Miten näette luterilaiset, onko luterilaisen ja helluntalaisen välinen suhde ihan mahdoton? Tuossa on joku keskustelu myös siitä, että luterilainen mies on rakastunut helluntalaiseen tyttöön. Lukaisin sitä läpi ja siinä kohosi päällimmäisenä kastekysymys. Jos vaikka sen jättää tästä keskustelusta sivuun ja pyrkii pohtimaan, mitä mahdollisia muita ongelmia tulisi tällaisessa suhteessa? -Siis liittyen seurakunta eroihin.
Luin eilen Raamattua ja siellä oli Jobin kirjasta kohta: "Ihmiset ovat kuin tuulenhenkäys.." Jotenkin se puhui minulle siitä, että loppujen lopuksi, yli seurakunta rajojen on mahdollista tulla kohtaamaan toinen ihminen, mies ja nainen. Siksi en haluaisi luopua ajatuksesta, että helluntalainen ja luterilainen voisivat yhdistyä perheeksi. Yhteinen Isähän meillä on.
Mitä mieltä olette? Onko kellään kokemuksia siitä, että on esimerkiksi naimisissa helluntalaisen kanssa? Minusta luterilaisuudessa on tosi paljon hyvää, samoin helluntalaisuudessa. Tahtoisin jotenkin säilyttää ne molemmat elämässäni. Kuitenkin minulla on sellainen olo, että minun pitäisi valita. Mistä tämä kumpuaa ja onko se Raamatun mukaista? En koe, että sellaista ainakaan Jumalan puolelta vaadittaisiin. Onko vaatimus vain omassa mielessäni?
Olen helluntalainen ja kiiinnostunut luterilaisesta miehestä
23
349
Vastaukset
- ev lut man
Olen luterilaisena miehenä vähän pohtinut, että miten itse toimisin, jos tulisi sellainen tilanne, että morsianehdokas löytyisi vapaasta suunnasta. Toivon ennemmin, että jos vaimo löytyy, hän voisi olla uskova vakaa luterilainen sisar ja ajatella asioista kuten minä.
Kastekysymyksessä pitäisin kyllä kiinni siitä, että lapseni saavat kasteen jo pienenä. Jos he isompana itse päättäisivät ottaa myös toisen kasteen, niin sallisin heidän tehdä senkin. Itse en voisi omaa kastettani mennä uudistamaan, enkä haluaisi säännöllisesti käydä vapaiden suuntien tilaisuuksissa. Joskus voisin niissä vierailla, mutta minä kertakaikkiaan olen luterilainen.
Vapaasta suunnasta tulevan vaimoni pitäisi hyväksyä, että lapsemme saisivat kirkossa kasteen.
Kaikki luterilaiset miehet eivät ehkä pidä niin tärkeänä kaste- ja seurakuntakysymystä ja voivat tehdä kompromisseja, mutta se kannattaa sinun tapauskohtaisesti selvittää.
Ja tietysti sekin, että minkä verran olet itse valmis joustamaan. Voisitko liittyä ev.lut.kirkkoon itse? Hyväksyisitkö lapsillesi kasteen vauvana?- ev lut man
Tietysti voisi olla aviopari, jossa molemmilla olisi oma seurakunta ja omat kuviot siellä, osassa kummankin seurakunnan tilaisuuksia molemmat voisivat olla yhdessä. Eivät ne tilaisuudet edes niin monta tuntia viikossa vie aikaa.
Kodeissa voi sitten muuna aikana olla yhdessä koolla uskovia yli seurakuntarajojen. Rukous- ja raamattuhetkiä on minullakin ollut monia niin, että niissä on ollut sisaria ja veljiä vapaista suunnistakin.
Ongelmakohta tulee siinä, jos luterilaishelluntailaiseen perheeseen syntyy lapsia. On pakko ottaa kantaa kysymykseen, kastetaanko heidät vai ei. En luterilaisena voisi mitenkään hyvällä omallatunnolla jättää pienokaisiani kastamatta. Jos helluntailainen nainen ei hyväksyisi sellaista, niin en voisi mennä hänen kanssaan naimisiin. - benedi
Minusta olisi tärkeää se, että aviopuolisot tutustuisivat itse yhdessä raamattuun, ja pyrkisivät seuraamaan Kristusta, ja profeettojen ja apostolien opetusta.
Opiskelevathan jotkut teologit Raamatun tuntemusta 40 vuotta ja sittenkin, täytyy raapia päätä.
Eli merkitystä ei ole seurakunnalla,vaan yhteisellämatkalla totuudessa Jumalan tykö.
Mikä sitten on totuus? Jeesus on itse totuus, ja hänen seuraamisensa johtaa koko totuuteen.
Eri seurakunnissa on jopa keskiajalta peräisin olevia oppeja ja käsityksiä. Vovathan ne olla
kunhan päämääränä on Kristuksen Jeesuksen seuraaminen.
Jeesushan on elävä mies, jota seurataan, siis yhtä henkilöä..ei mitään kirkkoja jne.
Kirkot ja seurakunnathan ovat vain paikkoja joisa tavataan Jeesukseen uskovia.
Onhan lutrilaisuudessa srk jäsniä jotka uskovat , kaljaan, viinaan, tupakkaan, abortteihin, jeesus kuviin, toisen miehen vaimon makaamiseen, homouteen, jne. jne..
Ja sitten on niitä jotka uskovat Isään Jumalaan taivaan ja maan luojaan Jeesukseen Kristukseen, joka loi kaiken näkyväisen ja näkymättömän.
Inhan täällä kaikenlaista ja kaikkea. On sama minkä seurakunnan jäsen on, kunhan pysyy Jumalan laissa
ja Jeesuksen esikuvassa elää. - benedi
Mitäs haittaa lapselle on kasteesta, jolloin hän saa nimen.
Sehän on nimenantotilaisuus,...sillälapsi ei usko, eikä itse ota kastetta,..vaan vanhemmat ja srk toimihenkilöt antavat sen!
On sitten toinen aika, kun lapsi on kasvanut ja tehnyt syntiä.on lapsen asia hyväksyä ottaako kasteen Jeesuksen nimeen vai ei!
Mutta silloin puhutaan nuorukaisesta, joka joko ottaa kasteen tai ei ota.
Hän päättää siitä itse...ja Jumala päättää sitten pelastuuko tämä vai ei!
- terence.hill
Kyllä helpottaisi asioita, jos jompikumpi tekee selvän valinnan. Sinä tai hän vaihtaisi seurakuntaa, että kuuluisitte molemmat samaan.
Jos kumpikaan ei voi vaihtaa seurakuntaa, niin sitten ehkä voisi olla siviilivihkimys maistraatissa, ja molemmilla vähän toisistaan poikkeavat seurakuntakuviot.
Ihan ehdottomia vastauksia ei ole, kun uskovissa on niin erilaisia tapauksia. Tapauskohtaisesti kannattaa tarkoin selvittää ennen liiton solmimista, mitä kumpikin ajattelee ja haluaa ja mihin kompromisseihin on valmis ja mihin ei. Sillä se selviää, onko liitto mahdollinen vai pitääkö unohtaa koko juttu.- ei pakkoa
Eikö näissä asioissa pitäisi kuitenkin kunnioittaa ihmisen omaa tahtoa, eikä
tehdä hänelle toimenpiteitä (kaste esim.)
mitä hän itse ei vanhempana hyväksy.
Minusta vanhempien tehtävänä on kasvattaa lapsiaan Jumalan tuntemisessa
ja he saavat itse tehdä omat valintansa sitten, kun tulevat siihen ikään.
Tiedän tapauksia, joissa toinen vanhemmista on kuulunut kirkkoon ja toinen ei,
ja eräissä tapauksissa lapset ovat halunneet liittyä kirkkoon ja toisissa
tapauksissa he ovat menneet isompana kasteelle ja liittyneet vapaisiin
seurakuntiin.
Eläköön vapaus! - Bud Spencer!
ei pakkoa kirjoitti:
Eikö näissä asioissa pitäisi kuitenkin kunnioittaa ihmisen omaa tahtoa, eikä
tehdä hänelle toimenpiteitä (kaste esim.)
mitä hän itse ei vanhempana hyväksy.
Minusta vanhempien tehtävänä on kasvattaa lapsiaan Jumalan tuntemisessa
ja he saavat itse tehdä omat valintansa sitten, kun tulevat siihen ikään.
Tiedän tapauksia, joissa toinen vanhemmista on kuulunut kirkkoon ja toinen ei,
ja eräissä tapauksissa lapset ovat halunneet liittyä kirkkoon ja toisissa
tapauksissa he ovat menneet isompana kasteelle ja liittyneet vapaisiin
seurakuntiin.
Eläköön vapaus!Vanhemmat tekevät pienelle lapselle paljon sellaista, missä ei kysytä lapsen omaa tahtoa. Sellaista, mikä vanhempien arvostelukyvyn mukaan lapselle on hyväksi.
Entä jos helluntailainen perhe menee kokoukseen ja ottaa pienen lapsensa mukaan? Eikö sekin ole helluntailaisen uskonnäkemyksen pakkosyöttöä, kun lapsi ei pienenä saa tehdä itsenäistä valintaa seurakunnan kokouksessa käymisestään?
Helluntailaiset vanhemmat uskovat, että lapsikin on hyvä tuoda kokoukseen? Mutta kyllä siinäkin ohjaillaan lapsen tulevia valintoja.
Minun vauvana saamaani kastetta ja kirkkoon liittämistä en ole koskaan ajatellut minun omia itsenäisiä valintojani rajoittaviksi asioiksi. Jos haluaisin kirkosta pois tai haluaisin Jeesuksen luota pois, niin siihen minulla on täysi vapaus.
Teillä vapaissa suunnissa nuo "ihmisen vapaus itse valita" -kommentit muistuttavat vapaa-ajattelijoiden ja muiden kristinuskonvastaisten kommentteja. Oletteko heidän hengenheimolaisiaan!?
- LiikaaAjatuksia
Niin, onhan nuo kastekysymykset, mitkä tässä taitaa tulla ensimmäisenä mieleen ihmisillä. Luulen, että kaste ei olisi itselleni ongelma. Toivoisin, että lapsi kasvatettaisiin kuitenkin kasteesta huolimatta ja sen vuoksi siihen, että lapsella on mahdollisuus itse valita, mihin uskoo. Itse olen elävässä uskossa, mutta vain ja ainoastaan Jumalan armosta ja sen vuoksi, ettei minua missään vaiheessa ole pakotettu, mutta on ohjattu ja opetettu oikeat arvot (perheeni on helluntalainen, mutta suhtautuu hyvin luterilaisuuteen ja varsinkin luterilaiseen herätykseen). Jos lapsen kastaminen merkitsee miehelle paljon, niin kunnioituksesta miestä kohtaan voisin hyvinkin ajatella sen olevan hyvä asia. Koska kaste kuitenkin merkitsee luterilaisessa piirissä paljon, voisin ajatella, että joustan siinä ja toisaalta taas mieheni saisi joustaa minun suuntaani minulle tärkeissä asioissa. Yleensäkin ajattelen, että tässä maailmassa on aika vaikea elää ja vaikuttaa, jos ei ole valmis joustamaan.
Tämä meni kastekysymykseksi, niin jutellaanpa siitä lisää. Tiedän ihmisiä, ketkä ovat saaneet luterilaisen lapsikasteen. Myöhemmin he ovat halunneet liittyä esimerkiksi johonkin muuhun srkntaan ja silloin on täytynyt ottaa aikuiskaste. En ole ihan varma, mikä käytäntö on kaikissa vapaissa suunnissa, vai riittääkö lapsikaste, jolloin täytyisi vain seurakuntaan liittymisen vuoksi antaa suullinen todistus uskosta Jeesukseen.
Jos ajateltaisiin, että tämä kaste asia olisi käsitelty, mitähän muita eroavaisuuksia saattaisi tulla suhteessa?
Seurakunnassa käymisestä ajattelen sillä tavalla, että ihanteellisinta on ehdottomasti se, että kumpikin olisi samassa seurakunnassa, mutta en pidä ihan mahdottomana sitäkään, että ainakin alussa kummallakin on oma tuttu seurakunta, jossa käy. Ehkä vaikkapa muuton yhteydessä, (paikkakunnan vaihdos) tuntuisi hyvältä alkaa palvelemaan yhdessä samassa seurakunnassa. En sitten tiedä, olisiko kumman seurakunta, mutta jokatapauksessa sen täytyisi olla sellainen, jossa kumpikin tuntisi olonsa kotoisaksi. - Micke123
Luterilaiset on 100 kertaa kirjavampi ryhmä kuin vapaakirkot (esim. helluntailaiset). Usein tätä vapaakirkolliset eivät oikein ymmärrä. Jotkut virallisesti luterilaiset ajattelevat uskonasioista jotakuinkin samoin kuin vapaakirkolliset. esim. viidenteen herätysliikkeeseen tai luterilaiseen uuskarismaattisuuteen kuuluvat.
Tämmöisten ihmisten keksen mitään vakavia ongelmia tämän takia tuskin tulee. Eräs sukulaiseni (luterilainen) on naimisissa helluntailaisnaisen kanssa. Tuntuvat tulevan ihan hyvin toimeen.
Jotkut luterilaiset taas (esim. evankelinen herätysliike tai luther-säätiö) ovat hyvin "tunnustuksellisia" eli oikeaa oppia korostavia. Pitävät arvossa Lutherin perintöä, tunnustuskirjoja jne. Näistä piireistä tulevat harvoin edes haluavat läheistä yhteyttä vapaakirkollisempien kanssa. He katsovat että näiden oppi on liian väärää "hapatusta". Yleensä esiin nousee tuo kastekysymys tai vanhurskautusoppi.
Itse uskon että Jumalan silmissä ei ole luterilaista, ortodoksia, helluntalaista tai mitään muutakaan, mutta käytännön ihmissuhdetasolla joskus liian erilaisista kulttuureista tulevat eivät pysty ymmärtämään tai kunnioittamaan toisiaan. Tällöin on viisaampaa elää omissa porukoissaan kuin tapella. Mutta kuten edellä kirjoitin niin luterilaisuus on aika moniväristä nykyään, eli hellarin ja lutterilaisen yhteiselo ei ole mitenkään mahdoton ajatus. - vaan pena
Tulisi mennä uskovien asteelle (aikuiskaste), lapsikaste kun ei ole mitään.
Tehtävä synnistä parannusta, naispappi ei ole Raamatunmukainen Paimenen seurakunnalle. - LiikaaAjatuksia
Tämä minun ihastus saattaa olla juurikin tuota Luther-säätiön puolta. Hmm, onkohan tämä jo ihan haudattu ajatus. Kannattaako minun edes ajatella meistä yhtään mitään?
Hän on fiksun oloinen mies ja voisin hyvin kuvitella, että koska Jeesus on hänelle tärkein ja rakas, hän voisi ajatella avarasti seurakuntarajojen yli, mutta hänessä saattaa olla myös pienoista körttivivahdetta.
Tämä tuo minulle tuskaa ja epätoivoa. Olen siinä pisteessä itse, että olisin halunnut tuon miehen olevan edes ehdokaslistalla. En hae pelkkää seurustelua tai kevyttä toisiinsa tutustumista, vaan vakavasti otettavaa syventymistä toisen ajatusmaailmaan.
On vähän tuskainen ja apea olo. Ei haluaisi myöntää itselleen, että uskonto asettaa tällaisia rajoja. Minulle on aina ollut tärkeintä se usko, minkä Jeesus saa sydämessä aikaan. Se on motivaatio ja liekki, mikä pitää minut liikenteessä. Tällainen tukahduttaa ja murehduttaa minua.
En suostu myöskään ajattelemaan itseäni loppuelämäni ajaksi, että olisin jotenkin väärässä, jos toisella on niin paljon eriävät mielipiteet, siis mikäli hän pitää minun mielipiteitäni hapatuksena, tms. En tietenkään tiedä, mitä hän ajattelee, en ole siis tutustunut vielä tähän ihmiseen. Jokatapauksessa, se olisi kestämätön yhtälö, ja olisin erittäin lannistettu myös siinä suhteessa, jos arvelisin toisen ajattelevan mielipiteitäni harhaopiksi.
Äh, onpas tämä vaikeaa. Jospa sitä jaksais taas olla sinkkuna vaikka vuoden eteenpäin.- Micke123
Niin, olisihan se teoriassa hienoa jos kaikki uskovat todellakin voisivat olla välittömässä yhteydessä toisiinsa - ilman että kukaan joutuu sen takia heittämään pois omia tärkeitä arvojaan mahtuakseen joukkoon. Tosin juuri nyt se tuntuu vähän kaukaiselta ajatukselta.
Omasta puolestani voin kertoa että olen itse ns. liberaalikristitty ja joskus tuntuu että mulla on enemmän yhteisiä arvoja monien ei-uskovien kuin keskiverto aktiivikristittyjen kanssa. Se on joskus vähän rassaavaa kun tuntuu että valittavana on joko paidattomuus tai pakkopaita, mutta ei sopivaa vaatetusta löydy millään ;)
Nykyään kristillisyys on välillä tosi hajanaista, enää ei ole keskiaikaista paavia ja kirkolliskokousta joiden sana on laki ja totuus kaikessa. - JeesYees
Itse hiljattain uskoon tulleena ja hyvin voimakkaasti Jumalan ohjauksen tuntevana, haluan sanoa, että muista rukoilla johdatusta :) Olen huomannut kuinka avuttoman pieni tää ihmisen mieli on Jumalaan verrattuna ja sen kuinka helposti sitä lähtee "jeesaamaan" Jumalaa pyörittelemällä kaikenlaisia skenaarioita mielessään. Mulle oikeat ratkaisut on löytynyt rukouksen kautta. Ja se oivaltaminen on arvatenkin tapahtunu aina hieman jälkijunassa, tyyliin: "Näin Jumala näytti vastauksen!" Älä siis suotta murehdi ja stressaa. Vastaus löytyy tutusta osoitteesta :)
- aloittajavastailee
Niin, on monenlaista suuntaa ja tyyliä. Tavallaan minua viehättää, että joku on niin "tohkeissaan" uskosta ja laittaa siihen paljon energiaa. Se vaan, että jos se alkaa turhaan rajoittaa elämää ja luoda niin sanottuja kahleita, niin silloin se ei palvele enää tarkoitustaan, -päinvastoin.
Tietyllä tavalla itse kaipaan uskonnon tuomaa turvaa, jotka rajojen selkeä asettaminen tekee. Toisaalta koen, että ilmapiirin täytyy silti olla vapaa inhimillisyydelle, mikä on taas Jumalan työmaata.
Toivoisin kovasti, että tähän tulisi jonkunlainen vastaus pian. Ihan alkaa jo vihastuttaa tämä epätietoisuus. Olen joskus miettinyt, että jos olen luotu elämään yksin (siis ilman aviomiestä, ei ilman ystäviä ja muuta sosiaalista) voisi kaikkivaltias Isäni ottaa minulta nämä tunteet pois. Mutta.. sidottuna tähän ihmisyyteen. Ei voi vain kuin olla ja ottaa päivän kerrallaan.
Olkaa ihmiset, jotka olette tyydyttävässä parisuhteessa, onnellisia. Arvostakaa puolisoitanne! Kotona on aarre. "Vanhurskasten asuinpaikassa on aarre." Puoliso, lapset, ovat aarre.
.- aikapoika 45v
Sinun pitäisi ehkä puhua sen miehen kanssa ja ottaa paremmin selvää, millaiset ajatukset ja periaatteet hänellä on.
Kyllä ne tunteet vain ovat osa siitä rististä, minkä naimaton joutuu kantamaan, vaikka olisi kuinka naimattomuuden lahjakin. Aviossa elävilläkin on omat ongelmansa ja taakkansa. Pitää vain jaksaa sitä ihmisyyttä. Armon löytäminen on tärkeää. Jeesus uhrasi itsensä syntisten, vajavaisten ja vaikeiden ihmisten puolesta, jotka pysyvät sellaisina kuolemaansa asti. Silti he ovat sellaisina Jumalan lapsia. Jeesuksen sovitustyö riittää.
Itse olen huomannut, että tuntuu vuosi vuodelta helpommalta olla poikamiehenä. Näin yli nelikymppisenä olen taipuvainen ajattelemaan, että se on kohdallani lopullista, eikä ajatus tunnu ahdistavalta niin kuin nuorempana. - mathetes
Kommentti aloittajavastaajalle!
Sinun tulisi nyt ehdottomasti ottaa selvää toiselta osapuolelta miten hän suhtautuu esim, Raamatulliseen uskovien kastekysymykseen!? Se nimittäin on erittäin tärkeä kysymys parisuhteen jatkuvuuden ja sen varmentamisen kannalta!
Tunnen (tai siis tiedän) hyvinkin läheltä erään vastaavanlaisen tapauksen!
Helluntailainen uskova mies ja luterilainen uskova nainen rakastuivat toisiinsa ja pienen seurustelun jälkeen he päättivät mennä naimisiin! Mutta jo kohta hyvinkin pian, heille tuli erimielisyyttä kasteasiasta ja muistakin opillisista kysymyksistä, elikä niin kirkon kuin helluntaiseurakunnankin harjoittamista opillisista toimista, ja niin sitten kohta jo kävi toteen etteivät päässeet koskaan yli opillisista mielipiteistään, ja niin tuo luterilainen osapuoli haki avioeron ennen niin kovasti ihailemastaan uskovasta ja musiikillisesti lahjakkaasta miehestään!
On siis tärkeää tehdä jo ennalta selkoa mitä toinen ajattelee esim, vapaidensuuntien kasteasiasta ja vastaavasti mitä itse ajattelee luterilaisesta kastetoimesta jota kirkko toimittaa!? Ja mitä se mahdollisesti aiheuttaa jatkossa jos ei päästä yli omasta opillisesta vakaumuksesta puolin ja toisin, kuten edellä olleessa tapauksessa tapahtui josta kerroin!
Lopuksi sitten vielä!
Itse en esim, mene kirkon konfirmaatio juhlaan jos pyydetään, (on pyydetty) sillä jos niin tekisin, hyväksyisin läsnäolollani tuon kirkon toimen jolla se julistaa konfirmoiduille "uskon varmennusta ja vahvistusta lapsikasteessa saadulle uskolle"! Tuollainen oppi on kirkon ikioma oppi jota en laisinkaan ymmärrä, sillä uskohan ei synny kasteessa, vaikka kuinka kastettaisiin, vaan usko Jeesukseen syntyy vain ja ainoastaan Jumalan sanan kuulemisesta ja sen uskossa vastaanottamisesta, ei siis mitenkään muuten!-(Room 10:17)!
Elikä vastasyntyneiden lapsien uskovaksi tekeminen kasteessa, ja tuo kirkon konfirmaatiojuhla ovat siis Raamatun ulkopuolista oppia, joka liitetään mukamas Raamatulliseksi ja uskon syntymiseen liittyväksi tapahtumaksi!
On paljon muitakin kirkon toimittamia opin asioita ja kysymyksiä joita tulee visusti karttaa ja varoa, koska monetkaan niistä eivät toiminnallaan todista Raamatun sanan ilmoittamasta toimintatavasta! Tämän loppuosan tahdoin kertoa vain siksi jotta on asioita joita tulisi ottaa laajalti huomioon ennenkuin suunnittelee kirkkouskovan kanssa parisuhteeseen liittymistä ja/tai muutenkin joutumista läheisempään suhteeseen kirkon kanssa!
Siunausta ja Kristusvaloa elämääsi!
Jeesus sinulle runsaasti sanaansa valaiskoon!
Toiv, nimim, mathetes - pysykin poissa
mathetes kirjoitti:
Kommentti aloittajavastaajalle!
Sinun tulisi nyt ehdottomasti ottaa selvää toiselta osapuolelta miten hän suhtautuu esim, Raamatulliseen uskovien kastekysymykseen!? Se nimittäin on erittäin tärkeä kysymys parisuhteen jatkuvuuden ja sen varmentamisen kannalta!
Tunnen (tai siis tiedän) hyvinkin läheltä erään vastaavanlaisen tapauksen!
Helluntailainen uskova mies ja luterilainen uskova nainen rakastuivat toisiinsa ja pienen seurustelun jälkeen he päättivät mennä naimisiin! Mutta jo kohta hyvinkin pian, heille tuli erimielisyyttä kasteasiasta ja muistakin opillisista kysymyksistä, elikä niin kirkon kuin helluntaiseurakunnankin harjoittamista opillisista toimista, ja niin sitten kohta jo kävi toteen etteivät päässeet koskaan yli opillisista mielipiteistään, ja niin tuo luterilainen osapuoli haki avioeron ennen niin kovasti ihailemastaan uskovasta ja musiikillisesti lahjakkaasta miehestään!
On siis tärkeää tehdä jo ennalta selkoa mitä toinen ajattelee esim, vapaidensuuntien kasteasiasta ja vastaavasti mitä itse ajattelee luterilaisesta kastetoimesta jota kirkko toimittaa!? Ja mitä se mahdollisesti aiheuttaa jatkossa jos ei päästä yli omasta opillisesta vakaumuksesta puolin ja toisin, kuten edellä olleessa tapauksessa tapahtui josta kerroin!
Lopuksi sitten vielä!
Itse en esim, mene kirkon konfirmaatio juhlaan jos pyydetään, (on pyydetty) sillä jos niin tekisin, hyväksyisin läsnäolollani tuon kirkon toimen jolla se julistaa konfirmoiduille "uskon varmennusta ja vahvistusta lapsikasteessa saadulle uskolle"! Tuollainen oppi on kirkon ikioma oppi jota en laisinkaan ymmärrä, sillä uskohan ei synny kasteessa, vaikka kuinka kastettaisiin, vaan usko Jeesukseen syntyy vain ja ainoastaan Jumalan sanan kuulemisesta ja sen uskossa vastaanottamisesta, ei siis mitenkään muuten!-(Room 10:17)!
Elikä vastasyntyneiden lapsien uskovaksi tekeminen kasteessa, ja tuo kirkon konfirmaatiojuhla ovat siis Raamatun ulkopuolista oppia, joka liitetään mukamas Raamatulliseksi ja uskon syntymiseen liittyväksi tapahtumaksi!
On paljon muitakin kirkon toimittamia opin asioita ja kysymyksiä joita tulee visusti karttaa ja varoa, koska monetkaan niistä eivät toiminnallaan todista Raamatun sanan ilmoittamasta toimintatavasta! Tämän loppuosan tahdoin kertoa vain siksi jotta on asioita joita tulisi ottaa laajalti huomioon ennenkuin suunnittelee kirkkouskovan kanssa parisuhteeseen liittymistä ja/tai muutenkin joutumista läheisempään suhteeseen kirkon kanssa!
Siunausta ja Kristusvaloa elämääsi!
Jeesus sinulle runsaasti sanaansa valaiskoon!
Toiv, nimim, mathetesToivottavasti ei sinunlaisiasi pyydetäkään luterilaiseen kaste- tai konfirmaatiotilaisuuteen. Epäilen, osaisitko käyttäytyä kummassakaan asiallisesti vai alkaisitko välihuutoina mölähdellä omia tulkintojasi.
- Aloittajavastailee
mathetes kirjoitti:
Kommentti aloittajavastaajalle!
Sinun tulisi nyt ehdottomasti ottaa selvää toiselta osapuolelta miten hän suhtautuu esim, Raamatulliseen uskovien kastekysymykseen!? Se nimittäin on erittäin tärkeä kysymys parisuhteen jatkuvuuden ja sen varmentamisen kannalta!
Tunnen (tai siis tiedän) hyvinkin läheltä erään vastaavanlaisen tapauksen!
Helluntailainen uskova mies ja luterilainen uskova nainen rakastuivat toisiinsa ja pienen seurustelun jälkeen he päättivät mennä naimisiin! Mutta jo kohta hyvinkin pian, heille tuli erimielisyyttä kasteasiasta ja muistakin opillisista kysymyksistä, elikä niin kirkon kuin helluntaiseurakunnankin harjoittamista opillisista toimista, ja niin sitten kohta jo kävi toteen etteivät päässeet koskaan yli opillisista mielipiteistään, ja niin tuo luterilainen osapuoli haki avioeron ennen niin kovasti ihailemastaan uskovasta ja musiikillisesti lahjakkaasta miehestään!
On siis tärkeää tehdä jo ennalta selkoa mitä toinen ajattelee esim, vapaidensuuntien kasteasiasta ja vastaavasti mitä itse ajattelee luterilaisesta kastetoimesta jota kirkko toimittaa!? Ja mitä se mahdollisesti aiheuttaa jatkossa jos ei päästä yli omasta opillisesta vakaumuksesta puolin ja toisin, kuten edellä olleessa tapauksessa tapahtui josta kerroin!
Lopuksi sitten vielä!
Itse en esim, mene kirkon konfirmaatio juhlaan jos pyydetään, (on pyydetty) sillä jos niin tekisin, hyväksyisin läsnäolollani tuon kirkon toimen jolla se julistaa konfirmoiduille "uskon varmennusta ja vahvistusta lapsikasteessa saadulle uskolle"! Tuollainen oppi on kirkon ikioma oppi jota en laisinkaan ymmärrä, sillä uskohan ei synny kasteessa, vaikka kuinka kastettaisiin, vaan usko Jeesukseen syntyy vain ja ainoastaan Jumalan sanan kuulemisesta ja sen uskossa vastaanottamisesta, ei siis mitenkään muuten!-(Room 10:17)!
Elikä vastasyntyneiden lapsien uskovaksi tekeminen kasteessa, ja tuo kirkon konfirmaatiojuhla ovat siis Raamatun ulkopuolista oppia, joka liitetään mukamas Raamatulliseksi ja uskon syntymiseen liittyväksi tapahtumaksi!
On paljon muitakin kirkon toimittamia opin asioita ja kysymyksiä joita tulee visusti karttaa ja varoa, koska monetkaan niistä eivät toiminnallaan todista Raamatun sanan ilmoittamasta toimintatavasta! Tämän loppuosan tahdoin kertoa vain siksi jotta on asioita joita tulisi ottaa laajalti huomioon ennenkuin suunnittelee kirkkouskovan kanssa parisuhteeseen liittymistä ja/tai muutenkin joutumista läheisempään suhteeseen kirkon kanssa!
Siunausta ja Kristusvaloa elämääsi!
Jeesus sinulle runsaasti sanaansa valaiskoon!
Toiv, nimim, mathetesKiitos Mathetes. :)
pysykin poissa kirjoitti:
Toivottavasti ei sinunlaisiasi pyydetäkään luterilaiseen kaste- tai konfirmaatiotilaisuuteen. Epäilen, osaisitko käyttäytyä kummassakaan asiallisesti vai alkaisitko välihuutoina mölähdellä omia tulkintojasi.
Nimimerkille "pysykin poissa"
Mistä moinen ahdasmielisyys? Missä on kristillinen lähimmäisenrakkaus?
"Kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan"
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"- pysykin poissa
kissamies47 kirjoitti:
Nimimerkille "pysykin poissa"
Mistä moinen ahdasmielisyys? Missä on kristillinen lähimmäisenrakkaus?
"Kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan"
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"Matheteen ahdasmielisyyttä näkee varsinkin kastepalstalla. Mutta hyvä, ettei hän tule konfirmaatioon tai luterilaiseen kastetilaisuuteen. Monet hurmahenget eivät osaa sellaisissa pitää mölyjä mahassaan vaan häiriköivät. Mathetes tekisi niin varmasti.
- adkl
Kastetodistus
Raamatussa kirjoitettu: "Kahden eli kolmen todistuksella asia pätevä."
Tertulianus vanhalla iällään muutti mielensä kasteasiassa monuslaisen harhan haihduttua ja kehoitti vanhempia viemään lapsensa kasteelle, nuhdellen heitä, 'minkä tähden he lykkäävät lapsiensa kasteen myöhemmäksi'. Löytyy kirjoituksesta Tertulianuksen kirjoituksesta Baptismos, josta löytyy englanninkielinen käännös.
Lastenkastamisen apostolisuudesta todistavat: Origenes:'Lastenkastaminen on apostolinen käytäntö.' Ja
Augustinus:'Kirkko on saanut apostoleita tavan kastaa lapsia.'
Sekä Tertulianus vanhalla iällään nuhteli vanhempia, jotka lykkäsivät lasten kastamista, ja kehoitti heitä viemään lapset pikaisesti kasteelle.
Tuossahan on jo kaksi eli kolme todistusta lastenkastamisen apostolisuudesta.
Joten asiassa ei pitäisi olla enää epäselvyyttä. Eli
Mooses: "Kahden eli kolmen todistuksella asia pätevä."
Hebrealaiskirje
10-luku
25. "Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
26. Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27. Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
28. Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
29. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
30. Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
31. Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin."
Didakhe'ssa(Apostolinen opetus) on mainittu kastekäytännöt, jossa valelukastekkin on mainittu käytännöksi, jos on vähän vettä tai muuten vaikeat olot.
Apostolien suorittamien kasteiden yhteyessä ei ole muuta mainintaa kuin Kuulijan uskoontulo ja Pyhän Hengen saaminen ja kaste. Nuiden järjestyksestä, Pyhän Hengen saaminen ja kaste, on Apostolien teoissa vaihtelua ja siten ei saisi olla riidan aiheena.
Didakhe'ssa on mainitut kastekäytännöt, jossa valelukastekkin on mainittu käytännöksi, jos on vähän vettä tai muuten vaikeat olot.
Kirjoittaja mainitsi myös ns. voitelun kasteen edellä. Tuo käytäntö tuli mukaan kirkon laitostuessa, mutta apostolien suorittamien kasteiden yhteydessä ei ole tuota mainittu.
Apostolien tekojen teksteissä ei ole muuta mainintaa kuin Kuulijan uskoontulo ja Pyhän Hengen saaminen ja kaste. Nuiden järjestyksestä, Pyhän Hengen saaminen ja kaste, on Apostolien teoissa vaihtelua ja siten ei saisi olla riidan aiheena.
Kirjoittaja vaikuttaa jopa kismaatikolta, joka yksipuolisesti tuo asioita esille.
Tertulianuksen, joka vanhalla iällään muutti mielenssä kasteasiassa montanuslaisen harhan haihduttua ja kehoitti vanhempia viemään lapsensa kasteelle, nuhdellen heitä, 'minkä tähden he lykkäävät lapsiensa kasteen myöhemmäksi'. Löytyy kirjoituksesta Tertulianuksen kirjoituksesta Baptismos, josta löytyy englanninkielinen käännös.
Raamatussa kirjoitettu: "Kahden eli kolmen todistuksella asia pätevä."
Ns. voitelun kasteen edellä. Tuo käytäntö tuli mukaan kirkon laitostuessa, mutta
Lastenkastamisen apostolisuudesta todistavat: Origenes:'Lastenkastaminen on apostolinen käytäntö.' Ja Augustinus:'Kirkko on saanut apostoleita tavan kastaa lapsia.' Sekä Tertulianus vanhalla iällään nuhteli vanhempia, jotka lykkäsivät lasten kastamista, ja kehoitti heitä viemään lapset pikaisesti kasteelle. - uskovaM.
ev. lut. kirkko on Baabel.
Mikä tarkoittaa sitä että siellä ovat uskovaiset ja jumalattomat sekaisin. On kieltämättä olemassa vilpittömiä ns. kirkollisia uskovaisia, joille vaan ei ole kastetotuus Raamatusta sevinnnyt, tai sitten on 'ihmispelko pannut paulan', eli ei ole ollut rohkeutta Jeesuksen esimerkin mukaisesti ottaa kastetta. Iso osa on myös täysin kääntymättömiä ihmisiä.
Seurakunta kuitenkin tulee Raamatun mukaan olla pyhien yhteys, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä. - uskovaM.
Hyvä ohje on se, että eri mieltä voi olla, mutta toisen vakaumusta tulee kunnioittaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole432478Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi742467Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä732362Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.512122Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl321857Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma841685Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko211123Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %
Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r71014Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi41995Eläköön kuningas, kuningas on kuollut
Heikki Nivala kaatui kuin mies. Kavaltaja käveli juuri edelliseen toukokuun kokoukseen hankkimansa puku päällä. Eläköön56876