Vapautetaan rantaruotsalaiset asepalveluksesta

Svekkuleista ei edes suurin osa suorita enää armeijaa.

"Svekkuleista ei edes suurin osa suorita enää armeijaa."

What a Lie!

Kirjoitus oli tehty huumorin pilke silmäkulmassa, mutta periaatteesssa kaikki on ihan asiaa.

Huvittaa, kun muutamat kommentoijat katsovat aiheekseen loukkaantua surujen puolesta.

Nämä samat "loukkaantujat" eivät muuten koskaan loukkaannu RKP:n rasistisesta pakkoruotsituspolitiikasta.
Eikä mistään muustakaan suomalaisuutta ja aitosuomalaisia halveksivasta puheesta ja käytännöstä.

Suomen ruotsalaisten soutuhommista puhuttaessa on käsitelty pelkästään kesän 1944 - kevään 1945 välisen ajan tapahtumia. Silloin keväällä 1944 Ruotsi lakkasi palauttamasta sinne loikanneita, enimmäkseen Suomen ruotsalaisia, karkureita. Niitähän oli tunnetusti noin 600 kaikkiaan 800:sta sotilaskarkuriksi luokitellusta miehestä, Kulomaa s. 341.

Kulomaan Käpykaartiin? kirjassa karkureiden määrää käsitellään sivuilla 35-44 ja sivulla 41 on taulukko väliltä 1941 kesäkuu -1945 huhtikuu.
Taulukossa on esitetty lukuina kaikki "sotatuomioistuimissa käsitellyt karkaamis- ja pakoilurikokset tekoajankohdan mukaan.

Rikokset yhteensä -sarakkeessa on seuraavat lukemat:

1941 9572
1942 7025
1943 5033
1944 9985
1945 571

yht. 32186

Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (Karkuruus Ruotsiin lisääntyy -luku, sivut 337 - 348, katso erikoisesti kirjan sivut 337-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!

Tässä on Kulomaan Käpykaartiin? -kirjasta yhtäjaksoinen pätkä s. 340-341 sivuilta:

Sivulla 340:

"Tulevalle kehitykselle enteelliseksi osoittautui kuuden Munsalasta lähteneen sotilaan onnistunut pakomatka Merenkurkun yli vuodenvaihteessa 1943-1944. Miehet saapuivat uudenvuodenyönä veneellä Holmön lähellä olevalle Fjädereggenin majakalle, kertoivat palvelleensa Syvärin rintamalla ja olevansa väsyneitä sotaan. Lehtiuutisten välityksellä asia tuli sittemmin tunnetuksi myös Suomen puolella. Myöhemmin kevään kuluessa luvattomat rajanylitykset alkoivat nimenomaan Merenkurkun alueella huomattavasti lisääntyä sen jälkeen, kun yleiseen tietoisuuteen oli tullut, että ylipäässeitä ei palautettaisi takaisin. Uumajaan perustetulla vastaanottoleirillä kerrottiin toukokuun puolivälissä olleen noin 70 henkeä ja KUUKAUDEN loppuun mennessä valtiollisen poliisin Vaasan osasto arvioi toimipiirinsä kautta lähteneiden luvun nousseen jo toiselle sadalle. Sotilaskarkureiden ohella pakolaisten joukossa oli myös siviiliväestöä.

Vielä jyrkempään kasvuun luvaton liikenne lähti kesällä, kun taistelut rintamilla olivat alkaneet. Heinäkuussa Ruotsin viranomaiset ilmoittivat saapuneiden kokonaisluvuksi jo noin tuhat (1000), joista vajaa puolet oli Valpon arvion mukaan sotilaskarkureita. Pohjanlahden rannikon metsissä ja saarissa tiedettiin piileskelevän lisää väkeä odottamassa otollista ajankohtaa ylimenolle ja öiden elokuussa pimennyttyä alueelle kerrottiin levinneen "oikein Ruotsiin lähtemisen vimma". Liikehdintä heijastu veneiden hontojen voimakkaana nousuna, ja jotkut veneen omistajat näkivät kuljetuksissa myös mahdollisuuden sievoisiin ylimääräisiin ansioihin. karkureiden kertomusten mukaan matkasta saatettiin enimmillään veloittaa kymmenenkintuhatta markkaa.
Ylimenneiden tarkkaa määrää ei saatu selville, sillä kaikki eivät ilmoittautuneet naapurimaan viranomaisille, vaan jäivät piilottelemaan sukulaisten tai tuttavien luo. Osa loikkareiksi epäillyistä saattoi tosiasiassa oleskella edelleen kotimaassa.

Sivu 341:

Sotilaspiirien syksyllä 1945 laatimien luetteloiden mukaan - ne ovat tässä paras ja kattavin lähde - Ruotsiin paenneiden sotilaskarkurien luku kohosi vuoden 1944 alusta lukien noin 800:aan, joista vajaat 80 ajoittui tammi-toukokuulle, noin 660 kesäkuun alun ja välirauhan (19.9.) väliselle jaksolle ja noin 50 myöhempään Lapin sotaan. Pakoajankohta jää tuntemattomaksi noin 130 miehen osalta, mutta on todennäköistä, että pääosa heistäkin on karannut juuri kesän ja alkusyksyn 1944 aikana. Noin kolme neljäsosaa (3/4) luetteloihin merkityistä oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta. Kun mukaan otetaan kaikki sellaiset tapaukset, joita ei ole nimeomaisesti merkitty ennen vuotta 1944 tapahtuneiksi, todetaan Närpiöstä lähteneen lahden toiselle puolelle ainakin 120 miestä, Munsalasta 85, Korsnäsistä 67, Koivulahdelta 57, Vaasasta 43, Oravaisista 32, Raippaluodosta 20, Mustasaaresta 28, Vöyristä 28, Pietarsaaresta 25, Siinpyystä 22, Maalahdelta 20 ja vähintään kymmenen lisäksi ainakin Luodosta, Petolahdelta, Sulvasta, Pietarsaaren pitäjästä, Uudenkaarlepyyn pitäjästä ja Kristiinankaupungista.
Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."

Metsäkaartilaisten suuria ryhmiä tiedetään liikkuneen Hämeenkyrössä, Jurvassa, Kittilässä, Kolarissa, Korpilahdella, Maskussa, Multialla, Rautavaaralla, Ruovedellä ja Valtimolla. Metsäkaartissa oleminen edellytti ulkopuolisia tukijoita tai yhteyttä toisiin karkureihin. Karkurit saattoivat rakentaa metsiin piilokorsuja tai laatia piilopaikkansa tavalliseen pihapiiriin. Pienemmissä ryhmissä toimineiden metsäkaartilaisten vaiheita on kuvattu mm. Aimo Kinnusen romaanissa He olivat toista mieltä (1973), joka on tositapahtumiin perustuvaa kerrontaa Raahen Mattilanperän metsissä piileskelleistä aatteellisista käpykaartilaisista.

Kolarin ja Kittilän metsäkaartilaisilla oli korsuja sekä suoranaisessa erämaassa että suhteellisen lähellä asuttuja, mutta syrjäisiä taloja, joista kaartilaiset saivat tarvikkeita ja uutisia. Laajavuoren laella, Helsingin maalaiskunnassa, nykyisin Vantaaseen kuuluvassa Myyrmäessä, sijaitsi eräs pääkaupunkiseudun metsäkaartilaisten ja illegaalien piilokorsu, joka oli luonnon muovaama suuri kallionkolo.

Rislakki kertoo myös Helsingin kerrostaloissa, kuten Marjatan talossa Vilhovuorenkadulla Helsingin Sörnäisissä, majailleista laittomista asukkaista, joista monet olivat sotilaskarkureita. Eräs heistä oli Veikko Pöysti. Tampereella tuolloin metsäinen ja harvaan asuttu Hervanta tarjosi piilopaikkoja karkureille. Tampereen metsäkaartilaisia johti Pellervo Takatalo eli Peuhu. Takatalo tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, mutta vapautettiin sodan jälkeen. Turun seudun metsäkaartilaisten johtaja, sotamies Mauno Olavi Laiho sen sijaan teloitettiin Oulussa 2. syyskuuta 1944, viimeisenä teloitettuna suomalaisena

Raimo Myöhänen on aivan oikeassa!


Tämän Lindman -extran sinne Eiryn sivuille voisi vielä lisätä:

1) Kenen lohkolla Summa murtui 1940?
Vastaus: Lindmanin pataljoonan lohkolla.

2) Kuka teki elokuvan suomenruotsalaisten sodasta?
Vastaus: Lindman.

3) Mitä sanoi Lindman Ilta-Sanomissa?
Vastaus: "Ruotsinkieli on myrkkyä monille."

4) Mitä muuta Lindman sanoi?
Vastaus: "Ei kannata tehdä ruotsinkielisiä sotaelokuvia, kun kukaan ei niitä katso."

5) Mitä Lindman sitten aikoi?
Vastaus: Teki vieläkin kalliimman elokuvan suomenruotsalaisten ja riikinruotsalaisten säätiöiden miljoonilla aiheesta "Talitiikerit".

6) Mitä Lindman sanoi ruotsalaisten murska-arvosteluista viimeisimmälle elokuvalleen?
Vastaus: Ruotsalaiset eivät ymmärrä sodasta mitään joten olkoot hiljaa!

7) Mitä Lindman sitten teki?
Vastaus: Lopetti elokuvien teon kokonaan!

Tälläinen määrä, 750 ruotsinkielistä, voidaan sijoittaa mihin tahansa varuskuntaan. Tuo määrä kun jaetaan useisiin eri saapumiseriin, niin yksi komppania jo riittäisi lakisääteiseksi palveluspaikaksi ranta-h u r r e i l l e !

>>Uudenmaan Prikaatissa Dragsvikissä koulutetaan 1 500 sotilasta vuodessa, joista noin puolet on Pohjanmaan ruotsinkielisiltä alueilta.

Mäkisen juttu sensuroitiin ja sai varoituksen!

http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97545-rantaruotsalainen-junaili-minulle-varoituksen


Rantaruotsalainen junaili minulle varoituksen

14.2.2012 18:00 Raimo Myöhänen


Uusin taas kerran tämän artikkeni, koska joku hulttio poistaa sen jatkuvasti.

Viime sunnuntain artikkelini aiheena oli rantaruotsalaisen Dragsvikin varuskunnan ja Kontiolalden varuskunnan välinen vertailu ja perustelut siitä, kumman piti jatkaa ja kumman lopettaa, jos nyt kummankaan. Kesken kommennoinin mukaan ilmestyi Aleksi Laineeksi itsensä nimennyt henkilö, joka alkoi määräillä, mitä saa rantaruotsalaisista kirjoittaa ja mitä ei. Ellei häntä uskota, hän ilmiantaa minut WebMasterille, aiheena kansanosaa vastaan kirjoittelusta.

Pojan kirjoitustyyli osoitti, ettei hän ollut syntyperäinen suomalainen, eikä kovin vanha. Ehkä 15 vuotias. Lisäksi hän ei sanonut, että artikkelissani olisi ollut hänen "ruotsinkielisiä ystäviään" loukkaavia aiheita, vaan yatäviä loukkaava kielenkäyttö sisältyi kommentteihin.

Vaatimus artikkelin poistosta toistui muistaakseni vielä toisenkin kerran, mutta ilmoitin hänelle, että koska blogi on minun, päätän myös siitä, mitä poistan ja mitä en.

Tämä kyseinen rantaruotsalaisten tekstipoliisi seikkailee yleisesti näillä Uuden Suomenkin sivuilla. Hänellä tuntuu olevan melko suuri vaikutusvalta siihen, mitä rantaruotsalaisista saa kirjoittaa ja mitä ei.

Kun omatunto ei ole puhdas, niin pienetkin arvostelut kasvavat HEVOSEN kokoiseksi.

Valitan Uuden Suomen WebMaster, menitte lankaan!

Roskanpoimija

Artikkeli on uusinta tältä ystävänpäivältä.




Tämä sensuroitiin:

Vapautetaan rantaruotsalaiset asepalveluksesta

12.2.2012 12:55 Raimo Myöhänen

http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97373-vapautetaan-rantaruotsalaiset-asepalveluksesta

""Pääsy kielletty Sinulla ei ole käyttöoikeuksia tälle sivulle."