Parisuhde pahimmassa kunnossa tähän asti, Tarvitsen neuvoja.

Ehkä tuo tunteiden kertomisesta painostaminen ei ole siis hyvä juttu? Sinä avaudut kyllä ja kenties tyttösi jaksaa sinua kuunnella, mutta se ei voi tarkoittaa sitä että hän toimisi vastavuoroisesti samoin. Eli voi olla, että hän tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta asiat alkavat tulla ulos. Lähtisin nyt todella varovaisesti liikkeelle ja yrittäisin saada tyttösi avautumaan pikkuhiljaa ajatuksistaan. Ei mitään painostavia 3-4 tunnin filosofisia istuntoja juuri ennen nukkumaan menoa, vaan pieniä juttuja ja ennen kaikkea sitä ymmärtämistä häntä kohtaan. Kyllä hän sitten pikkuhiljaa kertoo, mikä on se todellinen syy miksi ei tunne iloa tai surua, jos sinä vaan jaksat rakastaa ja välittää hänestä.

Kuuntele tyttoasi. Iloisuuden tai minkaan muunkaan teeskentely ei ikina ole hyvaksi parisuhteelle. Ja vaikka suhde olisi kuinka hyva, ala ripustaudu haneen. Olette ilmeisesti aika nuoria ja tyttoasi ahdistaa.

Mitapa jos alkaisitkin keskittymaan ihan muihin asioihin elamassasi? Alat olemaan enemman kavereiden kanssa jne. Totta kai koko ajan sitoutuen tyttoosi ja hanen tietaen ettet peta tms. mutta naytat etta sinulla on muutakin elamaa kuin han. Han saa samalla aikaa miettia omia tunteitaan ja todennakoisesti tulee ns. kuminauha-efekti eli menee ensin kauemmaksi, sitten ponkaisee takaisin lahelle.

Eli, omaan elamaan satsausta ettet tukahduta tyttoasi hengilta. Koska silloin han tulee pakenemaan, kukaan ei halua etta toinen varta vasten ripustautuu ja tukahduttaa. Tsemia!

Samaa mieltä , että älä painosta ja tukahduta.

Muuten kyllä tuo mitä kuvaat; ei tunne iloa, ei surua ei mitään, se kuulostaa minun korviini sille, että hän kärsii masennuksesta?
Hän tarvitsisi apua myös tunteitten käsittelyyn, koska sanot ettei hän saa yhteyttä omiin tunteisiinsa, ei tunnista niitä. Masentunutta ihmistä on mahdoton yrittää piristää ja vaatia iloisemmaksi jne! Se vain ahdistaa lisnytää. Hän tarvitisisi Hän tarvitsisi nyt apua ulkopuolelta. Puhun omasta kokemuksesta, olin vuosia tietämättäni masentunut, kävin lääkärissä muusta syystä ja hän viittasi tuohon mahd. masennukseeni. Ohjasi psykologille ja siellä alkoikin sitten aueta! Olin niin tottunut siihen tyhjään oloon etten tajunnut olevani masentunut.
Aloin myös lievän masennuslääkityksen, ja vähitellen aloin nahdä elämän ja maailman uusin silmin. Enää ei ollut pelkkää harmaan eri sävyjä ja raahautumista päivästä toiseen, vaan myös elämäniloa ja energiaa alkoi tulla!
Mitään ihmeparannusta ei tullut eikä tule, elämässä on edelleen p-mäisiä asioita ja vastoinkäymisiä, mutta nyt on myös voimia ja energiaa ottaa ne vastaan.
Nyt en väitä, että näin on tyttöystäväsi kohdalla, mutta jotenkin kolahti vaan tuo kuvauksesi.
Nyt tarvitaan varovaista ja hienovaraista lähestymistä asiaan, ettet saa häntä pelästytettyä yhä enemmän kuoreensa. Itse tunnet hänet parhaiten joten mitään en voi enkä halua neuvoa, tämä oli siis vain minun näkökulmastani.
Onnea ja tsemppiä sinulle, ja hänelle myös! Parisuhteeseen kannattaa satsata jos se on muuten hyvä!