Miksi harkitset alanvaihtoa?

Olen kouluttautunut sähköasentajaksi 2004 ja sen jälkeen tein rakennuksilla sekä muissa saneeraus kohteissa alan hommia. Intin jälkeen 2005 aloin kuitenkin miettimään aionko näitä hommia painaa eläkeikään asti. Tämä oli ehkä se kulmakivi mikä herätti ajattelemaan tulevaisuutta.
Sähköasentajan työt ovat rakennuksilla ehkä parhain työ, mutta siellä tuli eteen monta asiaa mistä en ollut kuvitellutkaan aiemin:

- Ensinnäkin työt tehdään usein hirveässä kiireessä. Sitten kuitenkin tullaan jälkeenpäin korjailemaan kiireen aiheuttamia vikoja. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
- Toiseksi yritykset pompottelee yleensä uusia tekijöitä miten huvittaa työmaalta toiselle. Koskaan et näe työsi jälkeä tai työmaan valmistumista. Useat yritykset käyttävät myös vuokrafirmoja, jotta voivat heittää tekijän ulos hommien loputtua varoittamatta.
- Lisäksi yleensä ulkotöitä vaativat hommat tehdään syksyllä tai talvella pakkasessa. Ja ei, et voi käyttää hansikkaita sähköhommissa.
- Yleensä työ on myös hyvin itsenäistä ja yksinäistä. Tätäkään en ole ymmärtänyt: Jos sattuu onnettomuus ei kukaan ole lähimaillakaan pelastamassa. Työnteko on myös hidasta yksin.
- Yleensä työnantajat yrittää pistää mahdollisimman suuren vastuun tekijälle hommista. Tästähän pelotellaan jo koulussakin: " jos sattuu oikosulku ja talo palaa niin siinä on sitten satojen tonnien vastuut sähköasentajalle". Todellisuudessahan näin ei ole, koska yrityksen pomo vastaa vahingoista jos veloistaan pystyy. Joka tapauksessa myöskään vastuullisesta hommasta ei anneta oikean suuruista palkkaa ( lopussa esimerkki tästä ).
- Lopulta kannattaa miettiä, että millainen tulevaisuus on edessä, kun suu ja nenä on täynnä betonipölyä joka päivä ja kuulokin alkaa mennä, kun kukaan ei varoittele työmaalla omien töidensä voimakkaista äänistä. Korvatulppia et voi pitää kun pitää kuulla jonkun toisen ohjeita aina välillä.

Yllä mainittuihin seikkoihin olisi lisättävää, vaikka millä mitalla niin juopottelevista virolaisista sähkäreistä työnarkomaaneihin ja työmaihin.
Mutta nämä yksin eivät ole vaikuttaneet päätökseeni vaihtaa alaa. Suurimman seikan on aiheuttaneet käytännön esimerkit. Kerronkin alla vain yhden niistä lukuisista, joita olen saanut kokea. Eikä tämä sitten ole edes pahimmasta päästä:

Pääsin eräälle työmaalle tekemään sähköistyksiä. Se oli jonkun oma talo ja työmaa melko loppusuoralla. Mikäs siinä, hommat sujui siihen asti kun sähkötöiden kärkimies ( joka samalla oli minut palkannutkin hommiin ) tarjosi omaa työmaata. En halunnut parin vuoden kokemuksella ottaa vielä omia projekteja, vaikka muutoin kokonaisuus olikin hallussa.

No, työmaa loppui ja pääsin sitten eräälle paritalotyömaalle. Siellä sitten olikin aivan uskomaton älypää kärkimies. Tein melko reippaasti hommia ja silti hän valitti " sulla pitäs olla vähän tatsii näihin hommii, skarppaa ". Itse hän ei suostunut ryömimään edes kellareihin tai kaivoihin vetämään tärkeitä kaapeleita vaan minä tein ne. Hän ei myöskään kestänyt minkäänlaista vastaan sanomista tai ehdotusta vaan uhkasi heti, että " tää on mun työmaa, hommat loppuu huomenna jos et paranna tapojas."

Kesällä kävi niin, että tämä kärkimies lähti opiskelemaan, toisia tekijöitä lähti toisille työmaille ja jotkut lähti firmasta. Yhtäkkiä olinkin koko työmaalla yksin. Koska halusin antaa työnantajalle hyvää kuvaa, lähdin itse etsimään sähkökuvia ja vetämään kaapelit sekä tekemään muut työt loppuun. Katsoin sitten yhdessä vaiheessa palkkanauhaani. Siellä luki palkkaryhmä S eli opiskelijapalkka. Koska tein hommia yksin ja olin siis nyt työmaan sähköjen kärkimies olisi palkkaryhmän pitänyt nousta vähintään 3 pykälää.
Koska pomoa ei saanut kiinni, soittelin asiasta liittoon. Kuulemma firmasta oli aieminkin valituksia tullut.
No, palkka lopulta suostuttiin korjaamaan. Ja pysyihän se muistaakseni siinä kaksi viikkoa, kunnes se laskettiin taas. Pomo sanoi: " Se pitää mennä sillain verotuksen kautta." Enkä tänäkään päivänä ole ymmärtänyt mitä tuo tarkoitti.

Työmaan loppuhommat jäikin sitten vaiheeseen, sillä sain paikan toisesta firmasta ja vähän paremmista hommista. En kuitenkaan halunnut luovuttaa tämän edellisen firman palkka-asiassa joten soittelin liittoon vielä uudelleen: Sanottiin ettei muutaman tonnin takia enää kannata alkaa siitä suurempaa juttua tekemään. Olisi ollut kuulemma pitkävaiheinen prosessi.
Myöhemmin olen huomannut yritystietohauilla,että firma on mennut konkurssiin.

Ja työhaastetteluissa on sitten kysytty " Ootko sä joku kokeilija, kun sulla on näitä lyhytaikaisia työsuhteita."
Koska en voi alkaa tarinoimaan näin kun olen edellä kertonut minun on yleensä valehdeltava: " Määräaikaisia työsuhteita eikä hommia ole riittänyt enempää."

Lopuksi: Kuten sanottu, tämä oli vain yksi esimerkki. Hurjempiakin on koettu kyllä. Voin niitä kertoillakin jos haluatte, mutta pitkiä juttuja ne on aina.
Näitä hommia voin edelleen tilapäisesti tehdä ja kesätöinä, mutta ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi olen alaa vaihtamassa?