En tiedä mitä tekisin. Elämä valuu sormieni välistä enkä osaa auttaa itseäni.
Koin lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä ja jouduin selviämään yksin. Ensimmäinen poikaystäväni oli mielenterveysongelmainen ja teki itsemurhan. Abortinkin jouduin tekemään parikymppisenä, koska olin niin masentunut ja poikaystäväni sitä vaati. Kaikki tuntui epätodelliselta. Nyt olen eroamassa kolmannesta suhteestani ja mietin, että saanko ikinä elämässäni niitä asioita mitä kaipaan -- oma perhe, työ, koti. Opiskeluni ovat venyneet ja olen uupumuksen takia joutunut jatkuvasti pitämään "lomaa".
Psykologeilla olen käynyt jo yli 10 vuotta, mutta tuntuu ettei minua oteta vakavasti enkä saa apua. Olen älykäs, koska saan hyviä arvosanoja mutta väsyn nopeasti ja tuntuu etten ikinä ehdi tekemään mitään mitä haluaisin.
Yksi psykologi sanoi etten todennäköisesti pääse hoitoon koska olen menestynyt niin hyvin koulussa. Sekö on yhteiskunnassa mielenterveyden mitta? Entä onnellisuus? Minun pitäisi kohta valmistua, mutta tuntuu etten enää jaksa. Ystävistänikin olen etääntynyt, koska heillä on perheet ja kodit ja kaikkea sitä mitä itselleni kaipaan. Koen olevani ulkopuolinen kaikesta.
Parisuhteeni eivät onnistu koska minulla on läheisyysongelmia, enkä luota ihmisiin kovin helposti. Olen tehnyt kaikkeni auttaakseni itseäni, mutta nyt en enää keksi mitä tekisin. Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta.
mitä teen?
6
80
Vastaukset
- Voi hyvin!
Hyvä aloittaja,
Olen hyvin pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaisia vastoinkäymisiä elämässäsi. Minusta ei ole ihmekään, että olet ollut masentunut kertomiesi kokemusten jälkeen.
Jos sinusta tuntuu, ettet jaksa, voit hakea opinnoistasi sairauslomaa ja hakea sairauslomakorvausta Kelasta.
Miltä ajatus psykoterapian aloittamisesta sinusta tuntuisi? Kerroit, ettet ole oikein saanut apua psykologien tapaamisesta ja että sinulla on läheisyysongelmia etkä luota ihmisiin helposti. Monesti pelkkä psykologin tapaaminen ei auta, jos taustalla on vaikeita kokemuksia, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä.
Minusta voisi olla ihan hyvä ajatus, että hakeutuisit pidempään psykoterapiaan, jossa voisit käsitellä nuo erittäin vaikeat kokemuksesi ja päästä eroon esim. läheisyysongelmista, masennuksesta ja muista traumoista johtuvista ongelmista. Valitettavasti yleensä on niin, että ilman oikeanlaista psykoterapiaa vaivat vain jatkuvat ja pahimmillaan vaikeutuvatkin.
Mieti ja tunnustele asiaa. Pidä huolta hyvinvoinnistasi ja jos sinusta tuntuu, ettet jaksa, jää sairauslomalle ja hae apua. Hakeudu esim. terveyskeskuslääkärin kautta psykiatrille, joka osaa neuvoa sinulle oikeanlaisen terapian. Kerro lääkärille ja psykiatrille avoimesti ongelmistasi, jotta he voivat auttaa sinua oikealla tavalla.
Ongelmiin löytyy kyllä ratkaisuja.
Toivon, että löydät itsellesi oikean avun ja uskonkin, että löydät.- luovuttamassa
Kiitos vastauksesta. Olen halunnut terapiaan jo kauan, mutta sinne pääseminen tuntuu vaikealta. En tiedä mitä minun pitäisi sanoa esim. lääkärille, koska olen jo kerran hakenut sairauslomaa koulusta ja kerroin silloin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän vain kysyi tarvitsenko lääkkeitä ja antoi viikon sairauslomaa. Koko juttu tuntui hyvin nöyryyttävältä. Olin sitten koko sen kevään poissa koulusta, koska jo sängystä nouseminen oli vaikeaa.
Kerran vuosia sitten sain lähetteen mielenterveyskeskukseen, mutta jo muutaman käynnin jälkeen hoitaja (tai kuka ikinä olikin, joka minua tapasi) sanoi, ettei minulla hänen mielestään ole masennusta eikä meidän tapaamisista taida olla mitään hyötyä. Aloin itkeä ja sanoin että en muuten tulisi sinne ellen uskoisi minulla olevan jokin ongelma. Hänellekin kerroin hyväksikäytöstä. Hän oli kuulemma myös konsultoinut traumaterapeuttia, jonka mielestä en vaikuta tarvitsevan terapiaa. Ne tapaamiset jäivät sitten siihen.
En edes ymmärrä miten ihmiset pääsevät terapiaan. Pitääkö yrittää itsemurhaa tai seota kunnolla ennenkuin saa mahdollisuuden? Minulla alkaa jo olla hyvin suuri kynnys lähteä hakemaan apua, koska aina minut torjutaan jotenkin. Traumoista puhuminen jatkuvasti tuntemattomille ihmisille ei myöskään ole helppoa. Tunnen itseni hyvin haavoittuvaksi. - Voi hyvin!
luovuttamassa kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Olen halunnut terapiaan jo kauan, mutta sinne pääseminen tuntuu vaikealta. En tiedä mitä minun pitäisi sanoa esim. lääkärille, koska olen jo kerran hakenut sairauslomaa koulusta ja kerroin silloin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän vain kysyi tarvitsenko lääkkeitä ja antoi viikon sairauslomaa. Koko juttu tuntui hyvin nöyryyttävältä. Olin sitten koko sen kevään poissa koulusta, koska jo sängystä nouseminen oli vaikeaa.
Kerran vuosia sitten sain lähetteen mielenterveyskeskukseen, mutta jo muutaman käynnin jälkeen hoitaja (tai kuka ikinä olikin, joka minua tapasi) sanoi, ettei minulla hänen mielestään ole masennusta eikä meidän tapaamisista taida olla mitään hyötyä. Aloin itkeä ja sanoin että en muuten tulisi sinne ellen uskoisi minulla olevan jokin ongelma. Hänellekin kerroin hyväksikäytöstä. Hän oli kuulemma myös konsultoinut traumaterapeuttia, jonka mielestä en vaikuta tarvitsevan terapiaa. Ne tapaamiset jäivät sitten siihen.
En edes ymmärrä miten ihmiset pääsevät terapiaan. Pitääkö yrittää itsemurhaa tai seota kunnolla ennenkuin saa mahdollisuuden? Minulla alkaa jo olla hyvin suuri kynnys lähteä hakemaan apua, koska aina minut torjutaan jotenkin. Traumoista puhuminen jatkuvasti tuntemattomille ihmisille ei myöskään ole helppoa. Tunnen itseni hyvin haavoittuvaksi.Harmi, että sinäkin olet saanut huonoja kokemuksia hakiessasi apua. :( Minäkin olen saanut, ja moni muukin. Jostain syystä ammattilaisetkaan eivät aina joka kerta ymmärrä avun tarvetta.
Voin kokemuksesta kertoa, että apua saa kuitenkin. Minäkin kävin hoitajalla aluksi, mutta siitä ei ollut mitään apua. Tapasin kahta eri psykiatria, josta toinen vasta ohjasi psykoterapiaan.
On vaikea alkaa kertoa omista ongelmista tuntemattomalle ihmiselle. Joutuu tavallaan luottamaan siihen, että myötätuntoa ja apua tulee. Erityisen vaikeaa on kuulla kielteinen vastaus.
Minä mietin, että kannattaisiko sinun kuitenkin yrittää päästä uudelleen psykoterapiaan, koska kerroit, että olet jo luovuttamassa. Arvelen, että jos tapaisi pari kertaa jotain psykiatria, jolle kertoisit noista tunnelmista, hyväksikäytöstä, masennuksesta ja kaikista asioistasi sekä siitä, että haluat psykoterapiaan, niin uskoisin, että psykiatri ainakin tutkii asian. Voit tietysti myös sanoa, että et enää pärjää ilman terapiaa.
Voit tietysti ottaa yhteyttä jo johonkin terapeuttiin, jonka luona voit käydä pari kertaa ja hakea sitten hänen avullaan esim. Kelalta tukea. Lausunnon tarvitset tietysti psykiatrilta, joten julkisen puolen psykiatrille sinun ehkä kannattaa hakeutua. Tässä esim. linkki kognitiivisen psykoterapian terapeuttien yhteystietoihin.
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/?p=329
Vaikka noista asioista kertominen tuntuu vaikealta, tuon vaikeuden voittaminen varmasti auttaa sinua. Vaikean olon yli pääsee varmasti, kun yrittää jotenkin kannatella itsensä sen hetken yli.
Minusta sinun olisi hyvä yrittää vielä sen verran, että hakeutuisit ainakin psykiatrin puheille. Siitä voisi alkaa sitten uusi suunta. - Voi hyvin!
Voi hyvin! kirjoitti:
Harmi, että sinäkin olet saanut huonoja kokemuksia hakiessasi apua. :( Minäkin olen saanut, ja moni muukin. Jostain syystä ammattilaisetkaan eivät aina joka kerta ymmärrä avun tarvetta.
Voin kokemuksesta kertoa, että apua saa kuitenkin. Minäkin kävin hoitajalla aluksi, mutta siitä ei ollut mitään apua. Tapasin kahta eri psykiatria, josta toinen vasta ohjasi psykoterapiaan.
On vaikea alkaa kertoa omista ongelmista tuntemattomalle ihmiselle. Joutuu tavallaan luottamaan siihen, että myötätuntoa ja apua tulee. Erityisen vaikeaa on kuulla kielteinen vastaus.
Minä mietin, että kannattaisiko sinun kuitenkin yrittää päästä uudelleen psykoterapiaan, koska kerroit, että olet jo luovuttamassa. Arvelen, että jos tapaisi pari kertaa jotain psykiatria, jolle kertoisit noista tunnelmista, hyväksikäytöstä, masennuksesta ja kaikista asioistasi sekä siitä, että haluat psykoterapiaan, niin uskoisin, että psykiatri ainakin tutkii asian. Voit tietysti myös sanoa, että et enää pärjää ilman terapiaa.
Voit tietysti ottaa yhteyttä jo johonkin terapeuttiin, jonka luona voit käydä pari kertaa ja hakea sitten hänen avullaan esim. Kelalta tukea. Lausunnon tarvitset tietysti psykiatrilta, joten julkisen puolen psykiatrille sinun ehkä kannattaa hakeutua. Tässä esim. linkki kognitiivisen psykoterapian terapeuttien yhteystietoihin.
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/?p=329
Vaikka noista asioista kertominen tuntuu vaikealta, tuon vaikeuden voittaminen varmasti auttaa sinua. Vaikean olon yli pääsee varmasti, kun yrittää jotenkin kannatella itsensä sen hetken yli.
Minusta sinun olisi hyvä yrittää vielä sen verran, että hakeutuisit ainakin psykiatrin puheille. Siitä voisi alkaa sitten uusi suunta.Tässä vielä pari linkkiä, toisessa Delfins, joka on yhdistys lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille:
http://www.suomendelfins.fi/
ja tässä ohje psykoterapiaan hakeutumiseen:
https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/uhrille/psykoterapia
Ehkä sinun olisi ihan hyvä kysäistä myös Delinsistä, onko heillä tietoa esim. terapeuteista, jotka ovat perehtyneet seksuaalisen hyväksikäytön uhrien auttamiseen. - luovuttamassa
Voi hyvin! kirjoitti:
Tässä vielä pari linkkiä, toisessa Delfins, joka on yhdistys lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille:
http://www.suomendelfins.fi/
ja tässä ohje psykoterapiaan hakeutumiseen:
https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/uhrille/psykoterapia
Ehkä sinun olisi ihan hyvä kysäistä myös Delinsistä, onko heillä tietoa esim. terapeuteista, jotka ovat perehtyneet seksuaalisen hyväksikäytön uhrien auttamiseen.Kiitos paljon viesteistä! Pitänee vielä yrittää, vaikka tiukkaa tekeekin. On vaan niin väsynyt olo, ettei jaksaisi edes ulko-ovesta astua ulos.
- Voi hyvin!
luovuttamassa kirjoitti:
Kiitos paljon viesteistä! Pitänee vielä yrittää, vaikka tiukkaa tekeekin. On vaan niin väsynyt olo, ettei jaksaisi edes ulko-ovesta astua ulos.
Eipä kestä, toivottavasti sait jonkinlaista apua niistä. Huomaathan myös, että väsymys kertonee masennuksesta. Kun tiedät, että voimakas väsymyksen tunne on osa masennuksen oiretta, niin pystyt paremmin toimimaan väsymyksestäsi huolimatta. Eli päätä ihan tietoisesti, että vaikka väsyttääkin aivan kamalasti, niin astu joka päivä ovesta ulos ja rohkeasti hakemaan apua, vaikka turhauttaisi ja pelottaisi. Kaikki järjestyy vielä, kun päätät ihan tietoisesti ottaa askeleen parempaa vointia kohti.
Hyvää alkanutta vuotta - toivottavasti se jatkuu paremmissa merkeissä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh832032Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1361746- 1801306
- 236746
- 59698
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol9690- 59647
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako210593- 49546
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337492