susi arpelassa !

Kyseessä taitaa olla nuori tai muuten sairas/nälkiintynyt yksilö joka ei laumassa pärjännyt ja pysynyt muitten mukana,jonka vuoksi erkaantunut joukosta.Tämän vuoksi sitten pyörii luultavasti helpon ruuan perässä asutusten lähellä joiden pihapiiristä löytyy suupalaksi nyt vaikka roskiksen aarteita,kissoja koiria ym.

Mitään hysteriaa tästä nyt ei kannata lietsoa,susi kuuluu suomen luontoon,mutta häiriintyneet tai muuten pihapiireissä jatkuvasti pyörivät yksilöt kyllä tulisi poistaa päiviltä,alueella liakka/arpela kuitenkin paljon lapsiperheitä a näin ollen myös pihalla taapertavia jälkipolveakin.

NO EI KAI SUAKAAN HAITTAA VAIKKA IHMISET ON VAROVAISEMPIA TÄMMÖISESSÄ ASIASSA, PITÄISKÖ ENSIN SYÖDÄ YKS LAPSI ENNENKUN HÖH USKOO. EIKÄ TÄMÄ OLE KAUHUJUTTU TÄMÄ VOI OLLA JOPA TOSITARINA EI OLE VÄÄRIN VAROITTAA IHMISIÄ PÄIN VASTOIN.

NIINIIIIN kirjoitti:

NO EI KAI SUAKAAN HAITTAA VAIKKA IHMISET ON VAROVAISEMPIA TÄMMÖISESSÄ ASIASSA, PITÄISKÖ ENSIN SYÖDÄ YKS LAPSI ENNENKUN HÖH USKOO. EIKÄ TÄMÄ OLE KAUHUJUTTU TÄMÄ VOI OLLA JOPA TOSITARINA EI OLE VÄÄRIN VAROITTAA IHMISIÄ PÄIN VASTOIN.

Lue lisää

Hmm, ensinnäkin isot kirjaimet- asetus veks. Sen jälkeen vaikka googlaat, montako ihmistä susi on tappanut Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana. Lopuksi, saattaa olla susi tai sitten ei; mitä sitten?

Joko siellä "tuhat miestä yhtä sutta jahtaa" niin kuin Junnun laulussa ?

Oli tosi hieno tunne. Sydämessä aivan sykähti kun Hilippa-tamma lähti rivakasti ravaamaan kotia kohti. Se oli parhaassa iässä, kiiltäväkarvainen ja muutenkin komea hevonen. Reki keinui talvitien kohoumien ja notkelmien myötä riemastuttavasti ja pian oltiinkin jo tultu Pielisen jäälle. Täysi kuu paistoi kaakkoisella taivaalla ja jää vongahteli jossakin. Nautin täysin rinnoin matkanteosta.

Oltiin jo tultu ohi Hamarasaarten kun Hilppa yhtä-äkkiä korskahti ja lähti laukkaamaan. Tiukensin hiukan otettani ohjaksista ja puhelin lapsen tavallani hevoselle, että ei niitä jään vorahteluja kannata pelätä ja niinpä hevonen rauhoittui ja ravi jatkui taas kunnes noin Ristisaaren pohjoispään tasalla hevonen vauhkoutui uudelleen. Silmät muljahtelivat valkoisina kuutamossa kun Hilippa laukatessaan pälyili Nurmeksen suuntaan. Minäkin yritin nähdä sieltä jotakin ja näinkin kuutamossa kaukana Vaaraniemen selkäluodon kiviä, jotka tuuli oli paljastanut lumen alta. Siitäpä taas rauhoittelin hevosta ja se lopettikin laukkaamisen, mutta ei oltu vielä kunnolla päästy Heklan pään tasalle kun sama alkoi uudelleen. Sieraimet levisivät, silmänvalkuaiset välähtelivät ja hätääntynyt hevonen laukkasi huohottaen ja korskuen. Katse oli tiukasti pohjoiseen ja minäkin katsoin sinne. Samassa tajusin näkemästäni, että ne eivät olleetkaan kiviä vaan meitä kohti oli vauhdilla kiitämässä susilauma. Aikaisemmin olin kuullut vain kerrottavan sellaisiakin joskus liikkuneen. Vieläkin minua kaduttaa kun huitaisin Hilippaa piiskalla, vaikka se jo laukkasi hirmuista vauhtia. Peloissani kääriydyin vällyjen sisälle ajatellen ja toivoen, että siellä säästyisin pedoilta huomaamatta.

Äkkiä hukat saavuttivat ja jokin peto loikkasi reen yli polkaisten jaloilleni, niin että teki kipeää ja reki oikein rusahti. Hevonen laukkasi vimmatusti ja susien rähinä ympäröi sitä. Sen hengitys alkoi pahasti vinkua ja pian se kompastui. Se pääsi kuitenkin samassa pystyyn ja taas mentiin jonkinlainen matka, kunnes pedot saivat uudelleen yliotteen ja tajusin kuinka tamma kaatui reen edessä. Rähisten kuin valtava koiralauma kävivät sudet hevoseen kiinni ja alkoivat repiä. Ette voi kuvitella, miten karmeita ääniä tuskissaan kamppaileva hevonen päästää. Se potki ja tempoili. Kerran sen kavio osui reen sepilautaan, niin että - forrrrrr - sen kappaleet vorisivat ilmassa. Taistelu oli pian ohi. Kuului vain enää jokin kammottava korahdus ja sen jälkeen repimisen ääniä, sekä susien tappelun ärhentelyä ilmeisesti niistä kimpaleista, joita ne saivat hevosesta irti revityksi. Aina enemmän ja enemmän petoja tuntui siirtyvän etelään päin tapellen keskenään irti saamistaan lihakimpaleista. Pelkäsin rajattomasti vällyn alla, sillä minulle syntyi mielikuva kuinka hukat löytävät minut sieltä heti kun hevonen on syöty. Ettekä varmaan voi kuvitella miten pitkältä aika tuntui. Lopulta kuului vain harvakseltaan rusahtelua reen edestä ja hyvin kaukaisen tuntuisia ulahteluja etelästä päin. Niinpä uteliaisuus voitti ja hyvin varovasti tirkistin vällyn raosta ja näin kun hyvin suuri susi kalusi vielä länkien välissä olevia luita. Muita petoja en enää nähnyt. Varovasti painauduin tiiviisti vällyjen sisälle odottelemaan milloin viimeinenkin hukka lähtisi toisten perään. Olin kuitenkin nukahtanut.

Heräsin kun kuulin kavion kopsetta ja hevosenpysäytysäänet - ptruuu, ptruuuu-u, sekä miesten ääniä. Paleli kamalasti kun vilusta väristen kömmin esiin vällyn alta. Kaksi miestä, Marttilan Toivasia, oli aamulla menossa Ristisaareen savotalleen pankkorekineen kun näkivät rekeni jäällä. Olivat ne ihmeissään kun näkivät minun kömpivän vällyjen alta ja tunsivat minut kievaritalon pojaksi. Jäällä oli karvoja, verta, rapaa ja tumma likainen tanner. Reen edessä osittainen hevosen luuranko, josta lihat oli revitty ja osa luistakin kannettu pois. Näky oli hirvittävä. Miehet jättivät oman tukkirekensä siihen ja valjastivat hevosensa kievarireen eteen, koska se oli sepilautaansa lukuunottamatta kunnossa ja sillä oli helpompi viedä minut takaisin Tattariin. Sen perään en ole kievarikyytejä ajanut -.

Eli et sitten usko, vai kuvitteletko jonkun tuovan DNA näytteitä vartavasten sulle?

Anonyymi kirjoitti:

Eli et sitten usko, vai kuvitteletko jonkun tuovan DNA näytteitä vartavasten sulle?

9 vuotta myöhemmin höpötät ,sus on ollu vainaa jo aikaa sitten ...jos oli ollenkaan :D

Ohan se saletti et jos rakki tulee iholle murisemaan ja koskeekaan minuun, niin se on niskalenkki ja naks vaan kun piskin kaula katkeaa.