Runot

Heinä Hento heinä taipuneena vesipisaran painosta Maata viistäen. Alla sen, etana hitaasti kiiruhtaa Kiire sillä on. Suojaan ehkä matka etene ei. Kostea heinä hidastaa. Elämä kiinni nopeudesta saaliina vaiko ei. Ohi kii…

Kalle Väänsen: Pyykkirannassa? Tiedän - pitkä runo, mut siltikin ois hauska lukee se vielä,, en oo googlella sitä löytänyt...

Kärsin sydämen särkymisestä. En yleensä kirjoita runoja tai mitään muutakaan, mutta nyt pulpahti mielestä ulos jotakin runontapaista. Olis kiva kuulla miltä se jonkun aiheeseen perehtyneemmän mielestä kuulostaa, ihan av…

Mitä tämä voisi kuvasta: ”- - posket sileää, rypytöntä peltiä...”. Se on runosta Kohtaus kahvilassa (Tommy tabermann) ja miettisin että mitä se voisi tarkoittaa että jollain on posket sileää rypytöntä peltiä? Aluksi aja…

Vietettyäni kymmenen vuotta Inarin saaressa hanskaan jäi tämä: Kesällä päivä. talvella ei. Sanotko sen lyhyemmin?

Kuka voisi auttaa? Mukava ja vitsikäs tai kiittävä ja arvostava? Muistaisitko jonkun runon siskolle? Uutta tai vanhaa tuotantoa.

Aika pysähtyi. Siinä helmikuun lopulla. Kaikki kulkivat ohitseni. Minä vain odotan. Eilistä?

Tämä on nähty. Kaikki on tehty tän eteen. Tämä ei pääty. Mitä meille jää tästä käteen? Väsähtämässä kaikki on tässä. Takana ovat ajat kovat Vielä vähän, ei jäädä tähän. Kynnet verillä, viimein perillä. Iloitse, on ohi s…

Ei tunnu runot kauheasti kiinnostavan ketään. Harvoin tänne kukaan kirjoittaa. Ja kun kirjoittaa, ei niitä juurikaan kukaan lue. Joskus ennen oli toisenlaista.

Hulluus, kulkee suvussa toisilla näkyvissä toisilla valepuvussa. Suvusta sukuun, kietoutuu hulluus sukupuun juurista toisiin sienen lailla, näillä pohjoisen napapiirin jäisillä, kylmillä mailla.

Mitä sinä pitää olla, ja mitä ei saa olla?

Hän haistaa jo mullan tuoksun. Maasta versoaa jo uutta ruohoa. Vielä hän näkee pienen yksinäisen lumikokkareen tien vieressä. Hän potkaisee sitä niin, että se hajoaa sadoiksi pieniksi paloiksi, jotka sulavat heti, kun a…

Sua niin usein ennen aattelin Kauniita silmiäs muistelin Oi kuinka silloin lempi leiskui Vaan nyt on vanhuus voittanut Tunteet suuret haipuneet Kun naamakirjasta sua hain Ja sitten kuvas sain Ei pä armahda aika ketään E…

Olisiko jollain vinkata kirjaa taikka loruja aiheeseen ulkoilu? tehtävänäni on keksiä loruja jotka liittyvät päivittäisiin puuhiin päiväkodissa, muut olen keksinyt ja löytänyt mutta ulkoiluun löyytyy vain vuoden aika lo…

Miksi ihmiselle parittomuudesta annetaan rankkua On kuin piestäisiin hänen kaksi muhkeaa kankkua Hänet rankataan alimpaan kastiin ja vaikka vietäisiin suunnistajan rastiin niin häneltä puuttuisi kompassi ja hän eksyksis…

Taivaanisän hellässä huomassa nyt olet täältä turvassa. Ei enää kukaan, koskaan tee sulle pahaa. Olet päässyt rauhaan.

Ernesto Persnetto hiipi lompakkoon ja rojahti keinonahkaiseen sohvataskuun. Käkimäinen negatiivi syrjäytti perhevalokuvat. Hengen arvo on puupenni, jälkeenjääneet veistäköön siitä kirstun. Enempää ei heru, tipu. Vaikka …

Yksi - tää tuskin tarvii selityksii, sillä on kaiken alkuna, esimerkkinä yksi kalkkuna ei kuitenkaan alkuluku, sille sopii solakka puku Kaksi - tämä on joillekin jo maksi -mi mutta siihen pistetään raksi ensimmäinen alk…

Ei kukaan voi käsittää surun suuruutta eikä sitä murhetta sitä tuskaa miltä se tuntuu kun ystävä on kuollut Ainoastaan sellainen jonka ystävä on kuollut Sanat ovat turhia eikä siihen suruun ole lohdutusta Hiljaisuus asu…

Isän monttu auki aukesi pojan haavin perään , palturinpudottajat eivät pujotelleet vaan laskivat kuoppaan alennusliput sylissään. Herrasmiesten slalomissa tullaan alas kaanonissa. Ei olla niin kielekkäin että huudettais…