Heistä täällä puhutaan vähemmän. Kun meillä aikuisilla on mahdollisuus ns. päästä pakoon narsistia, lapsilla ei.
Miten vanhemman narsismi vaikuttaa, jossain kohtaa olen lukenut, että aikuisen ihmisen narsismin taustalla/syynä voi olla narsistinen äiti.
Entäs jos isä on narsistinen, uhrituvatko lapset ja jatkavat uhrin roolissaan vielä aikuisenakin.
narsistien lapset
19+14=33
35
784
Vastaukset
- 4+13=17
Tässä joitain linkkejä, keskustelun avaamiseksi
http://www.anittaoertel.net/index.php?option=com_content&view=article&id=55:narsistin-lapsi-on-naekymaetoen-lapsi&catid=12:reportaasit&Itemid=13
http://aamusydamella.yle.fi/node/195- A
Kiitos.
- Tavallinen Tallukka
Äidin narsismi vaikuttaa aivan hirveästi...veljestäni tuli narsisti, minusta ei...mutta se vaikuttaa tuhoavasti koko elämään koko elämän ajan
ahdistusta pienestä pitäen, masennusta, alistettu, kaikki on pakkoa, ei saa koskaan olla hyvällä tuulella, pitää olla kiltti, pitää totella...
teini-iässä äiti alkaa kilpailla...kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin...tytär ei saa ohittaa äitiään kauneudessa...joten on parasta alkaa haukkua tyttären ulkonäköä ja vaattetita, ja hankkia itselle 20 vuotta nuorempia rakastajia....
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi! Ja miettiä mitä on ne miehet (kuten esim. isäni) jotka eivät ota eroa tuollaisesta naisesta, ja pidä lastensa puolta. Vaan antaa narsisti-äidin mennä kaiken edelle. Pakottaa pienestä pitäen pyytämään äidiltä anteeksi, vaikka ei olisi mitään tehnytkään jne.
Tästä kaikesta voisi kirjoittaa romaanin.
Onneksi pääsin terapiaan alle nelikymppisenä...mutta en vieläkään 10 vuotta myöhemmin ole kaikesta parantunut...haksahdan mm. narsistisiin miehiin... :((
Äiti ei kuitenkaan enää elämässäni kummittele. Olisi ollut upeaa jos olisi lapsena ollut joku turvallinen aikuinen, jolle olisi voinut murheensa vuodattaa. Nykyään onneksi on psykiatria kehittyneempi, kuin 70-luvulla...- 11+12=23
Niin täällä puhutaan narsismista paljonkin liittyen parisuhteisiin ja unohdetaan tyystin lapset.
Itsekin tuosta "omasta" narsististani selvinneenä (hänelläkin lapsia) ja asioita enemmänkin pyöritelleenä havahduin äsken vasta asiaan, yhden toisen kirjoittajan kertoessa lapsistaan, että niin...narsistilla on myös lapsia.
Heistä vähemmän täällä puhutaan, että tuo "näkymätön lapsi" pitänee osin paikkansa.
Toisaalta ajattelen, että vanhemman narsismi, se ettei lapsuus ole ollut hyvä, vanhemmat rakastavia saattaa olla aikuiselle narsistille liian kipeä paikka tunnustaa.
Että sitäkö se narsismi sitten on, ei osaa rakastaa kun ei ole koskaan rakkautta saanutkaan.
Sinun kertomuksesi taan ikäänkuin vahvistaa sen ajatuksen , että jotkut narsistien lapset myös ns. uhriutuvat. Mielipide ei ollut tarkoitettu mitenkään loukkaukseksi.
Itsekin olen äiti, minulla on kolme jo aikuista lasta, rakastan heitä, mutta sen tietämyksen kautta mitä minulla on narsismista...niin tunnen syvää myötätuntoa niitä lapsia kohtaan, jotka elävät sellaisissa perheissä.
Myös sen toisen vanhemmuus on kadonnut jos hän sallii lasten mitätöimisen, ei ymmärrä miten kauaskantoiset seuraukset sillä on..
Että kumman lie vastuu...narsisti vanhemman vaiko sen ei narsistisen...joka näkee kaltoinkohtelun muttei tee mitään... - Ärsyynnyin
11+12=23 kirjoitti:
Niin täällä puhutaan narsismista paljonkin liittyen parisuhteisiin ja unohdetaan tyystin lapset.
Itsekin tuosta "omasta" narsististani selvinneenä (hänelläkin lapsia) ja asioita enemmänkin pyöritelleenä havahduin äsken vasta asiaan, yhden toisen kirjoittajan kertoessa lapsistaan, että niin...narsistilla on myös lapsia.
Heistä vähemmän täällä puhutaan, että tuo "näkymätön lapsi" pitänee osin paikkansa.
Toisaalta ajattelen, että vanhemman narsismi, se ettei lapsuus ole ollut hyvä, vanhemmat rakastavia saattaa olla aikuiselle narsistille liian kipeä paikka tunnustaa.
Että sitäkö se narsismi sitten on, ei osaa rakastaa kun ei ole koskaan rakkautta saanutkaan.
Sinun kertomuksesi taan ikäänkuin vahvistaa sen ajatuksen , että jotkut narsistien lapset myös ns. uhriutuvat. Mielipide ei ollut tarkoitettu mitenkään loukkaukseksi.
Itsekin olen äiti, minulla on kolme jo aikuista lasta, rakastan heitä, mutta sen tietämyksen kautta mitä minulla on narsismista...niin tunnen syvää myötätuntoa niitä lapsia kohtaan, jotka elävät sellaisissa perheissä.
Myös sen toisen vanhemmuus on kadonnut jos hän sallii lasten mitätöimisen, ei ymmärrä miten kauaskantoiset seuraukset sillä on..
Että kumman lie vastuu...narsisti vanhemman vaiko sen ei narsistisen...joka näkee kaltoinkohtelun muttei tee mitään..."Että kumman lie vastuu...narsisti vanhemman vaiko sen ei narsistisen...joka näkee kaltoinkohtelun muttei tee mitään..."
Karrikoidusti: Jos näen sattumalta jonkun tappavan ihmisen, olenko yhtä syyllinen kuin tappaja?
No hohhoijaa. Niin kummallekohan tässä elämän tuomioistuimessa vastuu lankeaa? Eiköhän se vastuu ole molemmilla! Oli sitten narsistivanhempi tai ei, lapsistaan ja heidän hyvinvoinnista on kannettava vastuunsa. - Ärsyynnyin
Ärsyynnyin kirjoitti:
"Että kumman lie vastuu...narsisti vanhemman vaiko sen ei narsistisen...joka näkee kaltoinkohtelun muttei tee mitään..."
Karrikoidusti: Jos näen sattumalta jonkun tappavan ihmisen, olenko yhtä syyllinen kuin tappaja?
No hohhoijaa. Niin kummallekohan tässä elämän tuomioistuimessa vastuu lankeaa? Eiköhän se vastuu ole molemmilla! Oli sitten narsistivanhempi tai ei, lapsistaan ja heidän hyvinvoinnista on kannettava vastuunsa.Ja tarkennan vielä ennenkuin täällä pompataan väittämään että puolustan narsisteja kun sanon että vastuu on molemmilla.
Ei-narsisti vanhempi ei tietenkään ole vastuussa narsistin tekemistä väärinkäytöksistä, mutta lapsiensa hyvinvoinnista hän on. Ärsyynnyin kirjoitti:
Ja tarkennan vielä ennenkuin täällä pompataan väittämään että puolustan narsisteja kun sanon että vastuu on molemmilla.
Ei-narsisti vanhempi ei tietenkään ole vastuussa narsistin tekemistä väärinkäytöksistä, mutta lapsiensa hyvinvoinnista hän on.Ei-narsisti vanhempi sallii asioiden tapahtua...ja jos meinaa pysyä naimisissa narsistipuolisonsa kanssa, on hänen suljettava silmänsä ja uhrattava lapsensa.
Kokemusta on...
- 898898989
Tuli mieleen, hieman aiheesta poiketen, tiistaina tulee kello 21 elokuva nimeltä Glass House (TV 5). Muistan joskus nähneeni leffan ja siinä oli aika karua kulissielämää.
http://www.youtube.com/watch?v=QhQSUSvMczE Mielestäni jokaisen lapsuus on epätäydellinen. Vallitseva kaupallinen luonne asettaa kaikille lapsille mahdottomia alitajuisia toiveita ja odotuksia, jotka lapset yrittävät parhaansa mukaan täyttää. Ja ne onnettomat, jotka siihen kykenevät huomaavat vain vaatimusten kasvavan.
Kun mikään ei riitä.- 7+16=23
No kaupallisuus ja materia on asia erikseen. Uskoisin että narsismia esiintyy yhtälailla niin rikkaissa kuin köyhissäkin perheissä.
Kaikilla lapsilla on oikeus toivoa, että he ovat rakastettuja , hyväksyttyjä , vanhemilleen arvokkaita sellaisenaan ilman ehtoja.
Mutta olen ymmärtänyt ettei narsisti osaa rakastaa edes lapsiaan, vuosi kausien henkinen julmuus ja mitätöinti jättää varmasti jälkensä, vaikka vaatteet olis viimeistä huutoa, kotona vimpan päälle pelit ja vehkeet ja jääkaappi pullollaan ruokaa..
Jos lapsi ei koe olevansa vanhemilleen rakastettu, hyväksytty, arvokas ihminen...niin silloin ei mikään materia sitä korvaa...
Mutta myöhemmin elämässä voi syntyä korvaavia kokemuksia jos sitä rakkautta, hyväksyntää, tuntee olevansa arvokas... saa siinä omassa aikuisen elämässään.
Mutta kipeitä asioita ne ovat, aikuisena ehkä ymmärtää vanhemman sairauden narsismiksi, mutta kipeää tekee varmaan tietoisuus siitäkin, että ns. "tervekin" vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensa 7+16=23 kirjoitti:
No kaupallisuus ja materia on asia erikseen. Uskoisin että narsismia esiintyy yhtälailla niin rikkaissa kuin köyhissäkin perheissä.
Kaikilla lapsilla on oikeus toivoa, että he ovat rakastettuja , hyväksyttyjä , vanhemilleen arvokkaita sellaisenaan ilman ehtoja.
Mutta olen ymmärtänyt ettei narsisti osaa rakastaa edes lapsiaan, vuosi kausien henkinen julmuus ja mitätöinti jättää varmasti jälkensä, vaikka vaatteet olis viimeistä huutoa, kotona vimpan päälle pelit ja vehkeet ja jääkaappi pullollaan ruokaa..
Jos lapsi ei koe olevansa vanhemilleen rakastettu, hyväksytty, arvokas ihminen...niin silloin ei mikään materia sitä korvaa...
Mutta myöhemmin elämässä voi syntyä korvaavia kokemuksia jos sitä rakkautta, hyväksyntää, tuntee olevansa arvokas... saa siinä omassa aikuisen elämässään.
Mutta kipeitä asioita ne ovat, aikuisena ehkä ymmärtää vanhemman sairauden narsismiksi, mutta kipeää tekee varmaan tietoisuus siitäkin, että ns. "tervekin" vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensaKaupallinen luonne on se mikä täällä usein kuvataan mielestäni virheellisesti narsistiseksi luonteeksi.
Kaupalliselle luonteelle esineen (myös ihminen) käyttöarvo ratkaisee. Puhutaan hyvistä lapsista, hyvästä aviomiehestä, hyvästä työntekijästä ja hyvästä oppilaasta. Pohjimmiltaan hyvä sitä tai tätä on vain tuon esineen käyttöarvo sille, joka valtaansa käyttää tuota esinettä kohtaan.- M.B.
temppuilija kirjoitti:
Kaupallinen luonne on se mikä täällä usein kuvataan mielestäni virheellisesti narsistiseksi luonteeksi.
Kaupalliselle luonteelle esineen (myös ihminen) käyttöarvo ratkaisee. Puhutaan hyvistä lapsista, hyvästä aviomiehestä, hyvästä työntekijästä ja hyvästä oppilaasta. Pohjimmiltaan hyvä sitä tai tätä on vain tuon esineen käyttöarvo sille, joka valtaansa käyttää tuota esinettä kohtaan.Tsäpädää. Ei vastaväitteitä.
- 8+18=26
M.B. kirjoitti:
Tsäpädää. Ei vastaväitteitä.
Niinpä niin...siinä kun minä ajattelen, että
"Kaikilla lapsilla on oikeus toivoa, että he ovat rakastettuja , hyväksyttyjä , vanhemilleen arvokkaita sellaisenaan ilman ehtoja."
ja tuo ilman ehtoja tarkoittaa ettei tarvitse olla "hyvä"...
niin puhe käännetään esineisiin ja hyötyajatteluun...
mutta joo, ehkä lapsetkin ovat sitten narsistille vain "esineitä" siinä kuin puoliso tai kuu muu tahansa ihminen.
Tuossahan tuo narsismin "hirveys" tuleekin hyvin esiin..
vaikutus ulottuu sukupolvelta toiselle... - M.B.
8+18=26 kirjoitti:
Niinpä niin...siinä kun minä ajattelen, että
"Kaikilla lapsilla on oikeus toivoa, että he ovat rakastettuja , hyväksyttyjä , vanhemilleen arvokkaita sellaisenaan ilman ehtoja."
ja tuo ilman ehtoja tarkoittaa ettei tarvitse olla "hyvä"...
niin puhe käännetään esineisiin ja hyötyajatteluun...
mutta joo, ehkä lapsetkin ovat sitten narsistille vain "esineitä" siinä kuin puoliso tai kuu muu tahansa ihminen.
Tuossahan tuo narsismin "hirveys" tuleekin hyvin esiin..
vaikutus ulottuu sukupolvelta toiselle...No en tiedä mitä luulet tai kuvittelet minun kommentoivan, mutta selvennykseksi voin toki laittaa sen tähän ihan heittämällä:"Kaupalliselle luonteelle esineen (myös ihminen) käyttöarvo ratkaisee. Puhutaan hyvistä lapsista, hyvästä aviomiehestä, hyvästä työntekijästä ja hyvästä oppilaasta. Pohjimmiltaan hyvä sitä tai tätä on vain tuon esineen käyttöarvo sille, joka valtaansa käyttää tuota esinettä kohtaan."
Jos sitten olet tuosta eriä mieltä, niin toki. Ei maksa mittään ;) - M.B.
M.B. kirjoitti:
No en tiedä mitä luulet tai kuvittelet minun kommentoivan, mutta selvennykseksi voin toki laittaa sen tähän ihan heittämällä:"Kaupalliselle luonteelle esineen (myös ihminen) käyttöarvo ratkaisee. Puhutaan hyvistä lapsista, hyvästä aviomiehestä, hyvästä työntekijästä ja hyvästä oppilaasta. Pohjimmiltaan hyvä sitä tai tätä on vain tuon esineen käyttöarvo sille, joka valtaansa käyttää tuota esinettä kohtaan."
Jos sitten olet tuosta eriä mieltä, niin toki. Ei maksa mittään ;)Itse ainakin luen tuon kohdan niin, että siinä on korostettu tuota suhtautumista toisen käyttöarvoon ja että se saadaan käyttöön "hyvähyvä"llä kun ollaan valta-asemassa siihen. Ja että tällaisessa suhteessa se sydän jää valitettavasti usein sivuun. Tsäpäilemällä en muuta kuin otin kantaa siihen, että usein se on juurikin lainaamani kohdan kaltaisesti kuvailtavissa koko kuvio. En millään tavalla ole sen kuvion kannattaja, vaan totean asian olemassaolon. Mikä on eri asia. Toisaalta taitavat ja hyvät ihmiset kääntävät tuon kuvion päälaelleen ja saavat siinä toisessa esiin sen oman sisäisen motivaation tehdä niin kuin häneltä odotetaan ja kovin aidosti myös palkitaan suoriutumisesta. Jolloin sisäinen mielihyvä saa vielä enemmän sitoutumaan oman motivaation kautta tekemään tai olemaan pyydetyllä tavalla. Ja toisaalta koko kuvion selittäminen puhtaasti kaupallisena, ei sulje pois sitä aitoa tunnetta siinä, se on vain riisuttu satunnaisesta kuvauksesta saadakseen sen kuvauksen olemaan se äärimmäinen "ranka".
Sillä noinhan se jokatapauksessa toimii, valtasuhdehierarkiassa. Terveemmässä sellaisessa ei vaan rankaista siitä jos toinen ei täytä olemisessaan jokaista toisen esittämää päähänpistoa, vaan omana itsenä oleminen hyväksytään tiettyyn pisteeseen asti ainakin. Sinne rajoille, jossa rajat ovat rakkautta... - 3+19=22
M.B. kirjoitti:
Itse ainakin luen tuon kohdan niin, että siinä on korostettu tuota suhtautumista toisen käyttöarvoon ja että se saadaan käyttöön "hyvähyvä"llä kun ollaan valta-asemassa siihen. Ja että tällaisessa suhteessa se sydän jää valitettavasti usein sivuun. Tsäpäilemällä en muuta kuin otin kantaa siihen, että usein se on juurikin lainaamani kohdan kaltaisesti kuvailtavissa koko kuvio. En millään tavalla ole sen kuvion kannattaja, vaan totean asian olemassaolon. Mikä on eri asia. Toisaalta taitavat ja hyvät ihmiset kääntävät tuon kuvion päälaelleen ja saavat siinä toisessa esiin sen oman sisäisen motivaation tehdä niin kuin häneltä odotetaan ja kovin aidosti myös palkitaan suoriutumisesta. Jolloin sisäinen mielihyvä saa vielä enemmän sitoutumaan oman motivaation kautta tekemään tai olemaan pyydetyllä tavalla. Ja toisaalta koko kuvion selittäminen puhtaasti kaupallisena, ei sulje pois sitä aitoa tunnetta siinä, se on vain riisuttu satunnaisesta kuvauksesta saadakseen sen kuvauksen olemaan se äärimmäinen "ranka".
Sillä noinhan se jokatapauksessa toimii, valtasuhdehierarkiassa. Terveemmässä sellaisessa ei vaan rankaista siitä jos toinen ei täytä olemisessaan jokaista toisen esittämää päähänpistoa, vaan omana itsenä oleminen hyväksytään tiettyyn pisteeseen asti ainakin. Sinne rajoille, jossa rajat ovat rakkautta...Noh, minäkin otin kantaa lähinnä siihen mihin keskustelu kääntyi, en niinkään väittänyt tuota "kaupallisen luonteen" ajatusta vääräksi...sekin on yksi ajattelutapa..
Mutta kun, minäkin olen jonkun lapsi, minullakin on lapsia, suhtaudun aiheeseen enemmän tunnepitoisesti...tuo "kaupallinen luonne" ajatus, puhuttaessa ihmissuhteista, varsinkin lapsista kuullostaa minusta hirveältä.
lapsetkaan ei ole täydellisiä, ei välttämättä niin "hyviäkään", ideaalitilanteessa jos vanhemmat kykenevät rakastamaan...he rakastavat lapsiaan ehdoitta, ilman hyötyajattelua, tietäen, että lapset on lainaa vain... - M.B.
3+19=22 kirjoitti:
Noh, minäkin otin kantaa lähinnä siihen mihin keskustelu kääntyi, en niinkään väittänyt tuota "kaupallisen luonteen" ajatusta vääräksi...sekin on yksi ajattelutapa..
Mutta kun, minäkin olen jonkun lapsi, minullakin on lapsia, suhtaudun aiheeseen enemmän tunnepitoisesti...tuo "kaupallinen luonne" ajatus, puhuttaessa ihmissuhteista, varsinkin lapsista kuullostaa minusta hirveältä.
lapsetkaan ei ole täydellisiä, ei välttämättä niin "hyviäkään", ideaalitilanteessa jos vanhemmat kykenevät rakastamaan...he rakastavat lapsiaan ehdoitta, ilman hyötyajattelua, tietäen, että lapset on lainaa vain...:) Minäkin pomppasin keskelle lukematta koko ketjua.. Paha tapa heittäytyä kommentoimaan lyhyttäkin lyhyemmin toisinaan.
- 19+12=31
M.B. kirjoitti:
:) Minäkin pomppasin keskelle lukematta koko ketjua.. Paha tapa heittäytyä kommentoimaan lyhyttäkin lyhyemmin toisinaan.
Niin, meitä on täällä monenlaisia ihmisiä, ymmärtääkseni narsistien on vaikea keskustella tunteista, joten he monesti älyllistävät keskustelun teorioihin, vaikka keskustelu alkaisikin hyvin tunnepitoisesti.
Tietyllä lailla tuosta "kaupallisesta luonteesta" olisi voinut avata uuden keskustelun, eikä sotkea sitä samaan ketjuun, jossa joku kertoo kipeästä aiheesta liittyen lapsuuteen...
kun kuitenkin on ihmisiä joilla lapsiin ja lapsuuteen liittyy voimakkaitakin tunteita, ei voi keskustella aiheesta niin älyllisellä tasolla...kuin pelkistä esineistä. - M.B.
19+12=31 kirjoitti:
Niin, meitä on täällä monenlaisia ihmisiä, ymmärtääkseni narsistien on vaikea keskustella tunteista, joten he monesti älyllistävät keskustelun teorioihin, vaikka keskustelu alkaisikin hyvin tunnepitoisesti.
Tietyllä lailla tuosta "kaupallisesta luonteesta" olisi voinut avata uuden keskustelun, eikä sotkea sitä samaan ketjuun, jossa joku kertoo kipeästä aiheesta liittyen lapsuuteen...
kun kuitenkin on ihmisiä joilla lapsiin ja lapsuuteen liittyy voimakkaitakin tunteita, ei voi keskustella aiheesta niin älyllisellä tasolla...kuin pelkistä esineistä.Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikesta oppii keskustelemaan ja kaikkeen oppii liittämään tunteita. Niitä voi liimailla asioihin ja irrottaa viitekehyksen mukaan, ristiin ja rastiin. Ja oikeastaan se ei ole hassumpi taito.
Asioista keskusteleminen vailla tunnetta ei tee asiasta tunteetonta olemisen tasolla vaan antaa mahdollisuuden pureksia aihetta laajemmasta näkökulmasta kuin välittömästä tunnekulmasta käsin, mikä ei sekään ole huono. Se vain ehkä on se eniten saalistajille altistava tekijä, erityisesti sellaisille, jotka hakevat välitöntä tunnereaktiota toisissa.
Noin muuten ihmisten välinearvo lienee jonkinlainen tosiasia narsisteja ajatellen? Eli sikäli ei nyt niin väärässä ketjussa, aloitus huomioiden. - 9+6=15
M.B. kirjoitti:
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikesta oppii keskustelemaan ja kaikkeen oppii liittämään tunteita. Niitä voi liimailla asioihin ja irrottaa viitekehyksen mukaan, ristiin ja rastiin. Ja oikeastaan se ei ole hassumpi taito.
Asioista keskusteleminen vailla tunnetta ei tee asiasta tunteetonta olemisen tasolla vaan antaa mahdollisuuden pureksia aihetta laajemmasta näkökulmasta kuin välittömästä tunnekulmasta käsin, mikä ei sekään ole huono. Se vain ehkä on se eniten saalistajille altistava tekijä, erityisesti sellaisille, jotka hakevat välitöntä tunnereaktiota toisissa.
Noin muuten ihmisten välinearvo lienee jonkinlainen tosiasia narsisteja ajatellen? Eli sikäli ei nyt niin väärässä ketjussa, aloitus huomioiden.niin niin, sanoinhan jo tavallaan ymmärtäväni miksi keskustelu kääntyi tuohon välinearvoon, ollaan palstalla joka liittyy narsismiin..
lasten kohdalla sitä vain on vieläkin vaikeampi hyväksyä, kun lapset ei niin pääse pakoon vanhempiaan..
Että lasten kaltoinkohtelusta minun on vaikea puhua täysin tunteettomasti, pakostakin herää tunteita, reagoi...
mutta kuten sanoin meitä ihmisiä on erilaisia...ja omalta osaltani olen tyytyväinen, että minulla on tunteita niin hyvässä kuin pahassakin... - LK
temppuilija kirjoitti:
Kaupallinen luonne on se mikä täällä usein kuvataan mielestäni virheellisesti narsistiseksi luonteeksi.
Kaupalliselle luonteelle esineen (myös ihminen) käyttöarvo ratkaisee. Puhutaan hyvistä lapsista, hyvästä aviomiehestä, hyvästä työntekijästä ja hyvästä oppilaasta. Pohjimmiltaan hyvä sitä tai tätä on vain tuon esineen käyttöarvo sille, joka valtaansa käyttää tuota esinettä kohtaan.Kaupallinen luonne kun ei ole psykiatrian tuntema käsite niin se voi hyvin ainakin diagnostisesti mennä NPH:n kanssa ainakin jonkinverran päällekkäin.
- jk
vai niin
- "näkymätön lapsi"
Täällä oli puhetta siitä, kumpi on syypää; narsisti vai narsistin puoliso joka antaa kaiken tapahtua. Itse narsistin lapsena en syytä toista vanhempaani lainkaan. Hän oli uhri ja ymmärrän häntä ja hänen asemaansa sen verran että en voi häntä syyllistää. Miten te muut narsistien lapset koette asian?
- Kuu keli
En ole narsistin lapsi mutta sivusta seuraajana olen saanut käsityksen että toinen vanhempi ei ehkä uskalla puuttua koska se kostetaan kovimman kautta eli lapsen kautta. Vanhempi itse voisi vielä jaksaa ottaa vastaan huudon ja kiusanteon mutta kun se tehdään välillisesti lapsen kautta niin se on tehokas pelote. Erityisesti narsistisella äidillä on etulyöntiasema jota yhteiskunta yleensä vielä tukee. Lisäksi narsistin perheessä vääristyy siltä terveemmältäkin puolisolta käsitys siitä mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei ja hän ei aina edes tajua että lapsia laiminlyödään. Narsistinen puoliso on alusta alkaen kyseenalaistanut toisen puolison ymmärryksen, kyvyn kasvattaa lapsia ja oikeastaan kaiken tässä, joten hän ei uskalla luottaa omaan käsitykseensä, saati toteuttaa sitä, koska pelkää vain pahentavansa tilannetta.
Tuntemani narsistin puoliso on jotenkin hyvin avuton, odottaa aina että joku tulee ja ratkaiseen ongelmat. Jos hänen on pakko reagoida niin hän menee lähes paniikkiin, on hyvin tuskastunut tilanteeseen ja tarttuu ensimmäiseen ratkaisuun vaikka se olisi järjellä ajatellen todella huono.Tuossa sitten ovat toimintamallit jotka lapsi saa.
- LK
Koen kyllä että oma äitini on hyvin narsistinen mutta jostain syystä tää ei oo useinkaan häirinnyt ihmeemmin. Toisaalta sitten sillä on varmasti melkolailla merkitystä sen kannalta että millainen nyt olen. Ainakin tulee mieleen se että en juurikaan luota ihmisiin (en siis ole epäluuloinen, mutta en oleta saavani juurikaan apua keneltäkään enkä sitä oikeastaan haekaan), en koe yhteyttä muihin ihmisiin siinä mielessä että kiintyisin tms. En tunne empatiaa kuin hyvin harvoja ihmisiä kohtaan. Olen todella hyvä valehtelemaan vaikka teen sitä uskoakseni vähemmän kuin ihmiset keskimäärin (en koe tarvetta ja toisaalta koen sen vähän niinkun ala-arvoisena oikotienä asioihin jotka voi saavuttaa muutenkin). Olen suhteellisen manipulatiivinen, joskin hyvin hyvin varovainen siinä ja noudatan tiettyjä 'pelisääntöjä'.
Ehkä vähän paradoksaalisesti vaikka uskon että käytökseni on keskimääräistä enemmän 'hyvän' ihmisen käyttäytymistä, sisäisesti tunnen olevani 'paha'. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma siinä mielessä että tuntisin siitä mitään huonoa omaatuntoa. Lähinnä kyse on siitä että tiedän että minulta puuttuu jokin semmoinen esto mikä muilla vaikuttaisi olevan ja olisin ihan kykenevä tekemään ikäviä juttuja mitä monet ehkä eivät olisi. En vain tee niitä, hieman eri syistä kuin monet muut, toki.
Toisaalta myös hyviä asioita kuten tietynlainen rehellisyys itselleni asioista joista minun silmilläni katsottuina monet eivät uskalla olla itselleen rehellisiä jne. Tietty tapa katsoa ja ymmärtää ihmisten toimintaa tuomitsematta. Kyky ajatella eri tavalla ilman moraalisääntöjä.
Jokatapauksessa, uskon että se on yksi syy miksi minusta on tullut tällainen. En kuitenkaan koe itseäni mitenkään huonoksi tai vialliseksi, joten en voi siltä kannalta valittaa. Hyväksyn itseni ja hyväksyn äitini. Ja hyväksyn senkin että olen teoistani vastuussa muille ja sitä kautta itselleni.Moni kohta kuulosti kyllä ( ei niin yllättävästi ) aika tutulta.
Itsekään en näe/nähnyt vanhempiani mitenkään pahoina...Heillä oli omat jutut taustoillaan. Ehkä omalla kohdallani voisin itse yrittää oppia niistä heidän virheistään, mitä tulee ylipäänsä elämään ja valintoihin.- LK
dizel kirjoitti:
Moni kohta kuulosti kyllä ( ei niin yllättävästi ) aika tutulta.
Itsekään en näe/nähnyt vanhempiani mitenkään pahoina...Heillä oli omat jutut taustoillaan. Ehkä omalla kohdallani voisin itse yrittää oppia niistä heidän virheistään, mitä tulee ylipäänsä elämään ja valintoihin.Tahdon vielä lisätä että minusta on jotenkin kornia se miten 'hyvänä' ihmisenä useimmat minua pitävät. Toki siis niinkun ihan ymmärrettävistä syistä, työkseni autan muita ihmisiä ja elelen melkolailla kunnollista elämää. Olen ystävällinen ja pyrin aina ymmärtämään muita.
Olen miettinyt sitä että kun sanotaan että 'kyllä minä aina tunnistan narsistin/psykopaatin' niin epäilen vahvasti. Olen joskus kertonut tästä sisäisestä maailmastani tutulle psykologille. Hän nauroi eikä uskonut. Sama monen muun alan ihmisen kanssa. Tavallaan toki voisi kysyä kuka on oikeassa loppujenlopuksi, onko ihminen ajatuksensa vai tekonsa.
Myös joku tuttu huomautti että ehkä minun kuvani itsestäni on vain vääristynyt, että ehkä oikeasti olenkin sisimmältäni empaattinen, rakastava ja hyvä ihminen. Sekin on mahdollista, mutta en vaan usko siihen nyt toistaiseksi. LK kirjoitti:
Tahdon vielä lisätä että minusta on jotenkin kornia se miten 'hyvänä' ihmisenä useimmat minua pitävät. Toki siis niinkun ihan ymmärrettävistä syistä, työkseni autan muita ihmisiä ja elelen melkolailla kunnollista elämää. Olen ystävällinen ja pyrin aina ymmärtämään muita.
Olen miettinyt sitä että kun sanotaan että 'kyllä minä aina tunnistan narsistin/psykopaatin' niin epäilen vahvasti. Olen joskus kertonut tästä sisäisestä maailmastani tutulle psykologille. Hän nauroi eikä uskonut. Sama monen muun alan ihmisen kanssa. Tavallaan toki voisi kysyä kuka on oikeassa loppujenlopuksi, onko ihminen ajatuksensa vai tekonsa.
Myös joku tuttu huomautti että ehkä minun kuvani itsestäni on vain vääristynyt, että ehkä oikeasti olenkin sisimmältäni empaattinen, rakastava ja hyvä ihminen. Sekin on mahdollista, mutta en vaan usko siihen nyt toistaiseksi.Hmm...mielenkiintoista. Itse sen sijaan olen saanut yleensä melkeinpä vakuuttaa päinvastaista, eli sitä miten "hyvä" ihminen olen...No onhan sitä kyllä tehnyt kaikenlaista ei "hyväksyttävää", mutta kun ne on menneitä ja vanhoja juttuja.
On sitten toki myös niitä, jotka pitävät minua "kilttinä, vaatimattomana, ujona, empaattisena..." mitä näitä nyt onkaan. He sitten puolustavat minua yleensä viimeiseen asti, vaikka en edes pyytäisi.
Mielestäni näistä porukoista kumpikaan ei ole varsinaisesti väärässä, eikä oikeassa. Toisinaan tunnen olevani toisenlainen ja toisinaan toisenlainen, mikä pitkälti riippuu ihan tilanteesta.
Mielestäni sulla sen sijaan on "tilanne hyvin hallinnassa" ja ei kai sillä lopulta väliä olekaan mitä ihminen sisimmissään ajattelee, kun eihän se elämänlaatuun vättämättä vaikuta, kun muut pitävät sinua kuitenkin hyvänä ja kunnollisena tyyppinä. Mielestäni sinun ei edes kannattaisikaan yrittää vakuuttaa heitä mistään muusta...
Itsestäni sen sijaan tuntuu kaikki näkevän jo kilometrin päähän, ettei ihan kaikki valot pala vintillä, kun ei nuo sosiaaliset jutut ole ihan vahvinta alaani että vihaisena mulla on tapana vetää asiat "vähän yli. "
Mutta eipä tuo haittaa.
"Tavallaan toki voisi kysyä kuka on oikeassa loppujenlopuksi, onko ihminen ajatuksensa vai tekonsa. "
Tuota olen miettinyt usein itsekin...vaikea kysymys.LK kirjoitti:
Tahdon vielä lisätä että minusta on jotenkin kornia se miten 'hyvänä' ihmisenä useimmat minua pitävät. Toki siis niinkun ihan ymmärrettävistä syistä, työkseni autan muita ihmisiä ja elelen melkolailla kunnollista elämää. Olen ystävällinen ja pyrin aina ymmärtämään muita.
Olen miettinyt sitä että kun sanotaan että 'kyllä minä aina tunnistan narsistin/psykopaatin' niin epäilen vahvasti. Olen joskus kertonut tästä sisäisestä maailmastani tutulle psykologille. Hän nauroi eikä uskonut. Sama monen muun alan ihmisen kanssa. Tavallaan toki voisi kysyä kuka on oikeassa loppujenlopuksi, onko ihminen ajatuksensa vai tekonsa.
Myös joku tuttu huomautti että ehkä minun kuvani itsestäni on vain vääristynyt, että ehkä oikeasti olenkin sisimmältäni empaattinen, rakastava ja hyvä ihminen. Sekin on mahdollista, mutta en vaan usko siihen nyt toistaiseksi."Sekin on mahdollista, mutta en vaan usko siihen nyt toistaiseksi. "
No, minun puheita nyt ei kannata ehdottomana totuutena ottaa, etkä sitä varmasti teekään, mutta sen verran voin sanoa, että mitä olen "tietynlaisten" ihmisten kanssa jutellut, niin netissä, kuin irl:ssäkin, niin tekstiesi perusteella sanoisin, että et ole väärässä.dizel kirjoitti:
Hmm...mielenkiintoista. Itse sen sijaan olen saanut yleensä melkeinpä vakuuttaa päinvastaista, eli sitä miten "hyvä" ihminen olen...No onhan sitä kyllä tehnyt kaikenlaista ei "hyväksyttävää", mutta kun ne on menneitä ja vanhoja juttuja.
On sitten toki myös niitä, jotka pitävät minua "kilttinä, vaatimattomana, ujona, empaattisena..." mitä näitä nyt onkaan. He sitten puolustavat minua yleensä viimeiseen asti, vaikka en edes pyytäisi.
Mielestäni näistä porukoista kumpikaan ei ole varsinaisesti väärässä, eikä oikeassa. Toisinaan tunnen olevani toisenlainen ja toisinaan toisenlainen, mikä pitkälti riippuu ihan tilanteesta.
Mielestäni sulla sen sijaan on "tilanne hyvin hallinnassa" ja ei kai sillä lopulta väliä olekaan mitä ihminen sisimmissään ajattelee, kun eihän se elämänlaatuun vättämättä vaikuta, kun muut pitävät sinua kuitenkin hyvänä ja kunnollisena tyyppinä. Mielestäni sinun ei edes kannattaisikaan yrittää vakuuttaa heitä mistään muusta...
Itsestäni sen sijaan tuntuu kaikki näkevän jo kilometrin päähän, ettei ihan kaikki valot pala vintillä, kun ei nuo sosiaaliset jutut ole ihan vahvinta alaani että vihaisena mulla on tapana vetää asiat "vähän yli. "
Mutta eipä tuo haittaa.
"Tavallaan toki voisi kysyä kuka on oikeassa loppujenlopuksi, onko ihminen ajatuksensa vai tekonsa. "
Tuota olen miettinyt usein itsekin...vaikea kysymys.No korjataan nyt vielä tuota vastaustani sen verran, että totta kai jos olet jollekin psykologille puhunut asiasta, niin silloinhan sen nyt ymmärtääkin, että kertoo mitä on mielen päällä ( tosin itse en tähän ryhtynyt, kun terapiassa olen muutamia kertoja käynyt. En tosin omasta aloitteestani. ) Mutta siis, että jos lähimmille, tutuilleen ( empaattisille ) menee tuollaista kertomaan niin en ymmärrä mitä muuta siitä voisi olla, kuin haittaa...
Eivät he voi koskaan ymmärtää. Ei, vaikka miten hienosti sen selittäisi ja vaikka kuinka käyttäytyisi asiallisesti, aiheuttamatta harmia kenellekään.
Todennäköisesti he eivät vain haluaisi olla kanssasi enää missään tekemisissä. ( harvinaisia poikkeuksia tässäkin. )- hyvänen aika,
selitätkö vielä, mikä tässä on olevinaan sitä "pahaa"?
- LK
dizel kirjoitti:
No korjataan nyt vielä tuota vastaustani sen verran, että totta kai jos olet jollekin psykologille puhunut asiasta, niin silloinhan sen nyt ymmärtääkin, että kertoo mitä on mielen päällä ( tosin itse en tähän ryhtynyt, kun terapiassa olen muutamia kertoja käynyt. En tosin omasta aloitteestani. ) Mutta siis, että jos lähimmille, tutuilleen ( empaattisille ) menee tuollaista kertomaan niin en ymmärrä mitä muuta siitä voisi olla, kuin haittaa...
Eivät he voi koskaan ymmärtää. Ei, vaikka miten hienosti sen selittäisi ja vaikka kuinka käyttäytyisi asiallisesti, aiheuttamatta harmia kenellekään.
Todennäköisesti he eivät vain haluaisi olla kanssasi enää missään tekemisissä. ( harvinaisia poikkeuksia tässäkin. )Semmoinen täsmennys että kyse ei siis ollut keskustelusta psykologin kanssa terapiassa, vaan keskustelusta tutun kanssa joka on ammatiltaan psykologi.
"Todennäköisesti he eivät vain haluaisi olla kanssasi enää missään tekemisissä. ( harvinaisia poikkeuksia tässäkin. )"
Näin on käynytkin. Ja poikkeuksiakin on ollut. - LK
hyvänen aika, kirjoitti:
selitätkö vielä, mikä tässä on olevinaan sitä "pahaa"?
Periaatteessa se mikä siinä varsinaisesti on pahaa on varmaan semmoinen asia mitä pitäisi kysyä joltain muulta kun minulta.
- nisse..
LK kirjoitti:
Semmoinen täsmennys että kyse ei siis ollut keskustelusta psykologin kanssa terapiassa, vaan keskustelusta tutun kanssa joka on ammatiltaan psykologi.
"Todennäköisesti he eivät vain haluaisi olla kanssasi enää missään tekemisissä. ( harvinaisia poikkeuksia tässäkin. )"
Näin on käynytkin. Ja poikkeuksiakin on ollut.Juu, se on se itsepetos joka vaikuttaa kaikilla, myös psykologeilla :)
- JK
NINKÖ
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k683751On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole382381Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi712338Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä602228Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.321675Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma711584- 761487
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?581061Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?681012Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi40929