Hihna- ja ohituskurssit, auttaako?

Ei välttämättä harjoittelu auta, jos koiranne ei tottele teitä. Selkeesti johtajuusongelma. Suosittelen Pevi-kouluttajaa, teidän pitäisi itse oppia jämäkkyyttä. Siis ongelmakoirakoulutusta. Omistajathan sen koulutuksen tarpeessa ovat :)

Joo kyl mä oon valmis kattoon peiliin ei siinä mitään. Mutta miksi koira muissa asioissa tottelee hyvin jos on johtajuusongelma? Esim.vapaana tottelee sitten taas paljon paremmin ja koira on oikeastaan silloin hallinnassa, luoksetulo seis käskyt vaikka niitä muita koiria näkyiskin. On kyllä hirmu hinku hajujen perään, varinkin narttujen. Ja nyt tietty kun ei oo toivottua tulosta saatu, on niin masis fiilis - ei niinku jaksais! Tuntuu kertakaikkisen epäonnistuneelta ja kyllähän se koirakin tämän vaistoaa.

Muuten siis ollaan pyritty näyttämään johtajuus: Ihmiset ennen koiraa sisälle, ruokakupille luvan kanssa ja kaikki muu myös. Tää alkaa olla sillä opittu tapa, AAARGH

Minä näenkin johtajuuden sellaisena, että koira tottelee kaikissa tilanteissa. Palkitsemalla koulutettu koira tottelee silloin kun sille sopii, ei se välttämättä omistajaansa kunnioita, vaikka se mukava tyyppi muuten onkin :)

Jos koira on yhtään luonteikkaampi, joutuu johtajuuttaankin korostamaan isommalla energialla. Tosissaan. Ja joskus olemaan ikävä tyyppi.
Kastrointi kyllä lievittää sitä narttujen perään haikailua. Suosittelen, sehän helpottaa koiran stressiä, kun ei tarvitse seksuaalisesti turhautua.

Mutta tarkkaan ottaen mitä olette yrittäneet? Minkälaisia seuraamuksia koiralle on tottelemattomuudesta?

"Millaisia kokemuksia teillä on esim. hihna- ja ohituskursseista? Auttaako ne oikeesti? Auttaako se, kun siellä on muita koiria ja yhdessä harjoitellaan ohittamissa ym.?"

En ole itse käynyt hihna- ja ohituskursseilla, mutta muilla kursseilla kylläkin. Jos ohjaaja on pätevä ja ymmärtää koirien käyttäytymistä ja sen muokkaamista, niin eiköhän sieltä apua löydy. Pevi-kouluttajat kannattaa unohtaa. Ja kannattaa ottaa kurssi siltä kannalta, että itse oppii kouluttamaan koiraansa ja toimimaan oikein ohitustilanteista jotta saa koiran onnistumaan ohituksessa ja pääse palkkaamaan hyvästä käytöksestä. Tokihan siellä saa koiraakin siedätettyä ohitustilanteisiin ja opetettua oikeaa käytöstä muiden koirien lähellä, mutta kannattaa muistaa että koirat ovat huonoja yleistämään. Vaikka koira oppii hyvin ohittamaan treenikentällä, se ei tarkoita että se automaattisesti osaa ohittaa joka paikassa, vaan uusissa paikoissa ja tilanteissa on syytä opettaa asia koiralle uusiksi tai ainakin vähän helpottaa tilannetta.

Kannattaa myös muistaa, että hihnaohituksissa, hihnassa vetämisessä tai muussakaan tilanteessa ei ole mitään tarvetta käyttää rangaistuksia tai pakotteita - kaiken voi opettaa koiralle palkitsemalla. Johtajuudella ei ole tämän tai muunkaan asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Mutta esim. teidän treeni jossa koira saa mennä kupille vasta luvan jälkeen on oikein hyvää itsehillintätreeniä koiralle. Tuohon kastrointiin sen verran, että itsellä on leikkaamaton uroskoira, ja ilman kastrointia ollaan saatu nämä asiat hallintaan (koira on tullut minulle aikuisena joten huonojen tapojen poiskouluttamista on päästy harjoittelemaan aika reippaasti)

Tärkeää on vaan opettaa koiralle palkitsemalla oikea käyttäytymismalli noihin hankaliin tilanteisiin. Kun pähkäilee miksi koira käyttäytyy niinkuin käyttäytyy, kannattaa unohtaa johtajuuslöpinät ja miettiä miksi ko. käytös on koiralle kannattavaa. Esim. koira ei kisko hihnassa koska luulee olevansa johtaja vaan se kiskoo hihnassa jos se on oppinut, että kiskomalla se pääsee haluamaansa paikkaan, eteenpäin tai jotakin hajua kohti. Antoisaa kurssia ja mukavia treenihetkiä!

Nimimerkille metheny: haluaisin nähdä koiran joka tottelee kaikissa tilanteissa 100% varmuudella...Kannattaisi myös vähän päivittää tietämystäsi: palkitsemalla koulutettu koira tottelee koska se oppii että tottelemisesta seuraa mukavia asioita, ja totteleminen on sille kannattavaa. Pakotteilla koulutettu koira tottelee koska se oppii että tottelemisesta seuraa epämiellyttäviä asioita. Koiran käytöksen kuvaileminen kunnioittamisella tai kunnioituksen puutteella lipsahtaa jo kovasti inhimillistämisen puolelle... Suoritusvarmuutta saadaan toistojen kautta ja eri paikoissa ja erilaisilla häiriöillä treenaten, oli metodina sitten palkkaaminen tai pakotteiden käyttäminen.

Erilaisia tapoja näköjään kaikilla - onko siis niin, että pitää löytää sen oman koiransa kanssa se oikea tapa?

No joo, eli meillä on oikeastaan ollut aikas pitkälle Cesarin filosofiaa, mikä taas toimi edellisellä poitsullamme loistavasti. Tämä edellinen toki oli hyvin eriluontoinen - ei ollenkaan näin "vaativan virtaa täynnä oleva kaveri", kuten tämä nykyinen.

Tässä juurikin totesin itselleni, että tämä kaveri on ollut tällainen pennusta saakka, emmekä ole saaneet sitä muuksi muuttumaan: Vinkui jo pentuna kun näki muita koiria ja riemastui ihmisistä, kaikenlaisista niin, että siinä oli välillä emäntä ja isäntä ihmeissään - kun piti yrittää lähinnä niitä ihmisiä siinä himmata, ettei ne palkitsisi meidän koiraa silityksillään kun se käyttäytyy huonosti. Se oli raivostuttavaa ja on vieläkin, tuo kun osaa oikeen vaatia ja dominoida silityksiä - paitsi meiltä ei enää, sen se sentäs oppi.

Jotkin satunnaiset ohitukset on onnistuneet ja niistä ollaan aina palkittu joko namein tai lelulla (narupallo taskusta, mutta se ei ollut silleen taas paras juttu koska koira tietty aina riehaantui tästä leikkituokiosta) Mutta käytössä on ollut pieni nykäsy hihnassa, kun vetää/vinkuu tai kosketus koirakuiskaajan tyyliin - tällä hetkellä tuntuu kyllä että se ei huomaa noita kosketuksia yhtään! E siis yhtään. Rauhallisena toki yritän pysyä, mutta täytyy sanoa että tänä päivänä se hermokin tahtoo mennä helpommin, kun on tiekkö oottanu tuloksia ja ehkä laskettu nuruudenkin piikkiin. Tänäänkin oli nenä niin puskassa kiinni, että remmi tiukalla lähes koko ajan ja aina uudestaan heti kiellon jälkeen - hajut kävi sille jotenkin ylivoimaseksi taas.

Siis tuntuuko että onko meillä hyvin tekemistä sille vai ei, eli normiviikkoina tällaset:

- Aamulla kävelylenkki hihnassa
- Työpäivän jälkeen päivällä pitkä lenkki (osittain aina hinassa, kun asutaan asuinalueella) vapaana: joko metsässä nuuskulenkki, tai vetopyöräilyä silloin tällöin, pitkä kävely/hölkkälenkki vapaana lenkin jälkeen joskus leikkiä (frisbee/pallonheitto)
- iltaisin rauhoittava hihnalenkki
- joskus tottista ulkona tai sisällä, tykkää hulluna
Näiden lisäksi ollaan nyt aloitettu jälki-harrastus, jota vasta siis kerran kokeiltu, tykkäs hulluna ja hiffas sen. Aateltiin että rauhottaisko/rentouttaisko tommonen nuusku-harrastus sitä enemmän kuin nuo juoksu ja pallo-aktiviteetit... Ja sit sisällä:
- silloin tällöin ydinluita
- Kongi jossa jotain kaluttavaa ruokaa sisällä
- vanhoista farkuista tehdyt riepottelulelut muita leluja saa joskus eteensä, mutta vain määräajaksi, sillä hetken leikkimisen jälkeen, poitsu on sitä mieltä että kaikki lelut saa paloitella ja syödä
- makupalojen tai muun juttujen piilottamista ja etsimistä
- päikkärit emännän/isännän kainalossa (nää on niitä ihania hetkiä hih)

Välillä ei tiedä, onko se levoton ja yli-hössöttäjä hajujen vai vähäisen liikunnan vai liikatouhuamisen takia?? Mamma mia joskus on ankeeta lähtee lenkille. No onneks se on kiltti kuiteskin eikä oo räyhä. Jos jotain hyvää täytyy keksiä.

Jep tämmösiä taas!