UJO RAKKO

Minulla oli sama ongelma, silloin kun oli paha sos.tilanteiden pelko. Pahinta oli, kun pelkäsin muiden kuulevan lorinan. Laitoin aina pönttöön monta metriä paperia, jotta ei niin lorise. Mutta loriseehan se monella muullakin, eikä siinä ole mitään hävettävää. Onneksi sen olen nyt tajunnut. Oli joskus vaikeeta, kun oli pieni asunto ja miesvieras. Joskus joutu menee suihkuun, että sai pissityksi. Pönttöön kun ei tullut vaikka rakko oli halkeamassa. Loristele vaan rohkeasti.

Ikuinen ujorakko:
Voin sanoa ettet ole ainoa.. Kuulosti hyvin tutulta mitä kirjoitit. Kuin olisi ollut omia sanoja.. Itsekin käyn kotona vessassa ruokatunnilla pitkinä koulupäivinä tai joskus yritän kärvistellä ja välttää nesteiden juomista. Vasta olin työharjoittelussa, josta kävin joka ruokatunti kotona. Olen ajatellut että, ei se haittaa jos käy kotona. Pääasia on, että opiskelu ja työharjoittelu hoituu.. Jos joutuu kokoajan ressaamaan pissaamisesta, on vaikea keskittyä muuhun. Kaikki energia menee murehtimiseen.
Samoin on nuo pitkät automatkat, ne jännittää jo etukäteen, eikä pissa varmasti tule huoltoaseman koppivessoissa. Sitten pitää miettiä muita keinoja selvitä. Kuitenkaan ei halua, että tämä asia rajottaisi elämää liikaa.
Vertaistuki auttaisi. Helpottaa kuulla, että on muitakin, joilla on tämä (nolo) ongelma tai vaiva. Usein tuntuu, että on ainoa, koska kaikki ympärillä käy "normaalisti" vessassa. Ihmiset, joille pissaaminen on itsestäänselvyys ja helppo, huomaamaton asia..ne ei voi ymmärtää. Ei voi muuta kuin toivoa ja uskoa, että asia helpottuisi joskus. Tai ainakin vähän menisi paremmaksi.

Mäkin kärsin ärsyttävän ujosta rakosta. Tästä on tullut ongelma nykyisessä työpaikassani. Aluksi olin osastolla jossa oli todella äänieristämätön vessa, enkä vain pystynyt tekemään tarpeitani siellä (asiaa ei helpottanut se että oli hivenen ihastunut työkaveriini). Sitten suureksi onnekseni työpisteeni siirtyi toiselle osastolle jossa oli ihanan äänieristetty vessa, jossa ei tuottanut pissaaminen ongelmaa. Mutta sitten pomoni päätti remontoida toimistoamme ja tehdä rakastamastani vessasta työhuoneen... "noooooooooooooouuuuu" huusin mielessäni. Nyt joudun taas käymään vihaamassani äänieristämättömässä vessassa josta kuuluu jo pelkkä housujen napin avaus. Ja todellisuudessa en voi siis siellä käydä, joten joudun aina ruokatauolla käydä syömässä jossain missä on vessa jossa voin toimia tai käydä pikaisesti kirjaston veseessä samalla kun käyn kaupassa ostamassa eväitä... Kokoajan jotenkin pelkään että työkaverit saa tietää oudosta ongelmastani. Harmittaa kun olisi kiva syödä työkaverien kanssa tutustua heihin paremmin muttei voi kun pitää aina mennä syömään työpaikan ulkopuolelle jotta voi käydä vessassa...

Mullakin vähän ongelmaa, ei tosin noin pahaa. Yleisillä paikoilla harvemmin haittaa, koska ääniä ja häiriötä on muutenkin, mutta kauhun paikka on esim olla jollain kylässä/itsellä vieras ja jos on sen verran hiljasta, että vessan äänet kuuluis, ei meinaa tulla tippaakaan vaikka rakko meinais haljeta. :(

Menkat ja ulostaminen tuottaa suurempia ongelmia. Runsaat menkat ja pahimmillaan suojaa pitäis vaihtaa 2 tunnin välein, silloin siis jo rajalla että tulee yli eli mieluummin useammin. Nolottaa ravata vähän väliä vessassa ja sit sielä kestääkin kauemmin, ja varsinkin jos kaveri odottaa omaa vuoroa oven takana. Ei kehtais jossain kaupungilla tai matkalla koko ajan pyytää vessataukoa. :( No tämä meni vähän aiheesta ohi, mutta toi ulostaminen on oikea ongelma.
Viime kesänäkin olin pariin kertaa kavereiden kanssa viettämässä pitkää viikonloppua 3-4 päivää sitten normiviikonloppuja, ja millon yövyttiin jonkun kotona, millon leirintäalueella tai hotellihuoneessa. Edellä kertomani vessassa kestäminen nolottaa ja ylipäätään vessassa käyminen. No ulostamiseen tarvittis hetken aikaa, rentoutumista, sopivan ajankohdan (siis suoli täynnä). Lopputuloksen voi arvata, kun kokoajan ympärillä pyörii kavereita, kenties odottaa omaa vuoroa tai sit pitäs olla menossa johonkin tai hotellin vessa mistä kuuluu kaikki, olin sitten useamman reissun ulostamatta. Siinä kun syödään hyvin ja herkutellaan vähän ylimäärästäkin jne ja alkaa olla reissun kolmas tai neljäs päivä, niin kyllä muuten on vatsassa inhottava turvonnut ja pinkeä olo ja muutenkin tekee jotenkin raskaan ja väsyneen olon. :( Olis päässyt edes kerran reissun aikana johonkin vessaan niin ettei kavereita olis kuulo tai näköetäisyydellä eikä kiirettä mihinkään, mutta ei. Jos muuten kaikki olis ok, niin sit vähintään odottaa kaikkia paikalle, että käydä nukkumaan (herää jos esim kulkee leirintäalueen mökin ovesta), jolloin ei kehtaa viipyä, vaikka muuten vois vaan selittää että oli jonoa tms. Vaikka olis suoli kuin täynnä, niin mitään ei tule, jos yrittää kiireessä käydä. Ja sitten kun viivyttelee, niin alkaa tulla ummetusta, jolloin kestää vielä kauemmin. :(

on teillä naisilla helpompaa kuin miehellä vastaavan ongelman kanssa.nainenhan menee aina normaalisti yksin sinne lukittuun koppiin vaikka menis kavereiden kanssakin yleiseen vessaan,me miehet joudutaan lorottaan hartiat yhdessä sinne ränniin,ja sehän outoo on jos miehenä menet aina koppiin kuselle.eikä yleisissä miesten vessoissa yleensä ole kuin 1-2 koppia joista ovet päreinä ja monta kusilaaria.

nuorempana en minäkään meinannut saada pissattua yleisissä,varsinkin jos tiesin että jonoa oven takana,puhumattakaan että näillä kusilaareilla käynnistä ois mitään tullut.
suurimpia asioita mitä jännitin armeijaan mennessä jännitin oli tämä vaiva,mutta siellä muutaman päivän olleena tuli niin paljo muuta jännitettävää ja aina kauhee kiire niin tämä vaiva "unohtu" ja sain pissittyä jopa siinä laarilla kun toiset odotti selän takana.siitä on jo muutama vuosi ja edelleen saan yleisen vessan kopissa asioitua ongelmitta ja siinä laarillakin ellei ole ketään ihan vieressä :)
ujo ja jännittäjä olen aina ollut mutta jotenkin tuo vuoden armeijassa olo rohkasi sen verran että saa tämmöset arkiset asiat paremmin hoidettua,tai siis ylipäätään jotenkin hoidettua.

Olen sitä ajatellutkin että sehän vasta hirveetä olis jos olis mies, mulla ei tulis vessassa käymisestä mitään :D Mullakin on "suolitukos" kakkoshädän kanssa ongelmia matkoilla.... ihan samanlaisia kokemuksia kuin sulla. Mä en haluu että kukaan on millään tavalla äänietäisyydellä. Se kyllä latistaa matkaa kun ei vessassa käynti onnistu! On tää elämä välillä niin hankalaa....:D

Tämä "ujopissa" on pirullinen ongelma myös minulle (mies). Pahinta se on mielestäni lentokoneessa tai busseissa, joissa tosiaan alkaa ahdistaa se jonon kertyminen oven taakse, ajatus siitä, että porukka hermostuneena odottaa ja sittenpä kusta ei kovasta hädästä huolimatta tule ollenkaan. Matkustin lentokoneessa joku kuukausi sitten ja päätin testata, saanko viimeinkin voitettua pelkoni. Kokeilu meni alkuun hyvin, jonoa ei ollut, mutta juuri kun kusi oli lähdössä irtoamaan, joku KOPUTTI oveen pari kertaa ja se oli sitten siinä ja eipä herunut. Taistelin 4 tuntia järjettömässä kusihädässä pystymättä keskittymään mihinkään ja tarkkailemalla vessajonoa, jota piisasi koko matkan ajan. Tilanne oli tragikoominen, mutta eipä naurattanut.

En tajua mikä siinä virtsaamisessa oikein on niin vaikeaa; normaalisti kusi tulee kotona kahdessa sekunnissa, en arastele itseäni muutenkaan oikein millään tavalla ja pystyn olemaan esim saunassa muiden seurassa ilman mitään ongelmia. Mutta kun "suoritukseen" tulee henkinen paine, tieto siitä, että joku odottaa ja "hoputtaa" oven takana, kusilukko on valmis. Helpompaa olisi riisua itsensä alasti ja hyppiä kaikkien nähtävänä :)

Miten olette selvittäneet esim tuon lentokoneen vessa-kammon, kokemuksia? Tulossa 8 tunnin lento kesällä ja odotan jo nyt kauhuissani.. pitääkö hakea lekurilta joku rauhoittava vai vain kärvistellä tuo aika?

Niin tuttua, niin tuttua ...

Minulla tämä vaiva oli lapsesta noin neljänkymmenen vuoden ikään saakka, ennen kuin alkoi helpottaa. Nelikymppisenä naisten itsetunto usein paranee, ja niin oli minunkin kohdallani. En enää välittänyt, vaikka muut kuulivatkin lorinaa WC:stä tai ihmettelivät viipymistäni vessankopissa. Saatoin jopa sanoa tutuille suoraan, että älkää odotelko minua vessan ulkopuolella, kun en saa muuten asiaani tehtyä.

Eräällä keskustelupalstalla joku mies kehotti pidättämään hengitystä ja se auttaa ainakin omalla kohdallani, mutta kannatta varoa, ettei pidättele hengitystä liian kauan. Toinen hyväksi havaitsemani keino on se, että yritän saada itseni todella "hereille", siis kirkkaaseen todellisuuteen pois ajatuksista. Minulle kun pissaaminen voi olla vaikeaa jo siksikin, jos olen väsynyt ja puoliunessa. Saan yleensä itseni vireämpään tilaan , kun alan tuijottaa jotain yksityiskohtaa vaikka seinässä tai lattiassa.

Ei mulla auttanut hengenpidätys. En tiiä mikä tähän auttaa. Nyt olis tiedossa yks reissu, mutta on tosi vaikea lähteä tämän ujorakon takia sinne. Tiedän että varmaan osaksi nauttisin siellä mutta osaksi aika menis murehtimiseen siitä että koska pissaan ja missä. Olen vielä kauhea pessimisti pissaamisen onnistumisen suhteen. Olen jo etukäteen manannut kaiken. En tiiä mitä tehdä...lähteäkkö vai jättää reissu käymättä...kumpi on vaihtoehdoista huonompi? :(

Ujorakko kyllä kuulostaa inhottavalta ongelmalta. Itse kärsin toisenlaisesta vessakäynteihin liittyvästä ongelmasta. Jännitän sosiaalisia tilanteita, varsinkin jos paikalla on vastakkaista sukupuolta (ja joskus ihan vaan tuttu kaveriporukkakin aiheuttaa reaktion). Pelkän tunteen kanssahan voisi elää, mutta mulla jännitys siirtyy suoraan vatsaan, ja aiheuttaa vatsakipuja ja useita vessareissuja.. Vuosien saatossa ongelmasta on tullut sinänsä aika suuri, että mietin kauheasti etukäteen vessassa käymistä. Ahtaanpaikan kammosta kärsivät ovat luultavasti koko ajan tietoisia lähimmästä uloskäynnistä, kun taas mulla on koko ajan mielessä lähin vessa ja mahdolliset tekosyyt joiden avulla toiset ei ihmettele vessassa juoksemista... Tuntuu hullulta kuluttaa niin paljon aikaa vain ajatellen sitä miten pääsee käymään rauhassa vessassa. En myöskään halua lähteä vieraisiin paikkoihin, mikä alkaa jo rajoittamaan elämää, kun aina ei kaverit voi tulla mun luo.

Niin ja ne ohutseinäiset kopit ovat kyllä aivan kamalia! Miten kukaan voi niissä rentoutua ja pystyä suorittamaan asioitaan, varsinkin jos on hiljainen vessa jossa kaverit jo odottavat peilin ääressä...

itse olen mies 18v ja sain 2 viikkoa sitten ssri lääkityksen kyseiseen vaivaan cipralex 5mg, viellä ei ole tehonnut ollenkaan ja tänään on mennyt vain pahemmaksi. olen lukenut että cipralex ja muut vastaavat voivat auheuttaa virtsaumpea ja nyt en tiedä uskallanko jatkaa lääkkeen käyttöä sillä ainakaan viellä ne ei ole rauhoittaneet oloa yhtään. todella paha ujo virtsa ja kunnassa missä asun ei ole tarjolla terapiaa tähän vaivaan ja rahaa yksityiseen ei ole. tuntuu että elämä menee pilalle.

Hei, ujorakko. Seppo 78v. tässä . itse olen kärsinyt nuorempana koko elämänajan ujosta rakosta, tai ujopissa. Se on aiheuttanut paljon harmia ja kekseliäisyyttä , jotta on uskaltanut pissata, muiden ihmisten lähellä ollessa. Vaikka olisikin
yleinen WC. Kun esim. maalla olimme elopellolla, niin minun piti kauan pidätellä ja vilkuilla jokapuolelle , onko ketään näkemässä lähellä muita, sitten kun oli sopiva.paikka, pujahdin jonkun esteen taakse, onnistui. Näitä olisi muitakin tapauksia, jos jaksaisi kirjoitella. Mutta sellainen paikka on julkiset vessat, kun avonaiset pisuaarit (miehille), ei sitten onnistunut millään saamaan toimitusta käyntiin.Aina pyrin menemään koppiin, jos sellainen oli vapaa. Lisäksi opettelin
toimittamaan istueltani virtsauksen, se auttoi asiaa. ja hana auki, että meteliä.

Tämä ilmeisesti johtui kotoa maalta, kun tehtiin tarpeet sisällä ämpäriin, kerran eisitten tullutkaan minä aikani siinnä seisoin, ja muu perrhepöydän vieressä katseli koko ajan. Niin lähdin iltapissalta sitten nukkumaan. Nyt myöhemmin olen tullut tähän tulokseen, että siitä jäi korvien väliin joku esto.
Kun iäkkäämpänä juoduin eturauasen liikakasvun johdosta leikkauseen, poistettiin iso osa e-rauhasesta. Samaan aikaan lääkäri totesi myös "yliaktiivisuutta" rakossani , ja nyt sitten toimii hyvin. Yliaktiivisuus on taas rakon
hermotuksessa häiriötä ja rakko pyrkii supistelemaan jo pienilläkin virtsa määrillä. Eli WC.ssä käyntejä usein. Tässä jonkunverran asiaa tapauksestani.
Toiv on voimia sinulle taistellessasi viheliäisen vaivasi ksnssa. terv. seppo78.

Skitsofrenialle on olemassa myös optisia testejä, ja koska sellaisia on olemassa, se tarkoittaa että aivoissa on pysyvää tuhoutumista tässä sairaudessa. Voi toipua kuten aivoinfarktista mutta ei koskaan normaalitasolle.

Luulis että ihmiset haluais myös päästä irti tästä vaivasta eikä vaan tyytyis jakamaan kokemuksia...

jannittaa.com

Siedätyshoito saattaa auttaa jos vaan uskaltaa etsiä jonkun vaikka toisen ujon avuksi

Mies, 55 v. Ujopissa on vaivannut minua n. 15 vuotiaasta asti. Armeijassa oli hankaluuksia, mutta onneksi oli paljon koppeja. Tosin niissä ei ollut ovia. Töissä toimistossa kuljen aina ensin WC:n ohi ja yritän kuunnella, onko siellä joku. Jos ei ole, niin äkkiä sisään ja koppiin ja ovi kiinni. Jos joku tulee samantien sisään, niin tilanne on menetetty. Pahinta on, jos suihku on jo alkanut ja se keskeytyy.

Lentomatkat ovat ongelma. Kaiken lisäksi pitkään istuminen jotenkin jumittaa paikkoja. Yritän aina saada paikan käytävän reunalta, josta on nopeinta livistää WC:hen. Joskus annan joidenkin (yleensä naisten tai lasten) mennä wc-jonossa ohitseni, koska seisoma-asento helpottaa oloa. Tilannetta lentokonen wc:ssä pahentaa se, että olen varsin pitkä ja pöntön edessä seisoessa pää on katossa ja joudun olemaan kumarassa asennossa. Istuminen pöntölle voi helpottaa, mutta ei aina. Pönttö on minun kannaltani liian matalalla. Joskus olen joutunut laskemaan lavuaariin... sori...

Kokeile omniccia. Sulje silmät ja ajattele kuinka kevätpuro lorisee -- kukaan muu siel jonos olevista itse wc päästyään ei enää ajattele jonottajia kuin te ujopissat.. Me normipissat ajatellaan silloin vain itteämme. Unohtakaa tekin muut

Ketään tästä kärsivää Helsingistä päin?

NIIINKÖ

Onko kukaan koskaan käynyt terapiassa asian tiimoilta ja osaa sanoa PK-seudun alueelta (tai mistään?) terapeuttia tms. joka olisi erikoistunut itse paruresikseen tai edes sen tapaisiin ongelmiin? Psykoterapiasta tms. olen kuullut puhuttavan ongelman hoidossa.
Itse kävin "normaalilla" terapeutilla kunnallisella muutama vuosi sitten (olen nainen, kärsinyt tästä jo vuosia), mutta silloin lähinnä vain kaivettiin menneisyyttä ja löytyisikö menneisyydessä jotain aiheuttajaa, yhteyttä asiaan tai ei... Mutta olisin itse halunnut jutella itse ongelmasta ja pureutua siihen. Sain mielialalääkkeet (Citalopram tms.) jotka eivät omasta mielestäni vaikuttaneet paitsi max. lume-efektillä. Vaiva helpotti hetkeksi asuessani ulkomailla. Lääkkeet lopetettu 2-3 vuotta sitten. Ongelma palautui Suomeen muuton jälkeen, ei tosin yhtä voimakkaana. Edelleen kärsin tästä ja olen opetellut elämään vaivan kanssa, mutta silti tiedän tarvitsevani apua.

Tiedän PK-seudulta yhden psykoterapeutin (mies), joka on tehnyt lopputyön tästä vaivasta, ja hoitanutkin sitä, joskaan tätä ei yleensäkään ole terapeutit hirveästi tavanneet. Ihmiset eivät kai kehtaa hakea apua...
Ei kai saa mainostaa nimiä, mutta löydät googlettamalla. Muista "paruresis". Herra otti kerran yhteyttä, mutta ei varmaan sovi aikataulut yhteen meillä.
Yksityisillä on melko kova taksa, ottaen huomioon sen, että heidän ei tarvitse tehdä muuta kuin seisoskella oven takana (siedätyshoitoa tarkoitan, siis).
Tälläkin hetkellä haen PK-seudulta toista parureetikkoa, joka haluaa parantua. Kaksin olisi helpompi harjoitella, kun voi lisätä haastetta juuri niin vähän kerrallaan kuin mukavalta tuntuu.

jannittaa.com

Aika saatanan noloa kun joskus baarissa käyny parikin kertaa pisuaarilla ettei saa kustua millään vaikka on ollu kauhea kusihätä ja on täytyny lähteä pois siitä ja tulla myöhemmin uudestaan. Vähän hankalaa kun baareissa ei aina pääse ovelliseen vessaan. On tota ujopissaa kyllä esiintynyt muuallakin kun baarissa.

samma ongelma. Ja olen13.v. Pitäs viä täs lomalla mennä leirille.

ongelmana on ujopissa huomaan vuosia taaksepäin ajatellessa että joskus pystyi kaveriporukassa kusemaan helposti vaikka heidän silmien edessä nyt ihmettelen mihin se jäi en pysty kusemaan ulos en edes yksin yleensä ja siksi joudun aina keksimään tekosyyn käymään kotona tai paikassa jossa on sisä WC apuna on se jos ison syljen pistää käteen ja sillä hieroo terskaa se saa kusen tulemaan mutta sen käytön jälkeen siinäkin menee aikaa ja se on iljettävän kuuloista ja ei kaverien edessä niin pysty tekemään tai kotona voin joutua käydä suihkussa jotta voin kusta siellä tai lavuaarissa lämpimällä vedellä liuotan terskaa jotta kusi tulee tämä on pahin riesa totta puhuessa jos saisin yhden toiveen se olisi että voisin aina kusta jos haluaisin tämä on niin paha vaiva ja en usko että apua on helppo saada tai kehdata pyytää uskon oleva maailman pahin ujo pissaaja ja se saattaa olla totta mutta tämä on todella paha vaiva toivon että ketään muu ei saa tätä jopa kotona täysin yksin vessassa ilman mitään ääniä en voi kusta normaalisti vaan joudun sylkäisemään oikean käden keskelle ja sillä hieroa terskaa jotta virtsa tulisi : (

Löytyisiköhän Turusta päin kohtalontoveria, jolla tämä vaiva? Haluaisin harjoitella/altistaa itseäni käymään vessassa toisen henkilön kanssa, jolloin molemmat saisivat lievitystä vaivaan.

Pistäkää viestiä jos olette kiinnostuneita ideasta:
[email protected]

Tuttua...kovin tuttua :(

Teini-iässä vaiva puhkesi. Kamalinta on juuri huonosti eristetyt ja julkiset vessat. En voi mennä pisuaarille tai ränniin mikäli muita tyyppejä on vieressä. En kerta kaikkiaan...Paitsi ehkä jos olen kännissä :D Jos olen kopissa, josta ääni kuuluu, niin silloinkin vaikeaa. Juuri kamalinta on se lorinan kuuluminen ja vallankin se jos sitä ei kuulu. Tosi hankalaa selittää, mutta varmaan ymmärsitte. Sitten tulee suoristuspaineet ja nolostuminen kun asian toimittaminen ei onnistu :( Istualtaan voi jotenkin onnistua, mutta sekin vaatii kovia ponnistuksia.

Paruresistä potevilla on varmaan jotain käsittelemättömiä häpeään ja itsetuntoon liittyviä ongelmia. Ainakin näin mun kohdalla, lisäksi oon kova jännittäjä.

Minäpä kerron oman kauhutarinani, joka alkoi lukioajoilla. Menimme kaverieni kanssa viikonlopputansseihin n. 100 kilometrin päähän kotikylästämme, se oli joskus 1986-87, ja olin joku 18-vuotias, ja tietenkin naukkailimme kaljaa ja lonkeroa ja halpoja viinejä koko matkan ajan.

Arvaatte varmaan miten minulle kävi? En ollut ajatellut pissaamistani taikka siitä tulevaa ongelmaa ollenkaan ennen tätä reissua, mutta jotain pieniä merkkejä olin havainnut, että jännitin veden heittoa sosiaalisessa seurassa muiden katsellessa, ei muuta. Huomasin tällä reissulla kauhukseni vain katsovani, kun auto pysäytettiin kusiseisokille , niin kaikki mun kaverit kävi reteesti tuosta vaan heittämässä vedet auton vieressä!

Minultapa ei onnistunut.

Ei ensimmäisellä pysähtymiskerralla, vaikka kävinkin teeskentelemässä kusella.

Eikä toisellakaan pysäkillä!

Kauhu, minä kylmä hiki päällä ahtaassa autossa, meitä oli viisi tai kuusi henkeä, en muista, mutta SEN MUIISTAN, miten kaljasta ja lonkusta täyttyvä kipeä rakkoni, vihlaisi jokaisesta vieruskaverini pienimmästäkin töytäisystä ja auton nykäisystä minun vatsanpohjaani karmaisevalla tavalla!

Aloin kauhuissani, matkan vielä jatkuessa ainakin 4-50km siis jo miettiä että räjähtääköhän mun rakko? Kuolenko mä, virtsarakko paukahtaneena autoon, enkä kehtaa nolona edes kertoa yhdellekään kaverilleni, mistä oikein on kysymys?

Vasta kolmannella tai neljännellä kusipysäkillä, kun Luojan kiitos! tien vieressä oli iso mainoskyltti, jonka taakse piiloon, uskalsin mennä yrittämään. En tietenkään onnistunut vielä kyltinkään takana! kun rakon sulkijalihas ei vaan enää normaalistikaan auennut, joten jouduin jotain kavereilleni mutisten selittämään ja juoksemaan metsänreunaan, puiden taakse saakka. Ja siellä! pikkuhiljaa! alkaa meikän UJO rakko aukeamaan : tip - tip - tip - tip, tip, tip, tip tip tiptiptip, tiiptiiptiiptiip, huokaus! tipotitip, tipotitiptipotipitiptipi, lorilori, lorilori, ei saatana, rakko meni kiinni taas, uudestaan! tip - tip - tip - uudestaan, vielä! tip -tip - no nyyyyt tiiiiiiip, looooriloori, ooooooh, ääääääh, huoh! Ja samaan aikaan kaverit odottaa autossa, mitäs jos joku huutaa sieltä? : Missä kuhnit!

Aivan pikkuhiljaa, saan vaivaisen, kirotun, säälittävän rakkoni tyhjennettyä kokonaan.

Huokaisen, kuin olisin pelastunut tykistökeskityksen alta suojaan! Kömpiessäni takaisin autoon, jossa jätkät odottaa.

- - - - - - -

Nyt jälkeenpäin mietin, että minulla olisi ollut ehkä mahdollisuus kuolla sinne autoon, jos rakkoni olisi haljennut. Vähällä nimittäin oli, että en olisi saanut rakkoani aukeamaan tälläkään kerralla. Tuskin olisin uskaltanut häpeältä silloinkaan edes sanoa kavereilleni, mistä oikein oli kyse.

Tämä Ujo Rakko-ongelma, joka minulle puhkesi tämän reissun jälkeen, muovasi sen jälkeen oikeastaan kaikki nuoruuden menoni : Miksi join itseni aina räkäkänniin, joka sai rakon aukeamaan parhaiten, mille reissulle uskalsin lähteä, mille taas en. Jouduin tämän takia syömään mielialalääke ja lihaksia rentouttavaa Xanoria ja myöhemmin Diapamia koko opiskeluajan, ja pitkälle vielä työelämään saakka.

Nyt olen ollut kuivilla reilut viisisen vuotta sekä mielialalääkkeistä että ujosta rakosta. Jollain lailla tämä saatanallisen viheliäs vaiva, ujorakkous, on mennyt minulla ohi, mutta se on vaatinut rauhallisen ympäristön, oman kämpän, hiljaisuutta, silloin varsinkin kun menee tarpeille.

Lapsuudenkodissani äitini oli äänessä aina, ja tämä ärsytti ja vaivasi minua aina, myös vessassa käydessä. Äitini ei ymmärtänyt ollenkaan antaa rauhaa wc-käynneille.

Nyt on rauha maassa, ja olen tulevaisuuden suhteen toivoa täynnä. Arvostan hiljaisia ja rauhallisia ihmisiä. Mölyapinoita inhoan ja vihaan ja kartan.

Toivotan aloittajalle ja kaikille muille samasta asiasta kärsiville tsemppiä täydestä sydämestä, etsikää ja hakekaa itsellenne rauhallinen elinympäristö, siitä kaikki lähtee!

Eläimilläkin häiriintyy ja sekoaa pesinnät ja kaikki elämä tyystin metelissä ja äänekkäässä ympäristössä!

Alkaa Uusi Elämä.

Voi kuinka kuulostavatkaan tämän palstan kertomukset niin surullisen tutuilta. On kuitenkin helpottavaa kuulla, ettei ole ainut joka vaivasta kärsii. Itse olen reilu 30-v nainen ja kärsinyt ujosta rakosta varhaisesta teini-iästä asti. Iän karttuessa vaiva on vähän helpottanut, mutta aiheuttaa silti edelleen hankaluuksia. Nuorempana yleisissä vessoissa käyminen oli todella hankalaa. Usein ei tullut tippaakaan ulos ja esim. perheen lomamatkoilla (meno- ja paluumatkoilla) muut kävivät tarpeillaan huoltsikalla ja minä metsässä. Koulun luokkaretket esim. huvipuistoon olivat myös kamalia (etukäteen jo jännitti löytyykö puistosta rauhallinen wc). Nykyään kykenen käymään yleisissäkin vessoissa, mutta tilan tulisi olla rauhallinen ja hyvin eristetty. Kauhukokemuksia tuottavat kuitenkin edelleen baarien ja huoltsikoiden ylhäältä ja alhaalta auki olevat ns. koppi-wc:t (ellei niitä oikeasti ole pariakymmentä), lentokoneiden wc:t, junan wc:t, linja-auton wc yms. Olin hiljattain juuri ulkomailla, johon liittyi 12 tunnin lento. Yleensä, (kuten tälläkin kertaa tein), vältän juomista ennen lentoa ja lennolla, jottei tarvitsisi käydä wc:ssä. Tämä on kuitenkin todella haastavaa pitkillä lennoilla sekä huonoksi elimistölle (vettähän olisi juuri hyvä juoda pitkillä lennoilla). Muutamaan otteeseen olen onnistunut käymään lentokoneen vessassa onnistuneesti, mutta lähinnä yölennoilla ja silloin, kun muut nukkuvat ja vessoihin ei ole jonoa. Mikäli jonoa on (oli wc missä tahansa) ei minun edes kannata yrittää sillä, tuolloin yritys on jo tuhoon tuomittu. Tällöin myös hankaliksi paikoiksi viettää aikaa muodostuvat esim. festarit ja muut tapahtumat, joissa on paljon väkeä (esim. elokuvat, teatterit yms.). Pahinta on, jos kuitenkin päättää mennä yrittämään ja joku alkaa koputella ovea kesken kaiken. Se jopa pahentaa tilannetta seuraavilla kerroilla... Kateellisena joskus myös kuuntelen koppi-wc:ssä (koska aina ajoittain yritän onnistua jonoista ja muista huolimatta), kuinka joku käy viereisessä kopissa, hoitaa hommansa ja lähtee ulos, kuten kuuluukin. Toivon niin hartaasti, että itse kykenisin samaan vielä joskus. Olen monesti miettinyt miten vaivasta voisi "parantua". Itse en ole järkeviä keinoja keksinyt. Itselläni ei ole taustalla traumaattisia kokemuksia tai lapsuudesta juurensa juontavia ikäviä tapahtumia. Muuten olen normaalisti sosiaalinen, elän parisuhteessa (mieheni tietää ongelmastani), enkä kärsi mielenterv.ongelmista (ellei tätä ujoa rakkoa lasketa). Sen olen huomannut, että kiire, jonot ja huonot wc-tilan eristykset (ns. koppi-wc:t) pahentavat tilannetta. Olen myös lukenut, ettei terapioistakaan olisi sanottavaa hyötyä, mutta faktatietoa ei minulla tästä ole. Joskus itseäni on auttanut onnistumaan wc:ssä se, että saa ajatukset siirrettyä täysin tilanteesta muualle. Tämä vaatii kuitenkin suurta keskittymistä, eikä todellakaan aina onnistu, etenkin jos wc:ssä on jonoa ja "vierustoverit" muissa kopeissa vaihtuvat tiuhaan.....Toivotan kuitenkin meille kaikille tästä vaivasta kärsiville tsemppiä ja voimia!! Olisi myös mukavaa, jos jollain olisi hyviä selviytymiskikkoja / rentoutumiskeinoja, joilla voisi tilannetta helpottaa. Kuulisin niistä mielelläni.

Hei minulla on sama ongelma, mutta kotonkin menee n.1h. Kun saan pissan tulemaan.kävin pitkästä aikaa kavereideni kanssa ulkona.voin sanoa että se oli yhtä helvettiä.join siinä siideriä ja yritin useasti kävessassa mutta ei vain tullut mitään.kotiin päästyäni yöllä kesti tunti ennenkuin virtsa alkoi tulla.voi luoja sitä helpotuksen tunnetta.tämä on minulle suuri ongelma.en tiedä voinko enää käydä ulkona ja jos löytäisin itselleni miehen niin en uskaltaisi käydä seurustelemaan.olen jo yli 40 nainen.tämä on todella kiusallista.onko joku löytänyt apua kyseiseen ongelmaan

Heippa!

Minulla oli sama inhottava ongelma opiskeluaikoinani, mutta sain avun lopulta siihen lihaksia rentouttavista rauhoittavista lääkkeestä. Aluksi käytin xanoria ja sitten diapamia, näillä lääkkeillä on lihaksia paljon rentouttava vaikutus, kun vain varotte toleranssin kasvamista, ne tekee hyvin nopeasti muuten riippuvaiseksi.

Onko kainuusta ketään ujorakon omaavaa vertaistueksi?

On monia keinoja rakon rentouttamiseen.
-Kokeneen hermoratahierojan apu auttaa samalla koko kehon tasapainottamiseen
n. 5x 2 tuntia kerralla
- Akupunktiolääkäri
- Hypnoosi
- Homeopatia

Olemme erilaisia ja joskus oikea tie löydy heti vaan kokeilemalla. Kysyn hoitajalta aina ennen ajan varausta, mikä on hänen näkemys ja kokemus ko. hoidon suhteen.
Itse olen saanut moneen asiaan apuja hermoratahieronnasta ja akupunktiosta.

Täällä kysytään apua, mutta ei käydä kertomassa edes vuosien päästä, miten on selvitty kurjista vaivoista. Lisää sitä puolta. Yhtä tärkeää lukijoille.

Hei,

istun juuri junassa ja jälleen olen ollut ahdistunut jo parin viikon ajan etukäteen tästä viiden tunnin matkasta wc-ongelmani vuoksi.

Liikkuvassa välineessä, muiden tutkiskelevien katseiden saattelemana vessaan meno ja pissaaminen ovat mission impossibleja.

Olen hakenut vaivaan apua terapiasta ja hypnoosista - ilman tulosta. Vaiva on vaikeuttanut elämääni yli 50 vuotta ja sanellut lukuisia valintojani seuralaisista ja opinahjoista työpaikkoihin . Se on ahdistanut ja surettanut ja olen pelännyt että lapseni perivät vaivan. Yhdelle kolmesta näin on käynyt.

Toivoisin että saisimme esim oman inva-kortin jonka avulla ne meistä, jotka pystyvät asioimaan edes jossain julkisissa paikoissa, olisivat oikeutettuja käyttämään esim yleensä rauhallisia inva-vessoja korttia näyttämällä.

Lisää julkista keskustelua ja vapautumista turhasta häpeästä. Kaikille oikeus nauttia elämästä!