Tasokkuutemme missä tahansa asiassa näkee siinä,
miten itsekriittisiä pystymme olemaan. Kuinka
realistisesti osaamme itseämme katsella, kuinka
rakentavasti ottaa vastaan neuvoja ja kuinka
osaamme arvioida ne milloin ne ovat asiantuntevia
ja milloin vain tyhjää suunpieksäntää.
Ihminen kehittyy vain, jos hän uskaltaa katsoa
omaa totuuttaan silmiin, nähdä se missä tässä
jutussa nyt mennään ja mikä olisi mahdollinen
toivottava suunta. Tyhjän uskottelu itselleen
johtaa vain valheellisuuteen. Jossain vaiheessa
täystyrmäkseen kun ensimmäisistä varoituksen
merkeistä ei tullut otettua vaaria.
Jos kuvittelemme olevamme maaiman parhaimpia
rakastajia ja oreista kestävämpiä, mutta emme
koskaan oikein ryhdy touhuun, vaan vetoamme
johonkin tekosyyhyn kun meidän tulisi näyttää
todelliset kykymme, niin olemme lumonneet
itsemme, tehneet itsellemme haavekuvan, jota emme
halua todellisuuden rikkovan.
Uskokin on asia, jota meidän on itsessämme
jatkuvasti tarkkailtava. Tutkailtava Raamatun
sanaa ja sen vaikutuksia meissä. Ei että
täytämmekö lain kirjaimen, vaan että asuuko sana
vilpittömästi meissä. Jos koemme vieraantunemme
sanasta ja sen sanomasta, olemme uskossa tuon
sanarakastajan veroisia. Omasta mielestämme
hurskaita ja yleviä, mutta elämän keskellä
koetuksissa vailla uskoa ja sen olemusta.
Jumala neuvoo meille senkin mikä sävy sanoissamme
tulee olla. Jos ihmiset vaativat terävyyttä,
iskevyyttä sekä tappauvutta, sekä siihen olisi
itsekin mieltynyt, niin täytyy uskaltaa katsoa
mitä se sana minulle sanoo. Mistä moittii minua.
Sinun kielsi punoo turmiota, se on kuin terävä
partaveitsi, sinä petoksen tekijä. Ps.52:4
Oi oi, joten kielen tulee olla sulavaa, ei
turmiollista, terävää ja petollista. Muutoin
sanoma on pakanan.
Jumalan palvelija on velvollinen käyttämään sanaa
taitavasti. Ei etsimään omia hulluuksiansa ja
niiden parissa askartelemaan. Sen sanoo sanakin.
Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta
tyhmäin suu purkaa hullutta. Sananl. 15:2
Hyvin hyvin mielellään Jumalan palvelija ottaa
tuomio vallan omiin käsiinsä. Ryhtyy Jumalaksi,
vaikka Jumala on yksi taivaassa ja meidän on vain
oleminen Hänen kunniakseen. Jos minä tuomion
lausun, en kulje Herran tietä, enkä varmaankaan
uskalla kovin syvälle silmiin peilissä itseäni
katsoa. Raamatun sanakin saattaa tuntua
pelottavalta sen jälkeen.
Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät, jotka
turmiollisia tuomioita kirjoittelevat. Jes. 10:1
Kavalimman tempun ihminen tekee Jumalalle, kun on
olevinaan uskossa, puhuu Jumalasta, mutta ei
kuitenkaan usko Häneen sellainen. Siinä suhteessa
pahaininkin pakana on puhdas pulmunen ja Herran
silmissä otollinen. Voi minua, jos puhun Herran
tiestä tavalla, joka ei ole sitä ja joka ei anna
janoavalle, tosiaan Jumalan tuntemista janoavalle
sielulle mitään, vaan vieroittaa hänet Herran
tiestä. Silloin tosiaan tuomiolla pakanat ja
todella julkijumalattomat kulkisivat ohitseni
otollisimpina.
Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen
sydämensä hankkii turmiota ja niin hän harjoittaa
riettautta ja puhuu eksyttävästi Herrasta, jättää
tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavaisen juomaa
vaille. Jes. 32:6
Voi minua jos tälläinen olisin tai tälläiseksi
olisin vaarassa tulla!
Nämä Raamatun sanat sattuvat minuun, sekä
jokaiseen sydämessään uskovaan paljon pahemmin ja
tunnokkaamin kuin mikään rienaus, herja tai
kieroilu. Raamattu ei ole meille lakikirja,
käskykirja, vaan peili, josta meidän tulisi nähdä
itsemme sellaisina kuin Jumala meidät haluaa,
eikä sellaisina millaisia itsessämme mielellämme
olisimme.
He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillansa
he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja
tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin
kelvottomia. Tiit.1:16
miten itsekriittisiä pystymme olemaan. Kuinka
realistisesti osaamme itseämme katsella, kuinka
rakentavasti ottaa vastaan neuvoja ja kuinka
osaamme arvioida ne milloin ne ovat asiantuntevia
ja milloin vain tyhjää suunpieksäntää.
Ihminen kehittyy vain, jos hän uskaltaa katsoa
omaa totuuttaan silmiin, nähdä se missä tässä
jutussa nyt mennään ja mikä olisi mahdollinen
toivottava suunta. Tyhjän uskottelu itselleen
johtaa vain valheellisuuteen. Jossain vaiheessa
täystyrmäkseen kun ensimmäisistä varoituksen
merkeistä ei tullut otettua vaaria.
Jos kuvittelemme olevamme maaiman parhaimpia
rakastajia ja oreista kestävämpiä, mutta emme
koskaan oikein ryhdy touhuun, vaan vetoamme
johonkin tekosyyhyn kun meidän tulisi näyttää
todelliset kykymme, niin olemme lumonneet
itsemme, tehneet itsellemme haavekuvan, jota emme
halua todellisuuden rikkovan.
Uskokin on asia, jota meidän on itsessämme
jatkuvasti tarkkailtava. Tutkailtava Raamatun
sanaa ja sen vaikutuksia meissä. Ei että
täytämmekö lain kirjaimen, vaan että asuuko sana
vilpittömästi meissä. Jos koemme vieraantunemme
sanasta ja sen sanomasta, olemme uskossa tuon
sanarakastajan veroisia. Omasta mielestämme
hurskaita ja yleviä, mutta elämän keskellä
koetuksissa vailla uskoa ja sen olemusta.
Jumala neuvoo meille senkin mikä sävy sanoissamme
tulee olla. Jos ihmiset vaativat terävyyttä,
iskevyyttä sekä tappauvutta, sekä siihen olisi
itsekin mieltynyt, niin täytyy uskaltaa katsoa
mitä se sana minulle sanoo. Mistä moittii minua.
Sinun kielsi punoo turmiota, se on kuin terävä
partaveitsi, sinä petoksen tekijä. Ps.52:4
Oi oi, joten kielen tulee olla sulavaa, ei
turmiollista, terävää ja petollista. Muutoin
sanoma on pakanan.
Jumalan palvelija on velvollinen käyttämään sanaa
taitavasti. Ei etsimään omia hulluuksiansa ja
niiden parissa askartelemaan. Sen sanoo sanakin.
Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta
tyhmäin suu purkaa hullutta. Sananl. 15:2
Hyvin hyvin mielellään Jumalan palvelija ottaa
tuomio vallan omiin käsiinsä. Ryhtyy Jumalaksi,
vaikka Jumala on yksi taivaassa ja meidän on vain
oleminen Hänen kunniakseen. Jos minä tuomion
lausun, en kulje Herran tietä, enkä varmaankaan
uskalla kovin syvälle silmiin peilissä itseäni
katsoa. Raamatun sanakin saattaa tuntua
pelottavalta sen jälkeen.
Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät, jotka
turmiollisia tuomioita kirjoittelevat. Jes. 10:1
Kavalimman tempun ihminen tekee Jumalalle, kun on
olevinaan uskossa, puhuu Jumalasta, mutta ei
kuitenkaan usko Häneen sellainen. Siinä suhteessa
pahaininkin pakana on puhdas pulmunen ja Herran
silmissä otollinen. Voi minua, jos puhun Herran
tiestä tavalla, joka ei ole sitä ja joka ei anna
janoavalle, tosiaan Jumalan tuntemista janoavalle
sielulle mitään, vaan vieroittaa hänet Herran
tiestä. Silloin tosiaan tuomiolla pakanat ja
todella julkijumalattomat kulkisivat ohitseni
otollisimpina.
Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen
sydämensä hankkii turmiota ja niin hän harjoittaa
riettautta ja puhuu eksyttävästi Herrasta, jättää
tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavaisen juomaa
vaille. Jes. 32:6
Voi minua jos tälläinen olisin tai tälläiseksi
olisin vaarassa tulla!
Nämä Raamatun sanat sattuvat minuun, sekä
jokaiseen sydämessään uskovaan paljon pahemmin ja
tunnokkaamin kuin mikään rienaus, herja tai
kieroilu. Raamattu ei ole meille lakikirja,
käskykirja, vaan peili, josta meidän tulisi nähdä
itsemme sellaisina kuin Jumala meidät haluaa,
eikä sellaisina millaisia itsessämme mielellämme
olisimme.
He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillansa
he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja
tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin
kelvottomia. Tiit.1:16
Vastaukset 3
Vanhimmat
Säkin viestissä oli jotain nyt. Evaluointi,
itsearviointi on kai ihmisen taidoista
vaikeimpia. Itsearviointi, itsensä tutkiminen,
omaan itseensä katsominen ja todella näkeminen,
on kullanarvoinen asia. Harvat sitä osaavat.
Jotkut oppivat, yleensä aina liian myöhään.
Itse uskon siihen, että ihminen vasta suurien
kriisien jälkeen uskaltaa katsoa myös itseään ja
omia virheitään, myöntää ne itselleen ja
aktiivisesti etsiä tietä ulos niistä ja parempaan
kehitykseen.
Tuo kriittisen palautteen vastaanottaminen on
myös todella vaikeaa. Monelle jopa mahdotonta.
Törmään siihen työssäni päivittäin.
Jumalaosaan en ota kantaa. Säkki sanoi minua
pakanoitakin pahemmaksi, mikähän vastaus minua
nyt odottaa?
Asia sattui olemaan niin helvetin tylsä ja
itsestään selvä että en jaksanut lukea sitä
loppuun.
Niin, miksi sitten vastasin?
Olkaa ihmiset hetki ajattelematta, älkää ajatelko
mitään. Eikös olekkin paljon helpompi käsittää
asioita!!!!
Olipas tämäkin turhaa. Turhuuksien turhuutta,
kaikki on turhaa sanoi saarnaaja ja ampui
itsensä...
Tämä vahvistetaan muissakin esoteerisissa
kirjoissa.Me ihmiset olemme niin eri
kehitystasoilla. Toisen näkökulmaan perehtyminen
auttaisi jo paljon suvaitsevaisemmaksi.
Muistettakoon myös anteeksipyyntö ja anto.
Terapeuttisen vaikutuksen ovat psykologitkin
havainneet.