AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / Kun aikuinen tytär jota et ikinä tavannut ottaa yhteyttä

Kun aikuinen tytär jota et ikinä tavannut ottaa yhteyttä

86 Vastausta 4 835 Lukukertaa
Kuvitellaan tilanne: 20 vuotta sitten saatoit rakastamasi naisen raskaaksi, mutta teille tuli pian ero ja jätit naisen (ja lapsen). Olet kaivannut lastasi, mutta olet jatkanut elämääsi eteenpäin. Nyt 20 vuotta myöhemmin tyttäresi - jota et ole ikinä tavannut - ottaa sinuun yhteyttä. Sinulla on ensimmäistä kertaa tilaisuus tutustua häneen.

Millaisia asioita haluaisit hänestä tietää?
Tilannetta on vaikea kuvitella. 20-vuotta on pitkä aika ja siinä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Itse etenisin aika hitaasti ja tutustuisin rauhassa. Ei kannata olla liian päälle käyvä. Vähitellen opit tuntemaan tyttäresi ajan kanssa. Hukattua aikaa ei voi saada takaisin se kannattaa muistaa. Aluksi kysyisin ihan perus asioita. Minua ainakin jännittäisi ja tuntuisi uskomattomalta nähdä noin pitkän ajan jälkeen. Kannattaa katsoa kadonneen jäljillä tv-ohjelmaa! Siitä voi saada vinkkejä!
Sori, eivät miehet kaipaa lapsiaan. Turha luulo. No, kaipaan toki sitä jonka tein avioliitossa ja tarkoituksella.

Hetken hoitojakin on, jotka eivät sen enempää äpärineen vois kiinnostaa.
MTV 3 ohjelma kadonneen jäljillä palaa ruutuun 12.3.2012.

Lue tarinoita, joissa joku on löytänyt kadonneen isän, sukulaisen, sisaren, tai veljen jostain ulkomaitakin pitkän etsinnän jälkeen.

http://www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/kadonneen_jaljilla/ohjelma__tarinat?978701
-------------
Matti-matti: olet selkärangaton olio, jota ei voi mieheksi sanoa kuin piloillaan.
Miten niin selkärangaton jos hän immeinen kyllä sillä selkäranka on jos se on ameeba sit on toinen asia.
Toivottavasti kaltaisesi moukka ei ole saanut yhtään lasta, eli toivottavasti omaksesi luulemasi lapsikaan ei ole sinun, vaan jonkun älykkäämmän jälkeläinen. Olisi kaikille onnellisempaa, jos tekisit itsestäsu steriilin. Voi lapsiparkaa jolla on sinut isänä.
asian sivusta mut tosi kaamee on mun pojan lapsien äiti ja nyt ku vihdoin saan tavata lapsi 5 v jälkeen täytyy olla hyvin varovainen oloiaan poika täysin rahasampo 10v avol omakotil ym ym osa-aikaselle kasöösrkäkkelle kiitokses ja yhä yhä kiristää..äitiä sattuu ..kovasti.. kaikkien puolesta.. mut nyt ilmoitettiin et oma äitini on siirretty terminaalihoitoon...ahdistaa paha olla eikä ole ketään...
VOI Matti- Matti todennäköisesti se äpärä antaa sulle vielä turpaan ja vaikuttaisi, että tulisi ihan oikeaan osoitteeseen!
moro,no haluisin tietää KAIKEN hölmö tyttärestä pitää tietää KAIKKI
...Sait todella vihan nousemaan pintaan kun satuin lukemaan kirjoituksesi.
Onko todella näin, että nussit ämmiä (kenties ilman ehkäisyä,omasta tahdosta tai huolimattomuuksissasi) ja olet tosiaan tuota mieltä että jos nainen tulee raskaaksi asia ei koske sinua lainkaan.
Meneppä nyt hyvä mies (voihan olla että olet teini-ikäinenkin) itseesi, petipuuhat ovat aina "kahden kauppa" ja jos petikaverisi sattuukkin tulemaan raskaaksi syystä tai toisesta olet myös vastuussa asiasta.
Kyseessä on S-I-N-U-N lapsesi, jota kirjoituksessasi kutsut äpäräksi.
Ja jos ajatellaan asiaa eteenpäin...on vitun sääli jos toilailuistasi alun saanut lapsi kärsii sinun tekemistäsi teoista ja ylipäätään sinun tekemistä valinnoista.
Kasva aikuiseksi.Mieheksi,varsinkaan isäksi olet täysin epäkypsä!

Nim.Äiti isolla Ä:llä
Miehen ainoa velvollisuus on maksaa elatusmaksuja mutta lapseen ei tarvitse olla missään yhteydessä. Miehellä voi olla jo lapsia ja perhe, naimisissa, ei tahdo tätä vaarantaa. Ja jos naikkonen menee miehen vaimolle lapsesta kertomaan silloin ei ainakaan ikinä tahdo olla tuon lapsen kanssa missään tekemisissä!
No tietysti sen, olenko mahdollisesti joskus ollut hänen kanssa ns. yhden yön jutussa.
Olisin kiinnostunut ihan perusasioista, mita vuosien aikana on tapahtunut, opiskelut, tyo, seurustelu, ym. Vaikea sanoa, kun ei ole joutunut tilanteeseen, mutta kuten ylla sanottiin, rauhallisesti eteenpain, ei liian innokkaasti koska se voisi saikayttaa toisen. Ehka myos olisin kiinnostunut tietamaan mika laittoi taman henkilon ottamaan yhteytta - yleensa nama lapset voivat olla katkeria siita etta mies ei pysynyt aitinsa luona....
Steve Jobs oli adoptoitu ja hänen syyrialainen isä yritti pari kertaa olla häneen yhteydessä
Ei ole ensi kerta, kun menestynyt lehtolapsi saa yllättäen isänsä vieraakseen, sillä lapsen menestyminenhän on geeneissä, eli isältä saatu. Toki isän pitää päästä jakamaan hyljeksityn lapsen menestys.
Unohtaminen ja poissulkeminen kun olivatkin silkkaa erehdystä ja muiden ihmisten aiheuttamat.
Ja Steve hylkäsi Lisa-tyttärensä ja jopa maksoi likaisille lakimiehille erilaisten lapsen äitiä halventavien tarinoiden keksimisestä. En usko, että Steve koskaan oleellisesti osallistui lapsensa kasvatukseen, edes rahallisesti, mihin hänellä olisi kyllä ollut varaa.
Steve Jobs ihannoi LSD:n ja muiden huumeiden käyttöä "tajunnan laajentamiseksi"
täys paska mieheksi, mutta osasi manipuloida muita ihmisiä valheillaan.
Sitten täytyy miettiä kanssa sitä äidin osuutta asiaan. Voipi olla valehdellut ummet ja lammet isästä. Niin kävi meille, mutta kun totuus tulee ilmi, silloin onkin äidin vuoro tuntea se kaikki paska mitä on tehnyt tyttärelleen ja isälle. Näitä "sairaita" naisia on tavallisen paljon, miten voi olla hyvä äiti lapselleen, joka valehtelee oman edun mukaan.

Siis tyttäret, ottakaa ensin asioista selvää, ennen kuin sätitte sitä isää. Äitiin mihin olette luottaneet koko ikänne, voikin olla petollinen oman edun tavottelija.
No jaa, mulkku on se mies joka lapsensa hylkää ottamatta koskaan yhteyttä. Turha on äitiä sättiä jos tuota lievästi ottaa sellanen mies päähän.. turha sellasen vinkua joka jättänyt vastuunsa kantamatta..
Vastaanpa. Äiti muutti osoitteen ja puhelinnumeron salaiseksi ja muutti ulkomaille. Eipä ollut ihan helppoa löytää. Siinä vaiheessa oli jo todellakin valehdeltu ummet ja lammet, eikä tyttö halunnut kontaktia isäänsä. Te ette kuitenkaan tiedä koko stooria ja jos sen tässä kertoisin, niin ymmärtäisitte enemmän.
Äidit ovat aika sadisteja omimalla lapsensa ja pelaavat lapisillaan liian paljon.

Sitten nykypäivään, mieheni on nyt kontaktissa tyttärensä kanssa ja olipas äiti tosiaan valehdellut ja aika rumasti. Äidin onkin sitten tehtävänään uskotella tytölleen valheensa, ei helppo tehtävä. Totuus tulee aina julki.

Turha teidän on kuitenkaan arvostella minua, ette tunne meistä ketään. Kerroin vain toiselta näkökantilta, että näinkin voi käydä, enkä siksi ette te tuntemattomat alatte minua arvostelemaan täysin väärillä perusteilla, spekuloimaan asialla mistä ette todellaakaan tiedä mitään. Ei tänne voi koskaan ilmeisesti kertoa mitään kokemuksiaan, kun täällä arvostellaan eikä saada mitään kunnon keskustelua aikaan.
Samalla tavalla ei sinunkaan kannata tietämättä arvostella äitiä, joka on jostain syystä jättänyt pitämättä isään.. lapsen isään siis.
sillä voi olla että äiti on joutunut keksimään tarinaa lapselle, ettei hänen tarvitsisi suoraan sanoa ettei isä välittänyt eikä halunnut pitääkään yhteyttä. On nimittäin lukemattomia miehiä, jotka valehtelee uusissa suhteissaan, sillä häpeävät tekoaan eivätkä halua sitä julkisuuteen (hylkäsivät lapsensa itse).

Samoin voi olla, että bioisä olikin vaarallinen tms. rikollinen ja äiti yrittää suojella lapsiaan..

tarinat on monet, ei kannata tuomit ennen kuin kuuntelee koko tarinan. Helppo on arvostelu, mutta syyt ovat moninaiset.
Ehkä silti et tiedä yhtään tätä asiaa, niin aivan turha sinun spekuloida yhtää enempää. Jos et ymmärrä, että kommenttisi meni todella metsään, niin jätä asia sikseen. Kiitos.
ja muutaman vuoden kuluttua,ehkä jo aiemmin ovat sinunkin silmäsi auenneet...
voi hitsi kun naiset ovat alttiita lipevien auervaarojen matkaan... tyhmä rotu.. hävettää olla nainen
hei,
Mä uskon sua ! Näitä on valitettavasti niin paljon jotka käyttää hyväkseen" äti-lapsi" suhdetta. Tsemppiä ja voimia teile, koittakaaa jaksaa !
joopajoo
Isäsi muka synnytti sua?Äitilläkin ehkkä oli syytä olla katkera isillesi?Etkö voi olla molempien kanssa hyvissä välissä?Turhan moitit äitiä.
Oletko itse ollut aina hyvä äiti, hyvä puolisuo?Enpä usko.
Äidit puolustelevat lapselleen renttuisää, joka jätti heidät, yleensä aivan viimeiseen asti. Jopa vaikkei hänessä kehumista olisikaan. On hyväksi lapsen itsetunnolle pitää yllä tätä harhakuvaa ja äidithän tekevät mitä vain lapsensa hyväksi.
Hei olen itse tyttö joka on juuri saanut isään yhteyden, tavannut kaksi kertaa vain, ja tunnen oloni vähän ujoksi ja en tiedä miten voisi olla kun on iloinen siitä etttä hän on siinä. Yritä olla mukava ja vältä hiljaisia hetkiä jonkin verra, tai siis yritä olla mahdollisimman kiinnostunut hänen asioistaan, jotta homma lähtisi toimimaan, ja rupeaisitte tuntemaan toisenne. Itse olin vain hiljaa ja vastailin isäni kysymyksiin, sillä olihan se outoa mutta sisällä ajatttelin vain että toivottavasti tämä kestäisi ikuisuuden. Ole oma itsesi, älä valehtele ja kerro kaikki totuudenmukaisesti, vaikka olisikin jotain mitä et haluaisi hänen tietävän, hän on aikuinen ja ymmärtää.
tähänkin ap:n kysymykseen on enimmäkseen naiset vastanneet, he kun ovat sekä isiä että äitejä ja vastaavat mielellään myös isien puolesta vaikeisiin kysymyksiin ettei jää "epäselvyyksiä" ja varmasti miehestä aina tehdään joka tarinan roisto.. huono äitiys kun ei kestä päivänvaloa...
Olisikin todella mielenkiintoista, jos miehet kertoisivat IHAN REHELLISESTI, miten joutuivat eroon lapsestaan, eivätkä ole halunneet pitää yhteyttä häneen. Ei miehistä mitään roistoja tehdä joka tarinassa, naisissa on enemmänkin noita-akkoja, tiedän sen naisena. Miehet väittävät, että äiti ei anna tavata lasta, mutta siihenhän täytyy olla joku perusteltu syy. Usein se syy on tietenkin mustasukkaisuus uutta perhettä tai tyttöystävää kohtaan, eli kosto. Mutta se kosto kyllä sitten sattuu myöhemmin sen kostajan omaan nilkkaan, kyllä se lapsi ne asiat tajuaa myöhemmin... ja alkaa etsiä isäänsä...löytääkseen vain vaivautuneen ihmisen, jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa...
Mitähän meinasit tuolla.
Jos jostakin syystä olisin saanut aikaan lapsen, jota en sitten olisi ikinä nähnyt esim. olisin antanut adoptoitavaksi .. sydämeni aina kaipaisi ja ajattelisi tätä lasta lopun elämääni.

Olisin onnellinen ja hyppisin riemusta, jos tämä lapsi antaisi tekoni anteeksi ja haluaisi edelleen tavata minut, äitinsä.

Itse en arvosta ollenkaan ihmistä, joka ajattelee biologisesta lapsestaan.. enhän ikinä ole oppinut tuntemaan häntä -tyyliin.

Eihän kukaan vanhempi tunne lastaan vauvana.. vaan vasta aloittaa tutustumisen retken, joka kestää koko loppuiän. Teininä ne arvostelee meitä vanhempia ja voivat sanoa jopa vihaavansa.. mutta kuitenkin olemme niiden vanhempia!
Mielenkiintoista että minä tunnen samoin sinä. Mahtavatko miehet ajatella samoin? Minä olen vain suuresti ihmetellyt sitä miten monet käy naisissa, etenkin ulkomailla - eikö heitä huoleta että siitä tulee jotain?
Minä olen syrjähypyn tulos, ja en tule ikinä tietämään kuka oikea isäni on.
On todella surullista sinulle, ettei äitisi tiedä sen miehen nimeä, joka on isäsi. Mutta mitä voisit isältäsi odottaakaan, jos he eivät olleet kuin sen yhden kerran ?? Hän ei tiedä sinusta mitään, ei äitisikään hänestä ja vielä vähemmän sinä. Ei heillä ollut mitään tunnetta toisiaan kohtaan. Jos jollain DNA-testillä hän jotenkin sattumalta joskus löytyisi, olisi se hyvin hämmentävä tilanne ja te todennäköisesti olisitte molemmat entistä onnettomampia.
Kyllä äitini tiesi nimen ja tiesi myös isäpuolikin. Minulle ei vaan kerrottu vasta sitten, kun oli jo myöhäistä. Parempi, kun ei olisi koskaan kuullutkaan koko asiaa.
Olen pahoillani puolestasi, äitisi ajatteli että näin oli parempi... Onhan hän tietenkin kertonut kaiken sen mitä asiasta tietää. Nyt käännät vain elämäsi siihen suuntaan, että elämänsä voi elää onnellisesti ihan just noin kuin olet tähänkin asti elänyt, muuta vaihtoehtoahan ei ole.
No äitihän ei kertonut elinaikanansa yhtään mitään. Asia kerrottiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Elämä tietysti jatkuu, mutta kyllähän se välillä kaihertaa tuo asia. Asian pois mielestä saaminen on kuitenkin mahdotonta . Näin se vain on..
Äpärätytölle! Tunnen suunnatonta raivoa vanhempiasi kohtaan, jokaisella meistä on oikeus tietää biologisista vanhemmistaan! Se on sitten lapsen päätettävissä ja kohdatessa sen vieraamman vanhemman, haluaako olla tekemisissä. Mutta nimenomaan vanhempien elinaikana, eikä sitten, kun on myöhäistä. Olisin sinun tilanteessa helvetin katkera ja taidat ollakin.

Aika harva kirjoittajista oikeesti osaa hypätä kenkiisi ja kuvitella omakohtaista tilannetta.
Mitä se katkeruus sitten antaa ? Helvetin pahan mielen itselleen...ei se sitä isää lähemmäksi tuo.
sanoo hän, joka tietää asiasta jotain.
En tiedä, olenko katkera, mutta tuntuu että olen elänyt valheellisen elämän.
Nolottaa jo jokaikinen isänpäivälahjakin.
Muista, että syy ei ole sinun - etkä olisi ylipäätään päässyt nauttimaan elämästä ilman tuota tapahtumaa.
Kuulin biologisesta isästäni vasta yli kaksikymppisenä, kun äitini vihdoin pystyi avautumaan alkuperästäni. Yhden yön juttu, joka oli sitten johtanut kovaan oikeusriitaan. Sain onnekseni loistavan adoptioisän, joka kasvatti minut todella omana lapsenaan.
Tapasin biologisen isäni muutaman kerran ja kertoilimme itsestämme. Minulle tilanteista jäi lähinnä merkityksetön olo - yhdennäköisyys oli sen verran selvä, että geeneistä ei voinut erehtyä, mutta muuten luonteet vaikuttivat aika erilaisilta. En ole pitänyt yhteyttä useaan vuoteen, eikä toiseltakaan puolelta ole vaikuttanut olevan ihmeempiä haluja.
Tieto sai minut miettimään elämääni aika paljon, mutta olen mielestäni onnistunut kääntämään taustani voitoksi itselleni. Sattumalta kun on tullut synnyttyä, niin miksipä en tekisi elämästäni sellaista kuin haluan :-) Vapauduin käytökseltäni aika paljon, aloitin uusia harrastuksia, joita en olisi aiemmin uskaltanut tehdä ja olen ylipäätään keskittynyt elämään täyttä elämää.Omille lapsilleni koetan olla yhtä hyvä isä kuin adoptioisäni.
Uskoisin, että olen jossain määrin käynyt läpi samoja tunteita kanssasi. Minusta tärkeintä on välttää itsensä turhaa syyllistämistä asiaan, johon todellakaan ei ole voinut vaikuttaa. Olet saanut lahjaksi elämän, joka on sinun ikiomasi!
Tuo on aika hyvä juutu.. Itselläni on tosin toisin.. Isäni lähti kun olin 1v ja nyt 20 vuotta myöhemmin haluaisin tavata tämän.. Mitä ihmettä voisin kysellä jne. ettei tulisi kiusallista tilannetta??
Heips! Mieti ensin miksi haluat tavata, no joo sehän on selvää....isän haluat tavata. Miksi hän lähti ja miksi et ole häntä saanut tavata ? Ei kaikkien tarvitse lähteä johonkin tv-ohjelmaan tavatakseen isänsä, moni isä löytyy aika yksinkertaisin konsteinkin. Tiedät varmaan missä kaupungissa isäsi on, joten löytyy helposti. Jos mietit sitä, mitä pitää puhua tai kysellä kun tapaat isäsi, samaa miettii varmasti isäkin. Sanot iskälle heipat ja katsot häntä ja alatte sitten pikkuisen keskustella, ei se ole kovin vaikeaa, kunhan pääsette lähietäisyydelle. Voi että, lähtisin mielelläni mukaasi ja tueksesi, mutta tsemppiä.
Väestöliiton sivustoilla on tietoa lasten erokokemuksista.

Selaa sivun vasemmassa laidassa olevia muita aiheita.

http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/lapset_ja_ero/stressitekijat/
----------
Itse olen surustellut miehen kanssa jolla oli 2v lapsi,sain tietää ulkopuoliselta lapsen olemassa olosta kymmenen vuoden kuluttua.Jälkeenpäin ihmettelin ettei tavannut säännöllisesti lastaan ainakan niin että olisin huomannut.Asia kun tuli näin tietoon ,luottamus ja kunnioitus meni ,ystävyys loppui siihen.
Olen 32-vuotias mies enkä ole koskaan tavannut biologista isääni enkä muutenkaan tiedä nimeä tai missä asuu tai onko ylipäätään enää elossakaan en saa koskaan todennäköisesti tietää kuka isäni on,olen nähnyt tilanteesta usein unia ja haaveilen monasti varmasti koko loppu elämäni saada tuntea oma isä.

Olen usein kateellinen heille joilla on isä ja äiti niinkuin pitääkin ja haluaisin sanoa heille että miten arvokasta tuo sikäli yksinkertainen asia on.

Itse en ole koskaan kokonainen ihminen joten haluaisin tässä sanoa kaikille että tuntekaa vastuunne ihmissuhteissa, että olisi mahdollisimman vähän meitä jotka joutuvat miettimään joka päivä näinkin luonnollista asiaa koko loppuelämän.
Minäkin olen haaveillut usein, että tapaan oikean isäni. Tiedän, ettei niin tule koskaan tapahtumaan, mutta haaveilu ei ole onneksi koskaan kielletty.
Onko äitisi elossa ? Jos on voiko hän kertoa isästäsi ? Onko ketään muuta sukulaista jolta voisi kysyä ? Asia vaivaa sinua kovasti. Kannattaa kääntää jokainen kivi asian selvittämiseksi. Kirkonkirjoihin sinulle ilmeisesti ei ole merkitty isää ?
Mua kiinnostaisi vain se, kuka hän on, mitä hän tuntee, mitä hän haluaa elämässään. Tietenkin olisi kiva tietää myös lapsuuden tunteita ja fiiliksiä hyvässä ja pahassa.
Mun mies ei tiedä, kuka hänen isänsä on.Äitinsä ei ole edes nimeä sanonut.Miehelle sellainen paikka,ettei asiasta edes saa keskustella vaan saa raivarit jos mainitsee.Olen muutaman kerran ehdottanut,että etsittäisiin isä mutta taitaa olla jo kuollutkin.Mieheni sitten on jatkanut toimintaa eli hänellä on peräti 2 lasta,joita hän ei tunne eikä koskaan tapaa, lisänä on sitten nämä avioliitossa tehdyt,joille on kyllä hyvä isä.Itse en osaisi elää, tietämättä vanhempiani, ainakin yrittäinsin selvittää olinpaikan ja edes vilaukselta nähdä.
Ompas hän rohkea että haluaa ottaa yhteyttä sinuun mutta se voi kyllä jäädä siihen yhteen kertaan koska sitten se uteliaisuus on tukahdettu ja se siitä. Jos sinulla ei ole haluja todella haluja oppia tuntemaan tytärtäsi niin ei se tarkoita että teille tulisi iän ikuinen suhde tämän tapaamisen jälkeen.
Ethän tiedä mitä hän sinusta haluaa mutta voin vain kuvitella kuinka tärkeää on haluta tietää oma isänsä koska minä menetin isäni eron jälkeen kun olin pieni ja siitä tuli minulle elinikäiset traumat.
En kyllä ikinä olisi uskaltanut ottaa yhteyttä häneen aikuisiässä kun hänkään ei minuun.
Sinuna ainakin tekisin oikein ja antaisin hänelle sen mahdollisuuden että ainakin näkisi ja puhuisi kanssasi kerran elämässään ja sitten voitte menna omia teitä niinkuin ennen. Sinuna antaisin hänen tehdä säännöt tavatessanne jos niin haluat ja jos olet kiinnostunut niin tietenkin kerro hänelle koska varmaan on tärkeää hänelle, älä vaan valehtele missään nimessä mistään.
Minä en voisi ikinä kuviltellakkaan että maailmassa olisi lapsi jonka olen tehnyt enkä tiedä hänestä mitään.
Jos isä ei ole nähnyt lastaan pitkiin aikoihin, ei hänen kannata ajatella sitä, mitä itse haluaa tietää lapsestaan, vaan keskittyä siihen, mitä lapsi haluaa tietää vanhemmastaan. Hän on saanut käsitellä asiaa aikuisena jo 20 vuotta, kun taas lapsi on ollut täysi-ikäinen vasta vähän aikaa. Lapsen edut menevät edelle. Hän kertokoon juuri sen verran kuin haluaa itsestään, mutta kyselköön isältään aivan kaiken mitä haluaa tietää. Hän on asiaa pohtinut 20 vuotta ja ansaitsee totuuden.

Nykyään on vaikea uskoa, ettei isä voisi todella niin halutessaan muka saada yhteyttä lapseensa 20 vuoteen!
Minä olen isä, pian 50v. Nuoruuden seikkailuista jälkeläisiä on jäänyt sinne-tänne ympäri eurooppaa. Kaksi on ottanut yhteyttä, nyt n. 25-vuotiaita, tyttö täällä Suomessa ja poika Italiasta. Lisäksi tiedän että suomessa on yksi poika ja ymmärtääkseni tyttö ruotsissa. Keskieuroopassa on huhun mukaan kaksi, Itävallassa ja Saksassa lähellä Tanskan rajaa. Mutta näistä ei ole mitään varmaa, naiset eivät ole halunneet mitään asiasta kertoa. kymmenkunta vuotta sitten kartoitin tilannetta, mutta tulin torjutuksi näiden kahden osalta. Sitten tietämättömiä saattaa olla muitakin, harrastukset ja työ veivät ympäri eurooppaa. Vaki-tyttöjä oli 8-9, joista vain yksi, tämä pojan äiti, tuli raskaaksi.

Kun meno rauhoittui nelikymppisenä, perustin virallisen perheenkin tänne Suomeen ja asun suomalaisessa pikkukaupungissa yrittäjänä, vaimo, 2 lasta, omakotitalo, 2 autoa jne. Sitä perus-hommaa.

Yhtään en ole kiistänyt , jos on ollut mahdollista, että minun alta on. Kiva on toki nähdä miten lapset menestyvät, tämä nuorinkin, eli ruotsalaistyttö saa ylioppilaspaperit keväällä. En ole häntä tavannut enkä kuvaakaan nähnyt, kuulin vain nimen Wibeke, joka on keskieuroopassa ainakin naisen nimi. Ruotsalaisperhe ei halua, että olen yhteydessä tyttäreen. Olen antanut olla rauhassa, mutta netin kautta voi seurata hänen elämää aika hyvin.

Eli olen selvitellyt siemennysten itävyyttä, mutta annan jokaiselle tilaisuuden tutustua isäänsä, kenellekään en ole vielä ovea sulkenut.
oommoiset siitosonnit pitäisi kuohia.
Sinun jälkeläiset elätti sitten vaimo, heidän suku tai yhteiskunta!

Sinulla on tosiian syytä olla ylpeä.
Outo asenne sulla. Ootko ajatellu miten lapsen saaminen on muuttanu noiden naisten elämän kun sinä vaan oot pitäny niitä naisia tyydytysvälineinä? On voinut olla vaikeitakin toimeentulo-ongelmia ja sinä et ole halukas tietämään mitään autoinesi ja taloinesi.

Jos olisit isäni en haluaisikaan tuntea sinua.
Ei hän tuo herra ole ihan viisat. Liekkö tervekkään muualta kun huoruperästä.
On kamalaa lukea, että joillekin on käynyt huonommin kuin minulle. Itse olen "yhden illan jutun" seuraus ja sain tietää tästä asiasta tullessani täysi-ikäiseksi keskellä kirkasta kesäpäivää.
Olin shokissa viikkoja jopa kuukausi, en tarkalleen tätä muista kun asiasta on vierähtänyt jo vuosia. Sinä päivänä kun sain tietää, että oma isäni jota olen isänäni pitänyt ei ole minun biologinen näin syntymätodistuksen ja kaikki muut dokumentit, mitä minusta on silloin tehty. Ja yhden ainoan valokuvan isästäni.
Kaikkien tunteiden läpi käytyäni päätin lähteä syntymäpaikkakunnalleni ottamaan selvää, kuka on minun isäni.
Löysin isäni ja äiti tiesi että olin tapaamassa häntä. Kaikkien sekavien tunteiden jälkeen äiti syötti minulle asioita, että minä en ole haluttu lapsi ollenkaan. Jutellessani isäni kanssa kävi ilmi, että hän ei halunnut rikkoa minun äidin ja kasvatti-isäni suhdetta ja halusi tämän takia että en olisi syntynyt. Äiti ei suostunut aborttiin vaan piti minut. Syntymäni jälkeen biologinen isäni kävi minua katsomassa muutaman kerran ja hävisi maisemista.
Saimme puhuttua asiat halki, kunnes sain tietää että omistan pikku veljen ja siskon. Veljeni on samana päivänä syntynyt kuin minä mutta on muutaman vuoden nuorempi.

Olen tavannut isäni 2 kertaa enkä uskalla enää tavata, koska pelkään että rikon kasvatti-isäni kanssa välini kun tapailen biologista isääni. Pelkään että hän loukkaantuisi tai rikkoisi itsensä henkisesti siis.
Rakastan kasvatti-isääni ja pidän häntä isänäni, mutta tunnen sydämessäni suuren aukon. Haluaisin todella paljon tietää kuka olen ja löytää sen rauhan sielulleni, etten miettisi päivästä toiseen asioita.
Pahinta tässä on se, että äitini ei hyväksy tapaamisiani eikä biologisen isäni vaimo ymmärrä vaan kummatkin kokevat suurena uhkana tapaamisemme.
Ja yksi asia vielä.. pelkään pahoin, että sisaruksilleni ei ole koskaan kerrottu minusta. Tahtoisin todella paljon tutustua veljeeni ja siskooni, mutta en halua järkyttää heitä menemällä kertomaan itsestäni jos isäni ei minusta ole kertonut.

Elämäni on niin solmussa ajatuksien kanssa ja tunnen että en löydä enää ratkaisua tähän tilanteeseen.
Olen vuosia ollut kateellinen kaikille asioista ja pitänyt sisälläni suurta salaisuutta ja nyt haluaisin vaan ratkaista tämän ongelman.
Minäkään en ole nähnyt isääni koskaan. Tai olen, sylivauvana. Sitten se kai lähti, eikä ole näkynyt. Nimen ja kaupungin tiedän ja myös hänen firmansa nimen pienen penkomisen jälkeen :D Ei tää mulle sillee 'arka paikka' ole, vaikken tykkääkkään, jos joku kysyy isästäni jotain. Olen monesti miettinyt, haluanko nähdä isääni koskaan..toki helposti sen käsiini varmaan saisin etsittyä, mutten tiedä haluanko..Ainakaan en välttämättä halua mitään läheistä suhdetta häneen. Haluaisin vain tietää onko minulla esim. sisko- tai velipuolia ja miten hänellä muuten menee. Se riittäisi. Aina on tuntunut kuin todella piani pala minusta puuttuisi, mutta ei se ole jokapäiväistä elämääni haitannut. Kaiketi minulla on vielä aikaa miettiä, ei hän ainakaan vanhuuteen kuole vähään aikaan ja muille onnettomuuksille ei voi mitään :D Josko saisin edes mistään tietää, jos jotain kävisi..en kai? Ehkä vielä joskus! (Nyt olen itse 18v)
Äiti ja isä erosi, kun äiti oli raskaana, isä ei halunnut tavata. Mitään kasvatti-isää minulla ei koskaan ole ollut, olen yh-äidin lapsi.

Tiedän isästäni syntymävuoden, (ainakin 18 vuoden takaisen) kotipaikkakunnan, ammatin johon aikanaan valmistui, nimen ja joitakin asioita joita äiti on hänen luonteestaan kuvaillut. Ja sen että hänellä on veli, jota äitikään ei koskaan tavannut. Ja meillä on yksi kuva hänestä, olen aika paljon saman näköinen.

Että pystyisin kyllä varmaan ottamaan yhteyttä ja hän myös minuun, jos niin haluaisi, mutta ei ole 95-96 talven jälkeen mitään kuulunut hänestä. Silloin olin vauva ja hän kävi tyttöystävänsä kanssa katsomassa minua, äitini käytännössä pakottamana.

En ole katkera ja kyse on äitini kuvailujen mukaan ihan tavallisesta kaverista (ei siis esim. väkivaltaisesta alkoholistista) jonka äiti epäili yksinkertaisesti olevan liian lapsellinen ottamaan vastuuta lapsesta.

Nyt minua kiinnostäisi nähdä isäni ainakin kerran ja mahdolliset sisarukseni, etenkin koska äidillä ei ole muista lapsia. Olisi jännää kun löytyisi ihminen, joka onkin biologinen sisarus - niin paljon samoja geenejä. Olen kiinnostunut perinnöllisyystieteestä ja tämä asia kiinnostaa minua analyyttiisestä, geneettisestä näkökulmasta erityisesti, ja toki siksi, että se on niin omakohtainen.
Isän puolen suvusta en tiedä mitään, eikä tämän asian ajattelu herätä kiinnostuksen lisäksi kummemmin mitään tunteita. Miksi herättäisi, kun kyse on minulle tuntemattomista ihmisistä, jotka vain sattuvat olevaan sukuani.

Itse tuskin tulen koskaan ottamaan mitään yhteyttä, koska en voi tietää minkälaisen perhekuvion rikkoisin. Isäni voisi kuitenkin ottaa yhteyttä, ja jos ei hän edelleenkään, kun täytän pian jo 18, halua nähdä, niin ei sitten. En ole katkera, koska en koe että isän puuttuminen olisi elämääni millään tapaa haitannut. Vaikka toki suurta arvostusta ei heru lähes 3-kymppiselle ihmiselle, joka ei pystynyt ottaamaan tekemisistään vastuuta sen vertaa, että olisi edes jollain tapaa osallistunut jälkeläisensä elämään. Sen sijaan vain pakeni tilannetta.

Jos joskus tapaankin hänet, ei minua kiinnosta päätyä mihinkään läheisiin väleihin, mikä tuskin tapahtuisikaan kahden ihmisen välillä, joista toinen on vain kiinnostunut geeniensä juurista ja toinen ei aunperin halunnut oppia tuntemaan toista.
Minua askarruttaa joskus se, kun kysellään esim. lekurissa sukusairauksia. Vaikea sanoa mitä isän puolella on, kun ei tiedä koko ihmistä.
Itse ajattelen näin: aikuinen mies tai nainen joka hylkää lapsensa ihan mistä tahansa syystä, jos se ei olen ns. 'henkiinjäämissyy' kuten, niinkin vähäpätöinen kuin 'tuli vain ero ja jatkoin eteenpäin' ..
oikeuttaa vähintään JÄTTISUUREN anteeksipyynnön sen vanhemman taholta joka hylkäsi. Se on jättänyt lapselle traumoja jos hylkäyn on tapahtunut ns. ymmärrettävässä iässä, mutta isättömänä olo on aina vaikeaa esim. kun kaverit kyselee..
Vaikka olisit kaivannut lastasi, olet se anteeksi pyynnön velkaa. On nimittäin suuri sydän lapsella, jos tuon vanhemman haluaa vielä tavata. Se mitä sen jälkeen tapahtuu, riippuu molemmista..
Älä ainakaan hylkää tai satuta enää mitenkään!!
Niin, ja lisään vielä.. olet suuren kiitoksen (ikuisen) velkaa sille äidille jonka hylkäsit ja joka kasvatti lapsesi, ja mahdolliselle kasvatti-isälle. Sinä pakenit, he tekivät raadollisen mutta varmaan mukavan (lapset ovat mukavia) työn.
Ole kohtelias ja kiittele heitäkin! He ovat sen ansainneet.

Uusi alku kaikille?
Häpeäisn. "isää" siitossonni joka ei vastaa nussokssistaan. Moni kunnon mies vois vedellä turpiin! No ei. Tuntisin syvää häpeä'ä hänen puolestaan.
Mikä helvetin isä? Sonni mikä sonni!
Siis.... rakastit muka naista, miksi jätit hänet ja vielä vauvan kanssa?? Jos mä olisin tuo tytär niin tulis todella suoraa puhetta.
Jos minun ovelleni tulisi äpärä 25 vuoden jälkeen, niin käskisin painua hevon kuuseen.

Mikä oikeus kersalla on tulla pilaamaan äitinsä/isänsä uusi elämä?

Luulisi jokaisen ymmärtävän, että jos yhteyttä ei pidetä niin ei kiinnosta koskaan mitään äpärästä kuullakaan.

Nyt tietysti tulee kommentteja tyyliin, että "miksi et ole käyttänyt ehkäisyä jne jne", joskus vain raskaus on niin pitkällä, että aborttiakaan ei voi tehdä ja ehkäisy saattaa pettää.

Pitäisikö siitä huoranpenikasta sitten loppuikä kärsiä?
Sulla puuttuu muutama inkkari sun kanootistas.
Taidatkin olla melko tunneköyhä ihminen. Karkea on kielesi. Ikävää olisikin omistaa tuollainen isä. Onneksi sinuun ei ole kukaan ottanut yhteyttä ja toivottavasti ei otakaan.
Ei sinusta isäksi olisikaan.
Huomaa, että avaus on kuviteltu, sillä jos mies saattaa RAKASTAMANSA naisen raskaaksi, niin ei tule pian ero, eikä jätetä naista ja lasta. Hah hah, huonosti keksitty aloitus.
KAIKEN
V*tun tyhmä aloitus, jälleen kerran Suomi24. Ensinnäkin kaikki lukijat eivät ole miehiä, siksi toisekseen normaalilla ei tuollaista tilannetta ole. Jos joku mies on tehnyt ratkaisun olla menemättä kimppaan jonkun naisen kanssa, niin koska ehkäisypillerit on keksitty, on aika outoa, jos kukaan nainen edes tekisi lasta sellaisen kanssa, joka toimisi siten, ettei lastaan tunnusta.
Täällä yks äpärä joka vielä jatkanu äpärän saamalla.
Isäni ruumista otettiin DNA-näyte (mulle tuli käräjäoikeuden päätöksellä 500e uhkasakon uhalla tultava antamaan näyte)
Vasta menetettyäni isäni,sain papereihin isän.
Virallisesti isäni sukua <3
Poikani sai isänsä nimen heti kun isä tunnusti ekalla lastenvalvoja käynnillä :)
Epätietosuus on pahinta.
haluaisin vain nähdä hänet se ehkä riittää.
Tuntuu pahalta lukea, kuinka toinen vanhemmista on lähtenyt sanaakaan sanomatta joissain tapauksissa. Itselläni on veljeni kanssa samat vanhemmat ja he ovat yhdessä vieläkin. Joten en ala saarnaamaa tai voi vottelemaa sen enempää. Toivon vain, että jonain päivänä löydätte toisen vanhemmistanne ja saatte jutella rauhassa asioista. Joillekin saattoi olla joskus työ, jonka perässä on täytynyt lähteä toiseen maahan ja sitten vain unohtanu toisen puolen sinne jonnein.

Voimia teille!!
Olikohan T.A taas asialla. Sillä lehtolapsia riittää ympäri suomea...
Ensinnäkin sen, onko hän todella lapseni.
Jos on, olisin silti varautunut, koska en häntä tuntisi.
Ensin olisi selvitettävä tilanne, miksi yhteyttä ei ole pidetty. Onko syy isän?
Jos on, miksi se nyt muuttuisi?

Tyttären on syytä pitää varansa myös. Ei ole sanottu, että läheisyys syntyy noin vain. Odotukset saattavat olla liian suuret.
en tiedä,koska en ikinä hylkäisi lastani, senkin lapsen hylkääjä!
Herkästi kallistutaan siihen, että isä ei halua lastaan, mutta kuinka moni osaa edes ajatella, että on äitejä, jotka kaiken uhallakin työntävät lapsensa isän pois kuvioista. Taidetaan pitää melkoisina madonnina naisia, eikä ymmärretä, että äideissäkin on erittäin epäkypsästi toimivia naisia- ei se raskaus ja synnytys, äitiys- itsessään ketään jalosta. Siitä vaan ei puhuta.

Itseeni liittyvässä tapauksessa mies tunnusti lapsen, olisi maksanut elatusmaksut kuten kuuluu, mutta äidiksi tullut kieltäytyi kaikesta. Jopa kunnan maksamasta elatusmaksusta nainen kieltäytyi, koska HÄN ei halunnut mitään keneltäkään, ei edes muistaa lapsensa saaneen alkunsa täysin maallisesta ja inhimillisestä sukupuoliyhdynnästä. Mykistyttävää itsekkyyttä: äitinä hänen olisi pitänyt vähintään avata lapselle tili, jonne isä maksaa elatukset. Ei naisen olisi tarvinnut niihin rahoihin puuttua, edes "tietää" tilin olemassaolosta ja saldomäärästä, vaan rahat olisivat olleet tervetulleet lapsen elämässä myöhemmin. Sensijaan nainen toivotti lapsen isän tervemenneeksi sinne missä ei aurinko paista, ei antanut miehen pitää mitään yhteyttä pelkästeen oman loukatun ylpeytensä takia.

Miehellä on varmastikin muitakin lapsia; hän oli kihloissa siittäessään lapsen sivusuhteelleen. Lapset on syntyneet vuoden 1967 jälkeen.
Itse päädyin (muutaman viikon kestäneen tapailun jälkeen kun tulin raskaaksi) että kasvatan lapsen yksin. Isä oli muuttamassa toiselle puolelle suomea. En ole kertonut isälle edes lapsesta koska pelkään millainen stressi lapselle mahdollisesti voisi tulla (en tunne isää todella lainkaan) jos hän joutuisi tuntemattoman luokse tämän vaatimuksista eikä alle kouluikäistä lasta edes kuunnella oikeudessa jne.
Silti isää ei millään tapaa ole mollattu tms vaan olen kertonut lapselle totuuden etten tuntenut isää tarpeeksi hyvin ja että lapsi saisi tavata isänsä isompana kunhan vain on hieman vanhempi että hänen äänensä merkitsee mahdollisissa tapaamisissa eikä näin ollen kumpikaan meistä vanhemmista voi pakottaa lasta väkisin toiselle puolen suomea tms.
Ehkä itsekästä mutta ainakin olen pyrkinyt lapsen tahdon mukaisesti toimimaan.
Fjujitsulle :

On tosi törkeää olla kertomatta isälle.

Mieti, jos seurustelisit jonkun miehen kanssa ja vaikka parin vuoden jälkeen mies ja sinä saisitte tietää yllätyslapsesta. Mitä ajattelisit ? Olet kamala, toivottavasti saat ansiosi mukaan.
Vanhempani erosivat kun olin vauva. Äiti oli tehnyt selväksi ettei tarvitse minua tulla katsomaan. Etsin isäni 22 vuotiaana, mutta häntä ei kiinosta minun elämäni. Yritti vuoden, mutta siihen jäi, yritin yksipuoleisesti pitää yhteyttä muutamia kertoja vuodessa, mutta luovutin.
AP:LLE! Munaton mies olet. Kukaan ei kysele tälläaisia huvikseen, kyseessä siis aito tilanne jolevinaan "vitsinä" tämän heität?

Onneksi en ole tuo tytär! Tekisi oikeesti mieli ennemmin kuolla pois, kun tavata tuollainen luuseri, joka puskan takaa kyttää tapaaaamisella, millainen se ex-hedelmä on, mutta tod.näk. häipyy hippulat vinkuen ja tulee tänne palstalle etsimään myötätuntoa! Voih ja aih!
Jaa-a.
Ihmettelen, mikä ihmeen pakko on riippua niissä isissä ja äideissä, eläkää omaa elämäänne. Itselläni on isä, joka valitsi uudeksi vaimokseen naisen, josta ei ollut äitipuoleksi minulle, vaikka edellytykset olsivat olleet hyvätkin olinhan tuolloin vasta alle kouluikäinen. Siitä OLISI voinut kehittyä ihan hyvä äiti-tytär -suhde, vaan ei kehittynyt ja meni siinä sivussa isäsuhdekin. En ole kaivannut. Kaiken onnellisuuden, rakkauden, kunnioituksen ja arvostuksen olen saanut muualta ja olen oikein onnellinen elämääni. Vanhempiaan ei voi valita, mutta ihmiset, joiden kanssa elää, voi.
Täälläkin yksi isätön lapsi! On ihan "hienoa"huomata etten ole ainoa.
En ole koskaan 28-vuotisen elämäni aikana tavannut ihmistä itseni lisäksi joka ei tiedä mitään isästään,ei nimeä ei siis mitään.

Asia vaivaa minua todella paljon jo ymmärrettävistä syistäkin esim.onko sisaruksia,miltä isäni näyttää jne.
Olen epätoivoinen sillä äitini on ainoa linkki isääni ja hän ei joko kerro tai sitten oikeasti muista mtn. isästäni,on hyvin mahdollista että kyseinen mies ei edes tiedä olemassa olostani :(

Mietinkin tässä että olisikohan meille isättömille tarjolla jtn.foorumia tai "vertaistukea"? Olin tosiaan luokkani ainoa joka teki isänpäiväkortinkin äidille...
Että haluaako kyrpää ja ottaako kakkoseen.
 /   /  / Kun aikuinen tytär jota et ikinä tavannut ottaa yhteyttä

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta