Olen onnellisesti avoliitossa ja rakastamme toisiamme. Haluaisin kuitenkin edetä suhteessamme edes kihloihin, mutta mies ei halua. Hän tietää, että asia olisi minulle suunnattoman tärkeä ja parisuhde merkitsee minulle sitoutumista toiseen, mutta hän itse ei ole valmis eikä halukas ehkä koskaan. Ymmärrän hänen tunteensa, koska on kokenut vaikean avioeron. Itse koen taas, että hän ei halua sitoutua minuun ja haluaa jättää takaportin auki ja se loukkaa minua syvästi. Tämä on alkanut kaivertaa suhdettamme ja se tuntuu pahalta. Mitä voin tehdä? Keskustelu ei auta.
Odotanko turhaan seuraavaa askelta?
Hämmentynyt35
20
1057
Vastaukset
- ....!
Yritä vain hyväksyä tilanne. Ei se naimisissa oleminen eroa teidän avoliitosta, nimi vain muuttuu ja sormessa on sormus. Tärkeintä pitäisi kuitenkin olla se että saat olla yhdessä elämäsi tärkeimmän ihmisen kanssa, ei se naimisiin meneminen. Mies todennäköisesti vielä käsittelee eroa, ei täysin luota sinuun ja siitä syystä ei halua naimisiin, mikä on ihan ymmärrettävää. Voit vain toivoa että miehen mieli muuttuu, mutta älä kiusaa itseäsi koko ajan ajatuksella vaan yritä keskittyä oleelliseen eli mieheesi.
- 46yje5tkj
Tuo on niin totta.
Ei se suhde siitä ainakaan parane jos naimisiin menette.
Mahdollinen ero vain on aavistuksen mutkikkaampaa.
- Hämmentynyt35
Kiitos viesteistä. Näin yritän tehdäkin, mutta jossain kaivertaa ajatus tuleeko minusta katkera myöhemmin, jos taivun toisen tahtoon ja jätän oman unelmani toteutumatta. Onko jollain kokemuksia siitä?
Olen kuitenkin päättänyt odottaa tietyn ajan ja mietin pystynkö elämään asian kanssa ja sitten teen ratkaisuni suuntaan tai toiseen. Luulen, että asia on minulle liian tärkeä ohitettavaksi hyväksymällä tilanne:/- 35v myös
Kasva aikuiseksi.
Päivä prinsessana on ilmeisesti tärkeämpi kuin se, että vierellä olis ilmeisesti muuten hyvä mies. Sinulla taitaa olla asiat liian hyvin elämässä.
Toivottavasti saat ne hääsi ja vaikka vielä useammatkin tulevaisuudessa, kyllä sitten kelpaa. - Miksi hämmentynyt?
Miksi ihmeessä mies ei halua, että sinulla on suhteessanne hyvä olla? Miksi automaattisesti AINA annetaan NAISELLE ohjeeksi odota, älä päinosta, hylkää unelmasi ja kiellä tarpeesi?
Etsi mies joka haluaa sitoutua sinuun, nykyisesi ei halua enää antaa ko. lupausta kenellekään, miksi sinä et silti olisi sen arvoinen, jos se on sinulle tärkeää?
Ihan sama asia, kuin vertaus lapsiin, haluat lapsia, mies ei, mitä teet?...
Jos ihan "oikea sitoutuminen ilman takaportteja" on sinulle tärkeää, tiedät mitä teet.
- jokkusihippu
Miksi avioliittoa mollataan nykyään? Se on "vain" ja "vain" sitä ja sitä. Sormus ja prinsessapäivä.
Minulle ei ole mitään väliä jollain sormuksella tai prinsessapäivällä, avioliitto tarkoittaa minulle täydellistä sitoutumista toiseen ja päätöstä olla toisen kanssa kunnes kuolema erottaa. Maailman kauneinta lupausta.
Ei sillä väliä tekeekö jonku rituaalin, vaan sillä, onko miehellä rohkeutta ja selkärankaa tehdä se lupaus ja mennä naimisiin kaikkien ihmisten edessä.
Tuntuu, että nuo avioliiton mollaajat vaan koettavat hiljentää omaa häpeäänsä siitä, kun eivät uskalla tehdä sitä askelta tai puolisonsa eivät halua sitoutua täysin.
Kyllä se fiilis ja turvallisuuden tunne on ihan eri kun avoliitossa, joka on vaan kämppiksenä asumista, kuka tahansa voi sen tehdä ja lähteä milloin huvittaa. Ei kai ihme jos ei haluta mennä naimisiin, jos näissä ratkaisuissa ajatellaan jo valmiiksi tulevaa eroa ja sen helppoutta tai vaikeutta. Ei kannatakaan, kun ei se ole kovinkaan päättäväistä loppuelämään tähtäävää sitoutumista.
Asennekysymyshän tuo sitoutuminen on pohjimmiltaan. herää vaan kysymys, että JOS molemmat ovat TÄYSIN päättäneet sitoutua, niin miksi ei voi mennä naimisiin, varsinkin jos se toiselle on niin tärkeää????? Ainoa selitys on, että jotenkin kapinoi koko avioliitto- instituutiota vastaan.- .....!
Miksi ei voi seurusteleva pari suhtautua yhtä antumuksella samoin periaattein yhdessäoloon, kuin mitä sinä liität avioliittoon, eli tää täydellinen sitoutuminen ja päätöstä olla toisen kanssa kunnes kuolema erottaa. Ei noihinkaan kahteen viimeksi mainittuun asiaan tartte papin aamenta, sormusta tai häitä. Joillekin, olen päätellyt, kuten aloittajalle naimisiin meno on status juttu.
- tdyrdty
Ei ole väliä rinsessapäivällä, mutta lupaus tulisi kuitenkin uskaltaa tehdä ihmisten edessä.... :-D Miksei maistraatissa parin virkailijan todistaessa?
Vakavasti, en tarkoita haukkua ja vähätellä avioliittoa mutta kun ei se naimisiinmeno ihan oikeasti ole kaikille noin merkittävä asia. Ja jos saatte avonne siihen lähtemään niin olisikin syytä huomioida se, että se ei useinmiten todellakaan muuta käytännössä yhtään mitään. Ettei tulisi pettymyksiä ja sitä myöten eroja. Epäilen että sinäkään kovin kauaa jaksat turvallisuudentunteessasi leijua ja se arki ja puoliso ei siitä nyt ainakaan miksikään muutu.
Ei se avioerokaan nykyään niin monimutkainen asia ole etteikö siitä voi lähteä koska huvittaa. Tähän mennessä en itse ole lähtenyt yhteenkään suhteeseen erotakseni, mutta eroja tapahtuu, jopa avioliitosta. Tuo lupaus on aika karu jos se vielä annetaan suht nuorena, ihmiset ja elämäntilanteet muuttuu...oletko niin varma ettet itse halua jossain vaiheessa liitostasi häipyä? Vaikka itse olen nykyään aviossa niin ei minulla ole mitään intressejä pitää puolisoani luonani jos tämä ei sitä itse vapaaehtoisesti halua, mihinkään lupauksiin vedoten. Ei kai se nyt minustakaan kovin kivalta tuntuisi. Menneissäkin suhteissani on pyritty tekemään kaikki voitava ennen eroa jos tulee ongelmaa, eli sitoutuminen on ollut aivan samaa luokkaa ilman papin aamentakin, mutta jos ei suju niin ei suju. Vai olisiko siitä jokin palkinto luvassa jos jonkun lupauksen voimin jatkaa hautaan asti liittoa jossa kaikilla on kurjaa?
Yksi syy miksi ei ehkä haluta naimisiin voi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan se hässäkkä mikä päätöstä useinmiten seuraa. Monet kun ne bileet kumminkin haluaa, ja vaikka järkkäämisestä pääsisikin luistamaan niin silti siitä seuraa se päivä prinsessana tai prinssinä sillekin joka mielummin juhlissa olisi hiljaa ja taustalla. Itse olen tällainen mutta puolison toiveen mukaisesti juhlat järkättiin, jouduin itse siitä kaikenlisäksi vastaamaan vaikka omissa haaveissa kajasti maistraatti. Lopputuloksena oli pienet ja mahdollisimman vaivattomat häät, ja olihan se loppujenlopuksi ihan mukava päivä, uskallan suositella hääkammoisillekin jos vaan pitää homman järjellisissä rajoissa. Jos asia jostain tällaisesta kiikastaa niin neuvoisin kuuntelemaan sen puolison mielipiteitä jos hänellä on asiaan jotain sanottavaa, ja jättämään muulloin rauhaan ja vastaamaan järjestelyistä itse. Eikä sitten ihan oikeasti aleta kiukuttelemaan jos puoliso ei järjestelyihin osallistu ja alatte kiireen keskellä miettiä että haluaako tuo naimisiin ollenkaan.
- oppeliini
Tuo sama ongelma nytt olevan niin monella. Toinen haluaisi laillistaa yhteiselon, toinen ei. Aikanaan asiaan tulee ratkaisu, puoleen tai toiseen.
Kaikista tärkeintä ennen tuon päätoksen esiinastumista on : älä tee lapsia teidän suhteeseenne ennenkuin tuo asia ratkeaa.
Kaksi aikuista AINA pärjää hyvin, oli liitto "laillinen" tai ei. Tietenkin se voi hajota laillistamisen jälkeenkin! MUTTA tämä on se iso mutta: on paljon helpompaa vain sanoa "Hei hei - hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti" , ilman lapsia. - 13 vuotta naimisissa
Jotkut eivat halua elaa avoliitossa loputtomiin. Sita paitsi, monet miehet eivat kosi sen takia, etta eivat sydamessaan vaan usko naisen olevan "se oikea." Tai joku tokkii vastaan. Aivan liian monta kertaa on kaynyt niin, etta avoeron jalkeen mies ottaakin ja menee yllattavan nopeasti naimisiin toisen kanssa. Ja ihan hyvia avioliittoja syntyy. Miehilla on joku kompleksi kosia, elleivat he ole AIVAN varmoja, etta eivat voisi elaa ilman k.o. naista.
Joskus tulee eroja juu. Mutta mika ihme siina on, etta pitaa vahatella sita jos haluaa oikeat kunnon haat, avioliiton, saman sukunimen, ja muuten vaan olla naimisissa? Jos haluat naimisiin, ja asia sinua kaivertaa, niin silloin sisimmissasi sinakin tunnet, etta jotain puuttuu. Naiset aina vaistoavat nama asiat. Sinuna lahtisin pois suhteesta. Jos mies tulee takaisin ja kosii vahan ajan kuluttua, han huomaa mita on menettanyt sinussa. Jos taas han jatkaa elamaansa, niin tiedat, etta olisitte eronneet joka tapauksessa olitte te vaan avoliitossa tai ei.
(Haukkukaa vaan minka verran haluatte, mutta petatte itseanne jos luulette etta avioliitto on "vain" paperi.)- Luovutan
Itse hyvin pitkälle samoilla linjoilla. Olemme seurustelleet 4 vuotta ja yhdessä asuttu vuosi. Riideltykin on kihlausasiasta. Mies ollut naimisissa ja yhden kerran kihloissa. Minä naimisissa kerran. Miehelleni ajatus tuntuu olevan täysin mahdoton. Ei kuulemma merkkaa mitään, kun ei ole ennenkään merkannut.
Ei mitään väliä minun toiveillani ja haaveillani. Kylmästi torjuu haaveeni ja suuttuu, kun otan asian esille. Viimeksi jopa huusi, etten koskaan mene kihloihin enkä naimisiin. Olin aika järkyttynyt reaktiosta. Minulle on itsestäänselvää, että suhteessa edetään jollakin lailla ja ollaan todella valmiita sitoutumaan, jos aidosti rakastetaan.
Olen huomannut, että omat tunteeni ainakin ovat alkaneet viilenemään. Olo on niin surullinen, kun luulin hänen olevan se loppuelämäni ihminen. Kaikki tämä on ollut valtava pettymys, koska aluksi luulin aivan toista.
Lisäksi vielä mies säilyttää edellisen suhteen kihlasormuksiaan kauniissa rasiassa, kuin aarretta. Omat sormukseni lojuvat jossain laatikon pohjalla, jos ovat enää edes tallessa. Kaipa ei ole sittenkään päässyt edellisen rakkautensa ylitse.
- näinpä
Vähän saman tyyppisiä asioita mietin omassakin elämässä. Oikeastaan päädyin tähän keskusteluun, koska mietin varta vasten juuri näitä asioita ja etsin kokemusta tai neuvoa keskustelupalstoilta. Teillä muilla on ollut näemmä jo ennestään avioliittoja tai kihlauksia takana. Minä ja avopuolisoni olemme alle 30v ja seurustelleet 4 vuotta. Minulla on murrosiästä yksi 3 vuoden suhde takana. Tietääkseni avokillani ei ole ollut minua ennen ketään.
Muutimme yhteen n. 5kk seurustelun alkamisesta. Pian avokkini myös kosi minua. Olin silloin vasta 19 vuotias ja en ollut vielä valmis lupautumaan niin suuriin asioihin. Kihlaus ja avioliitto on minulle perinteiseen tapaan iso asia, joita kunnioitan "vanhanaikaisesti". Lisäksi olimme vielä hyvin nuoria, jossei edelleenkin.
Saatuani opiskelupaikan muualta kerkesimme olla asumuserossa 2 vuotta, kunnes sain opiskelut päätettyä ja muutimme takaisin yhteen. Nyt olen tosissani alkanut miettiä kihlauksen ja avioliiton mahdollisuuksia ja avokkini vaikuttaa seurustelusuhteemme jälkeen siltä oikealta, turvalliselta ja rakastavalta mieheltä, jonka kanssa voisin oikeasti elää elämäni loppuun asti.
Pudotin hänelle sen pommin, jota olin pihdannut kysyä jo usean kuukauden verran. "voisimmeko me nyt mennä kihloihin?" Mies säikähti ja sanoi, että ei tarvitse. Olin hieman typertynyt hänen vastaukseensa. Miksi ei? Miksi säikähdys? Eikö ole luonnollista, että jo tässä vaiheessa voisi vakavasti harkita avioliittoa? Onko hän ehkä tullut pitkän seurustelusuhteemme aikana toisiin ajatuksiin minusta? Vai onko kihlauksesta vain mennyt hohto? Siihen hän vastasi myöntävästi, mutta lisäsi fiksusti perään, että hohto ei suinkaan olen mennyt kuitenkaan minusta. Kysyin sitten, että haluaisiko hän siis sivuuttaa kihlauksen ja mennä suoraan naimisiin. Tässä vaiheessa hän ei katsonut minua silmiin, tuijotti vain suoraan eteensä ja sieltä tuli jotain nyökkäyksen tapaista. ( Otetaan huomioon se, että hän on aika rauhallinen ja hiljainen kaveri).
Silti minua hieman hämmensi tämä pieni keskustelutuokio ja päässäni pyörii edelleen kysymyksiä. (Joita en jostain syystä uskalla häneltä kysyä.)
En välttämättä ole valmis elämään lopun ikääni pelkässä avoliittossa. Olenhan kuitenkin lapsesta saakka haaveillut siitä oikeasta miehestä, kihloihin menosta, häistä, lapsista, omasta talosta, koirista ja mansikkamaasta, niin kuin monet naiset varmaan haaveilevat.
Nyt sitten pyörittelen kauhukuvia mielessäni siitä, että jos en avokkini mielestä vielä olekaan se oikea ja olen ns. tuhlannut hänen kanssaan elämääni viimeiset neljä vuotta. Ja sitten kolmekymppisenä olen vanhapiika, kun yritän taas uudestaan ja taas uudestaan etsiä tarkkaan harkiten sitä minulle oikeaa.
Niinpä niin....- eivind
"Joita en jostain syystä uskalla häneltä kysyä."
Eikös pitäisi, jos kerran uskaltaisit avioliittoonkin? Et ole valmis siihen, jos pelkäät avointa keskustelua miehesi kanssa! Reippaasti kissa pöydälle ja asiat selviksi; siitä se kunnon liitto alkaa:-)
- 11
Luinpa nämä rimpsut.
Miehille näyttää tuo vapaudenkaipuu olevan luonteenomaista siinä misä naisille sitoutuminen.
Näin suurin osa miehista tavallaan "joutuu" enemmän tai vähemmän pakon edessä naimisiin, useimmiten väsytystaistelun tuloksena. Näin myös itse.
Todellisuudessa en ole koskaan halunnut naimisiin, mutta yhdessä olen halunnut olla. Tuo on totta mitä sanottiin takaportista, näin naimisissa olo on kuin häkkieläimellä, ei hyvä.
Jatkuvasti jankuttaen ja miestä syyllsitäen naimisiinmenosta naiset tekevät karhunpalveluksen, siinä mies tavallaan oppii tai opetetaan pikkuhiljaa vihaamaan vaimoaan.
Jos mies haluaa naimisiin niin viestin täytyy kyllä tulla miehen puolelta ilaman minkäänlaista syyllistämistä tai painostamista. - avioliitto turvaa
Miksi sanotaan että avoliitosta on helpompi erota? Sehän juuri onkin vaikeaa, kun ei ole lakia eikä sopimuksia turvana. Vahvempi (itsekkäämpi) voi viedä kaiken yhteisestä kodista niin että toinen ei mahda mitään. Voi myös tulla hirveitä riitoja yhdessä hankituista tavaroista, lapsista ja kotieläimistä, kun mukaan ei saada tuomaria jakoa tekemään. Myös lesken turva on avoliitossa olematon, koko koti ja omaisuus voi mennä kuolemantapauksessa.
Siis jos haluatte turvaa ja helppouytta parisuhteen pykäliin, niin ehdottomasti avioliitto kannattaa.- 1
Niinpä persaukisen naisen unelmana siintää aina avioliitto varakkaan miehen kanssa. On turvaa ja helppoutta parisuhteen pykälissä.
- Tuleva Vaimo
Itse olen nainen, enkä koe naimisiin menoa pakollisena asiana. Kuitenkin olen kihloissa ja valmis menemään naimisiin tulevan puolisoni kanssa, joka haluaa naimisiin. Rakastamme toisiamme ja olemme molemmat sitoutuneet 110 % suhteeseemme, joten miksi en tekisi sitä rakkaani toiveesta. Sen verran tosin joustettiin minun suuntaani, ettei pidetä älyttömiä bileitä, luvassa on pelkkä maistraatissa vihkiminen ja parhaiden ystävien kanssa illan viettäminen. Mielestäni parisuhteeseen kuuluu joustaminen, jollei toisen ajatukset nyt sitten sodi aivan täysin omia periaatteita vastaan.
- Kymmenkihlat
Kihloissa ja kännissä on aina kiva olla-niistä pääsee eroon äkkiä, koska niillä ei ole mitään merkitystä. Sormus sormessa ei ole este-joskus ei edes hidaste. Luottamusta ei rakenneta korujen varaan.
- siivouskone, nimesi
sun tulee vaatia sormus sormeen, kaiki muu on teeskentelyä, kotileikkiä vailla oikeaa liittoa, mies on taatusti netissä jo ettimässä parempaa koko ajan, heti lähtee kun löytää sen joka vie jalat alta. Tää on tuttua, ja avioituu sen kanssa 2 kk tapaamisesta. Sulle ikävä juttu, koska tuhlaat omat parhaat vuotesi huijarlle, ja niitä et saa takaisin. Jätkähän käyttää sua hyväkseen, on löytänyt ilmaisen kotipiian, ja kuka nyt semmoisesta kodinkoneesta, ja seksihalujen tyydyttäjästä luopuisi kun kerran annat ilmaiseksi. Heh! Ette ole enää teinejä, olet jo keski-iässä.
- hyvä kiertoon
Jos hyvä parisuhteesi todella kuolee moiseen asiaan, anna olla. Miehellesi on varmasti ottajia ihan jalat maan kamaralla seisovissa naisissakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole202252Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi782206Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä422081Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma551458- 741376
Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?65908Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?46903Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?
Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat8791- 52763
Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi34760