Vihareaktio

2012-01-24 13:12:35

Millä tavalla normaaliksi yleisesti tulkittavalla tunnemaailmalla varustetun ihmisen vihareaktio eroaa tunne-elämältään narsistisesti vammautuneen ihmisen vihareaktiosta?

2554

Äänestä

Vastaukset

ssssssssssssttt
2012-01-24 13:27:56
Narsisti tuntee vihaa silloin kun LUULEE jonkun loukanneen häntä ja silloin kun asiat ei mene niin kuin narsisti haluaa niiden menevän vaan henkilöt, jotka hän on kokenut pystyvänsä alistamaan tahtoonsa tai joiden hän haluaa alistuvan, eivät enää alistukaan narsistille, silloin kun narsisti valehtelee ja hänen valheisiinsa ei uskotakaan, jos joku paljastaa narsistin vilpin ja "käräyttää" narsistin jostain väärästä teostaan.
YAK-42
2012-01-24 13:37:19
No, jos nyt ajatellaan pelkää vihastumista, niin ns. normaali ihminen vihastuu hitaammin ja leppyy nopeammin kuin narsistinen. Hän osaa myös suhtautua asioihin realistisemmin ja hänen suhteellisuuden tajunsa säilyy paremmin kuin narsistilla. Lyhyesti sanottuna ns. normaali ihminen ymmärtää asiat juuri niin kuin ne ovat, eikä tee kärpäsestä härkästä tai arkipäivän piikujuista valtavaa draamaa.
- YAK-42
  2012-01-24 13:50:15
  No, jopas tuli taas kirjoitusvirheitä ...
  
  Kysymyksesi on kuitenkin aivan erinomainen ja jos sitä tarpeeksi pitkälle pohtii, niin loppujen lopuksi ainut ero ns. normaalin ja narsistisen ihmisen vihastumisen välillä taitaa olla se, että "normaali" ihminen pysyy paremmin realiteeteissa.
- temppuilija
  2012-01-24 14:05:06
  YAK-42 kirjoitti:
  No, jopas tuli taas kirjoitusvirheitä ...
  
  Kysymyksesi on kuitenkin aivan erinomainen ja jos sitä tarpeeksi pitkälle pohtii, niin loppujen lopuksi ainut ero ns. normaalin ja narsistisen ihmisen vihastumisen välillä taitaa olla se, että "normaali" ihminen pysyy paremmin realiteeteissa.
  Viis oikeinkirjoituksesta, kunhan asia tulee ymmärretyksi. (Terkkui vaan kaikille opettajille :D) Ymmärsin ajatuksesi.
  
  Vihareaktio on seurausta koetusta todellisesta tai kuvitellusta pettymyksestä. Mielestäni jokainen ihminen tekee vääriä tulkintoja, jolloin toisen näkökulmasta katsottuna syntyvä reaktio voi näyttää kuvitellulta. Elikkäs tuo tulkinnanvaraisuus on mielestäni yhteinen asia molemmilla.
  
  Suhteellisuudentajun menettäminen - kyvyttömyys sisäisen tunnemaailman tasapainoittamiseen. Tästä tulee luontevasti mieleen erilaiset minätilat ja niiden luonnollinen vaihtelu. Normaalisti niiden välillä pitäisi olla jonkinlainen keskinäinen tasapaino, mutta narsisteilla saattaa koetun pettymyksen yhteydessä jäädä jokin tietty minän tila päälle, josta takaisin tasapainoon palaaminen voi olla hidaskin prosessi.
  
  Mielestäni jokainen ihminen ylikompensoi. Jos ylikomensointi jää päälle, voi issekseen pohtia kykyään hallita tunteitaan. Yksi minätila sekin.
- dippaadei
  2012-01-24 14:09:45
  YAK-42 kirjoitti:
  No, jopas tuli taas kirjoitusvirheitä ...
  
  Kysymyksesi on kuitenkin aivan erinomainen ja jos sitä tarpeeksi pitkälle pohtii, niin loppujen lopuksi ainut ero ns. normaalin ja narsistisen ihmisen vihastumisen välillä taitaa olla se, että "normaali" ihminen pysyy paremmin realiteeteissa.
  Kyllä se mopo voi karata kenen tahansa käsistä jos on tarpeeksi paineita kerääntynyt. Narsistin läheisyydessä ei voi vihaa edes ilmaista normaalisti, vaan se on pidettävä sisällään tai purettava jotain muuta kautta. Ja kyllä se uhri on monesti se epävakaan oloinen ja narsisti tasapainoinen ja järkevä niin että ulkopuolinen saattaa hyvinkin erehtyä rooleista.
- hk
  2012-01-24 15:41:13
  temppuilija kirjoitti:
  Viis oikeinkirjoituksesta, kunhan asia tulee ymmärretyksi. (Terkkui vaan kaikille opettajille :D) Ymmärsin ajatuksesi.
  
  Vihareaktio on seurausta koetusta todellisesta tai kuvitellusta pettymyksestä. Mielestäni jokainen ihminen tekee vääriä tulkintoja, jolloin toisen näkökulmasta katsottuna syntyvä reaktio voi näyttää kuvitellulta. Elikkäs tuo tulkinnanvaraisuus on mielestäni yhteinen asia molemmilla.
  
  Suhteellisuudentajun menettäminen - kyvyttömyys sisäisen tunnemaailman tasapainoittamiseen. Tästä tulee luontevasti mieleen erilaiset minätilat ja niiden luonnollinen vaihtelu. Normaalisti niiden välillä pitäisi olla jonkinlainen keskinäinen tasapaino, mutta narsisteilla saattaa koetun pettymyksen yhteydessä jäädä jokin tietty minän tila päälle, josta takaisin tasapainoon palaaminen voi olla hidaskin prosessi.
  
  Mielestäni jokainen ihminen ylikompensoi. Jos ylikomensointi jää päälle, voi issekseen pohtia kykyään hallita tunteitaan. Yksi minätila sekin.
  Taas tuo tyypillinen, narsisti kyllä mutta kyllähän kaikki muutkin...
  
  Narsistilla ei ole yksinkertaisesti kykyä issekseen pohtia kykyään hallita tunteitaan tai hän ei pysty niitä hallitsemaan vaikka pohtisikin, se juuri tekee hänestä nph:n.
- hk
  2012-01-24 15:45:21
  dippaadei kirjoitti:
  Kyllä se mopo voi karata kenen tahansa käsistä jos on tarpeeksi paineita kerääntynyt. Narsistin läheisyydessä ei voi vihaa edes ilmaista normaalisti, vaan se on pidettävä sisällään tai purettava jotain muuta kautta. Ja kyllä se uhri on monesti se epävakaan oloinen ja narsisti tasapainoinen ja järkevä niin että ulkopuolinen saattaa hyvinkin erehtyä rooleista.
  "Narsistin läheisyydessä ei voi vihaa edes ilmaista normaalisti, vaan se on pidettävä sisällään tai purettava jotain muuta kautta. "
  
  Tuo on yksi tärkeä tekijä, mikä romuttaa narsistin läheisen tasapainon. Samaan aikaan narsisti kyllä ilmaisee vihaansa siihen toiseen, ja usein käsittämättömistä asioista jotka vain narsisti osaa kääntää päälaelleen, esimerkiksi jos toinen suuttuu jostakin narsistin itsensä tekemästä törkeästä teosta niin se toisen suuttuminen oikeuttaa narsistin mielestä hänen raivonsa, koska hän ei näe/halua nähdä omaa väärää tekoaan ja toisen oikeutta suuttua siitä, ei näe omaa vastuutaan ko. asiassa.
- temppuilija
  2012-01-24 16:04:30
  hk kirjoitti:
  Taas tuo tyypillinen, narsisti kyllä mutta kyllähän kaikki muutkin...
  
  Narsistilla ei ole yksinkertaisesti kykyä issekseen pohtia kykyään hallita tunteitaan tai hän ei pysty niitä hallitsemaan vaikka pohtisikin, se juuri tekee hänestä nph:n.
  Löysin tollasen, joka liittyy ajatukseeni minätiloista - jos haluat, voit peilata itseäsi ja reagointitapojasi erilaisissa tilanteissa linkin taulukosta.
  
  http://www.skeematerapia.fi/documents/antautuja-jamakka-hyokkaaja.pdf
- yxex
  2012-01-26 00:15:46
  temppuilija kirjoitti:
  Löysin tollasen, joka liittyy ajatukseeni minätiloista - jos haluat, voit peilata itseäsi ja reagointitapojasi erilaisissa tilanteissa linkin taulukosta.
  
  http://www.skeematerapia.fi/documents/antautuja-jamakka-hyokkaaja.pdf
  Tuosta moodikartasta löytyy selitys sille miksi sama ihminen voi olla elämänsä aikana sekä uhri ja narsisti. Toki paljon muutakin.
  
  Uskon Hennan olleen aikaisemmin mukautuva antautuja. Nykyisin hän on agressiivinen hyökkääjä (kompensaatio, johtuen saamastaan kohtelusta). Kun hän saavuttaa sisäisen tutkiskelun jälkeen noiden kahden ääripään välimaaston, joka on tuo kaavion sininen osa, hänestä tulee terve narsisti.
  
  Pidän hennaa edelläkävijänä uhrien joukossa. Ääripäät hallussa, enää se kultainen (tässä tapauksessa sininen) keskitie.
  
  Ai niin.
  
  määbää kysyi sitä kolmatta taulua. Tuosta toimivan vastuullisen aikuisen minätila-kuvauksesta olisi työstettävissä ' Terveen narsistin huoneentaulu'
- temppuilija
  2012-01-26 00:25:47
  yxex kirjoitti:
  Tuosta moodikartasta löytyy selitys sille miksi sama ihminen voi olla elämänsä aikana sekä uhri ja narsisti. Toki paljon muutakin.
  
  Uskon Hennan olleen aikaisemmin mukautuva antautuja. Nykyisin hän on agressiivinen hyökkääjä (kompensaatio, johtuen saamastaan kohtelusta). Kun hän saavuttaa sisäisen tutkiskelun jälkeen noiden kahden ääripään välimaaston, joka on tuo kaavion sininen osa, hänestä tulee terve narsisti.
  
  Pidän hennaa edelläkävijänä uhrien joukossa. Ääripäät hallussa, enää se kultainen (tässä tapauksessa sininen) keskitie.
  
  Ai niin.
  
  määbää kysyi sitä kolmatta taulua. Tuosta toimivan vastuullisen aikuisen minätila-kuvauksesta olisi työstettävissä ' Terveen narsistin huoneentaulu'
  Moikka sininuttu ;)
  
  'Terveen narsistin huoneentaulu' kuulostaa hyvältä. Ehkäpä sellaisen voisi väsätä kollektiivisesti oman otsikon alle kaikki yhdessä?
- yxex
  2012-01-26 00:53:48
  temppuilija kirjoitti:
  Moikka sininuttu ;)
  
  'Terveen narsistin huoneentaulu' kuulostaa hyvältä. Ehkäpä sellaisen voisi väsätä kollektiivisesti oman otsikon alle kaikki yhdessä?
  Moikka :D
  
  TERVEEN NARSISTIN HUONEENTAULU
  
  1. Käytämme voimaamme itsemme kehittämiseen ja muiden auttamiseen. Hyväksymme heikkoutemme ja muitten heikkoudet.
  
  (tähän tyyliinkö? Aloitus-nimmari? Ryhmä-rämä?) ;)
- temppuilija
  2012-01-26 01:06:42
  yxex kirjoitti:
  Moikka :D
  
  TERVEEN NARSISTIN HUONEENTAULU
  
  1. Käytämme voimaamme itsemme kehittämiseen ja muiden auttamiseen. Hyväksymme heikkoutemme ja muitten heikkoudet.
  
  (tähän tyyliinkö? Aloitus-nimmari? Ryhmä-rämä?) ;)
  touhuan tuosta oman aloituksen
YAK-42
2012-01-24 16:35:46
Mistä narsistinen raivo ensi sijassa syttyy?

(1) Siitäkö, että narsistinen ihminen ei ymmärrä missä mennään ja hänen salamannopea vihareaktionsa tulee pelkästä hallinnan menettämisen pelosta?
(2) Vai onko kyse tavallista heikommasta kyvystä hallita tunteita?

Kumpi oli siis ensin, muna vai kana? Mitä ajattelette?
- YAK-42
  2012-01-24 16:46:33
  Kysyn tätä siksi, kun vielä yksi ero ns. normaalin ja narsistisen vihan välillä on syttymisnopeudessa. Normaalisti ihmiset eivät suutu kovinkaan helposti, mutta narsistisen ihmisen aggressio kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa.
- temppuilija
  2012-01-24 16:55:01
  YAK-42 kirjoitti:
  Kysyn tätä siksi, kun vielä yksi ero ns. normaalin ja narsistisen vihan välillä on syttymisnopeudessa. Normaalisti ihmiset eivät suutu kovinkaan helposti, mutta narsistisen ihmisen aggressio kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa.
  Minulle tulee mieleen häpeäntunne, joka olisi siellä taustalla. Ehkä yhdessä pohjattoman arvottomuudentunteen kanssa. Kaksi vaikeaa tunnetta.
- temppuilija
  2012-01-24 17:10:56
  temppuilija kirjoitti:
  Minulle tulee mieleen häpeäntunne, joka olisi siellä taustalla. Ehkä yhdessä pohjattoman arvottomuudentunteen kanssa. Kaksi vaikeaa tunnetta.
  Häpeämätön käytös on varmasti häpeäntunteen käsittelykeino, jos häpeä on niin valtava, että sitä ei voi kosketella muilla sisäisillä työkaluilla. Mutta miten tähän saisi liitettyä tuon arvottomuudentunteen?
- YAK-42
  2012-01-24 17:51:12
  temppuilija kirjoitti:
  Häpeämätön käytös on varmasti häpeäntunteen käsittelykeino, jos häpeä on niin valtava, että sitä ei voi kosketella muilla sisäisillä työkaluilla. Mutta miten tähän saisi liitettyä tuon arvottomuudentunteen?
  Arvottomuuden tunne saattaa tulla mukaan silkasta synnintunnosta, koska narsistiset ihmisethän tietävät kyllä tekevänsä väärin, mutta eivät välitä siitä. He toimivat siis omaatuntoaan vastaan ja silloin itseä on vaikea arvostaa. Vai olenko ihan hakoteillä?
  
  Tuo häpeäntunteen voimakkuus on minulle aika käsittämätön juttu. Muistan toki itsekin kärsineeni häpeästä nuorena, koska olin hyvin ujo. Sittemmin päädyin sellaisiin hommin, joissa piti esiintyä jatkuvasti. Ujouteni katosi ja totuin siihen, etteivät mokat maailmaa kaada. Toisaalta esim. esiintyvissä taiteilijoissa ja poliitikoissa on harvinaisen paljon narsistisia tyyppejä. En voi kuin ihmetellä, kuinka he onnistuvat pysymään narsistisina, jos kaikki on kiinni pelkästä häpeästä. Niissä hommissahan mokaa itsensä jatkuvasti!
  
  Narsisteissa on myös kummallinen ristiriita. He saattavat käyttäytyä häpeämättömästi muita kohtaan, vaikka heille on äärimmäisen tärkeää, mitä muut heistä ajatelevat. Häpeämätön käytös saattaa siis aiheuttaa sekä arvottomuuden tunnetta että LISÄÄ häpeää ja LISÄÄ häpeämätöntä käytöstä. Synti lisää syntiä, eikä narsisti pysty lohduttautumaan silläkään, että Jumala rakastaa häntä, vaikka ihmiset eivät rakastaisikaan.
- temppuilija
  2012-01-24 18:03:14
  YAK-42 kirjoitti:
  Arvottomuuden tunne saattaa tulla mukaan silkasta synnintunnosta, koska narsistiset ihmisethän tietävät kyllä tekevänsä väärin, mutta eivät välitä siitä. He toimivat siis omaatuntoaan vastaan ja silloin itseä on vaikea arvostaa. Vai olenko ihan hakoteillä?
  
  Tuo häpeäntunteen voimakkuus on minulle aika käsittämätön juttu. Muistan toki itsekin kärsineeni häpeästä nuorena, koska olin hyvin ujo. Sittemmin päädyin sellaisiin hommin, joissa piti esiintyä jatkuvasti. Ujouteni katosi ja totuin siihen, etteivät mokat maailmaa kaada. Toisaalta esim. esiintyvissä taiteilijoissa ja poliitikoissa on harvinaisen paljon narsistisia tyyppejä. En voi kuin ihmetellä, kuinka he onnistuvat pysymään narsistisina, jos kaikki on kiinni pelkästä häpeästä. Niissä hommissahan mokaa itsensä jatkuvasti!
  
  Narsisteissa on myös kummallinen ristiriita. He saattavat käyttäytyä häpeämättömästi muita kohtaan, vaikka heille on äärimmäisen tärkeää, mitä muut heistä ajatelevat. Häpeämätön käytös saattaa siis aiheuttaa sekä arvottomuuden tunnetta että LISÄÄ häpeää ja LISÄÄ häpeämätöntä käytöstä. Synti lisää syntiä, eikä narsisti pysty lohduttautumaan silläkään, että Jumala rakastaa häntä, vaikka ihmiset eivät rakastaisikaan.
  Minusta tuo yliluonnollisen ottaminen mukaan tähän keskusteluun on perusteltua, sillä se on yksi käsittelykeino muiden joukossa. Se voi auttaa häpeäntunteen käsittelyssä. Esimerkkinä se laittamasi linkki, missä saarnaaja toi julkiseksi sen aussimiehen lapsuudesta asti sisällään kantama isän tekemä häpeänsiirto. Kun hän pääsi irti tuon häpeä-riivaajan otteesta, vihantunteetkin vapautuivat ja hän pääsi kohtaamaan tilanteen sellaisena, kuin se oli tapahtunut ja sen voima itseyhteyden ja jumalyhteyden esteenä poistui. Sellainen taakka syö varmasti omanarvontunnetta - 'en ole minkään arvoinen, kukaan ei rakasta minua, minusta ei ole mihinkään' jne jne ... joskus hyvä elämä on pienestä kiinni.
  
  Synti on häpeä. Eikös sellainen sanonta ole? Ja jos lapsi joutuu kantamaan isänsä syntiä sisällään ... aikamoinen taakka.
- YAK-42
  2012-01-24 18:43:12
  temppuilija kirjoitti:
  Minusta tuo yliluonnollisen ottaminen mukaan tähän keskusteluun on perusteltua, sillä se on yksi käsittelykeino muiden joukossa. Se voi auttaa häpeäntunteen käsittelyssä. Esimerkkinä se laittamasi linkki, missä saarnaaja toi julkiseksi sen aussimiehen lapsuudesta asti sisällään kantama isän tekemä häpeänsiirto. Kun hän pääsi irti tuon häpeä-riivaajan otteesta, vihantunteetkin vapautuivat ja hän pääsi kohtaamaan tilanteen sellaisena, kuin se oli tapahtunut ja sen voima itseyhteyden ja jumalyhteyden esteenä poistui. Sellainen taakka syö varmasti omanarvontunnetta - 'en ole minkään arvoinen, kukaan ei rakasta minua, minusta ei ole mihinkään' jne jne ... joskus hyvä elämä on pienestä kiinni.
  
  Synti on häpeä. Eikös sellainen sanonta ole? Ja jos lapsi joutuu kantamaan isänsä syntiä sisällään ... aikamoinen taakka.
  Ai, sinä katsoit sen videon! Se on yksi hurjimpia eksorsismivideoita, joita olen koskaan nähnyt ja vaikuttaa kyllä aidolta. Näytät ymmärtäneen sen täsmälleen samoin kuin minäkin. Olen lukenut jostain, että seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset menettävät usein jumalayhteytensä, kun lapsi ajattelee olevansa niin hävettävä, ettei edes Jumala voi häntä hyväksyä.
  
  Tuo ajatus, että Jumala rakastaa, vaikka ihmiset eivät rakastaisikaan, on se voima, joka on kantanut minua vaikeissa tilanteissa. En välitä kovinkaan paljoa siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Ehkäpä jokaisen narsistinkin kannattaisi kysyä itseltään: Miellytänkö Jumalaa vai miellytänkö ihmisiä?
  
  Ja mitä tulee isien ja äitien tekoihin, niin sehän on se perisynti, jota jokainen meistä on ainakin joskus joutunut kantamaan. Täydellistä lapsuutta ei ole olemassakaan. Ei ole ollut minullakaan, mutta olen vapautunut lapsuuteni kahleista päästämällä niistä tietoisesti irti.
- temppuilija
  2012-01-25 15:58:27
  YAK-42 kirjoitti:
  Ai, sinä katsoit sen videon! Se on yksi hurjimpia eksorsismivideoita, joita olen koskaan nähnyt ja vaikuttaa kyllä aidolta. Näytät ymmärtäneen sen täsmälleen samoin kuin minäkin. Olen lukenut jostain, että seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset menettävät usein jumalayhteytensä, kun lapsi ajattelee olevansa niin hävettävä, ettei edes Jumala voi häntä hyväksyä.
  
  Tuo ajatus, että Jumala rakastaa, vaikka ihmiset eivät rakastaisikaan, on se voima, joka on kantanut minua vaikeissa tilanteissa. En välitä kovinkaan paljoa siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Ehkäpä jokaisen narsistinkin kannattaisi kysyä itseltään: Miellytänkö Jumalaa vai miellytänkö ihmisiä?
  
  Ja mitä tulee isien ja äitien tekoihin, niin sehän on se perisynti, jota jokainen meistä on ainakin joskus joutunut kantamaan. Täydellistä lapsuutta ei ole olemassakaan. Ei ole ollut minullakaan, mutta olen vapautunut lapsuuteni kahleista päästämällä niistä tietoisesti irti.
  Lapsuus ei ole kenelläkään täydellinen. Jos joku niin kuvittelee, todennäköisesti kieltää itseltään joitain kokemuksia, mikä lienee täysin normaalia. Itselläni kesti pitkään tunnistaa oma lapsuuden kaltoinkohtelijani ja myöntää se itselleni. Yksi luotettava itselle tärkeä ihminen riittää.
  
  Täällä saat tottua siihen, että sinulle tullaan tekemään rajujakin häpeänsiirtoja - kanavoit ne Jumalalle. Juttelin erään tutun kanssa tästä S24 meiningistä, koska hän oli pahoittanut mielensä siitä henkisestä väkivallasta, mitä täällä harjoitetaan. Hyökkäävän käytöksen taustalla on kirjoittelijan oma häpeä, jota toista vastaan hyökkäävä yrittää keinolla millä hyvänsä siirtää muiden kannettavaksi yrittämällä häpäistä toisia.
  
  Mielestäni hyökkääviä kommentteja kirjoitteleva ihminen on tiedostamattaan nimenomaan tuon universaalin Jumalalta lähtöisin olevan rakkauden tarpeessa.
  
  Sinun äänesi on puuttunut täältä. Se täydentää täällä käytävää keskustelua. Minä olen kiitollinen siitä.
- YAK-42
  2012-01-25 17:37:08
  temppuilija kirjoitti:
  Lapsuus ei ole kenelläkään täydellinen. Jos joku niin kuvittelee, todennäköisesti kieltää itseltään joitain kokemuksia, mikä lienee täysin normaalia. Itselläni kesti pitkään tunnistaa oma lapsuuden kaltoinkohtelijani ja myöntää se itselleni. Yksi luotettava itselle tärkeä ihminen riittää.
  
  Täällä saat tottua siihen, että sinulle tullaan tekemään rajujakin häpeänsiirtoja - kanavoit ne Jumalalle. Juttelin erään tutun kanssa tästä S24 meiningistä, koska hän oli pahoittanut mielensä siitä henkisestä väkivallasta, mitä täällä harjoitetaan. Hyökkäävän käytöksen taustalla on kirjoittelijan oma häpeä, jota toista vastaan hyökkäävä yrittää keinolla millä hyvänsä siirtää muiden kannettavaksi yrittämällä häpäistä toisia.
  
  Mielestäni hyökkääviä kommentteja kirjoitteleva ihminen on tiedostamattaan nimenomaan tuon universaalin Jumalalta lähtöisin olevan rakkauden tarpeessa.
  
  Sinun äänesi on puuttunut täältä. Se täydentää täällä käytävää keskustelua. Minä olen kiitollinen siitä.
  Hei!
  
  Kiitos. Minäkin tykkään sinun kommenteistasi. Niissä on syvällistä ymmärrystä ja olet aivan selvästi saanut otteen elämästäsi. Lisäksi sinulla näyttää olleen jo pitkään tarvetta itsetutkiskeluun, ja sitähän ei sen kummemmin narsisteilla kuin aina narsistien uhreillakaan tahdo olla.
  
  Törmäsin tälle palstalle ihan sattumalta muutama päivä sitten ja huomasin, että täällä käydään mielenkiintoista keskustelua. Ovathan jotkut Suomi24-sivuston ketjutkin ihan kamalia, mutta rentoa meininkiä tämä on Iltalehden foorumiin verrattuna. Olen pyöriskellyt siellä aika paljon ihan vaan siksi, että oppisin suhtautumaan tyynesti trolleihin ja muihin herjanheittäjiin. Siellä nopeasti saa huipputason koulutusta. :)
  
  En ylipäätään tahdo ymmärtää sitä pahan olon määrää, mikä näiltä keskustelufoorumeilta heijastuu. Jos täälläkin vilkaisee noihin muihin mielenterveysaiheisiin ketjuihin, niin siellä on lukematon määrä ihmisiä keskustelemassa, millä pillereillä he saisivat hallittua omia tunteitaan parhaiten. Melkein itku pääsee, kun ajattelee sitä, että paras lääke kaikkiin mielen kipuihin olisi sopuisa yhteiselo suhteessa toisiin ihmisiin ja nimenomaan Jumalan rakkauden löytäminen. Moni turvautuu kuitenkin sata kertaa mieluummin pilleripurkkiin kuin Jumalaan, ja jos pilleritkään eivät auta, niin ainahan voi mennä vaikka jollekin nettipalstalle kaatamaan omaa pahaa oloa toisten päälle.
  
  Mainitsit, että sinulla oli pitkään vaikeuksia tunnistaa omaa kaltoinkohtelijaasi. Sama juttu oli minullakin. Meni tosi kauan ennen kuin tajusin, että lapsuudenkodissani oli harjoittu (kauniiden kulissien takana) perheväkivaltaa. Toinen vanhemmistani on diagnosoitu narsisti ja lisäksi sisaruksistani yhdellä on nlp-diagnoosi. Lapsuuden haavoista toipuminen vei minullakin aikaa, mutta narsistia minusta ei koskaan tullut. Sain isovanhemmiltani uskon Jumalaan ja olen sittemmin täyttänyt elämäni harvoilla, mutta sitäkin paremmilla, ihmissuhteilla.
- YAK-42
  2012-01-25 18:02:07
  YAK-42 kirjoitti:
  Hei!
  
  Kiitos. Minäkin tykkään sinun kommenteistasi. Niissä on syvällistä ymmärrystä ja olet aivan selvästi saanut otteen elämästäsi. Lisäksi sinulla näyttää olleen jo pitkään tarvetta itsetutkiskeluun, ja sitähän ei sen kummemmin narsisteilla kuin aina narsistien uhreillakaan tahdo olla.
  
  Törmäsin tälle palstalle ihan sattumalta muutama päivä sitten ja huomasin, että täällä käydään mielenkiintoista keskustelua. Ovathan jotkut Suomi24-sivuston ketjutkin ihan kamalia, mutta rentoa meininkiä tämä on Iltalehden foorumiin verrattuna. Olen pyöriskellyt siellä aika paljon ihan vaan siksi, että oppisin suhtautumaan tyynesti trolleihin ja muihin herjanheittäjiin. Siellä nopeasti saa huipputason koulutusta. :)
  
  En ylipäätään tahdo ymmärtää sitä pahan olon määrää, mikä näiltä keskustelufoorumeilta heijastuu. Jos täälläkin vilkaisee noihin muihin mielenterveysaiheisiin ketjuihin, niin siellä on lukematon määrä ihmisiä keskustelemassa, millä pillereillä he saisivat hallittua omia tunteitaan parhaiten. Melkein itku pääsee, kun ajattelee sitä, että paras lääke kaikkiin mielen kipuihin olisi sopuisa yhteiselo suhteessa toisiin ihmisiin ja nimenomaan Jumalan rakkauden löytäminen. Moni turvautuu kuitenkin sata kertaa mieluummin pilleripurkkiin kuin Jumalaan, ja jos pilleritkään eivät auta, niin ainahan voi mennä vaikka jollekin nettipalstalle kaatamaan omaa pahaa oloa toisten päälle.
  
  Mainitsit, että sinulla oli pitkään vaikeuksia tunnistaa omaa kaltoinkohtelijaasi. Sama juttu oli minullakin. Meni tosi kauan ennen kuin tajusin, että lapsuudenkodissani oli harjoittu (kauniiden kulissien takana) perheväkivaltaa. Toinen vanhemmistani on diagnosoitu narsisti ja lisäksi sisaruksistani yhdellä on nlp-diagnoosi. Lapsuuden haavoista toipuminen vei minullakin aikaa, mutta narsistia minusta ei koskaan tullut. Sain isovanhemmiltani uskon Jumalaan ja olen sittemmin täyttänyt elämäni harvoilla, mutta sitäkin paremmilla, ihmissuhteilla.
  Siis yhdellä sisaruksistani on nph-diagnoosi ... Tulee aina karseasti kirjoitusvirheitä, kun vääntää tekstiä miniläppärillä. Muuten kiva vekotin, mutta liian pieni ruutu.
- temppuilija
  2012-01-25 18:04:45
  YAK-42 kirjoitti:
  Hei!
  
  Kiitos. Minäkin tykkään sinun kommenteistasi. Niissä on syvällistä ymmärrystä ja olet aivan selvästi saanut otteen elämästäsi. Lisäksi sinulla näyttää olleen jo pitkään tarvetta itsetutkiskeluun, ja sitähän ei sen kummemmin narsisteilla kuin aina narsistien uhreillakaan tahdo olla.
  
  Törmäsin tälle palstalle ihan sattumalta muutama päivä sitten ja huomasin, että täällä käydään mielenkiintoista keskustelua. Ovathan jotkut Suomi24-sivuston ketjutkin ihan kamalia, mutta rentoa meininkiä tämä on Iltalehden foorumiin verrattuna. Olen pyöriskellyt siellä aika paljon ihan vaan siksi, että oppisin suhtautumaan tyynesti trolleihin ja muihin herjanheittäjiin. Siellä nopeasti saa huipputason koulutusta. :)
  
  En ylipäätään tahdo ymmärtää sitä pahan olon määrää, mikä näiltä keskustelufoorumeilta heijastuu. Jos täälläkin vilkaisee noihin muihin mielenterveysaiheisiin ketjuihin, niin siellä on lukematon määrä ihmisiä keskustelemassa, millä pillereillä he saisivat hallittua omia tunteitaan parhaiten. Melkein itku pääsee, kun ajattelee sitä, että paras lääke kaikkiin mielen kipuihin olisi sopuisa yhteiselo suhteessa toisiin ihmisiin ja nimenomaan Jumalan rakkauden löytäminen. Moni turvautuu kuitenkin sata kertaa mieluummin pilleripurkkiin kuin Jumalaan, ja jos pilleritkään eivät auta, niin ainahan voi mennä vaikka jollekin nettipalstalle kaatamaan omaa pahaa oloa toisten päälle.
  
  Mainitsit, että sinulla oli pitkään vaikeuksia tunnistaa omaa kaltoinkohtelijaasi. Sama juttu oli minullakin. Meni tosi kauan ennen kuin tajusin, että lapsuudenkodissani oli harjoittu (kauniiden kulissien takana) perheväkivaltaa. Toinen vanhemmistani on diagnosoitu narsisti ja lisäksi sisaruksistani yhdellä on nlp-diagnoosi. Lapsuuden haavoista toipuminen vei minullakin aikaa, mutta narsistia minusta ei koskaan tullut. Sain isovanhemmiltani uskon Jumalaan ja olen sittemmin täyttänyt elämäni harvoilla, mutta sitäkin paremmilla, ihmissuhteilla.
  Hei vaan.
  
  NLP on minulle tuntematon juttu. Voitko heittää jonkin linkin missä siitä olisi tietoa.
  
  Sikäli meillä on yhteistä, että suurin elämääni vaikuttanut ihminen oli isoäitini, jolta sain perustan omalle uskolleni. Mielikuva hänestä ja hänen minuun istuttamat ajatukset ja näkemys ovat kannatelleet minua monissa myrskyissä.
  
  Biologisen äitini käsittelyssä olisin täysin erilainen persoona. Koen isoäitini jonkinlaisena henkisenä 'majakkana'.
  
  Ja kaltoinkohtelijani kävi pyytämässä saattajan kanssa anteeksi lähtiessään. Hänen lähtöään prosessoin edelleen. Seitsemisen vuotta hänen lähtönsä jälkeen vasta ymmärsin, minkä vuoksi, ennen kaikkea millä tavalla, hän kävi hyvästelemässä minut. Pitkä masennusjakso - ehkä ikäkysymyskin.
  
  Minä olen kuitenkin minä. En syytä ketään läheistäni narsistiksi. Ehkä itse olen enemmänkin narsistinen. Syytin joskus ex-vaimoani narsistiksi, kun luin netistä juttuja nph:sta. Suurin virhe elämässäni. Ei sinänsä, etteikö ero olisi ollut oikea päätös, mutta narsismin käyttäminen sen keppihevosena oli aivan älytön veto minulta.
  
  Jaan ajatuksen kanssasi elämä jakamisesta sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on samalla aaltopituudella. Se tuntuu oikealta.
- temppuilija
  2012-01-25 18:27:54
  YAK-42 kirjoitti:
  Siis yhdellä sisaruksistani on nph-diagnoosi ... Tulee aina karseasti kirjoitusvirheitä, kun vääntää tekstiä miniläppärillä. Muuten kiva vekotin, mutta liian pieni ruutu.
  ok.
- YAK-42
  2012-01-25 19:32:27
  temppuilija kirjoitti:
  Hei vaan.
  
  NLP on minulle tuntematon juttu. Voitko heittää jonkin linkin missä siitä olisi tietoa.
  
  Sikäli meillä on yhteistä, että suurin elämääni vaikuttanut ihminen oli isoäitini, jolta sain perustan omalle uskolleni. Mielikuva hänestä ja hänen minuun istuttamat ajatukset ja näkemys ovat kannatelleet minua monissa myrskyissä.
  
  Biologisen äitini käsittelyssä olisin täysin erilainen persoona. Koen isoäitini jonkinlaisena henkisenä 'majakkana'.
  
  Ja kaltoinkohtelijani kävi pyytämässä saattajan kanssa anteeksi lähtiessään. Hänen lähtöään prosessoin edelleen. Seitsemisen vuotta hänen lähtönsä jälkeen vasta ymmärsin, minkä vuoksi, ennen kaikkea millä tavalla, hän kävi hyvästelemässä minut. Pitkä masennusjakso - ehkä ikäkysymyskin.
  
  Minä olen kuitenkin minä. En syytä ketään läheistäni narsistiksi. Ehkä itse olen enemmänkin narsistinen. Syytin joskus ex-vaimoani narsistiksi, kun luin netistä juttuja nph:sta. Suurin virhe elämässäni. Ei sinänsä, etteikö ero olisi ollut oikea päätös, mutta narsismin käyttäminen sen keppihevosena oli aivan älytön veto minulta.
  
  Jaan ajatuksen kanssasi elämä jakamisesta sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on samalla aaltopituudella. Se tuntuu oikealta.
  Joo, kyllä minullakin toinen isoäideistäni oli se elämäni tärkein henkilö. Sekä äitini että isäni vanhemmat olivat uskovaisia. Kun oli pieni, asuimme molemmissa mummuloissa, mutta sisaruksilleni, jotka ovat minua aika paljon nuorempia, ei samaa ylellisyyttä suotu. Kaikki oli päälle päin hyvin, mutta kulissien takana elettiin jatkuvassa pelossa. Vaikka ymmärsinkin, että vanhempieni teot olivat väärin, narsistiset vanhemmat saavat lapsensa uskomaan, että perheväkivalta on täysin normaalia! Isäni on kypsynyt iän myötä, mutta äitini narsismi on jalostunut viime vuosina huippuunsa. Hänen häikäilemättömyytensä on aivan käsittämätöntä.
- temppuilija
  2012-01-25 19:55:20
  YAK-42 kirjoitti:
  Joo, kyllä minullakin toinen isoäideistäni oli se elämäni tärkein henkilö. Sekä äitini että isäni vanhemmat olivat uskovaisia. Kun oli pieni, asuimme molemmissa mummuloissa, mutta sisaruksilleni, jotka ovat minua aika paljon nuorempia, ei samaa ylellisyyttä suotu. Kaikki oli päälle päin hyvin, mutta kulissien takana elettiin jatkuvassa pelossa. Vaikka ymmärsinkin, että vanhempieni teot olivat väärin, narsistiset vanhemmat saavat lapsensa uskomaan, että perheväkivalta on täysin normaalia! Isäni on kypsynyt iän myötä, mutta äitini narsismi on jalostunut viime vuosina huippuunsa. Hänen häikäilemättömyytensä on aivan käsittämätöntä.
  Minun äitini on skitsofreenikko. Olen isoäitini, sisaruksieni ja isäni kasvattama. Mutta geneettisesti aivan yhtä skitsofreenikko, kuin äitini, joka sairaudestaan huolimatta on empaattinen ihminen.
  
  Tuo on oma demonini. Olen ystävystynyt sen kanssa ja hyväksynyt sen vaikutuksen elämääni. Se rajoittaa elämääni, mutta kun hyväksyn sen, olen vapaa elämään omaani omalla tavallani.
  
  Ja minkä vuoksi näin on? Oma narsismini on siellä totaalisen eläimellisen kaaokseen luhistumisen toisessa vaakakupissa. Ilman narsismia kukaan ei olisi 'järjissään'.
- temppuilija
  2012-01-25 20:13:08
  temppuilija kirjoitti:
  Minun äitini on skitsofreenikko. Olen isoäitini, sisaruksieni ja isäni kasvattama. Mutta geneettisesti aivan yhtä skitsofreenikko, kuin äitini, joka sairaudestaan huolimatta on empaattinen ihminen.
  
  Tuo on oma demonini. Olen ystävystynyt sen kanssa ja hyväksynyt sen vaikutuksen elämääni. Se rajoittaa elämääni, mutta kun hyväksyn sen, olen vapaa elämään omaani omalla tavallani.
  
  Ja minkä vuoksi näin on? Oma narsismini on siellä totaalisen eläimellisen kaaokseen luhistumisen toisessa vaakakupissa. Ilman narsismia kukaan ei olisi 'järjissään'.
  Äidin sairaus selittää myös kiinnostukseni psykologiaan. Jungilainen koulukunta on lähinnä sydäntäni.
- YAK-42
  2012-01-25 20:39:11
  temppuilija kirjoitti:
  Minun äitini on skitsofreenikko. Olen isoäitini, sisaruksieni ja isäni kasvattama. Mutta geneettisesti aivan yhtä skitsofreenikko, kuin äitini, joka sairaudestaan huolimatta on empaattinen ihminen.
  
  Tuo on oma demonini. Olen ystävystynyt sen kanssa ja hyväksynyt sen vaikutuksen elämääni. Se rajoittaa elämääni, mutta kun hyväksyn sen, olen vapaa elämään omaani omalla tavallani.
  
  Ja minkä vuoksi näin on? Oma narsismini on siellä totaalisen eläimellisen kaaokseen luhistumisen toisessa vaakakupissa. Ilman narsismia kukaan ei olisi 'järjissään'.
  Ehkäpä sukutaustasi on sinulle pikemminkin kirous kuin demoni. Tässä videossa on vähän samantapainen tarina:
  
  http://www.tv7.fi/vod/player/?program=16404
  
  Tämä Yliluonnollista-sarjan jakso on tehnyt minuun ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen. Olen kuunnellut viime aikoina paljon juuri John Wallerin musiikkia, vaikka en ole ylipäätään kovin innostunut uskonnollisesta musiikista. Kuuntelen musiikkia paljon, mutta musiikkimakuni on maallinen.
  
  Minä kannoin pitkään sitä kirousta, että pelkäsin tulevani hulluksi, koska äitini sanoi minulle ensimmäisen kerran jo leikki-iässä, että minussa näkyi merkkejä mielisairaudesta. Hän siirsi siis omat vaivansakin lapseensa, koska ne aiheuttivat hänelle häpeää. Äitini on aina pitänyt myös uskonnollisuuttani hulluuden ilmentymänä, mutta sen hulluuden pidän ilomielin. :)
  
  Vanhempani ovat eronneet jo kauan sitten ja molemmat elävät uudessa parisuhteessa. Isäni on tullut uskoon ja suhteeni häneen on hyvä, mutta äitini luokse teen vain "velvollisuusvierailuja".
- temppuilija
  2012-01-26 00:43:43
  YAK-42 kirjoitti:
  Ehkäpä sukutaustasi on sinulle pikemminkin kirous kuin demoni. Tässä videossa on vähän samantapainen tarina:
  
  http://www.tv7.fi/vod/player/?program=16404
  
  Tämä Yliluonnollista-sarjan jakso on tehnyt minuun ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen. Olen kuunnellut viime aikoina paljon juuri John Wallerin musiikkia, vaikka en ole ylipäätään kovin innostunut uskonnollisesta musiikista. Kuuntelen musiikkia paljon, mutta musiikkimakuni on maallinen.
  
  Minä kannoin pitkään sitä kirousta, että pelkäsin tulevani hulluksi, koska äitini sanoi minulle ensimmäisen kerran jo leikki-iässä, että minussa näkyi merkkejä mielisairaudesta. Hän siirsi siis omat vaivansakin lapseensa, koska ne aiheuttivat hänelle häpeää. Äitini on aina pitänyt myös uskonnollisuuttani hulluuden ilmentymänä, mutta sen hulluuden pidän ilomielin. :)
  
  Vanhempani ovat eronneet jo kauan sitten ja molemmat elävät uudessa parisuhteessa. Isäni on tullut uskoon ja suhteeni häneen on hyvä, mutta äitini luokse teen vain "velvollisuusvierailuja".
  Minun äitini on uskonut Jumalaan aina. Se ei estänyt häntä sekoamasta. Isäni ei ole puhunut omasta uskostaan koskaan mitään - en tiedä. Isän äiti, mummoni, uskoi, vaikka hänen molemmat veljensä kuolivat sodassa. Uskon, että se oli aitoa. Mutta traumoihin ei ole olemassa mitään yleistä ihmelääkettä. Se on jokaisen henkilökohtainen juttu millä tavalla menneisyytensä käsittelee - millä tavalla henkilökohtainen historia saa merkityksen.
  
  Minua puhutteli kovasti kun luin Sokrateen Daimionista.
  
  Minun on helppo samaistua hänestä kertoviin kuvaelmiin, koska kuulen sen äänen itsekin, jos annan sille vain mahdollisuuden. Näen sen unissani, jos en anna sille mahdollisuutta. Se on hiljaa, kun toimin itseni kannalta oikein, mutta se älähtää, kun toimin itseni kannalta väärin -- silti minulla on valta valita.
  
  Pitkällä aikavälillä Daimionini johdattaa minut sinne, minne minun pitääkin mennä. Lyhyellä aikavälillä en välttämättä tiedä minne olen menossa. Voitaisiin puhua kristillisin termein johdatuksesta -- uskon siihen.
- temppuilija
  2012-01-26 17:27:15
  YAK-42 kirjoitti:
  Ehkäpä sukutaustasi on sinulle pikemminkin kirous kuin demoni. Tässä videossa on vähän samantapainen tarina:
  
  http://www.tv7.fi/vod/player/?program=16404
  
  Tämä Yliluonnollista-sarjan jakso on tehnyt minuun ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen. Olen kuunnellut viime aikoina paljon juuri John Wallerin musiikkia, vaikka en ole ylipäätään kovin innostunut uskonnollisesta musiikista. Kuuntelen musiikkia paljon, mutta musiikkimakuni on maallinen.
  
  Minä kannoin pitkään sitä kirousta, että pelkäsin tulevani hulluksi, koska äitini sanoi minulle ensimmäisen kerran jo leikki-iässä, että minussa näkyi merkkejä mielisairaudesta. Hän siirsi siis omat vaivansakin lapseensa, koska ne aiheuttivat hänelle häpeää. Äitini on aina pitänyt myös uskonnollisuuttani hulluuden ilmentymänä, mutta sen hulluuden pidän ilomielin. :)
  
  Vanhempani ovat eronneet jo kauan sitten ja molemmat elävät uudessa parisuhteessa. Isäni on tullut uskoon ja suhteeni häneen on hyvä, mutta äitini luokse teen vain "velvollisuusvierailuja".
  En koe geenejäni kirouksena. Pikemminkin siunauksena. Ilman niitä en olisi se mitä olen nyt. Jos ajatellaan, että Jumalalla on jokin suunnitelma, millä tavalla Hän haluaa maalimaansa rakentaa - kaikella on tarkoitus.
- YAK-42
  2012-01-26 18:23:50
  temppuilija kirjoitti:
  En koe geenejäni kirouksena. Pikemminkin siunauksena. Ilman niitä en olisi se mitä olen nyt. Jos ajatellaan, että Jumalalla on jokin suunnitelma, millä tavalla Hän haluaa maalimaansa rakentaa - kaikella on tarkoitus.
  Geenisi eivät varmaankaan ole kirous, jos et ole ajatellut tai ajattele sairastuvasi joskus niiden seurauksena. Mutta jos alat ajattelemaan niin, se saattaa tapahtua jo pelkästä ihmismielen voimasta. Minäkään en ole tullut hulluksi, vaikka äitini on aina masennuskausinaan väittänyt näkevänsä minussa merkkejä mielisairaudesta. Pelkäsin kuitenkin nuorena ihan älyttömästi hulluksi tulemista, kun äitini oli istuttanut minuun sen pelon. Jo siksikin samaistun voimakkaasti tuohon John Wallerin tarinaan, jonka linkitin tänne.
  
  Eikö muuten ole merkillistä, että vaikka elämämme on ollut kaikkea muuta kuin täydellistä, emme haluaisi vaihtaa sitä kenenkään muun elämään? Minunkin kiroukseni on kääntynyt aikojen kuluessa siunaukseksi, ja jos elämäni olisi ollut helppoa, en tietäisi kovinkaan paljon elämästä. Toisaalta elämääni on mahtunut myös roppakaupalla hienoja kokemuksia, matkustelua ym.
  
  En tunne juurikaan ns. klassista psykologiaa, esim. Freudia tai Jungia, vaan oma kiinnostukseni on ollut populaaripsykologian puolella. Huomasin jossain vaiheessa, että ihmismielen salojen tokiminen on turhaa. Itämaisten oppien mukaanhan mielestä/egosta täytyy (valaistuakseen) päästä kokonaan eroon. Niinpä ryhdyin tutkimaan uskonnollista mystiikkaa ja tietoisuutta.
  
  Traumoihin on olemassa ihmelääke ja se on juuri tuo antautuminen Jumalalle tai muu valaistuminen, mistä olemme jo monta kertaa jutelleet. Siltä pohjalta on kehitetty jopa traumaterapioita. Tutustumisen arvoisia ovat esim. Arthur Janovin, Peter A. Levinen ja Rick Hansonin mallit, joissa periaatteena on traumaan liittyvien tunteiden kohtaaminen ja niiden läpi kulkeminen meditaatiossa.
  
  Esim. Peter A. Levinen sivustolta löytyy hyviä artikkeleita ym. materiaalia:
  http://www.traumahealing.com/somatic-experiencing/peter-levine.html
- YAK-42
  2012-01-26 20:59:03
  Jung oli fiksu mies - ehkäpä fiksumpi kuin Freud. Freudiin en ole mieltynyt koskaan.
  
  Minusta tuntuu, että kaikki oleellinen ihmistä koskeva tieto on ollut olemassa viimeistäänkin ajanlaskumme alussa. Sitä paitsi jotkut Raamatun kohdat saavat minut ajattelemaan, että noihin aikoihin tiedettiin paljon enemmän kuin nyt.
  
  Sitä minäkin olen monesti ihmetellyt, miten on mahdollista, että esim. Jeesusta koskeva tieto on kulkenut sukupolvelta toiselle aikoina, jolloin kirjoitustaitokin oli hyvin harvinaista. Hänessä täytyi olla jotain käsittämättömän suurta.
- HERRAÍSÄSENTÄÄN
  2012-01-26 21:59:08
  YAK-42 kirjoitti:
  Hei!
  
  Kiitos. Minäkin tykkään sinun kommenteistasi. Niissä on syvällistä ymmärrystä ja olet aivan selvästi saanut otteen elämästäsi. Lisäksi sinulla näyttää olleen jo pitkään tarvetta itsetutkiskeluun, ja sitähän ei sen kummemmin narsisteilla kuin aina narsistien uhreillakaan tahdo olla.
  
  Törmäsin tälle palstalle ihan sattumalta muutama päivä sitten ja huomasin, että täällä käydään mielenkiintoista keskustelua. Ovathan jotkut Suomi24-sivuston ketjutkin ihan kamalia, mutta rentoa meininkiä tämä on Iltalehden foorumiin verrattuna. Olen pyöriskellyt siellä aika paljon ihan vaan siksi, että oppisin suhtautumaan tyynesti trolleihin ja muihin herjanheittäjiin. Siellä nopeasti saa huipputason koulutusta. :)
  
  En ylipäätään tahdo ymmärtää sitä pahan olon määrää, mikä näiltä keskustelufoorumeilta heijastuu. Jos täälläkin vilkaisee noihin muihin mielenterveysaiheisiin ketjuihin, niin siellä on lukematon määrä ihmisiä keskustelemassa, millä pillereillä he saisivat hallittua omia tunteitaan parhaiten. Melkein itku pääsee, kun ajattelee sitä, että paras lääke kaikkiin mielen kipuihin olisi sopuisa yhteiselo suhteessa toisiin ihmisiin ja nimenomaan Jumalan rakkauden löytäminen. Moni turvautuu kuitenkin sata kertaa mieluummin pilleripurkkiin kuin Jumalaan, ja jos pilleritkään eivät auta, niin ainahan voi mennä vaikka jollekin nettipalstalle kaatamaan omaa pahaa oloa toisten päälle.
  
  Mainitsit, että sinulla oli pitkään vaikeuksia tunnistaa omaa kaltoinkohtelijaasi. Sama juttu oli minullakin. Meni tosi kauan ennen kuin tajusin, että lapsuudenkodissani oli harjoittu (kauniiden kulissien takana) perheväkivaltaa. Toinen vanhemmistani on diagnosoitu narsisti ja lisäksi sisaruksistani yhdellä on nlp-diagnoosi. Lapsuuden haavoista toipuminen vei minullakin aikaa, mutta narsistia minusta ei koskaan tullut. Sain isovanhemmiltani uskon Jumalaan ja olen sittemmin täyttänyt elämäni harvoilla, mutta sitäkin paremmilla, ihmissuhteilla.
  "Kiitos. Minäkin tykkään sinun kommenteistasi. Niissä on syvällistä ymmärrystä ja olet aivan selvästi saanut otteen elämästäsi. Lisäksi sinulla näyttää olleen jo pitkään tarvetta itsetutkiskeluun, ja sitähän ei sen kummemmin narsisteilla kuin aina narsistien uhreillakaan tahdo olla. "
  
  OOT TAAS TEMPPUMAAKARI OTTANU UUDEN NIMIMERKIN KÄYTTÖÖSI, JONKA ROOLITIT USKOVAISEKSI. JA KESKUSTELET TAAS ITSESI KANSSA. :S
  
  TYYLISI PAISTAA LÄPI.
  
  OISIT MALTTANU OLLA VÄHÄN PIDEMMÄN AIKAA YLISTÄMÄTTÄ ITSEÄSI, NIIN OIS VOINU KESTÄÄ VÄHÄN PIDEMMÄN AIKAA TUO TUNNISTAMINEN. :D
- YAK-42
  2012-01-27 06:47:38
  HERRAÍSÄSENTÄÄN kirjoitti:
  "Kiitos. Minäkin tykkään sinun kommenteistasi. Niissä on syvällistä ymmärrystä ja olet aivan selvästi saanut otteen elämästäsi. Lisäksi sinulla näyttää olleen jo pitkään tarvetta itsetutkiskeluun, ja sitähän ei sen kummemmin narsisteilla kuin aina narsistien uhreillakaan tahdo olla. "
  
  OOT TAAS TEMPPUMAAKARI OTTANU UUDEN NIMIMERKIN KÄYTTÖÖSI, JONKA ROOLITIT USKOVAISEKSI. JA KESKUSTELET TAAS ITSESI KANSSA. :S
  
  TYYLISI PAISTAA LÄPI.
  
  OISIT MALTTANU OLLA VÄHÄN PIDEMMÄN AIKAA YLISTÄMÄTTÄ ITSEÄSI, NIIN OIS VOINU KESTÄÄ VÄHÄN PIDEMMÄN AIKAA TUO TUNNISTAMINEN. :D
  No, sieltäpäs tuli myrkkynuolia!
- olet oikeassa
  2012-01-27 07:18:56
  YAK-42 kirjoitti:
  No, sieltäpäs tuli myrkkynuolia!
  Ilmeisesti ihminen ylikompensoivassa tilassa? (ks 16:04 kommentti) Voi olla suotuisissa oloissa mukavakin. Annetaan hänelle anteeksi :)
- M.B.
  2012-01-27 12:50:04
  HERRAÍSÄSENTÄÄN kirjoitti:
  "Kiitos. Minäkin tykkään sinun kommenteistasi. Niissä on syvällistä ymmärrystä ja olet aivan selvästi saanut otteen elämästäsi. Lisäksi sinulla näyttää olleen jo pitkään tarvetta itsetutkiskeluun, ja sitähän ei sen kummemmin narsisteilla kuin aina narsistien uhreillakaan tahdo olla. "
  
  OOT TAAS TEMPPUMAAKARI OTTANU UUDEN NIMIMERKIN KÄYTTÖÖSI, JONKA ROOLITIT USKOVAISEKSI. JA KESKUSTELET TAAS ITSESI KANSSA. :S
  
  TYYLISI PAISTAA LÄPI.
  
  OISIT MALTTANU OLLA VÄHÄN PIDEMMÄN AIKAA YLISTÄMÄTTÄ ITSEÄSI, NIIN OIS VOINU KESTÄÄ VÄHÄN PIDEMMÄN AIKAA TUO TUNNISTAMINEN. :D
  Ylistäminen on tyyli.. Muutamalla muullakin tällä palstalla. Mitä se tarkoittaa?
- temppuilija
  2012-01-27 16:56:23
  YAK-42 kirjoitti:
  No, sieltäpäs tuli myrkkynuolia!
  Nyt olisi oikeastaan rukouksen paikka. Myrkkynuolillakin on jokin tarkoitus, mutta mikä se on, siihen pyydän neuvoa korkeammalta taholta. Samalla aion rukoilla myrkkynuolia lähettäneen ihmisen sielun puolesta.
- temppuilija
  2012-01-27 16:57:46
  M.B. kirjoitti:
  Ylistäminen on tyyli.. Muutamalla muullakin tällä palstalla. Mitä se tarkoittaa?
  Ylistämisessä tulee positiivisen ajattelun voima. Yltiöpositiivisuuteen ei pidä sortua, mutta asioista voi aina löytää itsen kannalta merkityksellisiä, positiivisia, puolia.
- temppuilija
  2012-01-27 17:12:37
  YAK-42 kirjoitti:
  Jung oli fiksu mies - ehkäpä fiksumpi kuin Freud. Freudiin en ole mieltynyt koskaan.
  
  Minusta tuntuu, että kaikki oleellinen ihmistä koskeva tieto on ollut olemassa viimeistäänkin ajanlaskumme alussa. Sitä paitsi jotkut Raamatun kohdat saavat minut ajattelemaan, että noihin aikoihin tiedettiin paljon enemmän kuin nyt.
  
  Sitä minäkin olen monesti ihmetellyt, miten on mahdollista, että esim. Jeesusta koskeva tieto on kulkenut sukupolvelta toiselle aikoina, jolloin kirjoitustaitokin oli hyvin harvinaista. Hänessä täytyi olla jotain käsittämättömän suurta.
  Itse arvostan monia Freudin oppilaita. Klein, Jung ja Reich ovat jatkaneet siitä, minkä Freud aloitti ja mielestäni kaikki kolme omilla saroillaan ovat oivaltaneet paljon. Mutta lähinnä sydäntäni on tosiaan tuo Jungin ajattelutapa -- se vain tuntuu oikealta. Vaikea asettaa ketään näistä paremmuusjärjestykseen älyllisesti. Ihailen vain sitä näkemystä, älyä ja viisautta, jonka ovat meille muille jättäneet perinnöksi.
- pisara
  2012-01-27 17:40:42
  temppuilija kirjoitti:
  Nyt olisi oikeastaan rukouksen paikka. Myrkkynuolillakin on jokin tarkoitus, mutta mikä se on, siihen pyydän neuvoa korkeammalta taholta. Samalla aion rukoilla myrkkynuolia lähettäneen ihmisen sielun puolesta.
  Menet liian pitkälle tuossa rienaamisessasi. Mutta tuskinpa sanani sinuun mitään vaikuttavat.
- YAK-42
  2012-01-27 18:22:26
  temppuilija kirjoitti:
  Itse arvostan monia Freudin oppilaita. Klein, Jung ja Reich ovat jatkaneet siitä, minkä Freud aloitti ja mielestäni kaikki kolme omilla saroillaan ovat oivaltaneet paljon. Mutta lähinnä sydäntäni on tosiaan tuo Jungin ajattelutapa -- se vain tuntuu oikealta. Vaikea asettaa ketään näistä paremmuusjärjestykseen älyllisesti. Ihailen vain sitä näkemystä, älyä ja viisautta, jonka ovat meille muille jättäneet perinnöksi.
  Jungin ohella olen tutustunut jonkin verran Reichiin, mutta enpä voi totisesti kehuskella klassisen psykologian tuntemuksellani. Minulla on aina tullut näihin klassikoihin liittyen "teoriaan hukkumisen" pelko. Ajattelulleni sopivat paljon paremmin suuret kokonaisuudet kuin yksityiskohtainen tieto, joten psykologia ei ole oikein minun juttuni. Niinpä vaihdoin jossain vaiheessa psykologian uskontoon. Uskonnoissa minua kiinnostavat erityisesti yhteiset linjat eri uskontokuntien välillä.
- temppuilija
  2012-01-27 18:30:07
  YAK-42 kirjoitti:
  Jungin ohella olen tutustunut jonkin verran Reichiin, mutta enpä voi totisesti kehuskella klassisen psykologian tuntemuksellani. Minulla on aina tullut näihin klassikoihin liittyen "teoriaan hukkumisen" pelko. Ajattelulleni sopivat paljon paremmin suuret kokonaisuudet kuin yksityiskohtainen tieto, joten psykologia ei ole oikein minun juttuni. Niinpä vaihdoin jossain vaiheessa psykologian uskontoon. Uskonnoissa minua kiinnostavat erityisesti yhteiset linjat eri uskontokuntien välillä.
  Ulkoisen kiintopisteen merkitystä ei pidä aliarvioida. Se oikeastaan on edellytys itsensä näkemiselle. Liika älyllistäminen, teorisoiminen on yksi seireeninkaltainen arkkityyppi -- jos siihen uppoaa tai antautuu sen seireenimäiseen houkutukseen, lopulta eksyy. Sen vuoksi yliluonnollinen kiintopiste on tärkeä.
- YAK-42
  2012-01-27 18:30:34
  temppuilija kirjoitti:
  Nyt olisi oikeastaan rukouksen paikka. Myrkkynuolillakin on jokin tarkoitus, mutta mikä se on, siihen pyydän neuvoa korkeammalta taholta. Samalla aion rukoilla myrkkynuolia lähettäneen ihmisen sielun puolesta.
  Joo, jätetään asia Herran haltuun.
- temppuilija
  2012-01-27 19:03:51
  YAK-42 kirjoitti:
  Joo, jätetään asia Herran haltuun.
  Herran haltuun.
- temppuilija
  2012-01-27 19:15:22
  temppuilija kirjoitti:
  Herran haltuun.
  Tuli mieleeni jakaa lyhyt rukoukseni. Minkä vuoksi? En tiedä.
  
  Isä, kiitos tästä päivästä - tämän päivän kokemuksista. Tiedät, että olen väsynyt, pettynyt ja unen tarpeessa. Siunaa ja varjele nimierkkiä 'herraisäsentään'.
- YAK-42
  2012-01-28 08:02:52
  temppuilija kirjoitti:
  Ulkoisen kiintopisteen merkitystä ei pidä aliarvioida. Se oikeastaan on edellytys itsensä näkemiselle. Liika älyllistäminen, teorisoiminen on yksi seireeninkaltainen arkkityyppi -- jos siihen uppoaa tai antautuu sen seireenimäiseen houkutukseen, lopulta eksyy. Sen vuoksi yliluonnollinen kiintopiste on tärkeä.
  Osuit naulan kantaan! Juuri tästä oli kysymys siinä vaiheessa, kun vaihdoin psykologian uskontoon. Kiintopisteeni (eli jumalasuhteeni) oli ollut katkolla pitkään, mutta en ymmärtänyt psykologian opiskeluni olevan hengellistä etsintää. Psykologia oli siis minun kohdallani harhapolku, mutta en sano, että näin olisi jokaisen kohdalla. Riippuu ihan siitä, mitä etsimme ja tarvitsemme.
- YAK-42
  2012-01-28 08:15:23
  temppuilija kirjoitti:
  Tuli mieleeni jakaa lyhyt rukoukseni. Minkä vuoksi? En tiedä.
  
  Isä, kiitos tästä päivästä - tämän päivän kokemuksista. Tiedät, että olen väsynyt, pettynyt ja unen tarpeessa. Siunaa ja varjele nimierkkiä 'herraisäsentään'.
  Rukouksesi on hieno. Olet yhdistänyt kiitos- ja esirukouksen niin näppärään pakettiin, että rukouksen lausua vaikka kuinka väsyneenä. Omat iltarukoukseni olivat etenkin murrosiässä niin pitkiä, että uni tuli aina kesken kaiken ...
e174
2012-01-24 18:16:08
"Millä tavalla normaaliksi yleisesti tulkittavalla tunnemaailmalla varustetun ihmisen vihareaktio eroaa tunne-elämältään narsistisesti vammautuneen ihmisen vihareaktiosta? "

Minun tämänhetkisen käsitykseni ja kokemukseni mukaan narsistisista piirteistä kärsivä ihminen ei ensinnäkään voi tuntea vihaansa kuten ei kunnolla mitään muitakaan omia tunteitaan. Joskus positiivisetkin tunteet menevät häneltä yli ja hän saattaa hämmentyä tai ärsyyntyä esim. hyvästä palautteesta.

Vihareaktio hänellä voi olla äärimmäisen voimakas, suorastaan raivokohtaus. Jos hän kokee tulleensa arvostelluksi (ilman syytäkin), hän "lyö" takaisin narsistisella vihalla eli siirtää omalla raivoamisellaan vihan tunteensa toiselle eli kohdistaa sen pois itsestään johonkin muuhun. Tällä tavalla hän voi suoraan sanottuna "lyödä jonkun maanrakoon", raivota jollekin ihmiselle painostaen tätä niin kauan, että toinen tavallaan murtuu (jos ei osaa torjua eli palauttaa omalla vastavihallaan narsistin vihaa: tällöin narsisti voi taas menettää ottteensa totaalisesti ja oman häpeänsä takia esim. poistuu paikalta).

Tällä tavalla toisen ihmisen murtaessaan esim. itkuun hän siirtää oman tunteensa ja tarvittavan tunnereaktion toiselle ihmiselle eli tavallaan ulkoistaa sen. Narsisti ei nolostu tai tunne häpeää vihastumisen jälkeen, ei edes silloin, jos muita on ollut paikalla tai jos hän on raivonnut jollekin ihmiselle.

"Normaaliksi" tulkittava vihareaktio ei yleensä kohdistu toiseen ihmiseen vaan omat tunteensa hallitseva raivostuu joko itselleen tai "yleisellä" tasolla: vihaa ei siirretä tai kohdisteta suoraan muihin ihmisiin. (Luonnollisestikin toisellekin ihmiselle voi olla vihainen, jos tämä on esim. loukannut tai toiminut välinpitämättömästi, mutta tämä on eri tilanne.) Viha ei ole täysin hallitsematon ja myöskin loppuu nopeammin. Vihareaktion jälkeen yleensä nolottaa tai hävettää, erityisesti jos muita ihmisiä on ollut paikalla. Anteeksipyyntö seuraa yleensä ja erityisesti silloin, jos on loukannut jotain toista ihmistä.

Tiivistetysti: narsistinen viha on melko hallitsematon, raivokas (kuten 3-vuotiaalla), kohdistetaan tai siirretään muihin eikä se aiheuta häpeäreaktiota tai anteeksipyyntöä.

Niin kuin tuossa on jo mainittu, jokainen ihminen voi menettää malttinsa esim. voimakkaassa stressitilanteessa, jolloin käyttäytyy persoonallisuushäiriöisen ihmisen tavoin. Normaalitilanteissa näin ei sitten taas ole.
- M.B.
  2012-01-24 18:28:27
  Vihan ilmaisun keinotkin voivat olla opittuja. Ja eri ihmisten erilaiset opitut tavat ilmaista ja tuntea vihaa, tai muita vihaan yhdistettäviä tunteita - kuten mahdollinen häpeä ja syyllisyys purkauksestaan, saattavat saada keskustelun junnaamaan paikoillaan, mikäli lähdetään ruotimaan sitä vihan ilmaisun tapaa vaikkapa sairaaksi tai sairaammaksi.
  
  Ihan mutu-heitto ja tulipa mieleen asia..
  
  Ihminen, jonka koko lapsuus oli yhtä huutoraivoa, jota seurasi tyyni rauha ja käsitys asian olevan selvitetty siinä vs. ihminen, joka on oppinut hissuttelemaan kaikki tunteensa ja oppinut, että vihastuminen jo sinänsä on ei-toivottavaa.. Saattavat toistensa seuraan jouduttuaan aika nopeasti sukeutua narsistiksi ja uhriksi.
- e174
  2012-01-24 19:04:22
  M.B. kirjoitti:
  Vihan ilmaisun keinotkin voivat olla opittuja. Ja eri ihmisten erilaiset opitut tavat ilmaista ja tuntea vihaa, tai muita vihaan yhdistettäviä tunteita - kuten mahdollinen häpeä ja syyllisyys purkauksestaan, saattavat saada keskustelun junnaamaan paikoillaan, mikäli lähdetään ruotimaan sitä vihan ilmaisun tapaa vaikkapa sairaaksi tai sairaammaksi.
  
  Ihan mutu-heitto ja tulipa mieleen asia..
  
  Ihminen, jonka koko lapsuus oli yhtä huutoraivoa, jota seurasi tyyni rauha ja käsitys asian olevan selvitetty siinä vs. ihminen, joka on oppinut hissuttelemaan kaikki tunteensa ja oppinut, että vihastuminen jo sinänsä on ei-toivottavaa.. Saattavat toistensa seuraan jouduttuaan aika nopeasti sukeutua narsistiksi ja uhriksi.
  "Vihan ilmaisun keinotkin voivat olla opittuja."
  
  No juuri näin. Temperamentin (luontainen piirre ihmisessä ja reaktiotavoissa) lisäksi tunteidenhallinta opitaan vanhemmilta ja kasvattajilta ihan koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Jos vanhemmilla ei ole tunteidenhallintaa, niin mistä ihmeestä lapsi sen sitten voisi oppia? Hoitopaikoista tietysti, mutta kodin malli on niin vahva, että sieltä ne todelliset mallit tulevat. Ja tietysti siitä, millaisen roolin vanhemmat antavat lapselle: minkälaista käyttäytymistä hyväksytään ja suvaitaan, siitä sitten kehittyvät reaktiotkin.
- A
  2012-01-31 13:08:49
  M.B. kirjoitti:
  Vihan ilmaisun keinotkin voivat olla opittuja. Ja eri ihmisten erilaiset opitut tavat ilmaista ja tuntea vihaa, tai muita vihaan yhdistettäviä tunteita - kuten mahdollinen häpeä ja syyllisyys purkauksestaan, saattavat saada keskustelun junnaamaan paikoillaan, mikäli lähdetään ruotimaan sitä vihan ilmaisun tapaa vaikkapa sairaaksi tai sairaammaksi.
  
  Ihan mutu-heitto ja tulipa mieleen asia..
  
  Ihminen, jonka koko lapsuus oli yhtä huutoraivoa, jota seurasi tyyni rauha ja käsitys asian olevan selvitetty siinä vs. ihminen, joka on oppinut hissuttelemaan kaikki tunteensa ja oppinut, että vihastuminen jo sinänsä on ei-toivottavaa.. Saattavat toistensa seuraan jouduttuaan aika nopeasti sukeutua narsistiksi ja uhriksi.
  > Ihminen, jonka koko lapsuus oli yhtä huutoraivoa, jota seurasi tyyni rauha ja käsitys asian olevan selvitetty siinä vs. ihminen, joka on oppinut hissuttelemaan kaikki tunteensa ja oppinut, että vihastuminen jo sinänsä on ei-toivottavaa.. Saattavat toistensa seuraan jouduttuaan aika nopeasti sukeutua narsistiksi ja uhriksi.
  
  - Tai joksikin aivan muuksikin. ... Tilanne edellyttää vuorovaikutustaitojen kehittämistä. Vastaanottokyvyn ja kuuntelemisen. Itsensäilmaisemiseenkin voi hiukan rohkaista ja rohkaistua.
YAK-42
2012-01-24 19:14:11
Tulipa vaan mieleeni ...

Pystyykö narsisti tiukassa paikassa olemaan vihastumatta esim. esimiehelleen vai voiko sisäinen paine olla niin voimakas, että purkauksen estäminen on mahdotonta? Ja jos narsisti raivostuu väärässä paikassa tai väärälle henkilölle, miten hän pyrkii selvittämään tilanteen?
like a hurricane
2012-01-24 20:21:36
Minulla on sekalaisia piirteitä eri persoonallisuushäiriöistä (en tosin saanut täyttä diagnoosi, valehtelin lääkärille paljon itsestäni) mutta, on epäsosiaalista, epäluuloista ja narsistista käyttäytymistä. Pyrin olemaan nykyisin parempi ihminen, ajattelemaan toisten asemasta asioita. Minun reaktioni kun koin negatiivisen tunteen jonkun ihmisen toimesta oli että pyrin ennen häntä tekemään jotakin mikä satuttaa toista esim. pettämään..
- yxex
  2012-01-26 01:29:14
  Tuo 'pyrkiä ennen häntä tekemään jotakin mikä satuttaa toista ' ajatus mietitytti, ja mietityttää edelleen. Siis tavallaan kosto etukäteen. Voiko se lähteä syvästä epäluottamuksesta ihmisiin (ja miten syntyneestä) ja kohdistua (silti oikeutetun tuntuisena) sellaiseenkin joka ei ole sitä ansainnut?
- like a hurricane
  2012-01-27 12:44:53
  yxex kirjoitti:
  Tuo 'pyrkiä ennen häntä tekemään jotakin mikä satuttaa toista ' ajatus mietitytti, ja mietityttää edelleen. Siis tavallaan kosto etukäteen. Voiko se lähteä syvästä epäluottamuksesta ihmisiin (ja miten syntyneestä) ja kohdistua (silti oikeutetun tuntuisena) sellaiseenkin joka ei ole sitä ansainnut?
  Tota päälääkärini tutki joskus olisko epäluuloinen tai epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (tosin en koskaan ollut täysin rehellinen, kaunistelin asioita) epäluuloisuus kumpuaa lapsuudestani jossa ei ollut aikuista johon luottaa. En koskaan pysty luottamaan kenenkään täysin, vaikka yritän niin silti tunnen etten voi. Minulle tuo että olen tehnyt ennenkuin minua on loukattu, no sitä on vaikea selittää. Otan hyvin herkästi minuun kohdistuneet negatiiviset teot, en voi niitä koskaan unohtaa ja tuntuu paremmalta kun kerkee tehdä sen ensin (vaikka toisella ei ole edes ajatusta tehdä niin) Viimeisimmän suhteen myötä aloin tutkimaan kuka oikein olen ja hakemaan syitä miksi asiani on niin vituillaan kuin ne ovat, vastaus löytyi peilistä. Aikuisiän sekoiluni on enimmäkseen johtunut omasta persoonallisuudestani ja sen myötäminen on huojentavaa mutta, samalla pelottavaa. Kun aloitin terapian uudestaan omasta aloitteestani on antanut paljon, tunnen nykyään syyllisyyttä teoistani. En koskaan pääse pakoon siitä kuka olen mutta, voin aina muuttaa käyttäymismalliani.
- yxex
  2012-01-28 16:41:41
  like a hurricane kirjoitti:
  Tota päälääkärini tutki joskus olisko epäluuloinen tai epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (tosin en koskaan ollut täysin rehellinen, kaunistelin asioita) epäluuloisuus kumpuaa lapsuudestani jossa ei ollut aikuista johon luottaa. En koskaan pysty luottamaan kenenkään täysin, vaikka yritän niin silti tunnen etten voi. Minulle tuo että olen tehnyt ennenkuin minua on loukattu, no sitä on vaikea selittää. Otan hyvin herkästi minuun kohdistuneet negatiiviset teot, en voi niitä koskaan unohtaa ja tuntuu paremmalta kun kerkee tehdä sen ensin (vaikka toisella ei ole edes ajatusta tehdä niin) Viimeisimmän suhteen myötä aloin tutkimaan kuka oikein olen ja hakemaan syitä miksi asiani on niin vituillaan kuin ne ovat, vastaus löytyi peilistä. Aikuisiän sekoiluni on enimmäkseen johtunut omasta persoonallisuudestani ja sen myötäminen on huojentavaa mutta, samalla pelottavaa. Kun aloitin terapian uudestaan omasta aloitteestani on antanut paljon, tunnen nykyään syyllisyyttä teoistani. En koskaan pääse pakoon siitä kuka olen mutta, voin aina muuttaa käyttäymismalliani.
  Olen iloinen henkisestä tutkimusmatkastasi hurricane!
temppuilija
2012-01-25 15:59:20
Mikä riittää kompensaatioksi vihavaiheessa? Ehkäpä siinä on ero.
herää
2012-01-26 20:24:37
Milloin Temppuilija pääset pohjattomasti vihastasi eroon, vihasta joka kohdistuu narsistien uhreihin?
Siinä sinulla riittäiskin työskentelyä itsesi kanssa ja voisit keskittyä siihen sen sijaan että suollat noita höpö höpö juttujasi palstan täyteen, tuhlaat tilaa monilla nikeilläsi kehuen omia kirjoituksiasi.
- temppuilija
  2012-01-26 20:25:39
elisakettu
2012-01-27 20:16:41
Kun luin temppuilijan ja YAK-42:n dialogeja ja ajatuksia, palasin taas muistoihin, koska heidän kokemuksensa koskettivat omia kipupisteitäni.

Minun isäni on paranoidinen skitsofreenikko. Äitini taas etsi minussa häntä ja hänen sairauttaan minussa.

Tästä päästään aloituksen aiheesen; vihaan. Haluaisin lähestyä sen muodolla, mikä syntyy sen syystä, enkä yksin pohtia kuinka terve tai narsisti toimii.

Äitini syytti minua kasvaessani, kuinka muistutin isääni; olin hänen näköinen, puhuin kuten hän (vaikkei ollut juuri osallistunut kasvattamiseeni ensimmäisen-toisen ikävuoden jälkeen), sain hänet muistamaan millainen isäni oli ollut. Tämä oli kaltoinkohtelija ja äitini oli uhri tai koki siis olevansa. Tämä asia oli merkittävä sikäli, että kokemansa pahan hän ulkoisti minuun; hän konkretisoi tunteensa ja kohdisti sen siihen joka aktivoi nuo tunteet pintaan. Kysymys on vihasta. Se oli tavallaan suunnatonta, hän ei kyennyt hallitsemaan vihansa lähdettä, määrää eikä kohdetta, pääasia oli että hän sai ilmaista sen. Vihan syitä oli muitakin, eräs raadollinenkin lapsuus ja kaltoinkohtelut, joihin hän kypsymättömänä jatkuvasti törmäsi. Hänellä oli empatiakykyä huolimatta siitä että hän oli valmis repimään tunnekuohussaan ihmisen kappaleiksi. Vaikka oman lapsensa. NPH-piirteinen muttei NPH.

Ketjussa on puhuttu vihan lähteenä häpeästä, syyllisyydestä, raivosta ja kyvyttömyyddestä osoittaa tunnetta muutoin. Keskusteltuani Kumppanin kanssa ymmärsin mikä palikka puuttuu; pelko. Olin eri mieltä e174 (jonka mielipiteitä ja kirjoituksia arvostan) kanssa siitä, ettei narsisti tunne vihaa. Minusta hän tuntee vihaa, erittäin voimakkaasti vielä, mutta ei puhu vihasta, ei tunnista sitä, naamioi sen muuksi. Tiesin että viha on olemassa mutta siitä puuttuu komponentti. Ehkä se on tuo pelko.

Äitini eräs kumppani oli mahdollisesti psykopaatti, voimakkaat NPH piirteet ainakin. Olen viitannut tähän Ketun iltasadussa. Hänen vihansa oli suunnatonta. Hän oli täysin välinpitämätön ja kylmä ihmisten tarpeille. Olettaisin että hän koki minut taloudelliseksi taakaksi, pettymyksesi kun ei saanut minusta kaipaansa poikaa, suururheilijaa tai edes kylän suurimman talollisen vaikutusvaltaista emäntää. Tavallaan pettymystä seurasi viha, jonka mielipahansa hän toi ilmi. Hän oli kiinnostunut myös seksuaalisesti pikkutytöistä. Oletan edelleen, että yksi osa hänen vihaansa minuun oli se, koska aktivoin nuo salatut tunteet hänessä esiin, mitkä piti pitää poissa. Hänellä oli jotenkin ahdas kasvatus ja käsittääkseni kukaan ei koskaan perheessä ollut rakastanut häntä. Kaikki veljänsä oli samantyylisiä.

Kolmas esimerkki liittyy saapasjalkaan. Hänen senhetkinen elämänidealogiansa vihasi kaikkea minussa mitä edustin. Taas mennään oletuksiin. Hänellä oli hyvä kohde minussa. Tuhota se, minkä olin saavuttanut, mikä oli minulle arvokasta ja mitä tavoittelemaaansa hän oli jäänyt paitsi. Hän vihasi ihmisiä, joiden hän katsoi estäneen hänen saavutuksensa. Hän oli esimerkiksi valmis kostamaan vuosikausienkin päästä kommentin, joka oli mahdollisesti vaikuttanut hänen saavutuksiinsa.

Nyt päästään vasta asiaan (sori mahdottaman pitkät vuodatukset ja rönsyilyt).
He kaikki olivat uhreja. Jonkun ihmisen tai ihmisten, jonkun asian tai asioiden. Mutta he ulkoistuívat sen vihan, mitä eivät todennäköisesti edes tunnistaneet koskaan. Jokaikinen heistä, oikeuttivat tekonsa. Uhreina. Merkittävintä on se, että kohde voi olla kuka hyvänsä. Kuka vain aktivoi tuon mekanismin, joka saa tuntemaan pelkoa, häpeää, syyllisyyttä, jne joka toteutuu raivona tai vihana.

Terve ihminenkin pystyy tekemään niin, ainaakin poikkeustilanteissa. Ehkei kaltoinkohtelut ole niin graaveja kuin häiriöisillä. Mutta he tunnistavat tunteet usein itsenään (olen vihainen, vihaan). Siksi kehoitan uhreja luopumaan vihasta. Itsensä ja muiden tähden. Koska he eivät tiedä mitä saattavat kantaa mukanaan ja missä se ilmenee.
- 32
  2012-01-28 09:15:03
  Kova tarina, Elisakettu! Tosi kova.
  
  Otit esille hyviä pointteja. Etenkin se, että täällä on korostettu häpeän suurta merkitystä narsistisen vihan takana, on minulle uutta. En ole kovinkaan häpeäaltis persoona ja asian ymmärtäminen kaikessa laajuudessaan on minulle vaikeaa. Mieleeni tuleekin ajatus, että onko narsistisen vihanleimahduksen takana pikemminkin häpeän pelko kuin aito häpeä? Psykologisen käsityksen mukaanhan viha on aina pelkoa ja rakkauden vastatunne on pelko. Häpeäjuttu hämmentää siis jopa psykologisia teorioita.
  
  Toit myös esille sen, että narsisti ulkoistaa kipeät tunteensa, eli häpeän lisäksi narsistisessa vihassa on ongelmana myös se, että se purkautuu ulos. Joillakin toisillahan on taas ongelmana pahan olon purkautuminen sisäänpäin, jolloin seurauksena voi olla jopa itsetuho. Vaikka narsistinen paha olo on kuinka näkyvää, ihmiset eivät vielä tänä päivänäkään tahdo ymmärtää, että huutava ja möykkäävä ihminen voi pahoin. Suomalaisessa yhteiskunnassa aggressiivista käytöstä saatetaan pitää jopa miehekkäänä, vaikka etenkin kaukoidässä se on mitä ilmeisin hulluuden merkki.
  
  Koska narsistinen vihakin voi kuitenkin ääritapausessa kääntyä sisäänpäin, niin häpentunteen ja tunteiden ulkoistamisen lisäksi narsistisen vihan kolmas tärkeä osatekijä näyttäisi olevan tunteiden hallitsemattomuus. Se on ainakin minun kohdallani se asia, jota narsisteissa eniten pelkään. En luota ihmisiin, jotka elävät jatkuvasti negatiivisten tunteidensa armoilla. Itse asiassa pidän maanisdepressiivisiä tyyppejäkin paljon luotettavampina kuin narsistisia.
- YAK-42
  2012-01-28 09:33:42
  32 kirjoitti:
  Kova tarina, Elisakettu! Tosi kova.
  
  Otit esille hyviä pointteja. Etenkin se, että täällä on korostettu häpeän suurta merkitystä narsistisen vihan takana, on minulle uutta. En ole kovinkaan häpeäaltis persoona ja asian ymmärtäminen kaikessa laajuudessaan on minulle vaikeaa. Mieleeni tuleekin ajatus, että onko narsistisen vihanleimahduksen takana pikemminkin häpeän pelko kuin aito häpeä? Psykologisen käsityksen mukaanhan viha on aina pelkoa ja rakkauden vastatunne on pelko. Häpeäjuttu hämmentää siis jopa psykologisia teorioita.
  
  Toit myös esille sen, että narsisti ulkoistaa kipeät tunteensa, eli häpeän lisäksi narsistisessa vihassa on ongelmana myös se, että se purkautuu ulos. Joillakin toisillahan on taas ongelmana pahan olon purkautuminen sisäänpäin, jolloin seurauksena voi olla jopa itsetuho. Vaikka narsistinen paha olo on kuinka näkyvää, ihmiset eivät vielä tänä päivänäkään tahdo ymmärtää, että huutava ja möykkäävä ihminen voi pahoin. Suomalaisessa yhteiskunnassa aggressiivista käytöstä saatetaan pitää jopa miehekkäänä, vaikka etenkin kaukoidässä se on mitä ilmeisin hulluuden merkki.
  
  Koska narsistinen vihakin voi kuitenkin ääritapausessa kääntyä sisäänpäin, niin häpentunteen ja tunteiden ulkoistamisen lisäksi narsistisen vihan kolmas tärkeä osatekijä näyttäisi olevan tunteiden hallitsemattomuus. Se on ainakin minun kohdallani se asia, jota narsisteissa eniten pelkään. En luota ihmisiin, jotka elävät jatkuvasti negatiivisten tunteidensa armoilla. Itse asiassa pidän maanisdepressiivisiä tyyppejäkin paljon luotettavampina kuin narsistisia.
  Edellinen viesti oli minun lähettämäni, mutta tällä kertaa onnistuin näppäilemään tarkastusnumeronkin väärään ruutuun! Parasta tunnustaa, koska muuten tänne joku pian kirjoittaa, että "käytät useita nimimerkkejä - tunnistan kyllä tyylisi".
- elisakettu
  2012-01-28 16:03:08
  32 kirjoitti:
  Kova tarina, Elisakettu! Tosi kova.
  
  Otit esille hyviä pointteja. Etenkin se, että täällä on korostettu häpeän suurta merkitystä narsistisen vihan takana, on minulle uutta. En ole kovinkaan häpeäaltis persoona ja asian ymmärtäminen kaikessa laajuudessaan on minulle vaikeaa. Mieleeni tuleekin ajatus, että onko narsistisen vihanleimahduksen takana pikemminkin häpeän pelko kuin aito häpeä? Psykologisen käsityksen mukaanhan viha on aina pelkoa ja rakkauden vastatunne on pelko. Häpeäjuttu hämmentää siis jopa psykologisia teorioita.
  
  Toit myös esille sen, että narsisti ulkoistaa kipeät tunteensa, eli häpeän lisäksi narsistisessa vihassa on ongelmana myös se, että se purkautuu ulos. Joillakin toisillahan on taas ongelmana pahan olon purkautuminen sisäänpäin, jolloin seurauksena voi olla jopa itsetuho. Vaikka narsistinen paha olo on kuinka näkyvää, ihmiset eivät vielä tänä päivänäkään tahdo ymmärtää, että huutava ja möykkäävä ihminen voi pahoin. Suomalaisessa yhteiskunnassa aggressiivista käytöstä saatetaan pitää jopa miehekkäänä, vaikka etenkin kaukoidässä se on mitä ilmeisin hulluuden merkki.
  
  Koska narsistinen vihakin voi kuitenkin ääritapausessa kääntyä sisäänpäin, niin häpentunteen ja tunteiden ulkoistamisen lisäksi narsistisen vihan kolmas tärkeä osatekijä näyttäisi olevan tunteiden hallitsemattomuus. Se on ainakin minun kohdallani se asia, jota narsisteissa eniten pelkään. En luota ihmisiin, jotka elävät jatkuvasti negatiivisten tunteidensa armoilla. Itse asiassa pidän maanisdepressiivisiä tyyppejäkin paljon luotettavampina kuin narsistisia.
  Kokemukset toisiin nähden eivät ole verrattavissa, eikä edes tarpeellisia, olipa kuka tahansa kokeut sitten mitä tahansa. Jokaikisellä palstalaisella on kovia tarinoita, jotka ovat satuttaneet aikansa. En tuo niitä esille aterioidaksemme, mässäilläksemme, vaan että tarvitsen tutkia miten ne ovat vaikuttaneet itseeni ja käyttäytymiseeni, tunteisiini ja reagointimalleihini. Jos löydän ongelman, niin minulla on mahdollisuus myös työstää sitä. Itsensä tunteminen kun löytyy vain omista kokemuksista. Koska tarvitsen esimerkkejä oppiakseni, niin käytän sitten itsekin niitä.
  
  Psykologia on eräs hyvä apukeino tiedostaa tunnemaailman syvyyttä ja monimutkaisuutta. Koska olen luonteeltani myös laiska ja lyhytjännitteinen joissain (no aika monissa) asioissa, jätän lukemisen ja viisauden muille. Etsin vastauksia ihmisen käyttäytymisestä ja kokemuksista, kuuntelemalla häntä, kuten itseäni. Siksi minulla on tiedoissa paljon aukkoja ja monet asiat voivat olla oletuksia. Asiantuntija olen vain omissa kokemuksissa, mutta yritän hitaasti saada niille sanallista selitystä pidemmän, mutta itseni kannalta tervehdyttävämmän polun kautta.
  
  "Psykologisen käsityksen mukaanhan viha on aina pelkoa ja rakkauden vastatunne on pelko."
  
  Hyvä kun toit tämän esille, en ole sitä sisäistänyt vaikka taatusti asian kuullut tai lukenut.
  
  Toit esille tuota häpeän pelon olemusta, tunteiden hallitsemattomuutta ja vihan ulkoistamista sisäänpäin. Kyllä, olen samaa mieltä kaikissa noissa. Uskoisin tai näkisin, että ihminen kokee tai tuntee ihan kaikkia elementtejä; pahoinvointi purkautuu vain eri keinoin eri tilanteissa, eri ihmisten seurassa ja eri syiden aktivoinnin johdosta. Jokaisessa myös löytyy kaikki elementit valmiina, mutta riippuen tunnemaailmansa eri leveleistä jotkin asiat ovat korostuneimpia. Ja koska ihminen on muuttuva tekijä, myös level-tasot muuttuvat alati. Itse tykkään niinsanotusta tikkataulumallista, mutta jollekin se voi olla vaikka piirakka (mihin siivuun sijoitan itseni, rakkauden, vihan, häpeän, syyllisyyden, empatian jne).
  
  Tästä tuli mieleeni, että olen pitkään kaivannut taas häpeä-ketjua. Aihe on tavattoman laaja ja mielenkiintoinen, että siitä riittää useampaankiin ketjuun tarinoita. Kukahan pykäisi aloituksen?
- YAK-42
  2012-01-28 16:37:23
  elisakettu kirjoitti:
  Kokemukset toisiin nähden eivät ole verrattavissa, eikä edes tarpeellisia, olipa kuka tahansa kokeut sitten mitä tahansa. Jokaikisellä palstalaisella on kovia tarinoita, jotka ovat satuttaneet aikansa. En tuo niitä esille aterioidaksemme, mässäilläksemme, vaan että tarvitsen tutkia miten ne ovat vaikuttaneet itseeni ja käyttäytymiseeni, tunteisiini ja reagointimalleihini. Jos löydän ongelman, niin minulla on mahdollisuus myös työstää sitä. Itsensä tunteminen kun löytyy vain omista kokemuksista. Koska tarvitsen esimerkkejä oppiakseni, niin käytän sitten itsekin niitä.
  
  Psykologia on eräs hyvä apukeino tiedostaa tunnemaailman syvyyttä ja monimutkaisuutta. Koska olen luonteeltani myös laiska ja lyhytjännitteinen joissain (no aika monissa) asioissa, jätän lukemisen ja viisauden muille. Etsin vastauksia ihmisen käyttäytymisestä ja kokemuksista, kuuntelemalla häntä, kuten itseäni. Siksi minulla on tiedoissa paljon aukkoja ja monet asiat voivat olla oletuksia. Asiantuntija olen vain omissa kokemuksissa, mutta yritän hitaasti saada niille sanallista selitystä pidemmän, mutta itseni kannalta tervehdyttävämmän polun kautta.
  
  "Psykologisen käsityksen mukaanhan viha on aina pelkoa ja rakkauden vastatunne on pelko."
  
  Hyvä kun toit tämän esille, en ole sitä sisäistänyt vaikka taatusti asian kuullut tai lukenut.
  
  Toit esille tuota häpeän pelon olemusta, tunteiden hallitsemattomuutta ja vihan ulkoistamista sisäänpäin. Kyllä, olen samaa mieltä kaikissa noissa. Uskoisin tai näkisin, että ihminen kokee tai tuntee ihan kaikkia elementtejä; pahoinvointi purkautuu vain eri keinoin eri tilanteissa, eri ihmisten seurassa ja eri syiden aktivoinnin johdosta. Jokaisessa myös löytyy kaikki elementit valmiina, mutta riippuen tunnemaailmansa eri leveleistä jotkin asiat ovat korostuneimpia. Ja koska ihminen on muuttuva tekijä, myös level-tasot muuttuvat alati. Itse tykkään niinsanotusta tikkataulumallista, mutta jollekin se voi olla vaikka piirakka (mihin siivuun sijoitan itseni, rakkauden, vihan, häpeän, syyllisyyden, empatian jne).
  
  Tästä tuli mieleeni, että olen pitkään kaivannut taas häpeä-ketjua. Aihe on tavattoman laaja ja mielenkiintoinen, että siitä riittää useampaankiin ketjuun tarinoita. Kukahan pykäisi aloituksen?
  Laiskuutesi psykologian kirjojen suhteen on viisasta. Mielestäni nettikeskustelut ovat paljon avartavampia. Omista elämänkokemuksista kirjoittaessa avatautuu itsellekin aina jotain uutta. Minäkin olen jo ehtinyt pistää täällä sanoiksi sellaisia asioita, joita en olisi aiemmin osannut sanoin kuvailla. Joku toinen vaan kirjoittaa tänne jotain sellaista, joka lisää omaa ymmärrystä, ja se saa jonkun vanhan asian aukeamaan.
- yxex
  2012-01-28 16:51:30
  YAK-42 kirjoitti:
  Laiskuutesi psykologian kirjojen suhteen on viisasta. Mielestäni nettikeskustelut ovat paljon avartavampia. Omista elämänkokemuksista kirjoittaessa avatautuu itsellekin aina jotain uutta. Minäkin olen jo ehtinyt pistää täällä sanoiksi sellaisia asioita, joita en olisi aiemmin osannut sanoin kuvailla. Joku toinen vaan kirjoittaa tänne jotain sellaista, joka lisää omaa ymmärrystä, ja se saa jonkun vanhan asian aukeamaan.
  Palstan kollektiivinen älykkyys antaa mielestäni vastauksia joskus paremminkin kuin yksittäinen terapeutti tai psykologian kirja.
  
  Jotkut etsii vastausta itseen maailmanääristä. Sisäänpäin katsomisen taito kuitenkin kehittyy vuosien saatossa. ja muistakin ihmisistä oppii...empatia ja peilisolut ovat siinä työkaluja.
  
  Tätä pohdin kerran; luin nuoruudessani kirjan, aikuisena luin sen uudelleen, ja se oli aivan erilainen. Kirja oli silti pysynyt täysin samana.
- M.B.
  2012-01-28 21:04:14
  yxex kirjoitti:
  Palstan kollektiivinen älykkyys antaa mielestäni vastauksia joskus paremminkin kuin yksittäinen terapeutti tai psykologian kirja.
  
  Jotkut etsii vastausta itseen maailmanääristä. Sisäänpäin katsomisen taito kuitenkin kehittyy vuosien saatossa. ja muistakin ihmisistä oppii...empatia ja peilisolut ovat siinä työkaluja.
  
  Tätä pohdin kerran; luin nuoruudessani kirjan, aikuisena luin sen uudelleen, ja se oli aivan erilainen. Kirja oli silti pysynyt täysin samana.
  Hmm.. kirjan ja lukijan suhde on aina kaksisuuntainen, joten sikäli, vaikka kirja ei ole muuttunut ja lukija on, niin sen kautta voi sanoa kirjan muuttuneen myös. Tästä päästään aasinsiltaa aiheeseen, että kun haluaa sen toisen muutosta, niin miksi pitää itse muuttua ensin, eikä vain keskittyä pakottamaan toista siihen muutokseen....
- A
  2012-01-31 13:20:03
  YAK-42 kirjoitti:
  Laiskuutesi psykologian kirjojen suhteen on viisasta. Mielestäni nettikeskustelut ovat paljon avartavampia. Omista elämänkokemuksista kirjoittaessa avatautuu itsellekin aina jotain uutta. Minäkin olen jo ehtinyt pistää täällä sanoiksi sellaisia asioita, joita en olisi aiemmin osannut sanoin kuvailla. Joku toinen vaan kirjoittaa tänne jotain sellaista, joka lisää omaa ymmärrystä, ja se saa jonkun vanhan asian aukeamaan.
  > Laiskuutesi psykologian kirjojen suhteen on viisasta. Mielestäni nettikeskustelut ovat paljon avartavampia.
  
  Minun mielestäni ne eivät ole paljon avartavampia.
dizel
2012-01-27 22:17:11
Viha...
Mitähän minä vihaisin...
Ei ole itseasiassa aavistustakaan. Yhtä henkilöä kyllä vihaan...
Erästä psykopaattia, mutta siihen on omat hyvät syynsä. On asioita, mitä EI voi antaa anteeksi...koskaan.
Mutta muuten, en oikeastaan vihaa muita henkilöitä. Jonkunlainen alitajuinen viha kytee usein alla, enkä aina edes tiedosta sitä. Hymyily on joskus vaikeaa, vituttaa ja sitten, kun alkaa miettimään mikä vituttaa, niin ei ole mitään mihin sen olotilani osaisin yhdistää. Se ei edes liity mihinkään sen hetkiseen...enemmän se liittyy johonkin menneisyyteen.

Väärä sana joltain väärässä paikassa ja väärään aikaan, niin jo se saattaa sytyttää vihan ilmiliekkeihin... ( ikäänkuin kokisin jonkunlaisen "flashbackin". )
Yritän kyllä olla purkamatta tuota oloani syyttömiin ja hillitä itseni. Vihaisena en koskaan ajattele mitä sanon. Jotenkin tuntuu, että "hylkään" sen vihan kohteen mielessäni sillä sekunnilla, joten päästän suustani ihan mitä tahansa, mitä nyt saatetaan sanoa henkilölle, jota ei nähdä enää uudestaan...Ikävä kyllä nämä kohteet ovat usein henkilöitä, joita joudun näkemään usein. Ja sekös sitten vituttaa vain lisää. ;P
Ei siksi, että en haluaisi henkilöitä nähdä, vaan ärsyttää omat hallitsemattomat raivokohtaukseni. En myöskään pidä siitä, jos läheiset ihmiset ovat minulle vihaisia jostain...Se on itseasiassa se suurin vihan laukaisija itselläni ja näin kostan, jo kostetun asian raivostumalla toisen vihasta, jonka itse olen aiheuttanut. En oikein tiedä, miten viha pitäisi ottaa vastaan...(???)
Niinpä vastaan hyökkäykseen hyökkäyksellä, sen sijaan, että kuuntelisin...Otan vihan jonkunlaisen uhkauksena, merkkinä, että olen "epäkelpo" loukkauksena siitäkin huolimatta, että se on normaali reaktio ihmisillä...
En myöskään pidä siitä, ettei minusta pidetä. Tuntemattomat saavat olla, mitä mieltä tahansa, mutta sukulaiset, ystävät...Jos he eivät pidä minusta, se nostaa minussa esiin jotain alitajuisia aggressioita. Siksi yleensä kohtelenkin heitä, kuin kukkaa kämmenellä.
( Kumppani, tai joku muu LIIAN läheinen henkilö on sitten aina ollut raivoni roskakori...vaikka siitäkin tavasta haluaisin kovasti eroon, en vain tiedä, että miten. )

Prkl. ;(
- elisakettu
  2012-01-28 01:05:09
  Dizel: muistan erään tapauksen, kun ihminen, jonka tunsin vuosikausia, surmasi pikkulapsen ihan vain siksi kun halusi kostaa puolisolleen. Uskon että on asioita joita ei voi antaa anteeksi. On minullakin niitä. En vain ole jäsennellyt niitä tai ole sujut niiden kanssa.
  
  Anteeksi olen antanut paljon. Itselleni. Kaltoinkohtelijoilleni. Siksi että pääsen eteenpäin. Vain tunnistamalla kaltoinkohtelijan mahdollisia motiiveja ja tunnistamalla itsessäni ne ääripäät - viha- rakkaus - pystyn ymmärtämään. Löytämällä oman vihani. Minullakin on asioita vielä joita en ole antanut anteeksi.
  
  Vihani suhteen muutenkin teen työtä. Mitä kirjoitit tuossa, huomasin että jotain yhteistä oli. Toivoisin että joskus voidaan jatkaa aiheesta.
  
  Yksi asia vielä. Kirjoituksesi ovat olleet mielestäni usein edellä muita (tarkoitan sitä leveliä, tiedät). Minä en koskaan ole nähnyt sinua "narsistina". Erittäin paljon matkaa käyneenä henkilönä, jolla on sydän paikallaan. Loukattu sydän, mutta sydän silti. Hali jos saan antaa sen.
  
  *Pikkumyyn sieppaa Muumimamma suureen ja lämpimään syliinsä ja rutistaa*
- YAK-42
  2012-01-28 09:29:06
  elisakettu kirjoitti:
  Dizel: muistan erään tapauksen, kun ihminen, jonka tunsin vuosikausia, surmasi pikkulapsen ihan vain siksi kun halusi kostaa puolisolleen. Uskon että on asioita joita ei voi antaa anteeksi. On minullakin niitä. En vain ole jäsennellyt niitä tai ole sujut niiden kanssa.
  
  Anteeksi olen antanut paljon. Itselleni. Kaltoinkohtelijoilleni. Siksi että pääsen eteenpäin. Vain tunnistamalla kaltoinkohtelijan mahdollisia motiiveja ja tunnistamalla itsessäni ne ääripäät - viha- rakkaus - pystyn ymmärtämään. Löytämällä oman vihani. Minullakin on asioita vielä joita en ole antanut anteeksi.
  
  Vihani suhteen muutenkin teen työtä. Mitä kirjoitit tuossa, huomasin että jotain yhteistä oli. Toivoisin että joskus voidaan jatkaa aiheesta.
  
  Yksi asia vielä. Kirjoituksesi ovat olleet mielestäni usein edellä muita (tarkoitan sitä leveliä, tiedät). Minä en koskaan ole nähnyt sinua "narsistina". Erittäin paljon matkaa käyneenä henkilönä, jolla on sydän paikallaan. Loukattu sydän, mutta sydän silti. Hali jos saan antaa sen.
  
  *Pikkumyyn sieppaa Muumimamma suureen ja lämpimään syliinsä ja rutistaa*
  "When you forgive someone, you set a prisoner free. That prisoner isn't the person who hurt you; the prisoner is you!"
  
  Löysin tämän pari päivää sitten erään amerikkalaisjulkkiksen Twitter-sivulta. Anteeksi pyytäminen ja anteeksianto ovat asioita, joiden merkitykseen nykyihmisen kannattaisi perehtyä paremmin. Esim. joissakin kouluissa lapset pakotetaan edelleenkin pyytämään ja antamaan anteeksi toisiltaan. Hieno tapa, mutta jos opettaja on narsistinen, kasvatustavoitteet unohtuvat ja kyseessä on sama nöyryyttävä rituaali, johon heidät on lapsuudessa pakotettu. Ja kun lasta nöyryytetään anteeksi pyytämisellä ja pakotetaan "antamaan anteeksi" sisäistämällä vihansa ja vaikenemalla, siitä ei hyvä seuraa.
- temppuilija
  2012-01-28 13:04:40
  Tiukka itseanalyysi sinulla D.
  Jäin miettimään tuota viimeistä ajatusta. Voiko joku ihminen muodostua liian tärkeäksi itselle? Ja mitä siinä tarkkaanottaen silloin tapahtuu?
- YAK-42
  2012-01-28 13:35:07
  temppuilija kirjoitti:
  Tiukka itseanalyysi sinulla D.
  Jäin miettimään tuota viimeistä ajatusta. Voiko joku ihminen muodostua liian tärkeäksi itselle? Ja mitä siinä tarkkaanottaen silloin tapahtuu?
  D:n rehellinen itseanalyysi antaa tosiaankin ajattelemisen aihetta.
  
  Jos joku ihminen muodostuu itselle liian tärkeäksi, niin silloin ihminen tekee toisesta ihmisestä itselleen jumalan. Rakkauden yhteydessähän puhutaan usein rakastetun jumaloinnista ja narsistisissa parisuhteissa jompi kumpi puoliso korottaa toisen jalustalle. Uskonnollisissa piireissä ollaan yleensä sitä mieltä, että molempien puolisoiden tulee rakastaa ensiksi Jumalaa ja sitten vasta puolisoaan. Tämä johtuu siitä, että ihmisen syvin viha kohdistuu siihen henkilöön tai tahoon, jolla on suurin valta hänen elämässään. Uskovainen voi olla vihainen Jumalalle, mutta muilla pahin raivo kohdistuu siihen ihmiseen tai tahoon, jonka käsissä oma elämä tuntuu olevan. Kuvia ei siis pidä kumartaa.
- temppuilija
  2012-01-28 13:55:43
  temppuilija kirjoitti:
  Tiukka itseanalyysi sinulla D.
  Jäin miettimään tuota viimeistä ajatusta. Voiko joku ihminen muodostua liian tärkeäksi itselle? Ja mitä siinä tarkkaanottaen silloin tapahtuu?
  Voisi pohtia sellaista juttua ... minkä osan itsetään näkee siinä itselle tärkeässä toisessa? Millä tavalla se itselle tärkeä toinen ihminen täydentää itseä? Erityisesti omanarvontunteen kannalta.
  
  Ja sitten tullaan siihen Q.O.H.:n ajatukseen jälleen. Sekunnin miljoonasosa ja se tekee sinusta sörsselssiä. Pätee myös suhteen edetessä siihen vaiheeseen, että symbioosi alkaa rakoilemaan ja väistämättömiä pettymyksiä tulee.
  
  Rakastaminen on taitolaji. Paras pelikenttä tutustua itseensä.
- nisse ja nasse
  2012-01-28 14:01:50
  YAK-42 kirjoitti:
  D:n rehellinen itseanalyysi antaa tosiaankin ajattelemisen aihetta.
  
  Jos joku ihminen muodostuu itselle liian tärkeäksi, niin silloin ihminen tekee toisesta ihmisestä itselleen jumalan. Rakkauden yhteydessähän puhutaan usein rakastetun jumaloinnista ja narsistisissa parisuhteissa jompi kumpi puoliso korottaa toisen jalustalle. Uskonnollisissa piireissä ollaan yleensä sitä mieltä, että molempien puolisoiden tulee rakastaa ensiksi Jumalaa ja sitten vasta puolisoaan. Tämä johtuu siitä, että ihmisen syvin viha kohdistuu siihen henkilöön tai tahoon, jolla on suurin valta hänen elämässään. Uskovainen voi olla vihainen Jumalalle, mutta muilla pahin raivo kohdistuu siihen ihmiseen tai tahoon, jonka käsissä oma elämä tuntuu olevan. Kuvia ei siis pidä kumartaa.
  "Uskonnollisissa piireissä ollaan yleensä sitä mieltä, että molempien puolisoiden tulee rakastaa ensiksi Jumalaa ja sitten vasta puolisoaan"
  
  Olen samaa mieltä, vain siten saadaan luja perusta suhteelle. Narsistin kanssa tuo ei vaan onnistu sattuneesta syystä.
- YAK-42
  2012-01-28 14:16:52
  temppuilija kirjoitti:
  Voisi pohtia sellaista juttua ... minkä osan itsetään näkee siinä itselle tärkeässä toisessa? Millä tavalla se itselle tärkeä toinen ihminen täydentää itseä? Erityisesti omanarvontunteen kannalta.
  
  Ja sitten tullaan siihen Q.O.H.:n ajatukseen jälleen. Sekunnin miljoonasosa ja se tekee sinusta sörsselssiä. Pätee myös suhteen edetessä siihen vaiheeseen, että symbioosi alkaa rakoilemaan ja väistämättömiä pettymyksiä tulee.
  
  Rakastaminen on taitolaji. Paras pelikenttä tutustua itseensä.
  "Sekunnin miljoonasosa ja se tekee sinusta sörsselssiä" - kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Kukapa tuota tunnetta ei olisi joskus kokenut ...
  
  Uskoisin, että siinä on kyse ainakin tunteiden sekoittumksesta. Siis siitä, että ihminen ei ymmärrä, mihin oma minä päättyy ja mistä toisen minuus alkaa, eikä osaa erottaa omia ja toisen tunteita toisistaan. Imaisee siis toisen ihmisen positiivisen tai negatiivisen energian sisäänsä. "Symbioosiin" kannattaa pyrkiä vain Jumalasuhteessa.
- temppuilija
  2012-01-28 14:32:08
  YAK-42 kirjoitti:
  "Sekunnin miljoonasosa ja se tekee sinusta sörsselssiä" - kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Kukapa tuota tunnetta ei olisi joskus kokenut ...
  
  Uskoisin, että siinä on kyse ainakin tunteiden sekoittumksesta. Siis siitä, että ihminen ei ymmärrä, mihin oma minä päättyy ja mistä toisen minuus alkaa, eikä osaa erottaa omia ja toisen tunteita toisistaan. Imaisee siis toisen ihmisen positiivisen tai negatiivisen energian sisäänsä. "Symbioosiin" kannattaa pyrkiä vain Jumalasuhteessa.
  Symbioosi on mielenkiintoinen. Nimittäin se syntyy käsittämättömällä tavalla - huomaamatta. Tuolla oli toinen ketju, missä oli pohdintoja siitä, että vetää puoleensa tietyntyyppisiä ihmisiä. Sama mekanismi toimii ystävyyssuhteissa ja rakkaussuhteessa. Ja siihen vaikuttaa koko persoonallisuus -- esimerkkisi rististä vaikuttamassa siihen minkälaiset ihmiset koet mielenkiintoisiksi tai mielekkäiksi osuu tähän ajatukseen myös. Edelleen ihmettelen sitä QoH:n tarkkanäköistä havaintoa tässä jutussa.
- YAK-42
  2012-01-28 14:42:34
  temppuilija kirjoitti:
  Symbioosi on mielenkiintoinen. Nimittäin se syntyy käsittämättömällä tavalla - huomaamatta. Tuolla oli toinen ketju, missä oli pohdintoja siitä, että vetää puoleensa tietyntyyppisiä ihmisiä. Sama mekanismi toimii ystävyyssuhteissa ja rakkaussuhteessa. Ja siihen vaikuttaa koko persoonallisuus -- esimerkkisi rististä vaikuttamassa siihen minkälaiset ihmiset koet mielenkiintoisiksi tai mielekkäiksi osuu tähän ajatukseen myös. Edelleen ihmettelen sitä QoH:n tarkkanäköistä havaintoa tässä jutussa.
  Se on myös suorastaan hassua, kuinka samalla aaltopituudella olevat ihmiset haistavat toisensa jopa netissä. Se tapahtuu yleensä nopeasti, vaikka tunnistus tehdään pelkkien tekstipätkien perusteella. Usein minusta myös tuntuu siltä, että nettitapaamisissakin on mukana johdatusta. Kohtaamme niitä ihmisiä, joita jostakin syystä tarvitsemme kehittyäksemme. Jopa ne, jotka lähettelevät myrkkynuolia, ovat siis tarpeen. :)
- YAK-42
  2012-01-28 14:55:16
  YAK-42 kirjoitti:
  Se on myös suorastaan hassua, kuinka samalla aaltopituudella olevat ihmiset haistavat toisensa jopa netissä. Se tapahtuu yleensä nopeasti, vaikka tunnistus tehdään pelkkien tekstipätkien perusteella. Usein minusta myös tuntuu siltä, että nettitapaamisissakin on mukana johdatusta. Kohtaamme niitä ihmisiä, joita jostakin syystä tarvitsemme kehittyäksemme. Jopa ne, jotka lähettelevät myrkkynuolia, ovat siis tarpeen. :)
  Myrkkynuolia voivat olla niin tunteet, ajatukset, sanat kuin teotkin. Kun joku lähettää minulle myrkkynuolia netissä, otan sen nykyään mielenharjoituksena, jossa pyrin erottamaan lähettäjän tunteet omista tunteistani. Tunteiden sekoittuminen on tuottanut minulle ongelmia ihan näihin päiviin saakka.
- yxex
  2012-01-28 16:54:12
  YAK-42 kirjoitti:
  "When you forgive someone, you set a prisoner free. That prisoner isn't the person who hurt you; the prisoner is you!"
  
  Löysin tämän pari päivää sitten erään amerikkalaisjulkkiksen Twitter-sivulta. Anteeksi pyytäminen ja anteeksianto ovat asioita, joiden merkitykseen nykyihmisen kannattaisi perehtyä paremmin. Esim. joissakin kouluissa lapset pakotetaan edelleenkin pyytämään ja antamaan anteeksi toisiltaan. Hieno tapa, mutta jos opettaja on narsistinen, kasvatustavoitteet unohtuvat ja kyseessä on sama nöyryyttävä rituaali, johon heidät on lapsuudessa pakotettu. Ja kun lasta nöyryytetään anteeksi pyytämisellä ja pakotetaan "antamaan anteeksi" sisäistämällä vihansa ja vaikenemalla, siitä ei hyvä seuraa.
  Loukkaajalle voi antaa anteeksi, vaikkei tämä pyytäisi anteeksi. Anteeksianto vapauttaa katkeruudesta.
- temppuilija
  2012-01-28 17:04:45
  YAK-42 kirjoitti:
  Myrkkynuolia voivat olla niin tunteet, ajatukset, sanat kuin teotkin. Kun joku lähettää minulle myrkkynuolia netissä, otan sen nykyään mielenharjoituksena, jossa pyrin erottamaan lähettäjän tunteet omista tunteistani. Tunteiden sekoittuminen on tuottanut minulle ongelmia ihan näihin päiviin saakka.
  Edelleen QoH:n ajatus. Muutaman ketjun mittainen ajatustenvaihto ja hän heitti toisen terävän havainnon: samat kirjaimet, joita käytämme, vaikka minkälaista kielellistä kikkailua, mutta joskus sen vain tunnistaa valosta. Täällä on ja on ollut persoonia, joiden kanssa on ollut hedelmällisiä ajatustenvaihtoja. Paria olen jäänyt kaipailemaan, kun ovat jatkaneet matkaansa. Kaikella on tarkoitus. Heidän ajatuksensa eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään mielestäni.
  
  Irtipäästämisen oppii ajan kanssa. Joskus on sellaisia tilanteita, joissa haluaisi pitää kiinni jostain ihmisestä hinnalla millä hyvänsä -- parempi vain päästää irti, sillä muuten on tilanteessa, jossa myy itsensä. Itse koukuttaa itsensä. Näin tästä ajatuksesta unenkin tuossa taannoin. Ja täällä sitä on myös hyvä harjoitella. Oma intuitioni on kuin kala. Sen pitää uida vapaana ja syvissä vesissä -- muuten se kuolee.
- YAK-42
  2012-01-28 18:24:15
  temppuilija kirjoitti:
  Edelleen QoH:n ajatus. Muutaman ketjun mittainen ajatustenvaihto ja hän heitti toisen terävän havainnon: samat kirjaimet, joita käytämme, vaikka minkälaista kielellistä kikkailua, mutta joskus sen vain tunnistaa valosta. Täällä on ja on ollut persoonia, joiden kanssa on ollut hedelmällisiä ajatustenvaihtoja. Paria olen jäänyt kaipailemaan, kun ovat jatkaneet matkaansa. Kaikella on tarkoitus. Heidän ajatuksensa eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään mielestäni.
  
  Irtipäästämisen oppii ajan kanssa. Joskus on sellaisia tilanteita, joissa haluaisi pitää kiinni jostain ihmisestä hinnalla millä hyvänsä -- parempi vain päästää irti, sillä muuten on tilanteessa, jossa myy itsensä. Itse koukuttaa itsensä. Näin tästä ajatuksesta unenkin tuossa taannoin. Ja täällä sitä on myös hyvä harjoitella. Oma intuitioni on kuin kala. Sen pitää uida vapaana ja syvissä vesissä -- muuten se kuolee.
  Minullakin oli parikymppisenä vaikeuksia päästää eräästä ihmisestä irti. Sittemmin olen ymmärtänyt, että niin oli tarkoitettu. Siitä ihmissuhteesta ei olisi tullut pitemmän päälle mitään. Sittemmin olen kokenut paljon ja ymmärtänyt, että kiintymyksen aiheuttama kaipuu on kuin itse tehty vankila. Siinä on kyse omistamisesta - ei rakkaudesta. Olen joutunut luopumaan monista rakkaista ihmisistä ja eläimistä, mutta he kaikki ovat sydämessäni.
  
  Tuo QoH:n ajatus valosta on ihan huippu. Jokaisesta ihmisestä loistaa ihan omanlaisensa valo. Ihmiset, joita ihailen, ovat niitä, joissa on valtavasti valoa. Jostain syystä lähes kaikki ovat taiteilijoita, mm. muusikkoja ja kirjailijoita. Jotkut heistä ovat jo poissa, mutta heidän valonsa säilyy maan päällä niin kauan kun heidät muistetaan. Sama pätee myös muihin rakkaisiin, niin ihmisiin kuin eläimiinkin.
- A
  2012-01-31 13:32:22
  > En myöskään pidä siitä, ettei minusta pidetä. Tuntemattomat saavat olla, mitä mieltä tahansa, mutta sukulaiset, ystävät...Jos he eivät pidä minusta, se nostaa minussa esiin jotain alitajuisia aggressioita. Siksi yleensä kohtelenkin heitä, kuin kukkaa kämmenellä.
  ( Kumppani, tai joku muu LIIAN läheinen henkilö on sitten aina ollut raivoni roskakori...vaikka siitäkin tavasta haluaisin kovasti eroon, en vain tiedä, että miten. )
  
  Prkl. ;(
  
  - Tuo ongelma on ratkaistavissa siten, että ensinnäkin a) kumppani tai muu hyvin läheinen henkilö opettelee kuuntelemaan ja käsittelemään raivokohtauksesi "toisesta korvasta ulos" ja tarjoaa tilan jossa ei tarvitse tuntea häpeää, ärtymystä tms. omista raivokohtauksistasi. Sitten vaan toisaalta b) jatketaan sitä kukka kämmenellä -strategiaa, koska sellainen kasvattaa myös runsaasti hyviä kokemuksia ja taitoja. Kolmanneksi vielä c) jalostetaan omaa huumorintajua ja vuorovaikutustaitoja viettämällä aikaa yhdessä.
  
  En nyt osaa nähdä että noista lähtökohdista voisi yleensä mennä pieleen kenenkään muun kanssa, joka sitoutuu edellämainittuihin itsekin. Tilastotappioita ja varastohävikkiä tosin aina on. Mutta kaltaisesi terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei sellaisesta perusta eikä anna masentaa.
  
  Seuraavalla kurssilla sitten taas lisää uusia asioita edellämainittujen lisäksi. On aika usein turha aloittaa "puhtaalta pöydältä" uudessa ympäristössä. Se on yleensä tekosyy sille, että saa edelleen pitää omaa joustamattomuuttaan yllä.
  
  (Totean vielä etten vastaa väärinymmärryksistä enkä vastaa niiden herättämiin kysymyksiin eivätkä ne vastaa todellisuutta.)
- A
  2012-01-31 13:37:25
  YAK-42 kirjoitti:
  D:n rehellinen itseanalyysi antaa tosiaankin ajattelemisen aihetta.
  
  Jos joku ihminen muodostuu itselle liian tärkeäksi, niin silloin ihminen tekee toisesta ihmisestä itselleen jumalan. Rakkauden yhteydessähän puhutaan usein rakastetun jumaloinnista ja narsistisissa parisuhteissa jompi kumpi puoliso korottaa toisen jalustalle. Uskonnollisissa piireissä ollaan yleensä sitä mieltä, että molempien puolisoiden tulee rakastaa ensiksi Jumalaa ja sitten vasta puolisoaan. Tämä johtuu siitä, että ihmisen syvin viha kohdistuu siihen henkilöön tai tahoon, jolla on suurin valta hänen elämässään. Uskovainen voi olla vihainen Jumalalle, mutta muilla pahin raivo kohdistuu siihen ihmiseen tai tahoon, jonka käsissä oma elämä tuntuu olevan. Kuvia ei siis pidä kumartaa.
  > Tämä johtuu siitä, että ihmisen syvin viha kohdistuu siihen henkilöön tai tahoon, jolla on suurin valta hänen elämässään.
  
  - Omassa elämässäni en tunne koskaan näin olleen. Pidän itseäni tässäkin suhteessa aivan tavallisena ihmisenä. Tältä pohjalta tulkitsen oletuksesi olevan virheellinen.
- dizel
  2012-01-31 14:15:49
  A kirjoitti:
  > En myöskään pidä siitä, ettei minusta pidetä. Tuntemattomat saavat olla, mitä mieltä tahansa, mutta sukulaiset, ystävät...Jos he eivät pidä minusta, se nostaa minussa esiin jotain alitajuisia aggressioita. Siksi yleensä kohtelenkin heitä, kuin kukkaa kämmenellä.
  ( Kumppani, tai joku muu LIIAN läheinen henkilö on sitten aina ollut raivoni roskakori...vaikka siitäkin tavasta haluaisin kovasti eroon, en vain tiedä, että miten. )
  
  Prkl. ;(
  
  - Tuo ongelma on ratkaistavissa siten, että ensinnäkin a) kumppani tai muu hyvin läheinen henkilö opettelee kuuntelemaan ja käsittelemään raivokohtauksesi "toisesta korvasta ulos" ja tarjoaa tilan jossa ei tarvitse tuntea häpeää, ärtymystä tms. omista raivokohtauksistasi. Sitten vaan toisaalta b) jatketaan sitä kukka kämmenellä -strategiaa, koska sellainen kasvattaa myös runsaasti hyviä kokemuksia ja taitoja. Kolmanneksi vielä c) jalostetaan omaa huumorintajua ja vuorovaikutustaitoja viettämällä aikaa yhdessä.
  
  En nyt osaa nähdä että noista lähtökohdista voisi yleensä mennä pieleen kenenkään muun kanssa, joka sitoutuu edellämainittuihin itsekin. Tilastotappioita ja varastohävikkiä tosin aina on. Mutta kaltaisesi terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei sellaisesta perusta eikä anna masentaa.
  
  Seuraavalla kurssilla sitten taas lisää uusia asioita edellämainittujen lisäksi. On aika usein turha aloittaa "puhtaalta pöydältä" uudessa ympäristössä. Se on yleensä tekosyy sille, että saa edelleen pitää omaa joustamattomuuttaan yllä.
  
  (Totean vielä etten vastaa väärinymmärryksistä enkä vastaa niiden herättämiin kysymyksiin eivätkä ne vastaa todellisuutta.)
  Oivalsin tässä taas pari uutta asiaa ja tiedän nyt mistä jatkaa, kiitoksia. :)
- A
  2012-01-31 14:28:36
  dizel kirjoitti:
  Oivalsin tässä taas pari uutta asiaa ja tiedän nyt mistä jatkaa, kiitoksia. :)
  Olet reipas. Sinusta joku saa vielä oikein hyvän puolison.
- dizel
  2012-01-31 14:48:31
  A kirjoitti:
  Olet reipas. Sinusta joku saa vielä oikein hyvän puolison.
  :D

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Takaisin ylös

Luetuimmat keskustelut

On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole
10.06.2026 19:23Maailman menoa
43
2478
Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi
10.06.2026 12:18Maailman menoa
74
2457
Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä
10.06.2026 19:11Maailman menoa
73
2352
Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.
11.06.2026 11:51Maailman menoa
51
2102
Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl
11.06.2026 19:29Maailman menoa
25
1837
Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma
10.06.2026 09:35Maailman menoa
80
1663
Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko
11.06.2026 08:27Kotimaiset julkkisjuorut
21
1108
Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %
Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r
11.06.2026 09:52Maailman menoa
7
1014
Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi
10.06.2026 00:37Rakkaus ja rakastaminen
40
979
Eläköön kuningas, kuningas on kuollut
Heikki Nivala kaatui kuin mies. Kavaltaja käveli juuri edelliseen toukokuun kokoukseen hankkimansa puku päällä. Eläköön
10.06.2026 19:54Kemijärvi
55
864

Vastaukset

YAK-42 kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

dippaadei kirjoitti:

hk kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

yxex kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

yxex kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

HERRAÍSÄSENTÄÄN kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

HERRAÍSÄSENTÄÄN kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

M.B. kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

M.B. kirjoitti:

M.B. kirjoitti:

yxex kirjoitti:

like a hurricane kirjoitti:

32 kirjoitti:

32 kirjoitti:

elisakettu kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

yxex kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

elisakettu kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

temppuilija kirjoitti:

YAK-42 kirjoitti:

A kirjoitti:

dizel kirjoitti:

A kirjoitti:

Luetuimmat keskustelut

On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää

Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä

Belfastissa käynnissä kunnon persuilu

Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus

Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään

Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen

Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista

Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %

Rakastan sinua hiljaisuudessa

Eläköön kuningas, kuningas on kuollut