Se sama Corolla

Silloin 80-luvulla, ostettiin kavereiden kesken Corolla.
Katsastuksessa, leimalla käytettiin, wunderbaumit ostettiin.
Siihen Toyotaan liittyy muistoja, se on kokenut kaikkea.
Siinä autossa rakastuttiin, huudettiin ja naurettiin.
Ei millään ollut rajoja, määränpäästä ei tietoa.
Mutta mitä sillä oli väliä, mehän oltiin teinejä,
sen kun saisin kokee uudestaan... antaisin mitä vaan.

Ja vieläkin se sama Corolla, on Jokikylän tallin takana.
Katoksessa sateelta suojassa, alla uudet nastat.
Siitä en koskaan luopua vois,
koskaan en antais pois.

Muistin vanhan laatikon,
jota etsin ullakolla.
Siellä valokuva-albumissa oli meistä kuva,
taustalla Corolla.
Ja sen Toyotan takaikkuna,
oli valkoinen lakana.
Koska kivillä me toisiamme heiteltiin,
ja mulla tais osua takalasiin.

Ja albumin takakannessa,
oli kaikkien numerot viel tallessa.
Soitin ja tapaamiset sovittiin,
samaan lähihotelliin.
Kaikki paikalle saavuttiin,
kuulumiset vaihdettiin.
Olihan siitä jo aikaa
kun viimeksi nähtiin.
Sitten me päätettiin, et kaikki
sama tehdään uudelleen.

Katsastetaan se Corolla,
joka on yhä tallin takana,
pistetään takalasiin lakanat,
kierretään samat kapakat.

Nauretaan yöt ja päivät,
unohdetaan murheen häivät.
"Sen kun saisin kokee uudestaan,
antaisin mitä vaan..."

Ja vieläkin se sama Corolla, käy kuin tulleena tehtaasta.
Meillä pahalta maailmalta suojassa, alla ne samat nastat.
Kaikki on kuin ennenkin, pystyssä samat kapakat.
Toyota pelaa niinkuin kuuluukin, alla alkuperäiset nastat.