Suuri osa hankalimmistakin tapauksista omaksuu hyvien vanhempien ja hyvän perheen tavat sitä aluksi tajuamatta. Vanhempien arvojen kyseenalaistaminen hukkaa nuorelta useita vuosia. Pahimmillaan uhma jää päälle epänormaalisti. Varsinkin jos on uhman aikana luiskahtanut väärään seuraan.
Hyvistä olosuhteista on hankala itsenäistyä. Kapinaa tarvitaan ja kapinan tulee olla näköjään kaiken kääntämistä nurinniskoin.
Mitä ovat "hyvät olosuhteet"? Jos vanhemmat ovat läsnä nuoren elämässä, tarjolla on hyvää ruokaa, asialliset vaatteet, oma huone, kuljetusapu tarpeellisiin menoihin, tieto siitä että rahaa riittää tarpeelliseen. On keskusteluhalukkuutta. Vanhemmat eivät riehu eivätkä ryyppää. Ei väkivaltaa. Ei pakottamista. Siis kaikkea sitä mitä ihminen voi kaivata, jotta voi elää ihmisarvoisesti.
Siis tuo edellinen lista on todellisuutta ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ahkerat ihmiset ovat lapsille järjestäneet kaiken jonkin kuvitelman mukaan mukaan. Hyvää esimerkkiä ja välittämistä.
Miten tuollaisesta itsenäistytään? 17 v lyöttäytyi 35 v hampparin seuraan. Lopetti koulunsa. Pääsi asioimaan poliisin kanssa hampparin kanssa näpistelystä. Perusteluna näpistelylle mm "kun ei sitä rahaakaan ole". Muutti kunnan elätiksi ja katkoi sillat kotiväkeen. Kotona oli ja on edelleen tarjolla "kaikki tarpeellinen koulujen käyntiä silmälläpitäen". Juttua levitetään että "Isä on niin väkivaltainen...henkisesti". Satuin toteamaan sille painokkaasti typerästä toiminnasta, jotta "olet tekemässä valintaa. Valitset kunnollisen elämän ja paskan elämän väliltä. Valitset sitä oletko kirjoittamassa pöytäkirjaa vai oletko siellä pöydän toisella puolella ja sinusta kirjoitetaan sitä pöytäkirjaa."
Olen nyt leimattuna väkivaltaiseksi. Meikäläinen joka ei ole koskaan lyönyt ketään. Tuli vain korotetuksi ääntä. Myönnettäköön että jossain vaiheessa tuli sanotuksi, että hamppari saa kyytiä jos sen näen tytön seurassa. Olihan tuo aika rankasti sanottu ja tyttö totesikin siihen että tuo on laitonta. Minä totesin, jotta sillä toisella puolella ovat käytössä nämä toiset tavat. Jos sillä puolella touhutaan on hyväksyttävä sen puolen tavat.
Näin on hienosti asiat hyvän perheen lapsella. Joskus tuntuu että paskoista olosuhteista kasvetaan helpommin pois.
Hyvistä olosuhteista on hankala itsenäistyä. Kapinaa tarvitaan ja kapinan tulee olla näköjään kaiken kääntämistä nurinniskoin.
Mitä ovat "hyvät olosuhteet"? Jos vanhemmat ovat läsnä nuoren elämässä, tarjolla on hyvää ruokaa, asialliset vaatteet, oma huone, kuljetusapu tarpeellisiin menoihin, tieto siitä että rahaa riittää tarpeelliseen. On keskusteluhalukkuutta. Vanhemmat eivät riehu eivätkä ryyppää. Ei väkivaltaa. Ei pakottamista. Siis kaikkea sitä mitä ihminen voi kaivata, jotta voi elää ihmisarvoisesti.
Siis tuo edellinen lista on todellisuutta ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ahkerat ihmiset ovat lapsille järjestäneet kaiken jonkin kuvitelman mukaan mukaan. Hyvää esimerkkiä ja välittämistä.
Miten tuollaisesta itsenäistytään? 17 v lyöttäytyi 35 v hampparin seuraan. Lopetti koulunsa. Pääsi asioimaan poliisin kanssa hampparin kanssa näpistelystä. Perusteluna näpistelylle mm "kun ei sitä rahaakaan ole". Muutti kunnan elätiksi ja katkoi sillat kotiväkeen. Kotona oli ja on edelleen tarjolla "kaikki tarpeellinen koulujen käyntiä silmälläpitäen". Juttua levitetään että "Isä on niin väkivaltainen...henkisesti". Satuin toteamaan sille painokkaasti typerästä toiminnasta, jotta "olet tekemässä valintaa. Valitset kunnollisen elämän ja paskan elämän väliltä. Valitset sitä oletko kirjoittamassa pöytäkirjaa vai oletko siellä pöydän toisella puolella ja sinusta kirjoitetaan sitä pöytäkirjaa."
Olen nyt leimattuna väkivaltaiseksi. Meikäläinen joka ei ole koskaan lyönyt ketään. Tuli vain korotetuksi ääntä. Myönnettäköön että jossain vaiheessa tuli sanotuksi, että hamppari saa kyytiä jos sen näen tytön seurassa. Olihan tuo aika rankasti sanottu ja tyttö totesikin siihen että tuo on laitonta. Minä totesin, jotta sillä toisella puolella ovat käytössä nämä toiset tavat. Jos sillä puolella touhutaan on hyväksyttävä sen puolen tavat.
Näin on hienosti asiat hyvän perheen lapsella. Joskus tuntuu että paskoista olosuhteista kasvetaan helpommin pois.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lapsi vaistoaa myös sen jos on liian tärkeä vanhemmilleen, ja eräänlainen perhettä koossa pitävä voima. Vanhemmilla pitää olla myös omaa elämää, eikä lapselle saa antaa kaikkea valmiina.
Nuori joutuu "murtautumaan" ulos perheestä ja siihen tarvitaan vihaa ja uhmaa. Ei siinä auta järkipuhe.
Tässä on hyvä keskustelu, siitä millaista taistelua nuoren murrosikä voi olla.
http://www.youtube.com/watch?v=O5Vo3BBpHFI
Itse itsenäistyin hyvästä perheestä ihan normaalisti, muutin omaan kämppään ja opiskelen.
Vaistositko että välitetään liikaa? Vai oliko välittäminen täsmälleen oikealla tasolla? Vai kenties pieni toivomisen vara?
Joillakin irtiotto jää myös tekemättä. Roikutaan vanhemmissa sitten kiinni.
Vanhemmat roikkuvat lapsissa ja lapset vanhemmissa. Noita näkee. Jos tulee lastenlapsia niin ollaan sitten siinäkin koko ajan mukana. Tuo on vielä kauheampaa kuin paskin irtiotto ajallaan. Kunhan kohtuu palautuu ja uhma laantuu normaaliksi.
Enpä nielisi pureksimatta tuota ap:n tekstiä. Sitä ollaan niin hyvää ihmistä ja vanhempaa... Varsinkin lista "hyvistä olosuhteista" kuulosti todella oudolta. Miten olisi mahdollista että oikeasti hyvä kasvuympäristö on rahaa, hienoja vaatteita jne, mutta rakkautta ja läheisyyttä ei mianita missään?
Oletan siis että olet tuo jutun isä. Jos tyttäresi sanoo sinun käyttäneen _henkistä_ väkivaltaa, miksi alat puolustella ettet ole ikinä lyönyt ketään? Eihän tässä nyt siitä puhuttu! Jotenkin tuot mieleen oman isäni, narsistin, joka käytti koko perheeseen hillitöntä henkistä väkivaltaa, lapsiin myös fyysistä, ja nyt ollessani aikuinen kieltää ikinä tehneensä mitään sellaista. Hänhän on tarjonnut lapsille kaiken, ollut aina hyvä isä. Niinpä niin... Epätäydellisimpiä ovat kokemukseni mukaan juuri ne, jotka ovat vakuuttelemassa omaa hyvyyttään.
Oletko ap ikinä edes harkinnut katsomista peiliin?
Mulle tuli sama mieleen tuosta hyvä kasvuympäristö -listasta, että rakkaus puuttui. Mutta en menisi leimaamaan narsistiksi... siihen on vielä pitkä matka siitä että on vaikea myöntää omat virheensä tai puutteensa vanhempana. Ja näin lapsena en osoittele sormella vanhempiani vaikka elämäni ei ole ollut helppo. Omia valintoja ne on alusta loppuun, myös se haluaako olla henkisesti lasika ja kulkea muiden valmiiksi tallottuja polkuja vai rämpiä ryteikössä etsien omaa polkuaan niinkuin tyttäresi tekee.
Ei ole hyvä polku kyllä vaikka siinä on varmasti omat hyvät elementtinsä. Ei kannata odottaa että tultuaan laillisesti täysi-ikäiseksi lapsella olisi kaikki palikat kohillaan. Hyvin monella ei ole mun iässä kolmenkympin tienoilla eikä myöhemminkään. Ja aina on varaa kehittyä ihmisenä. Älä suojaa tytärtäsi kaikelta pahalta, mutta siinä vaiheessa kun maailma kaatuu tyttäresi niskaan ja silmät huutavat hiljaa apua, anna käsi johon tukeutua.
Se on tuo rakkaus sanana oikopolku. Kaikki eivät sitä näe suunnattoman välittämisen takaa. ymmärtävät vain mekaanisen sanan. Jätin kirjoittamatta tuon sanan juuri sen takia, että sitä käytetään väärin. Teot ja sanat ovat ristiriidassa. Narsistien suuri onni on tuo sana. Se on vaakakupin toisella puolella ja se painaa niin paljon, että toiselle puolelle mahtuu kaikkea sontaa.
Taidat olla noita sanojen helppoheikkejä. Tyhjän sanan mestareita. Amerikkalaisista elokuvistahan tuo on opittu. Ja se on opittu hyvin. Jotkut jopa vaativat tiukkana todistelemaan sanoin rakkautta. Teoilla ei niin väliksi kun ei niitä tekoja pidetä yhtään minään.
Meikäläinen ei todellakaan suostu tuohon halpaan. Siinä olet aivan oikeassa. Köyhässä perheessämme ei ole ollut mahdollisuuksia muuhun kuin normaaliin tasoon mutta se on tarkoittanut aina hyvää ruokaa itse valmistaen, ei isoja taskurahoja. Talon tein omasta selkänahasta. Ei muotikuteita mutta ehjät ja puhtaat vaatteet aina. Viimeiset 7 vuotta vain menivät niin, että mikään ei ollut oikean väristä ja eräänä syksynäkin suunnistamaankin meni lenkkareissa ja parhaassa takissaan räntäsateiseen metsään. Saappaat olivat rumat ja ulkoiluvarusteet samoin.
Huonoksi todella koen itseni. Tyhjillä sanoilla olisi päässyt miljoona kertaa helpommalla. Jossain vaiheessa lapsonen kuitenkin olisi huomannut tyhjät sanat. Nyt elättelen toivoa, että tuo huomaa mitä on todellinen tekojen kautta välittäminen isien taholta. Hyvällä omalla tunnolla voin kyllä mennä hautaankin asti. Moni on surua täynnä tuossa vaiheessa näistä samoista syistä.
Toivottavasti saat kokea elämässäsi kaipaamasi narsismikokemuksen. Loukkaava elämänasenteesi ansaitsee sen.
Mitä tarkoitetaan termillä "hyvä perhe"?
Köyhinkin yksinhuoltaja voi antaa lapseilleen hyvät elämän eväät, kun opettaa heidät tekemään työnsä hyvin ja kanavoimaan uhmansa ja vastarintansa tasokkaamman elämän tavoitteluun.
Ei "nuorten kapina" suinkaan aina tarkoita karkaamista epämääräisiin joukkioihin ja oman elämän tuhlaamista. Ihan oikeinhan olet sanonut, jos olet nimittänyt hampparia hamppariksi ja luvannut hänelle "kyytiä". Mitä rankkaa se on?
Ei ole väkivaltaa varoitella kasvavaa lastaan kaupungin elätiksi heittäytymisestä.
Varoitukset ylipäätään eivät ole väkivaltaa, joten ole vain rauhassa. Toivotaan, että tytön silmät vielä avautuvat.
Ihanpa tuo on sama millainen perhe kyseessä on, lapset itsenäistyvät jokatapauksessa ja vanhempien on tultava siinä kohtaa vastaan. Hyvä vanhempi antaa lapselleen iän mukana enemmän mahdollisuuksia ottaa vastuuta omasta elämästään. Ei tarkoita sitä että sääntöjä ei olisi, mutta tiukka kuri karkottaa lapsia entisestään. Tuo "35-v hampparin" kanssa seurustelu on mitä todennäköisimmin tapa osoittaa halua itsenäistymiseen ja riuhtoa kahleita. Ette valitettavasti voi kääntää tyttärenne päätä, mutta voisitte nyt edes yrittää ottaa yhteyttä ja yrittää hyvän kautta rakennettua suhdetta häneen. Olkaa kiinostuneita hänestä ja hänen valinnoistaan tuomitsematta, mutta ilmaiskaa silti huolenne vanhempina ja kertokaa, että rakastatte häntä kaikesta huolimatta ja haluatte hänelle pelkkää hyvää.