Ahdistava seura

Joskus on otettava etäisyyttä. Näin tein kun olo kävi tukalaksi. Tai pitäisikö sanoa, että 'teimme'. Kummallakaan ei enää ollut hyvä olla ja ns. ystävyydestä tuli vain pahaa mieltä kun aloimme nähdä toisissamme vain huonoja puolia tai ärsyttäviä asioita. Emme ole ystäviä enää, mutta emme oikeastaan riidoissakaan. Kyllästyimme toisiimme.

Niin että sen puolesta kyllä ymmärrän sen, ettei joku viihdy seurassani, kun en minäkään viihdy kaikkien seurassa.

Toisaalta ystäviä on myös vaikea saada, jos aina alkaa ahdistaa se, kun toinen ihminen tulee liian lähelle. Työpaikallakin voisi tutustua moniin ihmisiin ja saada heistä ystäviä, mutta ahdistaa se, jos joku tulee liian lähelle.

Minustakin tuntuu että yksin viihtyy paremmin kuin ahdistavassa seurassa. En juurikaan tykkää sosiaalisista piireistä joissa eniten vietän aikaa tällä hetkellä.Tuntuu siltä kuin muut olisivat eri planeetalta kuin minä. Ja ehkä olen oikeassa. Ihme porukkaa.
En tosin ole varma että sopeutuisin mihinkään muuhunkaan porukkaan paljoa paremmin. Tai sitten tarvitsisin vain lisää sosiaalisten tilanteiden harjoitusta sopivassa porukassa.

Ota suihin työkavereilta.

vedä händyyn hintsari.

Yksinäisyyden ongelma varmaan onkin siinä, että lähtee karkuun ahdistavia ihmisiä ja sitten joutuu tulemaan toimeen omillaan, lopulta jää yksin ja täältä onkin sitten vaikea ponnistaa ulos, koska yksin tottuu olemaan.

Eli siis harjoittelua, harjoittelua ja taas harjoittelua. Mutta mistä ihmeestä näin outo lintu löytäisi sopivaa seuraa? En ole rahakas, mutta en myöskään moniongelmainen (nykyään arvostetaan uraa, rahaa, perhettä). Olen siis boheemi ja vanha sellainen. Mutten kuitenkaan ryyppää ankarasti ja polta pilveä. Se erikoisuus on, että poltan tupakkaa (harvinaista nykyään). Olen epäsovinnainen, mutten renttu-nainen. Olen pöyristys useimmille naisihmisille, joten en luonnollisestikaan saa heistä ystäviäni. Sinkku. Ei muksuja. Ei kerrottavaa lapsista ja lapsenlapsista. Ei kätevä kaikessa missä naisen pitää olla. Ihan oma persoonani, mutta vähän liikaakin. Miestä taas on turha etsiä, koska ikää jo on ja eivät miehet minusta nyt enää välitä, vaikka nuorena kaunis olinkin. Onneksi on edes yksi sisko, jolle voin kertoa kaiken. En luonut uraa, vaikka olisi ollut lahjakkuutta (boheemiuden ansiota). Mihinkään sopimaton, mihinkään kuulumaton. Liian itsenäinen. Liikaa kulkenut omia polkujaan.