AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Työpaikkakiusaaminen on hoitoalalla yleistä

Kysely Suomi24:n ominaisuuksista

Vaikuta Suomi24:n tulevaisuuteen kertomalla minkälaisia ominaisuuksia Suomi24:ssä voisi olla.
Vastaa kyselyyn »

Työpaikkakiusaaminen on hoitoalalla yleistä

30 Vastausta 1 170 Lukukertaa
Ihan kuin meiltä töistä tämä lainaus.
En voi kertoa missä olen töissä.
Aika monessa hoitoalan työpaikassa on työilmapiiriä myrkyttämässä narsisti.
Odotan että tämä "oma" narsistini jää eläkkeelle.
Silloin laitan kädet ristiin ja kiitän Jumalaa




Psykologian prof. Liisa Keltikangas-Järvisen mielestä narsistista persoonallisuutta on hyvin vaikea tunnistaa. Kiusaaja keskellämme-kirjassa haastateltiin 150 kiusattua työpaikalla ja yksityiselämässä. Kiusatut havaitsivat kiusaajan käytöksessä seuraavia tyypillisiä piirteitä, joista voi tunnistaa ilmiön -

narsistisen persoonallisuushäiriön:
- hänen puheissaan on vihaa ja negatiivisuutta
- hän ei osoita empatiaa, rakkautta,
- hänellä ei ole syyllisyydentuntoa
- hän manipuloi ja valehtelee
- hän on kateellinen ja katkera
- hän vähättelee, mitätöi ja nitistää
- hän pelottelee, uhkailee ja kiristää
- hän alistaa, hallitsee ja käyttää hyväkseen
- työpaikalla hän ottaa toisia "hoviin" ja toisia uhreiksi
- hänen tavoitteenaan on syrjäyttää tai poistaa työpaikalta omaa valtaa uhkaavat

Lähde: Brita Jokinen: Kiusaaja keskellämme. Kokemuksia ja selviämistarinoita vaikeasta ihmissuhteesta. WSOY 2007.
Nämä asiat olen kokenut:

- hänen puheissaan on vihaa ja negatiivisuutta

- hän on kateellinen ja katkera

- hän vähättelee, mitätöi ja nitistää

- hän pelottelee, uhkailee ja kiristää

- hänen tavoitteenaan on syrjäyttää tai poistaa työpaikalta omaa valtaa uhkaavat
Varmaan lähes joka työpaikassa löytyy ko. henkilö, mutta yleensä hieman pienemmässä mitoissa, ettei ihan kuitenkaan narsistiksi voi leimata...Kateutta on pilvin pimenin, toisten töiden vähättelyä, mutta oman hännän nostamista sitäkin enemmän. Omassa työporukassa tulee kyllä niin ilmeisesti esille monia yhtäläisiä piirteitä yhdestä lähihoitajasta..Sietämätön tyyppi, kuvittelee olevansa muita parempi ja em. asioiden lisäksi:

- Hyvin voimakasta negatiivista ajattelua, vaikka saattaa pitää itseään niiiin mukavana ja iloisena ihmisenä, toisten negatiot kyllä huomataan, muttei omia.

- Ympärillä pitää olla tietynlaista hovia, jotka saa kiedottua puolelleen, ainakin hetkeksi. Tällä hlöllä on pakko olla hovia, koska muuten hän ei pysty elämään ja olemaan ilman tietynlaista draamaa. Ja draamaa tämä hlö kaipaa, aina.

- Hänen ajattelutapansa on aina oikeita ja auta armias, jos oletkin eri mieltä..hänen kanssaan ei voi olla eri mieltä, koska vain hänen ajatuksensa on oikeat :)

- Jos hän ei pidä tietyistä ihmisistä, voi alkaa savustus, mitätöinti, perätön juoruilu ja kaikenmaailman sabotointi.

Ai niin, ja missäs välissä tämä ehtii tehdä työnsä, kun pitää keskittyä epäolennaiseen?Ei se ehdikkään, mutta kiireen korostamisestahan hän nauttii erityisesti ja tässäkin hän saa itsensä asetettua jalustalle, kun hän vaan tehdä porskuttaa ja on aina niin kova kiire!!

Näitä ihmisiä siis riittää, on vaan harmi, kun haluaisi itse keskittyä hoidettaviin, niin ei jaksa kauheasti innostua jonkun ihan oikeasta töiden sabotoinnista.
Kullostaa tutulta. Olen huomannut, että usein se kaikkein pahin ilkein ja kamalin hoitaja siellä työpaaiklla on jo eläkeiässä oleva naishoitaja. Tai juuri alalle tullut pyrkyri. Eräänlainen vahvapersoona.

Ilkeitä mieshoitajiakin olen tavannut, mutta heidän tapansa ovat olleet hieman toisenlaisia.
Olinpa kerran eräässä työpaikassa missä oli töissä ilkeässä maineessa oleva mieshoitaja. Jo lähemmäs eläkeikiä. Mutta tämä ilkeys oli sitä, että vasta oikeasti suututtuaan sanoi rumasti. Ei kuitenkaan ottanut ketään hampaisiinsa, eikä vainonut ketään. Vaikka olikin suuttunut jollekkin niin oli taas seuraavanapäivänä ystävällinen.

Myös sellaisiin hoitajiin olen törmännyt, jotka ovat ilkeitä sekä potilaille, että työkavereilleen. Näitä ovat pomotkin pelänneet. Ovat olleet todella sanavalmiita ja ilkeitä. Onneksi joskus joku potilas on osannut tehdä valituksen.
Olen ihmetellyt yhteisöni (narsistisen?) kiusaajatyypin pakonomaista tarvetta julistaa aina kaikille, kuinka iloinen ja rempseä persoona hän on. Hän käyttää tätä "upeaa persoonallisuuttaan" verukkeena harrastamalleen henkiselle terrorille. On työtovereiden ja asiakkaiden vika, kun ovat huumorintajuttomia sekä ikäviä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mikä etuoikeus on saada nauttia Hänen seurastaan.

Asiakkaat tekevät tästä ihmisestä silloin tällöin valituksia, mutta niillä ei ole merkitystä, koska esimiesten silmissä hän on juuri se hyvä tyyppi, joksi itseään mainostaa. Valitukset painetaan hiljaa villaisella. Häneen ei pysty mikään, eikä kukaan. Mitkään lait ja säännöt eivät koske häntä, koska Hän on Hän.

Jos joku kiusaajan uhreista käyttäytyisi samoin, hän olisi pian johtajan puhuttelussa ja työkyvyn määrityksessä. Mikäli asiakkaan tekemä valitus koskee uhria, se käsitellään näyttävästi ja kuuluvasti työyhteisössä. Kiusattu saa kuulla olleensa väärässä, vaikka kyse olisi ollut nimenomaan asiakkaan väärästä käsityksestä.

Tämä meno on kuluttavaa uhreille. Kaikkein mielettömintä on, että meitä tuntuu olevan niin paljon eri työpaikoissa. Työpaikkakiusaamisen tapahtuu samaa, luultavasti tieteellisesti määriteltävissä olevaa kaavaa noudattaen. Se aihettaa hirvittämät määrät poissaoloja, eläköitymisiä, työttömyyttä, alan vaihtoja,... eli lyhentää työuria, mutta k ä y t ä n n ö s s ä sille ei uskalleta tehdä mitään.
Puhut asiaa. Näin se menee.
Totta puhut. Kyllä varmasti muillakin aloilla osataan olla ilkeitä, mutta hoitoalalla ollaan sitten oikein kunnolla toisille ilkeitä.

En osaa sanoa tarkalleenmistä se johtuu. Omatulkintani on se, että pomon osastonhoitajan ym on tehtävä nopeasti loppu alkaneesta riitatilanteesta. Kun kaksi samanarvoista tai useampi alkavat riidellä, pelistä puuttuu tuomari joka viheltää pelin poikki.

Itse vastuutan esimiestä siinä kuinka nämä tilanteet tulisi ratkaista.

Jos esim. tilanne on kestänyt pitkään, niin silloin voisi laittaa koko työporukan uusiksi.
Surullista mutta totta. Kovaa on kilpailu ja selkään puukottaminen. Joskus käydään käsiksi ja huudetaan. Ei mitään toisen kunnioitusta. Pomo voi sanoa, että koita selvitä, muuten olen huono pomo. Naissakki on kamalinta mitä tiedän.
Mitta tuli täyteen ja onneksi olen nykyisin eläkkeellä. Huh! Hu! kun muistelee menneitä aikoja ja väristyksiä menee pitkin selkää kun ajattelee kuinka mukamas fiksuja ja briljantteja kaikki olivat ja neuvomassa muita kuinka pitää elää. Melkoista rahan tuhluuta sellaisesta työstä.
Kyllä, juuri tällainen oli minunkin pomoni, tai siis tiiminvetäjä. Työntekijät lähtee ja uusia ei saa, sana kiertää. On kyllä asiakkaille ja työntekijöille oikea kaksinaamainen hirvitys. Hänen "hoviin " kuuluu yksi pyrkyri joka samaistunut liikaa, yhdessä ne siinä kaakattaa . Ko. paikkaan vähänväliä haetaan tekijöitä mollissa, mutta kyllähä hakijatki osaa päätellä, että jos yhteen paikkaan haetaan usein, niin jotain mätää on paikassa, kun henkilökunta vaihtuu jatkuvasti. Ylempi pomo aivan saamaton, uskoo kaiken tai ei uskalla tehdä mitään. Hyvät työntekijät lähtee ja nuolijat jää. En jäänyt... Katsoo aloittajan kuvauksen, niin siitä hänet tosiaan tunnistaa ,plus vielä kun se urea noussut päähän.
Näinhän se on. On tosiaan outia, että miksi hoitajilla on niin vaikeaa. Välillä vaikuttaa siltä että hotoalantyöpaikoissa kierretään kiusaamisen ympyrää. Joku työntekijä on hetken huonosavalossa tarkkailun ja pahanpuhumisen/ilkeilynkohteena. Sitten siirrytään seuraavaan.

Yleensä se tai ne työpaikan vahvimmatpersoonat tai oikeat narsistit pyörittävät tätä kehää. Narsisteista ei kukaan pidä, eikä heidän kanssa kukaan tule toimeen muuta kuin pakosta. Mutta narsisti osaa olla siten että hänen ei tarvitse pelätä oikeasti kiusatuksi tulemista.

Mikäli narsisti hyökkää jonkun työntekijän kimpuun (siis sanoin, pahaa puhumalla, alistamalla ym) tämä työntekijä ei alistukkaan, vaan antaa samalla mitalla takaisin. Silloin narsisti ottaa uhrinaseman ja kertoo pomolle pelkäävänsä tätä työntekijää, että se on uhkaava, paha ilkeä...

Parastapa välttyä työpaikkakiusaamiselta on pitää puolensa. Olla kova kovaa vastaan.

"mikäli haluat rauhaa, valmistaudu sotaan"
Juuri näin . Minä otin esimerkein kiusaamistapahtumat esillle työpaikkakokouksessa. Esimies ihmetteli että tapahtuuko meillä tälläistä. Muut osanottajt sanoivat olevansa hyvillään kun asioista alettiin puhua. Nyt on helpompi hengittää ja työnilo on palannut. Kiusaajat tietävät että asiat nostetaan jatkossakin esille
Menepäs uutena ja nuorena sairaanhoitajana, sihteerinä, laitoshuoltajana, lähihoitajana tms. sellaiseen paikkaan, jossa kaikki muut työntekijät ovat konkareita ja ovat monia monia vuosia tehnyt keskenään työtä niin saat kyllä pitää varasi! Sinun pitää tehdä ne hommat just niin kun ollaan 30 vuotta tehty ja jos rupeat "sooloilemaan" saat varmasti kuulla siitä. Saat koko ajan tuntea olosi ulkopuoliseksi vaikka olisit kuinka sosiaalinen ja iloinen ihminen tahansa. Koko osasto tyhjenee ilmoittamatta kahvihuoneeseen tai keittiöön ja jäät sitten muiden uusien (opiskelijoiden ym.) kanssa pyörimään osastolle vastailemaan puhelimiin ja soittokelloihin... Eikä kannata mennä häiritsemään näiden konkareiden taukoa (joka saattaa venyä jopa tunnin mittaiseksi) tai saat sättimistä ja kiroilua osaksesi...

Tällaisia kokemuksia on ja tilanne varmaan helpottaa, kun olet tarpeeksi kauan pyörinyt siellä...
Tätä mitä itse olen kokenut ,en varsinaisesti koe kiusaamiseksi, mutta sisäpiiriä ja omaa "hovia" kyllä pidetään, kun on kyse naislaumasta samalla työpaikalla.

Heikko yksilö joka janoaa valtaa, kerää ympärilleen joukon, jota osaa manipuloida ja aivopestä omiin tarkoituksiinsa. Kun sopiva jengi on koossa, tämä pikkupomo sanelee hovinsa kanssa paljon työpaikan käytäntöjä. Saa erivapauksia ja jenginsä myötäilee. Heillä on omia salaisuuksia ja panttaavat tietoja. Varaavat työvuorotaulokoista etukäteen työvuoroja, ylenkatsovat jengiin kuulumattomia mm. Auta armias, jos uskallat olla eri mieltä tai kritisoida vallanpitäjän määräyksiä, saat totisesti tuntea sen nahoissasi ja pitkään. On todella kiusallinen olo, kun sattuu työvuoroon tämän pikkupomon ja hänen hovinsa kanssa. Olen aivan ulkopuolinen ja eristetty, mutta työpanokseni kyllä kelpaa, kun olen luonteeltani uuras, tunnollinen ja ahkera.Kolmanneksen porukasta hän on kelpuuttanut hoviinsa. Osa näkee kuvion ja kärsii, lähiesimies sokea tälle ja uudet eivät ole huomanneet vielä asiain tilaa. Silloin kun pikkupomo on vapaapäivällä, hänen hovinsa jäsenetkin käyttäytyvät vapaammin ja niinä päivinä kaikilla on hyvä fiilis töissä ja työpaikalla. Näköjään yksi ihminen voi myrkyttää ilmapiirin.
Heh, samaa kuviota voi nähdä jo opiskelu-aikana. Lauman "johtaja" esiintyy itsevarmasti ja tietää kaiken. Sitä joka ei halua kuulua valta-laumaan, niin häntä katsotaan jotenkin oudosti ja kummastellen, kuin hänessä olisi jotain vikaa. Ei riitä, että työpaikalla hoitaa työnsä kunnolla, vaan pitäisi osallistua kaksimielisiin vitsailuihin, juoruiluun ym, että olisi osa hyväksyttyä porukkaa. Jonkun toisen ihmisen ujous tuntuu olevan tuollaiselle itsevarmalle tyypille kuin punainen vaate.

Koulussakin pitäisi kulkea lauman mukana syömään, kahville, tupakalle jne. Kaavasta poikkeavalla taas täytyy olla jotain omia ongelmia. Oma kokemukseni on se, että monet itsenäisesti toimivat ja ajattelevat ovat oikeasti fiksumpia kuin ne, jotka jatkuvasti turvautuvat muihin. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelee yllättävän paljon ihmisiä, kenellä toisten ihmisten hyväksyminen on vähän hakusessa.
Miten sitten opitaan sanomaan EI!? Ainakin 1000 kertaa olen päättänyt, että nyt en auta tietokoneongelmissa, ylitöissä, en sekaannu päihdeongelmaisen työkaverin pauloihin, jne. Ainoa asia jonka olen oppinut on, että kotiasioista ei kahvipöydässä ainakaan kannata puhua mitään - puukko tulee selkään seuraavan kulman takaa. Aina löydän itseni jonkun sotkun selvittelijänä ja pahimmassa mahdollisessa tapauksessa selvityksen pyytäjä perääntyy, vaikka hetki sitten asia oli maailman tärkein.
Kaikista pahimpia ovat ne työtoverit, jotka ovat saaneet siipeensä. He ikäänkuin kuvittelevat, että heillä on oikeus, koska ovat itse pettyneet työelämässä.
Tuolla koulutus-puolella on opiskelukaverina tuollainen ja mietinkin, jaksanko häntä 2 vuotta. vai teenkö toisen ratlkaisun?
Jatka opiskeluja. Hakeudu erityöpaikalle, kuin kyseinen ääliö.

Puolensa täytyy pitää.
Hoitoalalla saa olla tarkkana, olen myös törmännyt tähän ilmiöön jossa yksi "vahvapersoona" kerää hovin ympärilleen ja muutama myötäilijä löytyy. Eräs paikka oli sellainen, että sinne mennessäni alkoi välittömästi tämän erään henkilön taholta törkeä yksityisasioiden utelu ja ystäväksi lyöttäytyminen ja samalla myös testattiin olenko mahdollisesti uhka, vai perseennuolija hänelle. Huomasin pian että tuolla kys. osastolla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: joko olet hänen hovissaan juoruamassa ja haukkumassa hoviin kuulumattomia (ts.joilla on omat aivot), tai sitten olet itse haukuttavana. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Aina jokaisesta tuntuu löytyvän jotain negatiivista sanottavaa ja jokaista virhettä kytätään samalla kun itse korostetaan selkeän liioitellusti omaa erinomaisuuttaan työssään. Kaikista pahinta on vielä se, että osaston pomo on täysin tämän persoonan pikkurillin ympärillä, hänen tekemisensä painetaan villasella vaikka valitettu on sekä henkilökunnan että potilaiden taholta. Yksi ihminen tosissaan voi myrkyttää läsnäolollaan työilmapiiriä.

Itse olen sitä mieltä, että pitää laittaa kova kovaa vastaan. Täytyy olla itsellä melko vahva omanarvontunto, jotta hoitoalalla pärjää. Paskanjauhantaan ronskiski asenne, ettei välitä siitä ja kaikkeen vihjailuun, vittuiluun ja nöyryyttämiseen heti stoppi ja luu kurkkuun näille paskanjauhajille. Itse en voi sietää minkäänlaista työpaikkakiusaamista ketään kohtaan. Olen huomannut että näillä narsisteilla on todella suuria vaikeuksia tulla itsensä kanssa toimeen, ovat vainoharhaisia ja kuvittelevat että heitä vastaan juonitellaan ja he juoksevatkin kyttäämässä ja salakuuntelemassa muiden keskusteluja jne. Mistä tämä johtuu, no siitä että toimivat itse juuri samoin eikä sinne pieneen päähän mahdu että tervepäiset kollegat, joilla on elämää myös työpaikan ulkopuolella ja voivat oikeasti haluta hyviäkin asioita muille ihmisille, tiedostavat myös sen että tuollaiset ihmiset ovat kuin hyttysenpaska tässä maailmassa naurettavine rätkytyksineen. Vaikka nuo "vahvatpersoonat" kuvittelevatkin itse olevansa kaiken yläpuolella ja voivansa hallita kaikkea ja kaikkia. Se heidän heikkoutensa yleensä onkin, että kuvittelevat olevansa muita fiksumpia eivätkä samalla tajua ollenkaan miten läpinäkyviä he ovat. Nämä ihmiset sahaavat pitkällä tähtäimellä aina vain omaa oksaansa.
joo, samaa oli meilläkin ja vielä törkeämpää toisten mollaamista,takana puhumista ja liitoutumista aina tarkoitukseen sopivan henkilön kanssa. koko porukka vaihtunut kahdessa vuodessa ja aina kaikki alkaa alusta.
esimies on heikko, pelolla hallitseva narsistisia piirteitä omaava vanheneva nainen. työporukka hyvä, toista kunnioittava ja tukeva ammattiporukka. johto esti hyvän työn tekemisen - joten hyvät ja huonot lähti. hyvät siksiettä tajusvat pelin luonteen ja huonot siksi että eivät pärjänneet. ja taas on mollissa paikkoja auki.
eikö tolle mitään mahda?
Hei Alvar. Oliko työpaikkasi Keravalla, kun kuulostaa tutulta ?
Ei ollu, ihan Hesassa vaan. Sama meno jatkuu. Asiaa selvitellään hiukan nyt tösuojeluvaltuutetun kanssa.
Mä olen kanssa kuullu samanlaisesta tapauksesta. Itse olin keikalla paikassa missä oli aikaisemmin ollut "ilkiö" esimies (nainen) ja vaikka nyt oli uusi ihana ihminen tilalla, osalla työtekijöistä oli edelleenkin arkuutta ja jopa pelkoa. Asioista sai puhua ja puhuttiinkin avoimesti, mutta luoja tietää kauanko kestää, että arkuus ja pelko poistuu työntekijöistä.....todella ikävää :(
Toisessa paikassa yksi työntekijä laukoi asukkaalle halventavaan sävyyn: se ei oo ku sosionomi, ei saa tehä sitä ja tätä....miten ihmeessä jotku halveeraa toisen ammattia. Tuli tunne, että pitäiskö tollasten katsoa peiliin ja vaikka kahdesti!
Nautin suunnattomasti, kun olen päässyt siihen taloudelliseen tilanteeseen elämässäni pitkän työurani jälkeen, että on ihan sama, käynkö töissä vai en.

Kun välillä kyselevät töihin, jossa näitä narsistihoitajia kyllä piisaa, saatan mennäkin ihan pelkästään siitä ilosta, että on mukavaa katsella kuinka nämä kateudenpesät yrittävät pompottaa siinä onnistumatta.

Sen näkee näiden narsistien naamasta, miten ne kiehuvat yli äyräidensä, kun heidän rajoittamisyrityksensä, syrjimistaktiikkansa, pikkupomoilu ym. ei tehoa alkuunkaan. Työt teen hyvin ja esimiestäni kuuntelen, jos pysyy järkevänä vaatimuksissaan ja sanomisissaan, mutta näiden työilmapiirin myrkyttäjien käsky-yritykset kuuluvat kuuroille korville.
Yleensä nämä inhottavat törkimykset saavat myös valitusta potilailta ja näiden omaisilta - mennyt valitukset ihan korkeammalle tasolle asti! Silti saavat jatkaa eikä pomot uskalla sanoa mitään... Johtunee kai siitä, että hoitoalalla on myös monia muita epäkohtia ihan ylemmältä tasolta lähtien ja sillä verukkeella on ns. hyvä kiristää. Se on kamalaa, kun aina joutuu "pelkäämään" kuka tulee mihinkin vuoroon ja kenen kanssa (yleensä on kyse vain yhdestä ihmisestä jota KUKAAN ei halua samaan vuoroon, koska puhuu törkeästi, pomottelee ja juonittelee ja jättää kaikki työt muiden harteille).
uskaltttaako missään julkasta huonojen työilmapiiripaikkojen oikeita nimiä?
meiltä savustettiin ulos paikan paras sh, joka uskals ottaa kantaa... nyt mietitään josko lähettäs kaikki?
Joukkoirtisanomisella on valtaa. Sairaanhoitajista on pula, joten työpaikka on taattu.

Akkavaltatasilla aloilla jää vain puheen tasolle.
toi vois olla hyvä juttu... mut miten sais kaikki muut mukaan?
tai tietääks joku mitä työsuojeluvaltuutettu voi tehä?
miten nää hoidetaan, jos haluu tulla kuulluksi?
jos teitä tyytymättömiä on ihan joukoksi asti,asettuisin teinä yhteisrintamaan asioiden kohentamiseksi.
Itselläni on täysi työ yksin selvitellä ristiriitoja työpaikallani ja aion tehdä sen . Tukea en saa mistään. Ensimmäinen erä on käyty. Kollegani syytti minua vähättelystä. Pitkän urani aikana olen ollut mm perehdytysvastaavana enkä ole vähätellyt koskaan ketään. lähtökohta on se että hän on valmistunut viisikymppisenä sairaanhoitajaksi muutamia vuosia sitten ja minä olen tehnyt työtä jo melkein 40 vuotta. Hän on kyllä maininnut huomanneensa heikkouksia erään hoitajan taidoissa. Päihdeongelma taustalla vaikuttaa
Miksi me emme osaa olla erimieltä. On normaali ilmiö työpaikalla olla erimielisiä asioista. Yhteiset sopimukset miten asiat hoidetaan ,jos johtaja ei osaa niin riveistä kyllä löytyy taitoa. Juuri niitä henkilöitä , jotka seuraavat sivusta kantaa ottamatta haastan esille. Kyllä jokaisella työyhteisön jäsenellä on mielipide omasta työstä ja sen tekemisestä. Hyvän työilmapiirin luovat kaikki yhteisön jäsenet,myös vaikenijat. Pomottajaksi ja kiusaajaksi ei synnytä, siksi kehitytään jos yhteisö sen sallii.
Tässäpä se yksi suuri ongelma onkin, että terveydenhuollossa on jos jonkinlaista nokkijaa ja pyrkyriä. Kaikki tietävät nämä selkäänpuukottajat, kiusaajat, mustamaalaajat, aliarvioijat ja silmille hyppivät pikkuhoiturit luulevat olevansa koko maailman napa.

Minä minä- tyyppejä ja luulevat oikaisevansa rivit. Mutta todellisuudessa nämä rivin oikojat ovatkin niitä työyhteisöjen tuhoajia ja useimmin eismiehen takapuolen nuolijoita. Nakertavat työyhteisöjä, luulevat kokemattomina tietävänsä kaiken ja ensimmäisenä vouhottavta paikasta toiseen. Ovat ilkeämielisiä ja muodostavat juuri näitä kuppikuntia työyhteisöissä.

Kyllä johtaja/esimie son se, joka näyttää kaapinpaikan eikä nämä rivien muodostajat. Esimies on esimies eikä nämä toisten ylikävelevät "pikkupomot" ja selkäänpuukottajat.

Mielipide, osastokokoukset jne ovat aivan eri asia kuin olla "pikkupomona" tai Hitlerina työyksikössä. Yllättävän paljon näitä pomottajia, pahaa puhuvia ja ilkeämielisä hoitajia riittää. En tiedä mistä se kultturi syntyy vai onko tämän ajan hoitajilla jotenkin erilainen "persoonallisuushäiriö taustalla" vai ADHD erilaisine vouhotuksineen ja asioiden sotkemisineen.

Muistakaa tukea toisianne, olkaa kollegiaalisia ja arvostakaa tosianne työyhteisössä. Miksi usein nämä naisvaltaisten alojen työyhteisöt ovatkin kaikkein raadollsimpia. Miten tällainen sairas työyhteisö ja sen jäsenet voivat hoitaa sairaita potilaita?

Terveydenhuollossa luullakseni käytetään enemmän aikaa erilaisten selkkausten ja henkilöstöristiriitojen selvittelyyn kuin itse potilastyöhön. Miksi luulette, että erilaiset valitukset ovat lisääntyneet huomattavasti terveydenhuollossa. Mikähän siihen on syynä; ettei vaan jatkuvat ristiriidat työyhteisöissä ja niiden selvittely.
oliko edellinen tarkoitettu" rivit suoriksi" kirjoittajalle? Esimies on johtaja yksikössään mutta kaikki viisaus ei asu hänen päässään. Valitettavasti johtajuuskin on välillä hukassa. Viisas alainen osaa taidoillaan paikata tätä puutetta tilanteen niin vaatiessa ja silloin ei ole kysymys nuoleskelusta . Edellinen ei tarkoita pikkupomoutta.
Jospa ne selkkaukset selvitettäisiinkin eikä jätettäisi leijumaan ja heikentämään työilmapiiriä. Työilmapiiriongelma resurssivajeen kanssa nakertaa terveydehuoltoa .
 /   /  /  / Työpaikkakiusaaminen on hoitoalalla yleistä

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta