Anoppi kuormittaa perhettämme

Onhan se varmaan ikävää kun tuntee että käytetään hyväksi, mutta tuppukylän asukkailla on oma kotipiirinsä omat tapansa ja tyylinsä elää. Kaipa hän haluaa kertoa omia asioitaan jollekkin sehän sanotaan helpottavan. En kadehdi tilannettasi ja rahanpyynnöistä minäkin hermostuisin, sillä sen ikäinen ihminen kun anoppisi on pitäisi olla jo raha asiat tasapainossa, ettei tarvitsisi nuoremmilta pyytää, mutta jotkut oat vaan sellaisia. Ja jos on paljon sairasteleva ihminen niin ei kai siinä pahemmasti jaksa siivoillakkaan, ja kaikki eivät ole sitä tyyppiä että laittavat siivouksen etusijalle elämässään, ja silti he eivät ole mitenkään huonompia ihmisiä, joten siitä en oikein pitänyt että valitit hänen kodistaan. Meillä kanssa ihmisilläpitäisi olla sellainen mieli että antaa arvon ihmisille jotka eivät ole samanlaisia kuin itse olen, kaikilla on oikeus olla kodissaan ihan kuten haluaavat. Sanoisin että ylenpalttinen siivoileminen on mielestäni monen mielenterveys ongelmista kärsivän ihmisen oire.Ja etkö voisi sanoa suoraan anopillesi siitä juoposta ihmisestä hänen vierellään mitä ajattelet hänestä ja kun kerran kirveskin heiluu niin aika pahasti ovat asiat. Älä vastaa niihin puheluihin kun hän soittelee ja valittelee tai sano suoraan että et jaksa kuunnella ainaista valitusta. Ihminen on usein kasvatuksensa tulos joten tausta tekijät saattavat olla aika dramaattiset kun pitää juoppoja vetää perässään kerta toisensa jälkeen.

Mitäpä jos vaikka lakkaisit vastailemasta puhelimeen? Pakkoko sinne tuppukylään on tupata kylään?

Ihmisillä on tänäpäivänä semmoinen kummallinen ajattelumalli, että kännykkä tarkoittaa sitä, että on aina tavoitettavissa.

Älkää hyvät ihmiset joka kerta vastatko puhelimeen ja jos vastaatte, lopettakaa puhelu jollakin tekosyyllä lyhyeen. Niin minäkin teen jos joku läheinen heittäytyy liian rasittavaksi.

Älkää tehkö vuoteen mitään anopin hyväksi ja älkää käykö sielllä niin tilanne rauhoituu koska jos on terveitä vanhuksi niin miksi pitää oman perheen kustannuksella hoitaa muiden asioita koska pytyvät siihen itekkin mutta käyttävät muita hyväksi.

Kirjoitit varsin hyvin huolesi ja aihetta onkin . Toisaalta , jos anoppisi olisi kunnollinen ihminen varmaan hän auttaisi ja kantaisi huolta teistäkin, jos te olisitte kuin hän .
Miten kunta voisi auttaa ? Oletteko kysyneet , pienessä kunnassa sosiaali-ihmiset voivat olla hyvin aikaansaavaa väkeä , pyytäkää käymään . Jospa saisivat jotakin apua sieltä .
Teet hienosti, kun viet ruokapussin ja yleensä käyt ja näytät lastasi , se on osoitus fiksuudestasi ja kunnioitus miehellesi , vaikka vanhemmat ovat mitä ovat .
Vanhempiaan ei voi valita, mutta jotenkin pitää tulla toimeen , hyätäkin voi , mutta se on taas itsekästä ja osoittaisi, että et hyväksy erilaisuutta , vaikkakin se on itseaiheutettua . Jokin historiahan heillä on ja syynsä elämäntyyliinsä .

Pidä jonkinlaiset rajat , että jaksatte itse , mutta älä hylkää .

Jos nuo olisi minun vanhempani, tilaisin siirtolavan pihaan ja olisin pari pvää talkoissa heittämässä tavaraa pois , jospa siitäkin piristyisivät , osaltaan nuo kirjoittamasi asiat viestittävät toivottomuutta ja masentuneisuutta ja saamattomuutta , mutta kun tuohon tilaan pääsee , siitä ei omin voimin selviä ylöspäin .

Tuskin tässä tilanteessa sosiaaliviranomaisetkaan voi auttaa. Kuulostaa siltä, että anoppi itse saa jotain iloa, kun häntä huomioidaan silloin kun menee huonosti ja joku muka kuuntelee. Ei hän varmaankaan edes halua muuttua. Vai kuviitelisitko, että joku päivä hän soittaa, ja sanoo, että "nyt loppu paskan keskellä eläminen, olen siivonnut". Tuskin. Tietenkin sairas ihminen tarvitsee apua, joten ehkä joku siivouspalvelun pestaaminen voisi jotain auttaa.

Itselläni anoppi on myös AINA kipeä. Puhelut alkaa sairauksien kartoituksilla ja oireiden kuvauksilla, puhelut kestää puolesta tunnista eteenpäin (jos puhelu on viimeistään lopetettava 10 min kuluttua, pitää ajoissa alkaa jo sanomaan, että nyt mun pitää lopettaa, siitä ei pääse irti). Hän ei kuuntele mitä muut sanoo (sama asia kerrottava monta kertaa, aina tulee uutisena), oma napa on tärkein, ja tietenkin puolisoni elämä, sillä hänhän on esikoinen ja hän on ylpeä äiti! Olemme seurustelleet 5vuotta, ja voin sanoa, että jos anopiltani kysyttäisiin, että mikä olen koulutukseltani, hän ei teitäisi, koska häntä ei kiinnosta. Me muut kyllä olemme hyvin kartalla hänen upeasta urastaan. Juu, mutta ei auta muu kuin kestää...

Kiitos vastauksistanne!

On totta, ettei puhelimeen tarvitsisi aina vastata. En usein vastaakaan. Toki vauvan kanssa häärätessä on tilanteita, jolloin ei vain pysty vastaamaan, mutta välillä katson puhelinta ja totean vaan että voi EI ja mykistän koko vehkeen. Mistään en silti jää paitsi, sillä hetken kuluttua tulee sitten tekstiviesti "yritin soittaa, mikset vastaa, täällä on taas kriisi, kun sähkölasku blaa blaa ja oletko kuullut sitä ja tätä"...

Olen oikeasti aika kiltti ihminen, ja minua on helppo käyttää hyväksi. Siksi haukuinkin itseäni kaksinaamaiseksi, sillä en tosiaan osaa sanoa suoraan kenellekään, että sinä ärsytät. Valitan selän takana, mutta sillä lailla sitten jaksan.

Tuo vaihtolava pihaan ja siivoamaan- ehdotus oli hyvä. Sitä olen ehdottanut, mutta kuulkaa kun ei! Mitään tavaroita ei saa pois heittää ja joka ainoa tavara aiheuttaa mustasukkaisuutta. Siivousapu kuitenkin olisi aina tervetullutta. Anoppilassa järjestettiin mieheni vanhimman veljen lapsen ristiäiset useita vuosia sitten. Olimme kummeja. Ja kuka siivosi taloa koko edeltävän päivän, että sinne kehtaisi päästää ihmisiä? Minä ja mieheni. Vanhin veli vaimoineen ilmestyi vauvan kanssa tuntia ennen ristiäisiä ja nyrpisteli, että eipä kummoista ole. Kuulostaa uskomattomalta, mutta on totta!

Anoppi vastustaa kaikkea ulkopuolista apua, siis rahaa ottaisi toki vastaan, mutta sosiaalipuolen ihmisiä ei saa kotiin päästää "kyttäämään". Eipä sillä, että rahaa olisikaan mistään tulossa; anopilla on iso talo siellä tuppukylässä. Ei suostu myymään sitä ja muuttamaan vaikka kylän keskustaan pienempään asuntoon lähelle palveluja. "tulisin hulluksi jos koti vietäisiin" "minne koirat mahtuisivat"... ja tärkeimpänä syynä hänellä on PERINTÖ. Anoppi kuvittelee, että vanha ja aivan räjähtänyt talo metsässä on kovinkin arvokas, eikä kukaan kehtaa sanoa suoraan, että hohhoijaa. Sen tulevan perinnön varjolla sitten lainataan rahaa ja vaaditaan ,että palvelut (eli lapset) tulevat hänelle kotiin. Anoppi ei ole vielä edes 60-vuotias, mutta tottunut jo siihen, että hän on maailman napa, vanha ja sairas eläkeläinen.

Ja oikeasti vieläpä PIDÄN anopistani. Olen käynyt hänen kanssaan jopa ulkomaanmatkoilla silloin joskus, kun oli aikaa ja molemmilla sattumalta rahaa. Mutta tuosta pitämisestä saa joskus maksaa, kun anoppi luottaa hyväntahtoisuuteeni. Esimerkiksi jouluna hän kutsuu meidät syömään, ja hyvää ruokaa tekeekin, kiitos siitä hänelle. (toki me viemme ennen joulua lahjakortin lähikauppaan, josta kinkut saadaan ostettua). monta vuotta siinä meni, kun ihmettelin, minkä vuoksi minut ja mieheni kutsutaan syömään esimerkiksi kello 13 ja muut lapset perheineen vasta kello 14. Siinä sitten tartuin toimeen, kun kaikki oli aina yllättävästi kesken, keittiö siivoamatta (pääsiäiskoristeet vielä jouluna pöydällä ja joulukoristeet minä siivosin sitten pääsiäisaterialla...) Kunnes tajusin, että suunniteltu juttu. Ymmärsin myös, miksi toiset tulivat aina vasta kello 14.30- ettei jouduttaisi töihin!

Kestämistä on, mutta huumorilla mennään. Kiitos jälleen teille, olette henkireikä. :)

Älä annatyttö hyvä enää itseäsi hyväksikäyttää.Kyllä se tapaa olla toisinpäin nuo raha asiatkin ja anopit auttavat. Sano sille että nyt pitää hänenkin alaata olemaan kuten muut ihmiset ja antaa arvo sinun hyvyydellesi, eikä käyttää hyväksi. Sitten näet jos hän ymmärtää, ja jos ei niin ei edes pidä sinusta. Kuvittelin mielessäni miltä miniäni näyttäisi jos menisin vaatimaan rahaa lainaksi ja pyytämään häneltä apua kaikissa asioissa.

:) monen suru.

Minulla kans ahdistaa anoppini. Hän pyytää tuomaan kaupasta milloin mitäkin ja kun vien ne hänelle niin ei ole varannu rahaa valmiiksi. Kattoo vaan minua, että mitä ne maksaa tai minun pitää hakea lompsa. Viimeksi sanoin, etttä kyllä ne kerkiää maksaa kun saat rahaa, mutta koskaan ei maksa. Joskus hän soitta, että tuo sitä ja tätä niin sanon, että voin tulla käymään kirjoitetaan kauppalappu. Sitä hän ei hyväksy vaan tarvitsee aina vain vähän jotain. Kun käytän häntä kaupassa niin yritän esittää, että osta nyt kahvia sitä oli niin vähän hän vaan sanoo, että kyllä se riittää jne. Tyhmä kuin vasemman jalan saapas.

VAI IIN