mitä mä teen???

Nyt otat kylmän viileästi järjen käteesi ja laitat kaikki asiat puntariin!!!!
ÄLÄ USKO juoppoa!!!

Tuo sama jorina parannuksesta ja elämän muutoksesta on niin vanhaa ja tuhansien naisten kuulemaa ... se haluaa vaan sinulta paikan johon tulla rapulaansa parantamaan... paikan jossa on ruokaa pöydässä, puhdaspeti ja varma saanti, aina rahaa uuteen känniin jne.

Tuo äijä haluaa vain käyttää sinua hyväkseen! ajattele edes lapsiasi ennenkuin otat juopon takaisin elämäänne tuhoamaan.

Soita johonkin a-klinikalle ja kerro heille tilanteesi... siellä kyllä tiedetään näiden juoppojen juonet ja metkut, kuinka osaavat luvata maat ja mannut mutta mitään lupauksia ei ole edes tarkoitus pitää.

Älä tee itsestäsi hölmöä jota kaikki tuttavat ja sukulaiset nauraa ja säälii yhtäaikaa.

Tilanteesi on vaikea! Itsellä kokemus myös miehen juomisesta, mieheni joi joka päivä n. kolme vuotta. Arkena vähemmän, mutta joka ilta kuitenkin ja viikonloppuna vaihtelevia kännejä. Mutta hän oli aina niin ihana minulle, huomaavainen, hellä yms. Kävi töissä ja tienasi hyvin. Hoiti lasta, jos oli tarvis. Korjasi, remontoi yms. Seksiä oli säännöllisesti. Mutta lopulta minua kuitenkin alkoi jäytää hänen alkoholismi ja se ainainen odottelu ja pelkääminen. Ilmoitin hänelle erään erittäin kostean viikonlopun jälkeen, että valitse viina tai me. Saat huomiseen aikaa miettiä. Maanantaina menimme yhdessä a-klinikalle. Siellä sattui ihan huippu hoitaja ja mieheni pyysi antabuksen. Ei hän sitä heti voinut saada, koska maksa arvot olivat niin reilusti koholla. Kolme viikkoa hän jaksoi tahdon voimalla ja sitten viimein sai antabuksen. Sitä hän söi joka päivä pari vuotta ja nyt on absolutisti ja niin onnellinen oloonsa. Niin kuin myös on koko perhe, joka on sen jälkeen kasvanutkin. Ja kaikki ihana on vaan muuttunut ihanammaksi!
Voisitko vaatia miestäsi kanssasi a-klinikalle? Siellä saisitte puhua niin kuin asiat on ja toivottavasti löytäisitte jonkun molempia tyydyttävän ratkaisun.
Voimia sinulle kovasta!!!

Järjellä ajateltuna tietysti on selvää, ettei homma ole kokeilemisen arvoinen enää. Toisaalta, jos et millään pääse eroon ajatuksesta, että ehkä hän olisi muuttunut, niin alkakaa seurustella uudestaan. Ette siis muuta saman katon alle heti yhteen, vaan latelet säännöt, joita sinä vaadit. (Sovitte esimerkiksi raha-asiat niin, että sinä hoidat perheen raha-asiat, eli mies maksaa sinulle oman osuutensa omasta ja lasten ylläpidosta ja hänelle jää omiin menoihinsa se, mikä kohtuullista on.)

Eivät kaikki muut lapsiperheet ryyppää tuolla tavalla. Suurin osa ei ryyppää enempää kuin ne saunakaljat joskus. Jos ei mies ole valmis luopumaan alkoholista, niin se menee teidän edelle, sitä et varmasti tahdo.

Sano miehelle et jos pystyy olemaan vuoden kokonaan ilman alkoholia niin sen jälkeen on taas tervetullut kotiin, ennen sitä ei. Taitaa miehen mieli muuttua aika nopeasti ja silloin tiedät ettei kannattant ottaa takaisin.

Erosin miehestäni ja puolen vuoden erossa olon jälkeen palasimme yhteen vielä yrittämään. Aluksi kaikki oli aivan ihanaa. Molemmat todella panostimme suhteeseemme ja rakkaus suorastaan kukoisti.
Vaikka kaikki meni molempien mielestä paremmin kuin koskaan ennen, parin kuukauden kuluttua mieheni lähti taas juopottelemaan. Siitä ajauduimme tilanteeseen, jossa mies säännöllisesti häipyi reissuilleen ja minä vannoin että takaisin ei ole tulemista. Syntyi jättämisen ja palaamisen kierre. Aina mies vannoi rakkauttaan ja sitä, kuinka tällä kertaa kaikki muuttuu, eikä viinaa edes tee mieli. Minä ajattelin että ehkä se nyt olisi muuttunut, ehkä tällä kertaa kaikki olisi toisin.
Mutta ei koskaan mikään oikeasti muuttunut. Meni vuosi yrittäessä ja nyt ponnistelen ollakseni tarpeeksi vahva jättämään miehen oikeasti.
Alkoholisti on taitava manipuloimaan ja käyttämään läheisiään omiin tarpeisiinsa. Ja kuinka suuri onkaan se rakkaus mitä he tuntevat..! Neuvoksi sanoisin että ole tarkkana ettet joudu juopon pyörittelemäksi.
Siitä voi päätellä muutoshalukkuuuden, millainen asennoituminen alkkiksella on päihteisiin. Jos viina on positiivinen ja mukava juttu, tuskin se ukko siitä muuttuu.
Myös vaikutukset lapsiin voivat olla "huopaamisen" seurauksena haitallisia. Mutta jokainen suhdehan on erilainen ja voihan olla että onnistuttekin. Itselläni vain on hyvin negatiivinen käsitys juopon raitistumisesta. Onhan niitä raitistuneitakin, mutta vaatii varmasti vahvaa selkärankaa.

älä palaa yhteen. ihmiset eivät yleensä muutu.

Hmmm... Sanotaanko nyt näin, että vaikka niin hullu olisitkin, että uskoisit juopon puheisiin ja ruusunpunaisiin lupauksiin ja olisit ottamassa miestä takaisin, niin nyt pitäisi kyllä lasten hyvinvointi mennä sinun edellesi.

Siis jo tuo miehen asenne; "ja kun miehen kaaliin ei mahdu aatteeni alkoholinkäyttöön..ettei se kuulu lasten maailmaan enkä aio antaa lapsille sellaista esimerkkiä että viikottainen alkoholinkäyttö olisi jotenkin normaalia..hänen mielestään on, koska emme kuulemma elä vain lasten ehdoilla ja KAIKKI muutkin perheelliset juo" on täysin järjetön. Kaikki perheelliset EIVÄT todellakaan juo. Itse alkoholistin lapsena voin kertoa, että se jättää kyllä jäljet. Ja lapsuuteni olisi taatusti ollut monin kerroin onnellisempi jos äitini olisi tajunnut lähteä ajoissa.

Ja mainitsit että hän edelleen juo, eli muutosta entiseen tuskin on luvassa.