Kekkosen savupirtti -mysteeri paljastettu?

Loikkanen ja Sarlund, totta tosiaan saattavat löytää mitä vaan. Sarlund ainakin on ukk-kehumisjärjestön jäsenien hankkija.
Tässä Wikipediaa:
Korostaakseen kansanomaisia lähtökohtiaan Kekkonen oli maininnut KASVANEENSA savupirtissä eli niin köyhässä talossa, ettei siinä ollut edes savupiippua (Suomen syrjäseuduilla savupirtit eivät vielä 1900-luvun alussa olleet harvinaisia). Todellisuudessa tupa olikin aluksi savupirtti, mutta Juho Kekkonen rakennutti tupaan uunitakan ja savupiipun vähän ennen Urho Kekkosen syntymää. Vuonna 1949, kun Kekkosesta ryhdyttiin toden teolla tekemään presidenttiä, Lepikon torpan vanhasta valokuvasta retusoitiin savupiippu pois.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lepikon_torppa

Katselin löytyykö netistä sitä alkuperäsitä kuvaa, jossa Urho on 4 -vuotiaana kotimökkinsä portailla ja jossa savupiippukin näkyy. Kuvaa en löytänyt, vaikka netissä onkin lukuisia samasta kuvakulmasta otettuu uudempia kuvia.

Löysin "aseellisen Kekkosen" metsästystilanteeseen liittyen. Tulikin mieleeni, että olikohan Kekkosella Metsästyskorttia ja olikohan metsästäjän tutkinto suoritettu asianmukaisesti, entäpä aseenkantoluvat?

Kuinkahan moni ns. isokenkäinen nykyäänkin rikkoo metsästys- ja aselakia kun kutsu hirvijahtiin tulee?

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bc/Kekkonen_aseellinen.jpg/250px-Kekkonen_aseellinen.jpg

Onko tuossa kiikarissakin linssin suojat paikallaan? Olen lukenut aikalaisen kirjoittaman jutun, jossa Kekkosen kerrottiin pelänneen aseita, vaikka hän niitä sai lahjaksikin. Enemmän Kekkosen kerrottiin olleen kalamies, joskin siinäkin lajissa huono häviäjä. siksi kai neukkuisännät järjestivät jopa sukeltajan joskus laittamaan Kekkosen vieheeseen sen suurimman kalan pitääkseen juoksupoikansa hyvällä tuulella?
Tuo aseiden pelko saattoi johtua jostain nuoruusiän kokemuksesta Haminan valleilla, kukapa tietää?

Teinpäs hieman vertailevaa tutkimusta kuvista:


Kähkölä Kekkonen s.14

http://aijaa.com/v.php?i=008908757645.jpg

Suomen tasavallan presidentit s.222

http://aijaa.com/v.php?i=003998757646.jpg

Suomenmaa 23.9.2011 sivu 15

http://aijaa.com/v.php?i=000318758427.jpg

http://aijaa.com/v.php?i=005678758429.jpg

http://aijaa.com/v.php?i=004438758430.jpg

Tunnetut Kekkosen perässähiihtäjät tekevät asiaa selittäviä "arkistolöytöjä"... vieläpä juuri sopivia sellaisia?


Tiilitilaus 110 vuoden takaa?

>>Analysoitavana on 1904 otettu valokuva, josta piippu on retusoitu poissa..>Kuuluisan valokuvan löydät parhaiten SUOMEN TASAVALLAN PRESIDENTTI -kirjasta (WSOY 1962) sivulta 222. Kuvassa Kekkone on 4 vuotias ja savupiipun paikalla on vaalea kohta.

Taru Kekkosesta savupirtin poikana oli alkua sille maalaisliitto-kepun suurelle hämäysoperaatiolle, joka sittemmin jatkui ja paisui niin, että Kekkonen kuvattiin siinä korvaamattomaksi Suomen etujn ajajaksi ja turvallisuuden takaajaksi ja jos vaikka miksi. Lopulta kai vähitellen dementoitunut Kekkonen alkoi itsekin uskoa niihin taruihin.

Kepun hämäysoperaatio on jatkunut ja jatkunut, ja hyvin monia – aivan liian monia – se on hämännytkin niin, että he ovat uskoneet kepun parhaaksi maaseudun ja varsinkin köyhän ihmisen puolustajaksi, vaikka silmillään katsovan ja korvillaan kuulevan valppaan ja ajattelevan ihmisen olisi luullut helposti havaitsevan totuuden kovin toisenlaiseksi. Mutta kovin paljon ollut kansassamme myös muita kuin valppaita ja ajattelevia ihmisiä. Onneksi nyt niiden määrä on dramaattisesti vähentynyt, kokemukset ovat heidät havahduttaneet, ja se näkyy iloisesti kepun kannatuksen rajuna pudotuksena.

Suomenmaa 23.9.2011

http://epaper.suomenmaa.fi/smepaper/5469278.htm

Kolumni

Tamminiemen saunassa 142.

Tämä vuoden 38.viikko on viikko, jolloin Suomenmaa pistää lopullisesti pirstaleiksi vuosisadan sitkeimmän väärän väittämän; väittämän, jolla on pyritty aluksi estämään ja sittemmin katkaisemaan 1900-luvun tärkeimmän poliittisen toimijamme, Urho Kekkosen, ura.
Kohtalon ivaa on se, että viimeisin yritys oli tässä lehdessä eli Suomenmaassa 13.9.2011.
Kaikin puolin hyvin kirjoitetussa ja kuvitetussa jutussa oli kuitenkin onneton kuvateksti kauniin Lepikon torpan yhteydessä. Siinä kirjoittaja kertoo, että "aikanaan Lepikon torpan kuvista retusoitiin savupiippu pois, koska Kekkonen kertoi syntyneensä savupirtissä. Tosiasiassa torppaan tehtiin savupiippu ennen presidentin syntymää."
Maaninkaperäinen lehdistöneuvos Seppo Sarlund löysi muutama vuosi sitten kirjoittaessaan Maaningan historiaa Lahtelan tiilitehtaan papereista tukkiasioitsija Juho Kekkosen 29.4.1901 tiilitilauksen J.M.Kyyhkyselle ja 4.6.1901 uudessa kirjeessään Kekkonen kiitteli Kyyhkystä tiileistä ja ilmoitti maksavansa saamansa laskun.
Voidaan siis todeta, että suunnilleen yhdeksän kuukautta Urho Kalevan syntymän jälkeen Juho-isä pääsi aloittamaan uunin ja siihen liittyneen savupiipun rakentamisen. Sarlundin kertoman jälkeen ei luulisi enää vannoutuneimmankaan Urho Kekkosen vastustajan viitsivän väittää, etteikö Lepikon torppa olisi ollut 3.9.1900 savutorppa.
Mutta miten se kesällä 1901 rakentunut savupiippu hävisi 1904 otetusta valokuvasta? Minulla on siitä tarkka ja oikea tieto; tieto, jonka omaajaksi pääsin toimiessani ja työskennellessäni vuoden 1953 jälkeen maalaisliittolaisissa ja mnl-läisissä ympyröissä.
Tietysti tuo asia oli niin monasti ja niin räväkästi esillä poliittisessa keskustelussa, että kyllähän siitä joskus – ei kylläkään kovin usein – mainittiin myös Tamminiemessä.
Kun tässä itse kukin alkaa tulla niille rajaviivoille, jolloin alkaa miettiä, olisikohan jo aika sanoa, että "se on siinä" ja "tämä on tässä", niin ajattelin, että nyt se on tehtävä ja paljastettava tuo paljon puhuttu savupiipun häviäminen valokuvasta.
Tiesin, että vuosien 1949 ja 1950 taitteessa oli MNL:n järjestösihteerinä vireä nuorukainen Johannes Huumo Nurmosta. Olin häneltä jo vuosikymmenet sitten kuullut koko stoorin, mutta tätä kirjoitusta varten olin häneen taas yhteydessä ja miehellähän olivat kirkkaat muistamiset ja täydelliset tiedot, miksi tehtiin, niinkuin tehtiin.
Vuosi -49 oli hektistä valmistautumista tasavallan presidentin vaaliin -50. MNL tilasi professori Kustaa Vilkunalta kirjoituksen Urho Kekkosesta. Mielihyvin Vilkuna pyynnön toteutti ja pienehkön vihkon kokoinen opus syntyi. MNL:ssä luettiin saatu aineisto ja erityisesti kiinnostuttiin kerronnan alkuun, jossa Lepikon torpan sanottiin olleen vielä savupirttinä silloin, kun Urho Kaleva syntyi.
MNL:n tiedotussihteerinä oli Ahvo Yli-Lonttinen; mies, joka myöhemmin teki pitkän uran Kainuun Sanomien toimitusjohtajana. MNL käytti erilaisissa mainosten valmisteluissa tunnettua SEK-firmaa ja sieltä oli eniten asialla toimittaja Matti Liukas.
Kekkosten valokuvien joukosta löytyi mm. sellainen, jossa Urho seisoi 4-vuotiaana kotinsa rappusilla ja jossa näkyi portaat katolle ja siellä savupiippu. Nyt alkoi Ahvon ja Matin kesken tuumailu. Vihkosen kanteen haluttiin nimeksi "Savupirtin poika", mutta pirtin katollahan näkyi savupiippu.
Ihmisten ei uskottu ymmärtävän niin monimutkaista ajattelua, että "savupirtin pojaksi" mainittu on kuvassa 4-vuotias, joten syntymäpaikka- ja valokuvakerronnoissa ei olekaan mitään ristiriitaa. Ja eikun savupiippu valokuvasta huut´helskuttiin. Se kävi SEKin vehkeillä ketterästi; kiireessä vain upouudet tikapuut jäivät orpoina nojottamaan kattoa vasten.
60 vuotta on nyt sitten saatu silloin tällöin lukea, miten Urho Kekkonen on valehdellut syntymätalonsa savupirtiksi.
Toivottavasti tämä kirjoitus lopettaa nuo puheet ikiajoiksi. Miten vielä saisi loppumaan ne puheet, jotka nyt sitten alkavat; nimittäin ne, että syntyikö Urho Kekkonen todella savupirtissä vai syntyikö hän pirtin pihan eteläreunalla: savusaunassa?

Jouko Loikkanen

Loikkanen taas Tamminiemen saunassa

http://epaper.suomenmaa.fi/smepaper/5595114.htm

Kolumni Tamminiemen saunassa 151.

Puoluesihteeri Arvo Korsimolla oli tapana kutsua lauantaisin – silloin lauantai oli vielä työpäivä – läheisimmät työkaverit tunniksi, pariksi kotiinsa keskustelemaan lähimenneistä ja suunnittelemaan lähitulevia Kerttu-rouvan kattaman kahvipöydän ääressä.
Mukanaolevista muistan mm. Pekka Silvolan, Eljas Rintalan, Matti Kekkosen, Johannes Huumon ja Matti Tuovisen, mutta olihan niitä muitakin.
Tiesimme, että Korsimo oli päivittäin yhteydessä Urho Kekkoseen, joten osasimme odottaa joko pääministerin tai tasavallan presidentin taholta lähtenyttä tähdellistä informaatiota.
Eräältä kerralta mieleeni jäi Korsimon maininta, että UKK on sellainen poliitikko, joka arvioi ja suunnittelee tulevaisuuden seitsemän kuukautta eteenpäin ja lähtee sitten toimimaan niin, että arvio ja suunnitelma toteutuvat. "Tuo on juuri se ominaisuus, joka erottaa valtiomiehet poliitikoista", sanoi Korsimo.
Kun nyt kahdessa edellisessä kolumnissa käsittelemääni syksyn 1961 erittäin tärkeää poliittista tapahtumaa – noottikriisiä – kaikessa laajuudessaan ja vakavuudessaan ajattelen, niin vastustamattomasti muistui mieleeni tuo Arvo Korsimon luonnehdinta Urho Kekkosesta.
Ensi kerran presidentin USA:han ja Neuvostoliiton Novosibirskiin tekemien matkojen jälkeen olimme Tamminiemen saunassa 14.12.-61, poikkeuksellisesti torstaina eli Joukonpäivänä.
En malttanut olla mainitsematta tuota "poikkeuksellisuutta", mutta heti huomasin, ettei se ollut millään tavalla vaikuttanut kutsuun. Sen sijaan tuntui siltä, että UKK halusi tuoda tietoomme joitakin näkökohtia lähimenneiden viikkojen vaiheilta.
Presidenttihän matkasi poikkeuksellista reittiä Neuvostoliittoon. Hän läksi Sylvi-rouvansa ja ulkoministeri Ahti Karjalaisen kanssa autolla Loviisaan sotasokeaveljensä Jussi Kekkosen aamukahveille ja jatkoi sieltä Luumäelle kansanedustaja Veikko Svinhufvudin Kotkaniemeen.
"En halunnut koota ihmisiä Helsingin rautatieasemalle laulamaan Maammelaulua ja nostattamaan pelokasta tunnelmaa", sanoi presidentti ja lisäsi: "Sen sijaan minua viehätti muistaa, että Luumäen asemalta on noussut vuosisadan alkuaikoina Pehr-Evind Svinhufvud, Veikon isä, vaimoineen Siperian junaan Isänmaan asioissa. Minulle sopi oikein hyvin, että tuossa yhteydessä tuli tiedostetuksi Ukko-Pekan poliittinen teko."
Kun huomioimme Korsimon arvion valtiomies Kekkosesta – jota pidän monien kokemusteni nojalla täysin oikeana –, niin arvioin, että UKK:lle oli jo Havaijilla ensi kertaa noottia lukiessa selvinnyt, minkä on oltava noottikriisin lopputulos: se, että siinä ehdotettuihin konsultaatioihin ei lähdetä.
Hän myös päätti, että jos tuohon ei päästä, hän eroaa tasavallan presidentin paikalta, mutta tietysti toivoi, ettei hänen tarvitsisi tätä vihoviimeistä valttikorttia käyttää.
Presidentti suunnitteli tarkkaan tarvittavat siirrot ja arveli, ettei ratkaisuun tarvittaisi hänen matkustamistaan Neuvostoliittoon. Siellä kuitenkin oli tuolloin sotilasjohdolla – joka haki kannalleen perustelut lännessä tapahtuvista sotilaallisista mielipiteistä ja valmisteluista – tuntuvasti suurempi painoarvo kuin mitä lännessä ja Suomessa osattiin arvioida.
Suomi ei siis selvinnyt tilanteesta ilman Urho Kekkosen matkaa Neuvostoliiton ylimmän johtajan Nikita Hruhtshevin luo.
Näimme saunaisäntämme kehon eleistä ja ennen muuta kuulimme sen hänen äänestään, että hän piti matkaansa Novosibirskiin tärkeimpänä tekonaan Suomen puolesta.
Minulla on sellainen käsitys, että jos me haluaisimme valita luettavaksemme Urho Kekkosen merkittävimmät valtiomiespuheet, niin ne ovat ne puheet, jotka hän piti radiossa ja TV:ssa vuoden 1961 lopulla palattuaan isänmaahamme USA:sta ja Neuvostoliitosta.
Jouko Loikkanen

eipä ole rysssä-ernestolla häävit aiheet

"niin arvioin, että UKK:lle oli jo Havaijilla ensi kertaa noottia lukiessa selvinnyt, minkä on oltava noottikriisin lopputulos: se, että siinä ehdotettuihin konsultaatioihin ei lähdetä. "

Kekkosen ja Neuvosto-isiensä suunnitelmaan nimenomaan kuului, että K seurueineen oli kaukana Suomesta nootin esittämisajankohtana. Noottia Kekkonen neuvostoystävineen alkoi väsäämään noin vuotta aiemmin.

Luotan melkein enemmän venäläisiin historiantutkijoihin, kuin noihin loikkasiin, sarlundeihin ja juhanisuomiin lannanruskeine kielineen.