Käytännön neuvo

Olen sitä mieltä että ei kannata lähteä kovin kauas opiskelemaan, jos ei ole pakko. Olen itse joutunut lähtemään aika kauas kotoa, koska lukiopaperit oli sen verran huonot ettei niillä irronnut paikkaa kotikaupungista. Maalla yritime silmät kikkaina selittää, että saman tutkinnonsaa joka paikasta ja että taso on aivan sama joka paikassa - kuitenkin tiesimme itsekin, että aivan huu-haa-puhettahan se oli. Totuus oli, että suurin osa meistä oli joutunut sinne maalle opiskelemaan, koska emme olleet parempiin paikkoihin päässeet.

Maalla oli halpaa asua, mutta kotimatkoihin kului paljon rahaa. Kävin joka toinen viikonlopu kotona, ensin bussilla (linkillä) ja sitten junalla. Avopuoliso opiskeli kaupungissa ja asui edelleen kaupungissa yhteisessä kodissamme, joten vuokraa piti maksaa kahteen paikkaan. Maalla ei myöskään ollut mitään töitä tarjolla, ei edes harjoittelupaikkoja, joten kaupunkiasunto oli tosi tarpeen. Maalle ei olisi voinut elämää suunnitella siksikään, että kyläläiset ei meihin oiskelijoihin oikein mitenkään sitoutuneet. Me oltiin niille vaan jotain kummajaisia, jotka käytiin siellä kääntymässä, ja heistä oli hienoa, että omassa kylässä oli korkeakoulu. Siis Jyväskylässä ...