Ongelma meditoinnissa

jatka nyt ainakin hengittämistä.

Hengitykseen tulisi keskittyä sopivalla intensiteetillä, ei liikaa. Kokonaisvaltainen kevyt keskittyminen, niin ettei tunnu liian epämukavalta, on harjoiteltavissa. Ohimenevää epämukavuutta voi vähän syntyä kun stressit alkavat purkautumaan. Sellainen keskittyminen, ettei synny uusia stressejä, vaan pelkkää stressin purkua, oln meditoinnissa oleellista. Sekä myöskin kohtuus meditointiajoissa. Esim. 10-20 minuuttia aluksi sopii monelle.

sukellanko.

Tuo vanha harjoitusmetodi on kyllä sovellettavissa hyvinkin, että keskittyy hengitykseensä, mutta sinulla on silti ongelmia, koska mielesi ei ole täysin syvässä rentoutumisen tilassa. Jos tuota menetelmää soveltaa menestyksellisesti, niin täytyy olla ikäänkuin erillisenä tarkkailijana hengityksensä suhteen, ja se onnistuu ainoastaan hyvin rentoutuneessa ja syvässä tietoisuuden tilassa. Muutoin hengityksen tarkkailu on todella ahdistavaa. Niinpä mainitsemasi mielen tyhjentäminen, ja hiljentäminen, on jo pelkästään erittäin hyvä harjoitus, joka syventää mieltäsi kohti täydellisempää meditaatiota.

Tiedän että pyrkimyksesi on aitoa, ja haluat todella saavuttaa tuloksia meditaatiossa. Niin annan sinulle vinkin, joka kuuluu kokonaisvaltaiseen meditaation opiskeluun, ja henkiseen elämään yleensäkkin. Sinun aikasempi elämäsi on ollut saastaista, elämäntapasi johdosta. Ja silloin et ole heti kykeneväinen soveltamaan yogien antamaa meditaatio tekniikkaa. Sinun tulee puhdistaa elämäntapasi, ja siihen olet valmistautunutkin, niin hyvä. Ja sen lisäksi sinun tulee valvoa kokonais puhdistumistasi, mikä tarkoittaa ruokavalion tarkentamista, ja kaiken suhteen olla kestävä pyrkimyksessäsi, kun alat soveltamaan vanhoja meditaatioon kuuluvia
elämäntapa ohjeita. Ja silloin olisi suurikin apu, jos alkaisit harjoittamaan vaikkapa klassista joogaa.

Ehkä jokin muu vipassana-harjoitus sopisi sinulle paremmin, kuin hengitykseen keskittyminen? Itselleni hengitykseen keskittyminen turhan puuduttavaa touhua. Koen mindfulness painotteisen choiceless awareness -harjoituksen enemmän omakseni (koen sen myös olevan meditaatiota aidoimmillaan). Yksi harjoitus mihin on hyvä palata aina välillä on metta. Kuolema on myös hyvä ja helpohko aihe, paljon tartuntapintaa. Satipatthana suttastahan noita aiheita löytyy vaikka kuinka.

"Onko mitään keinoa millä pääsisin yli näistä hengitysongelmista?"


Mitäs jos pitäisit puolen vuoden paussin harjoituksiin ja keskittyisit ihan arkisiin asioihin. Pieni preikki on joskus paikallaan.

Suomi24ltä kysellessäsi et oikein voi tietää kuka näihin kysymyksiin vastaa. Onko vastaajilla minkäänlaista omaa kokemusperäistä kompetenssia sanoa yhtään mitään aiheesta tai syytävätkö he vain new age klisheitä jotka eivät johda yhtään mihinkään. Tämä koskee luonnollisesti myös minunkin viestiäni. Nytkin sait monta osittain ristiriitaista neuvoa.

Suosittelen että tutustut johonkin hyvässä maineessa olevaan teokseen jossa vastataan tämäntyyppisiin aloittelijoille tyypillisiin kysymyksiin. Ilman asiantuntevaa ohjausta, joko suoraan opettajalta tai edes kirjalta voi meditaation tarkoituksesta ja metodista jäädä aika pirun epämääräinen kuva ja voi tulla käyttäneeksi aikaansa johonkin mikä ei ole kovin hedelmällistä. Itse suosittelisin että etsit käsiisi Henepola Gunaratanan teoksen Johdatus tietoiseen läsnäoloon, joka on hyvin arvostettu teos alallaan ja jolla pääsee melko pitkälle. Voit ladata sen myös verkosta nimellä Mindfulness in plain english. Maailmassa on toki muitakin hyviä kirjoja meditaatiosta.

Ihan perusneuvo vaan että anna kaiken tapahtua niinkuin tapahtuu, jos huomaat että pyrit kontrolloimaan niin huomaa tämä ja päästä irti jos osaat, jos et kykene niin anna olla. Jos tunnet olevasi ahdistunut niin tutki ahdistusta, mistä tiedät että se on ahdistusta eikä jokin muu tunne. Tälläinen kiinnostunut asenne auttaa menemään paremmin kokemukseen sen sijaan että analysoisit tai reagoisit siihen suoraan. Mitä tapahtuu jos et kontrolloi hengitystäsi? Onko ihan oikeasti mahdollista tukehtua meditaatiosta, ota selvää, en usko että riski on merkittävä. Pahinta mitä voi tapahtua on hyperventilointi. Mitä tapahtuu jos et pyri saavuttamaan mitään mielentilaa mukaanlukien jonkinlaista "tyhjää mieltä". Anna huomion kuitenkin levätä kohteessa näin tehdessäsi.

Itselläni on samanlaisia ongelmia. Jos yritän keskittyä hengittämiseen meditoidessani, alan itse asiassa vaistomaisesti jotenkin tarkkailla sitä väärin ja tuntuu hyvin pian kuin "happi loppuisi". Oletan, että asia voi joskus muuttua parempaan suuntaan, kunhan edistyn hommassa. Mutta sitä odotellessa... oletko lukaissut kätevää pikkukirjasta Suomalainen zen-opas (ei ole nyt juuri käsillä, joten ihan varma en nimestä ole). Siinä tuo joidenkin, tosin harvalukuisiksi mainittujen, mietiskelijöiden ongelma on muistaakseni mainittu ja yksinkertaisesti ehdotetaan joitakin muita keskittymisen kohteita, jos hengitysmeditaatio on hankalaa.

Kuvittelisin että tuo saattaisi johtua jatkuvasta pintahengittämisestä joka ei ole kovin tehokasta ja vaatii paljon liikettä. Suosittelen opettelemaan palleahengityksen, se auttaa moneen muuhunkin asiaan kuin mietiskelyyn.

Joo, mun mielestä sun kannattaa suunnata mielesi ulkoilmaan ja erilaisiin vuodenaikoihin, pidä mielessäsi sana eksentrinen, maailma voi vapautua. Mulla leimahti ankara ihottuma, kun aloitin. Se olisi voinut jäädä loppuelämäksi päälle, keuhkojen kanssa kannattaa olla vielä varovaisempi. Ihmissuhteet voivat kärsiä ja jäädä vähemmälle intualismin takia meditoidessa, mutta mihin niitä sitten tarvitsisit todella. Individualismi on luonut meille kaikille yhteisen Jumalan, maapallon. Maapallo ja kosmos ovat kohteena hindulaisuudessa, mutta myös buddhalaisuudessa keskitytään monin eri tavoin maailmaan ja luontoon eli maapalloon. Hengitysongelmissa kannattaa keskittyä kosmeettisuuteen, eli myös lääkäristä kannattaa hakea apua, jos ihan kauhealta tuntuu. Joskus siitäkään ei ole apua, koska on olemassa kävelymeditaatio kinhin. Sitä en harjoittaisi.

Koita hengittää ihan normaalisti. Jos se tuntuu kovin manuaaliselta niin koita hengittää ulos ja anna keuhkojen täyttyä itsestään, se on yleensä normaalimpaa kuin toisinpäin, eikä siinä hengästy. Hengitysten pituudella ei ole niin väliä. Jos jollekin on niin sitten on, kyllä sen sitten itse tietää, silloin kun tietää. Niin se on kaikessa. Se joka näkee ei muiden opetusta tarvitse.