Kuuntelen jatkuvasti äänikirjoja tylsän työni ratoksi, ja kun kirjastosta alkaa loppua klassikot ja 'paremmat' teokset, kuuntelen joskus romanttista hömppääkin, harvoin tosin. Nyt äsken kuuntelin yhden Nora Robertsin kirjoista ja huomasin itsessäni oudon reaktion. Mies, johon olen tutustunut jo jonkin aikaa ja jota pidän itselleni mainiosti sopivana ja tavattoman kiinnostavana, alkoi menettää hohdettaan. Hän kun ei ole hirveän rikas ja kauheasti minuun rakastunut ja puhu seksikkäästi koko ajan. Ja minäkään en ole menestyvä, kaunis, nuori, seksikäs, rikas jne. Koko juttumme tuntui niin lattealta, että suretti.
Se meni kyllä ohi päivässä, mutta jos lukisin tai kuuntelisin tuollaisia romaaneja jatkuvasti tai katsoisin hömppäleffoja, ei tavallinen mies minulle kelpaisi. Etsisin jotain nuorta filmitähteä, joka omistaa kerrostalon ja ison firman New Yorkissa tai on englantilaisen kivilinnan perillinen.
Jos naiset lakkaisivat pakenemasta tuollaisiin päiväuniin, tavallisilla miehillä olisi paremmat mahdollisuudet viehättää tavallista naista. Älkää hyvät miehet pitäkö omana vikananne sitä, jos ette kelpaa. Naiset eivät edes huomaa teitä vaaleanpunaisista pilvilinnoistaan. Ei teissä muuta vikaa ole kuin se, että ette ole romaanisankareita.
Oivalsin, miksi naisille ei kelpaa tavallinen kunnon mies
36
1115
Vastaukset
Tämän tekstin teille tarjosi joku mies, joka uskoo että naiset todella lukevat/uskovat tuollaista hömppäkirjallisuutta.
- ..................
Kenen sinä luulet sitä hömppää sitten lukevan?
Esim. Barbara Cartlandin. jota voidaan pitää kai varsinaisena hömpän kuningattarena, kirjoja on myyty miljardeja kappaleita.
Aloittajan mainitseman Nora Robertsin kirjoja on myyty Suomessakin satojatuhansia. Miehetko niitä lukevat?
Eri asia on sitten, miten paljon ne jutut vaikuttavat omaan elämään. - fdfgdfgdfgf
Tottahitossa lukevat. Sitten tavis pulliainenkin alkaa haahuta sellaista,
mitä tapahtuu vain saduissa. Miksiköhän täälläkin (ei minkään näköiset) iäkkäät
muijat etsii nuoria, pitkiä ja komeita miehiä ???...! - 19 + 19
Nora Roberts kuuluu ehdottomasti kirjailijasuosikkeihini. Nautin hänen humoristisesta tekstistään suunnattomasti ja vapaa-ajallani haen ehdottomasti rentouttavaa lukemista. Työpäivän jälkeen en kaipaa minkäänlaista aivojumppaa. Ja niin varmasti monet muutkin naiset ja mikseivät miehetkin maailmalla, jos seuraa hänen sijoituksiaan bestseller listoilla.
Tämä on samaa kategoriaa, kuin esim. Salatut elämät. Joka päivä sitä katsoo lähes miljoona ihmistä ja ani harva kuitenkaan myöntää katsovansa sitä ainakaan tuttavapiirissäni. Ja kehtaavat kuitenkin sanoa, miten huono sarja se on. Miten he voivat tietää asiasta, jos eivät sitä katso?! Samoin on 7 päivää lehden lukemisen laita. - WhiteAndProud
No mutta kun monet sinunkaltaisesti iki-teiniprinsessat lukevat tuota ja muuta vastaavaa ja VIELÄPÄ uskotte siihen paskaan!
En mä ainakaan enää kaipaa mitään suomalaista naista. Kaikki hiton mimmit Suomessa kuvittelevat olevan vastuttamattomia olipa painokerroin yli 100 kg:n tai sitten ei.
Eurooppa on täynnä mukavia naisia jolle paskan puhuminen ei ole se tärkein ominaisuus. Mielummin ulkomaalainen nainen kun kotimainen,
Tilanne on tämä vaikka kuinka siitä vängättäisiin.
- elokuvasta
Olen nainen, ja kyllä huomaan haaveilevani romantiikasta. Tietysti järjen kanssa. Mutta olisi vain hienoa jos mies rakastaisi tulisesti ja näyttäisi tunteensa. Toisi kukkia ja pieniä lahjoja ihan ilman syytä, kääntyisi kannoiltaan takaisin ihan vain antamaan suudelman. Silittäisi minua yön pienillä tunneilla ja juttelisi. Tekisi yllätyksiä, veisi hienoihin paikkoihin, ehdottaisi jotain. Seksi olisi kiihkeää ja upeaa. Sen jälkeen vaan voisi levätä toisen sylissä... Itse olisin samanlainen ja teen näitä asioita ja tuon lahjoja. Kukaan ei vaan osaa sellaista arvostaa eikä "maksaa takaisin" vaikka ihan omasta halustani ilman takaisinmaksuvelvoitetta niitä asioita teen. Jossain vaiheessa vaan tajuaa että miksi minä haluaisin olla se koossa pitävä voima jos toinen ei halua antaa ja näyttää samalla mitalla. Siihen se suhde sitten kaatuukin.
Olisi hienoa ja sellaisesta haaveilen. Sellaista vaan tuskin tulee koskaan vastaan.- D69
Jännä juttu kun minä en haaveile mistään tuollaisesta. Ainoa mistä haaveilen on se että mies olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä, niin että voisimme harrastaa niitä yhdessä. Kaikkein eniten olen unelmoinut siitä että miehen kanssa voisi tehdä retken luontoon ja/tai järvenrantaan. Tämä ei ole ollut aina unelmaa, vaan ihan totta pitkissä parisuhteissani. On tuntunut tosi pahalta luopua siitä. Pääsen minä sinne rantaan ja luontoon yksinkin, mutta ei se ole sama asia!
Lahjoja en kaipaa, en ole mielestäni joku posliinista tehty prinsessa jota pitää kokoajan lahjoa. En minäkään osaisi keksiä miehelle jatkuvalla syötöllä jotain ostettavaa. Yhteiset hetket ovat tärkeämpi kuin roina.
Olisi tietysti myös mukavaa jos olisi nautinnollista seksiä, mutta ei sen mitään intohimoista tarvitse olla, kunhan vaan parhaat ystävykset yhdessä tekevät juttuja joista pitävät.
Se mitä joskus itse olen satunnaisesti fiktiosta kadehtinut ei ole mikään romantiikka, vaan se että pääpari on syvästi kiintynyt toisiinsa. Salaisten Kansioiden Mulder & Scully vaikka hyvänä esimerkkinä. Eihän siinä mikään intohimo leiskunut ja kuola roiskunut kun he menivät yhteen.
Sitä minä kaipaan että saa jakaa elämänsä. Tavallisen elämänsä. Ei sen jonku satukirjan tarina tarvitse olla mitä elää todeksi.
Jos ei halua luoda itselleen mahdottomia pilvilinnoja joita ei voi toteuttaa, on parempi ettei ollenkaan ajattele että miehen pitäisi olla sellainen ja sellainen. Omasta mielestäni luontoretket ovat sen verran vaatimaton toive, etten kyllä suostu niistä luopumaan. En tiedä sitten onko sekin liian siirappista. - keski-ikäinen nainen
D69 kirjoitti:
Jännä juttu kun minä en haaveile mistään tuollaisesta. Ainoa mistä haaveilen on se että mies olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä, niin että voisimme harrastaa niitä yhdessä. Kaikkein eniten olen unelmoinut siitä että miehen kanssa voisi tehdä retken luontoon ja/tai järvenrantaan. Tämä ei ole ollut aina unelmaa, vaan ihan totta pitkissä parisuhteissani. On tuntunut tosi pahalta luopua siitä. Pääsen minä sinne rantaan ja luontoon yksinkin, mutta ei se ole sama asia!
Lahjoja en kaipaa, en ole mielestäni joku posliinista tehty prinsessa jota pitää kokoajan lahjoa. En minäkään osaisi keksiä miehelle jatkuvalla syötöllä jotain ostettavaa. Yhteiset hetket ovat tärkeämpi kuin roina.
Olisi tietysti myös mukavaa jos olisi nautinnollista seksiä, mutta ei sen mitään intohimoista tarvitse olla, kunhan vaan parhaat ystävykset yhdessä tekevät juttuja joista pitävät.
Se mitä joskus itse olen satunnaisesti fiktiosta kadehtinut ei ole mikään romantiikka, vaan se että pääpari on syvästi kiintynyt toisiinsa. Salaisten Kansioiden Mulder & Scully vaikka hyvänä esimerkkinä. Eihän siinä mikään intohimo leiskunut ja kuola roiskunut kun he menivät yhteen.
Sitä minä kaipaan että saa jakaa elämänsä. Tavallisen elämänsä. Ei sen jonku satukirjan tarina tarvitse olla mitä elää todeksi.
Jos ei halua luoda itselleen mahdottomia pilvilinnoja joita ei voi toteuttaa, on parempi ettei ollenkaan ajattele että miehen pitäisi olla sellainen ja sellainen. Omasta mielestäni luontoretket ovat sen verran vaatimaton toive, etten kyllä suostu niistä luopumaan. En tiedä sitten onko sekin liian siirappista.Sinulla on usein aika järkeviä kirjoitelmia, nytkin.
En minäkään yleensä ole romantiikan ylikuluttaja, mutta tosiaan nyt hairahduin sellaista roskaa kuuntelemaan ja kummastelin ensin reaktiotani. Päättelin sitten, että jos sellaista päiväuniroskaa lukisi koko ajan, todellisuudentaju menisi pysyvästi. Minulta se katosi vain hetkeksi, se vähä, mitä minulla on. Voi olla, että päätelmäni on väärä, mutta en usko niin. Tietenkään eivät KAIKKI naiset AINA reagoi herttasarjojen tarinoihin todellisuudentajun menetyksellä, mutta uskoisin, että monet tavalliset naiset lakkaavat kiinnostumasta tavallisista miehistä noiden keinotekoisten päiväunien takia. Mikä on sääli, koska unelmien prinssejä ei löydy joka lähtöön. Ja jos löytyisikin, kelpuuttaisiko hän sen tavallisen naisen? Niin, minkähän takia niin monet miehetkään eivät halua tavallista tiinaa? Päättelyketjuni venyy ja venyy eikä päädy mihinkään. - 1122334455
keski-ikäinen nainen kirjoitti:
Sinulla on usein aika järkeviä kirjoitelmia, nytkin.
En minäkään yleensä ole romantiikan ylikuluttaja, mutta tosiaan nyt hairahduin sellaista roskaa kuuntelemaan ja kummastelin ensin reaktiotani. Päättelin sitten, että jos sellaista päiväuniroskaa lukisi koko ajan, todellisuudentaju menisi pysyvästi. Minulta se katosi vain hetkeksi, se vähä, mitä minulla on. Voi olla, että päätelmäni on väärä, mutta en usko niin. Tietenkään eivät KAIKKI naiset AINA reagoi herttasarjojen tarinoihin todellisuudentajun menetyksellä, mutta uskoisin, että monet tavalliset naiset lakkaavat kiinnostumasta tavallisista miehistä noiden keinotekoisten päiväunien takia. Mikä on sääli, koska unelmien prinssejä ei löydy joka lähtöön. Ja jos löytyisikin, kelpuuttaisiko hän sen tavallisen naisen? Niin, minkähän takia niin monet miehetkään eivät halua tavallista tiinaa? Päättelyketjuni venyy ja venyy eikä päädy mihinkään.Millainen sitten on tavallinen mies? Tai se tavallinen tiina? Ja mistä ihmeestä lähtee käsitys, että ns. tavallinen mies ei voisi olla romanttinen tai jonkun intohimon kohde? Ihan joku tavalinen Mika tai Petri voi olla jonkun se unelmien prinssi. :)
Romantiikka ja intohimo ovat ainakin minulle parisuhteen ydin, tosin mitään ylen dramaattista sen ei tarvitse olla eikä varsinkaan keinotekoista. Myös ystävyys ja kumppanuus ovat totta kai tärkeitä, mutta ilman intohimoa ja romantiikka kyseessä on pelkkä kaveruus- tai ystävyyssuhde.
Myös seksi ilman intohimoa ja syvää tunnetta toiseen on aika lailla tyhjänpäiväistä. Voihan siitä fyysisen tyydytyksen parhaimmassa tapauksessa saada, mutta niin saa sooloseksistäkin. :) - Sunder
D69 kirjoitti:
Jännä juttu kun minä en haaveile mistään tuollaisesta. Ainoa mistä haaveilen on se että mies olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä, niin että voisimme harrastaa niitä yhdessä. Kaikkein eniten olen unelmoinut siitä että miehen kanssa voisi tehdä retken luontoon ja/tai järvenrantaan. Tämä ei ole ollut aina unelmaa, vaan ihan totta pitkissä parisuhteissani. On tuntunut tosi pahalta luopua siitä. Pääsen minä sinne rantaan ja luontoon yksinkin, mutta ei se ole sama asia!
Lahjoja en kaipaa, en ole mielestäni joku posliinista tehty prinsessa jota pitää kokoajan lahjoa. En minäkään osaisi keksiä miehelle jatkuvalla syötöllä jotain ostettavaa. Yhteiset hetket ovat tärkeämpi kuin roina.
Olisi tietysti myös mukavaa jos olisi nautinnollista seksiä, mutta ei sen mitään intohimoista tarvitse olla, kunhan vaan parhaat ystävykset yhdessä tekevät juttuja joista pitävät.
Se mitä joskus itse olen satunnaisesti fiktiosta kadehtinut ei ole mikään romantiikka, vaan se että pääpari on syvästi kiintynyt toisiinsa. Salaisten Kansioiden Mulder & Scully vaikka hyvänä esimerkkinä. Eihän siinä mikään intohimo leiskunut ja kuola roiskunut kun he menivät yhteen.
Sitä minä kaipaan että saa jakaa elämänsä. Tavallisen elämänsä. Ei sen jonku satukirjan tarina tarvitse olla mitä elää todeksi.
Jos ei halua luoda itselleen mahdottomia pilvilinnoja joita ei voi toteuttaa, on parempi ettei ollenkaan ajattele että miehen pitäisi olla sellainen ja sellainen. Omasta mielestäni luontoretket ovat sen verran vaatimaton toive, etten kyllä suostu niistä luopumaan. En tiedä sitten onko sekin liian siirappista.Tuo luontoretki on itseasiassa parisuhteessakin aivan loistava idea lähteä treffeille. Reppuun mukaan viltti, termospulloon kahvia tms, voileipiä evääksi ja kenties jotain hyvää jäkiruoaksikin. ... Itse olen valmiiksi suunnitellut Turun ruissalossa jopa muutaman paikan, jotka ovat rauhallisia, joista ei juuri kukaan tiedä, ellei ole oikeasti ruissalossa liikkunut normaalien polkujen ulkopuolella ja joista on aivan upea merinäköala. Harmi, kun kukaan tyttö ei ole suostunut treffeille, kun olen ehdottanut. Nuokin paikat on tullut "scoutattua" valmiiksi jo miltei 10 vuotta sitten, mutta vielä en ole päässyt niitä kenellekään näyttämään.
- D69
keski-ikäinen nainen kirjoitti:
Sinulla on usein aika järkeviä kirjoitelmia, nytkin.
En minäkään yleensä ole romantiikan ylikuluttaja, mutta tosiaan nyt hairahduin sellaista roskaa kuuntelemaan ja kummastelin ensin reaktiotani. Päättelin sitten, että jos sellaista päiväuniroskaa lukisi koko ajan, todellisuudentaju menisi pysyvästi. Minulta se katosi vain hetkeksi, se vähä, mitä minulla on. Voi olla, että päätelmäni on väärä, mutta en usko niin. Tietenkään eivät KAIKKI naiset AINA reagoi herttasarjojen tarinoihin todellisuudentajun menetyksellä, mutta uskoisin, että monet tavalliset naiset lakkaavat kiinnostumasta tavallisista miehistä noiden keinotekoisten päiväunien takia. Mikä on sääli, koska unelmien prinssejä ei löydy joka lähtöön. Ja jos löytyisikin, kelpuuttaisiko hän sen tavallisen naisen? Niin, minkähän takia niin monet miehetkään eivät halua tavallista tiinaa? Päättelyketjuni venyy ja venyy eikä päädy mihinkään.Kiitos.
Luin joskus lapsena muutaman herttakirjan, tai minkä lie, ja pidin niitä tylsinä. En jaksanut lasten osaston Tiina-kirjojakaan, vaan mieluummin luin 3 etsivää -kirjoja, eli se oli aina seikkailu mikä minua kiinnosti, ei romantiikka.
Vasta vanhemmiten alkoi arvostamaan syvää kiintymystä ja yhteyttä kahden ihmisen välillä. Esim. hömppäsarja Xenassahan on kaksi naista jotka kiintyvät toisiinsa - edes sukupuolella ei ole merkitystä kun rakkaus on tarpeeksi syvä ja suuri (omalla kohdallani vain mieltymys on turhan heteroseksuaalinen joten se siitä...)
Onhan niitä muitakin juttuja joilla ihmiset "päätään sekoittavat". Nuoret miehet jäävät kiinni tietokonepeleihin joissa saa olla joku lihaksikas mikä lie hunni tai kommando, en ole niihin hahmoihin niin perehtynyt. Mutta yhtälailla pelkkää fantasiaahan se kaikki kuitenkin on. Ei se ole yhtään sen haitattomampaa sekään jos se johtaa siihen että ihmissuhteiden hankkiminen tai kehittäminen jää turhan "vaivalloisena". - M35v
D69 kirjoitti:
Kiitos.
Luin joskus lapsena muutaman herttakirjan, tai minkä lie, ja pidin niitä tylsinä. En jaksanut lasten osaston Tiina-kirjojakaan, vaan mieluummin luin 3 etsivää -kirjoja, eli se oli aina seikkailu mikä minua kiinnosti, ei romantiikka.
Vasta vanhemmiten alkoi arvostamaan syvää kiintymystä ja yhteyttä kahden ihmisen välillä. Esim. hömppäsarja Xenassahan on kaksi naista jotka kiintyvät toisiinsa - edes sukupuolella ei ole merkitystä kun rakkaus on tarpeeksi syvä ja suuri (omalla kohdallani vain mieltymys on turhan heteroseksuaalinen joten se siitä...)
Onhan niitä muitakin juttuja joilla ihmiset "päätään sekoittavat". Nuoret miehet jäävät kiinni tietokonepeleihin joissa saa olla joku lihaksikas mikä lie hunni tai kommando, en ole niihin hahmoihin niin perehtynyt. Mutta yhtälailla pelkkää fantasiaahan se kaikki kuitenkin on. Ei se ole yhtään sen haitattomampaa sekään jos se johtaa siihen että ihmissuhteiden hankkiminen tai kehittäminen jää turhan "vaivalloisena".D69, meinasin sanoa sua koko foorumin järkevimmäksi naiseksi, mutta sanonkin koko foorumin järkevimmäksi kirjoittajaksi ylipäätään. Mistäs mulle tällainen nainen?
- D69
M35v kirjoitti:
D69, meinasin sanoa sua koko foorumin järkevimmäksi naiseksi, mutta sanonkin koko foorumin järkevimmäksi kirjoittajaksi ylipäätään. Mistäs mulle tällainen nainen?
Kiitos, vaikka tietenkin sitä tulee kirjoitettua kaikenlaista höhlääkin kun kerta kirjoittaminen on yksi pääharrastuksistani. Käytännön elämässähän sitä tietysti jokaisesta ihmisestä on moneksi. Jos olisin kauhean järkevä ollut, en olisi ollut parisuhteessa jossa tulen jätetyksi ja joudun killumaan nelikymppisenä vastentahtoisena sinkkuna... Tai no... voiko kukaan niin järkevä olla että osaa valita kumppanin joka ei takuulla ikinä tunne tarvetta vaihteluun. :P
- M35v
D69 kirjoitti:
Kiitos, vaikka tietenkin sitä tulee kirjoitettua kaikenlaista höhlääkin kun kerta kirjoittaminen on yksi pääharrastuksistani. Käytännön elämässähän sitä tietysti jokaisesta ihmisestä on moneksi. Jos olisin kauhean järkevä ollut, en olisi ollut parisuhteessa jossa tulen jätetyksi ja joudun killumaan nelikymppisenä vastentahtoisena sinkkuna... Tai no... voiko kukaan niin järkevä olla että osaa valita kumppanin joka ei takuulla ikinä tunne tarvetta vaihteluun. :P
Ei höhlässä silloin tällöin mitään vikaa ole. Eikä näillä ihastumisilla ja kenen kanssa parisuhteeseen päätyy ole välttämättä paljoakaan tekemistä järjen kanssa. Niin epäreilua kuin se onkin, elämä olisi varmasti paljon köyhempää, jos nämä jutut hoituisi vain järjellä.
Itsehän olen nyt lähempänä 40 kuin 30, enkä ole käytännössä ollut suhteessa koskaan. Todennäköisesti juna siis meni jo, eikä mua kukaan enää ala parisuhteeseen opettamaan. Ei tämäkään tunnu kovin hyvältä prospektilta.
Tavallaan olen tässäkin threadissa mainittu "tavallinen kunnon mies". En polta ja alkoholia maistan kerran viidessä vuodessa, kirjaimellisesti. Elämän perusjutut on kohdillaan, on rivarinpääty ja auto ja sellaiset. Mutta naama on sitä luokkaa, että sen ainoa hyvä puoli on, ettei sillä varmasti käydä vieraissa.
Ja toisaalta ymmärrän hyvin haikailun jännityksen ja "vaarallisen" miehen perään. Enkä minä sitä tuomitse. Onhan mulla itsellänikin välillä aika huikeita unelmia. Minusta vähän tuntuu, että näissä deittipaikoissakin käy monille niin, että löytävät jonkin todella loistavan profiilin, ja vaikka sen kanssa ei sitten natsaisikiin, niin voi jäädä lukkoon, ettei nyt huonompaakaan voi tyytyä.
Tai ehkä aliarvioin ihmisiä pahasti. Anteeksi. - D69
M35v kirjoitti:
Ei höhlässä silloin tällöin mitään vikaa ole. Eikä näillä ihastumisilla ja kenen kanssa parisuhteeseen päätyy ole välttämättä paljoakaan tekemistä järjen kanssa. Niin epäreilua kuin se onkin, elämä olisi varmasti paljon köyhempää, jos nämä jutut hoituisi vain järjellä.
Itsehän olen nyt lähempänä 40 kuin 30, enkä ole käytännössä ollut suhteessa koskaan. Todennäköisesti juna siis meni jo, eikä mua kukaan enää ala parisuhteeseen opettamaan. Ei tämäkään tunnu kovin hyvältä prospektilta.
Tavallaan olen tässäkin threadissa mainittu "tavallinen kunnon mies". En polta ja alkoholia maistan kerran viidessä vuodessa, kirjaimellisesti. Elämän perusjutut on kohdillaan, on rivarinpääty ja auto ja sellaiset. Mutta naama on sitä luokkaa, että sen ainoa hyvä puoli on, ettei sillä varmasti käydä vieraissa.
Ja toisaalta ymmärrän hyvin haikailun jännityksen ja "vaarallisen" miehen perään. Enkä minä sitä tuomitse. Onhan mulla itsellänikin välillä aika huikeita unelmia. Minusta vähän tuntuu, että näissä deittipaikoissakin käy monille niin, että löytävät jonkin todella loistavan profiilin, ja vaikka sen kanssa ei sitten natsaisikiin, niin voi jäädä lukkoon, ettei nyt huonompaakaan voi tyytyä.
Tai ehkä aliarvioin ihmisiä pahasti. Anteeksi.Kyllä tuo "en saanut hyvää, en huoli huonoa" -ajattelu on valitettavasti itsellenikin tuttu. Itse voin perustalla sitä omalla kohdallani toki sillä että kun parisuhteeni ovat aina olleet vähän hm... vähemmän menestyneiden miesten kanssa solmittuja, heistäkin alemmalle tasolle siirtyminen olisi jo suurinpiirtein puliukkolinja... Eli jos tarjolla näyttää hetkenkin olevan mies joka ei ole mikään valtava menestystarina yhteiskunnalliselta kannalta, mutta yksilönä ihan mielenkiintoinen ja hauskaa seuraa, ja sitten en häntä saa tai hän jättää minut, niin ei todellakaan enää sen jälkeen kiinnosta yksikään mies joka ei ole hauskaa seuraa eli jonka kanssa ei viihdy. Jos keskustelee s-postissa jonkun miehen kanssa ja huomaa että toistuvasti tulee väärinkäsityksiä tai mielenkiinnon kohteet ovat kovin erilaisia (esim. katsomus täysin erilainen), niin se alkaa tuntua niin takkuiselta se touhu ettei jaksa väkisin yrittää.
Kun on pari kertaa kokenut miten helppo toisen ihmisen seurassa voi olla heti alusta asti (kun sopii hyvin yhteen), ei jaksa mitään "haasteita" niin että pitäisi ihan suunnattomasti yrittää ymmärtää totaalista erilaisuutta mitä toinen yksilö voi edustaa omana itsenään.
Tämä ei ole ehkä mitään prinssi ja linnanneito -romantisointia tällainen, mutta on olemassa hörhöväen "sielunkumppani"-romantiikka johon taidan kai itse olla taipuvainen. Silloin ei niinkään tuijota siihen mitä saavutuksia miehellä on tai onko hän varmasti kaikkien suosima alfa, vaan siihen että kokeeko syvää ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta jossa voi taustalla olla idea vaikkapa menneistä yhteisistä elämistä...
- Piti väkisinkin esitellä että en minä niin järkevä ole. ;) - M35v
D69 kirjoitti:
Kyllä tuo "en saanut hyvää, en huoli huonoa" -ajattelu on valitettavasti itsellenikin tuttu. Itse voin perustalla sitä omalla kohdallani toki sillä että kun parisuhteeni ovat aina olleet vähän hm... vähemmän menestyneiden miesten kanssa solmittuja, heistäkin alemmalle tasolle siirtyminen olisi jo suurinpiirtein puliukkolinja... Eli jos tarjolla näyttää hetkenkin olevan mies joka ei ole mikään valtava menestystarina yhteiskunnalliselta kannalta, mutta yksilönä ihan mielenkiintoinen ja hauskaa seuraa, ja sitten en häntä saa tai hän jättää minut, niin ei todellakaan enää sen jälkeen kiinnosta yksikään mies joka ei ole hauskaa seuraa eli jonka kanssa ei viihdy. Jos keskustelee s-postissa jonkun miehen kanssa ja huomaa että toistuvasti tulee väärinkäsityksiä tai mielenkiinnon kohteet ovat kovin erilaisia (esim. katsomus täysin erilainen), niin se alkaa tuntua niin takkuiselta se touhu ettei jaksa väkisin yrittää.
Kun on pari kertaa kokenut miten helppo toisen ihmisen seurassa voi olla heti alusta asti (kun sopii hyvin yhteen), ei jaksa mitään "haasteita" niin että pitäisi ihan suunnattomasti yrittää ymmärtää totaalista erilaisuutta mitä toinen yksilö voi edustaa omana itsenään.
Tämä ei ole ehkä mitään prinssi ja linnanneito -romantisointia tällainen, mutta on olemassa hörhöväen "sielunkumppani"-romantiikka johon taidan kai itse olla taipuvainen. Silloin ei niinkään tuijota siihen mitä saavutuksia miehellä on tai onko hän varmasti kaikkien suosima alfa, vaan siihen että kokeeko syvää ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta jossa voi taustalla olla idea vaikkapa menneistä yhteisistä elämistä...
- Piti väkisinkin esitellä että en minä niin järkevä ole. ;)No yritit juuri todistaa "järjettömyytesi" yhdellä keskustelun järkevimmistä viesteistä. Mutta jatka yrittämistä, kyllä se siitä. :)
- Suomi hukkuu!
Siitä voit olla varma että romattinen rakkaus ei SUOMESSA tule koskaan vastaan.
Tää maa on kaikenlaisten impesillien ja itserakkaiden paskanpuhujien maa. - näinmeilläentäteillä
keski-ikäinen nainen kirjoitti:
Sinulla on usein aika järkeviä kirjoitelmia, nytkin.
En minäkään yleensä ole romantiikan ylikuluttaja, mutta tosiaan nyt hairahduin sellaista roskaa kuuntelemaan ja kummastelin ensin reaktiotani. Päättelin sitten, että jos sellaista päiväuniroskaa lukisi koko ajan, todellisuudentaju menisi pysyvästi. Minulta se katosi vain hetkeksi, se vähä, mitä minulla on. Voi olla, että päätelmäni on väärä, mutta en usko niin. Tietenkään eivät KAIKKI naiset AINA reagoi herttasarjojen tarinoihin todellisuudentajun menetyksellä, mutta uskoisin, että monet tavalliset naiset lakkaavat kiinnostumasta tavallisista miehistä noiden keinotekoisten päiväunien takia. Mikä on sääli, koska unelmien prinssejä ei löydy joka lähtöön. Ja jos löytyisikin, kelpuuttaisiko hän sen tavallisen naisen? Niin, minkähän takia niin monet miehetkään eivät halua tavallista tiinaa? Päättelyketjuni venyy ja venyy eikä päädy mihinkään."En minäkään yleensä ole romantiikan ylikuluttaja, mutta tosiaan nyt hairahduin sellaista roskaa kuuntelemaan ja kummastelin ensin reaktiotani."
Tämä lause on mielenkiintoinen. Se kuvastaa nimenomaan sitä, kuinka helposti ja itsestään selvästi nks. hömppäkirjallisuus leimataan juuri kakkosluokan hömppäkirjallisuudeksi Mutta miksi oikeastaan? Kuka määrittelee oikeastaan sen, mikä on hömppää ja mikä ei? Jos tällaista kirjallisuutta lukee maailmassa miljoonia naisia (ja Suomessakin ilmeisesti paljon, joku tuossa ainakin kommentoi Suomenkin myyntilukuja), niin eikö se osoita, että on olemassa suuri ihmisryhmä, joka pitää tämänkaltaisesta viihteestä? Ja he ovat ilmeisesti suurimmaksi osaksi naisia.
Ahaa, siellähän se avain voikin piillä. Jos näin suuri joukko naisia pitää tällaisesta viihteestä ja siten jotenkin myötäelää romaanin päähenkilön mukana ja ehkä työstää samalla omia romanttisia ajatuksiaan, niin tälläkin kirjallisuudella on oma tehtävänsä.
Olennainen pointti on, että esim. monien miesten suosimaa sci-fi-kirjallisuutta ei leimata hömpäksi, vaan nimenomaan monien naisten suosima romanttinen kirjallisuus. Annammeko miesten määritllä sen, mikä on hömppää ja mikä ei? Ja vielä pahinta:lähdemmekö itse (naisina) siihen mukaan?
This is a man's world..? - keski-ikäinen nainen
näinmeilläentäteillä kirjoitti:
"En minäkään yleensä ole romantiikan ylikuluttaja, mutta tosiaan nyt hairahduin sellaista roskaa kuuntelemaan ja kummastelin ensin reaktiotani."
Tämä lause on mielenkiintoinen. Se kuvastaa nimenomaan sitä, kuinka helposti ja itsestään selvästi nks. hömppäkirjallisuus leimataan juuri kakkosluokan hömppäkirjallisuudeksi Mutta miksi oikeastaan? Kuka määrittelee oikeastaan sen, mikä on hömppää ja mikä ei? Jos tällaista kirjallisuutta lukee maailmassa miljoonia naisia (ja Suomessakin ilmeisesti paljon, joku tuossa ainakin kommentoi Suomenkin myyntilukuja), niin eikö se osoita, että on olemassa suuri ihmisryhmä, joka pitää tämänkaltaisesta viihteestä? Ja he ovat ilmeisesti suurimmaksi osaksi naisia.
Ahaa, siellähän se avain voikin piillä. Jos näin suuri joukko naisia pitää tällaisesta viihteestä ja siten jotenkin myötäelää romaanin päähenkilön mukana ja ehkä työstää samalla omia romanttisia ajatuksiaan, niin tälläkin kirjallisuudella on oma tehtävänsä.
Olennainen pointti on, että esim. monien miesten suosimaa sci-fi-kirjallisuutta ei leimata hömpäksi, vaan nimenomaan monien naisten suosima romanttinen kirjallisuus. Annammeko miesten määritllä sen, mikä on hömppää ja mikä ei? Ja vielä pahinta:lähdemmekö itse (naisina) siihen mukaan?
This is a man's world..?Anteeksi nyt, mutta naisena pidän hömppänä sepustuksia, joissa henkilöt ovat stereotyyppisiä ja juonet helposti arvattavia ja joilla ei ole sanomaa, eli jotka eivät ajatteluta, joista ei opi, jotka eivät kyseenalaista ennakkoluulojamme jne. Sci-fiä luin hiukan lapsena, mutta sekään ei oikein ole minun juttu. Toisaalta pidän Agatha Chriestien kirjoista vieläkin, vaikka niitä ei voine laatukirjallisuudeksi nimittää?
Olen aikaisemminkin lukenut näitä kirjoja, joita kutsun hömpäksi. Lapsena varsinkin luin Jalnoja ja Anni Polvia ja Utriota ja muita kevyen luokan romskuja. Ne jäivät pian pois, paitsi aikoina, jolloin olen ollut jollain tavalla helpon lohdun tarpeessa. Kyllä ne joskus siihen sopivat. Surullista ajatella, että ne miljoonat naiset, jotka enemmänkin noita lukevat, ehkä ovat sellaisen lohdutuksen tarpeessa jatkuvasti. Voisikohan ongelmaan löytyä pysyvämpi ratkaisu muualta?
Jos helppotekoinen romantiikka vahingoittaa oikeita ihmissuhteita, silloin sitä ehkä on parempi karttaa, eikö? Ehkä Nora Roberts ei vaikuta samalla tavalla muihin naisiin. Minulle se ei ollut hyväksi. Paitsi ehkä siinä mielessä, että yritin analysoida, mikä tekee hänen tekstistään 'laaduttomampaa' kuin vaikka Bryce Courtenayn, mielikirjailijani, jonka kirjoja myös luetaan miljoonittain. Grishaminkin tyyliä arvostan. Yritän itsekin kirjoitella. Omat taitoni mahdollisesti sijoittuvat jonnekin hömpän ja kaunokirjallisuuden väliin. - näinmeilläentäteillä
keski-ikäinen nainen kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta naisena pidän hömppänä sepustuksia, joissa henkilöt ovat stereotyyppisiä ja juonet helposti arvattavia ja joilla ei ole sanomaa, eli jotka eivät ajatteluta, joista ei opi, jotka eivät kyseenalaista ennakkoluulojamme jne. Sci-fiä luin hiukan lapsena, mutta sekään ei oikein ole minun juttu. Toisaalta pidän Agatha Chriestien kirjoista vieläkin, vaikka niitä ei voine laatukirjallisuudeksi nimittää?
Olen aikaisemminkin lukenut näitä kirjoja, joita kutsun hömpäksi. Lapsena varsinkin luin Jalnoja ja Anni Polvia ja Utriota ja muita kevyen luokan romskuja. Ne jäivät pian pois, paitsi aikoina, jolloin olen ollut jollain tavalla helpon lohdun tarpeessa. Kyllä ne joskus siihen sopivat. Surullista ajatella, että ne miljoonat naiset, jotka enemmänkin noita lukevat, ehkä ovat sellaisen lohdutuksen tarpeessa jatkuvasti. Voisikohan ongelmaan löytyä pysyvämpi ratkaisu muualta?
Jos helppotekoinen romantiikka vahingoittaa oikeita ihmissuhteita, silloin sitä ehkä on parempi karttaa, eikö? Ehkä Nora Roberts ei vaikuta samalla tavalla muihin naisiin. Minulle se ei ollut hyväksi. Paitsi ehkä siinä mielessä, että yritin analysoida, mikä tekee hänen tekstistään 'laaduttomampaa' kuin vaikka Bryce Courtenayn, mielikirjailijani, jonka kirjoja myös luetaan miljoonittain. Grishaminkin tyyliä arvostan. Yritän itsekin kirjoitella. Omat taitoni mahdollisesti sijoittuvat jonnekin hömpän ja kaunokirjallisuuden väliin.Jos stereotyypeistä puhutaan, niin eiköhän se juonna jo jostain lapsuudesta. Emmekö me lähes kaikki ole kuulleet jo pienenä satuja Tuhkimosta ja Lumikista ja ties mistä? Ja eikö kaikissa karauta loppujen lopuksi se komea prinssi valkoisella ratsullaan paikalle? Eli tietynlaiset sukupuolia "muokkaavat" stereotypiat saavat alkunsa varmaan jo sieltä. Miesten maailmassa jatkoa voisi löytyä esim. pornoteollisuudesta, jossa naiset ovat alistuvia, tai vaikkapa tietokonepelien maailmasta.
Satuihin palatakseni: tämä osoittaa, kuinka tytöille/naisille pyritään iskostamaan sukupuolitietoisen kasvatuksen puitteissa jo hyvin pienenä tietynlainen passiivinen naiskuva tyyliin "vie sinä, minä vikisen". Ja osa naisista ehkä todella omaksuu sellaisen ajattelutavan. Heidän on siten ehkä helpompi samaistua mainitsemiemme romaanien päähenkilöihinkin.
Mutta eivätkö käsitykset sukupuolten välisistä roolimalleista ole loppujen lopuksi hyvin kulttuurisidonnaisia asioita? Eli se, mikä on esim. meidän kulttuurissamme itsestään selvää, ei välttämättä ole sitä muualla.
Olennainen pointtini on, että älkäämme halveksu (se lienee oikea sana) nks. hömppäromaaneissa kuvattua roolimallia ja ajatusmaailmaa. Tästä kulttuurista katseltuna niissä kuvattu maailma voi vaikuttaa jollain tavalla naiivilta. Mutta jostain toisesta kulttuurista katsottuna näkökulma voi olla aivan erilainen.
Ajattele vaikka sitä, että meidän "normaaliutemme" ei välttämättä ole sitä muualla. Se, mitä me pidämme normina (esim. vaikkapa että suurin osa Helsingin ydinkeskustassa vastaantulevista ihmisistä on valkoihoisia), pohjautuu vain meidän elämys- ja kokemuspohjaamme.
Näillä romaaneilla voi siis hyvinkin olla erittäin laaja lukijakunta eri maissa ja eri kulttuureissa. Niistä katsottuna näkökulma voi olla hyvinkin erilainen. Onko meillä siis oikeus luokitella ko. kirjallisuus ns. hömppä-genreä edustavaksi? - keski-ikäinen nainen
näinmeilläentäteillä kirjoitti:
Jos stereotyypeistä puhutaan, niin eiköhän se juonna jo jostain lapsuudesta. Emmekö me lähes kaikki ole kuulleet jo pienenä satuja Tuhkimosta ja Lumikista ja ties mistä? Ja eikö kaikissa karauta loppujen lopuksi se komea prinssi valkoisella ratsullaan paikalle? Eli tietynlaiset sukupuolia "muokkaavat" stereotypiat saavat alkunsa varmaan jo sieltä. Miesten maailmassa jatkoa voisi löytyä esim. pornoteollisuudesta, jossa naiset ovat alistuvia, tai vaikkapa tietokonepelien maailmasta.
Satuihin palatakseni: tämä osoittaa, kuinka tytöille/naisille pyritään iskostamaan sukupuolitietoisen kasvatuksen puitteissa jo hyvin pienenä tietynlainen passiivinen naiskuva tyyliin "vie sinä, minä vikisen". Ja osa naisista ehkä todella omaksuu sellaisen ajattelutavan. Heidän on siten ehkä helpompi samaistua mainitsemiemme romaanien päähenkilöihinkin.
Mutta eivätkö käsitykset sukupuolten välisistä roolimalleista ole loppujen lopuksi hyvin kulttuurisidonnaisia asioita? Eli se, mikä on esim. meidän kulttuurissamme itsestään selvää, ei välttämättä ole sitä muualla.
Olennainen pointtini on, että älkäämme halveksu (se lienee oikea sana) nks. hömppäromaaneissa kuvattua roolimallia ja ajatusmaailmaa. Tästä kulttuurista katseltuna niissä kuvattu maailma voi vaikuttaa jollain tavalla naiivilta. Mutta jostain toisesta kulttuurista katsottuna näkökulma voi olla aivan erilainen.
Ajattele vaikka sitä, että meidän "normaaliutemme" ei välttämättä ole sitä muualla. Se, mitä me pidämme normina (esim. vaikkapa että suurin osa Helsingin ydinkeskustassa vastaantulevista ihmisistä on valkoihoisia), pohjautuu vain meidän elämys- ja kokemuspohjaamme.
Näillä romaaneilla voi siis hyvinkin olla erittäin laaja lukijakunta eri maissa ja eri kulttuureissa. Niistä katsottuna näkökulma voi olla hyvinkin erilainen. Onko meillä siis oikeus luokitella ko. kirjallisuus ns. hömppä-genreä edustavaksi?Joo, minulla on oikeus luokitella hömpäksi sellainen, mikä minusta on hömppää. Sinulla on oikeus luokitella se vaikka kaunokirjallisuudeksi, tai tärkeäksi oppimateriaaliksi, tai terapiaksi, tai miksi haluatkin. Ja sinulla on oikeus pahastua sanoistani, jos haluat. Ja sinulla on oikeus kertoa, että pahastuit. Meillä on vielä aika paljon oikeuksia, vaikka tämä maailma yhä enemmän onkin muuttumassa kontrolloiduksi ja manipuloivaksi.
Sadut ovat stereotyyppisiä. Jos joku lukee niitä aikuisena, huh huh! Pikkulapsena niillä voi olla oma merkityksensä maailmankuvan selkeyttämisessä. Ensin sekasotkusta luodaan hiukan yksinkertaista järjestystä, ja sitten aletaan työstää sävyjä ja vivahteita. Minua säälittäää ihminen, joka lukee hömppää koko ikänsä. Samoin joku katsoisi minua säälivästi, kun kädessäni on dekkari. Hänellä on oikeus mielipiteeseensä.
- statement of fact
Niin, ja missähän lienee se tavallisten kunnon miesten varanto meille 40 vapaille naisille? Tarjolla täällä tänään kaikenmaailman humpuukiheikkejä, friikkejä ja pettureita. (siis S24 treffit). Tavalliset kunnon miehet, heistä ei tarvitse miettiä kelpaisinko heille vai ei, koskapa heille tavallisille kunnon miehille kelpaa kyllä nainen, kunhan on nuori, hoikka jha nätti. Muuten ei. Siis jos olet keski-ikäinen, tavallisen näköinen kunnon nainen, niin kukaan tavallinen kunnon mies ei ole kiinnostunut. Näin se vain on.
Niinpä. Jos saisin viestin tavalliselta mieheltä niin vastaisin varmasti. Mutta kun ei tule. Tulee vain liian vanhoilta, liian nuorilta, liian varatuilta ja niiltä joiden ainoa kommentti on "Waudee!!!" tai "Sexy!"
Ei kun sainhan yhden viestin ihan tavalliselta profiililta. Vastasin enkä sen koommin kuullut hänestä mitään.- 22-22-22
simasuuneiti kirjoitti:
Niinpä. Jos saisin viestin tavalliselta mieheltä niin vastaisin varmasti. Mutta kun ei tule. Tulee vain liian vanhoilta, liian nuorilta, liian varatuilta ja niiltä joiden ainoa kommentti on "Waudee!!!" tai "Sexy!"
Ei kun sainhan yhden viestin ihan tavalliselta profiililta. Vastasin enkä sen koommin kuullut hänestä mitään.Eli sinusta tavallinen mies = sinulle mieleinen mies/mies jollaista haet?
Olenkin aina pitänyt hassuna, kun joku etsii "ihan tavallista naista" tai "ihan tavallista miestä". Mitä hemmettiä sekin tarkoittaa? Luultavasti eri ihmisille eri asioita. Ja sitten ihmetellään kun tavalliselle ei kelpaa tavallinen. :D
Niinpä niin. - Syykö
simasuuneiti kirjoitti:
Niinpä. Jos saisin viestin tavalliselta mieheltä niin vastaisin varmasti. Mutta kun ei tule. Tulee vain liian vanhoilta, liian nuorilta, liian varatuilta ja niiltä joiden ainoa kommentti on "Waudee!!!" tai "Sexy!"
Ei kun sainhan yhden viestin ihan tavalliselta profiililta. Vastasin enkä sen koommin kuullut hänestä mitään.Lähetitkö kuvan missä edellisen mällit roikkui suustasi ja taida polttaakkin ?
- missäkö "kunnon mieh
Tavalliset, kunnon miehet ovat tietenkin lujasti naimisissa, ja jos he joskus vapaille markkinoille päätyvät, heidät napataan heti.:::))))
- NeJaMe
missäkö "kunnon mieh kirjoitti:
Tavalliset, kunnon miehet ovat tietenkin lujasti naimisissa, ja jos he joskus vapaille markkinoille päätyvät, heidät napataan heti.:::))))
Paskapuhetta, Suomi on täynnä "kunnollisia" miehiä. Erotessaan vapaille markkinoille päätyessään heistä aika harva päätyy uusiin naimisiin.
Tuo "hyvät miehet" stoori on sitä samaa lässytystä jota on vatkattu jo vuosikaudtet.
- niinpä_olenkin
Kaksi juttua tökkii: tavallinen ja kunnon mies. Naiset eivät halua tavallista miestä, koska tavallinen mies "ikävä", "kiinni tottumuksissaan", "puhuu ja tekee tavallista" jne. Kukaan prinssistä haaveileva ei lopulta suostu tavallisen miehen kumppaniksi. Miehen pitää olla jännittävä, ennalta arvaamaton, jopa vaarallinen. Sellainen kelpaa, maksoi mitä maksoi!
- 6 + 13
Ja sitä on kovasti kirjein pommitettu sitä hymyilevää blondia, jonka haluaa kaksisataa muutakin viestittäjää. Näinhän siitä joskus oli tutkimus, että 80 % miehistä haluaa sen näteimmän 20 % naisista, nettitreffeissä. Kohderyhmäsi on ollut väärä, niinpä_olenkin. Jos nyt hieman kärjistän, niin kysele treffeille vanhempia, median luomasta kauneusihanteesta poikkeavia, ujompia ja runsasmuotoisempia naisia, ja jo on kumma jos tavallinen kunnon mies jää yksin sittenkin. Tai muutu ikävästä hauskaksi, tylsästä spontaaniksi, voi tulla itsellesikin hauskempaa?
- Jakaminen
Tuolla aiemmin yksi sanoi, että oleellista parisuhteessa on jakaminen. Niin myös hyvässä ystävyydessä - siis sellaisessa jossa ystävä pysyy myös ylämäessä.
Jakaminen tulee kiintymyksestä ja rakkaudesta. Silloin haluaa toimia toisen parhaaksi ja parhaimmassa tapauksessa lähes kaikki on yhteistä! Ihmettelen niitä pareja, jotka pitävät kirjaa mitä ovat ostaneet ja mitkä on sinun ja minun tavarat. He eivät jakamisesta ymmärrä yhtään mitään, ja koko ajan petaavaat parisuhteelleen eroa. Muutenhan kaikki lajittelu menee hukkaan.
Paras parisuhde kestää lopun elämää. Vain aniharvat nykyään sen saavuttavat, koska vain aniharvat menevät naimisiin lopuksi elämää. - PunttiPaavo_
"Niin, ja missähän lienee se tavallisten kunnon miesten varanto meille 40 vapaille naisille?"
Ovat tavallisten kunnon naisten kanssa. Jämät voivat pariutua keskenään.- jämä-ämmä
Mitenkäs pariudut kun tulit jätetyksi kun oma mies päätti ottaa uuden naisen sieltä pari kertaa pariutuneiden ja sitten jämäksi jääneiden naisten parista?
Kaikki eivät päädy kierrätykseen sen takia että olisi itse halunnut erota, tai koska ei olisi koskaan edes seurustellutkaan.
Jätetty nainen on siitä jännä olento että häntä rangaistaan kaksinverroin. Ei riitä että tulee jätetyksi, ei tule enää koskaan otetuksi jos ei huoli jotain onnetonta ukkoa jota kukaan mukaan ei ole huolinut.
Pitää varmaan itsekin ryhtyä varastamaan muiden miehiä.
- kokemusta kai
Hmm... oon 25-v mies, ja en kelvannut naiselle vaikka kuinka oli intohimoa, ainakin omasta mielestäni. Joka tapauksessa olin ihastuneempi osapuoli tässä lyhyessä suhteessa. Enkä saanut vastausta siihen, että mitä muka puuttui... itse tunnen sisimmässäni, että olisin voinut toteuttaa naisen kaikki toiveet, olen kuitenkin hyvin itsevarma ja määrätietoinen mies. Tärkein ihmissuhteeni on nyt vaakalaudalla, eikä tilannettani helpota se, että olen todella tärkeä naiselle joka tapauksessa, mutta ilmeisesti vain ystävämielessä... haluaisin olla juurikin se ainut ja oikea. Nyt olen melko hukassa ajatusteni kanssa. Tämä keskustelu pisti vain silmääni, koska kyseinen nainen on haaveilija ja hömppäkirjallisuuden suurkulutaja... en tiedä sitten, miten paljon noilla asioilla on vaikutusta yhtään mihinkään. Kaikki jää arvailujen varaan :/
- PissaanNimesiLumeen?
Eka kirjoitus on niin totta! Minkä takia te luulette kaikkien haluavan kukin miksikin idoliksi tai näyttelijäksi tai vaikka tyytyvän vai rikkaaseen komeaan tai kauniiseen? Se on just tuo hömppä viihde, eikä mikään muu. Kyse on aivopesusta. Se on aivan saletti, että kun tarpeeksi jotain asiaa toitotetaan ja korostetaan tyhjäpää porukalle, niin se alkaa siihen uskomaan. Varsinkin TV on aivojen narikkaan heittämisessä numero yksi! Ei tietenkään kaikki ole yhtä herkkiä, mutta iso prosentti on. Miettikää vaikka jokaikistä vaalia. Se on kumma miten vuodesta toiseen porukat äänestää noita idiootteja ja rötöstelijöitä johtopaikoille oikein sankoin joukoin vielä! Voin sanoa, että sen jälkeen kun lopetin TV.n säännöllisen katsomisen, en katsele nykyään juuri ollenkaan, on maailmankuvani muuttunut selvästi positiivisemmaksi. Jo uutiset välittävät kuvaa maailmasta, joka on melko paha ja ankea. Vaikkei täällä paikallisesti paha olekkaan. Miettikää oikeasti tuota...
- keski-ikäinen nainen
Kivaa, että meitä on muitakin, jotka emme katso televisiota. Minä jätin sen jo vuosia sitten, etupäässä siksi, koska elämä on niin lyhyt ja aikaa niin helppo tuhlata. Television typeriinkin ohjelmiin on helppo jumittua. Minullekin on ajoittain käynyt niin. Siksi television pitäminen pois kotoani on ollut hyvä, tietoinen valinta.
Tuntuu että nykyään arvostetaan ulkonäköä todella paljon. Tunnen monia "ei niin kauniita" ihmisiä jotka ovat varmasti loppu elämänsä sinkkuja siksi koska he haluaisivat kauniin kumppanin. Siinä ei tarjonta ja kysyntä kohtaa ollenkaan. Vaatimukset ovat omia rahkeita reilusti kovempia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kenellä oli ryppyinen paita, josta Halla-aho mielensä pahoitti?
Ei ollut Keskisarja, jonka paita vain repsotti housujen päällä puolittain. Muistatteko tapausta?132817- 2232658
Miksi Halla-aho on niin hyvin menestynyt - mutta punavihreä ei?
Hyvin näkee kuinka punavihreää ottaa pahasti päähän kun Virta on taas töppäillyt pahasti. Ja kun punavihreä ei pärjää, n172074Ruoan arvonlisävero menee käytännössä tukijussille
Ilman juomia elintarvikkeiden myynti vuonna 2025 oli reilut 15 miljardia euroa. Tuolla tasolla arvonlisävero pyörii pari262028Vihreät REPEÄMÄSSÄ oijoijoi....Virran sekoilut on liikaa
Jo ennestään vihreiden kannatus on suossa vaikka puolue istuu oppositiossa, nyt tuli Virran temppu kun häipyi tuosta vaa591881Sofia Virta SUURI POLIITIKKO
Osallistumalla Erikoisjoukkoihin nostaa Vihreät kauaksi ohi perussuomalaisista, joka on muutenkin hajoamassa omaan mahdo711652Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr141259Mitä ikävöit eniten ikäväsi kohteesta?
Rahaa, turvallisuutta, kauniita katseita,seksiä, läheisyyttä vai jotain muuta?991245Mika Poutala salasi osallistumisensa Erikoisjoukkoihin
Poutala ryhtyi ministeriksi 13.6.2025 ja 5.8.2025 ilmoitettiin hänen olevan seuraavalla Erikoisjoukot-kaudella. http231192Siis HYI OLKOON! Ihmiset, eikö enää ole mitään rajaa?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/4142eeb2-a589-4109-a5d0-e8f341df585c "Susanna Penttilän seksibussi kauhistutta901082