustettu perhe(ja ei, en maininnut heille että "mä en sitten tykkää lapsista") ja muutettu toiselle paikkakunnalle.
ja jokin siinä on mutta en vain voi sietää hesalaisia. tunnen joitain hesalaisia ja he oikeasti ovat niin täynnä itseään ihan jo pelkästään sen vuoksi että asuvat hesassa(?).

kirjoitin alkuperäisen viestini ärsyyntyneenä ja vihaisena, joten siitä johtuu viestin "ei niin hienostunut sävy", mutta tuskin kukaan höyryjä päästellessään on niin hienovarainen...

Oletpa erikoisiin ihmisiin törmännyt. Mulla ystävyyden kriteerinä on se, että voin luottaa toiseen, ollaan samalla aaltopituudella ja että viihtyy sen ihmisen seurassa. Vähän kuin rakkaussuhde, ilman seksiä. :) Joku vaan kolahtaa, ei sitä väkisin voi vääntää. Itselläni ei ole lapsia, mutta suurimmalla osalla ystävistäni on. Eivät he minua ole hylänneet lapsen synnyttyä, päinvastoin. Itse pidän kovasti lapsista ja olen ollut tiiviisti tekemisissä myös ystävien kanssa joille on perheenlisäystä tullut.
Tärkeintä on siis se, miltä se toinen ihminen tuntuu. Kaikki muut asiat on sivuseikka.

Siis hei, ystävän PITÄÄ olla hauska, sellanen, joka ei rasita mua turhilla jankutuksillaan ja itkuvirsillään, sellanen joka heittää kivaa rentoa läppää sopivasti, ettei vaan tuu hiljaista hetkeä...sehän olis ihan kauheeta. Sit ystävän pitää olla sellanen, ettei sen kanssa tarvii hävetä, tietsä sellasii ihmisii, joita voi etsiskellä jostain takahikiän pikkukuppilasta (ai niin, eihän siellä oo ees sellasii).

On antoisaa molemminpuolin olla luotettavan ystävän kanssa, vaikka olemmekin erilaisia. Kuuntelemme toinen toistamme tarkalla korvalla ja siten osallistumme toistemme iloihin ja suruihin, niin pieniin, kuin suuriinkin. Ei siihen tarvitse tavaraa, rahaa, autoja, lapsia. Ystävyys on yhteyttä, joka toimii, vaikka emme kuukausiin tapaisi. Ystävyys ei ole trendi, ilman ystävääkin voi elää, jos haluaa. Trendi on se, että PITÄÄ olla ystäviä kymmenittäin (Facebook jne.) Minulla on kolme ystävää, jokainen erilainen, kaikki yli 40 vuoden takaa. He eivät koskaan ole tavanneet toinen toisiaan. Me kaikki asumme eripuolilla Suomea ja silti ystävyys, yhteistyö ja avunanto toistemme kanssa toimii. Onneksi minulla on heidät!

Olen oppinut elämäni varrella että kaikkien ihmisten kanssa ei vaan "synkkaa" Ollaan niin erilaisia ihmisinä. Niitä hyviä kavereita kyllä löytyy ja ovat kullan arvoisia. Tosi ystävyyteen ei vaikuta ulkonäkö, koulutus, varakkuus, köyhyys, lapsettomuus tai lapset, perhe tai perheettömyys. Muuten, onkohan Hesalaiset sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan, siis paikkakuntakaan ei merkitse ystävyydessä mitään. Näin ajattelee yks 72 v. mummeli.

Jos kriteerit ystävästä todella kenellä on nuo, niin eipä ole aivan terve ko. henkilö.Kallonkutistajalle kip kap.

Itse olen menettänyt suurimman osan perheeliisä kavereitani. Itse olen yh. Jotenkin en enää mahtunut heidän kiireiseen elämäänsä muutoin kuin huolia kuuntelemaan! En jaksanut pitää yksipuolisesti yhteyttä.

isot tissit, timmi pyöreä perse, isot seksikkäät huulet, säihkyvät
tähtisilmät, herttainen hymy ja alistuva luonne. Siinä eväät
hyvään "kaverisuhteeseen", jos kammariin asti pääsee ;-)

Ystäväksi kelpaa kuka vaan ei oo koolla eikä tilipussilla väliä ystävä on sellainen kun on

En ole kiinnnostunut ystävistä, koska heitä ei ole , On siinä hyvätkin puolensa ; Ei tarvitse olla huolissaan kestään

Ystävyys on sitä, kun pystyt puhumaan rennosti hänelle niin hyvistä kuin huonoista asioista. Kuuntelette toinen toisianne niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Pystytte jakamaan ilot ja surut, synkät ja valoisat hetket. Ystävyyteen tarvii luottamusta, uskollisuutta ja tasa-arvoisuutta. Olitpa rokkari,hoppari,hippari tai punkkari. Uskovainen tai ateisti. Paksu tai laiha näillä ei ole merkitystä. Ystävyyteen tarvii suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Täydellistä ystäväähän ei ole, mutta virheiden kautta sitä ystävyydestä oppii ja näkee onko ystävä oikea ystävä ja valmis antamaan anteeksi pienet virheet, jotka ovat korjattavissa.

Tässä on oma näkemys ystävyydestä näin 21 vuotiaalta. Itsellä on jos jonkin näköisiä ystäviä ja eriuskoisia ystäviä. Tällätavalla olen oppinut uusista uskonnoista ja kuunteleen uudenlaista musiikka ja alkanut harrastamaan uusia asioita yhdessä ystävien kanssa. Erillaisuus on valttia!

Jopa ala-asteikäiset tytöt eivät huoli kavereikseen niitä joiden perheillä ei ole varaa matkustella. Ja heidän vanhempansa hyväksyvät lapsiltaan tällaisen , tai lapset ottavat mallia vanhemmiltaan. Sairasta !!!

Minulla oli kaksi hyvää ystävää,jotka molemmat pettivät luottamukseni.

Haluaisin ystävän,joka ei puhu pahaa minusta ja on luotettava.Jos kaverini tai ystäväni pettää kerran luottamukseni,en voi luottaa enää siihen ihmiseen.

Vuosien varrella on mennyt luottamus ihmisiin,mutta ehkä jonakin päivänä löydän uusia luotettavia ystäviä ja kavereita,joiden takia minun ei tarvitse olla enää yksinäinen.En luovu toivosta,sillä en ole ainoa yksinäinen ihminen maailmassa.

Tarvitseeko ystävän kanssa olla ihan kaikissa maailman asioissa samalla aaltopituudella? Itselläni on ystäviä ns. joka lähtöön. Osa on hirmu hyviä bile- ja shoppailukavereita eli heidän kanssa voi käydä harrastamassa ns. pinnallisempia juttuja tai lähteä vaikka rokkikeikalle. Vaikken itse seuraa mitenkään kovin paljoa muotia (eikä ole siihen rahaakaan), niin he ovat harmitonta takuuhauskaa seuraa, joiden kanssa voi jutella niitä näitä.

Sitten minulla on ns. vakavampihenkisiä ystäviä, joiden kanssa keskustellaan esim. parisuhteiden vaikeudesta, käydään teattereissa ja syömässä ns. parempaa ruokaa. Eräs ystävä on vain lenkkikaverini eli käymme kerran viikossa kävelylenkillä, mutta pääsemme keskusteluissa hyvinkin syvällisiin asioihin käsiksi, mutta emme käy yhdessä esim. missään maksullisissa menoissa.

Itselläni on lapsia ja voin myöntää suoraan, että moni ystävyyssuhde katkesi lapsen saamiseen. Osa olisi halunnut, että yhteydenpito jatkuu samaan tapaan ja koska en siihen silloin pystynyt, suhde päättyi. Minulla on silti joitakin lapsettomia ystäviä yli 20 vuoden takaa ja yhteys on säilynyt, koska he antoivat tilaa sille, että pystyin keskittymään vauvaan. Omalla kohdallani kävi niin, että esikoinen oli hyvin itkuinen ja hän nukkui pahimmillaan 15 minuutin pätkissä eikä häntä saanut lapsen isä eikä mummo rauhoittumaan, joten en todellakaan päässyt kodista kauppaa pidemmälle rauhoittelun ja imettämisen takia. Enkä olisi halunnut silloin lähteäkään ja toisaalta, olisinko ollut kovin hyvää seuraa, koska olisin nukahtanut noin kahdessa minuutissa junaan tai ravintolan tuolille.

Minusta ystävyys voi olla sellaistakin, että ei ole pakko nähdä hyvää ystävää koko ajan tiiviisti. Osa ystävistäni asuu ulkomailla, joten emme näe edes joka vuosi. Silti tiedän, että minulla on ystävä, jolle voin purkaa tuntojani sähköpostilla tai Facebookin viestin kautta.

Olen itsekin ylipainoinen ja tiedän erään yli 40-vuotiaan naisen, joka hylkäsi minut ylipainon takia. Hän itse on trendikäs ja huoliteltu, joten en sopinut hänen rinnalleen baarireissuille. Pidin häntä ystävänäni, mutta aikani asiaa pohdittuani ajattelin, että hänellä on siihen oikeus, jos se on hänelle tärkeää. Emme ole enää ystäviä, mutta muistelen lämmöllä niitä hauskoja iltoja, joita vietimme joskus.

Pitää myös hyväksyä se, että esimerkiksi peruskouluaikainen bestis ei välttämättä olekaan enää muutaman vuoden jälkeen paras ystävä, vaan välit katkeavat erilaisten elämäntilanteiden vuoksi (muutto, perhe, erilaiset elämänarvot). Itse olen löytänyt uusia ystäviä lasten päiväkodin, koulun ja harrastusten kautta, koska keskustelunaiheita on ollut helppo keksiä ja toinen ymmärtää ilman selittelyä sen, että pikkulapsi valvottaa tai murrosikäinen vaatii vahtimista.

Ole avoimin mielin liikkeellä. Vaikket saisi ystäviä, niin kaveritkin on kiva asia. Muistathan, että ystävyys on kaksisuuntaista eli kummankin osapuolen pitää olla valmis antamaan ja ottamaan ystävyyttä. Et voi ajatella, että sinun pitäisi olla koko ajan saamapuolella.

P.S. Jos kaipaat syvällisempää keskustelua tietyistä aiheista, niin suosittelen ko. aiheen keskustelupiirejä netissä. Erilaisia sättipalstoja löytyy ja sitä kautta löydät taatusti varmimmin sinua kiinnostavista asioista samanhenkistä keskustelukumppania.

No hohhoi mitä pas-kaa taas vaihteeksi. Aivan käsittämätöntä vouhotusta. Mun mielipide: Jos ystävyydelle asetetaan kriteerit, ei se ole enään ystävyyttä.

itse arvostan luotettavuutta huumorintajua ja luonnetta. pish pash pois yliälykkö kanat ;D minulla on esim kaveri ylipainoinen mutta viis siitä en minäkään mikään keiju ole;D mutta luonne on aivan mahtava ja ihana luotettava.

nykyään niin kaverin kun kumppnain valinnassa tuntuu vallitsevan ajatus että ei mennä ulkonäköä pidemmälle mikä minusta on aivan pehvasta koska maailma on täynnä vallan ihania vallottavia ihmisiä "luonteen puolesta:))

mutta olen kyllä ajan mittaan oppinut että ei kaikki (kauniitkaan niin pahoja ole olen jopa muutaman vallan hienon persoonan kohdannut vaikka nättejä ovat kun kedon kukkaset:D). mutta luonteen on sovittava yhteen toisen kanssa vaikka kiinnostus olisikin eri asioissa. siten niitä hyviä ystäviä löytää:)

Taas jonkun sairaan trollaus, tuo aloitus. Ei kukaan 25- vuotias voi olla noin tyhmä, kuin aloittanut ( aloittanuthan havaittavasti väittää anonyymialoituksensa nimimerkissään olevansa 25-vuotias nainen). Mutta kun ystäväkriteereitä kyselee ts. utelee, niin vastaus: sellaiset on kriteerit mulla ystäville, etten omaa/ ole omannut yhtäkään ystävää, johon olisin tutustunut netin kautta - muihin ystäviini luotan vuorenvarmasti. Nettihörhöt ts. aktiivista "nettiystäväelämää" elävät ei kiinnosta minua ystävinä, kosken erityisemmin luota nettiin, mutta muut on okei. Toivottavasti aloittanut on tyytyväinen, kun sai anonyymiin uteluunsa vastauksen.

nykyään todellakin tuntuu olevan valloillaan sellainen "trendi" että ystävienkin suhteen vaaditaan samaa entä esimerkiksi tulevalta avokilta.

itselläni ei ole koskaan ollut varaa matkustella tallinnaa pitemmälle, saatika ostella mitään ylihinnoiteltuja vaatteita ja trendijuttuja..
mulle kelpaa yksinkertaisesti kirppikseltä tai alemyynneistä ostetut siistit vaatteet.en ole sellainen joka törsäisi rahaa vaatteisiin ihan tuhottomasti..riittää että vaatekappale näyttää siistiltä päälläni.

kampaajalla käyn ehkä kerran vuodessa jos sitäkään, koska nykyään tavallinen hiustenleikkaus maksaa ihan tuhottomasti..tämä nyt ei taas tarkoita sitä että antaisin hiusteni rehottaa miten sattuu. laitan hiukseni siististi, enkä ole värjännyt hiuksiani enää pariin vuoteen, koska kyllästyin laittamaan sitä juurikasvua..

mutta kuitenkin, miksi ystävän pitäisi omata joku "trendikäs" piirre ennenkuin hänen kanssaan voi olla ystävä?olisihan se nyt varmaan maailman kaatava asia, jos kaveri ei olisi trendikkäästi jonkun zumbaryhmän jäsen ja söisi vain kasvisruokaa(esimerkiksi)(huomaa sarkasmi).

ärsyttää oikeasti vain toden teolla tämä nykymeininki.
olenko sitten todellakin niin epänormaali kun haluan kaverin ilman sen kummempia kriteereitä. itseäni ei siis haittaisi jos kaveri olisi kasvissyöjä, einstein,ylipainoinen...kunhan vain viihdyttäisiin yhdessä ja voitaisiin keskustella milloin mistäkin ja kyläiltäisiin/käytäisiin kaffella..
kun kyllästyin aikanaan ammattikoulussa siihen että kelpasin viikonloppuisin ryyppykaveriksi mutta muuten ei sitten pidetty yhteyttä..sitten oli näitä "hyväksikäyttäjä" kavereita, jotka mielellään tulivat järjestämiini bileisiin, lähtivät kanssani istumaan parille oluelle(jotka minä maksoin), mutta jos heillä oli bileet minua ei kutsuttu, ja jos he menivät jonnekin tapahtumiin sain vasta myöhemmin kuulla asiasta..sen koommin en sitten viitsinyt pitää yhteyttä.

olen vain huomannut että nykyään kaveruutta ja satoja kavereita pidetään ns."tavarana joka on pakko olla"..vaikka oikeasti todellisella kaveruudella on syvempi merkitys kuin "trendikkyys".

tunnen itseni välillä ihan helvetin säälittäväksi kun ainoat kaverini ovat miesystäväni, perheenjäseneni sekä kissa ja koira...

HUOH! Ei tartte olla mikää hemmetin rikas ja suus täydellinen rivistö hampaita, pihas 3-4 autoo ja kaks moottoripyörää, 2-3 lasta millon kaikki saatanan vempeleet, muutaman koira ja kissa viel kaupan päälle.....ei kukaa oikeesti tartte tällast määrää sontaa, mä en ainakaa olis mikää ns. onnellinen jos mul ois rahaa iha vitunmoinen määrä, ennemmin tykkään kituutella pienemmäl summal rahaa, sillon keskittyy enemmän siihen mikä on todella tärkeetä ja mitä todella tarvitsee, rikkailla ku o varaa ostaa mitä sattuu ni oon aika varma et kaikki mitä ne o ostanu jää kaappiin käyttämättä, mulla ei oo koskaan ollut ainuttakaan kaveria ja ystävää, 25 vuatta olen ollut yksin joka paikassa, en jaksa mitää hemmetin kaverei keräillä tai feisbuukis kartuttaa kaverimäärää...huoh!! Tyttöystävääkää ei ole koskaan vielä mulla ollut enkä sellast tarvii tulevaisuudessakaan, helvetin hyvin oon tullu toimeen yksin! Jos en joskus saa tyäpaikkaa niin ei ole mun murhe, kouluun oon liian tyhmä, ehkä niil rikkailla on sit enemmän järkee mennä koulutukseen ja omata joku miljoona yrittys sen jälkee..raha menee rahan tykö saatana!!

Unohin mainita sen et kaikki mun aikaisemmat kaverit on ollu ylipainoisia, ja hemmetin mukavia, ei se ylipaino oo mikää syy siihen ettei sen ihmisen kanssa voisi jutella tai olla ystävä, päin vastoin, nää mun ns. ylipainoiset kaverit on parhait ihmisii mitkä oon koskaan tavannu, mut nyt ei oo enää yhtään kaveria mulla ku noikin muutti liian kauas asumaan...ja mun kohdalla karu totuus on se että oon aikast ruma ja se kyllä karkottaa naiset veke aikast nopsaan, kaikki ihmiset kiertää mun todella kaukaa tai sit nauraa päin naamaa (nauraa siis mun rumuutta), mutta oon aikast varma et noitten ylikauniiden akan kuvatuksien elämä on todella tyhjää. Jos saan valita oon ennemmin köyhä, ruma ja yksinäinen!

Mitäpä tekee liian pinnallisilla ystävillä. Yksinkin on mukavampaa. Voi olla että moni seikka vaikuttaa kemioissa, mutta jos se on varallisuudesta tai pintaliidosta kiinni niin antaa olla... Ihminen harrastaa sitä mikä tuntuu hyvältä ja tekee omat valinnat. Jokainen on erilainen, oma itsensä ja voi uskoa itseensä sellaisenaan.

Ehkä heillä on vähän huono itsetunto, jos pelkäävät kaikkea erilaista kuin itse on. Nuoruutta ja rahaa palvovat..vain.

Minulla on ystäviä joiden kanssa tulen hyvin toimeen, On hauskaa, nauretaan, tehdään yhteisiä reissuja, käydään tanssimassa, pidetään yhteyttä puhelimella kun ovat aika kaukana. Toinen toistemme tukena, lohduttajina.

Minulle ystävät ovat tärkeitä. Kyllä sen oikean ystävän tuntee ja vaistoaa, ei siinä tarvi olla muoti vaatteita, hienoja autoja. Olen huomannut että ystävät ovat niinkuin sinä itsekin. Huumorintajuisia, iloisia.

Muistan aina kiittää Ystäviäni siitä että Kiitos ystävyydestä :)

Ei tarvi yleistää kaikkia hesalaisia. Itse asun ja olen syntynyt Helsingissä mutta olen myös asunnut Espoossa ja Vantaalla. Ei kaikki stadilaiset oo todellakaan täynä itteensä vaikka sitten on näitä joiden mielestä kehä 3 ulkopuolella asuminen on sama kuin asuisit maalla ja se ei oo niiden mielest coolia ja hyvä kun nekin saattavat olla kotoisin muualta tai syntyneet muualla. Mutta enemmän nekin on tota nuorempaa teini-ikää jotka noin ajattelevat.

Mistäköhän olet "ystäviä" hakenut??

Ei minulla ole koskaan ollut ongelmia ystävien saamisessa. On ylipainoa, en asu Helsingissä, en ole älykkö, en pinnallinen kana, perhettä on mutta se ei ole minulle koko elämä, tykkään kyllä lenkkeillä mutta muuten urheilu ei kiinnosta... Olen siis ihan tavallinen. Mutta aina olen saanut tosi helposti ystäviä koulussa, töissä, kavereiden kautta...

Eiköhän se ole enemmän luonteesta ja omasta asenteesta kiinni, ystävystyykö helposti vai ei ja pitääkö ystävät yhteyttä vai ei...

MOI!
MEILLÄKIN OLI PERHETUTTUJA,KAVEREITA,NO,EHKÄ EI SYDÄN-,MUTTA YSTÄVIÄ KUITENKIN,OMASTA MIELESTÄMME!
VAIMONI KUOLI KESÄN ALUSSA,NIIN HÄVISIVÄT MYÖS "YSTÄVÄT",KAVERIT JA PERHETUTUT,AINOASTAAN YKSI JÄI,JOKA TULI HAUTAJAISIIN !
ETTÄ SE SIITÄ

Parempi kun ei hanki ystäviä ollenkaan niin ei tule ainakaan pettymään. Keskittyy vain omiin tärkeisiin asioihin, kuten perhe, harrastukset jne. Kyllä niitä "kavereita" sitten sieltä harrastuksista löytyy ja ainakin minulle riittää se.

Mikä on ystävä?

Sama juttu.. Ei helvetti että ihmiset osaa olla vielä 20-30 vuotiainakin lapsia!
Mutta sitten on myös näitä "yrittää olla erillainen" tapauksia, joille et kelpaa kaveriksi koska hehän leimaavat sinut massaan. Onhan sinulla samanlainen nahkatakki kuin yhdellä toisella.. Sitten ärsyttää että puhetyylejä matkitaan.
Keskenään kaverit alkaa puhua täysin samalla äänellä (vähän kuin homojen puhetyyli), käyttää täysin samoja sanontoja yms..

Jouduttani lähtemään sairaseläkkeelle, ns." ystävät" katosivat nopeasti. Vaikka tulen toimeen ihan hyvin,asun omassa asunnossa ja pikkuinen kesämökkikin on olemassa. Hoidan asiani moitteettomasti ja pukeudun siististi, mutta ystäväksi en kelpaa enää kenellekään.

Olen koulutettu, urheiluinen (kehonrakentaja), työssäkäyvä, lapsiperhellinen, näimisissä oleva nainen. Sori, ystävyys sun kansaa ei kiinnosta minua - luulen sinua luuseriksi. Ehkä kaikki muutkin

Yleensähän ystävät ovat samanlaisia, olen tuntenut monta muotihullua kauneutta mutta ovat myös olleet rumia luonteeltaan, ja he kuuluvat yhteen muiden laistensa kanssa, eikö? Yleensä jos joku tuollaista hakee on samanlainen tai haluaa piiriin, eli ei järkeä.
Kuulostaa ihan naurettavalta nuo karsimisen kriteerit mitä mainitsit mutta jotkut ovat hyvin pinnallisia tai pelkäävät ns. tuntematonta; "millainen ihminen hän on jos elämäntyyli on tällainen?"

Itselläni ei ole muuta kuin looginen kriteeri, keskustelua pitää syntyä ja yhteisiä intressejä löytyä, sekä myös yksityisen itsensä kertomista. Ystäviä kiitos! 'heiluttaa kättään korkealla'

Voi kuule.. MINKÄÄN KRITEEREIDEN PERUSTEELLA EI PITÄISI KAVEREITAAN/YSTÄVIÄÄN VALITA!
Mutta niin valitettavaa kuin se onkin, sitä tapahtuu. Näköjään!
Itse en enään tiedä minkä ihmeen kautta olen pidempi aikaisemmat kaverini löytänyt. En edes tiedä onko meillä ikänä ollut mitään yhteistä, mutta juttelemalla kaikki on alkanut. KENENKÄÄN EI PITÄISI RANKATA TOISIA ULKONÄÖN, PARISUHDESTATUKSEN, KOULUTUKSEN, AMMATIN, MUSIIKKIMAUN tai muun perusteella.
EI YSTÄVYYS KATSO, kuunteletteko samaa musiikkia tai onko toinen lihava taikka laiha. Ystävyys lähtee sisältä päin.
Tietenkin se saattaa edes auttaa ja helpottaa juttuun tulemista, mutta jos kaikki rupeaisimme rankkaamaan kavereitamme ja ystäviämme kaiken maailman perustein, OLISIMME KAIKKI YKSIN!

Ehkä tehkäämme kaikki yksinäiset ystävän hakuprofiileja jonnekkin ja löydämme toinen toisemme?

Mitäs tuosta,kun isän uusi vaimo ei halua tuntea kadulla vastaan tullessa.Ei olla tarpeeksi edustavia,kuulemma.

Kuka käski hakeutua pissisten joukkoon? Antaa niitten tyhjäpäitten olla ihan keskenään!

olisko vaan niin, että tässä koneellistuneessa maailmassa ei enää osata olla luontevasti naamakkain omana itsenään?

Nyt kuulostaa pahasti siltä,että sinäkin olet nirso omalla tavallasi. Ei minullekaan kelpaa kuka tahansa ystäväksi,jos ei kemiat kohtaa. Mutta minulla on ystäviä monista ikäryhmistä vaikka olen itse 22.

Et voi sulkea ihmistä pois elämästäsi vain siksi,että toisella on perhe! Se on väärin. Tämä peheellinen ihminen voisi olla sinulle se kaikkein paras ystävä kunhan tutustutte.

Itse olen tosiaan 22-vuotias eläkeläinen joka on käynyt läpi todella rankan elämänkoulun ja jos jotain osaan arvostaa,niin hyviä ystäviä!

Ei ymmärrä, minusta YSTÄVÄ on nimen omaan semmoinen ihminen, joka viis veisaa ulkoisista asioista, saatika muusta ylimääräisestä hömpötyksestä. Ystävä on ihminen, joka on mukana iloissa ja suruissa pitää salaisuudet ja ymmärtää tilanteen kuin tilanteen ja jos ja kun kunnon ystävät keskenään homma toimii molempiin suuntiin. Jotenka noita kuvaamiasi ihmisiä en edes haluisi ystäväkseni. Itselläni on kolme YSTÄVÄKSI laskettavaa ihmistä lähellä ja ne on aivan tarpeeksi, toki kavereita on muitakin ja tuttuja jne. YSTÄVÄN löytää kun on löytääkseen kaikista tuttavista ei tule koskaan ystäviä.

Kaunis, hyvin toimeentuleva, huumorintajuinen. On valmis myös seksileikkeihin silloin tällöin. Sellainen on kaveri jota tapaa mielellään.

Kouluaikani jatkuneen kiusaamisen seurauksena olen todella huono ystävystymään ja erityisen huono pitämään ystävyyttä yllä. Silti pari ystävääni tuntuvat todella pitävän minusta ja hyväksyvät heikkouteni ja sen etten ole ystävyyden "aktiivisin" toimija. Se on todellista ystävyyttä se ja minua hävettää kun en itse uskalla/pysty samanlaiseen aktiivisuuteen vaikka minustakin on välillä niin hyvä olla ystäväseurassa.

No mun ystäväks pääsee oikeestaan ainoastaan ajan kanssa. Ystävyys tulee pikkuhiljaa, ainakin mulla. En päästä ihmisiä helposti lähelleni, mutta se ei tarkoita että olisi jotain ulkoisia kriteerejä ystävälle. Ystäväks kelpaavan huomaa vasta ajan kanssa. Nykyiset ystävyyssuhteet ovat kehittyneet ystävyydeksi vuosien saatossa, ei sormia napsauttamalla.

helsinkiläiset on pohjasakkaa! Oikeasta elämästä mitään hajua...Elämää betonilähiössä...vitttu et on siistii:)Ei mitään arvoja! Toista se on meillä, niiku stadilainen looser pelle sanoo "maalaisilla"! Miun jakeluunkun ei mene, Että mix helsinkiläiset lähtee Jouluna ja Jussina maalle??? Olkaa siellä kehä kolmosen sisäpuolella tollot!!

ystäviksi kelpaa kaikki naiset, joilla on kalju, lasisilmä ja puujalka(mieluiten
molemmat jalat). En siis ole mikään nirso tai valikoiva, mutta näitä
"piirteitä" minä naisessa arvostan. Kaikki muu on sitten toisarvoista
cacciatorea, millä ei ole mitään merkitystä.
Tällä ohjenuoralla olen mennyt viimeiset 33 vuotta ja täytyy
myöntää, että kämpässä ei ole turhaa tilanahtautta ;-)

Ystäviä onko heitä???
Ja kertokaa nyt viisaammat,onko tosiaan asia näin,kun on kerrottu. HARRASTETAANKO YSTÄVÄN KANSSA SEKSIÄ,vai onko Ystävä henkinen ystävä!??

Kiitos!

Ystävän laulu
http://www.youtube.com/watch?v=8xkaRFUpHe4&feature=player_embedded#!

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois

Olen akateeminen läski äitiyslomalla ja vietin juuri valtavan mukavan iltapäivän hoikan, kauniin sinkkuystäväni kanssa, ja keskustelimme mm. siitä, mahtaako hän päästä ammattikurssille, jolle on hakenut. Tottakai vauvani oli läsnä ja ystäväni luonnollisesti halusi myös pidellä vauvaa ja tietenkin keskustelimme myös vauvasta. Minulla on paljon erilaisia ystäviä, minulle on siis kelvannut monenlaiset ihmiset ystäviksi ja itse olen kelvannut monelaisille ihmisille. Kriteereinä pidän lähinnä sitä, että ihminen ei saa olla niin tyhmä, ettei voida keskustella, eikä niin itsekeskeinen, ettei vastavuoroista ystävyyttä pääse syntymään. Toki niiden parhaiden ystävien kanssa on jokin sellainen selittämätön sielujen sympatia, että on vain hyvä olla yhdessä, keskustelut ovat mielenkiintoisia, mutta voidaan myös olla hiljaa. Eikä se tarkoita sitä, että ollaan kaikesta samaa mieltä, tai että halutaan samoja asioita. Minulla on ollut lapsellisia ystäviä jo kauan ennen omaa lasta ja edelleen on omasta halustaan lapsettomiakin ystäviä.

Nykyaikana ystäväksi kelpaavilla tulee olla rahaa ja mielellään tiivis tukiverkko. Kukaan ei halua ristikseen ihmistä joka on jatkuvasti tukea ja apua vailla milloin mihinkin muuttoihin tai vippilainoihin.

Köyhänä kellään ei ollut mielenkiintoa olla ystäväni. Nyt kun rahaa on ja uusia vaatteita sekä auto, minulle tullaan juttelemaan aivan eri tavoin, koska päältäpäin näkyy etten tarvitse ystäviä vaan selviän ihan omillanikin.

Rikkailla ihmisillä on aina paljon ystäviä ja kavereita. Näin se maailma vaan toimii. Jos haluaa oikeaa ystävyyttä, aitoutta ja 100 % luottamusta, se rooli kannattaa jättää ainoastaan elämänkumppanille. Muilla ihmisillä on aina omat motiivinsa. Ihmisiä kiinnostaa erityisesti hyödyn saanti, rikkaat ihmiset lähipiirissä tiettävästi voivat hyödyttää jossakin vaiheessa, köyhät ei.

Ei se silti tarkoita että tällainen ystävyys on pahaa. Ihmissuhteet toimii aina niin että aina toiselta osapuolelta saa jotakin, mielellään molemminpuolisesti.

Pinnallisuus on muotia. Ei kukaan jaksa "haaskata" omaa kallista aikaansa tutustumalla muihin ihmisiin, joilla ei ole valtaa, rahaa, eriskummallista ammattia tai harrastusta, koska kaikki kokevat, että on itse laadukasta seuraa, vaikka asia ei olisi näin.
Itse haluan ystävikseni hyvän sielun omaavia ihmisiä, joille raha, muoti, narsismi vaan yhteilöllisyys on tärkeää elämässä ja jotka eivät katso maailmaa pinnallisisin silmin vaan näkevät myös syvällisempiäkin asioita.

Ulkokuori voi pettää.

Niinsanotuista "ernuista" eli erilaisista nuorista saa suhteellisen helposti kaverin jos yhtään ajatusmaailmat kohtaa. :D Itse kuulun ernuihin, ja minulla on suhteellisen monta ernuystävää, ja pari todella hyvää ja tärkeää. Suosittelen etsimään sellaisista piireistä joissa voi olla samoista asioista kiinnostuneita. Esim. harrastuspiirit on hyvä paikka löytää kavereita. :)

Ernut ovat monesti hyvin eristäytyneitä juurikin siksi kun eivät koe olevansa tarpeeksi hyviä toisten kavereiksi. Mutta jos saat ernusta kaverin niin heillä on usein todella avoin ja vastaanottavainen luonne eivätkä he katso ulkonäköön eikä maallisen mammonan määrään.

Näin on ainakin omien kavereideni kanssa

Avaaja puhuu asiaa.Kaikkea erilaista kierretään.Minä en myöskään jaksa mitään vauvojen hyysäjiä,sorry vaan,vaikka mulla on itselläni on tytär (12v) niin se ei tarkoita,että pyhitän elämäni lasten hoitoon.Minulla on elämä ja haluan olla ennen kaikkea miehen kanssa jota rakasta vielä piiiitkän avioliiton jälkeenkin

Et kai oikeesti ajattele, että ystävän määrittelee laukut, asuinpaikka ja ulkonäkö..? Olisi paljon helpompaa löytää niitä kavereita silmät auki.

Ystävän tarvitsee olla vakaumuksellinen muslimi joka osallistuu mahdollisimman aktiivisesti pyhään sotaan. Eikä pelkällä puhe asteella vaan ihan tappohommissa.

Koulutus tai ulkonäkökriteerit ystävältä?! Huvittavaa. Se, että toiselle voi puhua mitä vain ja mistä vain, tietäen ettei toinen kerro asioitasi eteenpäin on minusta tärkein vaatimus. Tärkeää myös, että hyväksyy ihmisen sellaisenaan (kun toinen nyt edes normaalit käytöstavat omaa). Mutta eipä näistäkään ei apua, jolleivat kemiat pelaa ollenkaan. Ystävän kanssa täytyy pystyä luontevasti keskustelemaan, pitämään hauskaa, nauramaan, mutta kyetä olemaan myös toisen seurassa hiljaa vaivautumatta.

Minun ystäväksi kelpaa, vaikka on p.a, huono auto, lapsia, vähemmän hieno mökki,työtön,lihava tai laiha, asuisi perämetsässä mutta ELÄMÄNARVOT kohdallaan. Lapsia ja eläimiä tulee suojella kaikelta nykyajan p....lta. Kukaan ei tiedä, kauankko täällä ollaan, joten miksi sitä tuhlata rahan perässä juoksemiseen? Enpä kelpaisi minäkään aloittajan kaveriksi.

Ei ystäviä rahassa mitata. Valitettavasti kuitenkin elämme kulutus- ja kilpailuyhteskunnassa, missä arvot ovat kokoajan menossa enemmän ja enemmän kieroon. Pinnallisuus on kamalaa.

Ei ihmisen arvoa määritä titteli, palkan suuruus, asunnon koko, auton merkki, vaatteiden merkit, asuinpaikka, tai ulkonäkö.
Jos kuvittelee näin, on aika hakusessa.

Valitettavan moni kuitenkin on tällalailla hakusessa ja ymmärrän kyllä sinun tuntemuksesi aloittaja.

Olen mies ja ainakin itselleni kelpaa ystäväksi naiset jotka antaa naida.Muita en kelpuuta.Olen todellinen pukki täälllä kalajoella,jee jee.Miehistä en välitä kavereina kuin muutama jotka on kunnon miehiä eikä paina niitä joita itse painan,hmm.Kukahan olen....

Mielestäni tosi ystävän kriteerit ovat mm.pyyteetön auttavaisuus ,toveruus kaikissa muodoissaan,voi luottamuksella puhua ihan mistä vaan asiasta vannottamatta "tästä ei sitten hiiskuta kellekkään" Hän tuntee ja tietää osaa pitää sellaiset asiat sanomattakin itsellään,toki sen on oltava molemmin puolista.Sanoo suoraan mitä on mieltä asiasta eikä odota että ystävä myötää aina,"joo joo"mies.Luotettava, annan hänelle kaksikymppisen ja sanon anna se sama raha puolenvuoden päästä takaisin,hän antaa sarjanumerokin täsmää.Mielestäni tällainen ystävyys on ihan syvimmästä päästä."Jaloterästä"

Miksi kukaan ei halua olla ystäväni kun ilmoitan, että minulla on lapsia......kriteerinsä kullakin. Etkö huomaa, että itsekin asetat rajoja?

Huh huh, oletko kuullut sanontaa: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa? Olen itse ylipainoinen, yksinhuoltaja, tällähetkellä jopa työtön ihminen, mutta ei minulla ole koskaan ollut mitään vaikeuksia tutustua ihmisiin ja/tai luoda ystävyyssuhteita. Minulla on aivan fantastinen (ok, äklöä, mutta ketjun aloittajalle pitää painottaa asioita..) ystäväpiiri joka koostuu, ylläripylläri rikkaista suomenruotsalaisista ja suomensuomalaisista, mainostoimisto-, musiikki-, käsityöläis-, rakennus- ja siivousalanammattilaisista, eläkeläisistä, työttömistä, sairaista, maalaisista, maahanmuuttajista, tohtoreista ja maanisdepressiivista, taksinkuljettajista ja toimitusjohtajista... ja kaikki he ottavat yhteyttä/ minä otan yhteyttä heihin...näen, tapaan, kuuntelen ja tulen kuuluksiheidän seurassaan....en ymmärrä miksi aloitit keskustelua aiheesta; ehkä peiliin katsominen riittäisi!

Etusivun kuva kertoikin jo kaiken.

Me kauniit, koulutetut ja kullakkaat.

Etkö jo muka ole sitä sitten?

No baddempaa luckia sitten vaan.

Hyvät kommentoijat !! Yh. ylipaino? ja itsetunto !!! Sisäisesti noin kauniisti ajattelevat ja "ehkä" purisoovat, niin, kun onhan teistä tykkääviä paljon ja jotka osaa aina ajatella positiivisesti !!!!, mutta!!!! Lapset, minä ja mikä se sinun nimesi on ?? Ei toimi, Ei toimi Ja 1000 kertaa lisää !!! Onhan se vaikeeta tutustua, jos ei saa aikaa itselle, mutta monen kerran nähny, että 1 pano parempi, kuin tulevaisuus/ kokonaisuus ??? Säälittävää !!!

JA MUN MIELESTÄ vittu ON TÄRKEINTÄ ETTÄ SE SAATANAN YSTÄVÄ ON LUOTETTAVA, MUKAVA, REHELLINEN, SILLÄ ON AIKAA MULLE JA VOI OLLA TÄYSIN RENNOSTI SEN SEURASSA. vitun sama onko lukiossa, amiksessa, kauppiksessa tai niiden käynyt tai siwan kassalla tai vittu miljonääri. omaisuudella ei oo vittu mitään väliä tai millään vitun paskakouluilla. toki luonne ja ulkonäkö niin ettei iha vajaalta näytä tai vaikuta mutta harvat ihmiset sellasia onkaan.

Kuulehan ...yhteiset kiinnostuksen kohteet..ole sellaisten ihmisten joukossa.

miks kaikkien viestien välillä syntyy kitkaa ja kaikki alkaa "riiteleen"? huoooooh, uskon et moni teistä on aikusia.. ette nähtävästi kovin henkisesti.. :)

Todella harvassa sellaiset ystävät, jotka eivät olisi kaksinaamaisia seläntakanapuhujia. Valitettavasti liian usein sellaisiin törmännyt, eikä näinollen viitsisi nähdä enää vaivaa. Mieluummin jopa yksin kuin huonossa seurassa.

Itselläni on muutama hyvä ystävä ja kavereita on aina, mutta olen aika herkkä ollut, jos ystävä puukottaa selkään, koska koulukiusaaminen jättänyt ihan mukavat arvet minuun. Mutta minulla on kuitenkin nuo muutamat ystävät laidasta laitaan. Toinen on hieman ylipainoinen, mutta ihana ystävä, koska hänen kanssaan voi jutella asiasta kuin asiasta. Yksi on vuorostaan hieman laiska ja ei haluaisi tehdä töitä, mutta hänen kanssaan voi jakaa myös ilot ja surut. Kolmas välillä sanoo kärkkäästi, mutta hänen kanssaan voi puhua asiasta kuin asiasta. Ja kavereita on monenlaisia.


teräs25v nainen, täytyy sanoa että nuo sinun kertomat esimerkit on kyllä aika nykypäivää, millaisia jotkut naiset ovat ja ehkä miehetkin. He eivät tajua, että yhdellä tyhmällä tai parillakin sanalla he menettävät todellakin sen luottoystävän. Mutta ne varmaan haluavat kai olla mukamas parempia, mutta väärin. He ovat vain ihmisiä, kuten mekin. Mutta tuollaisista puheista jo voisi luulla, että on aika pahasti itsetunto ongelmia sillä ihmisellä, joka puhuu tuollaisia. Ja se on tullut huomattua, että heillä on.

Harmi, etten vaan muista sitä erään psylogin sanomista tarkkaan. Mutta jotenkin se meni: Jos näet miehen ajavan ferrarilla (tai hienommalla autolla), sääli häntä, koska hänellä on itsetunto ongelmia.
Ja kyllä tuo on tullut huomattua entisistä luokkakavereista, että kaikki piti olla täydellistä ja naamakin kaunis meikin avulla, mutta luonne oli ruma kuin mikä.

No, jos kriteerit on nuo. Saa mun puolesta olla olematta ystäviäni.

Ihmiset valitaan lasten kummeiksi myös ammatin perusteella.Olen suvussani aivan out ilman koulutusta,kun toiset ovat yliopisto väkeä.Minua boikotoidaan sillä perusteella,niin kyllä ystävätkin valitaan samoilla perusteilla.Entisistä koulukavereista on tullut jotain juoru ämmiä.Utsivat kaikkee jättäen kertomatta oikeesti mitä heille kuuluu muuta kuin v.n hienoo.Mitä enemmän ihmiset sinusta tietävät sitä haavuittuvampi olet.Älä ikinä ole kenellekkään ystävällinen,se kostoutuu!! Viimeksi,kun sitä olin,niin minun sanomisia käytettiin hyväksi ja hyväuskoisuuttani ja viimeiset 2 vuotta on mennytkin käräjillä.Tämä on sitä nyky suomee.

Sen olen nähnyt elämässä,että koulutus ja tittelit on monille tärkeitä.Niiden perusteella ihminen usein luokitellaan.Myöskin se on enemmän kuin totta,että mitä enemmän ihmiset tietävät sinusta,sitä haavoittuvaisempi olet.Arkaluontoisiakin asioita levitellään ja riepotellaan joka puolelle.Sellaisessa tilanteessa ei auta enää muu kuin kävellä kylmästi tuntematta ohi,kun tulevat vastaan.

Sinä "totta" olet myöskin oikeassa.Minä itse olen luotettava ystävä,mutta kukaan ei tukeudu minuun.Esimerkkinä veljeni vaimo jonka avioliittoa yritin tukea ja en ikinä ollut häntä pettänyt ja kuuntelin.Yritin kuunnella molempia ja en asettunut kummankaan puolelle.Veljeni vaimo petti kuitenkin minut ja levittelee meidän perheen asioita.Sen kaiken tekee kostoksi,koska olimme pahoja ihmisiä,kun pystynyt tekemään ihmeitä heidän elämälleen.Minä vain voin sääliä häntä.En vihaa,mutta ihmettelen miksei ihminen voi puhua totta.Minulla ei ole mitään salattavaa.

Ei todellakaan ole. Mulla on ystäviä ja kavereita laidasta laitaan, ainut yhdistävä tekijä on se, että viihdyn heidän seurassaan, kemiat toimii ja se, että heihin voi luottaa. Varakkuudella tai millään tuollaisilla toisarvoisilla asioilla ei ole mitään merkitystä. Itseäni ei esimerkiksi kiinnosta tiirailla mitään merkkilaukkuja, en edes tuolla kaupungissä yleensä kiinnitä niihin mitään huomiota, paitsi tietenkin siihen mailmankaikkeuden rumimpaan laukkumerkkiin eli Vuittoniin, jaiks.

Kaverit ja varsinkin ystävät hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Netissäkö on suhtauduttu sinuun tuolla tavalla? Netissä asiat menee usein vähän eri tavalla kuin livenä, eri asioihin kiinnitetään ehkä huomiota kuin livenä. Suosittelen lähtemään liikenteeseen ja harrastamaan juttuja, missä tapaa ihmisiä, siellä voisi olla hyvä mahdollisuus tavata ihmisiä ja ehkä niitä tulevia ystäviäkin. Ja toisekseen, jos netin kautta toimit, niin kannattaa olla nettikeskusteluissa aktiivisena sellaisessa paikassa, missä ihmiset tapaavat toisiaan aika ajoin myös livenä, ihan kaverimielessä. Itse olen sillä tavalla tutustunut moniin tosi mukaviin ihmisiin, joihin ilman nettiä en olisi koskaan törmännyt.

Ystäviä ei löydy hakemalla.

Ei mulla ole mitään tommosia kriteereitä??? Mulla itellä ei ole hirveesti kavereita mut mä meen ite näillä YKSI älä tuomitse minkään ulkonäön tai muunkaan turhan syyn takia. KAKSI älä tyrkytä ittees, kyl se vastakaipuu tulee jos on tullakseen! KOLME kusipäitten kans ei tarvii olla ja ole ite yhtä kusipää tätä kusipäistä kohtaan. Luonne on se mikä ratkasee jos se on aivan paska niin kiertoon ei nähä enään kiitos! Mä käytän samaa myös emännän ettimisessä jossa kyllä on ehkä pienet kriteerit mut ne ei liity ammattiin eikä pahemmin ulkonäköönkään. Vittuako tekee 400 fiksun näkösellä korkeastikoulutetulla kaverilla jotka ovat täysii kyrpiä? Must on tulossa kovaa vauhtia inssi eikä mua kiinnosta onko mun kaverit mäkkärin kassalla tai pankissa ekonomistina.

Ystäviä voivat olla ihmiset, jotka pitävät toisistaan, luottavat toisiinsa ja haluavat viettää keskenään yhteistä aikaa. Jotain samaa yleensä löytyy korvien välistä. Molmepien tulee kokea toisensa aitona ihmisenä.

Kaikki muu on ylimääräistä ja turhaa.

Ehkä Facebook on osaltaan laimentanut ystävyyden käsitteen kuravedeksi, jolloin ystävyys merkitsee ensisijaisesti paljon komeita / kauniita ihmisiä ympärillä elintason merkkeineen.

Yksi ystävä on parempi kuin sata tuttua.

Ihmiset ovat nykyään muovisia, joten pitää olla hyvää muovia. Sellaista melko kiiltävää ja miellyttävän näköistä. Aivot tai sydän eivät ole suositeltavia, elleivät ne sitten ole myös näyttävää muovia.

Omaa muoviaan voi ja kannattaa kehittää, muuten tippuu kehityksen kyydistä. Nykyajan muovimarkkinoilla jatkuva kasvu ja muutos on kaiken a ja o.

Minä en huoli edes kaverikseni mitään kakkosluokan kansalaisia. Haluan liikkua vain näyttävissä porukoissa parempien ihmisten kanssa.
Mieheni on erittäin varakas liikemies(49v), ei ole pulaa rahasta.

Lapsemmekin ovat kunnollisessa yksityisessä päiväkodissa.

Ystäväkriteerit?

No, pitää kuulu samaan uskonlahkoon! Me Jehovan todistajat ollaan nähkääs niin avarakatseisia ja suvaitsevaisia, että ystäväpiirimme saa muodostua vain toisista Jehovan todistajista! Emme kaveeraa sellaisten kanssa, jotka eivät ole todistajia.

Ystävyysmielessä meitä ei siis kiinnosta 99,7% suomalaisista. Vain oman lahkomme jäsenet. Me olemme ainoassa oikeassa uskossa. Kaikki muut tulevat kuolemaan Harmageddonissa, eivätkä ole "hyvää seuraa".

terveisin, jehovan todistaja

Mä oon aina ollut tosi avarakatseinen ihminen, mulla on huumorintajua ja mä opiskelen lääketiedettä ulkomailla arvostetussa yliopistossa, mutta mä oon aina ollu se ruma. Mä oon lyhyt, laiha ja mulla on huono iho. Mä en tykkää juoda alkoholia enkä kuunnella jotain Petri Nygårdia, kuten monet 20-vuotiaat miehet keskimäärin. Mä oon vaan jotenkin tylsistynyt kaikkien ihmisten yksinkertaisuuteen, enkä mä nyt puhu koulutuksesta vaan tästä pinnallisesta maailmankuvasta. Suomessa jotkut taas pitää mua ylimielisenä, ilmeisesti mun koulutusalasta johtuen, vaikka en kyllä itse ikinä ole tunnistanut itsestäni sellaisia piirteitä. Eli kyllä, ulkonäöllä on nykyään tosi suuri merkitys, valitettavasti.

Minulla ei ole yhtään ainoaa ystävää,ei ole ollut vuosiin.Siitä huolimatta olen tyytyväinen.Katson paljon tv:tä,luen ja olen netissä.Lenkkeilläkin yritän välillä.Säästyy monelta pahalta,kun ei ystäviä ole.Ennen heitä oli,mutta petyin pahasti moniin,joten erakkona olo alkoi maistua paremmalta.Enkä ole muuta kaivannut.

Vanhoillislestadiolaisilla tuo on helpompaa: ovat lapsesta saakka aivopestyjä uskomaan, että ystäviksi kelpaavat vain vanhoillislestadiolaiset. Lue suolipalstaa
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4172 ja järkyty.

olen urheileva ja urheilullinen mies täältä e suomesta.itse olen erittäin tarkka kenet kelpuutan ystäväkseni koska en juurikaan luota ihmisiin.
työkaverit on vaan työkavereita heitä en todellakaan halua vapaalla nähdä,ellei sit ole pakko.
koira ihmisiä en halua kavereiksini koska haluan puhua muustakin kun moppe sitä moppe tätä.sama on lapsiperheiden kanssa,vaikka pidänkin lapsista.
minulla toki on paljon tuttuja joiden kanssa juttelen eli jään monesti suustani kiinni esim kauppareissulla. eli 30 minuutin pölinä tuokiot eei ole todellakaan harvinaisia.mutta jos minut esim pyydetään johonkin tilaisuuteen kieltäydyn kohteliaasti.samoin puh numeroani en herkästi anna kenellekkään.
minulla oli aikoinaan paljonkin ihmisiä jotka soitteli ja kyseli kuulumisia mutta kun en itse koskaan soittanut takasin loppuivat puhelut.
olenkin monesti kuullut lauseen miksi sinua ei koskaan näe missään,tai miksi sinusta ei koskaan kuule mitään.

Minä kyllä olen mukana ns.harrastuksissa missä (muka) tapaa ihmisiä.Ei mulla ole edes Facebookia niin kuin joku älypää tuossa väitti eli en ole netti-ihminen.Ei kannata viisastella,jos ei tiedä ihmisten taustoja.Ihmiset ovat vain kylmiä ja kateellisia.Minua ei naiset huoli kaveriksi,koska olen kaunis ja näytän ulkomaalaiselta vaikka olen ihan tavan juntti.Siitä kiusattiin jo koulussa vetämällä mm:hiuksista.Minun päälleni on myös syljetty,kun olin kahvilla keskellä kirkasta päivää??! Usein luullaan,että rumat ja lihavat täällä ruikuttaa,mutta ei se mene niin.

hahhahhah. ei se kaverien saanti mistään materiasta kiinni ole! Tärkeintä on ihminen itse. Parasta olla vaan oma itsensä!

Itse ainakin olen todella nirso ketä kelpuutan ystävikseni. Mieluummin 1 hyvä ystävä kuin 10 puolittaista.

Toki, en niin tarvitsekaan ystäviä, yksin on ihan hyvä olla. Tuhlaisivat vain vähäistä aikaani. Jotkut yrittävät olla ystäviäni, mutta erittäin harvan kanssa jaksan edes vähää alusta seurustella. Syynä yleensä, että käyttäytyvät junttimaisesti (eivät omaa tarpeellista henkistä herkkyyttä ja henkisyyttä), ja / tai eivät ole kykeneviä järjelliseen keskusteluun.

Näillä parilla kriteerillä saan yleensä ohittaa noin 90% ihmisistä, ehkä suuremmankin määrän. Tuntuu, että monikin niistä, jotka kykenevät järjelliseen ajatteluun, ovat kylmiä ihmisiä. Sitten taas tunnepuolelta herkät, eivät turhan usein pysty taas keskustelemaan "järjellisistä" asioista.

Olenkohan koskaan tavannut sellaista ihmistä, joka kykenisi molempiin: olemaan herkkä ja henkinen, sekä kyvykäs myös loogiseen ja järjelliseen ajatustoimintaan? Monesti tuntuvat kumoavansa toisensa.

Kyllä kaikilla ainakin yksi pitäisi olla.

Onnex ei tarvitse miettiä tällaista. Jokainen kadulla vastaan tulija on potenttiaalinen uusi kaverini

Kun tätä viestiketjua lukee, niin tulee mieleen ainakin itselleni, että miksi ihmeessä täällä niin monet ihmiset yleistävät? Tarkoitan esimerkiksi sitä, kuinka koulutetut tai vaihtoehtoisesti kouluttamattomat olisivat monien mielestä parempia ystäviä kuin ne jotka ei ole juuri vaikkapa koulutettuja? Tuon asian suhteen voin sanoa, että kyllä niitä ystäviä voi löytää mielestäni ihan yhtä lailla koulutetuista kuin kouluttamattomista (ja toisinpäin). Minullakin on sekä pitkälle koulutettuja että kouluttamattomia ystäviä ja kaikkea siltä väliltä, mutta kaikki he ovat yhtä arvokkaita. Koulutuksen määrä ei kerro, onko toinen ihminen hyvä ystävä vaiko ei.

Muutenkin, mitä enemmän kriteereitä laittaa ystäville, sitä vähemmän niitä myös on useimmiten. Jotkut toki silti ovat yksinäisiä tahtomattaan, mikä on ikävää! Itse viihdyn paljon yksin, joten oikein läheisiä ystäviä minulla on vähän. Mutta kaukaisempia on paljon ja ihanaa on, että heitä on monenlaisia! En halua luokitella heitä enkä yleensä sitä tee, mutta tämän keskustelun puitteissa voin sanoa, että kyllä heissä on yhtälailla koulutettuja kuin kouluttamattomiakin. Ei jompikumpi edellämainituista vaihtoehdoista tee ihmisestä sen parempaa ystävää vaan kyllä kaikentyyppisistä ihmisistä tuntuu löytyvän niin mukavia kuin rasittaviakin ihmisiä.

Luulen, että on yleensä enemmän kyse ihmisen omasta luonteesta ja esim. onko ujo / sisäänpäinkääntynyt tai ulospäinsuuntautunut / sosiaalinen. Ystävät ovat tärkeitä, joten tämän keskustelun aihe on mielenkiintoinen ja ajaton todellakin! Kiitoksia viestiketjun aloittaneelle siitä! :)

Minulle tärkeintä ystävyydessä on niin sanotusti olla samalla aaltopituudella. Ex-poikaystäväni pyysi minua ystäväksi nykyiselle tyttöystävälleen (?!) ja jonkin aikaa jaksoin tutustua, mutta myöhemmin huomasin ettei olla niin samanlaisia, että siitä voisi jotain ystävyyttä/kaveruutta edes kehittyä. Hän on ujo ja pohdiskeleva, minä taas menevä ja puhelias. Vaikka sanotaan vastakohtien vetävän toisia puoleensa ainakin parisuhteissa, en itse allekirjoita tätä omalla kohdallani.

Ulkonäölliset seikat, statukset yms. ei voisi vähempää kiinnostaa.

Jos on lihava, koulutamaton ja kaiken lisäksi tyhmä, kannattaa säästää ja ostaa Harrikka. Toimii ainakin miehillä. Ja jos ei o varaa pyörään, on pienet mahdollisuudet kavereiden saantiin, kun hommaa jostain halvalla sellasen musta-oranssin "wanna-be"-takin.

Välttämättä en allekirjoita edellisiä kommentteja...Tottahan luonteet tietysti yhdistääkin, mutta eikös se ole melkoista rajaamista ja ehtojen asettamista muuhun maailmaan nähden; harva meistä kanssaihmisistä täysin identtinen on. Mielestäni hiukan erilaisilla näkemyksillä rikastuttaa omia näkökulmia ja on mahdollista oppia jatkuvasti uutta. Ainakaan itse en etsi peilikuvaa. Kiinnostun uusista asioista ja olen meneväkin, puhelias ja yhtälailla hiljaisempikin, mutta nämä riippuvat kovasti tilanteesta ja seurasta.

En koe tarvetta tuottaa jatkuvaa mölyä äänessä olemisen pakosta, vaan osaan olla hiljaakin vaivautumatta. Sitä en ymmärrä, kuinka nykypäivänä monelle yhteistä on hirveän haloon nostaminen jostakin pienestä asiasta! Mieluumin seuraan sivusta huvittuneena esitystä, jossa pari tuttavaa huutaa ja feikkaa suureen ääneen kummalla asiat on paremmin, tai jotain muuta. Vastakohdat voivat toimia, tai sitten eivät, riippuu siitä onko yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tapaa toimia/ tehdä asioita. Jos lähes kaikki on vastakohtaista, puhumattakaan maailmankuvasta, niin saattaa olla hankalaa.

Snähän se olet nirso. Jo heti olet arvostelemassa koulutettuja, vegaaneita jne. Vähän enemmän saliivuutta aj hyväksyntää niin kavereita löytyy. Katsele ympärillesi. Monellako on merkkilaukku? Montako lihavaa näet? Et näe montakaan aitoa merkkilaukkua, näet kuitenkin lihavia joilla on paljonkin kavereita. Et voi sitäkään tietää, onko muodin perässä juokseva kana. Hän voi olla ihan kiva ihminen, joka kuitenkin täyttää elämänsä tyhjiötä sillä muodin perässä juoksemisella, aivan kuin sinä syömisellä, jos kerta olet lihava. Salli nämä omituisuudet ihmisille, hekin sallivat sinun omituisuutesi sinulle.
Minäkään en välitä muodista, mutta seuraan sitä silti ja tiedän trendit ym. vaikka en itse pukeudu kuin useimmiten vain vanhoihin kirppareilta hankittuihin vaatteisiin (kenkiä en osta kirpparilta). Kaverit eivät ole jättäneet sen takia että minulla ei ole merkkilaukkua ja vaatteita. Eivät myöskään ole jättäneet sen takia että on merkkilaukku ja vaatteita.

Mitenkä se menikään se niinsanottu sanonta helsinkiläisistä.. "Helsinkiläiset luulee että kaikki elämä on Kehä 3 sisäpuolella". :--D

Itse asun helsingissä ja sain todella helposti ystäviä koulusta.
Kaikki ovat hyväksyneet minut sellaisena kuin olen,
maalta kun olen tullut tänne. :)
Tiedän kyllä miten sisäsiittoisia ihmisiä täällä ihmiset pahimmillaan voivat olla,
mutta elä masennu. Onhaaa niitä muiitakkkiiii ihmisii, mukavempiii jopa.. Koko mualimo täynnä!

no lolll

ehkä sun ei kannata kaveri ilmotuksessa oikeen painottaa että "olen köyhä lapsia vihaava ylipainoinen nainen" tuostahan huokuu negatiivinen asenne.Kannattaa korostaa niitä sun hyviä puolia :) ja jos kaveri ilmoitusta kirjoittaa niin miks siihen tarviis edes omasta ylipainosta ilmoittaa? Ei mulle ainakaan ole painolla mitään tekemistä ystävyyden kanssa.