Kuinka hän kaipaakaan,
häntä, jota ei tunne.
Yksin odottaa, ei häntä
mielestään saa.
Niin voimallisen tunteen,
aikaan saa kaipaus.
Yöhön kuiskaa: sinua odotan.
Kiirehdi luoksein.
Allapäin, surun murtamana,
yksinäisyydessä hän huokaa.
Yöhön sulaa huokaus,
sen kantaen matkan taa.
Perille kantaa sen voimallaan,
samojen tunteiden maailmaan.
Yö täyttyy huolista, sanoista,
kaipauksista, kyyneleistä.
Tanssivat yössä tunteet,
yhdistyen sanat sanotut,
itkut itketyt, tunteiden tulvat.
Parinsa löytää jokainen sana.
On kaipaajia monia,
itkeviä lukemattomia.
Ajatuksia samoja,
tunteita vastakkaisia.
Yksin ei kaivata voi kukaan........
häntä, jota ei tunne.
Yksin odottaa, ei häntä
mielestään saa.
Niin voimallisen tunteen,
aikaan saa kaipaus.
Yöhön kuiskaa: sinua odotan.
Kiirehdi luoksein.
Allapäin, surun murtamana,
yksinäisyydessä hän huokaa.
Yöhön sulaa huokaus,
sen kantaen matkan taa.
Perille kantaa sen voimallaan,
samojen tunteiden maailmaan.
Yö täyttyy huolista, sanoista,
kaipauksista, kyyneleistä.
Tanssivat yössä tunteet,
yhdistyen sanat sanotut,
itkut itketyt, tunteiden tulvat.
Parinsa löytää jokainen sana.
On kaipaajia monia,
itkeviä lukemattomia.
Ajatuksia samoja,
tunteita vastakkaisia.
Yksin ei kaivata voi kukaan........
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vain yksin ollessaan voi rakastaa,
niin yksin ettei mikään voi enää satuttaa,
voi vain rakastaa.
Tunteitaan noin ei voi iäksi pakastaa.
Viimeinen käyttöpäivä ne lakastaa.
Kas kertakäyttörasiassa
ja pakkasessa
rakkaudessa väri
ehkä pysyy,
mutta maku muuttuu.
T: Eräs erään toisen palstan vakiokirjoittajista
PS:
Päätän täällä tähän,
ja kirjoitan näin vähän.
Ei lemmenvala ole mun ala
ja siit runoilijaa en haastamaan ala
Kaipaus on kuin "äsken viereltäs kuljin" ;
ei tarvitse alaa, ei päivää parasta ennen.
Väri makukin elää, hymyilisin hapanimelää oot. ( :
Kirjoittamatta sanomattakin on vain yksi sama hiljaisuus.