Tämä aihe kuuluisi toiseen ketjuun, mutta siitä oli jo tullut kovin pitkä ja muutenkin osittain melko negatiivisesti väittelyksi värittynyt. Siispä omana aloituksenaan:
Narsismin uhri on uhri, eikä se, joka tekee väärin. Mutta miksi tämä uhrius olisi jotain niin pyhää, ettei sen, kuten koko tilanteen eri tasoja saisi valottaa ja pohtia?
Miksei voisi puhua siitä, onko joissakin uhreissa jotain narsistisia piirteitä? Ei sitä tarvitse tulkita jonkinlaisena syyn tai vastuun ottamisena pois itse narsistin (nph) harteilta. Asiat eivät useinkaan ole niin helppoja ja mustavalkoisia.
Lukiossa minuakin ärsytti esimerkiksi filosofinen väite siitä, ettei ehdottoman pyyteetöntä epäitsekästä tekoa ole olemassa. Toista ihmistä auttaa tai ilahduttaa pyyteettömästi ihminen, joka saa siitä hyvää mieltä. Näin ollen hän toimii saadakseen _itse_ teostaan hyötyä, eli iloa.
(ks. pyhä wikipedia: Altruismi -
tarkemmin kohta "altruismin psykologiaa" )
Tuossa iässä minun oli vaikea aluksi hyväksyä tämä väite, joka kuulosti kylmältä ja laskelmoivalta, hyvän teon perimmäisen hyvyyden mitätöinniltä. Myöhemmin ymmärsin, ettei tämän tosiseikan (no, minusta se on tosi) myöntäminen vie _vähimmässäkään määrin_ arvoa aidolta hyvältä teolta.
Opiskeluaikanani olin töissä paikassa, jossa koin eräänlaista työpaikkakiusaamista. En onneksi ollut eristetty kiusattu, vaan eräs niistä, jotka tämä ihminen otti kohteikseen. En ollut ensimmäinen, joka joutui paikasta lähtemään mielenterveytensä säilyttämiseksi (työnantajat tiedostivat tilanteen, mutta väittivät etteivät voineet tehdä mitään. kehoittivat käräyttämään jos näimme ihmisen töissä kännissä, sillä siihen voisi konkreettisesti puuttua).
Jälkeenpäin asiaa ajatellen olen todennut, että minä olin osatekijänä tilanteessa. Minä annoin tuon ihmisen tehdä tuhojaan ja aiheuttaa pahaa oloa itselleni ja muille. Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen (ei ollut aito narsisti: uskon että hän jossain määrin myös kärsi käytöksestään, muttei osannut lopettaakaan pahan olonsa purkamista muihin).
Tämän asian tajuaminen _ei vie_ pois vastuuta tai syyllisyyttä tältä ihmiseltä, se _ei tee_ myöskään minusta syyllistä. Itse näen asian enemmänkin niin, että voin toivoa olevani vahvempi ja viisaampi jos samanlainen tilanne tulee elämässä vastaan.
Siinä ollaan kyllä oikeassa, että jos täällä keskustelun ja ajattelun hengessä puhutaan näistä narsisti-uhri -tilanteiden eri tasoista ja terveen ja sairaan narsismin ilmiöistä sekä mustan ja valkoisen välimaastosta,
-----------------------------------------------------
voi olla aiheellista ehkä välihuomiona muistuttaa,
ettei uhrin tarvitse silti heti ajatella itseään syypäänä kaikkeen.
-----------------------------------------------------
Nph:n uhri kai on saanut jo tätä maistaa suhteessa tarpeeksi (minä ainakin sain sen kaltaisessa seurustelusuhteessa aikani pyydellä toistuvan vuolaasti anteeksi toisen virheitä).
Vaikka hyvän puolella taistelisi, on äärimmäinen mustavalkoinen ajattelu usein esteenä kuin ravihevosen sivusilmäläpät (miksiköhän niitäkin kutsutaan?).
Täällä, kuten monilla muilla palstoilla näkee ihmisten epäilevän toisiaan tupla-moni-nimimerkeistä. Minä en erityisen aktiivisesti täällä kirjoittele, enkä niinäkään harvoina kertoina käytä yleensä samaa nimimerkkiä. Jos joku epäilee minua jonkun sivuhahmoksi, voin linkittää ne muutamat viimeaikaiset kommentoinnit (ne on edes jotenkin mahdollista löytää), joita olen kirjoittanut. Eiköhän niistä tämän viestin kera pysty tunnistamaan itsenäisen tyylinsä (hyvässä ja huonossa).
Hyvää ja antoisaa alkanutta päivää meille kaikille!
harmaa - ystävä vai vihollinen?
72
226
Vastaukset
- mot.
Ei uhrius ole mitenkään pyhää mun mielestä vaan uhri on uhri ja tekijä on tekijä. En minä ainakaan koskaan ole HALUNNUT olla uhri vaan pikemminkin pyristellyt siitä leimasta kaikin keinoin eroon. Jokainen tietenkin katselee asioita omasta näkökulmastaan ja tietynlaisten linssien läpi. Ainoa tie pois uhriudesta oli suostuttava uhriksi, en silti mitenkään nauttinut siitä tilasta, päinvastoin hyvin haavoittuva asemahan se on. Suostua heikoksi, luopua vahvuudesta tai näennäisestä vahvuudesta. Kyllä kenet tahansa pystyy murtamaan, ei ihmisen psyyke niin vahva ole.
- .
Minusta on turha syyllistää itseään yhtään enempää kuin mitä sinua jo on pyritty syyllistämään.
Kukaan ei tosiaankaan ole niin koskematon ja pyhä etteikö häntä voisi kritisoida tai esittää kritisoivan epäilevän kysymyksen, mutta kysymys kuitenkin on siitä kuka tuntee syyllisyyttä ja kuka ei. Jos sinä tiedostat oman syyllisyytesi ja tekojesi seuraukset on se hyvä merkki katuvasta sovintoon pyrkimisen haluisesta ihmisestä, kun taas narsisti ei tiedosta omaa käyttäytymistään, eikä näe omaa osuuttaan yksilön tai yhteisön pahoinvoinnille.
Jos lähdetään miettimään uhrin osuutta narsistin käytökselle, niin siinä liikutaan sellaisella alueella, jossa koko narsismia ei ole ja se osaltaan kuin hyväksytään normaalina käytöksenä ja sillä ajatuksella, että riitaan ja kiistaan tarvitaan aina kaksi osapuolta. Jokainen narsistin kanssa tekemisiin joutunut kuitenkin tietää, että ei tarvita osaa eikä arpaa narsistin järjestämille tempauksille, mutta niiden kohteena joutuu jatkuvasti olemaan ja tuntemaan kuin itse olisi syypää ollut niiden olemassa oloon ja ollut aiheuttamassa niitä.
Jokainen on vastuussa omasta itsestään näin ajatellaan, mutta meillä on vastuu myöskin toisista ja se aiheuttaa meissä ristiriitaisia tunteita; voiko toisen asioihin puuttua ja saako vai pitääkö pysyä niistä erossa. Lisäksi ne keinot miten voimme puuttua, millaisia ne saavat ja voivat olla jää monen pohdittaviksi ja moni jättää ja ottaa mielummin etäisyyttä kuin haluaa itselleen hankaluuksia toisen auttamisen kustannuksella.
Olen sitä mieltä, että ihminen joka jatkuvasti tuntee syyllisyyttä kaikesta jopa toistenkin tekemisistä ei ole sisäisesti oppinut hyväksymään omaa itseään. Hän ei salli itsensä epäonnistua ja kilttinä ihmisenä hän ottaa ja kantaa jatkuvasti huolta ja murehtii ja pelkää loukkaavansa muita ja kulkee hartiat kumarassa anteeksi pyydellen. Kyse on sellaisesta kiltteydestä, jossa narsistiakaan ei tuomita ja narsistinkin teoille löytyy aina syy ja syy on: Liian Kiltti ihiminen, joka ottaa marttyyrin ja sijaiskärsijän ja syyllisen roolin, jossa paha ei tule kiltin ihmisen ulkopuoleta vaan on kääntynyt sisäänpäin näkemään kaikki paha vain itsessä ei muissa.- ap
Puhut rauhallisen järkevästi asiaa. En varsinaisesti ole eri mieltä kanssasi, mutta selvennän vielä hieman omia ajatuksiani.
Tämä aloitukseni liittyy siihen, että keskusteluja lukeneena näen ihmisten kiistelevän tästä asiasta: saako uhrin narsistisia puolia tai osallisuutta tilanteeseen, vaikka kuinka pienessä määrin ja tahattomana toimintana, käsitellä vai ei.
Näkisin asian niin, että kiistelevinä kantoina on tunteista erittäytyvä teoreettisuus ja tunteisiin liittyvä käytännöllisyys. Kummassakin kannassa omat hyvät puolensa, eikä niitä tarvitsisi toistensa vihollisina arvottaa.
Tämä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta halusin minäkin osaltani tuoda esille sen, että oman, pienenkin, osallisuuden tunnistaminen tilanteessa ei tarvitse olla mitenkään sama asia kuin syyllisyyden vastaanotto.
Tästä asiasta kiistelevät ovat välillä todenneetkin puhuvansa samasta asiasta käyttäen vain eri ilmaisutapoja. Ja sitten taas myöhemmässä keskustelussa kiistely ja väittely jatkuu. Mielestäni tämä on hieman turhaa. Toisaalta, mitäpä pahaa tällaisessa hieman väittelysävytteisessä keskustelussakaan toisaalta on :) Ainakin syntyy keskustelua!
Välillä on hyvinkin rakentavaa, oivaltavaa ja antavaa keskustelua luettavissa "kummankin kannan osapuolilta". Kiitos siitä kirjoittelijoille ja ajattelijoille! - ap
ap kirjoitti:
Puhut rauhallisen järkevästi asiaa. En varsinaisesti ole eri mieltä kanssasi, mutta selvennän vielä hieman omia ajatuksiani.
Tämä aloitukseni liittyy siihen, että keskusteluja lukeneena näen ihmisten kiistelevän tästä asiasta: saako uhrin narsistisia puolia tai osallisuutta tilanteeseen, vaikka kuinka pienessä määrin ja tahattomana toimintana, käsitellä vai ei.
Näkisin asian niin, että kiistelevinä kantoina on tunteista erittäytyvä teoreettisuus ja tunteisiin liittyvä käytännöllisyys. Kummassakin kannassa omat hyvät puolensa, eikä niitä tarvitsisi toistensa vihollisina arvottaa.
Tämä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta halusin minäkin osaltani tuoda esille sen, että oman, pienenkin, osallisuuden tunnistaminen tilanteessa ei tarvitse olla mitenkään sama asia kuin syyllisyyden vastaanotto.
Tästä asiasta kiistelevät ovat välillä todenneetkin puhuvansa samasta asiasta käyttäen vain eri ilmaisutapoja. Ja sitten taas myöhemmässä keskustelussa kiistely ja väittely jatkuu. Mielestäni tämä on hieman turhaa. Toisaalta, mitäpä pahaa tällaisessa hieman väittelysävytteisessä keskustelussakaan toisaalta on :) Ainakin syntyy keskustelua!
Välillä on hyvinkin rakentavaa, oivaltavaa ja antavaa keskustelua luettavissa "kummankin kannan osapuolilta". Kiitos siitä kirjoittelijoille ja ajattelijoille!Mikä aamu olikaan! Kirpeää ja kuuraista, aurinkoista. Torvisoittokunta sai katseen kääntymään taivaalle ja kohta ylitse lensi yhdeksän joutsenen yksisakarainen aura.
(en nyt tiennyt mihin tämän tekstini lykkäisin, lykkäsin tähän)
----------------
Lainaus ketjun alkupäässä olevasta .:n viestistä
"Jokainen on vastuussa omasta itsestään näin ajatellaan, mutta meillä on vastuu myöskin toisista ja se aiheuttaa meissä ristiriitaisia tunteita; voiko toisen asioihin puuttua ja saako vai pitääkö pysyä niistä erossa. Lisäksi ne keinot miten voimme puuttua, millaisia ne saavat ja voivat olla jää monen pohdittaviksi ja moni jättää ja ottaa mielummin etäisyyttä kuin haluaa itselleen hankaluuksia toisen auttamisen kustannuksella."
--------------------
Myöhemmin esiintyvä A:n viesti minun tekstiini vastaten
"> Jos olisin ollut tarpeeksi vahva ja viisas tekemään jotain asialle, olisi itseni ja muiden lisäksi hyötyjänä todennäköisesti (toimintatavasta riippuen) ollut myös tämä kiusaaja.
- Samalla olisit vienyt häneltä vastuun teoistaan ja ottanut sen kantaaksesi. Varmistanut hänelle saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.
> Eipä sillä, että kiusatulla olisi mitään vastuuta kiusaajastaan.
Itse asiassa meillä on kaikilla se vastuu, ettemme ota muiden vastuuta kannettavaksemme. Poliisi- ja lakiasiat ovat työnjaollistettu näihin tehtäviin koulutetuille, aivan samalla tavoin kuin diagnoosienkin laatiminen.
Sen vastuun voimme kantaa, ettemme suostu kantamaan emmekä lyömään."
--------------------
Vastuu. Eipä ollutkaan helppo käsite kun sitä aamu-aamupäivä -aivoilla pyörittelee.
Kun puhutaan uhrin vastuusta, moni kiihtyy välittömästi.
Eipä ole kummakaan, jos vastuu nähdään samalla tavalla kuin wiktionaryn määritelmä suluissa: "Vastuu - se, että jonkun täytyy vastata jostakin (ottaa jonkin asian toteutumisesta syy niskoilleen)"
Tätä vastaan on syytäkin taistella, ei uhrin tarvitse _syyllisyyttä_ ottaa tapahtumista.
Mitä vastuusta kieltäytyminen voi tarkoittaa eri ihmisille tai eri tilanteissa ja missä määrin?
ei ota syytä ja syyllisyyttä?
ei näe olleensa millään tavalla osana tilannetta?
ei näe olleensa voipa mitään tekemään?
antaa vastuun lisäksi myös vallan muille?
ei ota vastuuta, ei siis myöskään tee asialle mitään?
Kun tarkastellaan uhrin vastuuta ja osallisuutta tilanteeseen, on olemassa riski tulkita tämä uhrin _syyllisyyden etsimiseksi_. Voisiko kuitenkin tähän tarkasteluun uskaltautuminen myös johtaa sen perimmäiseen selkeytymiseen, missä määrin ei millään tavalla syyllinen ollut?
Entä jatko, missä kohtaa ottaa vastuun niin, että näkee mahdollisuutensa vaikuttaa itse elämäänsä? Onko ihminen kykenevä erottamaan vastuusta(syyllisyydestä) kieltäytymisen ja sen, että ottaa vastuun: näkee sen miten itse vaikuttaa elämäänsä menneisyydessä, nyt tai tulevassa(osallisuudellaan ja teoillaan)? Jos täysin kieltäytyy vastuusta, lipeääkö käsistä myös oma vaikutusvalta elämään?
Siis, miten te kuvailisitte sen, että jos, ja kun, on toisella vastuu(syyllisyys) elämän pilaantumisesta, kenen vastuulla(velvoitteena) on sen korjaaminen?
Ja sitten vastuu itsestä ja muista
Ihminen on viimekädessä vain vastuussa itsestään ja toimistaan. Näinhän se on. Tätä pyörittelin ja mietiskelin. Vastuu ja vastuullisuus, sama vai eri? Sopassa ovat hetikohta moraaliset velvoitteet ja niiden rajojen ja perusteluiden pohtiminen.
Näkisin eräänä yksinkertaistettuna tapana tulkita asia niin, että pitää huolen, ettei ainakaan pahenna tilannetta muiden kannalta ja pitää huolen itsestään. Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki tekisivät niin. Eivätpä tee, mutta se ei edelleenkään vie pois tämän toteajan omaa vastuuta itsestään.
Muillakin on vastuu itsestään, eikä sitä heiltä pitäisi pois ottaa. Entä sitten vastuunkannon tukeminen? Voisi ehkä myös nähdä asian niin, että jos näkee vääryyttä tapahtuvan(josta ei ole vastuussa), eikä tee asialle mitään, ikäänkuin pahentaa tilannetta? Tämä jos viedään pitkälle, on kyllä syyllinen niin moneen asiaan että heikompaa hirvittää.. Vaikea on pitää asiaa selvärajaisena näin pikaisella katsauksella.
Tämä on tätä, aikansa kun samaa sanaa toistaa (tuuvastuuvastuuvastuuvas), alkaa kadota sen ymmärrys (siinä mielessä ymmärrän niitä, jotka tästä täysin kieltäytyvät). Mutta uskoisin ainakin henkilökohtaisesti, että katoamisen jälkeen tapahtuva mahdollinen uusi löytyminen voi olla vahvemmalla pohjalla.
Lisää polunpätkiä tai puita tähän metsään? :) - A
ap kirjoitti:
Mikä aamu olikaan! Kirpeää ja kuuraista, aurinkoista. Torvisoittokunta sai katseen kääntymään taivaalle ja kohta ylitse lensi yhdeksän joutsenen yksisakarainen aura.
(en nyt tiennyt mihin tämän tekstini lykkäisin, lykkäsin tähän)
----------------
Lainaus ketjun alkupäässä olevasta .:n viestistä
"Jokainen on vastuussa omasta itsestään näin ajatellaan, mutta meillä on vastuu myöskin toisista ja se aiheuttaa meissä ristiriitaisia tunteita; voiko toisen asioihin puuttua ja saako vai pitääkö pysyä niistä erossa. Lisäksi ne keinot miten voimme puuttua, millaisia ne saavat ja voivat olla jää monen pohdittaviksi ja moni jättää ja ottaa mielummin etäisyyttä kuin haluaa itselleen hankaluuksia toisen auttamisen kustannuksella."
--------------------
Myöhemmin esiintyvä A:n viesti minun tekstiini vastaten
"> Jos olisin ollut tarpeeksi vahva ja viisas tekemään jotain asialle, olisi itseni ja muiden lisäksi hyötyjänä todennäköisesti (toimintatavasta riippuen) ollut myös tämä kiusaaja.
- Samalla olisit vienyt häneltä vastuun teoistaan ja ottanut sen kantaaksesi. Varmistanut hänelle saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.
> Eipä sillä, että kiusatulla olisi mitään vastuuta kiusaajastaan.
Itse asiassa meillä on kaikilla se vastuu, ettemme ota muiden vastuuta kannettavaksemme. Poliisi- ja lakiasiat ovat työnjaollistettu näihin tehtäviin koulutetuille, aivan samalla tavoin kuin diagnoosienkin laatiminen.
Sen vastuun voimme kantaa, ettemme suostu kantamaan emmekä lyömään."
--------------------
Vastuu. Eipä ollutkaan helppo käsite kun sitä aamu-aamupäivä -aivoilla pyörittelee.
Kun puhutaan uhrin vastuusta, moni kiihtyy välittömästi.
Eipä ole kummakaan, jos vastuu nähdään samalla tavalla kuin wiktionaryn määritelmä suluissa: "Vastuu - se, että jonkun täytyy vastata jostakin (ottaa jonkin asian toteutumisesta syy niskoilleen)"
Tätä vastaan on syytäkin taistella, ei uhrin tarvitse _syyllisyyttä_ ottaa tapahtumista.
Mitä vastuusta kieltäytyminen voi tarkoittaa eri ihmisille tai eri tilanteissa ja missä määrin?
ei ota syytä ja syyllisyyttä?
ei näe olleensa millään tavalla osana tilannetta?
ei näe olleensa voipa mitään tekemään?
antaa vastuun lisäksi myös vallan muille?
ei ota vastuuta, ei siis myöskään tee asialle mitään?
Kun tarkastellaan uhrin vastuuta ja osallisuutta tilanteeseen, on olemassa riski tulkita tämä uhrin _syyllisyyden etsimiseksi_. Voisiko kuitenkin tähän tarkasteluun uskaltautuminen myös johtaa sen perimmäiseen selkeytymiseen, missä määrin ei millään tavalla syyllinen ollut?
Entä jatko, missä kohtaa ottaa vastuun niin, että näkee mahdollisuutensa vaikuttaa itse elämäänsä? Onko ihminen kykenevä erottamaan vastuusta(syyllisyydestä) kieltäytymisen ja sen, että ottaa vastuun: näkee sen miten itse vaikuttaa elämäänsä menneisyydessä, nyt tai tulevassa(osallisuudellaan ja teoillaan)? Jos täysin kieltäytyy vastuusta, lipeääkö käsistä myös oma vaikutusvalta elämään?
Siis, miten te kuvailisitte sen, että jos, ja kun, on toisella vastuu(syyllisyys) elämän pilaantumisesta, kenen vastuulla(velvoitteena) on sen korjaaminen?
Ja sitten vastuu itsestä ja muista
Ihminen on viimekädessä vain vastuussa itsestään ja toimistaan. Näinhän se on. Tätä pyörittelin ja mietiskelin. Vastuu ja vastuullisuus, sama vai eri? Sopassa ovat hetikohta moraaliset velvoitteet ja niiden rajojen ja perusteluiden pohtiminen.
Näkisin eräänä yksinkertaistettuna tapana tulkita asia niin, että pitää huolen, ettei ainakaan pahenna tilannetta muiden kannalta ja pitää huolen itsestään. Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki tekisivät niin. Eivätpä tee, mutta se ei edelleenkään vie pois tämän toteajan omaa vastuuta itsestään.
Muillakin on vastuu itsestään, eikä sitä heiltä pitäisi pois ottaa. Entä sitten vastuunkannon tukeminen? Voisi ehkä myös nähdä asian niin, että jos näkee vääryyttä tapahtuvan(josta ei ole vastuussa), eikä tee asialle mitään, ikäänkuin pahentaa tilannetta? Tämä jos viedään pitkälle, on kyllä syyllinen niin moneen asiaan että heikompaa hirvittää.. Vaikea on pitää asiaa selvärajaisena näin pikaisella katsauksella.
Tämä on tätä, aikansa kun samaa sanaa toistaa (tuuvastuuvastuuvastuuvas), alkaa kadota sen ymmärrys (siinä mielessä ymmärrän niitä, jotka tästä täysin kieltäytyvät). Mutta uskoisin ainakin henkilökohtaisesti, että katoamisen jälkeen tapahtuva mahdollinen uusi löytyminen voi olla vahvemmalla pohjalla.
Lisää polunpätkiä tai puita tähän metsään? :)Huomenta, minä laitan levyn samalla:
http://www.youtube.com/watch?v=oa-vrCRMJWA&feature=autoplay&list=PL30943271DAAE35E2&lf=results_main&playnext=2
> ne keinot miten voimme puuttua, millaisia ne saavat ja voivat olla
Sananlaskuja on, joihin voi jälkikäteen turvautua, kirjoittaa muistelmansa niiden tarjoamiin kehyksiin. Toimittava on tilanteen mukaan, vajavaisen tiedon varassa. Useinkaan ei ole varmuutta edes siitä, että mikään olisi oikein (saati siitä mikä olisi oikein). Silti käyttäytymistä voi ohjata askeleittain. Jokainen rakkauden teko on muutos (tämä ei tarkoita että juuri se teko palkittaisiin).
> Mitä vastuusta kieltäytyminen voi tarkoittaa eri ihmisille tai eri tilanteissa ja missä määrin?
> ei ota syytä ja syyllisyyttä?
- Syyllisyytemme on luonteeltaan kollektiivista. Tämän vuoksi jokainen teko on merkityksellinen (vaikkakaan ei meille, emme ole yksilöitä).
> ei näe olleensa millään tavalla osana tilannetta?
- Sama kuin edellä.
> ei näe olleensa voipa mitään tekemään?
- Väkivaltamonopoli on aina itsellä, jos asettuu yhteisön ulkopuolelle. Tämä on kaikille mahdollista eikä kenellekään suotavaa.
> antaa vastuun lisäksi myös vallan muille?
- Valta ymmärretään usein hierarkkisiksi komentosuhteiksi tai sitten se liitetään vapaudeksi miellettyihin abstraktioihin, jotka voivat olla hyvin kaukana itsestä. Molemmat katsomustavat ovat ei-itselähtöisiä. Valtaa on muokata itseään ja maaperäänsä, mistä itse saa ravintonsa. Vapaus tähän muokkaustyöhön voi olla tai olla olematta riippuvainen kaikesta - aivan kaikesta - itsen ulkoisesta.
> ei ota vastuuta, ei siis myöskään tee asialle mitään?
- Paljon on maailmassa näkymätöntä. Sinun silmäsi ovat tottuneet näkemään sen mitä ne haluavat nähdä.
> Näkisin eräänä yksinkertaistettuna tapana tulkita asia niin, että pitää huolen, ettei ainakaan pahenna tilannetta muiden kannalta ja pitää huolen itsestään.
- Poikkeustilassa valtaväestön on toimittava noin.
> Entä sitten vastuunkannon tukeminen?
- Tämä avaa useita mahdollisuuksia, kun käytämme mielikuvitustamme. Rohkaisu auttaa myös.
> jos näkee vääryyttä tapahtuvan(josta ei ole vastuussa), eikä tee asialle mitään, ikäänkuin pahentaa tilannetta? Tämä jos viedään pitkälle, on kyllä syyllinen niin moneen asiaan että heikompaa hirvittää..
- Ihminen on heikko. Ja kääntäen takaisin siihen mistä lähdimme: juuri tämän vuoksi syyllisyytemme on aina kollektiivinen, lajina.
> tuuvastuuvastuuvastuuvas
- Jos minulla olisi kännykkä, olisi kiusaus käyttää sitä ja ilmoittaa, että koko ajanhan tässä ollaan sinne tulossa, mutta reitti on vaativa, hevonen kuollut ja muonavarat vähissä.
> Lisää polunpätkiä tai puita tähän metsään? :)
- Laiskan tie on piikkipensaikko, kunnon mies kulkee raivattua tietä. - M.B.
A kirjoitti:
Huomenta, minä laitan levyn samalla:
http://www.youtube.com/watch?v=oa-vrCRMJWA&feature=autoplay&list=PL30943271DAAE35E2&lf=results_main&playnext=2
> ne keinot miten voimme puuttua, millaisia ne saavat ja voivat olla
Sananlaskuja on, joihin voi jälkikäteen turvautua, kirjoittaa muistelmansa niiden tarjoamiin kehyksiin. Toimittava on tilanteen mukaan, vajavaisen tiedon varassa. Useinkaan ei ole varmuutta edes siitä, että mikään olisi oikein (saati siitä mikä olisi oikein). Silti käyttäytymistä voi ohjata askeleittain. Jokainen rakkauden teko on muutos (tämä ei tarkoita että juuri se teko palkittaisiin).
> Mitä vastuusta kieltäytyminen voi tarkoittaa eri ihmisille tai eri tilanteissa ja missä määrin?
> ei ota syytä ja syyllisyyttä?
- Syyllisyytemme on luonteeltaan kollektiivista. Tämän vuoksi jokainen teko on merkityksellinen (vaikkakaan ei meille, emme ole yksilöitä).
> ei näe olleensa millään tavalla osana tilannetta?
- Sama kuin edellä.
> ei näe olleensa voipa mitään tekemään?
- Väkivaltamonopoli on aina itsellä, jos asettuu yhteisön ulkopuolelle. Tämä on kaikille mahdollista eikä kenellekään suotavaa.
> antaa vastuun lisäksi myös vallan muille?
- Valta ymmärretään usein hierarkkisiksi komentosuhteiksi tai sitten se liitetään vapaudeksi miellettyihin abstraktioihin, jotka voivat olla hyvin kaukana itsestä. Molemmat katsomustavat ovat ei-itselähtöisiä. Valtaa on muokata itseään ja maaperäänsä, mistä itse saa ravintonsa. Vapaus tähän muokkaustyöhön voi olla tai olla olematta riippuvainen kaikesta - aivan kaikesta - itsen ulkoisesta.
> ei ota vastuuta, ei siis myöskään tee asialle mitään?
- Paljon on maailmassa näkymätöntä. Sinun silmäsi ovat tottuneet näkemään sen mitä ne haluavat nähdä.
> Näkisin eräänä yksinkertaistettuna tapana tulkita asia niin, että pitää huolen, ettei ainakaan pahenna tilannetta muiden kannalta ja pitää huolen itsestään.
- Poikkeustilassa valtaväestön on toimittava noin.
> Entä sitten vastuunkannon tukeminen?
- Tämä avaa useita mahdollisuuksia, kun käytämme mielikuvitustamme. Rohkaisu auttaa myös.
> jos näkee vääryyttä tapahtuvan(josta ei ole vastuussa), eikä tee asialle mitään, ikäänkuin pahentaa tilannetta? Tämä jos viedään pitkälle, on kyllä syyllinen niin moneen asiaan että heikompaa hirvittää..
- Ihminen on heikko. Ja kääntäen takaisin siihen mistä lähdimme: juuri tämän vuoksi syyllisyytemme on aina kollektiivinen, lajina.
> tuuvastuuvastuuvastuuvas
- Jos minulla olisi kännykkä, olisi kiusaus käyttää sitä ja ilmoittaa, että koko ajanhan tässä ollaan sinne tulossa, mutta reitti on vaativa, hevonen kuollut ja muonavarat vähissä.
> Lisää polunpätkiä tai puita tähän metsään? :)
- Laiskan tie on piikkipensaikko, kunnon mies kulkee raivattua tietä.Jotkut haluavat raivata sen piikkipensaikkonsa ihan itse tieksi. Ei välttämättä mistään muusta kuin mielenkiinnosta sitä työtä kohtaan.
M.B. kirjoitti:
Jotkut haluavat raivata sen piikkipensaikkonsa ihan itse tieksi. Ei välttämättä mistään muusta kuin mielenkiinnosta sitä työtä kohtaan.
Pensaikon keskelle kun alkaa tietä raivata, oppii tuntemaan mistä ja miten ne raivatut tiet voivat muodostua. Sitten voikin käyttää hyväksi ja laajentaa myös pieniä polun alkuja. Maisemoinnin vuoksi jätettäköön polkujakin sellaisekseen. Mikäpä siinä sitten on kulkea valmiita teitä, itsensä ja muiden raivaamia, ja välillä käyskennellä pienemmillä poluilla joista ei tiedä minne joutuu :)
- A
inkoponko kirjoitti:
Pensaikon keskelle kun alkaa tietä raivata, oppii tuntemaan mistä ja miten ne raivatut tiet voivat muodostua. Sitten voikin käyttää hyväksi ja laajentaa myös pieniä polun alkuja. Maisemoinnin vuoksi jätettäköön polkujakin sellaisekseen. Mikäpä siinä sitten on kulkea valmiita teitä, itsensä ja muiden raivaamia, ja välillä käyskennellä pienemmillä poluilla joista ei tiedä minne joutuu :)
Sananlaskuissa aikamuoto on menneeseen. Laiskuus on sitä, että joskus päästi oman tiensä kasvamaan piikkipensaikkoa. Laiskuus on siis menneessä.
- M.B.
A kirjoitti:
Sananlaskuissa aikamuoto on menneeseen. Laiskuus on sitä, että joskus päästi oman tiensä kasvamaan piikkipensaikkoa. Laiskuus on siis menneessä.
No jos taaksepäin kasvoi niin mikäpä siinä :D
Voi jatkaa eteenpäin sen sijaan, että kitkee samaa tienpätkää edestakaisin. - A
M.B. kirjoitti:
No jos taaksepäin kasvoi niin mikäpä siinä :D
Voi jatkaa eteenpäin sen sijaan, että kitkee samaa tienpätkää edestakaisin.Polut pysyvät kunnossa kitkemättäkin, kun niitä käyttää.
A kirjoitti:
Polut pysyvät kunnossa kitkemättäkin, kun niitä käyttää.
Menee kyllä melkoiseksi urheiluksi!
Mutta niin kai ne sanovat sen olevan terveellistä :)- A
inkoponko kirjoitti:
Menee kyllä melkoiseksi urheiluksi!
Mutta niin kai ne sanovat sen olevan terveellistä :)Ajattelin tuota sananlaskua ensi kerran lukiessani toki aitanpolulla astelua. *hämillään*
A kirjoitti:
Ajattelin tuota sananlaskua ensi kerran lukiessani toki aitanpolulla astelua. *hämillään*
No minä kyllä mietinkin että mistä ne pitkät tiet alunperin valmiina raivattuina tulee kuljettavaksi :D
Eri mielikuvissa siis, aitanpolku kai nyt siinä aittaa tehdessä on viimeistään raivautunut, ellei sitten jonkinmoista piilokämpää rakentanut, salassa.
- .
Narsisti kiinnittää ja laittaa erityisen paljon painoa tarkoin esitetyille sanonnoille. Ellei sanomisiaan osaa täydellisesti esittää ja ole mittinyt ja punninnut miten ne narsistille esittää lopputulos menee yleensä sanomansa selittelemiseen ja sen tarkoituksen ymmärtämisen käsittämiseen. Lopulta ollaan juupas eipäs väittelytasolla, joka ei johda mihinkään.
Väittelysävytteinen keskustelu innokkaan ja toisenkin mielipiteitä ja tunteita kuuntelevan ja kunnioittavan kanssa on todella herkullista, mutta luupäisen luonnehäiriön kanssa yhtä tyhjän kanssa ja lopulta tekisi mieli kirkua ja huutaa ja repiä hiukset narskun päästä, hyppiä tasajalkaa narskun päällä ja lopulta kierittää hänet tervassa ja höyhenissä :)- 14+10
Joo, näin olen huomannut olevan.
- A
> Väittelysävytteinen keskustelu innokkaan ja toisenkin mielipiteitä ja tunteita kuuntelevan ja kunnioittavan kanssa on todella herkullista, mutta luupäisen luonnehäiriön kanssa yhtä tyhjän kanssa ja lopulta tekisi mieli kirkua ja huutaa ja repiä hiukset narskun päästä, hyppiä tasajalkaa narskun päällä ja lopulta kierittää hänet tervassa ja höyhenissä :)
Itse en tunne samoin. Syvimmältään tuollaiset tilanteet herättävät minussa yhä lisääntyvää välinpitämättömyyttä ... tarvetta sulkea teevee, ehkä pienenpientä inhoa, mahdollisesti.
- 1+6
"Jälkeenpäin asiaa ajatellen olen todennut, että minä olin osatekijänä tilanteessa. Minä annoin tuon ihmisen tehdä tuhojaan ja aiheuttaa pahaa oloa itselleni ja muille. Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen (ei ollut aito narsisti: uskon että hän jossain määrin myös kärsi käytöksestään, muttei osannut lopettaakaan pahan olonsa purkamista muihin)."
Annoin tuon ihmisen tehdä tuhojaan...???????? tässäkö yritetään saada joku muu (pahan teon kohde?) ottamaan vastuu pahantekijän teoista?????? Sairas ajatusmalli.
Narsistia ei kukaan toinen ihminen pysty estämään tekemästä tuhojaan, pahanteon kohteet vaan lisääntyvät kun uhri voimaantuu ja alkaa pitämään puoliaan, jota entistä uhriaankin narsistit yleensä vainoavat sen jälkeenkin.- A
> Jälkeenpäin asiaa ajatellen olen todennut, että minä olin osatekijänä tilanteessa. Minä annoin tuon ihmisen tehdä tuhojaan ja aiheuttaa pahaa oloa itselleni ja muille.
- Kuulostaa siltä, että jonkinasteista väkivaltaa toista kohtaan harjoittanut ei kykene itse edes rankaisemaan itseään ja tämäkin pitäisi toisen vielä tehdä hänelle hänen puolestaan? En suosittele koskemaan kumihanskoillakaan ;)
> Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen
- Ja juuri tällä tavoin hänet on mahdollista saada rankaisemaan itse itseään? Onnistuessaan tätä voidaan kutsua vaikkapa eettiseksi heräämiseksi :) - ap
A kirjoitti:
> Jälkeenpäin asiaa ajatellen olen todennut, että minä olin osatekijänä tilanteessa. Minä annoin tuon ihmisen tehdä tuhojaan ja aiheuttaa pahaa oloa itselleni ja muille.
- Kuulostaa siltä, että jonkinasteista väkivaltaa toista kohtaan harjoittanut ei kykene itse edes rankaisemaan itseään ja tämäkin pitäisi toisen vielä tehdä hänelle hänen puolestaan? En suosittele koskemaan kumihanskoillakaan ;)
> Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen
- Ja juuri tällä tavoin hänet on mahdollista saada rankaisemaan itse itseään? Onnistuessaan tätä voidaan kutsua vaikkapa eettiseksi heräämiseksi :)" > Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen
- Ja juuri tällä tavoin hänet on mahdollista saada rankaisemaan itse itseään? Onnistuessaan tätä voidaan kutsua vaikkapa eettiseksi heräämiseksi :) "
"Hahaa, jatka vain muiden sortamista, sorra vielä enemmän, siitäs saat! Ja siitä! Ihan oikein sulle!"
:D
No, vakavammin. Ei ole mikään yleispätevä kuvaus työpaikka/mikätahansapaikka -kiusaamisesta, menisi jo vähän turhan idealistiseksi ja oudoksi höpinäksi.
Juuri tuon ihmisen kohdalla kuitenkin näin (toki vain minun tulkintani) hänen oikeasti kärsivän, ja että kyseessä oli samalla melkolailla itsetuhohakuinen käyttätymismalli.
Jos olisin ollut tarpeeksi vahva ja viisas tekemään jotain asialle, olisi itseni ja muiden lisäksi hyötyjänä todennäköisesti (toimintatavasta riippuen) ollut myös tämä kiusaaja.
Eipä sillä, että kiusatulla olisi mitään vastuuta kiusaajastaan. - A
ap kirjoitti:
" > Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen
- Ja juuri tällä tavoin hänet on mahdollista saada rankaisemaan itse itseään? Onnistuessaan tätä voidaan kutsua vaikkapa eettiseksi heräämiseksi :) "
"Hahaa, jatka vain muiden sortamista, sorra vielä enemmän, siitäs saat! Ja siitä! Ihan oikein sulle!"
:D
No, vakavammin. Ei ole mikään yleispätevä kuvaus työpaikka/mikätahansapaikka -kiusaamisesta, menisi jo vähän turhan idealistiseksi ja oudoksi höpinäksi.
Juuri tuon ihmisen kohdalla kuitenkin näin (toki vain minun tulkintani) hänen oikeasti kärsivän, ja että kyseessä oli samalla melkolailla itsetuhohakuinen käyttätymismalli.
Jos olisin ollut tarpeeksi vahva ja viisas tekemään jotain asialle, olisi itseni ja muiden lisäksi hyötyjänä todennäköisesti (toimintatavasta riippuen) ollut myös tämä kiusaaja.
Eipä sillä, että kiusatulla olisi mitään vastuuta kiusaajastaan.> Jos olisin ollut tarpeeksi vahva ja viisas tekemään jotain asialle, olisi itseni ja muiden lisäksi hyötyjänä todennäköisesti (toimintatavasta riippuen) ollut myös tämä kiusaaja.
- Samalla olisit vienyt häneltä vastuun teoistaan ja ottanut sen kantaaksesi. Varmistanut hänelle saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.
> Eipä sillä, että kiusatulla olisi mitään vastuuta kiusaajastaan.
Itse asiassa meillä on kaikilla se vastuu, ettemme ota muiden vastuuta kannettavaksemme. Poliisi- ja lakiasiat ovat työnjaollistettu näihin tehtäviin koulutetuille, aivan samalla tavoin kuin diagnoosienkin laatiminen.
Sen vastuun voimme kantaa, ettemme suostu kantamaan emmekä lyömään. - ap
A kirjoitti:
> Jos olisin ollut tarpeeksi vahva ja viisas tekemään jotain asialle, olisi itseni ja muiden lisäksi hyötyjänä todennäköisesti (toimintatavasta riippuen) ollut myös tämä kiusaaja.
- Samalla olisit vienyt häneltä vastuun teoistaan ja ottanut sen kantaaksesi. Varmistanut hänelle saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.
> Eipä sillä, että kiusatulla olisi mitään vastuuta kiusaajastaan.
Itse asiassa meillä on kaikilla se vastuu, ettemme ota muiden vastuuta kannettavaksemme. Poliisi- ja lakiasiat ovat työnjaollistettu näihin tehtäviin koulutetuille, aivan samalla tavoin kuin diagnoosienkin laatiminen.
Sen vastuun voimme kantaa, ettemme suostu kantamaan emmekä lyömään."- Samalla olisit vienyt häneltä vastuun teoistaan ja ottanut sen kantaaksesi. Varmistanut hänelle saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa."
Tavallaan, olisin ottanut aloitusvastuun. Hänhän se oli syypää koko tilanteeseen ja vastuu siitä oli hänellä itsellään. Työnantajilla oli myös vastuu työyhteisön hyvinvoinnista, mutta hekään eivät tilannetta osanneet korjata. Olisin yrittänyt siis ottaa kannettavakseni vastuun, joka ei minulle edes kuulunut. Tässä olet oikeassa.
Toisaalta, näkisin asian niin, että jos olisin tehnyt tuon aloitteen (sankarina viitta hulmuten ja elokuvamusiikki taustalla soiden), ja pistänyt hänet kohtaamaan ja ottamaan oman vastuunsa asioista ja teoistaan, olisi tilanteella ollut jokin mahdollisuus kehittyä paremmaksi (edelleenkin puhun hänestä poikkeustapauksena, joka olisi voinut ehkä jopa kuunnella).
Mielestäni se, etten minä tai kukaan muukaan tehnyt mitään, varmisti saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa. - A
ap kirjoitti:
"- Samalla olisit vienyt häneltä vastuun teoistaan ja ottanut sen kantaaksesi. Varmistanut hänelle saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa."
Tavallaan, olisin ottanut aloitusvastuun. Hänhän se oli syypää koko tilanteeseen ja vastuu siitä oli hänellä itsellään. Työnantajilla oli myös vastuu työyhteisön hyvinvoinnista, mutta hekään eivät tilannetta osanneet korjata. Olisin yrittänyt siis ottaa kannettavakseni vastuun, joka ei minulle edes kuulunut. Tässä olet oikeassa.
Toisaalta, näkisin asian niin, että jos olisin tehnyt tuon aloitteen (sankarina viitta hulmuten ja elokuvamusiikki taustalla soiden), ja pistänyt hänet kohtaamaan ja ottamaan oman vastuunsa asioista ja teoistaan, olisi tilanteella ollut jokin mahdollisuus kehittyä paremmaksi (edelleenkin puhun hänestä poikkeustapauksena, joka olisi voinut ehkä jopa kuunnella).
Mielestäni se, etten minä tai kukaan muukaan tehnyt mitään, varmisti saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.> Toisaalta, näkisin asian niin, että jos olisin tehnyt tuon aloitteen (sankarina viitta hulmuten ja elokuvamusiikki taustalla soiden), ja pistänyt hänet kohtaamaan ja ottamaan oman vastuunsa asioista ja teoistaan, olisi tilanteella ollut jokin mahdollisuus kehittyä paremmaksi (edelleenkin puhun hänestä poikkeustapauksena, joka olisi voinut ehkä jopa kuunnella).
- Maailma on täynnä itseään poikkeustapauksina pitäviä rangaistuksenetsijöitä. Hoitakoot itse omat tarpeensa :)
> Mielestäni se, etten minä tai kukaan muukaan tehnyt mitään, varmisti saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.
- Kulkee kohti kuolemaa ja kääntyy itse aikanaan rajalla - tai sitten ei :D - ap
A kirjoitti:
> Toisaalta, näkisin asian niin, että jos olisin tehnyt tuon aloitteen (sankarina viitta hulmuten ja elokuvamusiikki taustalla soiden), ja pistänyt hänet kohtaamaan ja ottamaan oman vastuunsa asioista ja teoistaan, olisi tilanteella ollut jokin mahdollisuus kehittyä paremmaksi (edelleenkin puhun hänestä poikkeustapauksena, joka olisi voinut ehkä jopa kuunnella).
- Maailma on täynnä itseään poikkeustapauksina pitäviä rangaistuksenetsijöitä. Hoitakoot itse omat tarpeensa :)
> Mielestäni se, etten minä tai kukaan muukaan tehnyt mitään, varmisti saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.
- Kulkee kohti kuolemaa ja kääntyy itse aikanaan rajalla - tai sitten ei :D"> Mielestäni se, etten minä tai kukaan muukaan tehnyt mitään, varmisti saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.
- Kulkee kohti kuolemaa ja kääntyy itse aikanaan rajalla - tai sitten ei :D"
Näinpä kyllä.. :D
Pietarin kanssa portilla sitten miettii, että ei vissiin menny ihan nappiin, vaikka kovasti ainakin yritin kärsiä.
Piti miettiä, miksi oikein tuon osion aloitukseeni lisäsin, siis muista syistä kuin että se itselleni tapauksen muisteluun liittyy:
"Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen "
Mutta taustalla oli siis tosiaan esimerkki siitä, miten pitkälle voi omaa osuuttaan mahdollisesti tarkastella tilanteissa, joissa on ollut uhri tai sellaiseksi itsensä kokenut.
Tarkemmin kuvaillen, jopa noin yltiöpitkälle voisi teoreettisesti mennä, ilman että olisi kyse itsensä syyttämisestä tai väärintekijän vastuun vähentämisestä.
Yleisesti ottaen en erityisesti suosittele noin pitkälle menemistä, enkä sitä itsekään harrasta. En siis yleensä ole itseäni loukanneilta pyytämässä anteeksi sitä, että annan heidän tehdä väärin ihmisyyttään kohtaan ;) (vois kyllä pistää hiljaiseksi yhden jos toisenkin :D ) Tuo oli jonkinlainen poikkeustapaus ja -tilanne ja -mietintö. - A
ap kirjoitti:
" > Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen
- Ja juuri tällä tavoin hänet on mahdollista saada rankaisemaan itse itseään? Onnistuessaan tätä voidaan kutsua vaikkapa eettiseksi heräämiseksi :) "
"Hahaa, jatka vain muiden sortamista, sorra vielä enemmän, siitäs saat! Ja siitä! Ihan oikein sulle!"
:D
No, vakavammin. Ei ole mikään yleispätevä kuvaus työpaikka/mikätahansapaikka -kiusaamisesta, menisi jo vähän turhan idealistiseksi ja oudoksi höpinäksi.
Juuri tuon ihmisen kohdalla kuitenkin näin (toki vain minun tulkintani) hänen oikeasti kärsivän, ja että kyseessä oli samalla melkolailla itsetuhohakuinen käyttätymismalli.
Jos olisin ollut tarpeeksi vahva ja viisas tekemään jotain asialle, olisi itseni ja muiden lisäksi hyötyjänä todennäköisesti (toimintatavasta riippuen) ollut myös tämä kiusaaja.
Eipä sillä, että kiusatulla olisi mitään vastuuta kiusaajastaan.> Juuri tuon ihmisen kohdalla kuitenkin näin (toki vain minun tulkintani) hänen oikeasti kärsivän, ja että kyseessä oli samalla melkolailla itsetuhohakuinen käyttätymismalli.
- Tähän 'itsetuhohakuisuuteen' vertauskuvallisesti viittasin aiemmassa vastauksessani puhuessani 'kulkemisesta kohti kuolemaa'.
Mutta, ehkäpä tuollaisessa kuvailemassasi käyttäytymismallissa voidaan myös puhua 'haastavasta käytöksestä'? Tällaista käytöstä voidaan hallita positiivisen käyttäytymisen tukemisella tai keksimällä muuta jännempää tekemistä. Näiden lisäksi tulkitsen sinun aiemmin kirjoittamasi valossa uskovan 'seuraamukselliseen kasvatukseen'. Mitähän näyttöä siitä olisi? - ap
ap kirjoitti:
"> Mielestäni se, etten minä tai kukaan muukaan tehnyt mitään, varmisti saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.
- Kulkee kohti kuolemaa ja kääntyy itse aikanaan rajalla - tai sitten ei :D"
Näinpä kyllä.. :D
Pietarin kanssa portilla sitten miettii, että ei vissiin menny ihan nappiin, vaikka kovasti ainakin yritin kärsiä.
Piti miettiä, miksi oikein tuon osion aloitukseeni lisäsin, siis muista syistä kuin että se itselleni tapauksen muisteluun liittyy:
"Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen "
Mutta taustalla oli siis tosiaan esimerkki siitä, miten pitkälle voi omaa osuuttaan mahdollisesti tarkastella tilanteissa, joissa on ollut uhri tai sellaiseksi itsensä kokenut.
Tarkemmin kuvaillen, jopa noin yltiöpitkälle voisi teoreettisesti mennä, ilman että olisi kyse itsensä syyttämisestä tai väärintekijän vastuun vähentämisestä.
Yleisesti ottaen en erityisesti suosittele noin pitkälle menemistä, enkä sitä itsekään harrasta. En siis yleensä ole itseäni loukanneilta pyytämässä anteeksi sitä, että annan heidän tehdä väärin ihmisyyttään kohtaan ;) (vois kyllä pistää hiljaiseksi yhden jos toisenkin :D ) Tuo oli jonkinlainen poikkeustapaus ja -tilanne ja -mietintö.Päästinpä käsistäni ennen aikojaan ja väärillä sanoilla.
Siis: en ollut pyytämässä anteeksi tältäkään kiusaajalta!
En siis yleensä mieti jonkun minua loukatessa, että olen antamassa hänen tehdä tuhoa omalle ihmisyydellensä.
Sotki mieltä ja sanoja, kun eksyin miettimään seuraavan minua loukkaavan ihmisen ilmettä tilanteessa, jossa alkaisin näin edellisen viestini sanoilla anteeksi pyytelemään. - A
ap kirjoitti:
"> Mielestäni se, etten minä tai kukaan muukaan tehnyt mitään, varmisti saman käyttäytymismallin myös tulevaisuudessa.
- Kulkee kohti kuolemaa ja kääntyy itse aikanaan rajalla - tai sitten ei :D"
Näinpä kyllä.. :D
Pietarin kanssa portilla sitten miettii, että ei vissiin menny ihan nappiin, vaikka kovasti ainakin yritin kärsiä.
Piti miettiä, miksi oikein tuon osion aloitukseeni lisäsin, siis muista syistä kuin että se itselleni tapauksen muisteluun liittyy:
"Tavallaan myös annoin tuon ihmisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen "
Mutta taustalla oli siis tosiaan esimerkki siitä, miten pitkälle voi omaa osuuttaan mahdollisesti tarkastella tilanteissa, joissa on ollut uhri tai sellaiseksi itsensä kokenut.
Tarkemmin kuvaillen, jopa noin yltiöpitkälle voisi teoreettisesti mennä, ilman että olisi kyse itsensä syyttämisestä tai väärintekijän vastuun vähentämisestä.
Yleisesti ottaen en erityisesti suosittele noin pitkälle menemistä, enkä sitä itsekään harrasta. En siis yleensä ole itseäni loukanneilta pyytämässä anteeksi sitä, että annan heidän tehdä väärin ihmisyyttään kohtaan ;) (vois kyllä pistää hiljaiseksi yhden jos toisenkin :D ) Tuo oli jonkinlainen poikkeustapaus ja -tilanne ja -mietintö.> Yleisesti ottaen en erityisesti suosittele noin pitkälle menemistä, enkä sitä itsekään harrasta.
- Varmaan joku ottaa tuonkin yllytyksenä ...
> En siis yleensä ole itseäni loukanneilta pyytämässä anteeksi sitä, että annan heidän tehdä väärin ihmisyyttään kohtaan
- Tuon taas joku voisi ottaa yllytyksenä toimia niin erityistapauksissa ...
> Tuo oli jonkinlainen poikkeustapaus ja -tilanne ja -mietintö. - M.B.
ap kirjoitti:
Päästinpä käsistäni ennen aikojaan ja väärillä sanoilla.
Siis: en ollut pyytämässä anteeksi tältäkään kiusaajalta!
En siis yleensä mieti jonkun minua loukatessa, että olen antamassa hänen tehdä tuhoa omalle ihmisyydellensä.
Sotki mieltä ja sanoja, kun eksyin miettimään seuraavan minua loukkaavan ihmisen ilmettä tilanteessa, jossa alkaisin näin edellisen viestini sanoilla anteeksi pyytelemään."En siis yleensä mieti jonkun minua loukatessa, että olen antamassa hänen tehdä tuhoa omalle ihmisyydellensä."
Jaa. No, sepä harmillista :) Ehkä jos miettisit, saattaisit aktivoitua estämään asiaa tapahtumasta vahingossa jopa oikeaan osuvalla tavalla?
Tuli ajatuksena mieleen hassusta, mutta tavallansa positiivisesta, lausahduksesta. - A
ap kirjoitti:
Päästinpä käsistäni ennen aikojaan ja väärillä sanoilla.
Siis: en ollut pyytämässä anteeksi tältäkään kiusaajalta!
En siis yleensä mieti jonkun minua loukatessa, että olen antamassa hänen tehdä tuhoa omalle ihmisyydellensä.
Sotki mieltä ja sanoja, kun eksyin miettimään seuraavan minua loukkaavan ihmisen ilmettä tilanteessa, jossa alkaisin näin edellisen viestini sanoilla anteeksi pyytelemään.> En siis yleensä mieti jonkun minua loukatessa, että olen antamassa hänen tehdä tuhoa omalle ihmisyydellensä.
- Se vähän riippuu ... jos itse edustaa väkivaltamonopolia, niin helpostikin sellainen pieni ajatus vilahtaa mielessä samalla kun tätä aikansa kuuntelee. On nähnyt useamman siirron eteenpäin, kuin tämä joka etsii vain tulevaa rangaistustaan. Reaktioviivekin on silloin laajemman strategian mukainen. - A
M.B. kirjoitti:
"En siis yleensä mieti jonkun minua loukatessa, että olen antamassa hänen tehdä tuhoa omalle ihmisyydellensä."
Jaa. No, sepä harmillista :) Ehkä jos miettisit, saattaisit aktivoitua estämään asiaa tapahtumasta vahingossa jopa oikeaan osuvalla tavalla?
Tuli ajatuksena mieleen hassusta, mutta tavallansa positiivisesta, lausahduksesta.> Ehkä jos miettisit, saattaisit aktivoitua estämään asiaa tapahtumasta vahingossa jopa oikeaan osuvalla tavalla?
- Mitä tässä tarkoittaa 'tapahtuminen vahingossa´? Sitäkö, että otettiin yhdessä? Vai sitäkö, että otettiin liikaa yhdessä? - ap
M.B. kirjoitti:
"En siis yleensä mieti jonkun minua loukatessa, että olen antamassa hänen tehdä tuhoa omalle ihmisyydellensä."
Jaa. No, sepä harmillista :) Ehkä jos miettisit, saattaisit aktivoitua estämään asiaa tapahtumasta vahingossa jopa oikeaan osuvalla tavalla?
Tuli ajatuksena mieleen hassusta, mutta tavallansa positiivisesta, lausahduksesta."Jaa. No, sepä harmillista :) Ehkä jos miettisit, saattaisit aktivoitua estämään asiaa tapahtumasta vahingossa jopa oikeaan osuvalla tavalla?"
Niin, no. Se on mielenkiintoinen mielikuva kyllä sinänsä, ei ehtisi itse surra omaa kokemaansa ja pistäisi kiusaajan pasmat sekaisin? Matto jalkojen alta ja käteen limsaa ja keksi! Olisi sen verran innovoivaa out-of-the-box -toimintaa että voisi hyvinkin keksiä tilanteelle ennakoituja paremman ratkaisuvaihtoehdon :) - M.B.
A kirjoitti:
> Ehkä jos miettisit, saattaisit aktivoitua estämään asiaa tapahtumasta vahingossa jopa oikeaan osuvalla tavalla?
- Mitä tässä tarkoittaa 'tapahtuminen vahingossa´? Sitäkö, että otettiin yhdessä? Vai sitäkö, että otettiin liikaa yhdessä?Sitä, että usein kun ihminen yrittää jotakin kautta lähteä vaikuttamaan toisen ihmisen käytökseen ennalta, valitsee hän usein sen itselleen mieluisan tavan toimia, jonka oikeellisuuden hän määrittelee myös omista lähtökohdistaan käsin, ja kun toinen sitten siihen reagoi mahdollisesti 'väärin', on se tietenkin tuon toisen vika. Usein on.
Mutta jos pysähtyy miettimään, että tässäpä nyt antaa toisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen, ja sen ajatuksen havahduttamana tarttuu toimeen, saattaa se toimintatapa, jolla estää toista tekemästä tuhoa omalle ihmisyydelleen, olla vahingossa sellainen, ikäänkuin intuitiivisesti ja toisen kannalta helpommin hyväksyttävissä oleva, että lopputulos lähenee jopa sitä oikeaa. Eli estyy toisen sellainen käytös, jossa hän tekee vahinkoa ihmisyydelleen...
Hmm.. ehkä epäselvästi selitetty. (ja muitten ei tarvitse tulla huutelemaan, että se ei ole mikään uhrin tehtävä estää narsistia toimimasta mitenkään vaan oma plaaplaa ja plaa. Pysykää pois).. Mutta tavallaan sen toisen ihmisenä näkemisen kautta ja siihen 'toisen olemiseen' hyppäämällä saa kiinni siitä, että toinenkin on ihminen ja mahdollisesti myös silloin siitä, että mitä toinen tuntee juuri sillä hetkellä ja siinä tilanteessa ollessaan aikeissa toimia, tai käytös indikoi sellaista tulevaa, ihmisyytensä vastaisesti...
Hmm.. empatialoikkaus on ihan mahtava sana. Se on vasta pari tuntia vanha.
Noin muuten en pidä oikein minään sitä yleisesti hyväksyttyä selitystä, että oltiin känässä ja juotiin muutama liikaa ja sitten sitä, tätä ja tuota, öö ei ollu mun syy.. Jos käytös on jatkuvasti alkoholin vaikutukseen vetoavaa voi harkita alkoholin käytön vähentämistä tai lopettamista. - M.B.
ap kirjoitti:
"Jaa. No, sepä harmillista :) Ehkä jos miettisit, saattaisit aktivoitua estämään asiaa tapahtumasta vahingossa jopa oikeaan osuvalla tavalla?"
Niin, no. Se on mielenkiintoinen mielikuva kyllä sinänsä, ei ehtisi itse surra omaa kokemaansa ja pistäisi kiusaajan pasmat sekaisin? Matto jalkojen alta ja käteen limsaa ja keksi! Olisi sen verran innovoivaa out-of-the-box -toimintaa että voisi hyvinkin keksiä tilanteelle ennakoituja paremman ratkaisuvaihtoehdon :)Itse olen täysin kaiken mahdollisen ja mahdottoman out-of-the-box -toiminnan fanaattinen kannattaja, joten.. en voi kuin kannustaa kokeilemaan :))
Elämä on niin lyhyt surisemiseen, että siihen kannattaa aina välillä keskittyä täysillä ja muuten olla surisematta :D - A
M.B. kirjoitti:
Sitä, että usein kun ihminen yrittää jotakin kautta lähteä vaikuttamaan toisen ihmisen käytökseen ennalta, valitsee hän usein sen itselleen mieluisan tavan toimia, jonka oikeellisuuden hän määrittelee myös omista lähtökohdistaan käsin, ja kun toinen sitten siihen reagoi mahdollisesti 'väärin', on se tietenkin tuon toisen vika. Usein on.
Mutta jos pysähtyy miettimään, että tässäpä nyt antaa toisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen, ja sen ajatuksen havahduttamana tarttuu toimeen, saattaa se toimintatapa, jolla estää toista tekemästä tuhoa omalle ihmisyydelleen, olla vahingossa sellainen, ikäänkuin intuitiivisesti ja toisen kannalta helpommin hyväksyttävissä oleva, että lopputulos lähenee jopa sitä oikeaa. Eli estyy toisen sellainen käytös, jossa hän tekee vahinkoa ihmisyydelleen...
Hmm.. ehkä epäselvästi selitetty. (ja muitten ei tarvitse tulla huutelemaan, että se ei ole mikään uhrin tehtävä estää narsistia toimimasta mitenkään vaan oma plaaplaa ja plaa. Pysykää pois).. Mutta tavallaan sen toisen ihmisenä näkemisen kautta ja siihen 'toisen olemiseen' hyppäämällä saa kiinni siitä, että toinenkin on ihminen ja mahdollisesti myös silloin siitä, että mitä toinen tuntee juuri sillä hetkellä ja siinä tilanteessa ollessaan aikeissa toimia, tai käytös indikoi sellaista tulevaa, ihmisyytensä vastaisesti...
Hmm.. empatialoikkaus on ihan mahtava sana. Se on vasta pari tuntia vanha.
Noin muuten en pidä oikein minään sitä yleisesti hyväksyttyä selitystä, että oltiin känässä ja juotiin muutama liikaa ja sitten sitä, tätä ja tuota, öö ei ollu mun syy.. Jos käytös on jatkuvasti alkoholin vaikutukseen vetoavaa voi harkita alkoholin käytön vähentämistä tai lopettamista.> usein kun ihminen yrittää jotakin kautta lähteä vaikuttamaan toisen ihmisen käytökseen ennalta, valitsee hän usein sen itselleen mieluisan tavan toimia, jonka oikeellisuuden hän määrittelee myös omista lähtökohdistaan käsin [...] jos pysähtyy miettimään, että tässäpä nyt antaa toisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen, ja sen ajatuksen havahduttamana tarttuu toimeen, saattaa se toimintatapa, jolla estää toista tekemästä tuhoa omalle ihmisyydelleen, olla vahingossa sellainen, ikäänkuin intuitiivisesti ja toisen kannalta helpommin hyväksyttävissä oleva, että lopputulos lähenee jopa sitä oikeaa
- Minkähänlaisen käytännön esimerkin ottaisit esiin, joka olisi luonteeltaan tervehdyttävä? Minäpä en kuitenkaan ongelmahakuisuuttani tai dialektiseksi vastineeksi esimerkillesi tuokaan esiin silti päinvastaista tapausta - vaikka kyllä tekisi mieli.
> toisen ihmisenä näkemisen kautta ja siihen 'toisen olemiseen' hyppäämällä saa kiinni siitä, että toinenkin on ihminen ja mahdollisesti myös silloin siitä, että mitä toinen tuntee juuri sillä hetkellä ja siinä tilanteessa
- Ihmiseksi mieltämisen kieltäminen? Saat esimerkkisi kuulostamaan korvissani samalta kuin ihmisyytensä vastaisen toiminnan tarkkaileminen puuttumatta siihen tapauksessa x1 tavalla, jonka arvioi ylläpitävän kyseistä käyttäytymismallia toistuvasti edelleen tapauksissa x2, x3, x4 jne.
> empatialoikkaus on ihan mahtava sana
- Käyttökelpoinen aivan. Kiitos ajattelutyöstäsi.
> Jos käytös on jatkuvasti alkoholin vaikutukseen vetoavaa voi harkita alkoholin käytön vähentämistä tai lopettamista
- Liittyy aiheeseen kyllä. Minua kiinnostaa katkaisuhoito. Olen itse viime ajat katkonut omia addiktioitani. Voipa olla että katkon samalla muidenkin päitä. Narunpäitä siis. Kyse ei ollut makaaberista huumorista, vaan nukketeatterista. - M.B.
A kirjoitti:
> usein kun ihminen yrittää jotakin kautta lähteä vaikuttamaan toisen ihmisen käytökseen ennalta, valitsee hän usein sen itselleen mieluisan tavan toimia, jonka oikeellisuuden hän määrittelee myös omista lähtökohdistaan käsin [...] jos pysähtyy miettimään, että tässäpä nyt antaa toisen tehdä tuhoa omalle ihmisyydelleen, ja sen ajatuksen havahduttamana tarttuu toimeen, saattaa se toimintatapa, jolla estää toista tekemästä tuhoa omalle ihmisyydelleen, olla vahingossa sellainen, ikäänkuin intuitiivisesti ja toisen kannalta helpommin hyväksyttävissä oleva, että lopputulos lähenee jopa sitä oikeaa
- Minkähänlaisen käytännön esimerkin ottaisit esiin, joka olisi luonteeltaan tervehdyttävä? Minäpä en kuitenkaan ongelmahakuisuuttani tai dialektiseksi vastineeksi esimerkillesi tuokaan esiin silti päinvastaista tapausta - vaikka kyllä tekisi mieli.
> toisen ihmisenä näkemisen kautta ja siihen 'toisen olemiseen' hyppäämällä saa kiinni siitä, että toinenkin on ihminen ja mahdollisesti myös silloin siitä, että mitä toinen tuntee juuri sillä hetkellä ja siinä tilanteessa
- Ihmiseksi mieltämisen kieltäminen? Saat esimerkkisi kuulostamaan korvissani samalta kuin ihmisyytensä vastaisen toiminnan tarkkaileminen puuttumatta siihen tapauksessa x1 tavalla, jonka arvioi ylläpitävän kyseistä käyttäytymismallia toistuvasti edelleen tapauksissa x2, x3, x4 jne.
> empatialoikkaus on ihan mahtava sana
- Käyttökelpoinen aivan. Kiitos ajattelutyöstäsi.
> Jos käytös on jatkuvasti alkoholin vaikutukseen vetoavaa voi harkita alkoholin käytön vähentämistä tai lopettamista
- Liittyy aiheeseen kyllä. Minua kiinnostaa katkaisuhoito. Olen itse viime ajat katkonut omia addiktioitani. Voipa olla että katkon samalla muidenkin päitä. Narunpäitä siis. Kyse ei ollut makaaberista huumorista, vaan nukketeatterista.Jaa, kiitos vastauksestasi. Laiskottelen mielummin kun hieron aivonystyröitäni enempiä.
Enpä taida ottaa yhtään käytännön esimerkkiä esiin, mutta lähetän tutuille terveisiä. Kilohailikaupalla. - ap
A kirjoitti:
> Yleisesti ottaen en erityisesti suosittele noin pitkälle menemistä, enkä sitä itsekään harrasta.
- Varmaan joku ottaa tuonkin yllytyksenä ...
> En siis yleensä ole itseäni loukanneilta pyytämässä anteeksi sitä, että annan heidän tehdä väärin ihmisyyttään kohtaan
- Tuon taas joku voisi ottaa yllytyksenä toimia niin erityistapauksissa ...
> Tuo oli jonkinlainen poikkeustapaus ja -tilanne ja -mietintö."- Varmaan joku ottaa tuonkin yllytyksenä ..."
.....
"- Tuon taas joku voisi ottaa yllytyksenä toimia niin erityistapauksissa ..."
.....
"- Se vähän riippuu ... jos itse edustaa väkivaltamonopolia, niin helpostikin sellainen pieni ajatus vilahtaa mielessä samalla kun tätä aikansa kuuntelee."
Erittäin mahdollista. Tuota... voinko nyt vetää pakasta sen lukijan-vastuu -kortin? Olen kuitenkin parhaani mukaan yrittänyt välttää tällaista väärinkäsitystä. Aktiivinen selittely kääntyy niin kovin pian viestiänsä vastaan :P - A
ap kirjoitti:
"- Varmaan joku ottaa tuonkin yllytyksenä ..."
.....
"- Tuon taas joku voisi ottaa yllytyksenä toimia niin erityistapauksissa ..."
.....
"- Se vähän riippuu ... jos itse edustaa väkivaltamonopolia, niin helpostikin sellainen pieni ajatus vilahtaa mielessä samalla kun tätä aikansa kuuntelee."
Erittäin mahdollista. Tuota... voinko nyt vetää pakasta sen lukijan-vastuu -kortin? Olen kuitenkin parhaani mukaan yrittänyt välttää tällaista väärinkäsitystä. Aktiivinen selittely kääntyy niin kovin pian viestiänsä vastaan :P*keskityn tässä vaiheessa puhumaan kuvitteelliselle muulle yleisölle*
Väkivallattomuutta voi 'harjoittaa' kahdessa merkityksessä, maailmankatsomuksena ja vajavaisten kykyjensä kehittämisenä tämän maailmankatsomuksensa toteuttamiseksi. Erityisen haastavaa tämä on silloin kun kyvyt ovat alkuaankin vajavaiset, mistä itsellänikin omakohtaista kokemusta.
Lämmitän saunan ja peseydyn. Makaan siellä, katselen kattoon enkä jaksa hymyillä kauniisti sille jonka koen häiritseväksi. Uskonpa että minulla on tähän oikeus. Saunassa ei ole sähkövalaistusta. Vesi on saavilla syöksytorvesta talteenotettua.
Tiedän mihin minulla olisi voimaa. Ja jätän sen käyttämättä. Maailma ja elämä ovat tuhlausta. Keskityn tuhlaamaan. Jätän reaktiot väliin. - A
ap kirjoitti:
"- Varmaan joku ottaa tuonkin yllytyksenä ..."
.....
"- Tuon taas joku voisi ottaa yllytyksenä toimia niin erityistapauksissa ..."
.....
"- Se vähän riippuu ... jos itse edustaa väkivaltamonopolia, niin helpostikin sellainen pieni ajatus vilahtaa mielessä samalla kun tätä aikansa kuuntelee."
Erittäin mahdollista. Tuota... voinko nyt vetää pakasta sen lukijan-vastuu -kortin? Olen kuitenkin parhaani mukaan yrittänyt välttää tällaista väärinkäsitystä. Aktiivinen selittely kääntyy niin kovin pian viestiänsä vastaan :P> Olen kuitenkin parhaani mukaan yrittänyt välttää tällaista väärinkäsitystä.
En ymmärtänyt viestisi merkitystä lainkaan. - ap
A kirjoitti:
> Olen kuitenkin parhaani mukaan yrittänyt välttää tällaista väärinkäsitystä.
En ymmärtänyt viestisi merkitystä lainkaan.Tämän ehkä tulkitsen vihjeenä, siis hetki, jona on parempi lakata hapuilemasta tarkoituksiaan entisestään sotkevia selityksenyrityksiä?
Minä taidan hapuilla nukkumaan, yö se tulee täälläkin.
Seuraamuksellisesta kasvatuksesta saan sivistää itseäni vaikkapa huomenen valossa :) - A
ap kirjoitti:
Tämän ehkä tulkitsen vihjeenä, siis hetki, jona on parempi lakata hapuilemasta tarkoituksiaan entisestään sotkevia selityksenyrityksiä?
Minä taidan hapuilla nukkumaan, yö se tulee täälläkin.
Seuraamuksellisesta kasvatuksesta saan sivistää itseäni vaikkapa huomenen valossa :)Hyvää yötä. Onni myötä. Minä tässä jatkan ylä- ja alarekisteristäni paikantamieni toukkien nyhtämistä ihostani. Valoisana luonteena nousen joka aamu uudelleen.
- A
M.B. kirjoitti:
Jaa, kiitos vastauksestasi. Laiskottelen mielummin kun hieron aivonystyröitäni enempiä.
Enpä taida ottaa yhtään käytännön esimerkkiä esiin, mutta lähetän tutuille terveisiä. Kilohailikaupalla.> Jaa, kiitos vastauksestasi. Laiskottelen mielummin kun hieron aivonystyröitäni enempiä.
Ole hyvä. Olen itsestänikin huomannut, viimeksi tänä aamuna, että uudet ajatukset vaativat kypsyttelyä. Raakana niitä ei saa alas.
> Enpä taida ottaa yhtään käytännön esimerkkiä esiin, mutta lähetän tutuille terveisiä.
Kiitoksia. Osaan arvostaa elettäsi ja huolehdin asiasta sopivassa tilaisuudessa omalla esimerkilläni. Kirkas päivä tulossa.
http://www.youtube.com/watch?v=90BQ9xn1lWc&feature=related - A
ap kirjoitti:
Tämän ehkä tulkitsen vihjeenä, siis hetki, jona on parempi lakata hapuilemasta tarkoituksiaan entisestään sotkevia selityksenyrityksiä?
Minä taidan hapuilla nukkumaan, yö se tulee täälläkin.
Seuraamuksellisesta kasvatuksesta saan sivistää itseäni vaikkapa huomenen valossa :)> Seuraamuksellisesta kasvatuksesta saan sivistää itseäni vaikkapa huomenen valossa :)
Tarkennan vielä, etten tunne seuraamuksellisen kasvatuksen siunauksellisuudesta juuri saadun pitkän ajan kokemuksellista näyttöä.
Etsin haastavan käyttäytymisen merkitystä. Luotan siihen, että lausumattoman ilmaisun merkitys voidaan avata ohjaamalla itse käyttäytyminen merkitykselliseksi. Palaan näihin soveliain käytännön esimerkein. - ap
A kirjoitti:
> Seuraamuksellisesta kasvatuksesta saan sivistää itseäni vaikkapa huomenen valossa :)
Tarkennan vielä, etten tunne seuraamuksellisen kasvatuksen siunauksellisuudesta juuri saadun pitkän ajan kokemuksellista näyttöä.
Etsin haastavan käyttäytymisen merkitystä. Luotan siihen, että lausumattoman ilmaisun merkitys voidaan avata ohjaamalla itse käyttäytyminen merkitykselliseksi. Palaan näihin soveliain käytännön esimerkein.Käytännön esimerkit tervetulleita! :)
Tässä on pää joutunut ennalta-arvaamattoman raksutuksen alaiseksi.
Vaikea kommentoida asiaan ennen kuin ymmärtää mistä käsitteistä puhutaan. Kasvatusfilosofioista on sinänsä tullut hieman luettua, mutta tämä oli hujahtanut huomion ohi huomaamatta.
Lueskelin pintaraapaisun verran tuosta seuraamuksellisesta kasvatuksesta.
Ei sujunut se ihan vaikeuksitta.
Ihmettelin alkuun, eikö kaikki kasvatus ole seuraamuksellista kasvatusta, jos jätetään sivuun pelkkä informaation jako. Siis, kannustetaan toivottavaksi nähtyä käyttäytymistä joko palkkion lisäämisellä tai ikävän asian (esim. nalkutus) poistumisella, tai ehkäistään epätoivotun käyttäytymisen esiintymistä palkitsevan asian poistamisella tai jonkinsortin rankaisun avulla. Ja vielä lisätekniikkana huomiotta jättäminen.
Olen vähän hidas ja epäterävä näissä ajatusprosesseissani ja olisin kaivannut selvennystä seuraamuksellisen kasvatuksen käsitteeseen "sen sijaan että..." -vastakohdan muodossa.
Keksin ehkä lopulta sen perusidean?
Muotoilisin sen näin:
Seuraamuksellinen kasvatus on käyttäytymisen ohjausta. Siitä puuttuu ohjattavan oma ajattelutoiminta ja kehittymisprosessi siinä mielessä, että toiminta pohjaa ulkoa tulleeseen palautteeseen ja siitä tulevan hyvän tai pahan mielen määrään.
Apua! - A
ap kirjoitti:
Käytännön esimerkit tervetulleita! :)
Tässä on pää joutunut ennalta-arvaamattoman raksutuksen alaiseksi.
Vaikea kommentoida asiaan ennen kuin ymmärtää mistä käsitteistä puhutaan. Kasvatusfilosofioista on sinänsä tullut hieman luettua, mutta tämä oli hujahtanut huomion ohi huomaamatta.
Lueskelin pintaraapaisun verran tuosta seuraamuksellisesta kasvatuksesta.
Ei sujunut se ihan vaikeuksitta.
Ihmettelin alkuun, eikö kaikki kasvatus ole seuraamuksellista kasvatusta, jos jätetään sivuun pelkkä informaation jako. Siis, kannustetaan toivottavaksi nähtyä käyttäytymistä joko palkkion lisäämisellä tai ikävän asian (esim. nalkutus) poistumisella, tai ehkäistään epätoivotun käyttäytymisen esiintymistä palkitsevan asian poistamisella tai jonkinsortin rankaisun avulla. Ja vielä lisätekniikkana huomiotta jättäminen.
Olen vähän hidas ja epäterävä näissä ajatusprosesseissani ja olisin kaivannut selvennystä seuraamuksellisen kasvatuksen käsitteeseen "sen sijaan että..." -vastakohdan muodossa.
Keksin ehkä lopulta sen perusidean?
Muotoilisin sen näin:
Seuraamuksellinen kasvatus on käyttäytymisen ohjausta. Siitä puuttuu ohjattavan oma ajattelutoiminta ja kehittymisprosessi siinä mielessä, että toiminta pohjaa ulkoa tulleeseen palautteeseen ja siitä tulevan hyvän tai pahan mielen määrään.
Apua!Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu.
Tahdon tämän vastaukseni aluksi vielä selvästi ilmaista, etten siis itse usko 'seuraamukselliseen kasvatukseen' juuri lainkaan. Pyrin avaamaan haastavan käytöksen muulla tavoin. Näen että siitä puuttuu merkitys. Sanomattomasta on silti mahdollista paikantaa merkitys, joka vain ilmaisee itsensä toisin kuin odotti. Tässä yksinkertaisesti auttaa kun merkityksetön käytös ohjataan muuhun jännään tekemiseen.
> Tässä on pää joutunut ennalta-arvaamattoman raksutuksen alaiseksi.
- Siispä jo tiedätkin, että pääsi on hyvissä käsissä.
> kannustetaan toivottavaksi nähtyä käyttäytymistä joko palkkion lisäämisellä tai ikävän asian (esim. nalkutus) poistumisella, tai ehkäistään epätoivotun käyttäytymisen esiintymistä palkitsevan asian poistamisella tai jonkinsortin rankaisun avulla. Ja vielä lisätekniikkana huomiotta jättäminen.
- Ensimmäisessa lauseessasi esittelemäsi menetelmät ovat 1) 'positiivisen käyttäytymisen tukemista', toisessa lauseessa siirryt 2) 'seuraamukselliseen kasvatukseen'. Luotan näistä kahdesta vain ensimmäiseen (jos jätämme huomiotta jättämisen tässä yhteydessä huomiotta, se on välittävä menetelmä).
Olennaista on, jälleen kerran joudun palaamaan aivan alkuun, kestät kyllä, että 3) merkitystä vailla oleva merkitystään ilmaisematon haastava käytös tulee ohjata 'muuksi merkitykselliseksi käyttäytymiseksi'. Tämä ei merkitse sitä, että ilmaisematon tulisi ilmaistuksi. Mutta se merkitsee merkityksettömän haastavan käyttäytymisen katkaisuhoitona tilaisuutta useiden muiden askelien avulla edetä merkityksen löytämiseen ja ilmaisemiseen. Tästä tulen edelleen antamaan lukuisia esimerkkejä. Itse olet parhain esimerkkisi, olet vain hyvä ja seuraat. Vuorovaikutustahan viime kädessä kaikki maailmassa on.
> Olen vähän hidas ja epäterävä näissä ajatusprosesseissani ja olisin kaivannut selvennystä seuraamuksellisen kasvatuksen käsitteeseen "sen sijaan että..." -vastakohdan muodossa.
- Seuraamuksellisessa kasvatuksessa, sen sijaan että käyttäytymisen ohjaus perustuisi itsen kasvuun, se toimintamenetelmänä luottaa ei-itselähtöisyyteen. Siksi sillä ei saavuteta pitkäkestoisia tuloksia, vaan se johtaa ennen pitkää ... hallinnollisiin ongelmiin.
> Apua!
- Malta mielesi ja opit selviytymään. Olen hengessä mukana. - ap
A kirjoitti:
Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu.
Tahdon tämän vastaukseni aluksi vielä selvästi ilmaista, etten siis itse usko 'seuraamukselliseen kasvatukseen' juuri lainkaan. Pyrin avaamaan haastavan käytöksen muulla tavoin. Näen että siitä puuttuu merkitys. Sanomattomasta on silti mahdollista paikantaa merkitys, joka vain ilmaisee itsensä toisin kuin odotti. Tässä yksinkertaisesti auttaa kun merkityksetön käytös ohjataan muuhun jännään tekemiseen.
> Tässä on pää joutunut ennalta-arvaamattoman raksutuksen alaiseksi.
- Siispä jo tiedätkin, että pääsi on hyvissä käsissä.
> kannustetaan toivottavaksi nähtyä käyttäytymistä joko palkkion lisäämisellä tai ikävän asian (esim. nalkutus) poistumisella, tai ehkäistään epätoivotun käyttäytymisen esiintymistä palkitsevan asian poistamisella tai jonkinsortin rankaisun avulla. Ja vielä lisätekniikkana huomiotta jättäminen.
- Ensimmäisessa lauseessasi esittelemäsi menetelmät ovat 1) 'positiivisen käyttäytymisen tukemista', toisessa lauseessa siirryt 2) 'seuraamukselliseen kasvatukseen'. Luotan näistä kahdesta vain ensimmäiseen (jos jätämme huomiotta jättämisen tässä yhteydessä huomiotta, se on välittävä menetelmä).
Olennaista on, jälleen kerran joudun palaamaan aivan alkuun, kestät kyllä, että 3) merkitystä vailla oleva merkitystään ilmaisematon haastava käytös tulee ohjata 'muuksi merkitykselliseksi käyttäytymiseksi'. Tämä ei merkitse sitä, että ilmaisematon tulisi ilmaistuksi. Mutta se merkitsee merkityksettömän haastavan käyttäytymisen katkaisuhoitona tilaisuutta useiden muiden askelien avulla edetä merkityksen löytämiseen ja ilmaisemiseen. Tästä tulen edelleen antamaan lukuisia esimerkkejä. Itse olet parhain esimerkkisi, olet vain hyvä ja seuraat. Vuorovaikutustahan viime kädessä kaikki maailmassa on.
> Olen vähän hidas ja epäterävä näissä ajatusprosesseissani ja olisin kaivannut selvennystä seuraamuksellisen kasvatuksen käsitteeseen "sen sijaan että..." -vastakohdan muodossa.
- Seuraamuksellisessa kasvatuksessa, sen sijaan että käyttäytymisen ohjaus perustuisi itsen kasvuun, se toimintamenetelmänä luottaa ei-itselähtöisyyteen. Siksi sillä ei saavuteta pitkäkestoisia tuloksia, vaan se johtaa ennen pitkää ... hallinnollisiin ongelmiin.
> Apua!
- Malta mielesi ja opit selviytymään. Olen hengessä mukana."Tahdon tämän vastaukseni aluksi vielä selvästi ilmaista, etten siis itse usko 'seuraamukselliseen kasvatukseen' juuri lainkaan."
No, käsityksen selvenemisen myötä päädyn enimmäkseen myötäämään. Jos ns. kasvatettavan omaa ajatustyön kehittymistä virheineen ja onnistumisineen ei tapahdu, ei tähän perustuvaa jatkokehitystäkään tapahdu. Hauskaa, etten ollut omissa "sen sijaan, että" -pohdinnoissani kovin ojassa.
"- Siispä jo tiedätkin, että pääsi on hyvissä käsissä."
Hyvät kädet nämä ovat, eivät ehkä niin naisellisen sirot, naarmuja, rakkoja ja mustelma vasarasta(siis huti kohteesta, selvennettäköön varmuuden vuoksi), mutta kuitenkin :D
"> kannustetaan toivottavaksi nähtyä käyttäytymistä joko palkkion lisäämisellä tai ikävän asian (esim. nalkutus) poistumisella, tai ehkäistään epätoivotun käyttäytymisen esiintymistä palkitsevan asian poistamisella tai jonkinsortin rankaisun avulla. Ja vielä lisätekniikkana huomiotta jättäminen.
- Ensimmäisessa lauseessasi esittelemäsi menetelmät ovat 1) 'positiivisen käyttäytymisen tukemista', toisessa lauseessa siirryt 2) 'seuraamukselliseen kasvatukseen'. Luotan näistä kahdesta vain ensimmäiseen (jos jätämme huomiotta jättämisen tässä yhteydessä huomiotta, se on välittävä menetelmä)."
Ensimmäisinä löytämistäni lähteistä tulkitsin näiden kaikkien olevan työvälineitä seuraamuksellisessa kasvatuksessa (olettaen, että operant conditioning ja operant betingning ovat oikeita käännöksiä seuraamukselliselle kasvatukselle, mistä en täysin varma ole). Huolimaton olin lisätessäni lauseisiin määritteet "toivottavaksi nähty" ja "epätoivottu", kun niitä ei lukemassani alkujaan ollut. Pitäisi vähän skarpata :)
"Olennaista on, jälleen kerran joudun palaamaan aivan alkuun, kestät kyllä,"
Kestän kestän, jos sinä välipysäykset kestät :))
Haastavaa tämä haastavasta käyttäytymisestä haastaminen.
"Itse olet parhain esimerkkisi"
Tämän tulkinnasta kehittelin mielenkiintoisia teorioita..
"Vuorovaikutustahan viime kädessä kaikki maailmassa on."
Taivaalle siitä kiitos! :) ap kirjoitti:
"Tahdon tämän vastaukseni aluksi vielä selvästi ilmaista, etten siis itse usko 'seuraamukselliseen kasvatukseen' juuri lainkaan."
No, käsityksen selvenemisen myötä päädyn enimmäkseen myötäämään. Jos ns. kasvatettavan omaa ajatustyön kehittymistä virheineen ja onnistumisineen ei tapahdu, ei tähän perustuvaa jatkokehitystäkään tapahdu. Hauskaa, etten ollut omissa "sen sijaan, että" -pohdinnoissani kovin ojassa.
"- Siispä jo tiedätkin, että pääsi on hyvissä käsissä."
Hyvät kädet nämä ovat, eivät ehkä niin naisellisen sirot, naarmuja, rakkoja ja mustelma vasarasta(siis huti kohteesta, selvennettäköön varmuuden vuoksi), mutta kuitenkin :D
"> kannustetaan toivottavaksi nähtyä käyttäytymistä joko palkkion lisäämisellä tai ikävän asian (esim. nalkutus) poistumisella, tai ehkäistään epätoivotun käyttäytymisen esiintymistä palkitsevan asian poistamisella tai jonkinsortin rankaisun avulla. Ja vielä lisätekniikkana huomiotta jättäminen.
- Ensimmäisessa lauseessasi esittelemäsi menetelmät ovat 1) 'positiivisen käyttäytymisen tukemista', toisessa lauseessa siirryt 2) 'seuraamukselliseen kasvatukseen'. Luotan näistä kahdesta vain ensimmäiseen (jos jätämme huomiotta jättämisen tässä yhteydessä huomiotta, se on välittävä menetelmä)."
Ensimmäisinä löytämistäni lähteistä tulkitsin näiden kaikkien olevan työvälineitä seuraamuksellisessa kasvatuksessa (olettaen, että operant conditioning ja operant betingning ovat oikeita käännöksiä seuraamukselliselle kasvatukselle, mistä en täysin varma ole). Huolimaton olin lisätessäni lauseisiin määritteet "toivottavaksi nähty" ja "epätoivottu", kun niitä ei lukemassani alkujaan ollut. Pitäisi vähän skarpata :)
"Olennaista on, jälleen kerran joudun palaamaan aivan alkuun, kestät kyllä,"
Kestän kestän, jos sinä välipysäykset kestät :))
Haastavaa tämä haastavasta käyttäytymisestä haastaminen.
"Itse olet parhain esimerkkisi"
Tämän tulkinnasta kehittelin mielenkiintoisia teorioita..
"Vuorovaikutustahan viime kädessä kaikki maailmassa on."
Taivaalle siitä kiitos! :)Täällä on paljon lukemisen arvoista tekstiä ja mielipiteitä eri kannoilta ja eri ihmisiltä (kyllä kyllä, ihan monikko!) Vaan käyköhän ottamaan hattuun otsikon loikahteleminen aina ensimmäiseksi haastavaan käyttäytymisen ja sen sivuaiheiden johdosta? Liittyy kyllä palstan aihepiiriin, vaan liittyykö tarpeeksi?
Kahvia keittämään loikahteleva ap, joka alkaa kokea ap:n yhä vieraammaksi aliakseksi- A
ap kirjoitti:
"Tahdon tämän vastaukseni aluksi vielä selvästi ilmaista, etten siis itse usko 'seuraamukselliseen kasvatukseen' juuri lainkaan."
No, käsityksen selvenemisen myötä päädyn enimmäkseen myötäämään. Jos ns. kasvatettavan omaa ajatustyön kehittymistä virheineen ja onnistumisineen ei tapahdu, ei tähän perustuvaa jatkokehitystäkään tapahdu. Hauskaa, etten ollut omissa "sen sijaan, että" -pohdinnoissani kovin ojassa.
"- Siispä jo tiedätkin, että pääsi on hyvissä käsissä."
Hyvät kädet nämä ovat, eivät ehkä niin naisellisen sirot, naarmuja, rakkoja ja mustelma vasarasta(siis huti kohteesta, selvennettäköön varmuuden vuoksi), mutta kuitenkin :D
"> kannustetaan toivottavaksi nähtyä käyttäytymistä joko palkkion lisäämisellä tai ikävän asian (esim. nalkutus) poistumisella, tai ehkäistään epätoivotun käyttäytymisen esiintymistä palkitsevan asian poistamisella tai jonkinsortin rankaisun avulla. Ja vielä lisätekniikkana huomiotta jättäminen.
- Ensimmäisessa lauseessasi esittelemäsi menetelmät ovat 1) 'positiivisen käyttäytymisen tukemista', toisessa lauseessa siirryt 2) 'seuraamukselliseen kasvatukseen'. Luotan näistä kahdesta vain ensimmäiseen (jos jätämme huomiotta jättämisen tässä yhteydessä huomiotta, se on välittävä menetelmä)."
Ensimmäisinä löytämistäni lähteistä tulkitsin näiden kaikkien olevan työvälineitä seuraamuksellisessa kasvatuksessa (olettaen, että operant conditioning ja operant betingning ovat oikeita käännöksiä seuraamukselliselle kasvatukselle, mistä en täysin varma ole). Huolimaton olin lisätessäni lauseisiin määritteet "toivottavaksi nähty" ja "epätoivottu", kun niitä ei lukemassani alkujaan ollut. Pitäisi vähän skarpata :)
"Olennaista on, jälleen kerran joudun palaamaan aivan alkuun, kestät kyllä,"
Kestän kestän, jos sinä välipysäykset kestät :))
Haastavaa tämä haastavasta käyttäytymisestä haastaminen.
"Itse olet parhain esimerkkisi"
Tämän tulkinnasta kehittelin mielenkiintoisia teorioita..
"Vuorovaikutustahan viime kädessä kaikki maailmassa on."
Taivaalle siitä kiitos! :)> jos sinä välipysäykset kestät :))
- Ajattelen sen ehkä niin, että maailmassa on vuodenaikoja.
> Taivaalle siitä kiitos! :)
- Kiitos kuuluu sinullekin suomastasi ajasta. Koin tämänpäiväisen keskustelumme tasapainottavaksi. Luulenpa jaksavani nyt kuokkia juurikasmaan :)
http://www.youtube.com/watch?v=Inx9dDX8Mik A kirjoitti:
> jos sinä välipysäykset kestät :))
- Ajattelen sen ehkä niin, että maailmassa on vuodenaikoja.
> Taivaalle siitä kiitos! :)
- Kiitos kuuluu sinullekin suomastasi ajasta. Koin tämänpäiväisen keskustelumme tasapainottavaksi. Luulenpa jaksavani nyt kuokkia juurikasmaan :)
http://www.youtube.com/watch?v=Inx9dDX8MikKiitos itsellesi :)
- ap
Jaa-a, minä olen nähnyt tämän piirteen itsessäni enemmänkin pienenä asperger-taipuvaisuutena (en usko, että piirteiden summa johtaisi varsinaiseen diagnoosiin) kuin narsistisuutena. Ahdistun jotenkin siitä, ettei "välitetä" miten asia ilmaistaan ja mistä tarkalleen oikein puhutaan. Niin kuin ei itse antaisi arvoa sille, mitä on sanomassa, tai ei antaisi arvoa keskustelun mahdollisuuksille.
Pahimpana ääriesimerkkinä eräs keskustelu, jota luin siihen osallistumatta:
Joku nainen, jossain määrin syystäkin ärsyyntyneenä kuvaili tilannettaan (ei narsismipalsta), mutta puhui vähän miten sattuu. Joku siihen sitten vähän puuttui, jolloin nainen tokaisi jotain tyyliin "mitä väliä sillä on mitä tai miten minä sanoin!?".
No, mitäpä tuohon sanoisi, jos itse olisin keskustelussa mukana...
Minun mielestäni juuri huolittelematon sanojen ja käsitteiden käyttö johtaa tuohon juupas-eipäs -väittelyyn jonka mainitsit. Hassua :D
Ymmärrän toisaalta mitä ajat takaa, varsinkin jos väittely ajautuu sana- ja käsitevirheiden etsimiseen vain sillä motivaatiolla, että saisi toisen nöyryytettyä tai ohjattua sivuun itse aiheesta :)- .
En tiedä oletko koskaan ollut täysnarsistisen luonnehäiröisen kanssa sillä tapaa kanssakäymisessä, että olisit havainnut miten luonnehäiriöisellä on tapana puuttua johonkin tiettyyn sanaan tai lauseeseen ja alkaa jauhamaan siitä vaikka se ei asian kannalta olisi yhtään olennainen tekijä.
Onko sinulle tuttua sanonta: "mutta kun sinä sanoit niin","mutta kun sinä sanoit niin" ? Se, että luonnehäiriöisellä ei ole kykyä löytää keksustelusta sitä ajatuksen ydintä ja juurta ei johdu huolimattomista sanojen käsittelystä vaan narsistin ajatusmaailma on tunnepuolelta niin kapea-alainen, että hänen käsityksensä ovat hyvin usein juuri noita mustavalkoisia ja hän näkee vain yleensä asioissa kaksi ääripäätä.
Hyvin vaikea on selittää luonnehäiriöisen ajatusmaailmaa hän elää aivan omassa pikkumaailmassaan, jossa hänen mielentilastaan riippuen hän joko sallii tai ei salli sinulle minkäänlaista ymmärtämystä.
Niin, en tiedä ymmärrätkö sillä olet voinut olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on muuten vaan ollut ilkeä ja halunnut sinua nöyryyttää, mutta vannon, että luonnehäiriöisen kanssa on kysymys aivan toisenlaisesta toimintakaavasta ja siihen kaavaan ei Einstainillakaan olisi ollut ratkaisua. - henna...
. kirjoitti:
En tiedä oletko koskaan ollut täysnarsistisen luonnehäiröisen kanssa sillä tapaa kanssakäymisessä, että olisit havainnut miten luonnehäiriöisellä on tapana puuttua johonkin tiettyyn sanaan tai lauseeseen ja alkaa jauhamaan siitä vaikka se ei asian kannalta olisi yhtään olennainen tekijä.
Onko sinulle tuttua sanonta: "mutta kun sinä sanoit niin","mutta kun sinä sanoit niin" ? Se, että luonnehäiriöisellä ei ole kykyä löytää keksustelusta sitä ajatuksen ydintä ja juurta ei johdu huolimattomista sanojen käsittelystä vaan narsistin ajatusmaailma on tunnepuolelta niin kapea-alainen, että hänen käsityksensä ovat hyvin usein juuri noita mustavalkoisia ja hän näkee vain yleensä asioissa kaksi ääripäätä.
Hyvin vaikea on selittää luonnehäiriöisen ajatusmaailmaa hän elää aivan omassa pikkumaailmassaan, jossa hänen mielentilastaan riippuen hän joko sallii tai ei salli sinulle minkäänlaista ymmärtämystä.
Niin, en tiedä ymmärrätkö sillä olet voinut olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on muuten vaan ollut ilkeä ja halunnut sinua nöyryyttää, mutta vannon, että luonnehäiriöisen kanssa on kysymys aivan toisenlaisesta toimintakaavasta ja siihen kaavaan ei Einstainillakaan olisi ollut ratkaisua."Onko sinulle tuttua sanonta: "mutta kun sinä sanoit niin","mutta kun sinä sanoit niin" ? Se, että luonnehäiriöisellä ei ole kykyä löytää keksustelusta sitä ajatuksen ydintä ja juurta ei johdu huolimattomista sanojen käsittelystä vaan narsistin ajatusmaailma on tunnepuolelta niin kapea-alainen, että hänen käsityksensä ovat hyvin usein juuri noita mustavalkoisia ja hän näkee vain yleensä asioissa kaksi ääripäätä."
Hyvin selvästi olen tuollaisen huomannut. Ihmetellyt usein ollessani suhteessa narsistin kanssa. Ihmetellyt muutenkin tuollaista narsistien tapaa "keskustella". Onkohan tuostakin kysymys siinä, kun narsisti puuttuu johonkin muille merkityksettömään ajatusvirheeseen, väärin sanottuun yksittäiseen sanaan, toisen ilmeeseen tai asentoon tms vai aina tarkoituksellisesta ajatusten sekoittamisesta tuolla tavalla? Tosin huomasin että se narsisti kenen kanssa olin, toimi noin juuri tilanteissa joissa halusi "päästä kiipelistä" ja vaihtaa itselleen epäedullisen keskustelunaiheen ihan johonkin muuhun, saaden yleensä minut puolustelemaan itseäni esitettyään jonkin paikkaansa pitämättömän väitteen minusta esimerkiksi. - ap
. kirjoitti:
En tiedä oletko koskaan ollut täysnarsistisen luonnehäiröisen kanssa sillä tapaa kanssakäymisessä, että olisit havainnut miten luonnehäiriöisellä on tapana puuttua johonkin tiettyyn sanaan tai lauseeseen ja alkaa jauhamaan siitä vaikka se ei asian kannalta olisi yhtään olennainen tekijä.
Onko sinulle tuttua sanonta: "mutta kun sinä sanoit niin","mutta kun sinä sanoit niin" ? Se, että luonnehäiriöisellä ei ole kykyä löytää keksustelusta sitä ajatuksen ydintä ja juurta ei johdu huolimattomista sanojen käsittelystä vaan narsistin ajatusmaailma on tunnepuolelta niin kapea-alainen, että hänen käsityksensä ovat hyvin usein juuri noita mustavalkoisia ja hän näkee vain yleensä asioissa kaksi ääripäätä.
Hyvin vaikea on selittää luonnehäiriöisen ajatusmaailmaa hän elää aivan omassa pikkumaailmassaan, jossa hänen mielentilastaan riippuen hän joko sallii tai ei salli sinulle minkäänlaista ymmärtämystä.
Niin, en tiedä ymmärrätkö sillä olet voinut olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on muuten vaan ollut ilkeä ja halunnut sinua nöyryyttää, mutta vannon, että luonnehäiriöisen kanssa on kysymys aivan toisenlaisesta toimintakaavasta ja siihen kaavaan ei Einstainillakaan olisi ollut ratkaisua."Niin, en tiedä ymmärrätkö sillä olet voinut olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on muuten vaan ollut ilkeä ja halunnut sinua nöyryyttää, ..."
Olin suhteen aikana ja jälkeen hieman rekka-auton alle jääneenä, "mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu/tapahtui" -tunnelmissa (haluamatta halventaa oikeasti rekan alle jääneitä).
Vasta lukiessani nph-ihmisistä, aloin ymmärtää. Ilkeitä ja nöyryyttäviä ihmisiä olen elämässä nähnyt ennen ja jälkeen, mutta tämä ihminen oli toiselta planeetalta, toisesta todellisuudesta. Lääkärin todistusta minulla ei ole asiasta, mutta olen melkoisen varma maallikkodiagnoosistani. Ja usko pois, helposti en mene edes melkoisen varmaa sanomaan.
Olin sen verran heikoilla suhteen aikana, etten edes päässyt sille väittelyasteelle, jossa hänen olisi tarvinnut turvautua "mutta kun sinä sanoit niin" -tekniikkaan. Minä olin typerä ja väärässä, ei asiasta tarvinnut keskustella (kuten voit huomata jaaritteluun sortumisestani, oli erittäin iso puoli itsestäni tukahdutettuna tuossa suhteessa.. ).
Maallikkodiagnoosiani vastaan sotii se, että "mutta kun sinä sanoit niin" -tekniikkaa ei käytetty, ja se, että minä pääsin tästä ihmisestä eroon. Muilta osin ovat nph-epäilyni hyvinkin perusteltuja tässä tapauksessa. - ap
henna... kirjoitti:
"Onko sinulle tuttua sanonta: "mutta kun sinä sanoit niin","mutta kun sinä sanoit niin" ? Se, että luonnehäiriöisellä ei ole kykyä löytää keksustelusta sitä ajatuksen ydintä ja juurta ei johdu huolimattomista sanojen käsittelystä vaan narsistin ajatusmaailma on tunnepuolelta niin kapea-alainen, että hänen käsityksensä ovat hyvin usein juuri noita mustavalkoisia ja hän näkee vain yleensä asioissa kaksi ääripäätä."
Hyvin selvästi olen tuollaisen huomannut. Ihmetellyt usein ollessani suhteessa narsistin kanssa. Ihmetellyt muutenkin tuollaista narsistien tapaa "keskustella". Onkohan tuostakin kysymys siinä, kun narsisti puuttuu johonkin muille merkityksettömään ajatusvirheeseen, väärin sanottuun yksittäiseen sanaan, toisen ilmeeseen tai asentoon tms vai aina tarkoituksellisesta ajatusten sekoittamisesta tuolla tavalla? Tosin huomasin että se narsisti kenen kanssa olin, toimi noin juuri tilanteissa joissa halusi "päästä kiipelistä" ja vaihtaa itselleen epäedullisen keskustelunaiheen ihan johonkin muuhun, saaden yleensä minut puolustelemaan itseäni esitettyään jonkin paikkaansa pitämättömän väitteen minusta esimerkiksi.Kuten olen jo maininnut, minulla on tapana ehkä hieman tarttua valittuihin sanoihin tai esitystapaan. On ehkä hyväkin, että voin, varsinkin täällä, tiedostaa tämän voivan tulkittavan narsistiseksi pussittamis- tai välttelytekniikaksi. Siitä kun on nph-suhteessa saanut liikaa kärsiä, ymmärrän että tekniikalle on ikävästi herkistynyt.
En voi sanoa, että "en varmasti ole narsisti!". Sehän on jo selvää, että väite itsessään sisältää jo aavistuksen raskauttavasta todisteesta ;) Voihan olla, että sellainen olenkin, halusin tai en. Vain ottamalla tämän huomioon voin yrittää pitää tämän mahdollisen puoleni jotenkin aisoissa.
Haluaisin kuitenkin esittää sen väitteen, että sanoihin ja käsitteiden käyttöön takertuminen ei aina ole tietoisesti negatiivista toimintaa. En halua nöyryyttää tai vältellä aihetta. Pyrkimyksenä on molemminpuolinen ymmärrys siitä, mistä oikeasti puhutaan. Mitä sinä oikeasti tarkoitat? Mitä minä oikeasti tarkoitan? Sinä tiedät mitä sanoillasi tarkoitat ja minä ymmärrän äidinkieleni sanat. Sinä voit kuitenkin sanoillasi tarkoittaa jotain muuta kuin mitä minä niistä tulkitsen, jos tulkinnan varaa on liikaa.
Se, mitä aloituksessani mietiskelin, liittyi hieman näihin tulkinta-asioihin. Jos tulkinnan varaa on, on aika helppoa arvata, mihin suuntaan se tulkinta kallistuu väittelytilanteessa.. Pahimmoilleen voi kaksi ihmistä luulla kovastikin väittelevänsä vihollisen kanssa, vaikka olisivatkin periaatteessa saman puolen taistelijoita. Tällöin voi moni hyvä huomio puolin ja toisin jäädä tekemättä, ajatukset syntymättä tai kehittymättä, jos väärinkäsitykset johtavat _kaiken_ luetun värittämiseen ja tyrmäämiseen. Näin käy helposti silloinkin kun osapuolet yrittävät miettiä mitä sanovat ja mitä kuulevat. Entäs sitten kun ei yritetä ollenkaan?
Kovin korkealta hevoselta ehkä kuulostan paasaavani? Enemmänkin on kyse siitä, että tämä on asia jota yritän itsessäni kehittää. Tällä palstalla huomasin olevan ihmisiä, joiden kanssa keskustellen asiaa voi käsitellä eri näkemyksin, eri tavoin ja erilaisin sivujuontein, joihin ei yhden ihmisen pää millään riitä :) - M.B.
ap kirjoitti:
Kuten olen jo maininnut, minulla on tapana ehkä hieman tarttua valittuihin sanoihin tai esitystapaan. On ehkä hyväkin, että voin, varsinkin täällä, tiedostaa tämän voivan tulkittavan narsistiseksi pussittamis- tai välttelytekniikaksi. Siitä kun on nph-suhteessa saanut liikaa kärsiä, ymmärrän että tekniikalle on ikävästi herkistynyt.
En voi sanoa, että "en varmasti ole narsisti!". Sehän on jo selvää, että väite itsessään sisältää jo aavistuksen raskauttavasta todisteesta ;) Voihan olla, että sellainen olenkin, halusin tai en. Vain ottamalla tämän huomioon voin yrittää pitää tämän mahdollisen puoleni jotenkin aisoissa.
Haluaisin kuitenkin esittää sen väitteen, että sanoihin ja käsitteiden käyttöön takertuminen ei aina ole tietoisesti negatiivista toimintaa. En halua nöyryyttää tai vältellä aihetta. Pyrkimyksenä on molemminpuolinen ymmärrys siitä, mistä oikeasti puhutaan. Mitä sinä oikeasti tarkoitat? Mitä minä oikeasti tarkoitan? Sinä tiedät mitä sanoillasi tarkoitat ja minä ymmärrän äidinkieleni sanat. Sinä voit kuitenkin sanoillasi tarkoittaa jotain muuta kuin mitä minä niistä tulkitsen, jos tulkinnan varaa on liikaa.
Se, mitä aloituksessani mietiskelin, liittyi hieman näihin tulkinta-asioihin. Jos tulkinnan varaa on, on aika helppoa arvata, mihin suuntaan se tulkinta kallistuu väittelytilanteessa.. Pahimmoilleen voi kaksi ihmistä luulla kovastikin väittelevänsä vihollisen kanssa, vaikka olisivatkin periaatteessa saman puolen taistelijoita. Tällöin voi moni hyvä huomio puolin ja toisin jäädä tekemättä, ajatukset syntymättä tai kehittymättä, jos väärinkäsitykset johtavat _kaiken_ luetun värittämiseen ja tyrmäämiseen. Näin käy helposti silloinkin kun osapuolet yrittävät miettiä mitä sanovat ja mitä kuulevat. Entäs sitten kun ei yritetä ollenkaan?
Kovin korkealta hevoselta ehkä kuulostan paasaavani? Enemmänkin on kyse siitä, että tämä on asia jota yritän itsessäni kehittää. Tällä palstalla huomasin olevan ihmisiä, joiden kanssa keskustellen asiaa voi käsitellä eri näkemyksin, eri tavoin ja erilaisin sivujuontein, joihin ei yhden ihmisen pää millään riitä :)" joihin ei yhden ihmisen pää millään riitä :)"
Aaaaahhhhaaahhaaa.. :DDDD Tipuin penkiltä. Tuota, mikä sinut on saanut olemaan noin yleensä.. ikäänkuin.. suurinpiirtein normaalista poikkeavaa vastakkaista mieltä?
Tavantakaahan täältä saa lukea väitteitä siitä, että miten kukainenkin on toisensa joku toinen nimimerkki, tai jotain yhtä epämääräistä vihjailua.. niin tällä kertaa noin päin.. :)
*virkistävää*
Oikeen positiivinen palstatuulahdus..
*hymyilee vieläkin* M.B. kirjoitti:
" joihin ei yhden ihmisen pää millään riitä :)"
Aaaaahhhhaaahhaaa.. :DDDD Tipuin penkiltä. Tuota, mikä sinut on saanut olemaan noin yleensä.. ikäänkuin.. suurinpiirtein normaalista poikkeavaa vastakkaista mieltä?
Tavantakaahan täältä saa lukea väitteitä siitä, että miten kukainenkin on toisensa joku toinen nimimerkki, tai jotain yhtä epämääräistä vihjailua.. niin tällä kertaa noin päin.. :)
*virkistävää*
Oikeen positiivinen palstatuulahdus..
*hymyilee vieläkin*Positiiiiiivari =)
Mahtavaa, upeeta.
Tässä suossa onkin rämmitty, nyt on aika nostaa saapasta korkeammalle.- M.B.
lynett kirjoitti:
Positiiiiiivari =)
Mahtavaa, upeeta.
Tässä suossa onkin rämmitty, nyt on aika nostaa saapasta korkeammalle.*etsii lapiota aikeissaan lähtä ojittaan mokoma suo*
On. Niin syvällä välillä, että on jo aika vaihtaa kohta korkeavartisempiin saappaisiin kun tuntuu, että varret ei enää riitä pitämään sukkia kuivina.. :)
- .
Mutta aloituksessahan luki "ei ollut aito narsisti".Tuolla ihmisellä oli luultavasti vain paha olla, hän kärsi ja kukaan ei osannut häntä auttaa, koska hän ei uskaltanut tai ylpeydeltään ei halunnut, että häntä autettaisiin. Hän ehkä olisi halunnut, että joku olisi puuttunut tai sitten hän ei halunnut kenekään apua vaan kuvitteli narsistisesti selviävänsä itse.
"Antamalla tehdä tuhojaan"- on näin ollen osa syyllinen, jos kerran tiedosti että ongelma on yhden henkilön aiheuttama, mutta ei halunnut asialle tehdä mitään. Rikoksen salaaminen on avunantoa rikoksen tekijälle, joten eiköhän tässäkin päde sama kaava.- ei jummarta
Nimenomaan juuri faktoihin pitäisi keskittyä ja tekoihin ennemmin kuin syihin ja seurauksiin. Ihan kuin ihan tahallaan yritettäisiin kääntää ja vääntää yksinkertaisia asioita ettei totuutta tarvitsisi kohdata. Mikä siinä on niin pelottavaa?
Hyvä aloitus, pidin siitä...täyttä asiaa sellaisella sanamuodolla ettei se provosoi. Kiitos sinulle! Eri nimmareilla kirjoittamisesta; uskon että siellä päässä nettiavaruutta on aito ihminen :)
Kirjoitus- ja pohtimistaidoillasi, toivoisin sinun pysyvän palstalla.
Pistit miettimään kahden asian käsitteellistä eroa:
Ollako;
Narsismin uhri
vai
Narsistin uhri
joista jälkimmäisessä kalskahtaa vahvasti toisen syyttäminen, paranemisesta kieltäytyminen jollei syyllinen pyydä anteeksi ja korjaa tilannetta.
Uhrius on on vaarallisen kiehtova olotila (mielestäni) sillä siinä julistetaan samalla itsensä syyttömäksi ja toinen syylliseksi ja vastuunkantajaksi.
Eli tilanne missä eron jälkeen kumpikin osapuoli kokee toisen syylliseksi ja itsensä uhriksi, on paradoksi. Meidän on siis kaiken tämän perusteella kehitettävä omaa tunne-älykkyyttämme, että tuo paradoksi poistuu. Tämä vaatii yhden kirpaisevan myönnytyksen; 'minulla' oli osuuteni suhdesopassa.
Mielestäni ihmiset ovat uhrinarsisteja, kykeneviä hyvään ja pahaan ;)
"Lukiossa minuakin ärsytti esimerkiksi filosofinen väite siitä, ettei ehdottoman pyyteetöntä epäitsekästä tekoa ole olemassa. Toista ihmistä auttaa tai ilahduttaa pyyteettömästi ihminen, joka saa siitä hyvää mieltä. Näin ollen hän toimii saadakseen _itse_ teostaan hyötyä, eli iloa."...."Myöhemmin ymmärsin, ettei tämän tosiseikan (no, minusta se on tosi) myöntäminen vie _vähimmässäkään määrin_ arvoa aidolta hyvältä teolta."
Tämä omakohtainen kokemusesimerkki on hyvä! Toiselle on kaksinkertainen ilo antaa, kun toinen iloitsee saamisesta. Ja kun itse vastaanottaa ilolla toisen hyvyyden, syntyy nelinkertainen ilo kahden ihmisen välille. Vuorovaikutusta, vastavuoroisuutta, empatiaa ja toisen tärkeyden tunnustamista. Sinä ja minä olemme tärkeitä molemmat-periaate. Kunnioitus ja arvostaminen.
Mukavaa päivää ja voimia meille kaikille! :)- ap
Koitin sanojani valita niin, ettei provosoisi suuntaan tai toiseen.
Tarkoitukseni oli herättää, tai, no.. jatkaa :) keskustelua tästä aiheesta siihen itsekin osallistuen. Uutena aloituksena se tuntui hieman helpommalta.
"
Ollako;
Narsismin uhri
vai
Narsistin uhri
joista jälkimmäisessä kalskahtaa vahvasti toisen syyttäminen, paranemisesta kieltäytyminen jollei syyllinen pyydä anteeksi ja korjaa tilannetta.
"
Tästä ajatuksesta en heti saanut kiinni, mutta sitä maistelin aikani ja tulin tällaiseen tulkintaan:
Luonnonmullistuksen kohdatessani voin olla
hirvittävän epäoikeuden uhri
tai
(edelleenkin hirvittävän) onnettomuuden kohtaama ihminen.
Olenko oikeilla jäljillä?
Ainakin hirvittävän epäoikeuden uhrin on vaikeampi korjata itsensä ja jatkaa elämäänsä epäoikeuteen keskittymisen katkeroittamana.
Muilta osin tämä minun vertauskuvani ei ihan osu, sillä luonnonmullistus tapahtuisi vaikka planeetalla ei olisi ainuttakaan ihmistä (ihminen toki vaikuttaa ikävästi planeetan tasapainoon, mutta tarkoitan luonnonmullistuksia joita on tapahtunut planeetan synnystä alkaen). - ap
ap kirjoitti:
Koitin sanojani valita niin, ettei provosoisi suuntaan tai toiseen.
Tarkoitukseni oli herättää, tai, no.. jatkaa :) keskustelua tästä aiheesta siihen itsekin osallistuen. Uutena aloituksena se tuntui hieman helpommalta.
"
Ollako;
Narsismin uhri
vai
Narsistin uhri
joista jälkimmäisessä kalskahtaa vahvasti toisen syyttäminen, paranemisesta kieltäytyminen jollei syyllinen pyydä anteeksi ja korjaa tilannetta.
"
Tästä ajatuksesta en heti saanut kiinni, mutta sitä maistelin aikani ja tulin tällaiseen tulkintaan:
Luonnonmullistuksen kohdatessani voin olla
hirvittävän epäoikeuden uhri
tai
(edelleenkin hirvittävän) onnettomuuden kohtaama ihminen.
Olenko oikeilla jäljillä?
Ainakin hirvittävän epäoikeuden uhrin on vaikeampi korjata itsensä ja jatkaa elämäänsä epäoikeuteen keskittymisen katkeroittamana.
Muilta osin tämä minun vertauskuvani ei ihan osu, sillä luonnonmullistus tapahtuisi vaikka planeetalla ei olisi ainuttakaan ihmistä (ihminen toki vaikuttaa ikävästi planeetan tasapainoon, mutta tarkoitan luonnonmullistuksia joita on tapahtunut planeetan synnystä alkaen)....oliminullatuollalainausmerkitkin..jupinaamutinaa..
vähäinen kirjoittelukokemus, suotakoon toivottavasti anteeksi :) ap kirjoitti:
Koitin sanojani valita niin, ettei provosoisi suuntaan tai toiseen.
Tarkoitukseni oli herättää, tai, no.. jatkaa :) keskustelua tästä aiheesta siihen itsekin osallistuen. Uutena aloituksena se tuntui hieman helpommalta.
"
Ollako;
Narsismin uhri
vai
Narsistin uhri
joista jälkimmäisessä kalskahtaa vahvasti toisen syyttäminen, paranemisesta kieltäytyminen jollei syyllinen pyydä anteeksi ja korjaa tilannetta.
"
Tästä ajatuksesta en heti saanut kiinni, mutta sitä maistelin aikani ja tulin tällaiseen tulkintaan:
Luonnonmullistuksen kohdatessani voin olla
hirvittävän epäoikeuden uhri
tai
(edelleenkin hirvittävän) onnettomuuden kohtaama ihminen.
Olenko oikeilla jäljillä?
Ainakin hirvittävän epäoikeuden uhrin on vaikeampi korjata itsensä ja jatkaa elämäänsä epäoikeuteen keskittymisen katkeroittamana.
Muilta osin tämä minun vertauskuvani ei ihan osu, sillä luonnonmullistus tapahtuisi vaikka planeetalla ei olisi ainuttakaan ihmistä (ihminen toki vaikuttaa ikävästi planeetan tasapainoon, mutta tarkoitan luonnonmullistuksia joita on tapahtunut planeetan synnystä alkaen).Oikeilla jäljillä olet ystäväiseni :)
Ensimmäinen uhri (narsis-min)on tapahtumaketjun uhri (onnettomuuden, huono-onnisen parisuhteen tms) jossa sattui olemaan osallisena. Tällainen uhri haluaa selvitä tuskistaan, ja ottaa aika nopeasti vastuun paranemisestaan itselleen.
Toinen uhri langettaa syyn ja paranemisvastuunsa sanan varsinaisessa merkityksessä itsen ulkopuolelle (narsis-tin uhri). Tämä johtunee tunnelukosta. Tämäkin uhri pystyy parantumaan, se on vaan hiukan työläämpää.
"..jupinaamutinaa.."
Arvasin että hukkasit lainausmerkit...nou problems.. :)yxex kirjoitti:
Oikeilla jäljillä olet ystäväiseni :)
Ensimmäinen uhri (narsis-min)on tapahtumaketjun uhri (onnettomuuden, huono-onnisen parisuhteen tms) jossa sattui olemaan osallisena. Tällainen uhri haluaa selvitä tuskistaan, ja ottaa aika nopeasti vastuun paranemisestaan itselleen.
Toinen uhri langettaa syyn ja paranemisvastuunsa sanan varsinaisessa merkityksessä itsen ulkopuolelle (narsis-tin uhri). Tämä johtunee tunnelukosta. Tämäkin uhri pystyy parantumaan, se on vaan hiukan työläämpää.
"..jupinaamutinaa.."
Arvasin että hukkasit lainausmerkit...nou problems.. :)Ai niin...harmaa voi olla ystävä ja vihollinen ;)
http://www.crtoys.ca/images/ss_lotr_premform_gandalf_excl.jpg
Hyviä pointteja aloittajalla, tack =)
Täällä kun samat ihmiset kirjoittaa pitkään, sitä todellakin voi jäädä huolimattomasti sinne poteroonsa rynkyt ojossa puolustamaan kantaansa. Esim jos uhrilla voi olla narsistisia piirteitä tai vaikka mitä, se koetaan koskevaksi sitten kaikkia samassa tai äärimmäisessä muodossaan ja puolustetaan, ettei näin ole, ja sitten toinen osapuoli koettaa selittää että voihan olla ja tarpeeksi kauan sitä tehtyään toinen lulee, että se on hänen ainoa kantansa ; näin on aina ja vain näin.
Molemmat jää sinne janan ääripäihin seisomaan ja ilmoittaa sitä mitä siellä näkee vaikka jos kävelisi hetken matkaa vastaan, huomaisi ettei se maisema nyt niin muuttunutkaan.
Mutta sellaista se on...kun seuraa hetken sivusta eikä ole aktiivisena juuri silloin keskustelussa, huomaa asiat taas ihan eri tavoin.
Myös pitkään keskustelleet ovat muokanneet tietyn kuvan vastapuolesta ja lukevat siksi monesti rivien välistä sellaista mitä siellä ei olekaan.
Mutta tuosta auttamisesta ja sen itsekkyydestä...sehän toteutuu esim vertaistuessa helekutin hyvin. Eli auttaja saa itse apua auttaessaan eikä vain se toinen. Vaikka ei kykenisikään jeesaamaan toista vaikka päihdeongelmassaan, se auttaa silti itseä pysymään raittiina tms.
Ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä kautta maailman ja näin saavat tyydytystä ja täytettä elämäänsä - se tuo hyvää mieltä jne.
Eikä tartte linkittää aikaisempia viestejä, nämä on näitä "vakkareiden" perusriitoja joihin olen itsekin jostain syystä alkanut osallistumaan joten pitääpä taas ryhdistäytyä =)
Se on turhuudessaan niiiiin...turhaa.
Kiitos aloituksesta !- ap
Kyllähän sitä helposti poteroituu huomaamattaan, varsinkin ajan kanssa.
Tunnustettakoon että minä meinasin sortua heti alkuunsa! Ensimmäisessä .:n vastauksessa minä ensiriveiltä tulkitsin, että kyseessä on vastaväite aloitukselleni. Jatkoin lukemista puolustuskannalta hetken, ennen kuin pysähdyin ravistelemaan kuvainnollisesti päätäni ja aukaisemaan silmäni. Tolloko oikein olin?!
Minähän juuri rivieni välissä kaipasin provosoitumatonta ja avointa keskustelua, ja olin kuitenkin heti kaivamassa puolustuskuoppaani. Aloitin viestin lukemisen alusta vähemmällä omien värityskynien käytöllä.
Aika noloa tunnustaa, mutta menköön nyt rehellisyyden ja inhimillisyyden nimissä ;)
Vaikka täällä keskusteluissa on joskus vastakkainasettelua, joka tuntuu harmillisen turhalta silloin kun sen jalkoihin tuntuu itse asia jäävän, tuntuu se ehkä niin harmilliselta juurikin siksi, että muuten keskustelu on monesti hyvinkin rakentavaa "puolista" riippumatta. Mutta ehkäpä asettelussa on myös sitä keskustelua ylläpitävää energiaa :) ap kirjoitti:
Kyllähän sitä helposti poteroituu huomaamattaan, varsinkin ajan kanssa.
Tunnustettakoon että minä meinasin sortua heti alkuunsa! Ensimmäisessä .:n vastauksessa minä ensiriveiltä tulkitsin, että kyseessä on vastaväite aloitukselleni. Jatkoin lukemista puolustuskannalta hetken, ennen kuin pysähdyin ravistelemaan kuvainnollisesti päätäni ja aukaisemaan silmäni. Tolloko oikein olin?!
Minähän juuri rivieni välissä kaipasin provosoitumatonta ja avointa keskustelua, ja olin kuitenkin heti kaivamassa puolustuskuoppaani. Aloitin viestin lukemisen alusta vähemmällä omien värityskynien käytöllä.
Aika noloa tunnustaa, mutta menköön nyt rehellisyyden ja inhimillisyyden nimissä ;)
Vaikka täällä keskusteluissa on joskus vastakkainasettelua, joka tuntuu harmillisen turhalta silloin kun sen jalkoihin tuntuu itse asia jäävän, tuntuu se ehkä niin harmilliselta juurikin siksi, että muuten keskustelu on monesti hyvinkin rakentavaa "puolista" riippumatta. Mutta ehkäpä asettelussa on myös sitä keskustelua ylläpitävää energiaa :)Tuttu tunne =)
Dont worry.
Niin käy helposti varsinkin silloin kun on pitkään keskustellut jonkun kanssa jostain ja alkaa jo etukäteen ajattelemaan että plaa plaa...näitä esimerkkejä on täällä runsain mitoin - väärinkäsityksiä. Räikeitäkin.
Toinen esimerkki on esim keskustelu siitä onko kyseessä aina pahin mahd. nph.
Yksi osapuoli koettaa lieventää yksioikoista ajattelumallia ratkaisuksi jokaiseen kiperään tilanteeseen ja esittää toisiakin vaihtoehtoja ja toinen sitten kokee sen hyvässä lykyssä niin, että "vastustaja" koettaa kieltää koko ilmiön olemassaolon.
Tää on tätä.
Väittelyssä nyt sinänsä mitään pahaa ole (vaikka usein puoliskot eivät edes ole eri mieltä sinänsä vaan kyse on hlökemiasta tavallaan) jos se pysyy asiassa. Se on taitolaji ja siinä helposti lähtee mukaan rönsyilemään. Ittekkin pidin turpani noista hlöasioista kiinni piiiiitkään ja nyt olen, kun paljon täällä käyn kirjoittelemassa, lähtenyt siihen idiotismiin mukaan mitä alkuun ihmettelin vain.
Mutta, reenaillaan =)
Kiitos aloittajalle ja jo osallistuneille kirjoittelijoille hienosta dialogisesta keskustelusta.
Aihe ja lähestymistapa on mielenkiintoinen; sanoisinko laajoilla kaarilla. Tämä on kuin jatkumoa juuri käsiteltyihin, myönteisessä hengessä. Odotamme lisää.lynett kirjoitti:
EK : ei muuta kuin sekaan vain =)
Ihana ajatus Lynett-kulta. Mä en kerkee... kysymys kuuluu: miksi työaddiktioni sotkee vapaa-aikaani ja harrastuksiani? :(
Miten löytää kultainen keskitielinja? Elämän projektini... :)elisakettu kirjoitti:
Ihana ajatus Lynett-kulta. Mä en kerkee... kysymys kuuluu: miksi työaddiktioni sotkee vapaa-aikaani ja harrastuksiani? :(
Miten löytää kultainen keskitielinja? Elämän projektini... :)"Miten löytää kultainen keskitielinja?"
Tooootaaaa... sä kysyit ton kysymyksen just addiktilta =)
Joten enpä tiä äkkiseltään...
Mutta, hauskaa imppailua ja nousuja työn merkeissä ;)
Välillä kuumottelen siellä minäkin, toisinaan sitten vähemmän.- A
lynett kirjoitti:
"Miten löytää kultainen keskitielinja?"
Tooootaaaa... sä kysyit ton kysymyksen just addiktilta =)
Joten enpä tiä äkkiseltään...
Mutta, hauskaa imppailua ja nousuja työn merkeissä ;)
Välillä kuumottelen siellä minäkin, toisinaan sitten vähemmän.> "Miten löytää kultainen keskitielinja?"
Saunomalla ja käymällä uimassa tai kaatamallla ämpärillisen vettä päälleen. Vesi jäähdyttää tulen.
- tyhmäkö vain
Enpä tiedä muuta sanoa kuin että luin ketjun ihan ajatuksella ja ilman ennakkoasennetta ja lähinnä kaksi ajatusta heräsi päällimmäisenä, ihan hirveän iso määrä kirjoitusta ilman että sanotaan juurikaan mitään kovin merkittävää tai uutta ja että jokin yhtäläisyys moniin aikaisempiin kirjoituksiin esitettynä tässä "softimmassa" muodossa. Mutta kirjoituksia kehutaan hyviksi joten ei voi muuta todeta kuin ettei taida minun älykkyysosamääräni vain riittää tämän ymmärtämiseen.
Yksinkertainen on kaunista ;)
Tokihan ketjun aihe on käsitelty moneen kertaan siellä ja täällä jo aikoja sitten. Vaan sekös olisi syy olla asioista puhumatta? Vaikka samat ideat ja ajatukset olisi jossain jo luettavissa, on myös antoisaa olla muiden joukossa asioita ääneen miettimässä, kun ei ensimmäisellä kierroksella ehtinyt paikalle osumaan.
Avautuvat jo ennestäänkin luetut jollain tavalla ymmärretyt ajatukset toisella tavalla eri ihmisten, eri ajankohdan, vaikkapa "softimman" tyylin ansiosta. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole432478Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi742467Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä732362Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.512122Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl321857Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma841685Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko211123Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %
Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r71014Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi41995Eläköön kuningas, kuningas on kuollut
Heikki Nivala kaatui kuin mies. Kavaltaja käveli juuri edelliseen toukokuun kokoukseen hankkimansa puku päällä. Eläköön56876