Kun parhaansa tekeminen ei riitä!

Niin mille alalle siis valmistuit?

Kun lähdin työelämään valmistumisen jälkeen 24 vuotiaan niin minulla oli CV jossa 14 vuotiaana jaettu mainoksia sekä tehty pieniä sähkötöitä pikkufirmassa. 15-16 vuotiaana vedin lennokkikerhoa kovausta vastaan. 16-17 vuotiaana olin lukion ohella invalidisäätiön palveluksessa vetäämässä 12 pojalle harrastekerhoa. 16-17 vuotiaana olin kesätöissä vakutusyhtiön palveluksessa. Lukion jälkeen olin ennen inttiä vuoden tekniikan alan firmassa myyjänä.Olin puoli vuotta tehtaantyöntekijä ennenkuin luin pari vuotta inssiksi joka keskeytyi mutta saman aikaan olin tuntityöntekijänä tekniikan alan´firmassa. Olin puoli vuotta matkafirman työntekijänä ennen kuin meni opiskelemaan merkonomiksi ja muutin pois kotoa. Siksi menin Seston ruokakauppaan liha/kalamyyjäksi sekä kassanhoitajaksi 6 kuukaudeksi iltaisin opiskelujen ohella. Rankkoja päiviä. Loput opiskeluajoista olin tuntityöntekijänä iltaisin tekniikan alan myymälässä. Siis kaiken vapaa ajan ja lomat. Tietenkin miten opinnot sen salli. Kun 24 vuotiaana valmistuin niin oli jo sen verran kokemusta ja suhteita että kolme yritystä kilpaili palkkaamisestani..Ongelma on nykyään se että 20-28 vuotiailla ei ole kaikilla yhtään kosketusta työelämään. Ei semmoinen 28 vuotias ole houkutteleva tapaus kellekkään työnantajalle. Tästä hieman kyllä osoitan hallitusta joka 90-luvulla tuplasi opiskelijan tuet jotta ei tekisi ohella mitään töitä ja valmistuisi nopeammin työelämään. Siis mihin työelämään ilman kokemusta=?=?

Ensimmäinen järjestettävä asia on asennemuutos. Siis oman asenteesi. Yksikään yritys ei ole velvollinen huolehtimaan sinusta. Jokainen työnhakija on oman onnensa nojassa, itse on järjestettävä asiat niin että pystyt menemään töihin. Ei ole mahdollista että jollakin ei olisi varaa bussilippuun. Niin ei vain käy Suomessa.

Eli ensin asennemuutos, sitten on lakattava kuluttamasta rahaa tarpeettomiin asioihin ja sitten on alettava kuluttaa rahaa tarpeellisiin asioihin. Kuten bussilippuun jotta pääset töihin.

Maailma pyörii rahan ympärillä, ja jos haluat sitä rahaa itsellesi niin noudatat pelisääntöjä. Et ole mikään uhri jota työantajat ovat velvollisia auttamaan.

Kyllä "hyvinvointivaltio" suomessakin on tilanteita kun siihen bussilippuun ei ole varaa. Jotkut kun joutuvat kituuttamaan niillä ainokaisilla roposilla mitä kelalta / sos.toimistosta sattuu irtoamaan, ilman perheen tukea. Ja elämässä kun on tilanteita jolloin rahaa saattaa mennä vaikkapa sairastelun takia enemmän kuin yleensä. Itselläkin oli tuollainen tilanne elokuussa kun kävin työhaastettelussa toisella puolella suomea. Työkkäristä toki saa matkakulut myöhemmin takaisin mutta pariksi viikoksi tuollainen parin sadan ylimääräinen menoerä todellakin sotki oman talouteni täysin. Siihen kun maksat vielä vuokraa ja muita välttämättömiä laskuja työmarkkinatuesta niin kyllä täytyy sanoa että oli pennissä venyttäminen.

Mielestäni alkuperäinen kirjoittaja ei ottanut tuossa uhrin roolia vaan totesi kuinka asia hänen näkökulmastaan katsottuna oli. Ja kaikki myötätuntoni hänen puolellaan. Ei asennemuutos auta jos oma elämä on muiden käsissä. Siis kun asuntoa tai työpaikkaa ei saa vaikka kuinka yrittää. Uudelle vastavalmistuneelle työnsaanti kun on todellakin työpaikan antama mahdollisuus, sillä mistään suuresta ammattitaidosta ei voida puhua vastavalmistuneen kohdalla, jonka takia henkilö palkattaisiin. Asennemuutosta suosittelisin mikäli henkilö ei haluaisi töihin, mutta tästähän ei lukemani perusteella ollut kyse.

Ja vielä tuohon yhteen viestiin kommentoin missä puhutiin työkokemuksesta että kyllä mielestäni ammattikoululaisellakin on oikeus viettää kesälomaa niin halutessaan ilman että leimataan laiskaksi ja sitten työelämään ei oteta työkokemuksen puutteen vuoksi. Samahan se olisi kun jo työhaastattelussa kysyttäisiin pyrkijöiltä että haluatko työsuhteessasi pitää kesälomia. Jos haluat, niin olet laiska ja epäkelpo töihin. Niin että eiköhön tuo kesäloma ole oikeus jokaiselle työssäkäyvälle mukaanlukien opiskelijat joiden työtä tuo opiskelu on.

Haluaisin huomattaa sille, joka on 14-vuotiaasta asti ollut töissä. Hieno suoritus, mutta ei mahdollinen nykypäivänä. Yritykset eivät yksinkertaisesti palkkaa alaikäisiä mielellään töihin. Nykyään on tiukat vaatimukset alaikäisten työnteosta ja ne vaatimukset on sellaiset, että sen nuoren työpanos on kyllä plusmiinus nolla.

Myötätunto aloittajan puolella.

kun mä menin töihin 90-luvulla menin puhelinmyyntifirmaan. Niihin kai vieläkin pääsee jos ei muualle? asut vaik teltassa leirintäalueella taikka jossai kavereitten nurkissa. Sit alivuokrakämppä jos niit jostain viel saa. Tai joku solukämppä, tai kommuuni. Aamusta iltaan ku painat puhelinmyyjänä (yhdes tai toises firmas) saat elämäs varmaa koht sellasee reilaa että pääset hampurilaisbaariinki töihin ja siit se ura sit urkenee... koht onki jo enemmä valinnan varaa. Jos taas haluut 15km päähän töihin, niin niele ylpeys ja lainaa bussirahat.