Usko alkaa loppua..

Whyohwhy

(Jaahas. Edes teksti jota yritän tänne lähettää, ei mene perille. Tuolla yläkerrassa varmaan vihataan minua..)

Tulin uskoon n. 5-vuotta sitten. Annoin elämäni Jumalan johdatettavaksi ja uskoin siihen että kaikki menee juuri niin kuin hän on suunnitellut.

Vähitellen alkaa usko loppua. Tiedän että saan olla onnellinen kun minulla on perusasiat kunnossa. On työ, mukava vuokra-asunto ja vanhemmat ja ystäviä. Asia jota kuitenkin olen kaivannut, on ollut se, että löytäisin elämääni ihmisen, joka olisi rehellinen ja joka olisi kanssani tosissaan.

Minä en ikinä halua satuttaa ketään tahallani, mutta jokainen ihminen, joka on elämääni tullut (Jumala tuonut?), on satuttanut minua ja jokainen kerta on tuntunut aina pahemmalta ja pahemmalta.

En jaksa enää uskoa siihen että kaikella on tarkoituksensa.. Ymmärrän sen että ihmisen kuuluu oppia myös vaikeista ajoista, mutta koska minä olen oppinut tarpeeksi?? Kun tuntuu että minä olen ainut joka aina ymmärtää, joka aina oppii. En jaksa enää sitä että sattuu niin paljon. Olen rukoillut ja pyytänyt että tämä loppuisi, mutta ei.

Tämä viimeinen ihminen elämässäni halusi olla kanssani yhtä paljon kuin minä hänen. Me suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta ja kerrankin tunsin oloni luottavaiseksi ja hyväksi, kunnes se kaikki vietiin pois.

En ihan todella jaksa enää uskoa.

18

65

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • rukolevainen

      Älä menetä toivoasi. Rukoilen puolestasi.

    • hyvää toivoen

      Kerroit viimeisen halunneen olla kanssasi. Mikä esti? Jos jokin tuli väliinne, niin eikö sen voi katsoa olevan Jumalan varjelusta?

    • Jalat maahan!

      Miksi ihmeessä sotket Jumalan näihin asioihisi--jokainen ihminen joka on elämääni tullut (Jumala tuonut?). Onneksi epäilet tuota itsekkin.
      Ota reilusti vastuu tekemisistäsi ja tekemättä jättämistäsi asioista niin kyllä se elämä siitä vielä kirkastuu.

    • WhyohWhy

      Kiitos viesteistänne.

      Niin, hän halusi olla kanssani, mutta vaikeuksien tultua eteen, hän oli valmis luovuttamaan heti.. Hänen uskonsa meihin loppui kuin seinään ja näin ollen hän ei kai halunnutkaan kanssani olla.
      En ymmärrä mitä varjelusta sellainen on, että taas elämääni tulee ihminen joka tällä kertaa vielä ihan todella saa minut uskomaan siihen, että vihdoin olen löytänyt jtn hyvää ja sitten minuun sattuu vielä enemmän kuin pitkiin aikoihin..

      Joka kerta kun olen noussut jaloilleni ja ollut tyytyväinen ja onnellinen elämääni ihan yksinänikin (en minä tarvitse väkisin ketään elämääni, eli en todellakaan jokaisen vastaan tulevan ihmiseen mukaan lähde), niin en ymmärrä miksi minun elämääni sitten täytyy kerta toisensa jälkeen näitä ihmisiä tulla jotka satuttaa? Että siinä kysymystä Jumalalle.

      • vuosimallia 64

        Tuli vain mieleen, että ihastutko samantyyppisiin ihmisiin, sellaisiin,jotka luovuttavat herkästi kun tavallinen arki tai joku erimielisyys tulee eteen?Siis ei millään pahalla, itse huomasin tapailevani samantyyppisiä miehiä,niinsanotusti heikkoja tyyppejä, joille ensimmäinen erimielisyys, esim.mihin mennään lomalla oli aihe nostaa kytkintä, tai jos en paaponut ja paijannut tarpeksi heidän huonoa itsetuntoaan.Ja vaikeudet, niin riippuu tietysti siitä mikä se vaikeus on, itse en esimerkiksi kyllä jaksa mielenterveysongelmaista , palaa itse loppuun enkä halua olla mikään terapeutti tai kainalosauva, kuullostaa julmalta, mutta itseäänkin on suojeltava.Suhteen loppuminen sattuu aina, mutta kyllä suhde on kahden kauppa, ei ero ole koskaan vain toisen syy, vaikka näin olisikin mukavaa ajatella, ettei itsessä ole mitään vikaa,Kuullostat siltä kuin olisit uhri, joku jota aina satutetaan, lakkaa olemasta sitä ja ota elämä omaan haltuusi.älä toita samaa kaavaa.ja joskus on hyvä olla yksin, ei hypätä heti uuuteen suhteeseen.


      • ei aina kaksin
        vuosimallia 64 kirjoitti:

        Tuli vain mieleen, että ihastutko samantyyppisiin ihmisiin, sellaisiin,jotka luovuttavat herkästi kun tavallinen arki tai joku erimielisyys tulee eteen?Siis ei millään pahalla, itse huomasin tapailevani samantyyppisiä miehiä,niinsanotusti heikkoja tyyppejä, joille ensimmäinen erimielisyys, esim.mihin mennään lomalla oli aihe nostaa kytkintä, tai jos en paaponut ja paijannut tarpeksi heidän huonoa itsetuntoaan.Ja vaikeudet, niin riippuu tietysti siitä mikä se vaikeus on, itse en esimerkiksi kyllä jaksa mielenterveysongelmaista , palaa itse loppuun enkä halua olla mikään terapeutti tai kainalosauva, kuullostaa julmalta, mutta itseäänkin on suojeltava.Suhteen loppuminen sattuu aina, mutta kyllä suhde on kahden kauppa, ei ero ole koskaan vain toisen syy, vaikka näin olisikin mukavaa ajatella, ettei itsessä ole mitään vikaa,Kuullostat siltä kuin olisit uhri, joku jota aina satutetaan, lakkaa olemasta sitä ja ota elämä omaan haltuusi.älä toita samaa kaavaa.ja joskus on hyvä olla yksin, ei hypätä heti uuuteen suhteeseen.

        Meidän seurakunnassa on monta yksinäistä ihmistä. He ovat jo keski-ikäisiä ja muistan heidän nuorena surreen sitä, että eivät löydä puolisoita. Nyt he näyttävät olevan tyytyväisiä. Ovat vissiin sopeutuneet. Osaavat nauttia vapaudesta ja osaavat olla tyytyväisiä. Tyytyväisyys yhdessä uskon kanssa onkin suuri voitto.


      • WhyohWhy
        vuosimallia 64 kirjoitti:

        Tuli vain mieleen, että ihastutko samantyyppisiin ihmisiin, sellaisiin,jotka luovuttavat herkästi kun tavallinen arki tai joku erimielisyys tulee eteen?Siis ei millään pahalla, itse huomasin tapailevani samantyyppisiä miehiä,niinsanotusti heikkoja tyyppejä, joille ensimmäinen erimielisyys, esim.mihin mennään lomalla oli aihe nostaa kytkintä, tai jos en paaponut ja paijannut tarpeksi heidän huonoa itsetuntoaan.Ja vaikeudet, niin riippuu tietysti siitä mikä se vaikeus on, itse en esimerkiksi kyllä jaksa mielenterveysongelmaista , palaa itse loppuun enkä halua olla mikään terapeutti tai kainalosauva, kuullostaa julmalta, mutta itseäänkin on suojeltava.Suhteen loppuminen sattuu aina, mutta kyllä suhde on kahden kauppa, ei ero ole koskaan vain toisen syy, vaikka näin olisikin mukavaa ajatella, ettei itsessä ole mitään vikaa,Kuullostat siltä kuin olisit uhri, joku jota aina satutetaan, lakkaa olemasta sitä ja ota elämä omaan haltuusi.älä toita samaa kaavaa.ja joskus on hyvä olla yksin, ei hypätä heti uuuteen suhteeseen.

        En suinkaan ajattele että itse olisin täydellinen, ja että minussa ei olisi mitään vikaa. Olen paljon sitä miettinyt, että mitä itse ehkä olen tehnyt väärin jne. kunnes minulle kerran ulkopuolinen sanoi että "ajattele kuitenkin asia niin, että sinä et olisi voinut tehdä enempää, sinussa ei ollut mitään vikaa". Ja se on kyllä totta. Yksikään suhteista ei kaatunut siihen, että minä olisin ollut vaikea tms. vaan siihen, että se toinen ihminen vaan ei ollut tarpeeksi kypsä ja kokenut ihmissuhteissa, mitä minä olin. Suhteen alussa uskoin aina siihen/ kuvittelin että tämä ihminen on (sanojensa perusteella) kokenut tarpeeksi elämässä, jotta voidaan ns. olla samalla tasolla, mutta ikinä ei niin sitten ollutkaan.

        "Kuullostat siltä kuin olisit uhri, joku jota aina satutetaan, lakkaa olemasta sitä ja ota elämä omaan haltuusi.älä toita samaa kaavaa.ja joskus on hyvä olla yksin, ei hypätä heti uuuteen suhteeseen."

        Niin.. minä en suinkaan ole ihminen joka olisi helposti toisten vietävissä. Minulla on oma tahto, enkä myöskään hyppää suinpäin uuteen suhteeseen. Minulla ei ole siihen minkäänlaista tarvetta, koska niin kuin sanoin aiemmin, osaan hyvin elää yksinäni. Siksi en ymmärräkään sitä mikä "kirous" päälläni oikein on, että ne ihmiset joihin satun ihastumaan (btw ovat olleet kaikki aivan erilaisia, joten samaa kaavaa tässä ei ainakaan olla toistettu),silloin harvoin kun todella ihastun ja suhteeseen mukaan lähden, ovat kaikki osoittautuneet kaikkea muuta kuin luotettavaksi (loppu peleissä).

        En oikeastaan tässä kohtaa näe enää muuta keinoa kuin antaa sitten olla. Jatkaa elämää yksin, koska silloin ainakin tiedän että kukaan ei satuta.

        Ja jos kerta ihminen loppupeleissä itse täysin elämästään vastaa ja sen itse kirjoittaa, mihin sitä Jumalaa tarvitaan? On minulla ystäviä jotka tukee ihan fyysisestikin.


      • näin ajattelen...

        Etkös ole tiennyt sitä että sitä Jumala rakastaa, ketä hän kurittaa, hän haluaa hioa sinua niinkuin jokaista lastaan, sillä me olemme hyvin karkeita kiviä meissä on paljon hiomista.


      • tee oma parannus

        Nykyajan ihmisiä vaivaa vastuuttomuus ja henkinen kypsymättömyys. Eräs oire on alkoholismi. Alkoholisti on ikuinen lapsi.

        Usein on niin, että meillä on taipumusta rakastua aina uudestaan tietynlaiseen ihmistyyppiin. Olet ilmeisesti nainen ja rakastut tietämättäsi aina samanlaisiin miehiin.

        On hyvä, että väärä suhde päättyy ennen avioliittoa, sillä silloin olisit tiukemmin kiinni väärässä henkilössä. Tällainen miestyyppi etsii omaksi tuekseen naista, jolla "on elämä kunnossa", mutta niin käy, että silloin oman elämäsi järjestys suistuu raiteiltaan.

        Jos olet holhoavaa äitityyppiä, se vetää kuin magneetti reppanoita alkoholisteja. Lopeta sellaisten miesten etsiminen. he eivät koskaan kasva aikuisiksi. Yksin eläminen on parempi vaihtoehto kuin antaa kypsymättömän miehen sotkea sitä. Miehen tulee kantaa oma vastuunsa, ei olla itkeä tihrustava, myötätuntoa etsivä lapsi.


      • WhyohWhy
        tee oma parannus kirjoitti:

        Nykyajan ihmisiä vaivaa vastuuttomuus ja henkinen kypsymättömyys. Eräs oire on alkoholismi. Alkoholisti on ikuinen lapsi.

        Usein on niin, että meillä on taipumusta rakastua aina uudestaan tietynlaiseen ihmistyyppiin. Olet ilmeisesti nainen ja rakastut tietämättäsi aina samanlaisiin miehiin.

        On hyvä, että väärä suhde päättyy ennen avioliittoa, sillä silloin olisit tiukemmin kiinni väärässä henkilössä. Tällainen miestyyppi etsii omaksi tuekseen naista, jolla "on elämä kunnossa", mutta niin käy, että silloin oman elämäsi järjestys suistuu raiteiltaan.

        Jos olet holhoavaa äitityyppiä, se vetää kuin magneetti reppanoita alkoholisteja. Lopeta sellaisten miesten etsiminen. he eivät koskaan kasva aikuisiksi. Yksin eläminen on parempi vaihtoehto kuin antaa kypsymättömän miehen sotkea sitä. Miehen tulee kantaa oma vastuunsa, ei olla itkeä tihrustava, myötätuntoa etsivä lapsi.

        Jos olisit lukenut tekstejä, sinulle olisi jo selvinnyt, että jokainen seurustelusuhteeni (eli ihminen) on ollut täysin erilainen. Ja minulla ei ole mitään tarvetta etsiä mitään raukkoja jotka täytyy "pelastaa", sillä todellakin haluan ihmisen joka osaa itse omilla jaloillaan seisoa (ja kyllä nämä ihmiset ihan sellaisia ovatkin olleet).

        Tuota alkoholisti-pointtia en tajunnut ollenkaan. Itse juon hyvin vähän ja näin ollen yksikään alkoholisti ei millään tasolla kiehdo, enkä ikinä ole heidän kanssaan tekemisissä ollut.


    • miesongelmia

      Luulen että aloittaja hieman liioittelee jotain riitaa. Toinen ei välttämättä edes ymmärrä että jokin on vialla, saattaa olla että ongelma on whyohwhyn päässä yksinomaan.

      Vm64 kirjoitit ettet jaksa mielenterveysongelmaista. Sitten syytit aloittajaa että leikkii uhria vaikka itsessäkin on vikaa.

      Sinunkaan ei ehkä olisi pitänyt ottaa paapottavaksi mielenterveysongelmaista jos kerran sinulla loppuu ymmärtäminen ennakkoasenteeseen. Sitten kun takkiin tuli niin tuskin sinäkään pelkkä uhri olit.

      Minulle ei tulisi mieleenkään luokitella lähimpiäni sen mukaan onko ongelmia esim.itsetunnon kanssa mielenterveysongelmaisiksi

      • WhyohWhy

        "Luulen että aloittaja hieman liioittelee jotain riitaa. Toinen ei välttämättä edes ymmärrä että jokin on vialla, saattaa olla että ongelma on whyohwhyn päässä yksinomaan."

        Liioittelee jotain riitaa? Nyt meni ohi. Ei ole mitään riitoja, kun ei ole mitään parisuhdettakaan (enää).
        Ihmettelen vain sitä, että jos/ kun haluan uskoa Jumalalla olevan minulle joku suunnitelma, niin kuinka kauan minun pitää kestää niitä pettymyksiä, että se suunnitelma aukeaa minullekin? Siksi alkaa usko koko Jumalaan loppua.


      • miesongelmia
        WhyohWhy kirjoitti:

        "Luulen että aloittaja hieman liioittelee jotain riitaa. Toinen ei välttämättä edes ymmärrä että jokin on vialla, saattaa olla että ongelma on whyohwhyn päässä yksinomaan."

        Liioittelee jotain riitaa? Nyt meni ohi. Ei ole mitään riitoja, kun ei ole mitään parisuhdettakaan (enää).
        Ihmettelen vain sitä, että jos/ kun haluan uskoa Jumalalla olevan minulle joku suunnitelma, niin kuinka kauan minun pitää kestää niitä pettymyksiä, että se suunnitelma aukeaa minullekin? Siksi alkaa usko koko Jumalaan loppua.

        Millainen se pettymys sitten oli? Sanoiko hän jotakin ikävästi sinulle? Sellainen on riitelemistä.

        Sinun uskosi on loppunut siihen ihmiseen. Jumala varmaan haluaa auttaa sinua.


      • ajattele tätä
        WhyohWhy kirjoitti:

        "Luulen että aloittaja hieman liioittelee jotain riitaa. Toinen ei välttämättä edes ymmärrä että jokin on vialla, saattaa olla että ongelma on whyohwhyn päässä yksinomaan."

        Liioittelee jotain riitaa? Nyt meni ohi. Ei ole mitään riitoja, kun ei ole mitään parisuhdettakaan (enää).
        Ihmettelen vain sitä, että jos/ kun haluan uskoa Jumalalla olevan minulle joku suunnitelma, niin kuinka kauan minun pitää kestää niitä pettymyksiä, että se suunnitelma aukeaa minullekin? Siksi alkaa usko koko Jumalaan loppua.

        Varmasti Jumalalla on suunnitelma sinunkin kohdallesi. Ei sen tarvitse tarkoittaa hänellä olevan suunnitelmaa sinulle ja puolisolle. Jos hän lähettää vaikka sinut johonkin ja puoliso on vain esteenä:)


      • WhyohWhy
        miesongelmia kirjoitti:

        Millainen se pettymys sitten oli? Sanoiko hän jotakin ikävästi sinulle? Sellainen on riitelemistä.

        Sinun uskosi on loppunut siihen ihmiseen. Jumala varmaan haluaa auttaa sinua.

        Minun uskoni niihin ihmisiin/ suhteisiin ei ole ikinä loppunut. Nämä ihmiset vain eivät olleet (sanoistaan huolimatta) vielä oppineet sitä että yksikään suhde ei kestä, jos aina luovuttaa kun tulee vähän hankalaa.

        Ja pettymys on tullut juurikin siitä (edelleen), että jos Jumalalla on joku suunnitelma minulle, miksi aina silloin harvoin kun suhteeseen lähden, hän tuo nämä ihmiset elämääni, jotka vain satuttavat. Että en ihan näe mitä apua Jumala haluaa minulle tuoda :D


      • miesongelmia
        WhyohWhy kirjoitti:

        Minun uskoni niihin ihmisiin/ suhteisiin ei ole ikinä loppunut. Nämä ihmiset vain eivät olleet (sanoistaan huolimatta) vielä oppineet sitä että yksikään suhde ei kestä, jos aina luovuttaa kun tulee vähän hankalaa.

        Ja pettymys on tullut juurikin siitä (edelleen), että jos Jumalalla on joku suunnitelma minulle, miksi aina silloin harvoin kun suhteeseen lähden, hän tuo nämä ihmiset elämääni, jotka vain satuttavat. Että en ihan näe mitä apua Jumala haluaa minulle tuoda :D

        Sinulle jo joku sanoikin että ota vastuu tekemisistäsi. Sinä olet suhteeseen lähtenyt koska olet itse sitä halunnut.

        Olet romantisoinut suhteet kuvittelemalla että Jumala on tuonut miehiä elämääsi, niinhän se ei ole. Tiedostit sitä itse tai et, sinä valitset, ja Jumala antaa sinun valita.

        Se olet sinä itse joka olet luovuttanut. Ja nyt mietit"whyohwhy", ja hengellistät tavallisia maallisia asioita.

        Mitä oikeasti tapahtui? Se mitä on tapahtunut, siihen ei varmastikkaan Jumala liittynyt millään tavalla?


    • \o/

      Älä Luovuta!

      Jo se että kirjoitat tälle palstalle, kertoo siitä että haluat yrittää.

      Tarvitset nyt aikaa itsellesi, ja vain itsellesi. On parempi ettet lähde muiden ihmisten perään, vaan esimerkiksi juuri täällä keskustelupalstalla, anonyyminä, rakennat itseäsi ja Jumalasuhdettasi.

      Vieraile vaikka mun (\o/)aloittamalla ylistysbiisipalstalla - kuuntele sieltä kappaleita välillä, niin ei käy niin puisevaksi kirjoitteleminen ja näiden tekstien näpytteleminen tänne.
      Jokatapauksessa siunausta Sinulle elämääsi, Jumala rakastaa Sua, minäkin rakastan sua sun murheinesi, ja moni yksinäinen kirjoittaja rakastaa sua täällä, emme ole yksin vaikka se nyt sun elämässäsi siltä tuntuukin, älä välitä, tee elämäsi NYT TÄLLÄ HETKELLÄ vaan hyväksi ja mukavaksi, nauti yksinäisyydestäsi, sullahan on netti minne purkaa juuri näin tällätavalla ajatuksiasi, eikö näin jo ole hyvä?

      Siunausta!

    • Elämä on ihanaa

      Minulla on ihana parisuhde, mukava työ josta maksetaan hyvää palkkaa, enkä oikein keksi miten elämäni voisi olla parempi.
      En ole koskaan rukoillut enkä koskaan ollut uskossa.

      Voisin kuvitella että jos jompi kumpi meistä tulisi uskoon, ongelmat alkaisivat välittömästi. Niin se vaan on, että parisuhteeseen kuuluu kaksi. Sinne ei Jeesuksia ja jumalia mahdu.

      Onneksi olemme puolisoni kanssa sen verran järkeviä että emme moiseen hölynpölyyn sekaannuttaisi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö

      palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh
      Maailman menoa
      82
      1985
    2. Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.

      "Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläke­maksuilleen monin­kertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr
      Maailman menoa
      113
      1708
    3. Millä kolmella sanalla

      Kuvailisit kaivattuasi?
      Ikävä
      180
      1296
    4. Miltä se tuntuu olla

      vihattu ja kukaan ei puolusta?
      Ikävä
      225
      707
    5. Kyllä mä oon valmis jos sä oot

      Vaikka ja mihin... mutta paikka on väärä.
      Ikävä
      59
      698
    6. Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos

      Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol
      Maailman menoa
      6
      676
    7. Mitä mietit juuri nyt?

      🤔
      Ikävä
      56
      610
    8. Trumpille jälleen voitto

      Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako
      Maailman menoa
      199
      566
    9. Aurinkoni...

      On ikävä sua ❤️
      Ikävä
      46
      508
    10. Haluan teidät molemmat elämääni

      Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </3
      Ikävä
      37
      472
    Aihe