Auttaisitteko löytämään itseni?

Onko sitä sitten "pakko" selvittää juuri nyt? Tekstistäsi saa helposti sellaisen kuvan, että sinulla olisi kauhea kiire johonkin. Miksi on näin?

Anna itsellesi aikaa. Tarkkaile ympäristöäsi ja omia tunteitasi, ole avoin uudelle. Olen myös itse painiskellut samanlaisten asioiden kanssa, mutta tulin siihen tulokseen, ettei niin monimutkaista asiaa kuin omaa seksuaalisuuttaan voi noin vain selvittää. Sen, voiko olla naisten kanssa, tietää oikeastaan vasta sitten kun rakastuu.

Ensimmäinen vastaaja kertoikin jo aikalailla mitä myös itse ajattelen. Minullakin oli kauhea kiire selvittää seksuaalisuuteni ja lokeroida itseni, mutta ei siitä mitään tullut. Päädyin siihen, että lokeroin itseni ainakin väliaikaisesti "queeriksi" (Queer:
"Poliittinen ja akateeminen näkökulma, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä normeja. Yhä useammalle queer on myös identiteetti, jonka kuvaamiseksi perinteiset sukupuolta tai suuntautumista määrittelevät sanat ovat liian rajoittavia." Lainaus setan sivuilta.) Joksikin oli pakko lokeroitua, jotta saisin selvyyttä asioihin. Ymmärrän kyllä miten ärsyttävää on kun ei pysty sanomaan mikä on. Ehkä minäkin voin vielä joskus todeta olevani lesbo tai bi, mutta vielä en tiedä kumpi. Ja queer -näkökulman valossa voi miettiä, tarvitseeko tietääkään :)

Sinulla ongelma on, että et tiedä haluatko naisia vain seksuaalisessa mielessä. Minulla on juuri päinvastoin, sillä ihastun naisiin, mutta pohdin, haluanko kuitenkaan seksiä heidän kanssaan. En tosin tiedä, haluanko miestenkään kanssa. Ajatus seksistä naisen kanssa on kuitenkin mieluisampi kuin ajatus siitä miesten kanssa.

Kun yritin luokitella itseäni, testailin kaikin tavoin mistä pidän. Katselin kuvia ja videoita, jopa pornoa :D No, ei se oikeen napannut. Ei ilmeisestikään auta kiirehtiä. Sitä paitsi media antaa meille kuvia vain tietynlaisista naisista ja miehistä. En oikein pidä kummastakaan ääripäästä, naisellisesta tai miehekkäästä, vaan enemmän androgyyneistä.

Mutta jos haluat kerta seksiä naisten ja miesten kanssa, voisiko sen tulkita sitten biseksuaalisuudeksi? Vai tarvitaanko siihen aina myös sitä, että haluaa suhteeseen naisenkin kanssa. Minusta hyvä mittari on se, ihastuuko naisiin vai miehiin. Sitä kai sanotaan, että heteroillakin voi olla biseksuaalisia fantasioita.

Mutta siis lisäystä vielä edelliseen, minulla on muistaakseni ollut jo yläasteikäisesti jonkinlaisia ihastuksia myös naisten joukossa. Minulle suurin kysymys onkin tässä vaiheessa, pidänkö myös miehistä vai pelkästään naisista, kun aluksi mietin, pidänkö miesten lisäksi myös naisista. Ihastuin kai myös miehiin teininä, en muista tarkkaan. Odottelen, että seksuaalisuusasia selviää tulevaisuudessa, jos joskus ihastun mieheen. Siihen asti voin määritellä itseni queeriksi tai jopa lesboksi, sillä miehet ei tällä hetkellä kiinnosta seurustelumielessä, vaikka ehkä joskus menneisyydessä niin olikin (ehkä huijasin silloin itseäni, tai no, ehkä olen bi).

Ei näitä juttuja yhdessä päivässä ratkaista, sen ainakin olen huomannut :D Tsemppiä pohdintoihin.

Mä haluan tuoda vähän erilaista näkökulmaa tähän. Mulla noita seksuaalisuuspohdiskeluja hankaloitti myös osaltaan se, että koin jonkinlaista transsukupuolisuutta, olin (tai siis olen) ns. poikatyttö (en silti halua vaihtaa sukupuolta). Ajattelin lukioikäisenä, että pakkohan mun on lesbo olla, kun olen näin poikamainen, vaikka tytöt eivät oikein kiinnostaneetkaan. Sittemmin olen huomannut, että miksi eivät kiinnostaneet. Lukiossa kaikki tytöt olivat ns. perinteisiä tyttöjä naisellisilla ominaisuuksilla, kun taas itse pidän (minkä tajusin myöhemmin) enemmän itseni kaltaisista poikamaisista tytöistä. Mulla pulma oli siis että olisi vähän niinkuin pitänyt olla lesbo, mutten kuitenkaan ollut :D Leikin sitten heteroa muutaman vuoden ja yritin olla tyttömäinen (koska enhän tietenkään voinut olla poikamainen ja pitää pojista). Nyt lopulta olen tajunnut, että kyllähän mä naisistakin pidän. Liittyikö tämä nyt mitenkään sun kysymyksiin, en tiedä...

Tiedä sitten olenko mikään lesbo vai sittenkin transsuuntautunut, eli tykkään transihmisistä.. Kun ei noi naiselliset naiset iske vieläkään.

Hmmm, en osaa neuvoa kauheesti. Itse yritin pohtia seksuaalisuuttani jonkin aikaa, jotenkin määrittää itseäni, mutta eipä siitä sitten päässyt mistään mihinkään.

Tottahan se on, että ei tunteille ole sanoja, on vain kuvailuja, ja seksuaalisuus on aivan samanlainen. Sitä haluaa, ei halua, kiinnostaa tai ei kiinnosta, ja se saattaa vaihdella iän myötäkin. Tämän minä tajusin, kun törmäsin etsinnöissäni jatkuvasti uusiin termeihin ja uusiin määritelmiin, esimerkiksi sellainen viisiaskelmainen portaikko kiinnostuksesta sukupuolien välillä.
Ongelmanahan noissa on se, että jokaisen rakkauskin on erilaista. Ja se vaihtelee partnerinkin mukaan. Jotkut haluaa enemmän läheisyyttä, jotkut hieman enemmän luottamusta, jotkut romantiikkaa, jotkut seksiä. Onkohan sitä sitten pakko loppujen lopuksi laatikkoon laittaa? Ja mikä siitä kuvauksesta sitten tulisi? "Olen romanttis-luottavaisesti suuntautunut samaan sukupuoleen, hieman seksuaalisella kierteellä, eli koen saman sukupuolen sukupuolielimet kiihottaviksi, mutten haluaisi koskea niitä yhtä vahvasti kuin vastakkaisen sukupuolen sukupuolielimiä."
Alkaako mennä vähän turhan tarkaksi? :D

Tekeekö se minusta siis bin, koska olen ihastunut ennen miehiinkin? Mutta nyt kaikki seksuaalinen suuntautumiseni on oikeastaan kääntynyt tuota yhtä ihmistä kohden, joka on samaa sukupuolta, joten olenko enemmän lesbo kuin bi? Mutta sitten oikeastaan, useimmat ihastuksistani ovat kuitenkin olleen jätkiä... Eli olenkohan sittenkin hetero, muutamalla poikkeuksella? :)

Hetero, bi ja homo ovat kaikki keinotekoisia käsitteitä, mutta tiedän sen silti, että johonkin lokeroon itsensä haluaa laittaa, että olisi jokin vastaus. Ottakaa sitten vain se, joka sointuu korvaanne komeiten, ja käyttäkää sitä, mutta vain siinä laajassa merkityksessä, jossa itsekin itseänne ajattelette

Eipä tuota ole tarvinnut sen erityisemmin selvittää. Eiköhän tuon tiedä ihan automaattisesti, kummasta sukupuolesta on kiinnostunut. Ja myös senkin, jos on molemmista. Ei kannata tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia.

Kokeilemalla ennen nämä asiat selvitettiin.

Hei, kiitos vastauksistanne. Lähinnä mietinkin, että lähdenkö selvittämään näitä asioita MITEN.. Kun kiirettä minulla ei ole. Mutta en myöskään tiedä enkä tunne lesboja tai bi-ihmisiä, joten en niin sanotusti "tunne niitä piirejä".

Mutta vielä kerran, kiitos ihanista vastauksista!

Käy jossain lesbojen suosimassa menomestassa...tuleehan sieltä viereesi ennenpitkää joku lepakko sulle jutteleen...

Rukoillen se selvii sisimpääsi. Peilistä näet sen kuka olet.
Vaikka nyt on jo aika, että kaikki muu hyväksytään, mutta ei sitä apua ja vastausta, mikä tulee Jumalalta, Raamatusta, Pyhän - Hengen ja Uskon kautta. Etsivä löytää.
Mahtavaa mitä Jumala tekee. Iloa päivääsi

Itse tunnen selkeästi olevani lesbo. Olen tavatoman kiinnostunut naisista, ja olen aina ollut. Ongelmana on se, että olen syntynyt vääräksi sukupuoleksi. Olen nimittäin mies.

Käy kävelemässä, niin saat raitista ilmaa ja ajatukset selkiintyvät.

1.Ooland--ensimäinen paikka kolmesta kaksi homoja
2. Hesa----toinen paikka kahdesta yksi homo
3. Juväs---pronsi kolmesta yksi homo
p.s.kuin on stadilainen,pelkän nyt seista ratikassa ja muissa...
jos mitä puto vahingossa taskusta....en nosta,haluan olla neitsu
naimisin menossa saakka

"Miten sen voi selvittää?"


Nämä sivut on ainakin hyvä käydä läpi:

http://www.emaso.com/fi-finnish/index.html
http://koti.phnet.fi/petripaavola/annintarina.html

Kaiketi homoseksuaalit pitävät niitä propagandana, mutta toisaalta voi sanoa miten homot kenties itse harjoittavat propagandaa. Huomioi kuitenkin, että näkemyksesi on jo vääristynyt ja ennakkoon olet itseäsi pyrkinyt ohjaamaan lesboelämään:

"voisinko rakastua naiseen, vai haluanko naisia vain seksuaalisessa mielessä"

Rakastaa voit ketä tahansa. Rakastuminen pelkkänä tunnepuuskana on eri asia. Seksuaalisuudessa voi mennä ylettömyyksiin ja älyttömyyksiin, kiihottaa itsensä vaikka millä, mutta tulee siinäkin touhussa tolkku olla.

Yleinen valhe on, että seksuaalinen suuntautuminen on määrätynyt jo kohdussa. Kuten huomaat itsestäsi ja ajatuksistasi, et ainakaan tällä hetkellä ole tunnustanut lyöneesi kantaasi lukkoon, että mitä olet seksuaaliselta identiteetiltäsi. Suuntautumistasi et siis selvitä, vaan päätät sen. Kaikkea voi haluta, myös paljon siitä mitä toteuttaa.

Onko sillä mitään väliä tänä päivänä kun kaikki on sallittua. Ollaan niin paheksuvia mutta pettäminen yms on hyvinkin yleistä. Jopa kotirouvat tekevät baari- ja ulkomaanmatkoja siinä mielessä.

Aviopuolisot pettää sen minkä kerkeää, naiset tekevät lapsia koko rykmentin eri miesten kanssa, ukkomiehet pelaavat miesten kanssa, kirkon/ja eri yhteisöjen sisällä pelataan likaista peliä. Poliitikot tekevät jos ja vaikka mitä.

Paljon on ns. kaksijakoisia miehiä ja naisia, jotka ovat biseksuaaleja. Siinä ei ole mitään pahaa. Eikö seksin pidä tuntua hyvältä eikä pakkopullalta=miltä se yleensä tuntuu kotona ja kai siihen haetaan vaihtelua ja petetään jatkuvasti. Kun oma vaimo tehnyt lapset niin rupsahtaa ja paikat väljenee.

Pitää kokeilla kaikkea mahdollista ja kyllä sieltä löytyy sitten se oma laji tässä sänkykammarin puolella ja kenen kanssa viihtyy siellä lakanoiden välissä.

"Onko sillä mitään väliä tänä päivänä kun kaikki on sallittua. Ollaan niin paheksuvia mutta pettäminen yms on hyvinkin yleistä."

Sinusta on ok, että sinulle valehdellaan, että sinä valehtelet ja että seuraamukset ovat sitten mitä ovat?

"Pitää kokeilla kaikkea mahdollista" paitsi rehellisyyttä?

"Eikö seksin pidä tuntua hyvältä"
Valehtelu vasta hyvältä tuntuukin? Ihanaa, että kehenkään ei voi luottaa? Upeaa miten voi petturuudesta ammentaa kaikkea hyvää? Kaikkia pitää käyttää hyväksi, miksi kukaan asemaan, varallisuuteen, tai ikään katsottunakaan olisi poikkeus? Perhe pitää saada rikki, muuten ei tule mistään mitään?


"jos ja vaikka mitä"
Jos koko viestisi olisi typistynyt noihin neljään sanaan, se olisi täydellisen järjettömänäkin toiminut paremmin kuin kirjoittamasi aivopieru.

Minun neuvoni aloittajalle: Lopeta vuodeksi tv:n katselu, vie vuodeksi tietokone kellariin, älä käy vuoteen kauppakeskuksissa, muuta seudulle, jossa mainoksia ei tarvitse joka kadunkulmassa nähdä. Veikkaan, että sisäinen itsesi näin ollen tulee parhaiten esiin ilman ulkoisia vaikutteita.

Kiitos taas vastauksista. Helpointa kai oikeasti olisi viimeisimmän kommentin mukaan elää vuosi omassa seurassaan ja tutkiskella itseään. Ehkäpä jonain päivänä vielä tulen enemmän tietoiseksi omasta itsestäni ja siitä mitä haluan .. ja ketä haluan. Toivon, että saan kokemuksia asioista niin, että voin löytää itseni.

Mieltä ylemmän kirjoittajan kanssa. Media ja mainokset antavat ymmärtää,että on trendikästä olla bi tai homoseksuaalinen ja heterona olet auttamattomasti out! Mainosten piiloviestit ovat joskus hyvinkin ovelia. Muistan yhdenkin pantteri makeismainoksen,jonka piiloviesti oli sm painoitteinen,eli on hyväksyttävää tuottaa kipua ja tuskaa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Mainoksia käytetään mielten muokkaamiseen,kuten nykyään mainoksissa olevat henkilöt ovat usein täysin sukupuolettomia. Yhtenä syynä ihmisten epätietoisuuteen olenko hetero,tai jotain muuta seksuaalista suuntausta oleva,voidaan pitää valtavaa mainostulvaa. Mutta se,miksi mainokset haluavat meidän muuttaa ajatusmaailmaamme esim.olet trendikäs,jos olet töykeä ja homoseksuaalinen,tai sukupuoleton ei ole ainakaan minulle auennut. Ehkä joku mediaguru voisi asiaa valaista tarkemmin?

Kiitos vastauksista. Haluaisin kuitenkin sanoa, että ymmärrän tuon mielipiteen median vaikutuksesta ja korostaisinkin tässä nyt, että minulle on aivan sama miltä näytän muiden silmissä ja olenko trendikäs. En hae sitä. Haluaisin vain olla onnellinen ja koska olen niin epävarma siitä, mikä suuntaumukseni on, haluaisin sen jollain tavoin selvittää. Jotta tietäisin, miten voin itse olla onnellinen ja tehdä toisen ihmisen onnelliseksi.

Et voi tietää rakastutko naisiin vai miehiin (tai molempiin) ennen kuin rakastut. Ja sitä ei voi kokeilla mitenkään, pitää vain odottaa ja katsoa kuka tulee vastaan. Toki helpottaa, jos ei välttele sellaisia ihmisiä, joihin saattaisi ihastua. Eli minä ehdotan ihan päinvastaista kuin se, että eristäytyy vuodeksi. Miten voit yksinäsi saada selville, mikä on suhteesi toisiin ihmisiin? Eikö pikemminkin pidä hankkiutua tekemisiin toisten ihmisten kanssa? Eli tutustu vastaasi tuleviin ihmisiin ja tutkiskele miltä sinusta tuntuu silloin.

Aikaisemmin joku mainitsi, että rakastaa voi ketä vaan ja rakastumisen huuma on eri asia. No totta, ne on eri asioita. Mutta ei ole helppoa vaan päättää rakastaa jotakuta, jota kohtaan ei herää rakastumisen tunteita lainkaan. Tai voi olla helppoa päättää, mutta ei todellakaan ole helppoa rakastaa. Kyllä sillä huumallakin vaan on joku merkitys kuitenkin. Rakastaa voi ystäviään, vanhempiaan, lapsiaan, ketä vaan. Mutta eikö kumppania kohtaan pitäisi olla jotain muutakin kuin platonista rakkautta?

Minulle tuo tyttörakkauden mediaseksikkyys on tuottanut vaan ongelmia itseni kanssa. Ajattelin vuosikaudet, että ehkä koko asia kiinnostaa minua vaan sen takia, koska se on esillä mediassa ja jotenkin coolia. Jäi sitten kokonaan selvittämättä mitä minä oikeasti olen. Eikä se olisi selvinnyt varmaan koskaan, jos en olisi rakastunut.

Itsekin olen miettinyt aina, että entä jos tältä tuntuu vain siksi, koska mediassa sitä esitellään niin paljon, siis homoseksuaalisuutta. Toinen miksi asia on pyörinyt mielessä, on se, etten ole vielä löytänyt miestä, joka oikeasti saisi sydämen pamppailemaan. Olen tuntenut ihastumista ja ehkäpä jopa rakastumista, mutta hyvin äkkiä miehet ovat alkaneet kyllästyttämään ja on tullut tunne, että "olen tässä vain, koska minun pitää olla". Seurustelin monen monta vuotta lasteni isän kanssa, mutta koko sen ajan minun oli hyvin vaikea olla ajattelematta, että mikä minua voisi odottaa ja mitä voisin vielä kokea.

Voihan olla, että tämä kaikki on vain uteliaisuutta ja epävarmuutta itsestä ja siitä, kuka on ja mitä haluaa. Pyysinkin vinkkejä teiltä, kuinka sitä voisi tutkiskella. Ja omia kokemuksia haluaisin mielellään kuulla, enemmän viesteinä? Täällä menee nämä kommentit välillä ohi. Eli olisin kiitollinen, jos haluatte kertoa omia tarinoitanne viestinä? Yhden viestin olin jo saanutkin, kiitos siitä!!

Minä ihastun ja rakastunkin niin miehiin kuin naisiinkin. Mutta vain naisen kanssa olen tuntenut halua. Ja miten se selvisi? Monen vuoden avioliiton ja lapsien jälkeen rakastuin ystävääni (taisin ihastua kyllä jo avioliiton alkupuolella). Surin miehen kanssa naimisissa ollessani sitä, että en juurikaan halua seksiä enkä osaa nauttia siitä. En silloin tajunnut, mistä se johtui. Tai ajattelin, että se oli mun vika, joka mun pitäis osata korjata. Että jos osaisin rakastaa miestä paremmin, seksikin ehkä paranisi, tai jotain. Ei auttanut. Mutta sitten rakastuin ystävääni, ja naisen sylissä halu tuli tutuksi.

En tiedä olisiko tuo halu herännyt kenen tahansa naisen sylissä vai vaan sen, johon olen rakastunut. Tai olisiko jossakin ollut vielä olemassa mies, joka olisi saattanut saada saman aikaan. Joten en oikeastaan vieläkään osaa tai edes halua luokitella itseäni minkään tiukan otsikon alle. Enkä tiedä oliko tästä selityksestä sulle mitään apua.

Kiitos vastauksista! Kaikista on apua ja jokainen vaikuttaa tavallaan! :)

Tuo homoseksuaalisuuden mediaseksikkyys on hyvä pointti ja vaivannut myös mua. Mutta toisaalta.. En usko, että aihe kiinnostaisi näin paljon ellei se liittyisi minuun. Ystäväni, joka on hetero, ei ole kokenut median homojuttuja ikinä kiinnostavina vaan tylsähköinä. Itselleni ne pomppaavat aina silmään kaiken muun joukosta, nimenomaan positiivisessa mielessä. Vaikken tiennyt olevani bi, oli silti kova hinku äänestää sellaista henkilöä kansanedustajaksi, joka ajaisi homojen asioita :D Mietin silloin, miksi niiden asiat minua liikuttaa... (En nyt sano tässä, että heteroita ei pitäisi kiinnostaa homojen oikeudet, tottakai kiinnostaa, jos arvomaailma on sellainen, että haluaa taata jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden onnellisuuteen, auttaa heikommassa asemassa olevia jne.)

Rekisteröidyn SETA:n sivuille. Jos ottais kaikilla tavoin selvää ja osallistuis niin sanotusti siihen elämään ja niihin ihmisiin jotka on homoseksuaaleja ja tietoisia itsestään?

Okei, kiitos kommentista!! :)

Miten olisi "kirjallisuus-/elokuvaterapia", eli lukisit kirjoja tai katsoisit leffoja? Vaikka romanttista hömppää, mutta nais- eikä heteroparilla varustettuna. Mieti miltä tuntuu, esim. samaistutko.

Oman identiteettini ("ei 100% kumpikaan ääripää vaan jotain siltä väliltä") rakentumisessa fiktiolla on ainakin ollut vahvasti sormensa pelissä. Tykkään niin lesboromantiikasta, homoerotiikasta kuin ihan perinteisestä heteronormatiivisesta tusinatavarastakin.

En lupaa että saat varman vastauksen, mutta ainakin kyseessä on melko vaivaton tapa tutustua asiaan. Ei vaadi kuin käynnin kirjastossa / videovuokraamossa / nettikaupassa tai lataussivustolla, ja itsensä voi ulkoistaa viihtymään.

Kirjallisuus-/elokuvaterapiasta tuli mieleeni, että olen yleensä aina samaistunut elokuvien miespäähenkilöön (enkä ole erityisen maskuliininen nainen, ennemminkin androgyynin ja naisellisen väliltä). Ajattelin pitkään, että se johtuu vaan siitä, että elokuvat kirjoitetaan sillä oletuksella, että mies on "tavallinen ihminen" ja nainen poikkeus siitä. Että elokuvamaailma on miesnormatiivinen. Nyt kun olen oikeasti tietoisesti tajunnut tykkääväni tytöistä, olen tajunnut, miksi esim. heterosuutelukohtauksissa on helpompi samaistua siihen mieheen...

En tiedä elokuvista tai samaistumisesta, mutta itse olen aina ihastellut naisnäyttelijöitä ja ollut kiinnostunut naisista enemmän. En ole koskaan ollut ihastunut miesnäyttelijöihin tai muutenkaan miesjulkkiksiin. Aina olen katsellut naisia ja viehättynyt enemmän naisista. En myöskään ole koskaan katsellut ympärilleni miesten perään, enemmän naisten takamukset ovat kiinnittäneet huomion. Mutta olen ajatellut että se on normaalia..

Mä kävin joskus tota samaa läpi itseni kanssa kunnes tuli sellanen ensimmäinen nainen vastaan johon ihastuin vakavammin. Olin naimisissa lasteni isän kanssa, ja kyllä rakastin häntä. Meillä 2 lasta. Naista en rakastannut, mutta tunsin vahvaa ihastumista sekä halusin häntä seksuaalisesti. Olen siis ollut suhteessa naisen ja miehen kanssa. Molempia katson "sillä silmällä" ja molempien kanssa tunnen seksuaalista vetovoimaa. Joten lasken itseni bi:ksi. Musta ei pidä eikä tarvitse valikoida ollakko miehen vai ollakko naisen kanssa. Se oikea tulee kyllä vastaan, on se kumpi hyvänsä. Tällä hetkellä elän miehen kanssa, ja rakastan häntä, mutta ei ole mahdottomuus ajatella elämää myöskään naisen kanssa vakavammin jos rakastuisin naiseen. Eli mä luulen et sun tuntees selviää vaan ja ainoastaan sitten kun se oikea tulee vastaan. Ei kehenään voi väkisin rakastua. Eikä ne pohtimalla myösään ratkea. Elämällä ne selviä, niin se on.