Vammaisen puolesta päättäminen

Mä olen opiskellut jonkin verran tuota vammaistyötä... Aina on opetettu, että downit ovat steriilejä. Ei kuitenkaan lakia ilman poikkeusta näemmä, sillä vasta joku linkitti, että maailmassa on syntynyt 13 monkkuvanhempien lasta (puhutaan kuitenkin mijoonien ihmisten ihmisryhmästä, joten ei ole lainkaan ihme, että opetetaan heidän olevan steriilejä). Muistaakseni noista kolmestatoista kuusi oli ollut terveitä synytessään, mikä laittaa ihmettelemään, koska samassa lähteessä väitettiin, ettei downilla ole periytyvyyttä (muilla ihmisillähän down-lapsen riski on prosenttin luokkaa ja heillä yli viidenkymmenen prosentin luokkaa).

Ehkäisyä kehitysvammaisille määrätään usein, ei estääkseen lapsien tekoa, vaan estämään kuukautisvuodot ihmisiltä joilla on rajoittunut kyky huolehtia omasta henkilökohtaisesta hygieniastaan.

Toisen ihmisen seksuaalisuuden rajoittaminen ei kuulu yhteiskuntamme ihmisoikeus käsityksiin, joten on luontevaa, että kukaan ei estä kehitysvammaisiakaan harrastamasta seksiä keskenään jos he niin haluavat. Seksuaalikasvatuksen antaminen ja perille meno on tietenkin haastavampaa jos ihmisen kapasiteetti ei riitä. Yleensä siis kehitysvammaisten nuorten seksuaalikasvatus sisältää paljon sitä, että missä ja miten voi seksiä harrastaa ja kenen kanssa (kahden kesken, suojattuna ja molempien suostumuksesta), eikä se suinkaan ole seksuaalisuuden kieltämistä. Kuitenkin myös heitä sitoo laki, jossa on tietyt siveellisyys määräykset, eli heidät on saatava ymmärtämään, etteivät hekään voi panna sillä hetkellä kun sattuu huvittamaan, vaikka kaupan kassajonossa.

Kehitysvammaisten kuntotuksesta vastaa moniammatillinen työryhmä ja yksi osa tarvittaesssa sitä on seksuaaliterapeutit. Kuulemasi pornofilmien katselu saattaa siis olla osa jotain tällaista terapiaa, yleinen käytäntö, että henkilökunta kantaa pornofilmejä katseltavaksi, ei voi missään nimessä olla.

voivat saada normaalejakin lapsia.

http://www.saunalahti.fi/kup/sopalvel/mikrosos/avioliit.htm

>Don C. Van Dyke, Dianne M. McBrien ja Andrea Sherbondy kirjoittivat Down Syndrome Research and Practice-julkaisussa (1995), että Downin oireyhtymän vammauttamilla naisilla oli raportoitu 31 raskautta, joista oli syntynyt 13 normaalia lasta - mukana yhdet kaksoset, jotka kuitenkin menehtyivät. Yksi vastasyntynyt oli jäänyt raportointihetkellä arvioimatta. Kymmenellä jälkeläisellä oli ollut Downin oireyhtymä, 2 oli ollut muutoin kehitysvammaisia ja neljällä lapsella oli ollut epämuodostumia. Kaksi raskautta oli keskeytetty. Ainoan tunnetun Down-isän lapsi oli ollut normaali (Fertility in a male with trisomy 21, Sheridan et al. 1989). Down-vammaisille syntyneet lapset ovat olleet äärimmäisen harvinaisia, kun otetaan huomioon oireyhtymän yleisyys. >

1977* kirjoitti:

Mä olen opiskellut jonkin verran tuota vammaistyötä... Aina on opetettu, että downit ovat steriilejä. Ei kuitenkaan lakia ilman poikkeusta näemmä, sillä vasta joku linkitti, että maailmassa on syntynyt 13 monkkuvanhempien lasta (puhutaan kuitenkin mijoonien ihmisten ihmisryhmästä, joten ei ole lainkaan ihme, että opetetaan heidän olevan steriilejä). Muistaakseni noista kolmestatoista kuusi oli ollut terveitä synytessään, mikä laittaa ihmettelemään, koska samassa lähteessä väitettiin, ettei downilla ole periytyvyyttä (muilla ihmisillähän down-lapsen riski on prosenttin luokkaa ja heillä yli viidenkymmenen prosentin luokkaa).

Ehkäisyä kehitysvammaisille määrätään usein, ei estääkseen lapsien tekoa, vaan estämään kuukautisvuodot ihmisiltä joilla on rajoittunut kyky huolehtia omasta henkilökohtaisesta hygieniastaan.

Toisen ihmisen seksuaalisuuden rajoittaminen ei kuulu yhteiskuntamme ihmisoikeus käsityksiin, joten on luontevaa, että kukaan ei estä kehitysvammaisiakaan harrastamasta seksiä keskenään jos he niin haluavat. Seksuaalikasvatuksen antaminen ja perille meno on tietenkin haastavampaa jos ihmisen kapasiteetti ei riitä. Yleensä siis kehitysvammaisten nuorten seksuaalikasvatus sisältää paljon sitä, että missä ja miten voi seksiä harrastaa ja kenen kanssa (kahden kesken, suojattuna ja molempien suostumuksesta), eikä se suinkaan ole seksuaalisuuden kieltämistä. Kuitenkin myös heitä sitoo laki, jossa on tietyt siveellisyys määräykset, eli heidät on saatava ymmärtämään, etteivät hekään voi panna sillä hetkellä kun sattuu huvittamaan, vaikka kaupan kassajonossa.

Kehitysvammaisten kuntotuksesta vastaa moniammatillinen työryhmä ja yksi osa tarvittaesssa sitä on seksuaaliterapeutit. Kuulemasi pornofilmien katselu saattaa siis olla osa jotain tällaista terapiaa, yleinen käytäntö, että henkilökunta kantaa pornofilmejä katseltavaksi, ei voi missään nimessä olla.

Lue lisää

Kiitos tietopaketista! J Tässä se kadottamani linkki nyt, löysin! Kehitysvammaisten ryhmäkodista kuultua:

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1080617/onko_kehitysvammaisilla_esim_down_oikeus_saada_lap

VTM-äippä kirjoitti:

Kiitos tietopaketista! J Tässä se kadottamani linkki nyt, löysin! Kehitysvammaisten ryhmäkodista kuultua:

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1080617/onko_kehitysvammaisilla_esim_down_oikeus_saada_lap

Lue lisää

Tuossa kesksutelussa, jota en lukenut loppuun sivuttiin kehitysvammaisten vanhemmuutta. Suomessa siis ei ole yhtään downia joka olisi tullut koskaan vanhemmaksi, mutta usein suomessakin monet muut kehitysvammaiset tulevat raskaaksi, sillä sehän on varsin normaali seuraus intiimistä parisuhteesta, varsinkin kun kapasiteetti ei välttämättä riitä siihen suojaukseen, jotkut taas ihan tietoisesti avioliitossa elävänä haluavat lapsia.

Itse tiedän tapauksia, joissa kehitysvammaiset vanhemmat ovat pitäneet ja hoitaneet lapsensa yhteiskunnan tuklipalveluiden avulla ja tiedän tapauksia joissa lapsi on otettu huostaan kyselemättä suuremmin vanhempien mielipidettä. Tässähän vaikuttaa lastensuojelulaki, minkään muun lain perusteellahan suomessa ei lapsia koskaan oteta huostaan tai sijoiteta vaikka vastentahtoisesti adoptioon. Ja se lastensuojelulaki on yksiselitteinen: Mikäli vanhemmillta puuttuu kyky huolehtia lapsen turvallisesta kasvusta ja kehityksestä, lapsi lähtee jonnekin muualle, jossa niistä huolehditaan. Ensin käytetään avopalvelujen tukitoimia ja mikäli katsotaan, että lapsen kasvu ja kehitys ovat tuetusta asumisesta jne riippumatta edelleen vaarannettu, niin sitten lähdetään huostaanottojen linjoille. Kehitysvammaisia on monen tasoisia ja raskaaksi voi tulla kaiken tasoiset. Ja kyllä se on vain melkoisen selvää jo ihmisen nähdessään ja häneen tutustuessaan, että voiko tämä ihminen tarjota lapselle turvallisen kasvuympäristön. Jos äiti ei muunmuassa osaa huolehtia itse omista päivittäisistä toimistaan (ei osaa valmistaa ruokaa, ei kykene huolehtimaan vaatehuoltoaan, ei hygieeniaansa, ei osaa hoitaa kauppa asioitaan), ei hänen tietenkään voida olettaa voivan huolehtia lapsen vastaavista asioista. Mutta monet kehitysvammaiset ovat täysin kykeneviä pyörittämään omaa talouttaan ja pärjäävät hyvin, toki he voivat silloin lapsensakin kasvattaa...

Se kysymyksesi olikin, että kuka päättää kuka kykenee ja kuka ei... ei kai siihen mitään korkeampaa oikeutta tarvita päättämään, vaan onhan se melkoisen selvää. Jos joku kokee, että joku ihminen ei kykene, niin hän tekee lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu selvittää onko lastensuojelun puuttumisen tarvetta olemassa vai ei.

VTM-äippä kirjoitti:

Kiitos tietopaketista! J Tässä se kadottamani linkki nyt, löysin! Kehitysvammaisten ryhmäkodista kuultua:

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1080617/onko_kehitysvammaisilla_esim_down_oikeus_saada_lap

Lue lisää

Ja tuonne alemmas olkin joku linkittänyt nuo oikeat luvut, numerot siis toisin päin 31 raskautta, 13 olikin se terveiden lasten määrä...

Kuitenkin vielä suomen tilanteeseen asiaan liittyvää. Meillä on vasta tullut laki, että adoptio lapsilla on oikeus saada tietää biologiset vanhempansa. Itse tiedän tapauksen, jossa kaksi naimisissa olevaa kehitysvammaista on saaneet lapsen ja avion myötä isyyskin on siis papereissa itsestään selvää, vaikkei se käytännössä ole, koska monien kehitysvammaisten aviolliset suhteet ovat erittäin vapaa mielisiä. Kuitenkin tämä lapsi syntyi ja välittömästi hänet sijoitettiin adoptioon, koska oli itsestään selvää, että näistä vanhemmista ei ole lapsen huoltajiksi. Lapsi siis on terve ja luojan kiitos aiemman lainaikana adoptioon sijoitettu, vanhempia ei tule siis koskaan tietämään. Mä en tiedä, mutta mielestäni olisi todellinen pohdinnan paikka, onko tämä nykyinen laki ihan hyväkään... Kestäisikö joku tiedon aikuisiällä omista lähtökohdistaan jos ne ovat tämän tyyppiset, haluasiko kukaan ikinä tietää, että hänen biologiset vanhempansa ovat jotain laitosasumistasoisia kehitysvammaisia? Eikö häntä pitäisi suojata tuolta tiedolta, ihan hänen oman psyykkisen terveytensä takia?