kun olin työelämässä mukana työpaikka oli ainut paikka käytännössä missä juttelin ihmisten kanssa, nyt kun olen työttömänä ei ole sitäkään! Elämäni on ollut sisällötöntä käytnnössä tuon kolme vuotta ja jopa jo ennen sitä! Virkistäytymässä tai ns. tuulettumassa en ole käynyt missään viiteen vuoteen kukaan ei ole kysynyt ja yksin en ole käynyt, näin käytännössä seuraan itseäni sivusta kuin olen tuhlannut nuoruuteni parhaat vuodet en mihinkään ja pilaan elämäni! En tiedä milloin tämä muuttui tämmöiseksi yhtäkkiä kaverit vain katosivat ja jäin yksin ja uusia kaveri suhteita en onnistunut muodostamaan. Joskus jopa ajattelen että olisinpa eläkeläinen niin ei tarvitsisi enää huolehtia paljon mistään ja seuraava pysäkkikin odottaisi jo... En edes muista milloin olen viimeksi ollut edes hetken oikeasti onnellinen siitä on kauan aivan liian kauan! Olen menettänyt elämän ilon mikään ei tahdo enää kiinnostaa alkoholilla pään turruttaminen hetkeksi tuntuu olevan ainut konsti jolla maailma tuntuu hetkellisesti siedettävältä paikalta.
Sosiaalista elämää minulla oli viimeksi 3vuotta sitten
runnnnnnnnnnnnn
1146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse sain päiväsairaalasta kymmenisen kappaletta uusia ystäviä, jotka oikeasti ymmärtävät minua. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt. Omalla kohdallani oli kotiin kahlitseva paniikkihäiriö. Nyt kaikki on OK, paitsi vielä jos löytäisi sen parisuhteen.