Oma hevonen

Minusta sinun kannattaisi ensiksi ottaa vuokrahevonen ja jutella asiasta valmentajasi/ratsastuksen opettajasi kanssa(jos sellainen on) ja kysyä häneltä neuvoa. Mutta ehehdottomasti kannattaa ensiksi ottaa vuokralle tai ylläpitoon. Sitä kautta saat enemmän kokemusta ja varmuutta.

Jos otatte hepan sinne omaan pikkutalliin niin muistathan että hevonen on laumaeläin, joten tarvitsette sinne vähintään toisenkin hevosen. :)

eihän ne tarvii (kunhan vain on paljon hevosen kanssa niin ei tule ongelmia)

No tokihan tuossa olisi puskaratsulle hyvä alku. Mutta kuka aikoo teitä valmentaa yms, jos asutte korvessa? Jos äitisi osaa ratsastaa ja opettaa sinua niin miksipä ei! :)

Ei tarvitse välttämättä toista hevosta kaveriksi.. Meillä on kaksi lammasta kaverina lv:llä =D Ja vielä miksi ei kukaan tulisi valmentamaan "korpeen" kun onhan suurimmat osat talleistakin "korvessa" :):) Opetin kaverini kanssa (joka on käynyt lännenratsastuskurssilla omien hevostensa kanssa) ex-ravurille pari länkkäri temppua. Se seisoo paikallaan kun laskee riimunarun maahan ja tietää että ei saa lähteä(; ja kun kutsuu nimeltä se juoksee heti luokse( tämän osaa moni muukin)

Nuorilla hevosilla on tapana jumittua jekutteluun ja väärinkäyttäytymiseen, jos sille annetaan mahdollisuus ihan vaikka omistajan tietämättä venkuilla ja ns. sanoa viimeisen sanan. Minun kokemukseni ovat aika hyvä esimerkki, mitä voi käydä nuoren ja kokemattoman ratsunraakileen kanssa. Ostin Vuonohevosruunan ensihevosekseni ponin ollessa 5-vuotias. Olin tällöin ratsastanut aktiivisesti 6 vuotta. Vaikka kokemusta löytyi koko elämän ajan, ponin kanssa oli vaikeuksia. Se pukitteli ja riehui, heitteli minua pitkin maneesin seiniä. Rodeoponi! Ammattivalmentajani kanssa kuntoutimme ponia hyvin, ja ruuna alkoi ymmärtämään pomouden merkit. Silti olin terveydellisesti huonossa kunnossa kaikkien alasheittojen jälkeen. Selkäni oli vakavasti vinksahtanut. Jossakin vaiheessa hädin tuskin pystyin kävelemään kovan kivun takia. Naarmuja ja haavoja on tullut, luita niksahdellut. Nykyään meillä menee hyvin ja hevonen käyttäytyy kuin unelma. Mutta silti voi käydä vaikka mitä: poni säikähti ollessan 6-vuotias metsään paenneita valkohäntäkauriita, ja siinä sitten mentiin. Nilkkani tärähtyi vakavasti, melkeinpä sairaalakuntoon, tippumisen voiman syynä. Lisäksi myöhemmin tippuessani valtavasta banaanipukista murjoin ranteeni rikki. Eli voisin hyvin suositella ensipolleksi yli 7-vuotiasta, kokenutta kulkijaa.

Nuoret hevoset vaativat myös fyysisesti paljon: ahkeran liikutuksen ja työn lisäksi nuorukainen vaatii isot tarhailutilat ja rodusta riippuen myös pihattopaikan. Runsas aktiviteettimäärä ja tekemistä. Se on rankkaa!

Riippuu toki paljon hevosrodusta ja kasvattajasta, minkä ikäinen on sopiva. Joillakin hevosroduilla ratsastusta aletaan harjoittelemaan jo 3-vuotiaana, mutta esim. vuonohevosilla vasta 4-vuotiaana totutetaan satulaan ja suitsiin. Myös kasvattajan tavoitteista ja taidoista riippuen. Edellisellä tallillani asusti 6-vuotias, iso ja tumma hevonen. Se oli kilpahevonen, ja oli oikea unelma. Maastossa kuin enkeli ja kenttätöissä kuin ihana tottelevainen nallekarhu

kaikkiha tietää että ratsastajat himoitsee hevosen lerssistä ja on vittuuntuneita jos joutuu tammalla ratsastamaan, muistutan kumminkin että eläimiin sekaantuminen on rikos! ja tiedä mitä tauteja noin likasissaki elukoissa on! kävelevätki omassa paskassaan!! hyi! ettekä te heppatytöt sen puhtaampia ole! joten vaihda lajia, ratsastus on nolo laji kun nykyään kaikki tietää heppatyttöjen salaisuuden.

Ota ensiksi itsellesi vuokraponi, tai ylläpitoponi / heppa, etenkin jos sinua arveluttaa. Niin pääset kiinni siitä, millaista hevosen omistaminen todellisuudessa on. Kokemustahan ei ikinä ole liikaa.

Ja tämä on tärkeää tietää : Hevoset ovat laumaeläimiä, ja tulevat surullisiksi, jos ne joutuvat eroon lajikumppaneistaan, ne ovat erittäin riippuvaisia toisistaan ja niille tulee helposti pahoja tapoja yksin ollessaan, esim pukittelu tms, varsinkin jos ne ovat edellisessä kodissaan olleet lajikumppaneiden kanssa.

Hevosia pitää AINA olla vähintään kaksi! Nimim. kokemusta on!
Ja tuo sekava nimimerkki siitä syystä, että täällä ei tahdo mitään järkevää saada, koska kaikki ovat jo varattuja...