Olin suhteessa ihmiseen, kenestä olen alannut miettimään, oliko hän kenties narsisti? hän on "tunnettu" omalla alallaan, esiintyvä artisti. aluksi hän oli lämmin, kiinnostunut, sai minut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi. Hän oli minua kohtaan "opettavainen" mitä tuli elämän filosofioihin jne, ja kokoajan hoki kuinka minulla "on toivoa" muihin "tyhmiin ihmisiin" verrattuna, kuinka minä ymmärrän ja näen, toisinkuin muut. Kuinka hän ei yleensä jaksa ketään, mutta minä, minä olin erillainen. Sitten alkoi vaihe, kun hän käyttäytyi hyvin ihasutneesti, mutta samalla kokoajan puhui kuinka hän ei ihastu, kuinka häneen ei tule ihastua, mutta silti kokoajan monella tavalla yllytti siihen ihastumiseen, puhumalla meistä ja meidän tulevaisuudesta. Kun sitten suhteemme syveni alkoi sellainen ihme palloilu suuntaan että toiseen, en tiennyt rakastaako vai vihaako hän minua, hän työnsi luotaan mitä julmimmin vain vetääksensä takaisin olemalla ihanin. Hän ivasi minua tunteistani, samalla kuin aina kaivoi niitä esille ja vetämällä minut takaisin jos yritin etääntyä. Yhtäkkiä kaikki mitä tein alkoi olemaan väärin, kaikesta tuli riitaa. Tuli riitaa jos halusin nähdä (olin liian kiintynyt) tuli riitaa jos en halunnut nähdä (en välittänyt) tuli riitaa oikeastaan mitä ikinä tein tai en tehnyt. Yhtenä päivänä olin kulta ja erityinen toisena huora ja tyhmä. Alkoi tunteilla ikäänkuin kiristäminen, "varo sanojasi, mielipiteitäsi jne etten vaan suutu, koska silloin menentät minut, iäksi" Lopuksi löysin itseni tilasta jossa kokoajan puhuin hänen tunteistaan, mitä hän halusi, sanoi ja ajatteli, miten olisin jotta hän olisi onnellinen. Tuntui siltä, etten oikeasti ole olemassa ilman häntä. Ystäväni alkoi osoittamaan huoltaan ja erään sattuman jälkeen ikäänkuin heräsin näkemään oman tilani. En edelleenkään suostunut näkemään että hän olisi minulle "huono tai paha" ajattelin vain, että olin itse mennyt huonoon tilaan ja että hän tulisi vain onnelliseksi kun olen noussut omille jaloilleni. Mutta toisin kävi, sen jälkeen kun päätin alkaa pohtimaan miltä minusta tuntui, eikä vain muokkautua hänen tahtonsa mukaan asiat meni todella huonoksi. Kaikki loppui siihen kun kerran sanoin että olen eri mieltä, kun hän minulle kiukuspäissään lateli "miten asiat on". Sen jälkeen nähtiin kerran yleisellä paikalla, jolloin kaikki oli ihan kivasti, hän halasi minua lämpimästi ja sanoin ikävöivän, mutta seuraavana päivänä hän ilmotti että olen niin kaikinpuolin ärsyttävästi, että hän leikkasi minut täysin, siis oikeasti täysin, elämästään yli vuoden suhteen jälkein. Jotenkin ajattelin, että hän on vaan elämän lyömä, että sisältä hän on kultaa ja että hyvyys voittaa, mutta niin ei käynyt. Hukkasin itseni täysin hänen alleen ja vieläkin pari kuukautta suhteen loppumisen jälkeen tuntuu että olen hukassa jotenkin. Että maailma ja ihmiset vaikuttaa jotenkin tylsän harmaan tasaisilta ilman tämän suhteen hulluja ääripäiden heitteleyitä. Minulla ei ikinä ole ollut huono itsetunto, mutta nyt tuntuu että olen hukassa ilman hänen viisautta ja että olen jotenkin kovin tyhmä ja ärsyttävä. Samalla kun olen huomattavasti onnellisempi ilman häntä, tuntuu kuin kaikki olisi viety enkä oikein näe miten kukaan voisi enään kiinnostaa. Olen ennenkin kokenut suhteen loppumisen, mutten ikinä näin vahvasti, että tuntuu kuin sieluni olisi viety. En tiedä olenko minä se heikko ja tulinko jotenkin hulluksi ja syytän häntä kaikesta vai oliko hän kenties narsisti? Kun ei hän ole paha, hänellä ei vain ole voimia antaa omalle sisäiselle hyvyydelle tilaa, suojelee sisäistä herkkyyttä todella kovalla kuorella.
Narsisti?
33
200
Vastaukset
- xcch
"En tiedä olenko minä se heikko ja tulinko jotenkin hulluksi ja syytän häntä kaikesta vai oliko hän kenties narsisti? Kun ei hän ole paha, hänellä ei vain ole voimia antaa omalle sisäiselle hyvyydelle tilaa, suojelee sisäistä herkkyyttä todella kovalla kuorella."
Vaikuttaa vahvasti nph narsistilta, ei samassa henkilössä ole rakastavaa ja inhoavaa tavallisissa ihmisissä, vain naristissa näyttää olevan mutta ei ole.
Hän ei kykene rakastamaan, hänellä ei ole kykyä tuntea empatian ja rakkauden tunteita. Hän näyttelee rakastunutta, ole iloinen että olet päässyt eroon hänestä. Varmaan saat paljon kommentteja, joissa vastaavaa kokeneet kertovat kokemuksia.- kaikkeasitätaas
No siinä tuli taas sellainen arvaus, että oksat pois. Ei kannata tuollaisia kommentteja noteerata.
- _ __ ___ ____
Niin, kuka tietää oliko hän narsisti. Jos hän menisi laajaan persoonallisuuden kartoitukseen asia voisi selvitä. Nyt voimme vain arvailla.
Narsisteissa onkin juuri puolensa ja puolensa: he ovat hurmaavia, hauskoja ja älykkäitä, kauniitakin vielä, mutta sitten on se toinen puoli. "Tavalliset" ihmiset vaikuttavat aina kauhean tylsiltä narsistien rinnalla. Narsisteilla on sitä "loistoa" ja maagisuutta, jota tarvitaan esim. julkkiksilta. Läheisessä suhteessa he kuitenkin saavat aikaan monenlaista ikävää.
Narsistit eivät ole "pahoja". He eivät vain tiedosta omaa persoonaansa ja ongelmiaan. Kova kuori tosiaan suojelee jotain, joka on niin herkkää ja haavoittuvaa, ettei sitä voi näyttää kenellekään.
Minusta on aina hyvä, jos miettii omaa osuuttaan asioihin, koska asoiden selvitt'minen itselle auttaa itseä välttämästä vaikeita karikkoja jatkossa. Alkoiko esim. jotenkin ihailla kumppania? Nostaa jalustalle? Halusiko päästä osalliseksi narsistin magiaan, loistoon ja "itsevarmuuteen"? Mitä kaikkea antoi itse tapahtua? Miten jatkossa voin välttää tulemasta hyväksikäytetyksi?
Joka tapauksessa, narsisteilla on hyvin traumaattinen lapsuus, eihän heille muuten muodostuisikaan sellaista persoonaa. Jos ei voi tuntea myötätuntoa narsistia kohtaan, tuskinpa sitä sitten voi odottaa narsistiltakaan.
Aina täytyy muistaa, että ihminen valitsee itse ihmiset, joiden kanssa on tekemisissä (lapsuuden perhe ja työpaikka poislukien).- hukasa.
Kiitos ihanasta vastauksestasi! Kyyneleet alkoi valumaan. Haluisin niin yli kaiken että tämä ihminen saisi olla onnellinen, koska niinkuin sanoin hänellä on haavoja niin liikaa. Kai ehkä jollakin tavalla tideostamatta yritin jalustalle, olla se joka "pelastaa hänet" se jonka rakkaus on niin vahva että vetää hänet suosta josta tiesin ettei kukaan aikaisemminkaan ole voinut häntä vetää. Ekan henkilön (xcch) kommentti tuntui minusta kovin ikävältä, en minä ole katkera, tai halua että hänet täällä pahaksi leimataan, ei hän ole paha. Ja minusta kyllä, kyllä voi samassa ihmisessä olla rakkautta mutta kykenemättömyyttä sitä näyttää. Tosin en tiedä näistä asioista muuta, kun se, mitä itse tunnen.
Kai eniten mietityttää se, kun tämä ihiminen on minulle niin tärkeä, että onko mitään tapaa olla hänelle läsnä, olemassa, ilman että tärvelen itseni siinä sivussa? Koska niinkuin sanoin, hänellä elämä on runnellut ja tiedän että kaiken kovan alla on lämmin ihminen joka vain pelkää liikaa. Onko ihan absurdi ajatus että voisi jotenkin auttaa, kun menin tuosta suhteesta jo niin lukkoon ja hukkaan? - _ __ ___ ____
hukasa. kirjoitti:
Kiitos ihanasta vastauksestasi! Kyyneleet alkoi valumaan. Haluisin niin yli kaiken että tämä ihminen saisi olla onnellinen, koska niinkuin sanoin hänellä on haavoja niin liikaa. Kai ehkä jollakin tavalla tideostamatta yritin jalustalle, olla se joka "pelastaa hänet" se jonka rakkaus on niin vahva että vetää hänet suosta josta tiesin ettei kukaan aikaisemminkaan ole voinut häntä vetää. Ekan henkilön (xcch) kommentti tuntui minusta kovin ikävältä, en minä ole katkera, tai halua että hänet täällä pahaksi leimataan, ei hän ole paha. Ja minusta kyllä, kyllä voi samassa ihmisessä olla rakkautta mutta kykenemättömyyttä sitä näyttää. Tosin en tiedä näistä asioista muuta, kun se, mitä itse tunnen.
Kai eniten mietityttää se, kun tämä ihiminen on minulle niin tärkeä, että onko mitään tapaa olla hänelle läsnä, olemassa, ilman että tärvelen itseni siinä sivussa? Koska niinkuin sanoin, hänellä elämä on runnellut ja tiedän että kaiken kovan alla on lämmin ihminen joka vain pelkää liikaa. Onko ihan absurdi ajatus että voisi jotenkin auttaa, kun menin tuosta suhteesta jo niin lukkoon ja hukkaan?Hukasa, toivottavasti sinulla on joku, jonka kanssa voisit purkaa tätä asiaa, ystävä, joku muu läheinen tai joku muu luotettava ihminen kuten terapeutti. Puhuminen ja asian läpikäyminen auttaa itseä toipumaan. Kirjoittaminenkin auttaa.
Niin kuin sanoit, hänellä on todennäköisesti haavoja liikaa. Sen takia hänelle on todennäköisesti rakentunut sellainen persoona.
Ikävä juttu tällaisissa asioissa on aina se, että aikuisen ihmisen pitäisi korjata itsessään sellaiset piirteet, jotka satuttavat toisia ihmisiä. Se on paljon vaadittu, kun taustalla on vakavia traumoja, mutta se on kuitenkin ainoa keino päästä eroon traumoista ja eheytyä kokonaisemmaksi ihmiseksi. Oikeanlainen psykoterapia auttaa narsistejakin. Ketään ei voi tietenkään pakottaa terapiaan, psykoterapia lähtee aina itsestä ja omasta halusta.
Arvelen, että saatat satuttaa itseäsi vain pahemmin, jos yrität auttaa. Usein on niin, että ihminen, joka ei ole ymmärtänyt omaa ongelmaansa, ei hakeudu terapiaan. Monet menevät terapiaan vasta siinä vaiheessa, kun on aivan pakko mennä, kun ei enää kerta kaikkiaan kestä, kun on aivan rauniona. Heitäkin on, jotka eivät koskaan mene.
Jos saan antaa sinulle neuvon, yritä käsitellä asia itsellesi ihan ilman häntä ja etsi itsellesi turvallinen paikka käydä asiaa läpi, ehkä joku luotettava ja turvallinen ihminen. Tavallaan on parasta ymmärtää, että tavallinen ihminen ei voi auttaa persoonallisuudeltaan vaurioitunutta ihmistä, vaikkaa haluaisikin ja vaikka tuntuukin tosi pahalta. Tällaiseen työhön tarvitaan aina psykoterapian ammattilainen.
Voit kuitenkin edelleen suhtautua häneen kunnioittavasti, aivan kuten muihinkin ihmisiin. Jos ymmärrät, että lapsuuden traumat vaivaavat häntä, olet jo pitkällä. Minusta on tärkeää, että käyt oman surusi ja kipusi läpi, että pääset itse tasapainoon asian kanssa ja että voit jatkaa elämääsi. Tärkeää on, että löydät omat rajasi, jotka suojelevat sinua kaikenlaisten ihmisten kanssa ja takaavat oman hyvinvointisi.
Voimia! - _ __ ___ ____
hukasa. kirjoitti:
Kiitos ihanasta vastauksestasi! Kyyneleet alkoi valumaan. Haluisin niin yli kaiken että tämä ihminen saisi olla onnellinen, koska niinkuin sanoin hänellä on haavoja niin liikaa. Kai ehkä jollakin tavalla tideostamatta yritin jalustalle, olla se joka "pelastaa hänet" se jonka rakkaus on niin vahva että vetää hänet suosta josta tiesin ettei kukaan aikaisemminkaan ole voinut häntä vetää. Ekan henkilön (xcch) kommentti tuntui minusta kovin ikävältä, en minä ole katkera, tai halua että hänet täällä pahaksi leimataan, ei hän ole paha. Ja minusta kyllä, kyllä voi samassa ihmisessä olla rakkautta mutta kykenemättömyyttä sitä näyttää. Tosin en tiedä näistä asioista muuta, kun se, mitä itse tunnen.
Kai eniten mietityttää se, kun tämä ihiminen on minulle niin tärkeä, että onko mitään tapaa olla hänelle läsnä, olemassa, ilman että tärvelen itseni siinä sivussa? Koska niinkuin sanoin, hänellä elämä on runnellut ja tiedän että kaiken kovan alla on lämmin ihminen joka vain pelkää liikaa. Onko ihan absurdi ajatus että voisi jotenkin auttaa, kun menin tuosta suhteesta jo niin lukkoon ja hukkaan?Ja uskon kyllä, että hän saa olla onnellinen, jos haluaa sitä itse. Meillä kaikilla on ihmeellisen paljon voimia erittäin vaikeissakin tilanteissa. Kaikilla on toivoa ja mitä vaikeimmista asioista voi selvitä.
- hukasa.
_ __ ___ ____ kirjoitti:
Ja uskon kyllä, että hän saa olla onnellinen, jos haluaa sitä itse. Meillä kaikilla on ihmeellisen paljon voimia erittäin vaikeissakin tilanteissa. Kaikilla on toivoa ja mitä vaikeimmista asioista voi selvitä.
Kiitos taas kerran. Et ehkä osaa kuvitellakkaan, kuinka hyvältä sanasi tuntuvat lukea. On ollut niin hankala jakaa tätä asiaa, ystäväni kun mielellään suoltavat hänen ylleen tulta ja tappuraa, koska heitä harmittaa se, kuinka minuun sattui ja sattuu. Että joku sanoo sen ääneen, että minuun saa sattua, ettei asiat ollut niinkuin piti, mutta lyömättä tätä toista osapuolta. Kai olet oikeassa, ja sydämessäni sen tiedänkin, etten minä häntä voi korjata. Että jokainen tekee itse päätöksensä.
En ole ennen vain ollut tilanteessa, että ihminen joka on herättänyt niin suuria tunteita, hyviä, vaikka pahojakin, olisi yhtäkkiä tyysti poissa. Etten oman mielenterveyden vuoksi jaksa "jatkaa ystävinä" enkä oikein usko että se olisi mahdollistakaan.
Mutta niin, elämä on oppimista ja kasvamista. Toivon koko sydämestä, että hänkin jonain päivänä saa eheytyä.
Jo tämä että sanoin, tai no kirjoitin, nämä asiat ääneen ja joku muu sanoi ääneen että on ok tuntea näin ja että on ok olla vihaamatta häntä, mutta että suhde ei ollut terve tekee niin hyvää. Kiitos sinulle! - xcch
hukasa. kirjoitti:
Kiitos ihanasta vastauksestasi! Kyyneleet alkoi valumaan. Haluisin niin yli kaiken että tämä ihminen saisi olla onnellinen, koska niinkuin sanoin hänellä on haavoja niin liikaa. Kai ehkä jollakin tavalla tideostamatta yritin jalustalle, olla se joka "pelastaa hänet" se jonka rakkaus on niin vahva että vetää hänet suosta josta tiesin ettei kukaan aikaisemminkaan ole voinut häntä vetää. Ekan henkilön (xcch) kommentti tuntui minusta kovin ikävältä, en minä ole katkera, tai halua että hänet täällä pahaksi leimataan, ei hän ole paha. Ja minusta kyllä, kyllä voi samassa ihmisessä olla rakkautta mutta kykenemättömyyttä sitä näyttää. Tosin en tiedä näistä asioista muuta, kun se, mitä itse tunnen.
Kai eniten mietityttää se, kun tämä ihiminen on minulle niin tärkeä, että onko mitään tapaa olla hänelle läsnä, olemassa, ilman että tärvelen itseni siinä sivussa? Koska niinkuin sanoin, hänellä elämä on runnellut ja tiedän että kaiken kovan alla on lämmin ihminen joka vain pelkää liikaa. Onko ihan absurdi ajatus että voisi jotenkin auttaa, kun menin tuosta suhteesta jo niin lukkoon ja hukkaan?"Ekan henkilön (xcch) kommentti tuntui minusta kovin ikävältä, en minä ole katkera, tai halua että hänet täällä pahaksi leimataan, ei hän ole paha. Ja minusta kyllä, kyllä voi samassa ihmisessä olla rakkautta mutta kykenemättömyyttä sitä näyttää. Tosin en tiedä näistä asioista muuta, kun se, mitä itse tunnen. "
Tosiasiat ovat joskus ikäviä, kirjoitin kommenttini kertomuksesi perusteella, jos kyse on todella narsisistisesta luonne häriöstä, niin asiantuntijain kommentit järkyttävät sinua vielä enemmän kuin minun. En sanonut häntä pahaksi, mutta narsistit ovat yleensä teoiltaan melko ilkeitä antamalla ymrtään että rakastavat, mutta seuraavassa hetkessä osoittavat inhoa.. Mutta mitäpä minä selittämään, lue tuolta, täsmääkö diagnoosi. Sinä tunnet hänet paremmin, minä en tunne lainkaan..
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/narsistiset-luonnehairiot/
Ja tässä Sam Vaknin asiantuntija lausunto oireista, hän on itse ollut narsisti mutta on niitä harvoja jotka on toipuneet.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html
Muuten olen nimmerkki katkoviivan kanssa samalla linjalla muiden asoiden suhteen.
Olisi hyvä jos jokut naiset kertoisivat vastaavista kokemuksista, yrittäkää auttaa pehmeästi, totuus voi satuttaa, mutta se on ainoa joka auttaa..
Oe voe...Jos tämä ei ole provo, minä olen pyhä paavali...
- xcch
No terve Paavali :)
- Mauno Möttönen
Jonkun vakikirjoittajan provo, jolla on tarkoituksena myöhemmin ketjussa arvostaa tiettyjen vastauksia ja arvostella joidenkin?
- hukasa.
Mauno Möttönen kirjoitti:
Jonkun vakikirjoittajan provo, jolla on tarkoituksena myöhemmin ketjussa arvostaa tiettyjen vastauksia ja arvostella joidenkin?
En tiedä nyt oikeasti miten olen sen kuvan antanut, mutta tämä on ihan oikeasti minun elämästä minun kokemus ja halusin vain saada tämän ääneen sanoa ja kuulla onko ajatus tämän toisen persoonallisuus häiriöstä ihan hullu ja absurdi. En halua ketään arvostella, halusin vaan jakaa tämän ihmisten kanssa joka saattaa ymmärtää, ystäväni kun mielellään vain heittää kiviä. Tuntuu aika pahalta, että täällä sitten taas en ole tarpeeksi uskottava?
Mauno Möttönen kirjoitti:
Jonkun vakikirjoittajan provo, jolla on tarkoituksena myöhemmin ketjussa arvostaa tiettyjen vastauksia ja arvostella joidenkin?
Luit ajatukseni. :)
- hukasa.
dizel, ei tämä oo provo. ...Vaikka tuskin olet pyhä paavalikaan ;) on tämä ihan mun oma kokemus mun omasta elämästä. En tiedä narsismista juuri mitään, mutta tämän suhteen myötä, tai omien reaktioideni myötä siihen aloin asiaa miettimään ja halusin vain kerran saada sanoa asioita ääneen.
- hukasa.
xcch, ei ollut tarkoitus olla loukkaava tai väheksyä tietoasi. Tarkoitin siis sitä, että kun silti tiedän ja tunnen tämän ihmisen ja vaikka nuo diagnoosin kohdat menee hänen kanssa miltei yksi yhteen, en ole sitä mieltä että hän on paha. Ajattelen että hän on uhri siinä missä minäkin, lapsuutensa ja olosuhteidensa. Vaikka en lain vähättele tai hyväksy sitä, miten julma hän osasi minulle olla. Haluan silti uskoa että ihmiset tekee parhaansa niillä rahkeilla mitä heillä on.
Ymmärrän siis mitä tarkoitat ja onhan nuo asiat noin, jotenkin vaan kai pelkään katkeroitua, demonisoida häntä, koska hän ei mielestäni ole paha, täynnä haavoja "vain". Iso kiitos sinulle vastauksistasi ja linkeistä. - hukasa.
En oikeasti tiedä miksi edes tulin tänne kirjoittamaan tästä. Ajatukseni oli foorumeista juuri se, että tuntemattomat solvaavat ja ilkeilevät eikä siitä mitään järkevää apua ole ja mieli vain pahoittuu. Olen todella kiitollinen katkoviivalle ja xcchlle siitä, että vaivauduitte vastaamaan, vastaukseni tarkotti minulle paljon, tunne etten ole täysin yksin ja jotenkin vinksahtanut vaan. Puolestani koko ketjun voi vaikka poistaa, mikäli mahdollista, jos ajatuksenne on, että vain haluan tällä solvailla jotakuta. Ihan omista tunteistani halusin vain kirjoittaa.
- xcch
"xcch, ei ollut tarkoitus olla loukkaava tai väheksyä tietoasi. Tarkoitin siis sitä, että kun silti tiedän ja tunnen tämän ihmisen ja vaikka nuo diagnoosin kohdat menee hänen kanssa miltei yksi yhteen, en ole sitä mieltä että hän on paha."
Ole huoleti, enottnut sitä sellaisena :) ,kuten sanoin että en tunne häntä, joten annoin pallon sinulle noiden linkkien perusteella. Älä tuomitse ystäviäsi, he ovat syystä huolissaan sinusta ja ehkä sinun kannattee kuunnella heitä. Sinun ei ole tietysti pakko tehdä muiden mukaan, mutta he ovat huomanneet että sinulle on tapahtunut joitan pahaa ja et ole entisesi..
Tämä on tyypillinen sijaisriippuvaisuus joka sinulla on, tiedän koska minulla oli aikoinaan samalainen tilanne. Olet surullinen koska pidät hänestä ja halua olla hänen kanssaan, mutta suhde ei toimi se on sairas ja olet huomannut että satutat itseäsi siinä ja voi huonosti. Muista että tosi vastavuoroisessa suhteessa ihminen rakentuu ja saa voimaa, häiriöinen sen sijaan vie energian ja voimat, kuten olet huomannut. Toivotan sinulle hyvää tulevaisuutta, vaikka olen toisaalta kovasti huolestunut sinusta.- hukasa.
Sijaisriippuvuus on minulle, pakko myöntää, täysin uusi käsite. Varmasti tosin tietoa löytyy helposti. Ja kyllä, olen niin kovin surullinen että sydämeen sattuu, olen surullinen siitä että menentin rakkaan ihmisen, olen surullinen hänen puolestaan, että häneen sattuu mutten osaa auttaa... Mutta tosiaan, kuten sanoin, emme enään ole olleet reiluun kuukauteen missään tekemisissä. Koska en vain jaksa. En kertakaikkiaan jaksa saada enää häneltä "pataan".
- M.B.
hukasa. kirjoitti:
Sijaisriippuvuus on minulle, pakko myöntää, täysin uusi käsite. Varmasti tosin tietoa löytyy helposti. Ja kyllä, olen niin kovin surullinen että sydämeen sattuu, olen surullinen siitä että menentin rakkaan ihmisen, olen surullinen hänen puolestaan, että häneen sattuu mutten osaa auttaa... Mutta tosiaan, kuten sanoin, emme enään ole olleet reiluun kuukauteen missään tekemisissä. Koska en vain jaksa. En kertakaikkiaan jaksa saada enää häneltä "pataan".
Jokainen ero, jossa tunteita mukana, on verrattavissa kuolemaan. Joten varaa aikaa surulle, katkeruudelle, vihalle ja jälleen surulle... mutta älä jää kiinni niihin kovin pitkäksi aikaa.
Ei ketään auteta ottamalla "pataan". Päinvastoin. - hukasa.
M.B. kirjoitti:
Jokainen ero, jossa tunteita mukana, on verrattavissa kuolemaan. Joten varaa aikaa surulle, katkeruudelle, vihalle ja jälleen surulle... mutta älä jää kiinni niihin kovin pitkäksi aikaa.
Ei ketään auteta ottamalla "pataan". Päinvastoin.Niin, tiedän... Tai hieman hitaampana joudunn tunnustamaan että valitettavasti jouduin koukkaamaan sen kautta että voin sanoa huomasin. Kyllä mä eteenpäin yritän ja aion. Kiitos teille kaikille jotka olette niin ihania sanoja sanoneet!
Jotenkin minulle tulee mielikuva aloituksestasi, että suhteessanne alussa ollut luovuus vain kuoli. Vain luova suhde voi toimia, sillä vain silloin vastakkain ovat todelliset itset ilman moninaisia minän ja itsen puolustuskeinoja, jotka näyttävät johtavan väistämättömästi erilaisiin peleihin ja luovuuden kuolemaan.
Olen joskus ollut luovassa suhteessa ja nähnyt sen tuhon. Jossain yhteydessä puhuttiin ns. jumalallista perua olevasta rakkaudesta.
En ollenkaan ihmettele, että sellaisen menettäminen tuntuu pahalta.
Katse eteenpäin vain -- elämä on ainutkertainen seikkailu.
Omaa äitiäni mukaillen: "Nauti elämästäsi."- hukasa.
Niin, voihan se olla niinkin. Ja varmaan osittain on myös sitä. Tuskin tässä pisteessä olisin, jos olisimme saman virran mukana menneet.
Olet kuule ihan oikeassa, katse eteenpäin. Kuten aiemmin sanoin, kaikella on tarkoituksensa ja kaikesta oppii. Oli syy loppumiseen mikö tahansa, loppu tuli, eikä se kai se sen koommin leimoja tarvitsisi. Joskus vain pieni vuodatus auttaa, kun sydäntä painaa. :) hukasa. kirjoitti:
Niin, voihan se olla niinkin. Ja varmaan osittain on myös sitä. Tuskin tässä pisteessä olisin, jos olisimme saman virran mukana menneet.
Olet kuule ihan oikeassa, katse eteenpäin. Kuten aiemmin sanoin, kaikella on tarkoituksensa ja kaikesta oppii. Oli syy loppumiseen mikö tahansa, loppu tuli, eikä se kai se sen koommin leimoja tarvitsisi. Joskus vain pieni vuodatus auttaa, kun sydäntä painaa. :)Päättyneessä suhteessa on hyviä asioita, mikä on pitänyt sen koossa. Ne eivät katoa minnekään ja ne ovat niitä asioita, joita mielestäni pitää vaalia ja joihin pitää ajatukset kohdistaa. Ei niin, että pitäisit siitä ihmisestä, johon niitä hyviä asioita heijastit, vaan niin, että pidät kiinnoi oikeudestasi tuntea niitä positiivisia tunteita, joita suhteessa koit.
M.B. :n ajatus vihan , surun ja katkeruuden myöntämisestä ja kohtaamisesta on vähintäänkin yhtä arvokas, nimenomaan ajatus siitä, että kun ne on myöntänyt ensin itselleen, niistä voi pitää päästää irti, kuin kiven tiputtaisi repustaan pois. Mutta sellainen vaatii oman aikansa -- näissä jutuissa ei ole oikopolkuja.
Puhutaan eroprosessista. Siinä on omat lainalaisuutensa ja vaiheensa, jotka vain pitää elää läpi.
Mutta itse korostaisin nimenomaan tuota luovuutta suhteen kantavana voimana!- hukasa.
temppuilija kirjoitti:
Päättyneessä suhteessa on hyviä asioita, mikä on pitänyt sen koossa. Ne eivät katoa minnekään ja ne ovat niitä asioita, joita mielestäni pitää vaalia ja joihin pitää ajatukset kohdistaa. Ei niin, että pitäisit siitä ihmisestä, johon niitä hyviä asioita heijastit, vaan niin, että pidät kiinnoi oikeudestasi tuntea niitä positiivisia tunteita, joita suhteessa koit.
M.B. :n ajatus vihan , surun ja katkeruuden myöntämisestä ja kohtaamisesta on vähintäänkin yhtä arvokas, nimenomaan ajatus siitä, että kun ne on myöntänyt ensin itselleen, niistä voi pitää päästää irti, kuin kiven tiputtaisi repustaan pois. Mutta sellainen vaatii oman aikansa -- näissä jutuissa ei ole oikopolkuja.
Puhutaan eroprosessista. Siinä on omat lainalaisuutensa ja vaiheensa, jotka vain pitää elää läpi.
Mutta itse korostaisin nimenomaan tuota luovuutta suhteen kantavana voimana!Kyllähän tässä oli hyvät asiat ja valtavasti olen tältä henkilöltä oppinut. Syy miksi eheytyminen ja irtipäästäminen kai on ollut rankempaa kuin ennen, oli että kaikki, hyvä ja paha oli niin paljon intensiivisempaa, kuin mikään ennen tätä suhdetta. Myös se, etten osannut oikeasti kuvitella, että ihminen joka on sinulle niin ihana ja rakas voi samalla olla niin silmittömän julma ja että itse voisin missään tilanteessa olla niin heikko, että olen täysin toisen vietävissä, kuin pässi narussa. Että uskoisin vain rakkauden kaiken korjaavaan voimaan vaikka suhde repi minut palasiksi ja hukkasin itseni. Mutta tämä menee jo vatvomiseksi. Olen 30 vuotias ja mielestäni ihan ainakin normaalin näköinen, eli eiköhän maailma minulle kaikkea kivaa vielä eteen heitä, kun nämä prosessit on läpi eletty.
kiitos ja kumarrus teille kaikille. hukasa. kirjoitti:
Kyllähän tässä oli hyvät asiat ja valtavasti olen tältä henkilöltä oppinut. Syy miksi eheytyminen ja irtipäästäminen kai on ollut rankempaa kuin ennen, oli että kaikki, hyvä ja paha oli niin paljon intensiivisempaa, kuin mikään ennen tätä suhdetta. Myös se, etten osannut oikeasti kuvitella, että ihminen joka on sinulle niin ihana ja rakas voi samalla olla niin silmittömän julma ja että itse voisin missään tilanteessa olla niin heikko, että olen täysin toisen vietävissä, kuin pässi narussa. Että uskoisin vain rakkauden kaiken korjaavaan voimaan vaikka suhde repi minut palasiksi ja hukkasin itseni. Mutta tämä menee jo vatvomiseksi. Olen 30 vuotias ja mielestäni ihan ainakin normaalin näköinen, eli eiköhän maailma minulle kaikkea kivaa vielä eteen heitä, kun nämä prosessit on läpi eletty.
kiitos ja kumarrus teille kaikille.[ Christina Perri - Jar of Hearts Official Video ]
Pakollinen musalinkki.- hukasa.
temppuilija kirjoitti:
[ Christina Perri - Jar of Hearts Official Video ]
Pakollinen musalinkki.Aivan ihana, ja täydellinen olooni. Joskus tämän puidun suhteen ollessa edelleen käynnissä oikein hätkähdin kun jostain radiosta soi eminem & rihanna love the way you lie, en pidä artisteista, mutta sanat oli sellaiset, että olisin itse ne voinut siinä hetkessä kirjoittaa suhteestamme.
hukasa. kirjoitti:
Aivan ihana, ja täydellinen olooni. Joskus tämän puidun suhteen ollessa edelleen käynnissä oikein hätkähdin kun jostain radiosta soi eminem & rihanna love the way you lie, en pidä artisteista, mutta sanat oli sellaiset, että olisin itse ne voinut siinä hetkessä kirjoittaa suhteestamme.
Tervetuloa palstalle puimaan syntyjä syviä, hukasa :)
- **!
kirjoittajan ÄO on reippaasti alle 100, jos on noin suppea käsitys seksistä ja muista ihmisistä.
- foreverandalways
- Pieninä palasina
Olen juuri lopettamassa 5-vuotista suhdetta narsistin kanssa. 3 vuotta tietoisesti yritin parantajan roolia. Olin rakastava,jumalallinen nainen, jonka voima ja tahto parantaa kaiken. Niimpä niin... vuosia hukkaan ja olen taas silmä mustana saikulla kotona. Henkisesti itsemurhan partaalla. Aivan totaallinen raunio. Silti ihminen tuolla olohuoneessa on hohdokkain,ihanin rakastaja, upein mies, jonka olen tavannnut. Helpottavaa tässä tilanteessa on ainoastaan pieni eloonjäämisen toive, joka löytyi jostakin. Se sai minut tajuamaan, että minun on saatava itsestäni pois tämä rakkaus, joka on vain harhakuva vailla todellisuutta. Narsisti syöttämä valhe,mutta niin ihana. Ymmärrän aloittajaa täysin.
- eiymmärrä
Pieninä palasina kirjoitti:
Olen juuri lopettamassa 5-vuotista suhdetta narsistin kanssa. 3 vuotta tietoisesti yritin parantajan roolia. Olin rakastava,jumalallinen nainen, jonka voima ja tahto parantaa kaiken. Niimpä niin... vuosia hukkaan ja olen taas silmä mustana saikulla kotona. Henkisesti itsemurhan partaalla. Aivan totaallinen raunio. Silti ihminen tuolla olohuoneessa on hohdokkain,ihanin rakastaja, upein mies, jonka olen tavannnut. Helpottavaa tässä tilanteessa on ainoastaan pieni eloonjäämisen toive, joka löytyi jostakin. Se sai minut tajuamaan, että minun on saatava itsestäni pois tämä rakkaus, joka on vain harhakuva vailla todellisuutta. Narsisti syöttämä valhe,mutta niin ihana. Ymmärrän aloittajaa täysin.
"Silti ihminen tuolla olohuoneessa on hohdokkain,ihanin rakastaja, upein mies, jonka olen tavannnut."
Miksi haluat erota, jos sinulla niiiin ihana mies?
- tytöntyllerö
Minullakin on ollut tuollainen vuoristoratasuhde, jossa oli paljon enemmän huonoa kuin muissa suhteissa - mutta myös paljon ihanempaa kuin muissa, mikä taas teki siitä niin jännittävän vissiinkin.. Luulen, että tuollainen suhde usein ajoituu siihen 20-30 vuoden väliin, ja sen takia tuollaisen jälkeen osaa arvostaa tasaisempia ja turvallisempia suhteita, varsinkin jos epäitsekkäästi aattelee mahdollisia tulevia lapsiaan - heille kun ei soisi tuollaista isää..
Nainen usein kuvittelee voivansa rakkaudellaan lumota ja parantaa ihmisen jossa on myös jotain pahaa. Kuvitellaan olevan jokin ihana pelastaja, ja sehän saisi myös tuntemaan itsensä korvaamattomaksi. Ja mies saa käytöksellään uskomaan, että se on jotenkin naisen käytöksestä kiinni, onko esillä se ihana vai kamala mies.Näin ei kuitenkaan ole. Ja siis ymmärrän hyvin sen tunteen, kun toisessa on kaksi ihan eri puolta. Mutta mieti tässä kohtaa, oletko joskus vannonut itsellesi, ettet anna miehen koskaan lyödä sinua. Niin ovat vannoneet kaikki - silti kerta kerran jälkeen väkivallan kohteeksi joutuneetkin ottavat tällaien miehen takaisin. Ja selitykset on samat. Ei tuo sinun tilanteesi ole siis mitenkään poikkeuksellinen, eikä tuo mies varmastikaan niin poikkeuksellisen ihana kuin luulet...
Tuo on hyvin tuttua minulle, ettäö ensin toinen on ihana, mutta nauttii siitä kun saa sitten loukata, kun huomaa että minä olen täysin vietävissä. Jotain oman voiman testaamista se miehelle vain on. Tiedä kuitenkin se, että et voi tehdä mitään oikein. Heti jos ajattelet itse tai et tee niinkuin hän tahtoo, et enää ole hänen "tuotteensa" ja sehän ei käy. Siksi hän koittaa kiukuttelemalla ja kiristämällä taas poistaa omat mielipiteesi.
Irrottaudu tuosta suhteesta, sillä muutoin vahinko ei välttämättä ole korjattavissa uusissakaan suhteissasi..:( Jälkeenpäin kun katsot taaksesi tuota suhdetta näät sen ihan uudessa valossa, ja tulet olemaan ikionnellinen että pääsit siitä. Nyt jo tämä mies on tehnyt hallaa itsetunnollesi, älä anna sen tuhota enempää!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole192136Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi352016Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä161899Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma461347- 731277
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?46853Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?51721Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?
Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat8711- 49661
Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi32658