VIELÄ VAHÄN NAISPAPPEUDESTA

Missä suhteessa kirkkomme usko/elämä/ihmisläheisyys/uskottavuus on parantunut syystä, että naisia on vihitty papeiksi? Voiko kukaan nimetä yhtään parannusta kirkossamme siitä syystä? Missä suhteessa kirkkomme on nyt parempi kuin ennen naispappeuden tuloa johtuen juuri naispappeudesta? Eli onko nainen parempi pappina kuin mies, jotta kirkkomme olisi parempi?

Tätä olen miettinyt vuosikymmenen ajan enkä ole yhtään vastausta löytänyt, en kysyttyäni viisailtakaan. Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni.!

Nimimrkille ei vastauksia

Tosi on , että luterlainenkirkko on tänäkin päivänä ns. käymistilassa. Ei tämä epävarmuudentila ole suinkaan mikään uusi ilmiö. Hajaannusta on ollut ennenkin.
On syntynyt moniaita ns. lahkoja ,jotka ovat eronneet luterilaisesta kirkosta opillisten ja erilaisten Raamatuntulkintojen takia. Tuntuu välillä siltä , että ei tarvita
muuta, että kun jokin ihminen sanoo julkisesti milipiteensa kirkkoon littyvästä asiasta,niin siitä seuraa suoranainen kirkostaeroamisen vyöry.

Tämä on ymmärrettävää, koska uskonasiat ovat enemmän tunne kuin järkitason asioita. Lisäksi Raamattu on niin vaikealukuinen kirja, että tarvittaisiin laumma teologeja sitä selittämään, ennenkuin osakaan ihmisistä tajuaisi, että
(mitä se on)? Raamatussa on satoja asioita sanottu ns. vertausten muodossa,
joista nämä erilaiset Raamatun tulkinnat ja opilliset ristiriidat suurelta osin johtuvat. Olen varma siitä, että tämä" teologilaumakin" tulkitsisi Raamattua,ku-
kin oman "totuutensa" mukaan, vaikka heidän pitäisi olla ns. "kirjanoppineita".

Emme enää elä ns. pimeän Keskiajan loppua, jolloin Martti Luther naulasi nämä kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon oveen. Silloin se oli viisas teko, koska katollinenkirkko oli täysin "ulalla" (anekauppa,yms vastaava meno.).
Luterilainen kirkkokaan ei kyllä ole vuosisatojen saatossa toiminut Raamatunoppien mukaan.(esm. noitavainot vielä 1600- luvulla) Sellainen toiminta tuntuu kyllä tänä päivänä siltä kuin se olisi ollut saatananpalvontaa!!!

Raamattuhan on kirjoitettu siihen aikaan kun oili ns.Patriarkkaalinen yhteiskunta
ajattelu. Mies oli sen ajan käsityksen mukaan kaiken viisuden perikuva. Nainen ei ollut juuri mitään. Hän oli vain miehen omaisuutta. Naista pidettiin tyhmempä-
nä olentona kuin miestä. Jos luet esim. sananlaskuja, joissa on kyllä paljon elämänviisautta, ja hyviä neuvoja. Kuitenkin siellä sanotaan aina näin:
(POIKANI ÄLÄ TEE NOIN ,TAI TEE NÄIN) Ei koskaan, että tyttäreni tee näin
Juuri tästä johtuu "tämä pudasoppisten" höpötys ja aivopesu ,että vain mies kelpaa papiksi. Älykkyys tai tyhmyys ei ole sukupuolesta johtuva asia, sen ratkaisee ihmisen geeniperimä!!! Kyllä naisilla on sama oikeus toimia pappina, kuin miehilläkin. Nythän eletään 2000-lukua ei 1500-lukua. Mielestäni nämä Luther-säätiön "örvelöt" ovat aiheuttaneet kirkon nykytilan. No ompahan taas yksi tiukkapipoinen LAHKO lisää!!!

Ei nainen ole sen parempi kuin mieskään. Se asia riippuu ainoastaan henkilön persoonasta, mutta naisella on sama oikeus toimia pappina kuin miehelläkin.

Kirkon hunontunut asema johtuu siitä, että se ei ole enää samanlainen auktoriteetti maallisten asioden suhteen kuin muinoin. Myös ihmiset ovat"maall-
listuneet". Nykyisin RAHA on se jumala monille ihmisille. Ns.taivasasiat ovat lakanneet kiinnostamasta.

Kysymys ei ole sinänsä siitä, onko yksityinen nainen tai mies parempi ammatissaan. Kyseessä on yhteiskunnallinen ilmiö.

Suomi kulki sotien jälkeen rytinällä naisen ja miehen yhdenvertaisuutta kohden. Pääasiassa se johtui naisen tulosta työelämään. Nainen työelämässä miehen rinnalla muutti perheen sisäisiä suhteita olennaisesti. Myös ulkoisesti se näkyi lastentarhojen pakollisena rakentamisena.

Raamatun ja lut.kirkon käsitykset laahasivat kahden tuhannen vuoden takaisissa dogmeissa.
Raamattu ei voi muuttua. Kirkon täytyi muuttua, ettei se menettäisi jäsenkuntaansa, jotka kustantaisivat (lihavien) pappien palkat. Kirkon muutos käsityksissä ei tapahtunut hyvästä sydämestä vaan tosiasioiden pakosta.

Kirkko esti täydellisen vararikon hylkäämällä joitain raamatun teesejä sitä virallisesti tunnustamatta.
"Raamattu-uskolliset" lahkot, kuten helluntailaiset, lestadiolaiset ja luthersäätiöläiset pääsivät säheltämään oikeaoppisuudella ja tavallaan hyötyivät kirkon opportunismista.
Fundamentalistinen suuntaus voi muodostua yhteiskuntavaaralliseksi. Ilmeitä siihen on nähtävissä.
Fundamentalismi nousee maltillisen kristillisyyden siivellä näennäisesti raamattua puolustamalla. Raamattu on kaiken pahan alku ja juuri. Siellä ilkeydet ihmniskuntaa vastaan ovat, eikä niitä sieltä saa pois. Raamatun epäihmismäisyydet tulee olla jatkuvan kritiikin kohteena.