Mitä pitäisi kokea parisuhde/sinkkuelämässä ennen sitä lopullista sitoutumista?
Kokemuksia ennen sitoutumista
Onko listaa?
29
312
Vastaukset
- Että näin.
Sen verran kokemuksia niin seksistä, seurustelusta kuin yhdessä asumisestakin, että tietää oikeasti mitä haluaa eikä tule tarvetta mennä vieraisiin uteliaisuudesta tai kokeilunhalusta ja tietää mistä pitää. Tietää jo millaista on asua jonkun kanssa yhdessä ja millaisia uhrauksia ja kompromisseja se vaatii ja ennenkaikkea, että haluaa siitäkin huolimatta elää jonkun kanssa yhdessä ja osaa välttää joitakin sudenkuoppia mitä yhdessä asumiseen ja seurusteluun liittyy. Hyvä olisi myös, että olisi ollut riittävästi myös sinkkuna, jotta vapaudenkaipuu ei iske yhtä herkästi, ainakaan siksi, että kuvittelee mielessään sinkkuelämän jotenkin hohdokkaana. Suhteet, joissa toinen tai molemmatkin osapuolet ovat näissä asioissa täysin kokemattomia, harvoin ovat kovin kestävää laatua. Poikkeuksiakin tietysti on, mutta ne hyvin harvassa. Kokeneempi tietää jo mitä tahtoo ja osaa siksi sitoutua paremmin. Kokemattomat miettivät usein olisiko ruoho sittenkin vihreämpää aidan toisella puolella ja ovat herkempiä houkutuksille. Kokeneempi tietää jo vastauksen siihen ja varmemmin uskollinen kumppani sitten, kun sitoutua todella päättää ja yhteistä elämää tahtoo.
- eijäänytyhteen
Sinä et todellakaan tiedä yhden suhteen pohjalta mitä ne kaikki vaatii, et voi yhden suhteen pohjalta tietää, mitä jonkun toisen kanssa asuminen vaatii. Sinä voit toisaalta määritellä elämässä koko ajan missä rajasi menee, kompromissit mitä voit tehdä ja uhraukset mitä voit tehdä.
"Tietää jo millaista on elää jonkun kanssa" eli muuttaa kokeeksi yhteen? Avoliitto onkin siis semmoinen kokeilu vaan sitä oikeaa varten, että jotain ihmistä voi siis käyttää surutta hyväkseen ja koekaniinina että sitten tietää?
Höpö höpö. Et sinä mitään suhteita etukäteen hallitse ja suhden kuoppia riittää ihmisillä. Sitoutuminen on arvoista kiinni, ei siitä että kokeilet ja testaat eri ihmisiä, kkun jokainen on erilainen. Voi niinkin tehdä, mutta missä vaiheessa saavutat sen "riittävä" vaiheen? Oletko todella niin höpsö, että luulet, ettei ihminen sitten enää muutu? Etsitkö treffipalstoilta saman kokemuksen omaavaa, samoilla lukemilla ja miten hallitset sen, että se toinenkin on sitten samassa testivaiheessa: muutenhan sitoutuminen ei onnistu! Miten te voisitte olla samassa vaiheessa, ja miten eri vaiheessa olevat voisivat sitoutua toisiinsa?!
Etkö tiedä mikä sinuun tuntuu hyvältä ilman että kokeilet eri ihmisten kanssa? Kyllä minä tiedän koska en pidä jostain ja koska pidän? Sillä kaavallako menet koko elämäsi, ettet ainakaan joudu sitten kokeilemaan enää mitään oman kumppanin kanssa? Luuletko todella, ettet sitten koe tylsyyttä, ei tule arkea ja rutiinia ja että suden kuopat ne vaan hallitaan yhtäaikaa, molemmat, osaa väistellä, ennalta ehkäistä, tajuaa koko ajan... Joo, sellainenhan ihminen on. Ei toista ainakaan virheitään. Eikä kumppanin kanssa voi opetella mitään, sanooko yhteenkasvaminen mitään...
Kokeneempi tietää mitä tahtoo? Niinkö? Toisenkin puolesta? Se kun ei riitä, että toinen tietää, tahtoo ja on varma, osaa hallita ja sitä rataa, ja ihmiset harvoin ovat koko ajan samaa mieltä, samoilla linjoilla ja kompromissien teko on kyllä tapauskohtaista. Jos olet ollut suhteissa, tiedät tämän. Jos suhteet ovat merkanneet sinulle mitään, tiedät myös, mitä ne "kokeilut" maksaa: ero ja pettymykset eivät ole tuskattomia.
Kaikki eivät kuvittele alunperinkään sinkkuelämää sen hohdokkaampana kuin muutakaan elämää. Kaikki eivät haikaile koko ajan jotain vihreää ruohoa, ja ne ketkä haikailevat, yleensä haikailevat vaikka olisi 100 panoa ja vakikumppani ja temppurataa takana. Se kun ei ole kokemusasia sillä tavalla. Se on arvoasia ja sitä että oppii olemaan tyytyväinen omiin valintoihinsa. Ensimmäisenkin kumppanin kanssa voi olla uskollinen ja tyytyväinen, jos sitä ylipäätään osaa. Se että löytääkö heti sen oikean, on jo toinen juttu. Lähelläkään kaikki eivät vaan löydä! Muiden hyväksikäyttö harjoituskappaleina ei ole mitään kokemusta vaan ku**päisyyttä.
Elämä ja ikä yleensä tuo sen että tajuaa, ettei sitä suurta hohtoa ole. Ja toisaalta, se tuo aina kriisejä jotka jokus johtavat myös pettämiseen. Etukäteistakuita eikä varautumisia sinänsä ole. Jos luulet, että on, tulet pettymään. Jokainen käy läpi kasvukipunsa, ja jokainen suhde omat kriisinsä, varautui miten vaan. Joskus se on pettäminen joskus jotain muuta. Pettämiseen päätyy ne, kenen arvoja vastaan se ei niin pahasti sodi, ettei sitä voisi tehdä. - Usko menee ihmisiin
"Tietää jo millaista on asua jonkun kanssa yhdessä ja millaisia uhrauksia ja kompromisseja se vaatii ja ennenkaikkea, että haluaa siitäkin huolimatta elää jonkun kanssa yhdessä ja osaa välttää joitakin sudenkuoppia mitä yhdessä asumiseen ja seurusteluun liittyy."
Näinhän moni nainen tuntuu ajattelevan. Järjellä ajatellenhan tuo ei kuulosta yhtään fiksulta.
Toisin sanoen pitäisi muuttaa jonkun kanssa yhteen ja "epäonnistua" pitkässä suhteessa, ennen kuin on muka valmis oikeaan suhteeseen ja yhdessä asumiseen? Riiiiigght....
Mitenhän ihmeessä ihmiset ennen pystyivät elämään suhteissa jopa vuosikymmeniä, vaikka kyseessä oli ensimmäinen vakava suhde, joka ehkä johti myös avioliittoon?
On se vaan hyvä että nykyajan ihmiset on sen verran fiksuja, että harjoittelevat muutamalla pitkällä suhteella ja yhdessä asumisella ennen kuin alkavat tosissaan niinqu tositositosivakavaa suhdetta harkitsemaan (ennen sitä seuraavaa tosimegaihqvakavaa suhdetta).
Älyn riemuvoitto taas kerran. Argh!
Onhan se ihan selvä, että oikealta tuntuvan miehen kanssa ei voi vakavissaan seurustella, jos sillä ei ole takanaan vähintään muutamaa pitkää kariutunutta suhdetta. Juu, näin on. - Ei niin tai näin
Usko menee ihmisiin kirjoitti:
"Tietää jo millaista on asua jonkun kanssa yhdessä ja millaisia uhrauksia ja kompromisseja se vaatii ja ennenkaikkea, että haluaa siitäkin huolimatta elää jonkun kanssa yhdessä ja osaa välttää joitakin sudenkuoppia mitä yhdessä asumiseen ja seurusteluun liittyy."
Näinhän moni nainen tuntuu ajattelevan. Järjellä ajatellenhan tuo ei kuulosta yhtään fiksulta.
Toisin sanoen pitäisi muuttaa jonkun kanssa yhteen ja "epäonnistua" pitkässä suhteessa, ennen kuin on muka valmis oikeaan suhteeseen ja yhdessä asumiseen? Riiiiigght....
Mitenhän ihmeessä ihmiset ennen pystyivät elämään suhteissa jopa vuosikymmeniä, vaikka kyseessä oli ensimmäinen vakava suhde, joka ehkä johti myös avioliittoon?
On se vaan hyvä että nykyajan ihmiset on sen verran fiksuja, että harjoittelevat muutamalla pitkällä suhteella ja yhdessä asumisella ennen kuin alkavat tosissaan niinqu tositositosivakavaa suhdetta harkitsemaan (ennen sitä seuraavaa tosimegaihqvakavaa suhdetta).
Älyn riemuvoitto taas kerran. Argh!
Onhan se ihan selvä, että oikealta tuntuvan miehen kanssa ei voi vakavissaan seurustella, jos sillä ei ole takanaan vähintään muutamaa pitkää kariutunutta suhdetta. Juu, näin on."Mitenhän ihmeessä ihmiset ennen pystyivät elämään suhteissa jopa vuosikymmeniä, vaikka kyseessä oli ensimmäinen vakava suhde, joka ehkä johti myös avioliittoon?"
Ei ole kauan kun on useimmien jääty mm. elinympäristön painostuksesta ja taloudellisesta pakosta ihan kamaliinkin liittoihin. Siis liittoihin, jossa on ollut henkistä ja fyysisistä väkivaltaa, joissa ollut uskottomuutta pitkään (esim. 20v suhde naapurin muijaan) ja liitoihin, jotka eivät ole oikeasti liittoja (nukutaan eri huoneissa, harrastetaan erikseen, matkustetaan erikseen, käytännössä vain asutaan samassa taloudessa, monella seksielämäkin "erillinen"). Tiedän kymmeniä tapauksia, eikä kyse ole edes sen vanhemmista kuin 40-luvulla syntyneistä.
Ei siis voi verrata.
Itse uskon, ettei tausta tai aiemmat kokemukset suuntaan tai toiseen ole este. nmmänkin on kyse ihmisten keskinäisestä sopimisesta toisilleen, tunteen aitoidesta ja syvyydestä, sekä molemmin puolisesta tahdosta. Yksi tahto ei riitä.
- reåpuyiuguj
Mitä pitäisi? Niin, no riippuu varmaan millaisen parisuhteen haluaa.
Suurin osa aina sanoo, että "pitää mennä" ennen. Eli minne? Nu**imaan kaikkia, juopottelemaan ja sitten pitää seukata. Ettei tee mieli lähteä vieraisiin. Täysin naurettava teoria.
Jos suhteista ei heti löydy sitä kehen haluaa sitoutua, niin pakkohan se on useampia kokeilla, mutta vieraisiin meneminen johtuu ihmisen omista arvoista, eikä kumppanien määrästä. Kaverini varasti ripsivärin kaupasta, koska se oli hänen mielestään jännittävää, ja hän halusi kokea sen. Minä en varasta. En ole koskaan varastanut enkä halua tietää miten jännittävää se on. Kaikkea ei tarvitse kokea tietääkseen mitä valitsee. Joten, se joka osaa sitoutua, tajuaa sen, että arki tulee aina vastaan, oli ensimmäinen tai kymmenes kumppani ja että sitoutuminen on sen hetkisistä valinnoista aina kiinni. Ei menneestä eikä vieraista sukuelimistä. Myöskään aikaisemmat seurustelusuhteet eivät auta välttämättä. Jollekin ne on tapa kasvaa ja toiselle tapa pettyä.
No, mitä sitten suhteessa ei voi enää tehdä? MIten sen määrittelee? Juopotteluun ja kännäämiseen nyt ei kannata sinänsä aikaansa ihan määrättömästi haaskata. Elämä on ne päivät jotka muistaa, ei ne mmitkä on vain elossa. Ja kännääjät harvoin muistavat mitään muuta kuin saman illaan alun aina joka viikonloppu uudelleen. Mitä elämyksellistä siinä on?
Harrastuksia voi olla sitoutuneenakin. Todelliset elämykset tulee tekemisistä, ja harrastuksista, matkustelusta, työstä, elämästä. Mitä niistä terve parisuhde estää? Kyllä sitoutuneessa parisuhteessa voi pitää huolta omasta taloudestaan, valita harrastuksensa, toteuttaa haaveitaan yksinkin, ja elää myös itsenäistä elämää. Sitoutunut parisuhde tarkoittaa vain että on luvannut rakastaa yhtä puolisoa ja useimmiten että harrastaa seksiä parinsa kanssa. Kaikki muu on ihan avointa. Kaikkea mahdollista voi kokea. Sitten kun on lapset, on monta vuotta eri asia, koska silloin on perheen aika. Ja lapset menee edelle, vaikka edelleen joku omakin juttu olisi hyvä olla ja parisuhde on tärkeää että vanhemmat voivat hyvin.
Jos on joku lista, että ennenkuin menen vankilaan ja vapauteni riistetään, kannattaisi ehkä miettiä, miten pöhkö oma käsitys parisuhteesta on ja että jospa se vankila onkin siellä omassa päässä. Lisäksi pitäisi ehkä miettiä elääkö ylipäätään omana itsenään ja omien toiveittensa mukaisesti samalla tajuten että elämä on myös kompromisseja, pettymyksiä ja arkea. Voi myös sitten miettiä, millaisia kumppaneita oikein valitsee, eihän mihinkään vanginvartijaan ole pakko sitoutua, täällä saa ihan oikein valita itse kehen sitoutuu.
Jokainen saa tietenkin elää miten haluaa ja rakentaa arvonsa miten haluaa, mutta ei pitäisi rakentaa maailman kuvaansa edes sinkkuelämästä ainakaan tv:n pohjalle, mistä tämä suuren suuri ihanan ihqu sinkku-kuva on tullut. Sinkkuna eläminen on ihan tavallista elämää. Itsenäistä ja tavallista, ja jokainen toki rakentaa siitä mitä haluaa. "ennen sitä lopullista sitoutumista", sen kanssa ja sen jälkeen. Ei se elämä yht'äkkiä muuksi muutu. Kaikki se minkä itse tarpeelliseksi kokee. Sitä ehtii yhdessäkin kokea silti, ei se elämä ja eläminen lopu siihin parisuhteeseen. :-)
Jotta mä neuvosin tekemään ne jutut, joihin haluat ehdottomasti omaa vapauttasi ja aikaa paljon, silloin kun et ole parisuhteessa.
Tai jos on juttuja jotka ei takuulla tule parisuhteessa kuuloonkaan. Toki kaikki parisuhteet on omanlaisiaan ja se mikä yhdessä suhteessa ei tule kuuloonkaan voi toisessa tulla.
Mutta pitää kuunnella sisäistä ääntään ja toimia kuten kokee toimivansa oikein. Muuta ei voi.- 14
Mitä ne jutut sulla on?
14 kirjoitti:
Mitä ne jutut sulla on?
Ai vapautta kaipaavat jutut? Ei mulla oikeastaan ole sellaisia juttuja mitä en voisi tehdä parisuhteessakin ollessa. Mulla on aikaa niin paljon itselleni, kun mä tarvin. Voin toteuttaa itseäni sillä ajalla periaatteessa, niin kun haluan.
Mutta mietin yleisesti, että jos parisuhteessa olis hyvä ottaa toinen huomioon. Niin se voi asettaa joillekin ihmisille suurempia rajoituksia, mitä vapaus. Joku juttu voi viedä paljon parisuhteelta aikaa ja suhde voi kärsiä. Jotkut jutut myös voi loukata pahasti, joten ehkä voi olla tarpeen elää ne villit vuotensa ennen suhdetta ja asettumista. Voi myös olla, kuten mulla ettei ole sellaisia asioita mitä ei pystyis tekemään parisuhteessa siinä missä sinkkunakin.
Toki mä rajoitan jossain asioissa omia tekemisiäni puoliskooni ajatellen. Mä saatan helposti laittaa hänen tarpeet mun edelle. Ja parisuhteen taas monen muun asian edelle. Mä pyrin ajattelemaan asioita niin, että mä en ole yksin ja mun päätökset vaikuttaa osin myös mun kumppaniin. Joku harrastus voisi viedä mut mukanaan ja ajallisesti paljonkin aikaa. Mutta olen valinnut parisuhteen harrastuksen edelle ja harrastuksia jotka ei ota niin paljon aikaa suhteelta.
- =)()=3
Minusta jokaisen parisuhdetta aikovan pitäisi asua yksin ennen parisuhdetta. Ei siis lapsuudenkodista suoraan avoliittoon, vaan ihan yksin asumista, jossa joutuu ottamaan vastuun itsestään kokonaisvaltaisesti. Moni olisi itsenäisempi ja arvostaisi sitä parisuhdetta, kun tietäisi, millaista se sinkkuelämä oikeasti on.
Jos sinulla on erikoisempi haave, jonka haluat toteuttaa, niin kannattaisi tehdä se ennen parisuhdetta. Itselläni oli haave työskennellä ulkomailla, mutta silloisella miehellä, jota deittailin, ei ollut samaa haavetta. Miehen takia siirsin haavettani, aloimme seurustella jne. Oli vaikea lähteä enää suhteesta, kun jo seurusteli. En siis koskaan päässyt ulkomaille töihin, koska mies ei halua sellaista. Nyt kun on lapsia, ei tule enää kuuloonkaan, että voisin lähteä. Siksi kannustan tekemään nuorena tällaisia haaveita todeksi, koska vanhempana on enemmän rajoitteita (lainoja, vakituinen työ, parisuhde, lapsia).- 16
"Minusta jokaisen parisuhdetta aikovan pitäisi asua yksin ennen parisuhdetta."
Tosi hyvä neuvo. Mulla ei tullut edes mieleen ettei tätä kaikki noudata... säälittää ne "vihdoin saan aikaa itselle" - tilittäjät. Joo olen kokolailla samaa mieltä. Että kokeilis sitä itsenään elämistä ja olemista. Oppii tykkäämään omasta seurastaan ja tulemaan toimeen myös yksinään. Nyt kun katson esimerkiksi omia vanhempiani, jotka ovat menneet avioon ihan teininä. Niin heistä huomaa ja käy julki, että he ovat tiimi.
Ja tiimissä kummallakin on omat juttunsa ja ns. vastuualueensa. Kun toinen on syystä tai toisesta "poissa pelistä", homma ontuu heti. Monet asiat on mennyt helposti, kun ne toinen on aina hoitanut. Ja kun ne pitäisi yksin kyetä hoitamaan, tulee paniikki. Miten mä tästä selviän?
Tuo kanssa, että jotkut elämättä jätetyt haaveet voi nousta pintaan vuosienkin jälkeen. Osalta katkee siivet heti alkuun. Mutta osa haaveista voi muodostua niin piinaavaksi, että jopa liitot rikkoutuu. Koska toinen kumppaneista ei pysty tulemaan asiassa vastaan ja joustamaan.
Lopulta ehkä kumpikaan ei enää kykene elämään toisilleen. Kun on jäänyt elämättä itselleenkin.
- ei kuulosta hyvältä
eikä tule tarvetta mennä vieraisiin uteliaisuudesta tai kokeilunhalusta ja tietää mistä pitää
mistä tietää että tuon tietää? onko jollekin käynyt niin että oikeasti on alkanut uteliaaksi siitä mille tuntuisi vielä tuon tai tuon kanssa?- Vanha kaiken nähnyt
Minä tiedän useitakin tapauksia missä kokemattomana suhteeseen mennyt on sitten suhteessa ollessaan pettänyt kun alkanutkin kiinnostamaan olisiko jotain parempaa tai miltä mahtaisi tuntua tuon tai tuon kanssa. Ne juoksut on monien juostava ennen kuin ovat valmiita asettumaan. Jos niitä ei ole juossut ennen sitovaan suhteeseen menoa niin sitten ne juostaan suhteessa ollessa. Ei siis tietenkään kaikki, mutta valitettavan moni kuitenkin.
- heikkinoppa
Vanha kaiken nähnyt kirjoitti:
Minä tiedän useitakin tapauksia missä kokemattomana suhteeseen mennyt on sitten suhteessa ollessaan pettänyt kun alkanutkin kiinnostamaan olisiko jotain parempaa tai miltä mahtaisi tuntua tuon tai tuon kanssa. Ne juoksut on monien juostava ennen kuin ovat valmiita asettumaan. Jos niitä ei ole juossut ennen sitovaan suhteeseen menoa niin sitten ne juostaan suhteessa ollessa. Ei siis tietenkään kaikki, mutta valitettavan moni kuitenkin.
En silti usko, että juoksu on niin yksinkertaista pysäyttää kun makuun pääsee. Riippuen taas ihan ihmisestä.
Vaikka olisi kuinka monen kanssa ollut, niin silti maailma on aina uusia ja uusia täynnä, miltä lie mahtaisivatkaan tuntua.
Voi olla, että juoksuun tottuneella on vaikeuksia pysyä yhtäkkiä uskollisena yhdelle.
Poltin röökiä ja lopetin. Kykenin kyllä lopettamaan, mutta täytyy myöntää, että oli helpompaa elää ilman röökiä ennen kuin aloin polttamaan. On jäänyt päähän se "mitä jos..." vielä yhdelle savukkeelle, edes kerran... - Ma&kka
heikkinoppa kirjoitti:
En silti usko, että juoksu on niin yksinkertaista pysäyttää kun makuun pääsee. Riippuen taas ihan ihmisestä.
Vaikka olisi kuinka monen kanssa ollut, niin silti maailma on aina uusia ja uusia täynnä, miltä lie mahtaisivatkaan tuntua.
Voi olla, että juoksuun tottuneella on vaikeuksia pysyä yhtäkkiä uskollisena yhdelle.
Poltin röökiä ja lopetin. Kykenin kyllä lopettamaan, mutta täytyy myöntää, että oli helpompaa elää ilman röökiä ennen kuin aloin polttamaan. On jäänyt päähän se "mitä jos..." vielä yhdelle savukkeelle, edes kerran...Tupakointiriippuvuutta ei minusta voi verrata tuohon asiaan suoraan. Vertauksesi ei toimi koska yhteen suhteeseen sitoutuminen tai vieraissa käyminen olisi vertauksessasi lähinnä eri tupakkamerkkiin vaihtamista eikä kokonaan lopettamista. Eihän yhteen ihmiseen sitoutuessa olla kokonaan ilman seksiä tai lopeteta sitä olipa niitä suhteita sitten ollut entuudestaan tai ei.
Ruokavertaus toimisi ehkä paremmin. Jos olen aina syönyt pelkkää kaurapuuroa, niin nähdessäni makaronilaatikkoa houkutus päästä kokeilemaan ja maistamaan sitäkin on suurempi kuin jos olen jo syönyt muitakin ruokia ja tiedän jo pitäväni kaurapuurosta silti eniten.
Ihmisille on luontaista uteliaisuus ja kokeilunhalu asiassa kuin asiassa. Kuitenkin jonkun kerran jotakin kokeiltuaan jo tietää pitääkö jostakin ja onko se sitä mitä tahtoo vai ei. Sama pätee harrastuksiin, lempiruokiin, ihmissuhteisiin kuin töihinkin.
Harvempi ihminen tietää vielä täysin mitä tahtoo ja onko saavuttamansa asia todellakin juuri sitä mitä tahtoo, jos ei ole koskaan muuta kokenutkaan. Tästä on monia esimerkkejä kuten vaikka ihmiset, jotka eivät ole syystä tai toisesta pääseet aikoinaan elämään nuoruuttaan. Villiintyvät sitten vanhemmalla iällä. Perheelliset keski-ikäiset miehet ostavat itselleen moottoripyörän, jota eivät nuoruudessaan saaneet tai vanhemmat naiset alkavat juoksemaan ravintoloissa. Niissä kyseessä vain halu kokea asioita, joita ei vielä ole päässyt kokemaan.
Parempi siis olla kokenut asioita jo ennen aloilleen asettumista ja perheen perustamista, kuin kaivata tai kokeilla välistä jääneitä asioita vasta myöhemmin. Tästä tulee mieleen näillä palstoilla usein esiintynyt toinenkin esimerkki. Kolmekymppiset miehet, joilla ei aikoinaan teini-iässä ollessaan ole ollut suhteita ikäisiinsä, ovat nyt sitten vanhemmalla iällään teinien perään ja hokevat, että jokaisen miehen tulisi ainakin joskus kerran elämässään saada kokea teinin kanssa oleminen. Tämä perustuu juuri kokemusten puutteeseen. Miehet, jotka aikoinaan omassa nuoruudessaan ovat sen ikäisten kanssa olleet eivät enää vanhemmalla iällä teinien perään haikaile.
Olen siis hyvin samaa mieltä nimimerkin Vanha ja kaikennähneen kanssa, että lähes kaikki ihmiset juoksevat juoksunsa jossain vaiheessa elämäänsä ja parempi, että se on tapahtunut ennen vakiintumista kuin vasta vakiintumisen aikana.
Sekin tietysti totta, että jotkut haikailevat ikuisesti uusien kokemusten perään ja hakevat loputtomiin jotain "parempaa" tai uutta, mutta nämä ikisinkut, jotka jatkavat juoksujaan ovat kuitenkin aika pieni osuus ihmisistä. Enemmistö ihmisistä asettuu kuitenkin jossain elämänsä vaiheessa aloilleen tarpeeksi juoksuja juostuaan.
- rgnbfe
Rakastella 180 cm / 75 kg,EE kupit omistavan uhkean blondin kanssa jos on mies. Jos senkin jälkeen on valmis sitoutumaan niin se oikea on löytynyt.
- vähe hidas
No kaikki limaiset fantasiat tietysti pitää käydä läpi. Ei tarvi sitten suhteessa miettiä, että mitä jos...?
- naimisiin ens kesänä
Käykö kaikki kaikki läpi?!!
- Apuva!
naimisiin ens kesänä kirjoitti:
Käykö kaikki kaikki läpi?!!
Käy! Nyt on kiirus! Kiinalaiset kääpiöorgiat ennen joulua!
Ehdottomasti se yksin asuminen, että osaa myöskin ottaa vastuuta tekemisistään, eikä ole liian kiinni äidissä. Tietty kuinka monen kans sitä pitäs sit olla parisuhteessa ennen varsinaista sitoutumista, et tulis kaikki opittua?
- kurppa=turhake
Kerrankin vastaus sen ikäluokan naiselta jonka vastauksella on painoarvoa miehille.
- lurppa sheriffinä
kurppa=turhake kirjoitti:
Kerrankin vastaus sen ikäluokan naiselta jonka vastauksella on painoarvoa miehille.
Arvostat siis kypsiä 90-vuotiaita naisia ja heidän elämänkokemustaan. Respect.
- Teipattu marsu
Eiköhän jokainen tiedä omalta kohdaltaan sen mikä määrä riittää ja mihin on tyytyväinen. Jotkut tyytyy vähään ja toisille ei mikään riitä.
- ATMrunkkari=kelvoton
No tuskin kukaan Nainen antaa arvoa näille onnettomille kokemattomille luusereille jotka ovat vain vemputtaneet ikänsä yksikseen ja asuneet vain äitinsä kanssa yhdessä ja vaativat nyt naiselta samaa kokemattomuutta etteivät tuntisi oloaan siksi mitä ovat: kenellekään kelpaamattomia ja osaamattomia vehkeensä räpeltäjiä.
- Totuuden ääni
Sun kaltaista "miestä" nyt tuskin kukaan nainen tahtookaan itselleen. Kaikkein vähiten ne kunnollisemmat. Noin vinksahtaneen arvostus olisi naiselle kuin naiselle lähinnä loukkaus.
- Totuuden ääni
Niinhän sinä luulet. On eri asia saada nainen hetkeksi kuin osata pitää se. Ei niillä naisilla kauan kestä huomata miten vinoutunut olet.
- Recpect the life
Miks vit-tu ihmiset ei kuuntele omia vaistojaan ja sydäntä mitä haluaa tehdä? Miks pitää jonkun toisen ihmisen listata OMIA KOKEMUKSIAAN ja mennä sitten sen listan mukaan?!?!
Pitääkö kaikki tuoda kultavadilla eteensä? Vai onko se oma vaisto niin alkoholin ja kiiman tukahduttama, ettei sitä osaa kuunnella?
Kokemukset ne väärätkin teot ovat. Silloin ainakin tietää ettei SITÄ väärää tekoa halua. Ja päinvastoin jos lentää kultaluudalla eikä koskaan tipu kuoppaan niin mitä elämistä se on? Kohtuus kaikessa. - hjkkn
Jos miehellä on suhteita takanaan, niin kyse ei ole ainakaan mistään katkerasta ja lutkittelevasta naisvihaaja-atms:tä. Ja se on jo puoli voittoa se.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi762539On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole492536Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä732402Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.672200Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl321897Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma1051749Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko241221Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %
Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r71054Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi411045Eläköön kuningas, kuningas on kuollut
Heikki Nivala kaatui kuin mies. Kavaltaja käveli juuri edelliseen toukokuun kokoukseen hankkimansa puku päällä. Eläköön59965