Subun käyttäjät ovat

kerro lisää

Ai ne ei oo narkomaaneja vai? mitä v ittuu sä selität.?

Mulla on paljon kavereita jotka taistelee subua vastaan,monet käy töissä ihan normaalisti et ei se automaattisesti tarkota sitä et on työtön jos käyttää subua et sillee.

Tiedätkö sä asiasta edes mitään? "tohtorinna"

Ihmisiä neki on,et sillee!

Jos sun hyvä ystävä, joku jonka kanssa olet jakanut monia huippuhetkiä, retkahtaa huumeisiin. Mitä sä teet? Haukut luuseriksi ja etit uusia "parempia" kavereita? Ja mistä tiedät milloin joudut itse käyttämään huumaavia lääkkeitä esim. onnettomuuden seurauksena? Kyllä niihin kipulääkkeisiin koukkuun jää vaikka kipuun syötkin. Herätkää jo ihmiset!

No millä teitä narkkareita sitten voisi auttaa pääsemään eroon aineista?

Jokaisella se lähtee omasta halusta. Kaman käyttöä ei kannata alkaa rahoittamaan, eli ei kannata maksella nistin laskuja ym. Ja kannattaa olla aika jyrkkänä kamalle. Nistille kannattaa tehdä selväksi ettei vihaa häntä vaan sitä riippuvuutta joka nistiä tuhoaa. Nisti itekin jossain vaiheessa alkaa yleensä vihaamaan omaa riippuvuuttaan. Vasta siinä vaiheessa hoitoonohjaus ym. on hyvää apua. Tukea ja ymmärtävää asennetta, päättäväisyyttä. Tosi pitkää pinnaa ym.

Rakennan korttitaloja ja poltan pilveä :D

Ite aloin intin jälkeen tutustumaan huumeisiin. Toisin kuin aina luullaan en aloittanut pilvellä vaan ekstaasilla, mulla meni vuosi ennenkuin opin tykkää pilvestä, siitä tuli aina aluksi tosi epämiellyttävä, väsynyt olo. Aika ironista koska myöhemmin siitä ja muista hitaista huumeista tuli minulle suuri rakkaus.
Ekstaasin myötä tuli kuherruskuukausi huumeiden kanssa, eli sitä aikaa kun ei vielä tarvi jahdata jotain vitun "nousufantasiaa". Kokaiinia ja heroiinia en oo kokeillu, tai tarkemmin tavannut, tai vielä paremmin tarvinnutkaan kun löysin subun ja oxynormit. Totesin että näitä ja muita hitaita miksaamalla pääsen kyllä ihan tarpeeksi syvään kuoppaan. Olin ollut "viihde/satunnaiskäyttäjä" n. 2 v. Ja homma olisi voinut jäädä siihen kunnes vedin ekat nokat oxyä. Se oli menoa, kelasin että muut saa ihan vapaasti pitää kaikki maailman pillut ja naiset, kunhan mulla on joka ilta tätä tai subua, mieluiten molempia ja vielä mieluusti kukkaa päälle. Ja pari bisseä, ei enempää, mutta pari.
Ja vitun siistiä se olikin :) maailman paras fiilis on kun vetää hitaita ja budia, edelleenkin. Kiistatta. Kakkonen on nussiminen, mutta se on silti kaukana ykkösestä. Tosin en oo vetäny subua, puoleen vuoteen ja se on mulle tosi pitkä aika. Lopetin ite, tä on eka kerta kun päätin lopettaa, en käyttänyt mitään rauhoittavia tai lieviä opiaatteja vaan lopetin kylmiltään, cold turkey. Olin kyllä ostanut 3 litraa viskiä jota join vain sen verran illalla että pystyin jotenkin makaamaan sängyssä. Aika hassua että vaikka munkin huumeidenkäyttö oli itsepetosta niin kelasin aina kun muut sanoi että ne lopettaa, eikä onnistuneet, niin ite tiesin aina että en oo valmis lopettaan vielä ja en sano tota ite vasta kun oikeasti meinaan sitä. Yhtäkkiä yhtenä iltana ilmotin frendeille, et meitsi ei vedä enää, ja se on pitänyt ja pitää, en oo ollu kertaakaan vaarassa livetä.
Päällisin puolin elin täysin normaalia elämää ja pidin douppaamisen tosi hyvin salassa kaikilta jotka eivät siihen liittyneet ja silti douppasin melko huolettomasti. En ikinä mennyt mihinkään juhliin, mitä perheen kanssa oli minkään aineen alaisena, olin tosi mukavan ja terveen tuntuinen nuori mies. Monelle vanhemmalle olisin unelmavävy. Himassa kuitenkin vedin kokoajan huumeita, koko elämä pyöris doupin ympärillä. Rikoksia en tehnyt muuta kuin pientä säätöä huumeiden kanssa ja siinäkin noudatin niitä pieniä "herrasmies" sääntöjä joita siinä voi noudattaa.
Nyt sit ollu ilman douppia ja aikalailla unohtanut miten elämästä voi nauttia ilman sitä. Silti kyl hyvä fiilis, kuntoilen paljon ja aloitan opiskelut kohta, oon taas pääsemäs entiseen kuntoon et alan taas olee hyväs tikis :) mut jotenki on semmonen tyhjä fiilis, tuntuu et nyt vasta oon oravanpyöräs mut ei oo haluu vetää douppiikaan, ei yhtään.
En aio kenellekään kertoa tästä, keitä tulevaisuudessa kohtaan, en vanhemmille, ja jos joskus meen naimisiin niin en vaimollekaan. Ihmiset pitää sua heikkona ja kattoo eri taval ja tulisin lopun elämääni olemaan ex-päihteidenkäyttäjä. Ja tä tapaus on musta itestäni todistanu mulle että oon vitun vahva, en ikinä itkenyt kun vedin subua se tuntui aina hauskalta, en laimiinlyönnyt velvollisuuksiani, kävin sukulaisia tsiigaamas säännöllisesti. Olin silti täysi huumeriippuvainen. Kun se alko tuntua et okei nyt oon ollu täs kuopas ja fantasiat on jahdattu, niin lopetin.
Monet frendit alko käyttää, kymmenet ihmiset, samaan aikaan ja kaks mun lisäks on lopettanut, ja nekin ekasta ja cold turkey. Monet on ollu hoidossa ja retkahtanu taas, parista tyypistä tiiän et ne tippuu ihan kohta et niitä ei ees jeesus enää pelastaisi. paska fiilis on vaan siitä että oon ite vetänyt muutaman tyypin tähän douppimaailmaan mukaan, ilman mua ne ei ois siellä. Toinen ei oo viel niin syväl ja se ei varmaan meekään kun on fiksu ja oon sanonu et lopetin ja et poden paskaa fiilistä vaan siitä että koskaan sain sen ja sen toisen vetään. Ite kokeilin auliisti ekalla kerralla et kukaan ei mua siihen puhunu niinkuin meitsi puhus nä kaksi.